Mauro Reserva 1989

Castilla y Leonin Tudela del Duerossa sijaitsevan Bodegas Mauron takaa löytyy yksi Espanjan tunnetuimmista viinintekijöistä. Mariano Garcia tunnetaan parhaiten legendaarisen Vega Sicilian pitkäaikaisena pääviinintekijänä. Vega Sicilian viinien ohella ja sen jälkeen Garcia on puuhaillut mm. Bodegas Mauron (VdT Castilla y Leon), Bodegas San Romanin (D.O. Toro) sekä Bodega Aalto’n (D.O. Ribera del Duero) parissa. Mauron viineistä löytyy tuoreeltaan paljon muhkean intensiivistä hedelmäisyyttä sekä roimasti tanniinisuutta, joten nautinnollisimmat hetket koittavat vasta useampien vuosien kypsyttelyn jälkeen. Viime joulun aikaan oli juuri sopiva hetki ryhtyä ihmettelemään, mitä mahtaa kuulua 28 vuotta kypsyneelle Mauro Reservalle.

Mauro pitää sisällään pääosin vanhojen köynnösten Tinto Finoa (Tempranillo) sekä kymmenisen prosenttia Syrah’ta. Syrah-köynnökset ovat muuten peräisin Rhônesta Guigalin tiluksilta.

Viinin tuoksua ja makua dominoi tummasävytteinen marjaisuus ja yrttinen mausteisuus. Näiden ohella viinistä löytyy kypsälle viinille tyypilliseen tapaan märkiä lehtiä ja kuivattuja marjoja. Hedelmäisyyden runsas määrä ja raikkaus on tämän ikäiselle viinille melkoinen yllätys. Hapokkuus pysyttelee alueelle tyypilliseen tapaan maltillisena, mutta tasapainottaa mukavasti reilua hedelmäisyyttä. Pehmeäksi taittunut tanniinisektori pysyttelee maltillisesti taustalla. Alueen nykyisiin alkoholitasoihin nähden 13,5% tuntuu maltilliselta, eikä se luonnollisestikaan nosta päätään millään tavalla. Pitkä jälkimaku on täynnä tummia kuivattuja marjoja sekä yrttistä mausteisuutta.

Mauro Reserva 1989 on positiivisessa mielessä hämmentävä tapaus. Lähes 30-vuotiaan viinin poikkeuksellisen raikas ja runsas hedelmäisyys kantaa viiniä hienosti ja iän mukanaan tuomat kypsemmät aromit sekä maut tuovat viinille tyylikästä moniulotteisuutta. Ainoa särö harmoniaan tulee muuhun kokonaisuuteen nähden hieman liiankin kesyn tanniinisektorin suunnasta, jonka pieni lisäsärmä olisi tehnyt paketista jotakuinkin täydellisen. Yhtä kaikki, loistava kumppani joulutunnelmissa nautitulle hirven entrecôtelle. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Chateau Lestage Simon 2000 (Alko 29,77€)

Alkon valikoimien muutamista kypsemmistä Bordeaux’n viineistä parrasvaloissa on tällä kertaa noin 18-vuotias Haut-Medocin Cru Bourgeois-edustaja Chateau Lestage Simon 2000. Lähtökohdat tämän porvoolaisen kohdalla ovat erinomaiset, sillä Bordeaux’n vuosikertaa 2000 on pidetty laadullisesti erinomaisena.

Chateau Lestage Simonin voisi kuvitella pitävän sisällään vasemman rannan Bordeaux’lle tyypilliseen tapaan Cabernet Sauvignon-voittoisen blendin, mutta itseasiassa tätä viiniä dominoikin Merlot (68%), Cabernet Sauvignonin (27%) ja Cabernet Francin (5%) jäädessä pienempiin sivurooleihin. Rypäleet ovat kasvaneet Saint-Estèphen lähellä vaihtelevissa olosuhteissa. Osa köynnöksistä kasvaa hiekkaisemmalla maaperällä lähempänä joen rantaa ja osa kalkkivisemmillä ja soraisemmilla tarhoilla kauempana joesta.

Viinin tuoksu on täynnä sitä klassisen tyylikästä kypsempää Bordeaux’ta; mustaherukkaa, kuivattuja tummia marjoja, tupakkaa, nahkaa, setripuuta ja lyijykynää. Hedelmässä riittää muhkeutta vielä varsin mukavasti, hapot ovat sopivan ryhdikkäät ja tanniinit kypsää sekä nätisti ajan pehmentämää osastoa. Melko pitkä jälkimaku jatkaa tyylikkäästi tuoksun ja maun suuntaviivoilla.

Chateau Lestage Simon 2000 on todella tyylikäs ja oivallisen kypsään vireeseen ehtinyt huippuvuosikerran Bordeaux. Paketista löytyy odotetun klassisia elementtejä kivassa tasapainossa. Kuulemani mukaan viinissä on esiintynyt jonkin verran pullovaihtelua kypsyyden suhteen, mutta toisaalta se nyt ei ole 18-vuotiaalle viinille välttämättä erityisen ihmeellistä. Nyt korkkailtuna viini oli vielä sopivan ryhdikäs, enkä itse näitä enää kellarin uumeniin sulloisi. Hedelmänsä puolesta viinillä ei nyt sinänsä ole vielä mitään hätää. Mainio kaveri riistalle, porolle sekä tummille lihoille. 4/5 staraa.

 

 

 

Jouluviinit 2017

Sieltä se joulu taas tulee ja on aika iskeä pöytään joulun viinisuositukset. Kuten monesti aiemminkin on tullut todettua, yhtä ja ainoaa täsmäviiniä on vaikea suositella perinteiseen kotimaiseen joulupöytään. Mausteiset sillit, etikat, punajuuret, imelät laatikot, mädit, kalat, sinapit ja ylikypsän kinkun mieto makumaailma samassa pöydässä antavat omat haasteensa viinivalinnoille. Kuohuviineillä pääsee hyvään vauhtiin monien jouluruokien kanssa, kun raikas hapokkuus ja pirteät kuplat taklailevat vastaan tulevia ruokahaasteita. Myös Rieslingin intensiivinen makuprofiili ja raikas hapokkuus pärjää hyvin joulun antimien kyljessä. Kinkku ei sinällään kaipaa erityisen tuhtia tai täyteläistä punaviiniä, mutta jos pöytään on tulossa tummempaa lihaa tai kypsempiä juustoja, voi punaviinikin olla tuhdimpi ja täyteläisempi.

Nadal Rosé Cava Brut (Alkon tilausvalikoima 15,99€)

Cava, josta löytyy ryhdikäs ja raikas rakenne, nätit pienet kuplat ja melko intensiivinen punaisiin marjoihin nojaileva makumaailma. Toimii hyvin alkumaljana, mutta on toki hyvä valinta lasin täyttämiseen läpi jouluaterian.

Bauget-Jouette Blanc de Blancs Millésimé Champagne 2010 (Alkon tilausvalikoima 57,57 €)

Hieman luonteikkaampaa otetta samppanjaltaan kaipaavan kannattaa panostaa Bauget-Jouette Blanc de Blancs vuosikertasamppanjaan vuodelta 2010. Pitkä, viiden vuoden sakkakypsytys ja maltillinen dosage (5 g/l) rakentavat viinille reilua paahteisuutta, pirteää sitruunaisuutta ja kuivattua omenaa. Upean tasapainoinen, intensiivinen ja pitkä maku. Täsmävalinta vaaleiden kalojen ja erityisesti mätien kanssa.

Henri Ehrhart Riesling Grand Cru Ollwiller 2014 (Alkon vakiovalikoima 15,90 €)

Erinomaisen tasapainoinen, raikkaan hedelmäinen ja tyylikäs Riesling Alsacesta, joka selviytyi voittajaksi syksyisessä blogin Alsace Grand Cru-testissä. Hyvä valinta joulun yleisvalkoviiniksi.

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2015 (Alkon tilausvalikoima 18,00 €)

Pitkän linjan laatutuottajan erinomainen Ortswein-tasoinen Riesling Pfalzista. Kuiva, pirteä ja raikkaan hapokas meininki taklailee kätevästi monenlaisia kala- ja äyriäisruokia. Tilausvalikoiman lisäksi löytyy myös suoraan joidenkin Helsingin myymälöiden hyllystä.

Tbilvino Mukuzani 2014 (Alkon vakiovalikoima 14,99 €)

Astetta persoonallisempi punaviinivalinta Georgiasta. Punamarjaisen ja melko hedelmäisen viinin mausteisuus ja pieni rouheus antaa viinille lisää luonnetta. Sopii hyvin possulle, eikä pelästy ronskimpaakaan menoa.

Muga Reserva 2013 (Alkon vakiovalikoima 18,57 €)

Modernin hedelmäisen ja perinteisen tammisen Rioja-tyylin välimaastoon sijoittuva viini tarjoilee nätin yhdistelmän nautinnollisen kypsää ja täyteläistä hedelmää, mutta myös sopivan pläjäyksen tyylikästä tammea ja nahkaa. Toimii takuuvarmasti joulun yleisviininä, mutta erityisen hyvä valinta tummemmille lihoille ja riistalle.

(kuvat: Alko)

Viikon Copa – Herencia del Padri 2014 (Alko 19,90 €)

Alkon hyllyille on saatu pari uutta pulloa Prioratin suunnalta. Yksi näistä on kymmeniä viinitiloja Ranskassa omistavan Bernard Magrez’n projekti Katalonian Prioratissa – Herencia del Padri. Viini rakentuu alueelle tyypillisen sekoituksen varaan: Syrah, Garnatxa, Cariñena, Merlot ja Cabernet Sauvignon.

Noin 30-vuotiaat köynnökset ovat kasvaneet Porreran kylän liepeillä, seudun matalammilla tarhoilla (300 m). Kolmen viikon maseraation jälkeen viini on käynyt ja kypsynyt käytetyissä tammitynnyreissä.

Tuoksussa on kypsää tummaa marjaisuutta, päällimmäisenä mustaherukkaa ja mustikkaa. Taustalta löytyy yrttejä sekä pieni hitunen Prioratin llicorella-maaperälle tyypillistä mineraalisuutta. Täyteläinen ja pehmeä makusektori pysyttelee tuoksun suuntaviivoilla. Viiniä ryhdittää melko maltillinen hapokkuus, kypsä  ja pehmeä tanniinisektori sekä maun loppuosassa sekä melko pitkässä jälkimaussakin suuta sekä nielua lämmittävä tunnelma.

Bernard Magrez Herencia del Padri 2014 edustaa pehmeätä ja kypsää sekä nyt jo nätisti korkattavissa ja kulauteltavissa olevaa Priorat-osastoa. Lempeä ja samettinen fiilis jatkuu miellyttävän tasapainoisesti alusta loppuun, vaikka mihinkään erityisen moniulotteisiin meininkeihin viini ei ylläkään. Jos pelkkä takkatuli ei tämän kanssa riitä, kannattaa täräyttää lautaselle tummempaa lihaa grillistä tai vaikka kypsemmäksi hautunutta riistaa. 4/5 staraa.

 

 

 

Kymmenvuotiaaksi kypsynyt Pintia 2007

Ribera del Dueron ja samalla myös koko Espanjan yksi tunnetuimmista viinitaloista on Vega Sicilia. Talon sivukonttori Pintia sai alkunsa 90-luvun puolivälissä Torossa, kun silloinen Vega Sicilian viinintekijä Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä talolle sopivia tarhoja Torosta. Ensimmäinen vuosikerta markkinoilla oli 2001 ja vuosituotantomäärä on noussut vuosien saatossa noin 300 000 pulloon. Hetkeä Pintian perustamista myöhemmin Mariano Garcia lopetti Vega Sicilialla ja siirtyi omien, harrastuksina alkaneiden projektiensa pariin (mm. San Róman ja Mauro).

Pintian toiminta pyörii vahvasti Vega Sicilian periaatteiden mukaisesti, mutta viininä Torossa sen voidaan ajatella edustavan hieman modernimpaa ja elegantimpaa päätyä. Kirjoittelin blogiin muutama vuosi sitten tuolloin kymmenen vuoden ikään ehtineestä vuosikerrasta 2003 ja nyt korkkausvuorossa oli niinikään 10-vuotias 2007.

Viinin rypäleet tulevat melko vanhoista (n. 40-60-vuotiaista) ja varttamattomista Tinta de Toro-köynnöksistä. Viini on kypsynyt 12 kk uusissa tammitynnyreissä, joista 70 % on ollut ranskalaista ja 30 % amerikkalaista tammea. Tuoksusta löytää tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, paahteisuutta, tupakkaa ja nahkaa. Selkeitä ikääntymisen piirteitä on havaittavissa, mutta toisaalta hedelmäsektorilla on vielä paljon virtaa. Alkoholia löytyy Torolle tyypillisesti se 15 % ja selkeä lämmöntunne on havaittavissa jälkimaussa. Pintialle tuttuun tyyliin melko runsas tanniinisuus on nätisti kypsynyttä, pehmeää ja poikkeuksellisen hienojakoista.

Pintia 2007 on selkeästi parempi ja tasapainoisempi kokonaisuus, kuin lämpimämmän vuoden 2003. Hedelmää, tanniineja ja jo tässä vaiheessa mukavasti integroitunutta tammea löytyy vielä siinä määrin, että muutaman vuoden jatkokellaroinnille löytyy perusteet. Toisaalta viinissä on juuri nyt mukavan napakka puraisu, joka osaltaan ryhdittää pakettia. Lataa lautaselle jotain isompaa lihaa, ronskimpaa riistaruokaa tai sitten vaan fiilistellen kypsytettyjen juustojen seurassa. 4 / 5 staraa.

Viikon Copa – Lanzerac Cabernet Sauvignon Merlot Petit Verdot 2015 (Alko 13,89 €)

Etelä-Afrikan Stellenboschissa viinejä tuottavan Lanzeracin pullot tulivat itselleni tutuiksi joskus ehkä viitisentoistavuotta sitten. Nyt en ihan tarkkaan muista oliko viinejä tuolloin myynnissä Alkossa, Ruotsin laivoilla vai lentokentillä, mutta korkkailtua tuli yksi jos toinenkin pullo tuottajan Merlot’ta ja Pinotagea. Hauskaa on myös huomata, että pullon ulkoasu muistuttaa kovasti niitä mielikuvia, joita vanhoilta hyviltä ajoilta on verkkokalvoille syöpynyt.

Nyt Alkon hyllyvalikoimiin on pölähtänyt Lanzerac Cabernet Sauvignon, Merlot & Petit Verdot-blendi, jonka WO-alkuperäluokitus sijoittuu Stellenboschissa hieman tuntemattomammalle WO Jonkershoek Valleyn alueelle.

Rypäleet ovat kasvaneet graniittisessa maaperässä 100-500 m korkeudessa. Kukin rypälelajike on käytetty erikseen ja lopullinen sekoitus on tehty ennen pullotusta. Kypsytys 14 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Tumman viinin melko intensiivisestä tuoksusta löytää kypsää karhunvatukkaa, mustaherukkaa, savua ja yrttistä mausteisuutta. Suussa viini tuo esiin erittäin täyteläisen ja rotevan luonteensa; paljon hillomaista ja kypsää, tummasävytteistä hedelmäisyyttä ja tammen tuomaa paahteisuutta. Sopiva annos pehmeää tanniinisuutta tuo ryhtiä maun loppuosaan ja keskipitkä mausteinen sekä suuta lämmittävä jälkimaku viimeistelee runsaan paketin.

Lanzerac Cabernet Sauvignon Merlot Petit Verdot on tyylipuhdas uuden maailman ronskimman sektorin punaviiniedustaja. Pullosta löytyy erittäin täyteläinen, roteva ja lämminhenkinen viini isojen ja hillomaisten muskeliviinien ystäville. Tämän kanssa ehdottomasti grilli tulille, satoi tai paistoi! 3 / 5 staraa.

 

Bierzon parhaimmistoa – La Vizcaína El Rapolao 2013

Kun Bierzosta hakee hieman kepeämpää ja elegantimpaa punaviiniä, on koordinaatteja hyvä ruuvata esim. viinitaikuri Raúl Pérezin lukuisien projektien suunnille. La Vizcaína on Raúl Pérezin ja Cesar Marquezin yhteistyöprojekti ja El Rapolao taas pitää sisällään “field blend”-tyyppisesti pääosin Menciaa sekä pieniä määriä Bastardoa ja Garnacha Tintoneraa. Köynnökset sijaitsevat pohjoiseen suuntautuvalla, hieman viileämmällä tarhalla.

Tarhatyöskentely ja valmistusprosessi on noudatellut Pérezille tuttuun tapaan minimaalisen käpälöinnin linjaa. Rypäleet ovat kasvaneet 90-100-vuotiaissa köynnöksissä ja viini on käynyt läpi parin kuukauden mittaisen maseraation sekä käymisen isoissa foudre-tynnyreissä. Kypsytys 10-12 kk käytetyissä ranskalaisissa 500 litran tammitynnyreissä. Vuosituotanto yltää noin 2500 pulloon.

Bierzon Mencia-voittoiseksi viiniksi lasista löytyy keskimääräistä hailakampi rubiininpunainen väri. Intensiivinen tuoksu jossa punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, havuja ja mineraalisuutta. Suussa keskitäyteläinen viini on erittäin mehukas, raikas ja punasävytteisen marjaisa. Kypsä ja pehmeä tanninisuus hiippi loppumakuun mukaan. Yrttisyys, metsäisyys ja napakka hapokkuus on nätisti esillä myös pitkässä jälkimaussa.

Raúl Pérez ja Cesar Marquez ovat onnistuneet vangitsemaan pulloon loistavan raikasta Mencia-meininkiä, josta löytää kiehtovaa moniulotteisuutta sekä poikkeuksellisen mainion kulauteltavuuden. Pullo lähtee Espanjassa mukaan parilla kympillä, Suomessa en ole ainakaan toistaiseksi nähnyt missään. Täräytin viinille kaveriksi grillattua possua saslik-vartaiden muodossa, onnistunut kombo sekin. 4,5 / 5 staraa.

 

Kuuman vuosikerran Burgundia – Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003

Kun viineistä halutaan löytää vuosikerroille tyypillisiä ominaisuuksia ja kasvuolosuhteiden välisiä eroja, nousevat viinimaailman klassikkoalueet omaan luokkaansa. Esim. Ranskan Champagnen, Bourgognen ja Bordeaux´n viinit ovat syystäkin tunnettuja siitä, että alueilla fiksusti tehdyt viinit ilmentävät nätisti ja konkreettisesti kasvuympäristöjensä ja olosuhteidensa eroja. Vuosikerta 2003 tunnetaan erittäin kuumana kasvukautena ympäri Eurooppaa, eikä Burgundi ollut poikkeus. Käytännössä viineistä tuli monin paikoin totuttua massiivisempia, alkoholisempia sekä matalampihappoisia. Myös satomäärät jäivät pieniksi, mikä taas johtui enemmänkin kevään pakkasvaurioista. Erityisen hankalien vuosikertojen kypsytyspotentiaali tai odotettavissa oleva viinielämys ei välttämättä ole sitä kovinta huippua, mutta siitä huolimatta hankin toistuvasti myös surkeampia vuosikertoja kaappiin. Syynä on yksinkertaisesti se, että surkeammatkin vuosikerrat tarjoavat ainakin itselleni arvokasta oppia viininviljelyn ja kellarityöskentelyn koukeroista sekä siitä miten erilaiset olosuhteet ja valinnat vaikuttavat pullosta löytyvään lopputuottesseen.

Nappasin kesällä auki kaapissa lepäilleen Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003:n ja testailin mitä kuuma vuosi tämän pullon kohdalla käytännössä tarkoittaa. Ja hyvinhän se selvisi. Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa, karpaloa, savua, ja pientä pippurista mausteisuutta. Viinistä löytyy ikään nähden yllättävän niukasti kehittyneen viinin tertiääristä profiilia, sen sijaan pinnalle nousee enemmänkin kypsän marjaisa ja mehukas meininki. Suussa keskitäyteläinen viini toistaa tuoksun elementtejä. Hieman pullukalta vaikuttava kypsä marjaisuus ei päästä Pinot Noirin herkkää olemusta parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja viini kaipaisi myös tiukempaa hapokkuutta tuomaan lisäryhtiä sekä särmää. Myös syvyys jää puolitiehen, vaikka pehmeät ja kypsät tanniinit tuovatkin loppumakuun annoksen jäntevyyttä.

Gérard Seguin Gevrey-Chambertin on selkeästi “sitä saa mitä tilaa”-tyyppinen tapaus. Kuuman vuoden viini nostaa esiin lähinnä kypsää marjaisuutta sekä mehukkuutta ja jää vajaaksi sekä happosektorin että moniulotteisuuden saralla. Tyytyväinen pitää olla ainakin siihen, että viini ilmentää avoimesti vuosikertansa luonnetta, eikä siitä ole pyritty vääntämään mitään muuta kepulikonstein. Hedelmässä riittäisi intensiivisyyttä vielä jatkokellarointiakin varten, mutta on kovin vaikea uskoa näin kypsän profiilin viinin saavuttavan mitään erityisen merkittävää lisäkypsyttelyn seurauksena. Korkki auki ja lasiin vaan, näin se on. 3 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Pepper Tree Shiraz Cabernet (Alko 15,85 €)

Australiasta löytyy sangen mielenkiintoisia viinialueita, -tuottajia sekä viinejä, varsinkin kun sivuuttaa suosiolla geneerisemmät massatuotantojutut. Alkon vakiovalikoimaan pölähtänyt Pepper Tree Shiraz Cabernet on mielenkiintoinen jo siinäkin mielessä, että se tulee Etelä-Australian Coonawarran lähellä sijaitsevalta pieneltä ja melko tuoreelta Wrattonbullyn viinialueelta. Wrattonbullya voidaan pitää Australian mittakaavassa hieman viileämpänä alueena, joten alueen viinieistä ei lähtökohtaisesti löydy sitä kaikkein täyteläisintä ja massiivisinta mättösektoria. Toisaalta Wrattonbullyssa kasvavat köynnökset ovat pääosin melko nuoria, joten vanhempien köynnösten rypäleistä puristettavaan intensiteettiin ja säihkeeseen ei välttämättä ylletä.

Tuoksusta löytyy karhunvatukkaa, mustaherukkaa, lakritsia ja hitunen minttua. Makusektorilla viini seurailee tuoksun tunnelmia. Hedelmäsektori on kypsää ja melko runsasta, mutta pysyttelee kuitenkin ilahduttavan raikkaana, kuivana ja ryhdikkäänä. Piristävä hapokkuus asettuu hyvin paikoilleen ja napakka kypsien tanniinien puristus loppua kohden hienosäätää tasapainoa. Melko pitkä jälkimaku on lämminhenkisen mausteinen.

Pepper Tree Shiraz Cabernet on mukavan ryhdikäs ja tasapainoinen paketti Australialle tyypillistä Shiraz-Cabernet Sauvignonin-blendiä, josta löytyy tuttuun tapaan kypsää hedelmäisyyttä, lakritsia sekä minttua. Viileämpi kasvuympäristö näkyy viinissä hyvin kasassa pysyvänä ryhtinä. Pepper Tree onnistuu välttelemään ylikypsällä hillomaisuudella, massiivisella konsentraatiolla sekä yliampuvalla alkoholisuudella paukuttelun. Mainio valinta monenmoisiin grillailuhommiin. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Chateau Fontesteau 2002 (Alko 19,98 €)

Bordeaux’n punaviinit ovat tuoreina varsin tiukkoja, tymäköitä ja kireitä tapauksia. Tasapaino, eleganssi ja moniulotteisuus löytyy vuosien kellaroinnilla, mutta tuoreen vuosikerran ostajalle odotusaika käy harmillisen pitkäksi. Alkoissa ei ole pahemmin kypsempiä vuosikertoja nähty, mutta tänä vuonna ainakin muutama vanhempi Bordeaux on ilmestynyt valikoimiin. Yksi näistä on Chateau Fontesteau 2002. Vuosikerta 2002 oli Euroopassa varsin haastava, Samppanjaa lukuunottamatta. Bordeaux’ssakin saatiin pieni ja tasoltaan suuresti vaihteleva sato. Monet tuottajat olivat kuitenkin tyytyväisiä tuloksiin ja Fontesteaun maantieteellisesti melko laaja apellaatioluokitus Haut-Médoc sallii myös ongelmien väistelyn pienempiä alueita paremmin.

Chateau Fontesteausta löytyy tyypillinen Bordeaux’n vasemman rannan rypälesekoitus, jossa Cabernet Sauvignon toimii pääesiintyjänä ja Merlot, Cabernet Franc sekä Petit Verdot säestävät. Lasissa hieman tiilenpunaan jo kääntyvä väri. Tuoksu on sitä klassista ikääntyneempää Bordeaux’ta, jossa primäärinen mustaherukka ja tumma kirsikka antavat jo pikkuhiljaa periksi kuivatuille hedelmille, tupakalle, setripuulle ja syksyisen metsän märille lehdille. Myös maku on mukavasti kehittynyt ja seurailee pääosin tuoksun suuntaviivoja. Hedelmän intensiivisyys jää maun keskiosassa hieman muun kokonaisuuden jalkoihin, mutta kokonaisuus pysyy silti tyylikkäästi kasassa koko matkan. Hapokkuutta on napakasti ja ryhdikkäästi, kypsät tanniinit ovat selkeästi jo hiipumaan päin, vaikka pieni ikenien puristus loppumausta löytyykin. Keskipitkä jäkimaku liikuskelee kuivatun mustaherukan, tupakan ja setripuun suunnilla.

Chateau Fontesteau on mukava paketti kypsää Bordeaux-meininkiä ja tarjoilee juurikin sitä, mitä 15-vuotiaalta Haut-Médocin Cru Bourgeois-viiniltä sopii odotella. Ei suuren suuri viini, mutta tasapainoinen ja tyylikäs tapaus, jonka korkkausta ei kannata enää pitkittää. Viiniä voi sovitella ruokapöydässä kypsemmäksi valmistettujen riistalihojen tai vaikkapa ankan kylkeen. Parin kympin hintaan kelpo ostos Alkosta. 3,5 / 5 staraa.