Matkalla Alto Adigessa – Alois Lageder

Aiempia reissukertomuksiani lukeneet eivät varmaankaan ylläty jos kerron, että Keski-Euroopassa nähtiin ja koettiin historiallisen surkeita sääoloja juuri meikäläisen suunnistaessa mestoille toukokuun lopussa. Reissua käynnisteltiin tyylikkäästi lentokentän pikapassitoimistossa ja tarinaa jatkettiin pienoisella satamaseikkailulla Vuosaaressa. Monenlaisten koukeroiden jälkeen paku oli kuitenkin laivassa ja kylmä vehnäolut viilensi kouraa aurinkoisen kansibaarin pöydällä. Alkumatkan suunnitelmat viimeisteltiin Saksan heikkojen sääennusteiden vahvistuttua ja lämpimämmän sään perässa päätettiin töräyttää noin tuhannen kilometrin non-stoppi Italian puolelle. Lämpötila alkoi nousta säädyllisiin lukemiin vasta Alpeilla ja lopulta Baijerin vesisade sekä +4 astetta vaihtui Bolzanon parikymmenasteiseen iltaan.

Aamu valkeni mukavasti viinitarhojen ympäröimän Hotel Rentschnerhofin maisemissa ja aamupalapalaverissa päätettiin koodata auton nokka parin Alto Adigen viinitilavisiitin kautta Veronan suuntaan.  Matkalla koukattiin mm. Magrén kylään ihmettelemään Alois Lagederin viinitalon biodynaamista meininkiä.

Alois Lageder on perustettu 1823 ja tällä hetkellä tilan johdossa kekkuloi viides sukupolvi. Luontoa kunnioitetaan viljelemällä käytännössä lähes kaikkia perheen omistamia n. 50 hehtaaria biodynaamisin menetelmin. Viineistä löytyy kaksi tuoteperhettä; Alois Lageder ja Tenutae Lageder. Parempaa kastia edustavat Tenutae Lagederin viinit tehdään pääosin omien biodynaamisesti viljeltyjen tarhojen rypäleistä, kun taas Alois Lagederin viineihin käytetään myös sopimusviljelijöiden rypäleitä.

Alois Lagederin ravintola-viinibaari-myymälä-kompleksissa pääsee maistelemaan koko talon repertuaarin, joten oli syytä ottaa urakka haltuun. Melko nopeasti kävi selväksi laatuero perustason Alois Lageder-viinien ja premium-tason Tenutae Lagederin välillä. Alois Lagederin valikoimasta väänsi suuta virneeseen mm. mukavan raikas Chardonnay 2012 (10,20 eur) ja raikkaan hedelmäinen Lagrein 2010 (12,90 eur).

Tenutae Lagederin linjastossa miellyttäviä pullotteita oli enemmänkin, mutta nostettakoon nyt esiin muutama. Italialaisen Pinot Grigion potentiaalia epäilevien kannattaisi maistaa Pinot Grigio ”Porer” 2012 (15,50 eur), joka on poikkeuksellisen mielenkiintoinen, luonteikas ja mineraalinen veijari. Krafuss Pinot Noir (32,50 eur) ei ollut vuonna 2009 vielä täysin biodynaaminen pläjäys, mutta erittäin tyylikäs yhdistelmä savua, mausteisuutta ja punaisia marjoja nousi omaksi suosikikseni. Paprikaa, mustaherukkaa, mausteisuutta, seetriä sekä tymäkkää tanniiniosastoa esitellyt ”Cor Römigberg” olikin sitten jo todella upea Cabernet Sauvigon, mutta toisaalta 42 euron hintalappu taitaa sitä jo edellyttääkin. Maistelusession päätti itselleni uusi lajiketuttavuus Rosen Muskateller, jossa makeiden punaisten marjojen taakse piiloutui hauskasti Muskatellerin kukkaisuutta. Mielenkiintoinen tapaus sekin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maistelusession jälkeen vedettiin vielä aurinkoisen Paradeis-ravintolan pihalla lounasta naamariin. Tasokas ruoka ja lompakkoystävällisesti hinnoiteltu viinilista latasivat pattereita kummasti tulevia koitoksia varten.

Jos satut joskus palloilemaan Alto Adigen maisemissa, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Alois Lagederin tiluksilla. Sitä odotellessa talon viineihin pääsee käsiksi noukkimalla Alkon perusvalikoimasta varsin mainion ja biodynaamisen Apollonia Pinot Noirin. Kerrottakoon vielä, että pullollinen Apolloniaa maksaa rakkaassa monopolissamme vain euron tai pari enemmän, kuin paikan päällä.

This entry was posted in ITALIA, JUTUT, YLEISET and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published.