Lopez de Heredia tasting 1961 – 1999

Jokunen viikko sitten päästiin todellisten elämysten ääreen, kun keräännyimme muutaman viinityypin kanssa viettämään iltaa ja availemaan legendaarisen Rioja-talo Lopez de Heredian hiukan ikääntyneempiä pulloja. Rypäleistä Viis-blogin Mikko ehtikin jo kirjoittamaan raportin illasta, joka kannattaa tsekata. Omasta blogista löytyy myös puolentoista vuoden takainen raportti Lopez de Heredian vierailusta, joka toimii niinikään hyvänä taustapakettina talon meininkeihin.

Illan kattaus piti sisällään punaisista Viña Tondonia Gran Reservat 1961, 1964 ja 1985 sekä Reservan vuodelta 1981. Valkoisista korkkailtiin Viña Gravonia 1993 sekä Viña Tondonia Reserva 1999. Kylkeen valmistui Big Green Egg-grillattua Iberico-possun plumaa sekä kaikenmoista maukasta oheishässäkkää. Loistosettiä siis myös ruokapuolella.

tondonia-blancos-1993-1999

Heti alkuun kaikki viinit dekantoitiin ja todettiin iloisesti virnistäen juomakuntoisiksi. Alkulämmittelyt hoidettiin valkoisilla, joista kummastakin löytyy hyvin samankaltaisia piirteitä; talon tyyliin kuuluen kontrolloitu oksidaatio sävyttää pakettia, joka pitää sisällään tuoreemmista hedelmistä sitruunaa, omenaa, päärynää ja kehittyneemmän osaston puolelta mm. hunajaa, mehiläisvahaa ja appelsiininkuorta. Viinit ovat erittäin moniulotteisia, suutuntumaltaan öljyisiä ja äärimmäisen koukuttavia. Gravonia 1993 oli selkeästi avoimempi ja ikäänsä nähden jopa hämmästyttävän nuorekkaan hedelmäinen. Viña Tondonia Reserva 1999 taas vaikutti aluksi melko sulkeutuneelta ja hillityltä, mutta avautui hengittelyn myötä runsaammaksi ja alkoi todella loistamaan ruokapöydässä. Reservasta löytää selkeästi tiukemman, lineaarisemman ja tiiviimmän rakenteen, kun taas Gravonia on avoimemman hedelmäinen ja helpompi viini. Kummankin voi halutessaan kulautella jo nyt, tai sulloa kellariin vuosikausiksi lepäilemään.

tondonia-reds-1961-1985

60-luvun Gran Reservat olivat toki jo varsin pitkälle kehittyneitä, eikä esim. tanniiniosastolta ollut odotettavissa isompia hyökkäyksiä. Sekä -61 että -64 olivat iästään huolimatta edelleen yllättävän runsashedelmäisiä. 1964 oli illan suosikkini ja vaikka viinissä olikin pientä ylimääräistä oksidaation merkkiä sherrymäisten aromien muodossa, oli viinistä löydettävissä poikkeuksellisen syvä ja vivahteikas hedelmärakenne. Kummastakin 60-lukulaisesta löytyi tummia marjoja, kuivattua kirsikkaa, tupakkaa, nahkaa ja märkiä metsänlehtiä. Eleganssista ja tasapainosta ei todellakaan ollut puutetta. 1961 esitteli enemmän tupakkaa, nahkaa, kun taas 1964 kallistui intensiivisemmän ja moniulotteisen hedelmäosaston puolelle. Punaisista 1981 oli ainoa Reserva ja se näkyi selkeästi muhkeammassa hedelmäisyydessä, ja toisaalta selkeästi Gran Reservoja suoraviivaisempana ulosantina. Gran Reserva 1985 oli sekin hienossa, joskin selvästi nuorekkaammassa iskussa. Viinistä löytyi jo kivasti kehittyneitä piirteitä, vaikka pääasiassa liikuttiinkin tummien marjojen, lakritsin ja kahvin puolella. Tästä viinistä löytyi vielä kypsien ja hienojakoisten tanniinien kunnollinen puristus. Säilymisen kannalta kasivitosen korkkailun kanssa ei ole mitään paniikkia, mutta arvioisin sen kovimman huipun olevan hyvin lähellä, parin-kolmen vuoden haarukassa.

Kaiken kaikkiaan todella upea ja elämyksellinen setti, joka osoitti hyvin Lopez de Heredian viinien ikääntymis- ja säilymispotentiaalin. Suurin yllätys itselleni oli 60-luvun viinien runsas hedelmäisyys ja raikkaus verrattuna esim. muutamiin aiempiin 80-luvun Riojakokemuksiin. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että muilla Riojan viineillä on isosti tekemistä, jos aikovat peitota Lopez de Heredian viinien eleganssia, harmoniaa ja kiehtovuutta – oli sitten kyse minkä ikäisistä viineistä tahansa.

This entry was posted in ESPANJA, TAPAHTUMAT, VIINIARVOSTELUT, VIINISUOSITUKSET and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published.