Leclerc Briant – Biodynaamisia samppanjakuplia

Viime syksynä vierailimme WSET Diploma-koulutuksen opintomatkalla lukuisilla viinitiloilla Saksassa ja Ranskassa. Yksi reissun mieleenpainuvimpia visiittejä oli Epernay’ssa sijatseva samppanjatalo Leclerc Briant.

Leclerc Briant SLeclercien 1600-luvulle ulottuva viljelyperinne laajeni samppanjan valmistukseen Lucien Leclercin ja vaimonsa Jaqueline Briantin toimesta 1800-luvun loppupuolella. Champagnen ilmastolliset olosuhteet sekä kaupalliset paineet eivät houkuttele tuottajia ottamaan riskejä luonnonmukaisten ja biodynaamisten viljelyperiaatteiden muodossa. Leclerc Briant onkin yksi harvoista biodynaamisista tuottajista Champagnessa. Tilalla on kokeiltu luonnonmukaisia menetelmiä jo 60-luvulla ja tarhoja aloitettiin konvertoimaan biodynaamisiksi 80-luvun lopulla. Pitkään taloa ventäneen Pascal Leclercin kuoltua vuonna 2010 tila myytiin amerikkalaispariskunnalle ja samalla talon johtoon astui pitkään mm. Möet et Chandonilla toiminut Frédéric Zeimett. Tarhojen viljelyyn sekä viinin valmistukseen liittyvissä asioissa talo nojaa biodynaamisen viinimaailman huippuasiantuntija Hervé Jestiniin. Leclerc Briantille jäi omistajavaihdosten jälkeen haltuun noin 10 ha tarhoja ja biodynaamisesti viljeltyjä rypäleitä ostetaan mm. sellaisilta kovilta nimiltä, kuin Leclapart ja Ruppert-Leroy. Vuosituotanto liikkuu noin 80 000 pullon paikkeilla.

Leclerc Briant1sLeclerc Briantilla on tehty monenlaisia innovatiivisia kokeiluja, kuten kullattu tynnyri, pienet saviset munan malliset tynnyrit, sekä esim. cuvée, joka kypsyy sakanpoiston jälkeen 60 m meren pinnan alapuolelle upotettuna. Maistelun yhteydessä pääsimme pureutumaan myös bioenergetiikan saloihin, sillä Hervé Jestin kaivoi esiin elämänvoimaenergiaa mittaavan Bovis-mittarin. Hetken kestänyt mittarin heiluttelu antoi maistelluille viineille Hervén kertoman mukaan varsin hyviä tuloksia. Sitä en sitten osaa sanoa, miten tiukan tieteellisen seulan tällainen mittari läpäisee. Lopputuloksen miellyttävyys pulloissa lienee kuitenkin se tärkein mittari.

IMG_20170202_113338

Maistelimme kaiken kaikkiaan 5 samppanjaa. Brut Réserve oli jossain määrin jo ennestään tuttu ja tarjoilee varsin mainion esityksen Pinot Noiria (40%), Meunieria (40%) ja Chardonnay’ta (20%) 4 g/l dosagella vauhditettuna. Rosé Brut on Chardonnay-vetoinen (95%) ja Pinot Noirista (5%) väriä saava, hyvin elegantti ja hillitty rosé, josta löytyy upea tasapaino syvän hedelmäisyyden ja hapokkuuden välillä. Blanc de Meuniers oli yksi omista suosikeistani. Intensiivinen, syvä, energinen meno päättyi erittäin pitkään jälkimakuun. Tätä herkkua on tehty vain 3000 pulloa, eikä viini ollut ainakaan maisteluhetkellä vielä markkinoilla. La Croisette Brut tulee talon Epernay’n tarhalta ja on 24 kk pullokypsytetty 100% Chardonnay. Konsentroitunut hedelmäisyys pysyy tiukasti kontrollissa ja saa tukea runsaasta mineraalisuudesta. Viimeisenä saimme maistella vuoden 2012 Grand Cru-tarhojen Chardonnaysta tammessa valmistuneen Pure Cramant samppanjan, jolle oli tehty sakanpoisto muutama minuutti ennen vierailuamme. Kypsää omenaa, paahtoleipää ja mineraalisuutta todella moniulotteisessa paketissa, päättyen järjettömän pitkään jälkimakuun, aivan loistavaa tavaraa.

Leclerc Briant tekee upeita samppanjoita, joista ei puutu luonnetta eikä persoonallisuutta. Luonnonmukaiset ja biodynaamiset menetelmät on onnistuttu kääntämään haastavista olosuhteista huolimatta voitoiksi ja talon toiminta on samalla osoitus siitä, että tekemisen taso ollessa korkea, on myös lopputulos erinomainen.

This entry was posted in JUTUT, KUOHUVIINIT JA SAMPPANJAT, RANSKA, VIINIARVOSTELUT, VIINISUOSITUKSET and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published.