La Horran tarhojen viljelyperinteet ja potentiaali tyylikkäästi pullossa – Tinto Figuero

Palataanpa vielä hetkeksi keväiselle Espanjan reissulle ja toisen Ribera del Duero-päivän aamuun. Suuntana oli hieman lännempänä sijaitseva La Horra, joka on yksi tämän hetken hehkutetuimmista tarha-alueista koko Ribera del Duerossa. Kun aikoinaan ympäristön vanhoja viiniköynnöksiä revitiin maasta muiden hyötykasvien sekä nuorempien ja tuottavampien köynnösten tieltä, saivat vuorien suojaaman La Horran köyhän maaperän köynnökset jäädä rauhaan. Hyvä niin, sillä nyt alueella voidaan korjata laadukasta satoa “koskemattomilla” tarhoilla kasvavista vanhoista köynnöksistä.

TINTO FIGUERO1Tarhojen maaperä koostuu punasavesta, kalkkikivestä, hiekasta ja sorasta. Alueen biodiversiteettiä edesauttaa mm. se, että kylän 3000 hehtaarin viljelyalasta vain kolmannes on viinitarhoja, lopun koostuessa viljapelloista sekä metsistä. Starttasimme päivän pitkään La Horrassa viiniä viljelleen ja vuonna 2001 viininvalmistukseen laajentaneen Figueron perhetilalla. Figueron 80 tarhahehtaaria kasvavat vain Tempranilloa, jonka klooni on peräisin omista pre-phylloxeraköynnöksistä. Tarhat jakaantuvat 70 eri palstalle, joista 21 on yli 60-vuotiaita köynnöksiä. Lisäksi talo ostaa rypäleitä noin 20 hehtaarin alalta. Pitkän viljelykokemuksen ansiosta tarhatyöskentely on varmoissa käsissä. Viljelyä ei ole sertifioitu luonnonmukaiseksi, mutta kaikessa toiminnassa pyritään minimaaliseen interventioon ja tarhoilla kemikaalien käyttöä vältetään mahdollisimman pitkälle. Viininvalmistuksesta huolehtii Oscar Rodriguez ja talon vuosituotanto yltää 400000 pulloon.

Figuero bottles1Kaikki Figueron viinit ovat siis 100% Tempranilloa, Roble ja Crianza muodostavat noin 80% koko talon tuotannosta. Paras hinta-laatusuhde paikantuu ylläolevan kuvan pulloihin, joista löytää kivasti kontrolloitua hedelmää sekä tyylikkäästi integroituvaa tammisuutta. Figuero 4 Roble 2014 (Espanjassa ~9 €), rypäleet 15-25-vuotiaista köynnöksistä, kypsynyt 4 kk amerikkalaisissa (75%) ja ranskalaisissa (25%) tammitynnyreissä, joista puolet uusia. Tuoksun tummasta kirsikkasta siirrytään sujuvasti kuivaan ja kontrolloituun, tummasävytteiseen hedelmään. Hyvä hapokkuus, kypsä tanniinisuus ja ilahduttava bitterisen rouhea lopetus, joka antaa poikkeuksellisen luonteikkaalle Roble-viinille kivan loppusilauksen. Figuero 12 Crianza 2013 (Espanjassa 14-15 €) Rypäleet 800-840 m korkeudesta 40-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 12 kk käytetyssä amerikkalaisessa (60%) ja ranskalaisessa (40%) tammessa, kahden vuoden pullokypsytys. Kehittynyttä marjaisuutta, Roblea tummempi sävy, mausteisuutta, hedelmä pysyy kuivana ja hyvässä kontrollissa, kypsät tanniinit, tasapainoinen paketti. Viñas Viejas 2012 (Espanjassa 23-24 €) Rypäleet yli 50-vuotiaista kynnöksistä La Horran kaakkoisosan tarhoilta. Kypsytys 15 kk uudessa ranskalaisessa tammessa, vuoden pullokypsytys. Tummaa marjaisuutta ja elegantisti integroituvaa tammisuutta, runsaat ja vielä tässä vaiheessa hiukan kireätkin tanniinit, erittäin pitkä jälkimaku. Upean rakenteen viini, jossa vanhan maailman eleganttia tyyliä, muutaman vuoden kypsytyksellä kehittynee vieläkin upeammaksi kokonaisuudeksi.  Figuero 15 Reserva 2011 (Espanjassa 25-26 €) Rypäleet 800-840 metrin korkeudesta yli 60-vuotiaista könnöksistä. Kypsytys 15 kk uudessa 225 l amerikkalaisessa (50%) ja ranskalaisessa (50%) tammessa, pullokypsytys 2 vuotta. Tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, luumua, yrttejä. Edelliseen verrattuna hdelmeäsektori runsaampi ja kypsempi Myös tammi voimakkaammin esillä. Tyyliltään selkeästi klassinen Ribera.

Figuero bottles2Talon lippulaivasektorin kalliimmat pullotteet nojailevat selkeästi muhkeamman, kypsemmän hedelmän sekä ronskimman tammipläjäyksen suuntaan. Milagros 2010 (Espanjassa 40-45 €) Rypäleet yli 60-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 16 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 3 vuotta. tuotanto 5000 ploa. Marjajogurttia muistuttava pureksittava hedelmäisyys, paljon paksua kypsää hedelmää ja kypsät, mutta reilut tanniinit. Noble (Espanjassa 65 €) Rypäleet kolmelta eri palstalta yli 70-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 21 kk uudessa ranskalaisessa tammessa ja pullokypsytys 18 kk. Tuoksussa after eight-suklaata ja hyvin tummaa marjaisuutta, yrttejä, salmiakkia, sikarilaatikkoa. Muhkean kypsässä hedelmäisessä maussa tuntuu myös pientä makeutta (sokeria 2 g/l), kypsät ja pehmeät tanniinit, samettinen jälkimaku. Tinus 2011 (Espanjassa 250 €) 1000 ploa. Yhden tarhan viini yli 80-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 22 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 15 kk. Tupakkaa, yrttejä, minttua, melko runsas hedelmä, mutta esim. Nobleen verrattuuna tiukemmassa kontrollissa, maun loppuosassa tummaa suklaata ja hieno tanniinirakenne.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Muut kevään 2016 Espanjan viinimatkan postaukset: Laadukkaamman ja aidomman Ruedan asialla – Bodegas Menade, Pomminvarmaa laatua Torosta – Teso la Monja, Modernimpaa Toroa – Bodegas San Román, Luxus-brändin hohtoa ja vahvaa konsentraatiota – Bodegas Numanthia, Perhe joka nosti Toron Viinikartalle – Bodegas Fariña, Ribera del Dueron helmi – Dominio de Pingus

Ribera del Dueron helmi – Dominio de Pingus

Kevään viinimatka Espanjassa jatkui Ribera del Dueron puolelle ja ensimmäinen aamu alkoikin todella kovissa merkeissä, sillä vuorossa oli maineikas Dominio de Pingus. Tanskassa syntynyt Peter Sisseck ajautui aikoinaan setänsä viinitilalle Bordeaux’hon ja on ammentanut sieltä myös viinioppinsa. Ribera del Duero ei ollut varsinaisesti Peterin ykkössuunnitelmissa, mutta 80-luvun lopulla alueella tarhahankintoja tehdessä asiat loksahtelivat siihen malliin, että 90-luvun alussa Peter päätyi työskentelemään Hacienda Monasteriolle. Lämmin vastaanotto ja alueen potentiaali käynnistivät nopeasti haaveet ja suunnitelmat myös omasta projektista. Ensimmäiset viinitarhat Peter kertoo valinneensa pelkällä intuitiolla, tosin puoliksi virnuillen. Sopiva bodegakin löytyi päivittäisen työmatkan varrelta. Alussa Peter paiski päivät hommia Hacienda Monasteriolla ja yöt omalla tilalla.

Hankitut tarhat olivat jo valmiiksi luomuviljeltyjä ja vuodesta 2000 Dominio de Pingus on ollut biodynaaminen, lukuunottamatta sopimusviljelijöiden kanssa yhteistyössä valmistettavaa PSI’tä. Osa biodynaamisista opeista on ammennettu ranskalaisilta asiantuntijoilta ja loppu on pitänyt vain opetella itse. Peter kertoo biodynaamisuuden merkitsevän hänelle sitä, että annetaan tarhojen herätä eloon ja biodiversiteetin kukoistaa. Esim. kasvien kannalta hyödyllinen mykorritsa-aktiviteetti köynnösten juuressa on biodynaamisesti viljellyillä tarhoilla suurempaa. Peterin mielestä nykyviljelyssä ajatellaan asioita liikaa ihmisen toimenpiteiden kautta, vaikka itseasiassa kasvu tapahtuu itsestään. Viinipiireissä puhutaan paljon siitä, ettei biodynaamista viiniä todennäköisesti pysty erottamaan sokkona muiden joukosta. Sisseckin mielestä kyse ei ole niinkään sokkotunnistamisesta, vaan siitä, että voi maistaa selkeämmin kaiken sen talentin mitä viinin taustalta löytyy. Pingus1s

Dominio de Pinguksen toiminnassa on mielenkiintoinen kontrasti toisaalta viinitarhojen ja kellarityöskentelyn minimaalisen käpälöinnin ja taas toisaalta huippuvarustellun laboratorion ja aktiivisen tieteellisen tutkimustyön välillä. Pingus tekee tiivistä yhteistyötä yliopistojen kanssa selvittääkseen tieteellisiä perusteita erilaisille toimille tarhoilla ja kellarissa. Toimenpiteitä ei haluta tehdä pelkillä mutu-fiiliksillä, vaan asioille etsitään selityksiä ja perusteita myös tieteellisesti.

Sadonkorjuu tapahtuu vuorokauden viileimpinä tunteina aamuyöllä. Vain parhaat ja terveimmät rypäleet kerätään, ensimmäinen valikointi tehdään jo tarhoilla, seuraavat kellarilla. Pingus suosii mahdollisimman pitkälle whole bunch-fermentaatiota ja valmistuksen aikana pysytellään minimaalisen käpälöinnin linjalla. Jokaisesta käymiserästä kerätään tarkat tiedot, jotta voidaan jo ennakolta arvioida mahdollisia ongelmia ja varautua niihin.Pingus2

Maistelusessio piti sisällään PSI 2014, Flor de Pingus 2014 ja 2015 sekä Pingus 2014 ja 2015. PSI’stä löytyy blogista jo aiemmat postaukset vuosikerroista 2008 ja 2009. Vuodesta 2011 lähtien PSI on sisältänyt 10% Garnachaa, joten makuprofiilikin on hieman muuttunut pehmeämpään ja floraalisempaan suuntaan. Flor de Pingus on 100% Tempranillo, jonka rypäleet poimitaan 22 hehtaarin alueelta, pariltakymmeneltä eri palstalta. Viini käy terästankeissa ja kypsyy 16-18 kk tammessa, josta 25 % uutta. Pingus on niinikään 100% Tempranillo 4,5 hehtaarin alalta, seitsemältä eri palstalta. Käyminen avoimissa tammisäiliöissä, kypsytys 20-22 kk ranskalaisissa tynnyreissä, ei lainkaan uutta tammea. Käytössä olevan tammen laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota.

Vuosikerran 2014 Flor de Pingus ja Pingus vaikuttivat hieman pidättyväisiltä ja hillityiltä, kun taas vuosikerta 2015 on selkeästi avoimempi, rehevämpi ja villimpi. Tyylillisesti molemmat viinit ovat samalla linjalla ja niistä löytää selkeitä Bordeaux-vaikutteita. Ribera del Dueron täyteläiseen perustyyliin verrattuna näissä on poikkeuksellisen ilmava meininki, elegantti rakenne sekä upea tasapaino. Moniulotteinen tummien marjojen, mausteisuuden ja kukkaisuuden rakentama makusektori pysyy hienosti kontrollissa tiukan hapokkuuden sekä hienojakoisen tanniinirakenteen kyydissä. Tammi integroituu todella nätisti muuhun kokonaisuuteen. Makuprofiililla mitattuna matka Flor de Pinguksesta Pingukseen ei ole valtavan pitkä, mutta on pakko myöntää, että Pinguksen harmonia ja eleganssi on jotain sellaista, mitä en ole espanjalaisten viinien osalta aiemmin kokenut.

Vaikken olekaan kalliiden ikoniviinien suuri kannattaja, nämä maistettuani on todettava viinien olevan täysin maineensa arvoisia. Hintapolitiikka potkii Pinguksen kohdalla 3- ja 4-numeroisilla lukemilla pahasti päähän (Alkon erikoisvalikoima 772,80 €), mutta kysyntä ylittää helposti tarjonnan joka vuosi. Flor de Pingusta uskaltaisin jopa väittää noin 80 € pullohinnalla (Alko 84 €)  suhteellisen hyväksi ostokseksi. Hyvän vuosikerran osuessa kohdalle joku voi pitää näitä jopa sijoituskohteina.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Matkalla Moselissa – Heymann-Löwenstein

Huhtikuun VDP Ambassador-reissulla ehdimme vierailemaan myös muutamilla viinitiloilla. Moselissa kävimme moikkaamassa puheliasta ja sanavalmista Reinhard Löwensteinia Heymann-Löwensteinin tiluksilla Winningenissa.

Reinhard Löwenstein kokee Moselin edelleen kärsivän massatuotettujen, makeiden ja halpojen viinien tahrimasta maineesta. Aiemmat sukupolvet ovat tehneet virheitä tarhoilla ja kellareissa, koska eivät ole ymmärtäneet kunnioittaa ympäristöä, saati sitten tarhoilla kasvavia köynnöksiä tai rypäleitä. Näistä virheistä maksetaan nyt kallista hintaa. Viinitarhoista ei ole pidetty huolta ja nyt niiden kunnostamiseen pyritään panostamaan niin paljon, kuin kukkaro antaa myöden. Käytännössä esim. jyrkkien rinteiden terassirakenteiden korjaaminen vie aikaa ja rahaa enemmän, kuin olisi varaa käyttää. Kunnostamiseen myönnettävät tuet ovat määrältään kosmeettisia, eikä niillä saada käytännössä aikaiseksi juuri mitään. Monien muiden tapaan Heymann-Löwenstein on sijoittanut kunnostustöihin summia, jotka eivät lyhytjänteisillä talousmittareilla arvioituna olisi kovinkaan järkeviä. Löwenstein haluaa kuitenkin panostaa asiaan tulevien sukupolvien vuoksi.Heymann-Löwenstein s

Reinhard puhuu mielellään ja paljon. Siirrymme keskusteluissa sujuvasti ja vauhdikkaasti Saksan ja Moselin viinihistoriasta terroir-käsitteen erilaisiin tulkintoihin. Hän kertoo olevansa ilmeisen hurahtanut terroir-asioihin, koska jopa Alsacen viinintuottajat olivat hiljattain pyytäneet hänet puhumaan asiasta. “Voitteko kuvitella! Saksalainen puhumassa ranskalaisille terroirista!” Pienen hetken kuluttua olemmekin jo osa liidulla tynnyrin kylkeen piirrettyä oppituntia, jonka aiheena on köynnösten hoito erilaisissa tarhaolosuhteissa. Perinteiset makeuteen perustuvat “more sun more oechsle”-tyyppiset lähestymistavat Reinhard viskaisi mielellään roskiin. Nykyään tiedetään, että Riesling saavuttaa parhaansa ilman yliampuvaa aurinkoa ja lämpöä. Lopputuloksen kannalta makeutta tärkeämpiä asioita ovat aromaattisuuteen liittyvät ominaisuudet ja yksi avainasioista on oikeanlainen tarhatyöskentely. Myös luomuasioista Reinhardilla on paljon sanottavaa. Hän ei ole halunnut sertifioida tai lokeroida omaa tekemistään minkään koulukunnan mukaisesti, koska näkee koko luomu/biodynaamisuus-keskustelun liian mustavalkoisena. Heymann-Löwensteinilla kunnioitetaan ympäristöä sekä tasapainoillaan logiikan ja intuition välillä. Joskus tehdään virheitä, mutta niistä opitaan, vaikka sitten kantapään kautta.

Aiemmin Heymann-Löwensteininkin viineissä on ollut pitkään kypsyneiden rypäleiden jalohomeisia ominaisuuksia. Botrytis cinerea tuo viineihin hunajaisia, vahaisia ja marmeladisia aromeja, mutta peittää samalla rypälelajikkeiden omia ominaispiirteitä. Jos ja kun halutaan säilyttää puristinen lajikepuhtaus, on sadonkorjuun ajoituksiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Viime vuosina Heymann-Löwenstein on siirtynyt kuivien viiniensä osalta kokonaan pois jalohomeisista rypäleistä. Tuloksena on Reinhardin mukaan puhdaspiirteisempää Rieslingiä.Heymann-Löwenstein BTLS

Heymann-Löwensteinin viinit eivät ole sieltä Moselin halvimmasta päästä, mutta hinta-laatusuhde on silti erinomainen. Viinit ovat erittäin laadukkaita, puhdaspiirteisiä ja täynnä Rieslingin hienoja ominaisuuksia. Talon viineistä on myös poikkeuksellisen selkeästi erotettavissa eri maaperätyyppien ja tarhaolosuhteiden tuomat eroavaisuudet. Schieferterassen 2014 (Viinikellari.com 22,90 €) edustaa maistamistamme viineistä ehkä sitä perinteisintä Moselia, rypäleiden kasvumaaperät koostuvat erilaisista liuskekivivariaatioista, joten myös mineraalisuutta löytyy reilusti. Kypsä hedelmäisyys ja erinomainen jäännösokerin sekä tiukan hapokkuuden yhteistyö. Blauen Schiefer 2014 (Saksassa ~20 €) on tyypillinen paketti blue slate-tyyppistä mineraalisuutta, mutta selkeästi edellistä suoraviivaisempi, tiukempi ja hapokkaampi tapaus. Kirchberg Grosses Gewächs 2014:n hillitymmästä hedelmäisyydestä erottaa omenaa ja sitrusta, mineraalisuus on hillitympää ja hedelmäisyys tiukemmassa kontrollissa. Maistelusession omaksi suosikiksi nousi Röttgen Grosses Gewächs (Saksassa ~25 €), joista pidättyväisestä ja tiukasti kontrollissa pysyvästä 2014:stä erottuu sitruksen lisäksi hiukan appelsiininkuorta, persikkaa sekä tummempisävyistä mineraalisuutta. Vuosikerta 2008 esittelee taas selkeästi kypsemmän hedelmäpaketin, jossa hunajaa, persikkaa sekä pientä marmeladisuuttakin.

Maistelun lopuksi perehdyimme talon lippulaivaviinehin, jotka tulevat Uhlenin eri tarhoilta. Kaikissa näissä makeata lopetusta lukuunottamatta hyvin kuiva, hapokas ja tiukan hedelmäkontrollin meininki. Upean rakenteen viinejä ja eri tarhojen ominaispiirteet on hyvin erotettavissa. Uhlen Blaufüsser Lay Grosses Gewächs 2014:a leimaa omenaisuus ja päärynäisyys sekä hyvin voimakas suutuntuma. Vanhan merenpohjan sedimenttien tarhoilta tuleva Uhlen Laubach Grosses Gewächs 2014 esittelee taas pientä floraalisuutta ja voimakkaampaa runkoa, 2 vkoa maistelua ennen pullotettu Uhlen Roth Lay Grosses Gewächs 2014 (Saksassa ~35 €) hakee vielä hiukan uomiaan, mutta siitä erottaa aiempia enemmän savuisuutta ja liuskekivisyyttä. Tätä viiniä Reinhard itse kuvaili mielikuvalla “Fat King Coming”. Makea ja matalan pH-vuosikerran Uhlen Roth Lay Auslese 2010 päätti maistelun. Viini pitää sisällään runsaan ja moniulotteisen paketin kypsää hedelmää, aprikoosia, appelsiinia, persikkaa ja jättää rusinaisen jälkimaun.

Pomminvarmaa laatua Torosta – Teso la Monja

Espanjan viinireissun D.O. Toron osio jatkui San Románin visiitin jälkeen Teso la Monjalle. Teso la Monjan taustalla on espanjalainen tunnettu viiniperhe Eguren, jonka monista viiniprojekteista tunnetuimmat ovat Riojassa (Sierra Cantabria, San Vicente jne). Egurenit pyörittivät aikoinaan yhtä Toron tunnetuimmista viintaloista, Bodegas Numanthiaa. Numanthian lippulaivaviini Termanthian 2004 vuosikerran kahmittua täydet sata pistettä Parkerin Wine Advocatelta, luxus-konserni LVMH (Moët Hennessy-Louis Vuitton) kiinnostui, iski lopulta pätäkkää pöytään (huhujen mukaan 25 milj. €) ja Numanthia myytiin 2000-luvun loppupuolella.

Tämän jälkeen Egurenien panostus Torossa suuntautui vuonna 2007 ensimmäisen vuosikertansa valmistaneen Teso la Monjan toimintaan. Tässä projektissa viinintekemiseen haetaan selkeästi Numanthian ajoista eroavaa näkökulmaa. Viineistä pyritään tekemään raikkaampia ja niiden halutaan tuovan esiin mahdollisimman hyvin maaperän mineraalisuuden mukanaan tuomia ominaisuuksia.

Torossa parhaat viinit tuotetaan pintakivikon ja soran peittämiltä, heikkaisilta savimailta, joiden koostumuksessa on pieniä määriä myös kalkkikiveä. Teso la Monja viljelee juuri tämäntyyppisillä, pohjoiseen suuntautuvilla palstoilla. Tarhoilla kasvaa vanhoja köynnöksiä, joista iäkkäimmät ovat jo ehtineet viettää 130-vuotispäiviään. Huomattava osa on varttamattomia. Tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja satoa korjataan 1000-2000 kg/ha palstasta riippuen.

Maistelimme noin 1000 € hintalapulla varustettua Teso la Monja-pulloa lukuunottamatta koko valikoiman tuoreimmat vuosikerrat sekä lisäksi -08 vuoden Victorinon. Talon entry level on Romanico 2014 (~ 8 € Espanjassa). 100 % Tinta de Toro, kypsytys 6 kk kolmannen vuoden ranskalaisissa tynnyreissä. Viinissä korostuu nuorekkaan hedelmäinen ja helposti lähestyttävä meininki, johon yhdistyy pehmeä ja kypsä tanniinisuus.

Almirez 2013 (~ 15 € Espanjassa), 100 % Tinta de Toro 15-65-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 14 kk ranskalaisissa tynnyreissä, 30 % uusia ja 70 % toisen vuoden tynnyreitä. Selkeästi ryhdikkäämpi paketti karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteita, yrttejä sekä hiukan taustalla häärivää mineraalisuutta. Täyteläinen viini, jossa samettinen suutuntuma, erinomainen tasapaino kypsän hedelmäisyyden, kypsien tanniinien sekä hapokkuuden välillä. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Victorino 2013 (~ 35 € Espanjassa), 100 % Tinta de Toro yli 70-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 20 kk uusissa ranskalaisissa tynnyreissä. Tässä vaiheessa vielä kovin nuori ja ujon pidättyväinen viini. Tuoksusta löytyy hillitysti yrttejä ja karhunvatukkaa sekä tummaa kirsikkaa. Makusektorilla aiempia hieman tiukemmassa kuosissa oleva hedelmäisyys on vielä pidättyväistä sorttia. Happo- ja tanniiniosasto selkeästi aiempia napakampaa, myös tammi tulee enemmän esiin. Victorino 2008 osoitti, että muutama kellarivuosi tekee viinille erittäin hyvää. Tuoksussa on jo mukavasti kehittynyt meininki ja kypsästä hedelmäisyydestä alkaa erottua selkeämmin kerroksisuutta. Moniulotteinen paketti on loistavassa tasapainossa ja kiehtovan eläväinen. Tammikin integroituu mainiosti.

Alabaster 2013 (~120 € Espanjassa), yli 100-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 18 kk uusissa ranskalaisissa tynnyreissä. Vielä varsin nuori viini, mutta jo tässä vaiheessa erittäin täyteläisestä viinistä löytää tummien kirsikoiden, kahvin ja mineraalisuuden muodostaman upean paketin sekä runsaan, mutta hienostuneen tanniiniosaston. Ison potentiaalin viini, joka tarvitsee reilusti kellariaikaa päästäkseen parhaaseensa.

Teso la MonjaMaistelin Teso la Monjan viinejä ensimmäisen kerran noin 5-6 vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut erittäin vakuuttunut vuosikerrasta toiseen. Almirez on ollut jo jonkin aikaa oman viinikaappini vakioasukas siltä varalta, että iskee akuutti täyteläisen espanjalaispunkun himo. Näissä kaikissa viineissä on sekin hyvä puoli, että niitä voi korkkailla suhteellisen mukavasti jo nuorena, vaikka muutama kellarivuosi tekeekin Almirezista lähtien kaikille enemmän kuin hyvää. Jos Torosta pitäisi tänä päivänä valita yksi tuottaja, jonka tuotteilla esitellä alueen punaviinien nykymeininkiä, valintani olisi mitä todennäköisimmin Teso la Monja. Toivotaan, että joskus näitä viinejä nähdään myös Suomen markkinoilla.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Modernimpaa Toroa – Bodegas Maurodos San Román

Espanjan viinimatka jatkui muutaman Ruedan tilavierailun jälkeen D.O. Toron puolelle. Toron ilmastollisiin ominaispiirteisiin kuuluu mm. kylmä ja rankka talvi, kuuma ja kuiva kesä sekä suuret vuorokautiset lämpötilavaihtelut. Maaperä koostuu lähinnä savesta, hiekasta sekä vaihtelevassa määrin esiintyvästä kalkkikivestä ja pintakivikosta. Maaperästä ja olosuhteista johtuen viinikirva ei ole kurittanut alueen tarhoja erityisen merkittävästi, joten tarhoilla kasvaa melko paljon varttamattomia ja vanhoja pre-phylloxeraköynnöksiä. Tarhoilla kypsyy lähinnä Tempranillon paksumpikuorinen, tummemman värinen ja pienempikokoinen klooni Tinta de Toro, mutta myös Garnacha, Verdejo sekä Malvasia kuuluvat sallittuihin lajikkeisiin.

San Román sAamun ensimmäinen stoppi osui paljon mainetta niittäneen Bodegas y Viñedos Maurodosin San Románin konttorille. Talon tarina sai alkunsa, kun Vega Sicilian viinintekijänä työskennellyt Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä Vega Sicilialle sopivia tarhoja Torosta. Samalla hän tuli kuikuilleeksi mestoja myös itselleen. Kun 90-luvun lopulla Garcian ja Vega Sicilian tiet erkanivat, sai San Román-projekti lisäpotkun persuksiinsa ja 80 hehtaaria Tinta de Toro- ja Garnachaköynnöksiä  liitettiin Garcian jo aiemmin työstämään Bodegas Mauroon.

San Román tarha sSan Román saa nimensä samannimisestä kylästä, jonka läheisyydessä tarhat sijaitsevat. Mariano Garcian lisäksi tilan viininteosta huolehtii hänen poikansa Eduardo, joka on ammentanut viinioppia mm. Bordeaux’ssa ja Burgundissa. Vuodesta 2010 lähtien hommat on hoidettu luonnonmukaisin menetelmin, mikä ei sinänsä ole Toron olosuhteissa kovin vaikeaa. Tarhoilla kasvaa 40-80-vuotiaita harvaan istutettuja köynnöksiä. San Román tunnetaan yhtenä alueen ensimmäisistä sadonkorjaajista ja satoa korjataan noin 2500 kg / ha. Kaikkien eri tarhojen viinit käyvät erikseen luonnonhiivoilla ja kypsytyksessä pyritään harjoittamaan varovaista tammenkäyttöä. Tynnyrit tulevat pääosin Ranskasta, mutta myös amerikkalaista ja unkarilaista tammea käytetään tarpeen mukaan. Pullotusvaiheessa voidaan lopputulosta vielä hioa eri käymiserien viinejä sekoittamalla.

San Román tasting S

Muutaman tynnyrinäytteen jälkeen maistelua jatkettiin Prima 2014:llä (85 % Tinta de Toro, 15 % Garnacha), joka on nuoremmista köynnöksistä valmistettu nuorekkaan hedelmäinen, pehmeätanniininen ja Toron viiniksi varsin raikas tapaus. 12 kk tammessa aiemmin San Románin kypsytykseen käytetyissä tynnyreissä. Tuotanto noin  170 000 pulloa / vuosi.

San Román 2012 (100 % Tinta de Toro) esitteli tummaa kirsikkaa, lakritsia, kahvia ja mausteisuutta. Hienojakoinen ja moniulotteinen kokonaisuus, jonka eleganttia luonnetta voi pitää Toron viinien mittapuulla poikkeuksellisena. Erinomainen tasapaino vivahteikkaan hedelmän, napakan hapokkuuden sekä kypsän, mutta runsaan tanniinisuuden välillä. Ehdottomasti Toron kirkkainta kärkikastia. Tuotanto noin 94000 pulloa / vuosi.

Maistelimme myös samaan kokonaisuuteen kuuluvat Bodegas Mauron viinit, jotka Garcia on halunnut valjastaa Castilla y Leonin VdT-luokituksen alle, jotta D.O. alueiden sääntöviidakot eivät pääsisi liikaa rajoittamaan viininvalmistuksellisia valintoja. Sekä Mauro että Mauro VS ovat selkeästi San Románin tyyliä voimakkaampia ja rankenteeltaan jykevämpiä tapauksia. Parivaljakosta Mauro on hieman rouheampi, mutta runsaamman hedelmäinen, kun taas VS (Vendemmia Seleccionada) esittelee niukempaa hedelmää ja tiukempaa runkoa. Molemmissa on tammi San Románin viinejä selkeämmin läsnä.

Prima ja San Román ovat erinomaisia osoituksia siitä, että alkoholisten, raskaiden ja hillomaisen konsentroituneiden viinien maineessa oleva Toro pystyy tuottamaan eleganttia, raikkaan hedelmäistä, moniulotteista sekä tasapainoista tavaraa, kun taustalla sattuu hääräilemään oikeita tyyppejä ja osaavia käsiä. Suomessa Primaa ja San Románia saattaa bongailla ravintoloiden listoilta ja Soil Wine Groupin maahantuomia viinejä on bongailtu ainakin Soil Wine Roomissa sekä viinibaari Vin Vinissä.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Laadukkaamman ja aidomman Ruedan asialla – Bodegas Menade

Rueda sai vuonna 1980 D.O.-luokituksen ensimmäisenä viinialueena Castilla y Leonin itsehallintoalueella. Alueen alkuperäislajike Verdejosta valmistettujen valkoviinien maine oli jo noususuhdanteessa ja vauhti kiihtyi entisestään. Hiljalleen alkoi kuitenkin näkymään merkkejä siitä, mikä on aika tyypillistä mainettaaan nopeasti kasvattaneilla viinialueilla. Monet isot ja hieman pienemmätkin toimijat alkoivat rynnäköidä alueelle menestyksen ja rahan perässä. Satomäärät kasvoivat, vanhoja köynnöksiä revittiin uusien tuottoisampien tieltä ja Verdejon tilalle istutettiin huolestuttavia määriä Sauvignon Blancia. Alueen viinituotanto kasvoi huimasti, mutta samalla viinien keskimääräinen laatu heikkeni. Homma ehti valitettavasti menemään siinä määrin läskiksi, että massatuotettujen viinien sekamelska sai monet jo puhumaan Ruedan identiteettiongelmasta. Monilla tiloilla on onneksi jo kuultu hälytyskellojen kilinä ja todettu alueen sekä erityisesti Verdejon ansaitsevan parempaa. Yksi esimerkki laadukkaamman ja aidomman Ruedan puolestapuhujista on Alejandra, Marco ja Richard Sanzin 10 vuotta sitten perustama Bodegas Menade. Kolme sisarusta ovat päättäneet edetä laatu ja luonnonmukaisuus edellä ja olla omalla toiminnallaan pistämässä kapuloita massatuotannon ja teollisten toimintatapojen rattaisiin.

Menade sKolmikon historia sijoittuu perheen pyörittämälle viinitilalle, joka erinäisten tapahtumien jälkeen myytiin ja sisarukset päätyivät käynnistämään oman projektinsa. Tällä hetkellä viljelyssä on 160 hehtaaria noin 700 metrin korkeudella sijatsevia tarhoja, pääosin Verdejoa. Menaden porukka on ollut alusta saakka kiinnostunut luonnonmukaisista toimintatavoista ja luomuasiat on myös sertifioitu. Tarhoilla liikutellaan tarpeen mukaan pyörällisille lavoille istutettujen kasvien muodostamia “hyönteishotelleja”, joilla houkutellaan hyönteisiä hakeutumaan oikeaan paikkaan oikeana ajankohtana. Lisäpotkua ja motivaatiota luomuasioille on saatu, kun matkan varrella on havaittu menetelmien tuottavan laadukkaampia rypäleitä ja sitä kautta myös tarve viinin valmistusprosessien käpälöintiin on vähentynyt selkeästi.

Menaden perustason Verdejo (Espanjassa 7-8 €) on raikas, sitruksisen pirteä tapaus ja esittelee varsin mainiosti nuorekkaan Verdejon ominaisuuksia; sitrusta, greippiä, vihreitä yrttejä yhdistettynä todella pirteään hapokkuuteen. Erinomainen hinta-laatusuhde.

En ole erityisen suuri Ruedan Sauvignon Blancien ystävä, mutta maistamamme vuosikerta 2015 on onnistunut aika mukavasti. Viinistä löytyy yllättävän tiukassa kontrollissa pysyvä paketti herukan lehteä, karviaista ja raikkaan hapokasta kypsää hedelmää.

Menade s22

Maisteltujen viinien omaksi suosikiksi nousi Nosso 2015 (Espanjassa 10 €), joka on askel naturaalimpaan suuntaan. Valmistuksessa ei ole käytetty lisättyjä sulfiitteja ja viinin annetaan käydä läpi malolaktinen käyminen, joka pehmentää happosektoria sekä tuo viinille hiukan lisää runkoa. Tuoksusta löytyy mantelia, pientä savuisuutta, kypsiä sitrushedelmiä ja yrttejä. Makuprofiili on aiempiin verrattuna vähemmän hedelmäinen, mutta todella kiehtova, eläväinen ja tyylikäs. Loppua kohden mukaan lyöttäytyy vielä mausteisuutta ja hitunen karvasmantelia.

Valkoviinien käyttäminen sekä kypsyttäminen tammessa on ollut yksi viime aikojen nousevista viinitrendeistä Ruedassa. Pieni osa tuottajista on harrastanut asiaa jo pidempään, mutta nykyään lähes kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen tammitettu viini tuotannossa. Osa tuottajista onnistuu varsin hyvin ja osa taas ampuu pahasti överiksi. Menaden V3 2013 (Espanjassa 16 €) asettuu sinne tyylikkäämpään päätyyn. 100% Verdejo jopa 100-150 vuotiaista köynnöksistä.  Käyminen tapahtuu 1-6 vuotiaissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä ja kypsytys samoissa tynnyreissä vuosikerrasta riippuen 8-12 kk. Vuosikerran 2013 kerrottiin kypsyneen osittain myös amphorassa. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja tyylikäs pläjäys tammea. Vaikka tammen huomaa selkeästi tuoksussa, maussa se ei ole lainkaan yhtä selkeästi läsnä. Muita viinejä hieman öljyisempi rakenne ja täyteläisempi maku, mutta napakan hapokkuuden ansiosta pirteä ja raikas.

Koska Menade valmistaa myös olutta, oli tilavierailu ja viinien purskuttelu asiallista päättää varsin maukkaalla ja tasapainoisella La Burra Pale Ale oluella. Menade tuntuu tekevän hyvää työtä hyvällä asenteella ja jokusen verran Ruedan viinejä kulautelleena voin todeta myös viinien osuvan sen aidon ja autenttisen Ruedan ytimeen.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Ravintola Elite – Legenda elää ja voi hyvin

Töölöläisten kertoman tarinan mukaan kesä alkaa Eliten terassilta, joten kävin testaamassa asioiden tolaa toukokuun puolivälissä Royal Ravintoloiden järjestämässä pressitilaisuudessa. Historiaa pursuava ja legendaaristen taiteiljoiden kantapaikkana tunnettu Ravintola Elite on juuri remontoitu museoviraston ohjeilla, vanhoja perinteitä vaalien. Sisätilojen ehostuksen lisäksi myös terassia on laajennettu, mikä tarkoittaa käytännössä entistä enemmän ruokailupaikkoja ulkoilmassa.

20160528_124934[1]

Aika harvassa paikassa on mahdollisuus päästä klassikkotaiteilijoidemme kantapöytiin nautiskelemaan legendojen suosikkiannoksia, kuten esim. Tauno Palon pihvi. Seinillä komeilee kotimaisten taiteilijoiden teoksia ja yhteistyö taiteilijakoti Lallukan kanssa vahvistaa taiteen näkyvyyttä myös tulevaisuudessa. Taiteen merkitystä ei ole unohdettu viinipuolellakaan; Eliten nimikkoviinit Art Wine 1 ja 2 ovat Celler Piñolin käsialaa ja tulevat Espanjan Terra Altasta. Pullojen etiketeistä löytyy Senja Vellosen “Watercolours from the grapes”-teokset. Tyylikäs tunnelma saa pisteen i:n päälle ovensuussa, missä 50 vuoden työkokemuksen omaava Vladimir “Vova” Gusev palvelee tyylillä, josta monella muulla olisi roppakaupalla opittavaa. Ravintola kunnioittaa portsarinsa pitkää työuraa nimikoimalla klassikkoannos Vorschmackin “Vovan Vorschmackiksi”.

20160528_125123[1]

Homma toimii kaikin puolin ja ruokapuoli iskee ainakin meikäläiseen. Alkuun tilaisuutta varten maistelukokoon tuunattu Vovan Vorscmack ja punainen Artwine 2, perään paistettua siikaa kesäkeitto-tyyliin ja valkoinen Artwine 1. Jälkiruokana sitruunapiiras, vadelmasorbettia ja vaniljasiirappia sekä Ceretton Moscato d’Asti. Maut kohdillaan, perinteisiä annoksia on onnistuneesti päivitetty nykyaikaiseen muotoon ja viiniyhdistelmät toimivat. Vaikuttaa siltä, että Elite ja sen tunnelma on hengissä ja voi hyvin.

Uusia tuulia Saksasta – VDP.Ambassador

Sain viime vuoden lopulla kutsun osallistua saksalaisen laatuviinien tuottajajärjestö VDP:n Ambassador koulutusohjelmaan. Lähdin mukaan innolla ja vietin huhtikuun lopulla Saksassa viisi viinintäyteistä päivää pureutuen syvälle saksalaisten viinien syövereihin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun VDP kouluttaa Ambassadoreja ja ensimmäiseen kuuden henkilön porukkaan kuului lisäkseni Fongyee Walker Kiinasta, Jeroen Bronkhorst Hollannista, Alexander Iversen Norjasta, Morgan Kjellström Ruotsista sekä Matt Stamp USA:sta.Flaschen1_by_VDP

 

Logo_VDPBundesgeschaeftsstelle_RGB

Vuonna 1910 perustetun VDP:n voidaan katsoa olevan maailman vanhin kansallinen laatuviinien tuottajajärjestö. Tällä hetkellä siihen kuuluu 199 tuottajaa, jotka täyttävät järjestön tiukat vaatimukset ja ovat sitoutuneet noudattamaan VDP:n asettamia laatukriteerejä. On kiistatonta, että VDP on erittäin merkittävä toimija saksalaisten viinien laadun, perinteiden sekä maineen vaalijana niin kansallisesti, kuin kansainvälisestikin. Järjestön jäseneksi voi päästä vain VDP:n kutsumana, eli tuottajat eivät voi hakea jäsenyyttä oma-aloitteisesti. Mukaan järjestöön voidaan hyväksyä pitkään laadukasta työtä tehnyt sekä kansallisesti ja kansainvälisesti huipputason viineistään tunnetuksi tullut tuottaja. VDP:n jäsenen tulee täyttää tietyt kriteerit ja kelpoisuusehdot, joihin kuuluu mm. ympäristöä kunnioittavat tuotantomenetelmät sekä hallussa olevat viinitarhaomistukset erinomaisiksi luokitelluilla alueilla. Kelpoisuusehdot tarkistetaan liittymisen yhteydessä sekä säännöllisin väliajoin. Peruskuluttajalle VDP:n laatuluokitusjärjestelmät voivat alkuun vaikuttaa monimutkaisilta ja hankalilta ymmärtää. Vuosikausien systemaattinen työ on kuitenkin muodostanut asian kuluttajan näkövinkkelistä yksinkertaisimmillaan hyvinkin helpoksi; VDP:n logo viinipullossa on tänä päivänä varsin pätevä tae siitä, että pullon sisältä löytyy laadukasta ja luotettavaa tavaraa.

Tasting masterclassAmbassador-koulutusohjelma piti sisällään intensiiviset 5 päivää aamusta iltaan saksalaisten viinien parissa. Kouluttajanamme toimineen Master of Wine Romana Echenspergerin erinomaisesti suunnitelluissa masterclasseissa käytiin läpi systemaattisesti Saksan viinien historiaa, VDP:n laatulokitusjärjestelmää, eri viinialueiden ominaispiirteitä, Saksassa viljeltävien rypälelajikkeiden ominaisuuksia ja tietysti maisteltiin iso kasa erilaisia viinejä eri puolilta Saksaa. Lisäksi vierailtiin viinitiloilla ja tavattiin Ahrin, Badenin, Frankenin, Moselin, Nahen ja Rheinhessenin alueen tuottajia sekä maisteltiin lisää erilaisia viinejä. Matka huipentui Mainzin Weinbörsen avajaishulinoihin, jossa mm. Jancis Robinsonille luovutettiin VDP:n kultainen kunniamerkki. Samaisessa avajaisseremoniassa myös meille luovutettiin VDP.Ambassador diplomat. Tämän jälkeen reissua oli hyvä päätellä Weinbörsen tunnelmiin, maistellen kaksi päivää parin sadan VDP-tuottajan uusimpia vuosikertoja.

Group standKoko ohjelma ja koulutuksen sisältö kaikkine detaljeineen oli erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu. Matkan aikana oma ymmärrys saksalaisista viinikuvioista kasvoi kohisten ja myös VDP:n toimintatavat sekä laatuluokitusjärjestelmä avautuivat aiempaa laaja-alaisemmin. Kun mukana oli porukkaa eri puolilta maailmaa ja erilaisista kulttuureista, syventyi oma ymmärrys myös erilaisten viini- ja ruokakulttuureiden suhteen merkittävästi. Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan tämän kokonaisuuden tiimoilta, selviää myöhemmin. Sen verran voin kertoa, että monenlaisia suunnitelmia ja virityksiä on jo olemassa.

group w J H

Viinitrendit vuodelle 2016

Pullon henki-blogin Katri ja Heikki kirjoittelivat hiljattain vuoden 2016 trendiarvioitaan ja panivat samalla haasteen kiertämään siirtäen viestikapulan Blanc de Blancs-blogin Annalle. Sitä kautta haaste kosahti meikäläiselle ja tässä sitä sitten ollaan. En voi väittää seuranneeni erityisen tarkasti erilaisten trendien kehittymistä, mutta tässä kuitenkin joitain havaintoja, uumoiluja, pieniä toivon kipinöitä ja ehkä pieniä turhautumisen pisaroitakin.

Cava tarhalla signedSuurimmat panokseni asetan vuoden 2016 viinitrendeihin liittyen siihen ehkä varmimpaan sektoriin, eli kupliviin viineihin. Kuohuviinit ja samppanjat ovat jaksaneet nostaa suosiotaan edelleen meillä ja maailmalla, vaikka monissa myyntitilastoissa muilla viinikategorioilla on selkeästi vaikeampaa. Veikkailempa tämän trendin jatkuvan myös vuonna 2016.

Monilla viinialueilla on viime vuosina herätty arvostamaan unohdettuja, sorrettuja, aliarvostettuja tai muuten vaan kaltoin kohdeltuja alkuperäislajikkeita. Osa tämän suuntauksen nousujohteesta kuuluu alati kasvavalle joukolle uuden sukupolven nuoria tekijöitä, jotka haluavat palata lähemmäksi juuriaan ja isovanhempiensa aikaista artesaanimeininkiä. Määrätietoisempi tarhatyöskentely ja fiksummat kellarimenetelmät ovat mahdollistaneet useiden mielenkiintoisten ja potentiaalisien lajikkeiden esiintulon sekä tuoneet markkinoille raikkaampia näkemyksiä vanhoista tutuista rypäleistä. Hyviä esimerkkejä ovat Riojan “kapinalliset”, Chilen punaviinirypäle Pais tai vaikkapa noususuhdanteessa olevat Katalonian valkkarit. Tämä meininki ei tule horjuttamaan teollisen massatuotannon valta-asemaa, mutta tuo oman raikkaan ja kaivatun lisänsä viiniskeneen.

TaittingerViiniturismi ja viinimatkailu tulevat kasvattamaan suosiotaan. Monissa perinteisissä viinimaissa viinin kulutus on ollut laskusuhdanteessa ja kilpailu kovaa, joten viinintuottajien on mietittävä uudelleen business-kuvioitaan. Yksi potentiaalinen lisätulonlähde on viinimatkailu. Asia on huomattu jo melko laajasti ja viiniturismiin liittyvä tarjonta sekä toiminnan laatu ovat nousseet kohisten, esim. 10 vuoden takaiseen verrattuna. Viininystävät ovat useimmiten myös hyvän ruoan ja elämyksellisen matkustamisen suurkuluttajia, joten näitä yhdistelemällä saadaa aikaan varsin toimivia kokonaisuuksia. Lentoyhtiöiden kova kilpailu tullee pitämään lentojen hinnat alhaisina lähitulevaisuudessakin, joten olosuhteet ovat siinäkin mielessä otolliset.

Rosé glass sTuleva kesä saattaa hyvinkin olla väritykseltään pinkimpi kuin koskaan, nimittäin ilmassa on ollut pieniä merkkejä rosé-viinien suosion kasvusta. Olisiko 2016 reilumman nousukiidon aikaa ja otetaanko rosé-viinit rohkeammin mukaan myös ruokapöytiin? Ainakin toivon niin!

Rakas monopolimme ei ole menneinä vuosina pahemmin mihinkään pieniin tai suurempiinkaan trendeihin reagoinut ja pahoin pelkään saman aneemisen linjan jatkuvan vuonna 2016. Jos perusvalikoimaan ei ole vuosien saatossa saatu edes välttävästi kattavaa klassikkoalueiden tarjontaa, niin olisi kai hullua odottaa jotain harvinasempaa tavaraa tai ajankohtaisia tuulahduksia hyllyille. Viimeaikaiset rimpuilut lähinnä muinaisaikaisilta vakkuttavien verkkotilausuudistusten saralla ovat vain surkuhupaisa todiste siitä, että vanha koira ei edelleenkään näytä mitään merkkejä uusien temppujen oppimisesta.

Tässäpä näitä, kippis vuodelle 2016 ja haaste jakoon seuraavaksi Viinikartalle.

Brunelloa Montalcinossa 9/2015

Syyskuinen Toscanan matka jatkui Panzanon Vino al Vino-festareilta muutamien mutkien kautta Brunellon kotikonnuille Montalcinoon.

MONTALCINO1Orastavaa auringonlaskua tarkkailtiin leikkele- ja juustolautasen äärellä, laseissa Tenuta Barbi Brunello di Montalcino 2010 ja Col d’Orcia Brunello di Montalcino 2009. Hehkutetun 2010-vuoden Barbi antaa jo tässä vaiheessa isoja lupauksia elegantin rakenteensa välityksellä, vaikka erityisesti keskipaletti on vielä kovin sulkeutunut. Happorakenteeltaan todellakin “spot-on”, eikä tämän vuosikerran kanssa kannata hötkyillä. Col d’Orcia on taas lämpimämmän vuoden viininä runsaamman hedelmäinen, edellistä lihaksikkaampi ja kypsemmän otteensa ansiosta hieman avoimempi kokonaisuus. Ei senkään kanssa mikään kiire ole, mutta -09 tulee kyllä olemaan huipussaan huomattavasti -10:ä aiemmin. Mielenkiintoista minivertailua kahden hyvän, mutta todella erilaisen vuosikerran luonteenpiirteiden välillä. Pienet alkupalat herättelivät ruokahalua siihen malliin, että oli aika tähyillä sopivaa ruokapaikkaa. Tripadvisor listasi Montalcinon pikkukylän seudulle yli 60 ravintolaa, joista puolestaan Michelin suositteli vain kahta, ja niistäkin toinen kävelymatkan ulottumattomissa. Punaisen kirjan suosituspaikka ei osunut silmään, joten pienen palloilun jälkeen syöksyimme sisään sopivalta näyttäneeseen Il Grifoon. Vartin päästä paikka olikin jo täynnä. Alkuun ricottatäytteisiä ravioleja, salviaa ja voita sekä pääruoaksi pitkään kypsytettyä villisikaa sekä polentaa. Puhtaita, rehellisiä ja konstailemattomia makuja, ei mitään valittamista.

MONTALCINO2Viinilistalta löytyi kattava valikoima lähialueen viinejä ja mukavasti myös hieman vanhempia vuosikertoja. Paria ensimmäistä vaihtoehtoa ei enää kellarista löytynyt, joten loppujen lopuksi valinta osui summamutikalla itselle ennalta tuntemattoman tuottajan, Fattoria La Magian -00 Brunelloon. Viini oli mainiossa juopotteluiässä oleva tapaus, hedelmä kehittynyttä, tiukka hapokkuus tallella ja sopivasti itsestään ilmoittava, pehmeä tanniinisektori. Ei lainkaan hassumpaa. Myöhempien selvittelyjen perusteella Fattoria La Magian taustalta löytyi 40 vuotta sitten Montalcinosta tilan ostanut Schwarzin pariskunta. Nykyään 15 hehtaarin viljelyalaa ja luomusertifioitua meininkiä pyörittää heidän poikansa Fabian Schwarz.

Montalcino oli mukava yhdistelmä huikeita maisemia, sympaattisia pikkukujia, haulikoiden kanssa viinitarhojaan vartioivia viinitarhureita ja hyviä makuja. Syyskuussa kylässä oli sopivan rauhallista, mutta kuitenkin eläväistä. Lisää tunnelmia Montalcinosta löytyy mm. Blanc de Blancs-blogista.