Prowein 2013 (Osa 1)

Maaliskuussa oli taas melkoisen viiniähkyilyn paikka, kun legendaarinen Prowein järjestettiin Düsseldorfissa. Lukuisiin messuhalleihin pakkaantui tänä vuonna noin 44000 messuvierasta, joille kaikenkaikkiaan noin 4700 näytteilleasettajaa esitteli tuotteitansa. Painelin kolme päivää tukka putkella ja lonkat kirskuen pitkin messuhalleja siemaillen toinen toistaan mielenkiintoisempia viinejä. Viime vuoden Prowein-seikkailuistani voit lukea muuten täältä ja täältä.

Aloittelin messut soittelemalla makunystyröille herätyskelloa samppanjatastingin säestyksellä. Sasha Speicher esitteli 11 samppanjaa teemalla “use of wood”. Tasting piti sisällään esimerkkejä erilaisista tavoista ja tyyleistä  käyttää tammea samppanjan valmistuksessa. Rankkasin porukan kärkeen tylysti Bollinger Grande Année:n. Lasiin lorotettiin vuosikertaa 2004, joka ei kyllä mielestäni aivan yllä 2002:n syvyyteen, mutta huikeaa tavaraa silti. Kakkospallille työnnän ehkä yllätyksellisestikin melko edullisen Drappier Millesime D’exception Brut 2006:n. Sasha Speicher kertoi vuoden 2006 olleen erinomainen Chardonnay-vuosi Champagnen alueella ja totesi sen tulevan esiin tämänkin samppanjan kohdalla, vaikka Chardonnayn osuus blendistä onkin “vain” 30-40 % (lähteestä riippuen). Lasista löytyi raikasta omenaa ja sitruunaa hienossa balanssissa, erittäin tiivis ja elegantti mousse sekä todella tyylikkään mineraaliset jälkipelit kaupan päälle. Keski-Euroopassa noin kolmen kympin hintaan aivan järkyttävän kova hinta-laatusuhde. Kolmospallille on pakko nostaa Krug Grande Cuvée. Tyylillisesti Krug ei ole suurin suosikkini – asia, josta muuten talousosastoni olisi syytä olla sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Joka tapauksessa on myönnettävä, että vastaavanlaista syvyyttä ja rakennetta ei muista tämän session pulloista tahtonut löytyä. Vaikka Bollingerin Grande Année veikin omassa arviossani pidemmän korren raikkaammalla otteellaan ja Drappier taas huikealla tasapainoisuudellaan, esitteli Krug Grande Cuvée silti kiistämättömän laadukasta rakennettaan tässä vaiheessa vielä varsin tiukasti ja vahvasti paketoituna. Alkon tilausvalikoimassa Krugin reilun 170 euron kokoinen hintalappu on vaikeasti nieltävää osastoa, ja onkin luvattoman helppoa todeta rahakirstuni lukon avautuvan mieluummin vaikkapa tässäkin maistelussa mukana olleen Jaquesson Cuvée 736:n suuntaan. Niitä voikin sitten sulloa samalla rahalla ostoskassiin lähes 4 kpl! Champagne tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Myöhemmin iltapäivällä oli aika paneutua Lounais-Ranskan viineihin Vinum-lehden järjestämässä seitsemän viinin maistelussa. Rolf Bichsel oli kerännyt maisteltavaa kolmelta tunnetulta viinipuljulta Lounais-Ranskasta. Mukana olivat Domaine Chiroulet Côtes de Cascognesta, Clos Triguedina Cahorsista ja Vignobles Alain Brumont Madiranista. Chirouletin ja Triguedinan punkut olivat varsin maukkaita, mutta tässä sessiossa oli yksi selkeästi ylitse muiden. Aivan mieletön ja ehdottomasti viiden staran arvoinen Alain Brumont La Tyre 2002 pisti sukat pyörimään jaloissa oikein huolella. Viinissä on jo mukavasti kehittyneisyyttä, mutta terhakasta tanniini- ja happosektorista sekä runsaahkosta hedelmästä päätellen matkaa huippuun on jäljellä vielä vuosia. Maistelun päättänyt makea valkoviini Domaine Chiroulet Vent d’Hiver 2009 oli melko vaisu esitys, eikä tasollisesti pärjännyt lähimainkaan sadan metrin säteellä runsain mitoin tarjolla olleille makeille saksalaisille. Sud-Ouest de France – tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Toisena messupäivänä oli riittävät perusteet rynnätä David Schwarzwälderin Rioja-tastingiin katsastamaan huippuvuosikertojen 2001 ja 2004 kisakunto. Kirjatuista muistiinpanoista päätellen viinit pitivät sisällään hyvin samankaltaisia ominaisuuksia, poislukien hieman oksidoituneempaa tyylisuuntaa edustavat, läpikuultavan tiilenpunaiset Viña Tondonia Reserva 2001 ja Viña Ardanza Reserva 2004. Kyseiset klassikkoveijarit edustavat niin erilaista tyyliä, että niitä on vaikeata ja ehkä turhaakin verrata muihin tämän tastingin viineihin. Ovat toki ehdotonta huipputavaraa omassa kastissaan ja Viña Tondonia on näistä ehkä se pitkäkestoisimmasta kellaroinnista hyötyvä ja samalla sitä kaipaava. Nyt maistettu 2001 oli vielä melko keskeneräistä tavaraa. Muista viineistä joukon hännille tyrkkäsin Conde de Valdemar Reserva 2004:n ja Baron de Ley Gran Reserva 2004:n, jotka eivät onnistuneet ainakaan tässä seurassa vakuuttamaan juuri millään osa-alueella. Jollain tavalla ehkä hassuakin havaita, että Suomessa vuoden viiniksi 2013 valittu jäi viimeistä edelliselle sijalle. Kärkisijat napanneet CVNE Imperial Gran Reserva 2001 sekä Remirez de Ganuza Gran Reserva 2001 olivat varsin hyvässä vireessä, tasapainoisia ja tyylikkäitä. Rioja tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Freak Out in Viinifriikki 2012!

Syyskuussa 24.9.2012 puuhailtiin pariakin koko kansakuntamme kannalta lähes spektaakkelinomaista tapahtumaa. Toisaalta koko kansan iki-ihanalle Dannylle oltiin järjestämässä 70-vuotisjuhlia ja toisaalta taas Teurastamon Kellohallissa järjestettiin Viinifriikki-tapahtuma. Valintaprosessi näiden kahden välillä ei kohdallani muodostunut järin haasteelliseksi ja ratkaisua helpotti osaltaan myös se, että Dannyn pippaloihin en ollut jostain ihmeen syystä saanut kutsua.

Lyhytkestoisen joukkoliikennematkailun sekä muutaman onnistuneesti rytmitetyn askelluksen jälkeen olin valmis ripustamaan takkini Teurastamon Kellohallin naulakkoon. Kolmen kovan viinimaahantuojan Viinifriikki-tapahtuma asettaa jo lähtökohtaisesti odotukset korkealle. Tälläkin kertaa Belmondo Wines, Tampereen Viinitukku ja Vindirekt olivat onnistuneet lastaamaan pöydät täyteen huipputavaraa.

Ehdin sopivasti herättelemään aisteja muutamilla samppanjoilla sekä kuohu- ja valkoviineillä ennen Vindirektin Johnny Galtatin vetämää Rhônen -09 vuosikerran tastingia. Tastingsetti piti sisällään Jametin Côte Rôtien, Clapen Cornasin, Chaven Hermitagen, Chateau de Beaucastelin Cahateneuf-du-Papen, Domaine de Trevallon Rougen ja Chaven Hermitage Blancin. Melko raskasta sarjaa laseissa siis. Jametin Côte Rôtien hienon tuoksun lakritsi, mustat oliivit, pekoni, savu ja hento kukkaisuus vaihtuivat Clapen Cornasin kohdalla vielä melko sulkeutuneeseen pakettiin merkkarikarkkeja. Tämä Cornas pysyy unessa varmasti vielä jokusen hetken. Tuoreessa Wine Spectator-lehdessä 98/100 ja Wine Advocatelta 100/100 pistettä kahminut Chaven Hermitage lunasti hienosti vähintään Kellohallin välikattokorkeuteen hilattuja odotuksia. Vaikka viini on toki vielä tuskallisen nuori, on sen tuoksun eläimellisyys ja lääkemäisyys sekä huikean tyylikkäästi rakentuva maku poikkeuksellisen korkealla tasolla ihan millä tahansa mittapuulla mitattuna. Ei ollut mikään suuri yllätys, että heti perään kurlattu Chateau de Beaucastelin Chateneuf-du-Pape tuntui edellisen Hermitage-tykityksen jälkeen uhkuvan jopa hymyilyttävän rutkasti nuorekasta marjaa ja hedelmää, taka-alalla lymyilevää kukkapuskan tuoksua unohtamatta. Kaiken kaikkiaan huikean Rhône-setin jälkeen oli  sopiva hetki siirtyä siemailemaan hallin puolelle muitakin mielenkiintoisia maataloustuotteita.

Gramonan upeiden Cava-kuohuviinien entry-level alkaa nerokkaan vaatimattomasti Gran Reservasta ja päättyykin yhtä nerokkaasti Gran Reservaan. Cava-lainsäädännön perusvaatimuksia huomattavasti pidemmät kypsytysajat tuovat viineihin lisää konsentraatiota, moniulotteisuutta ja pituutta. Lippulaiva-Cava III Lustros Gran Reserva 2005:ssa on huikean pitkä ja voimakas maku. Todennäköisesti loistokasta seuraa ruokapöytään.

 

 

 

 

 

 

Valkoviineissä Garnacha Blanca-lajike ja sitä sisältävät blendit ovat viime aikoina alkaneet kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Punaviineillä mainetta niittäneestä Espanjan Prioratosta tulee myös laadukasta valkoviiniä, mutta vain pieniä määriä. Onixin valkkari on varsin tasapainoinen ja tyylikäs esitys. Hinta-laatusektori on noin 16 euron pyynnillä vähintäänkin kohdallaan. Rieslingejä on useimmiten yhtä vaikeaa kuin turhaakin ohittaa. Tällä kertaa syöksyin hetkeksi muikeiden Basserman-Jordanin Rieslingien maailmaan ja sehän kyllä kannatti.

 

 

 

 

 

 

 

Taitaa olla jo kohtuullisen friikkiä, että Espanjan Torossa tehdään punaviiniä 140-vuotiaista köynnöksistä. Näin vanhojen köynnösten satomäärät ovat varmasti melkoisen pieniä. Terra D’Uron Uro 2008-punkun konsentraatio ja todella hurja tanniinirakenne saivat kielen rullalle ja ikenet laulamaan virsiä. Vähän rajummin rokkaavien Barbarescojen osastolla referenssituottajaa ei tarvitse edelleenkään vaihtaa. La Spinettan Barbaresco Starderi 2003 potkii kovaa edelleen.

Emilio Moron setti on aina vakuuttavaa maisteltavaa. Keskimmäisenä seisoskeleva “perusmoro” 0li hienompi, kuin muistinkaan. Malleolus 2008 onkin sitten jo loistavaa tavaraa ja yllättävän kivasti lähestyttävissä jo nyt vaikka lisäkellaroinnista hyötyykin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luigi Einaudin Dolcetto di Dogliani uudisti kivasti ajatuksiani Dolcettojen sielunelämästä. Kaikki tylsyys ja ohuus loisti tässä Dolcettossa poissaolollaan.

Hieno tapahtuma ja hienoja viinejä pöydät notkollaan. Copatinto kumartaa syvään.

Mikä Viini! -tapahtuma 2012

Wennercon Mikä Viini! –tapahtuma järjestettiin jälleen syyskuussa Ravintola Pörssissä. Kipitin luonnollisesti naama virneessä ja lennokkain askelin paikan päälle maistelemaan tapahtuman viinitarjontaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aloitin urakan erittäin mielenkiintoisella chileläisten Don Maximiano- ja Seña-viinien vertikaalitastingillä.  Tastingin veti Viña Erraruzin Rodrigo Plass ja laseihin oli kaadettu neljä vuosikertaa Don Maximianoa (-93, -00, -05 ja -08) sekä neljä vuosikertaa Señaa (-99, -00, -04, -08). Maistelun startannut 1993-vuoden Don Maximiano täräytti nokan auki heti alkuun todella tuhdilla pamauksella paistettua paprikaa, viherpippuria ja nahkaa. Hedelmäosasto oli jo alamäessä, mutta eleganssia löytyi oikein mukavasti. Don Maximiano 2000 oli ainakin omassa lasissani hvyin todennäköisesti jollain tavalla viallinen, sillä tuoksussa tunkkaisuus ja puun kuori peittivät kaiken muun alleen. Eniten Don Maximianoista miellytti vuosikerta 2005, joka lienee myös melko lähellä optimi-ikäänsä. Hieno kokonaisuus tummaa kirsikkaa, savua, herukkaa, nahkaa ja kypsää hedelmää. Osittain ärhäkkä tanniinisuus houkuttelisi makuuttamaan pulloa kellarissa vielä vuoden tai pari.

Seña-viineistä vuosikerta 1999 oli vielä yllättävänkin tiukassa kunnossa. Tuoksun eläimellisyys ja elegantti herukkavetoisuus johdatteli täyteläisen pehmeään ja sopivan hedelmäiseen makuun. Hapokkuus ja tanniinitkin olivat oikein hyvällä tolalla.  Vuosikerta 2000 oli aromimaailmaltaan hyvin lähellä edellistä, mutta yllättävän paljon hedelmäisempi ja pehmeämpi. Vuosikerrat 2004 ja 2008 sisältävätkin sitten merkittäviä muutoksia rypälekoostumuksessa. Viineissä on käsittääkseni pyritty ilmentämään enemmän Chileläistä alkuperää ja se on toteutettu mm. vähentämällä Cabernet Sauvignonin osuutta ja lisäämällä muiden lajikkeiden roolia. Tämä muuttaa viinien luonnetta aika rankalla kädellä. Mukaan tulee selkeästi enemmän uuden maailman viineille tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä. Jotain ehkä voi päätellä siitäkin, että 2008-vuosikerta sisältää jopa 20% Carmenerea. Joka tapauksessa sekä Don Maximiano että Seña osoittavat selkeästi sen, että Chilen punaviineissäkin on laatu- ja kypsytyspotentiaalia.

Mielenkiintoisen tastingin jälkeen oli aika suunnata töppöset kohti muita pullotteita ja seuraavassa muutamia poimintoja ja kuvia niistä.

 

 

 

 

 

 

 

Paco del Vicarion tempranillo-rypäleistä valmistama valkoviini oli vähintäänkin outo tapaus niin valmistustapansa kuin makunsakin puolesta, kun taas Bollingerin samppanjat edustivat sitä tuttua ja turvallista huippulaatua, jota Bollingerilta on tottunut odottamaankin. Erikoiserä 007-pukuun puettuja pulloja ovat sisällöltään loistavaa La Grande Année 2002-samppanjaa.

 

 

 

 

 

 

 

Tarjolla olleista Rieslingeistä Prinz Von Hessenin Dachsfilet miellytti kovasti. Loistavan Trimbachin Cuvéé Frédéric Emile Rieslingin etikettiä tavatessa voi lisäksi ottaa oppitunnin e-kirjaimen päälle asetettavien heittomerkkien runsaasta käytöstä.

Vinas del Veron Blecua 2001 pistikin sitten tennarit spinnaamaan ympyrää. Maailmallakin erittäin korkealle arvostettu punkku tulee hieman vähemmän tunnetulta Somontanon alueelta Espanjasta ja on valmistettu Cabernet Sauvignonista, Merlotista, Garnachasta ja Tempranillosta. Todella moniulotteinen ja kiehtova punaviini!

 

 

 

 

 

 

 

Legaris Reserva 2004 huolehti nätisti Ribera del Dueron maineesta tapahtumassa ja alkaakin pikkuhiljaa olla korkattavassa iässä. Clos De L’Oratoire Des Papes 2010 tarjoili rekka-autollisen muhkeaa ja täyteläistä Chateneuf-du-Pape:n tyyliä. Suosittelisin tälle sijoituspaikaksi kellaria vielä useamman vuoden ajaksi.

 

 

 

 

 

 

 

Fleur du Cape:n Bordeaux-blendi Laszlon ja parin hieman iäkkäämmän Pinotagen jälkeen olikin sopiva hetki pistää suu makiaksi Trimbachin Gewurztraminer Vendanges Tardives 2001:llä. Makeutta kyllä tarvittiinkin, sillä maailman hitaimman narikkapalvelun johdosta kotimatka pääsi alkamaan vasta “kohtuullisen” odottelun jälkeen.

 

Vinordic Tukholma 25.-27.4.2012

 

 

 

 

 

Copatinto kävi ratsaamassa länsinaapurimme viinimessut huhtikuun loppupuolella. Jos Helsingin Viiniexpo oli jonkinasteinen pettymys, niin tällä kertaa ei todellakaan tarvinnut poistua paikalta allapäin. Mielenkiintoista maistettavaa löytyi yllin kyllin ja yhden messupäivän reissuksi mitoitettua matkaa olisi voinut venyttää helposti toisella mokomalla.

 

 

 

 

 

 

 

Tiukka messurupeama käynnisteltiin maistelemalla muutamia portugalilaisia valkkareita. Matkalla hieman osumaa saanut Contrasto oli varsin mukava makuelämys. Itse asiassa tähän nuoren naisen tekemään viiniin sopisikin huomattavasti paremmin juuri kuvan näköinen repaleinen etiketti ? Valitettavasti messuille saapuneita portugalilaisia ei vielä aamupäivällä paikalla näkynyt, edellinen ilta oli kuulemma ollut vähän pidempi 🙂

 

 

 

 

 

 

Ranskan Rousillonista olivat paikalle saapuneet Jean Pla sekä Domaine des Enfants:n Marcel Bühler. Jean Pla:n viineistä esillä ollut edullisempi rivistö tarjoilee uskomatonta hinta-laatusuhdetta erityisesti punaviinien osastolla. Domaines des Enfants:n persoonalliset viinit taas pistivät hymyilemään oikein toden teolla.

 

 

 

 

 

 

 

Copatinto lähes herkistyi havaitessaan messuilla olevan esillä paljonkin Espanjan D.O. Toron pullotteita. Alueen ehdottomaan kärkeen kuuluva Teso La Monja tekee kyllä huikeaa kamaa koko skaalalla, ehdoton ”don’t miss this” -tuottaja Torosta.

 

 

 

 

 

Espanjan Bierzosta tulee jatkuvasti huipputavaraa; Dominio de Tares 2009 on erinomainen osoitus Mencia-lajikkeen huikeasta potentiaalista. Celler Cal Pla:n viinintekijä Joan Sangenis taas kertoi olevansa ”All-Priorat-Man” esittellessään erinomaisia viinejään messuilla. Tässäkin blogissa kehutun Cal Pla Crianzan lisäksi tilan valkoviinit todella vakuuttivat luonteikkuudellaan. Kannattaa ehdottomasti tarkentaa kiikareita Prioratissa myös valkoviinien suuntaan.

Huipputason Barolo ja Barbaresco  ovat aina elämyksiä. Mascarello ja Albino Rocca tarjoilivat elämystä erittäinkin suurella alkukirjaimella varustettuna.

 

 

 

 

 

 

 

Messujen ehkä suurin wow-factor osui hieman jopa yllätyksellisesti La Spinettan Moscato d’Astiin. Huikean moniulotteinen viini, joka teki myös mahtavaa yhteistyötä tarjolla olleen juustoleipäsen kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

Samppanjalla on hyvä aloittaa ja/tai päättää oikeastaan mitä tahansa ja missä tahansa. Raikas ja elegantti Duval Le Roy tarjoaa mahtavaa vastinetta rahoille ja Collet:n laadukasta samppanjaa saatetaan nähdä Alkossakin lähitulevaisuudessa.

 

 

 

 

 

 

 

Lisää kuvia Vinordicista löytyy Copatinton facebook-sivuilta http://www.facebook.com/Copatinto

 

Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 Ravintola Sipuli 16.4.2012

Copatinto harppoi pistämään happotasapainonsa kuntoon Ravintola Sipulin talvipuutarhaan, kun Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 pysähtyi hetkeksi Helsinkiin. Saksan viinitiedotuksen järjestämässä tilaisuudessa oli mukana yli kolmenkymmenen viinitilan väkeä ja viinejä. Tarjonta oli runsasta, mielenkiintoista ja erittäin laadukasta.

Master of Wine Caro Mauer esitteli vetämässään tastingissä saksalaisten VDP-viinien uutta luokitusjärjestelmää, joka tulee käyttöön vuosikerrasta 2012 alkaen. Kaikille meille hataramuistisille viinisiepoille positiivinen uutinen on se, että luokitus yksinkertaistuu. Toisaalta taas toinen toistaan erilaisempia luokituksia on maailmalla jo ihan riittävästi sekoittamassa ihmisten jo valmiiksi sekaisia päitä, joten eipä tästä asiasta sitten sen enempää. Pääasia lienee kuitenkin se, että viini on hyvää ja laadukasta, luokituksista viis.

Tastingissä hörpiskeltiin kahdeksaa 09-vuoden esimerkkiä eri luokitustason viineistä. Pullotteet olivat kotoisin Rheingausta, Moselista, Pfalzista sekä Badenista. Valkkareista Rheingaun ja Moselin Erstes Gewächs- ja Grosses Gewächs-viinit raivasivat tiensä joukon kirkkaimmiksi helmiksi. Maistettujen Spätburgundereiden (=Pinot Noir) tuoksussa oli melkoisesti tervaa, kumia, suklaata ja tammea. Odotuksiin nähden melko raskasta punkkua saksalaiseksi, liekö kuuma vuosi 2009 osittain syypää asiaan? Nahesta tuleva Tesch Unplugged on rehellisen suoraviivainen perus-riesling, jonka valmistuksessa ei ole turhilla teknisillä kikoilla pelleilty, kuten ei myöskään unplugged-musiikissa. Viini on tyrkyllä näkyvästi mm. Rock am Ring-festareilla ja muutenkin kuulemma musiikkipiirien suosiossa. Löytyy Winestate Oy:n valikoimista.

Saar:n alueelta tulevat Van Volxemin viinit pyrkivät nostamaan jakkaralle rypäleen ja maaperän luonnollisia ominaisuuksia sekä kunnioittamaan niitä viimeiseen saakka. Hattu päässä yli kaksimetrinen viinimies Roman Niewodniczanski on karsinut kaiken ylimääräisen säädön pois valmistusprosesseista ja tuloksena on tasapainoisia, syviä ja hyvin luonteikkaita viinejä. Todella vakuuttavaa!

Ulrich-Langguth:n Moselin Rieslingit olivat todella maukkaita. Mieltä lämmitti myös se, että käsityön jälki maistui selkeästi verrattaessa teollisemmin tuotettuihin vieruskavereihin. Samasta pöydästä löytyi myös suorastaan laittoman hyvää eisweinia; Losen-Bockstanz 2007 pisti kyllä hetkeksi sukat pyörimään jaloissa!

Koskas viimeksi olet maistanut 14%:sta rieslingiä Saksasta ? Kuumana vuonna 2009 tämäkin oli mahdollista. Vaikka reipas alkoholimäärä tuntuikin Domdechantin Rieslingin maussa, muu rakenne kesti sen kuin mies ja viini maistui yllättävänkin maukkaalta.

Dautel Spätburgunder 2009 Württembergistä oli erittäin vakuuttava pakkaus ja ehkä tällä kertaa se eniten miellyttänyt punkku. Pelkkä tuoksukin tempaa jo mukaansa, mutta hienosti tasapainossa olevat hapokkuus ja moniulotteinen makupaletti kampittavat satavarmasti vaativammankin viiniurpon. Samaisella standilla majaillut Weingut Toni Jost:n Cecilia Jost ainsaitsee myös kiitokset havainnollistettuaan näppärästi iPadilla kulloinkin maisteltavan viinin tarhamaisemia ja maaperää, that’s the way to do it!.

Aika kului Sipulissa rattoisasti purskutellen ja sylkien erilaisia viinejä pitkin ja poikin sopivan ruuhkaista talvipuutarhaa. Pahimmilta happohyökkäyksiltä vältyttiin eivätkä reippaasta hapokkuudestaan tunnetut saksalaisrieslingit pystyneet irrottamaan lähimainkaan kaikkia hampaita suustani. Nyt vaan paljon lisää laadukasta saksalaista viiniä kaikkien suomalaistenkin laseihin!

Viiniexpo 2012 Helsinki

Viiniexpo 2012 järjestettiin jälleen maaliskuussa Helsingin messukeskuksessa. Copatinto heilahti messuille heti aloituspäivänä katsastamaan meiningin ja tarjonnan. Teemaksi oli veistelty tänä vuonna Chile, mikä ei mielestäni ainakaan ylitsepursuavasti messuilla näkynyt. Muutenkin oli jotenkin vaisun oloista ? Näytteilleasettajien määrä vaikutti kaiken kaikkiaan melko pieneltä, vai oliko sitten vaan itsellä jäänyt suuruudenhulluus päälle ProWein-messuilla ? Kenties kevään tiivis isompien kansainvälisten viinimessujen kausi osaltaan myös verottaa innokkuutta osallistua pienen Suomen tapahtumaan.

Ainahan sitä viinimessuilla jotain mielenkiintoista löytyy, ja niin nytkin. Itävallan viinejä oli ilahduttavasti esillä. Maininnan arvoisia olivat mm. Sepp Moserin Minimal 2009, Loimerin ja Elfenhofin valkkarit sekä Heinrichin punkut.

Barone Ricasolin Casalferro on sitten 100 %:nen Merlot, mikä taas 100 %:lla varmuudella ärsyttää niitä, joiden mielestä Toscanassa tulisi tehdä viinejä 100 %:sti tai ainakin pääosin italialaisista lajikkeista. Copatinto ei jaksa asiaa sen enempää märehtiä, vaan toteaa kyseessä olevan todella huipputason punaviini.

Näytteilleasettajista Viinitie oli hoitanut hommat varsin mallikkaasti; piristävällä tavalla erilaisella osastolla riitti kuhinaa, vaikka muualla olikin ainakin alkupäivästä rauhallista.

 

 

 

 

 

 

Viinitien laajasta tarjonnasta pakollinen bongattava oli mielenkiintoinen korkkiruuvi-keskisormea heiluttava Chateau Punk; ei pöllömpää !

 

 

 

 

 

 

 

Piipahdin myös Bodegas Azul y Garanzan Dani Sánchez Noguè:n vetämässä tastingissä, jossa maisteltiin neljää tilan viiniä.

 

 

 

 

 

 

 

Erämaaolosuhteissa luomu-periaattein tarhojensa hyvinvoinnista huolehtiva Dani teki selväksi, ettei viinin tekeminen ole coca-colan valmistusta, vaan jokaisella vuosikerralla kuuluukin olla omat luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa. Mieltä ilahduttavaa on myös tilan pyrkimys mahdollisimman vähäiseen sulfiittien käyttöön.

 

 

 

 

 

Viiniexpo aloitettiin tälläkin kertaa kuohuviinejä maistelemalla, minkä on pakko olla hyvä aloitus mille tahansa tapahtumalle. Kuohuviineihin on lähes yhtä hyvä myös päättää Copatinton raportti Viiniexposta 2012. Mielenkiintoisimpia kuplajuoma-elämyksiä tarjoilivat Raventos i Blancin pullotteet sekä Sumarrocan valikoima.

Sumarrocan Jörgen Gunnarsson suositteli pitämään Núria Claverolin kellarissa vielä vähintään vuoden lepäilemässä ennen korkkaamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

ProWein Düsseldorf 4.-6.3.2012 (osa 2)

ProWein-raportin ykkösosassa käytiin läpi muutamien tastingien antia. Näiden lisäksi Copatinto kipitti tukka putkella ja pohkeet viuhuen pitkin lukuisia messuhalleja maistelemassa kaiken maailman vinkkuja. Tarjonta oli niin runsasta, että oli pakko skipata paljon mielenkiintoista tavaraa jo pelkästään ajan puutteen vuoksi. Seuraavassa muutamia poimintoja samoiluista Esprit-Arenan viiniviidakossa.

 

 

 

 

 

 

 

Jenkkiläisen Parduccin ja Paul Dolanin legendaarinen viinintekijä Bob Swain esitteli messuilla luonnollisesti itse tekemiään viinejä sekä Parduccin että Paul Dolanin valikoimista. Paul Dolanin Pinot Noir nakutteli suussa siihen malliin, että Copatinto vakuuttui täysin. Parduccin viineistä säväytti erityisesti mielenkiintoinen Coro Mendocino. Coro Mendocino-viineissä on lyhyesti kerrottuna kyse siitä, että läjä Mendocino Countyn viinintekijöitä tekee alueen rypäleistä oman huippublendinsä normaaleja käytäntöjä tiukempien Coro Mendocino-määräysten mukaisesti. Coro Mendocino pyrkii tuomaan esiin alueensa viinien ominaispiirteitä parhaalla mahdollisella tavalla. Etiketit ovat ulkonäöltäänkin lähes identtiset, vain tuottajan nimi vaihtuu. Coro Mendocinon porukka arvioi viinit säännöllisesti sokkona ja asioita kehitetään saadun palautteen perusteella. Bob kertoi, että on mahdollisesti juuri Coro Mendocinon sokkomaistelujen ansiosta tullut haukkuneeksi omia viinejään enemmän kuin koskaan.

 

 

 

 

 

 

Espanjan Castilla y Leonin viineille oli pystytetty oma pieni tastingalue kuutoshallin perimmäiseen nurkkaan. Ruuhkaa ei pahemmin esiintynyt, mutta Copatinto viihtyi alueella mukavasti. Oletko muuten maistanut Verdejo-rypäleistä väsättyä kuohuviiniä ? Mielenkiintoisen makuista, mutta minkäänlaisiin ylistyslauluihin ei löytynyt aihetta. En tosin ollut laulutuulellakaan.

 

 

 

 

 

 

Riojan osastolla tuli todettua mm. se, että Urbinan -94- ja Don Jacobon -95 vuosikertojen Gran Reservat olivat hyvinkin selkeästi alive and kicking!

 

 

 

 

 

 

 

Joskus etiketöinti saa hymyilemään. Mariscon viinit on tullut maistettua jo aiemminkin ja ehkä odotetustikin etiketit ovat huomattavasti itse viinejä mielenkiintoisempia.

 

 

 

 

 

Joskus taas etiketöinti voidaan hoitaa hyvinkin yksinkertaisesti. Winery arts on rakentanut filosofiaansa numeron 9 ympärille. Jos väität kuulleesi Ribera del Queiles-nimisestä viinialueesta Espanjassa niin turha luulla, että uskoisin. Maistelun perusteella Zaragozan lähimaastoista tulevilla viineillä on varsin ranskalaistyyppinen lähestymistapa aiheeseen, tosin melko reippaalla alkoholiprosentilla ryyditettynä.

 

 

 

 

 

Ranskalaisista viineistä tuli maisteltua mm. muutamat kymmenet Bordeaux-punkut ilman sen suurempia säväytyksiä, mutta sen sijaan Lounais-Ranska, Languedoc ja Rhône jaksoivat innostaa. Erityisesti Gaillacin viinit merkittiin viimeistään nyt paksulla tussilla Copatinton mystiseen muistikirjaan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja messureissun lopuksi oli pakko vielä kysäistä Argentiinan viiniosastolta koti-Suomen säätietoja. Vastaus löytyy alla olevasta kuvasta!

ProWein Düsseldorf 4. – 6.3.2012 (osa 1)

Düsseldorfissa  järjestettiin maaliskuun alussa jälleen kansainvälinen viini- ja alkoholialan tapahtuma ProWein. Kolmen messupäivän aikana tapahtumassa vieraili yli 40000 vierailijaa tutustumassa vajaan 4000:n näytteilleasettajan tuotteisiin. Copatinto ravasi ennen näkemättömällä tahdilla pitkin messuhalleja pari päivää maistellen enemmän ja vähemmän kiinnostavia vinkkuja. Messuraportin ykkösosio sisältää todistusaineistoa muutamasta tastingistä, joihin ehdin osallistumaan.

Maanantai-aamupäivänä osallistuin Itävallan Burgenlandin punaviinien tastingiin. Itävallan punaviinit ansaitsisivat kyllä enemmänkin älämölöä maailman turuilla ja toreilla, sen verran varteenotettavaa tavaraa maasta tulee. Maisteltavana oli tällä kertaa 15 punaviiniä ja jokaisen viinin tuottajan edustaja/viinintekijä kävi kommentoimassa omaa viiniään lyhyesti. Viinit oli aseteltu pöydälle nätisti maistelujärjestykseen, mutta vieressäni istunut vanhempi herrasmies onnistui noin puolessa minuutissa sekoittamaan järjestyksen niin totaalisesti, että järjestävällä tahollakin oli ajoittain epäselvyyksiä, mitä seuraavaksi maistetaan. Maistelun alettua yritin salamannopeilla vartalon liikkeillä väistellä samaisen herrasmiehen sylkykuppiroiskeita, mikä saattoi hieman häiritä keskittymistä. Eipähän ainakaan ollut tylsää :). Kaikki maistiaiset maistuivat kaikesta huolimatta ihan punaviinille ja rankkasin laadukkaan rivistön helmiksi Umathum Vom Stein St. Laurent 2007:n sekä Kollwentz Point 2008:n.

 

 

 

 

 

 

 

Myöhemmin maanantaina kävin umpi-puhki-täyteen ahdetussa tapahtumassa maistelemassa Sascha Speicherin johdolla samppanjaa. Aiheena olivat erilaiset dosage-menetelmät ja tyylit sekä niiden vaikutukset samppanjaan. Tarjolla oli 12 samppanjaa, joista löytyi jos jonkinlaisia dosage-tyylejä ja -määriä.

Todella huimia ja yllättäviäkin eroja oli havaittavissa. Koska tarjolla oli erittäin hyvää tavaraa kaiken kaikkiaan, päädyin taputtelemaan ihan fiilispohjalta kultamitalipallille Bollingerin La Grande Année Brut 2002:n, hopeajakkaralle Piper-Heidsieck Rare Vintage 2002:n ja yllätyksellisesti pronssikorokkeelle Drappier Grande Sendrée Brut 2004:n. Kaikki maistetut samppikset voit katsoa pdf-tiedostona täältä: Samppanjat ProWein 2012

Tiistaina harpoin vakain askelin maistelemaan espanjalaisia Tempranillo-helmiä David Schwarzwälderin luotsaamana. Maistelimme 9 viiniä; 5 Riojasta, 2 Ribera del Duerosta, 1 Torosta ja 1 D.O. Castilla y Leonin alueelta. Viimeisimmässä tapauksessa on kyse Abadia Retuertan viinitalosta, joka kyllä sijaitsee Ribera del Dueron ydinalueella, mutta heidän viininsä eivät asettaudu alueen virallisen laatuluokituksen raameihin, siksi erilainen D.O.-merkintä.

Tarjolla oli kerta kaikkiaan huimia punkkuja, jotka toimivat hyvinä käytännön esimerkkeinä Tempranillo-lajikkeen monimuotoisuudesta. Viinien asettaminen paremmuusjärjestykseen jo pelkästään erilaisten tyylienkin vuoksi on raastavaa. Rankkasin kuitenkin tylysti kärkeen kerrassaan upean Abadia Retuerta Pago Negralada 2009:n, jonka kohdalla tasting note alkaa: ”No nyt jymähti!…”. Kyseisen pullotteen voi muuten poistaa Alkon lippulaivamyymälästä vajaalla satasella. Toiseksi rankkautui hieman modernimpaa Rioja-tyyliä edustava Viña Pomal Alto de la Caseta 2007 ja pronssimitalia asettelin D.O. Torosta tulevan Teso de la Monja Alabaster 2009:n kaulaan. Kaikki maistetut tempranillot voit katsoa pdf-tiedostona täältä: Tempranillo ProWein 2012

 

 

 

 

 

Tiistai-iltapäivänä ehdin vielä istuskelemaan pirteän Maja Berthas:n vetämässä Etelä-Afrikan yli 90-pisteen viinien sokkotastingissä. Maja maistatti yleisöllä sokkona 8 eri viiniä; 3 valkoviiniä, 3 punaviiniä ja 2 jälkiruokaviiniä.

Heti alussa yleisö johdateltiin rypälelajikkeen arvailussa tyylikkäästi harhateille reilulla kädellä tammitetun Sauvignon Blancin toimesta. Yritin hiki otsalla tunnistaa eri viinien rypälelajikkeita ja noin puolessa viineistä onnistuinkin jotakuinkin ok. Toinen puolikas menikin sitten ns. vihkoon. Sokkomaistaminen on älyttömän antoisaa ja ennen kaikkea järjettömän hauskaa. Pitäisi kyllä maistella viinejä sokkona huomattavasti nykyistä enemmän.Maistelusession päätti huikea KWV Hanepoot 1973, jonka voisin kyllä piilottaa omaankin viinikaappiini milloin tahansa.

Burgundy Wine Tour hotelli Kämp Helsinki 8.2.2012

Burgundy Wine Board (BIVB) yhteistyökumppaneineen järjesti 8.2.2012 hotelli Kämpissä Burgundin viinien tastingin ja Copatinto päätti syöksyä pakkasta ja viimaa uhmaten kohti Kämpin peilisalia katsastamaan burgundereiden kisakuntoa. Pahoittelut kännykällä napattujen räpsyjen laadusta.

Runsaimmin pöytätilaa oli itselleen valloittanut Chablis, tai sitten vain kuvittelen niin. Perus Chablis ei pahemmin sukkia jaloissa pyöritellyt, eikä se käsittääkseni johtunut pelkästään päivän sukkavalinnasta. Onneksi premier cru- ja grand cru-viineistä alkoikin sitten jo löytymään mielenkiintoisempaa tavaraa.

Chablis-viineistä eniten säväyttivät tyylikkään mineraaliset Domaine Bernard Defaix:n Chablis 1er Cru Côte de Lechet réserve 2009 ja Chablis Grand Cru Bougros 2009. Saman pöydän Rully 1er Cru Les Cloux 2009 oli myös varsin maukas kokonaisuus.

Henri de Villamont:n Mersault Les Clos 2009 oli vakuuttavan moniulotteinen, pehmeä sekä tyylikkäästi tammitettu. Saman tuottajan Chassagne 1er Cru Morgeot 2008 miellytti taasen hyvällä happorakenteellaan.

Punaviineistä suurimman yllätyksen tiskiin pläjäytti Domaines et Saveurs Collectionin Fixin 1er Cru Clos de la Perriére. Tuoksussa yhdistyi kiehtovasti savun, mansikan, vadelman ja kirsikan aromit. Makukin oli siinä määrin mielenkiintoinen, että Fixinin alueen viinit pääsevät Copatinton suurennuslasin alle tulevaisuudessakin. Samassa pöydässä lymyillyt Gevrey-Chambertin 1 er Cru Combe aux Moines Domaine Gallois 2009 oli myös maininnan arvoinen.

Jos viinikellarisi kutsuvieraspaikoilla on jostain syystä vielä tilaa kypsytyspotentiaalille, niin täytteeksi voisi soveltua upean happo- ja tanniinirakenteen omaava Domaine Parent Corton Grand Cru Les Renardes 2006. Voin lupautua avustamaan pullon tyhjennyksessä, kun sen aika koittaa.

Kun nyt on suu vaahdossa jauhettu premium-tason kukkaronkiduttajista, niin on tasapuolisuuden nimissä kehuttava esillä olleita maukkaan hedelmäisiä, raikkaita ja edullisempia Saint-Veranin sekä Mâconin perusvalkkareita, joiden hinta-laatusuhde on vuodesta toiseen erittäin hyvä.

Kuvitelmaa tai ei, olin aistivinani Burgundinkin viineissä hienoista pyrkimystä nuorekkaampaa ja helpommin lähestyttävää tyyliä kohti. Onko suunta oikea, jää viime kädessä kuluttajien ratkaistavaksi.