Forum Vini 2011

Copatinto vietti marraskuista viikonloppua Baijerin ytimessä maistellen viinejä laidasta laitaan Forum Vini-tapahtumassa. Müncheniin saapuu vuosittain tuhansia viini-intoilijoita nauttimaan runsaasta viinitarjonnasta.

Saksalaisten viinien lisäksi tarjolla on laajalti myös muiden maiden viinejä, joten pelkkää rieslingiä ja spätburgunderia ei tarvitse messuilla purskutella. Parin päivän aikana tuli maisteltua varovaisen arvion mukaan toista sataa eri viiniä, joten sylkykupit olivat jälleen koetuksella 🙂

Saksalaisella kuluttajalla viinimessuileminen on astetta käytännöllisempää verrattuna Suomen käytäntöihin ja lainsäädäntöön. Messuilta voi parhaassa tapauksessa kantaa
mukanaan laatikollisen suosikkiviiniä tai tehdä tilauksen ja jäädä odottelemaan kuljetusyhtiön edustajan ovikellon soittoa. Koskakohan tämä olisi mahdollista meillä Suomessa ?

Nyt kuitenkin hieman tarinaa siitä tärkeimmästä, eli viineistä.

Kun Saksassa ollaan, niin on varmaan turha mainita, että erinomaisia rieslingejä oli runsaasti tarjolla. Copatinton yllätti saksalaisten viinien saralla kuitenkin Pfalz. Erityisesti alueen valkoviinit vakuuttivat. Sauvignon blancit miellyttivät aromikkuudellaan, gewürztraminereissa oli tyyli kohdallaan ja weissburgundereistakin
(= pinot blanc) löytyi hyvää balanssia.

Saksalaisen grauburgunderin (= pinot gris, pinot grigio) suosio on tainnut olla nousussa viime aikoina. Messuilla maistelemieni grauburgundereiden taso vaihteli kyllä huomattavasti, eikä hinta todellakaan kulkenut käsi kädessä laadun kanssa. Joka tapauksessa kannattaa pitää silmät auki, edullisestikin löytyi ihan mukavia tapauksia.

Messujen ehdottomasti kiinnostavin tuote löytyi Australialaisten veijareiden tiskiltä. Oletko jo maistanut shirazista tehtyä punaista kuohuviiniä ? Moxie viihdyttää täyteläisellä ja hieman makealla shirazin maulla, jossa on jännittävästi salmiakin flavouria. Loistava tuote !

Ei ollut valittamista aussien muissakaan viineissä. Dowie Doolen Leigh Gilligan maistatti mm. McLaren Valen grenache-tempranillo- blendiä, loistavaa hinta-laatusuhdetta tarjoavaa Little Brotheria ja vielä kevääseen saakka tynnyrissä kypsyvää isoveljeänsä. Dowie Doolen merlot, cabernet sauvignon ja molemmat shirazit olivat ehdotonta huipputasoa. Private reserve shiraz on premium-luokan tuote ja pistää hienosti kampoihin Barossan kilpakumppaneilleen.

Gilliganin kanssa juttu luistaa ja toivottavasti saadaan herran viinejä joskus vielä Suomeenkin.

Australialaisen ADW:n tiskillä maistoin ensimmäistä kertaa zinfandel-shiraz-yhdistelmää; vähintäänkin mielenkiintoista. ADW:n muutkin punaviinit olivat huipputavaraa. Viidentoista euron hintainen Deaf Galah (kuuro kakadu) 2008 pitää sisällään shirazia, tempranilloa, cabernet sauvignonia ja merlotia.

Jos koulun liikuntatunneilla jäi hattutemput tekemättä, niin voit korvata puutteen aussipunkulla; ADW:n hattrick-viinit  ovat siihen loistava vaihtoehto. ADW:n Gaelic Cemetary Road 2007 kruunasi tasting-tuokion; premium-luokan punaviini, joka
painii selkeästi aussien kärkiviinien luokassa. ADW:n Ben Barletta kertoi haluavansa tehdä voimakkaan makuisia viinejä, joiden täyteläinen maku iskee ikään kuin maistajaansa nyrkillä päin naamaa. Tällaisten viinien tekemiseen Australia on täydellinen paikka.

Punaviinien osalta messujen parhaan hinta-laatu-suhteen tittelin luovutan myös Australiaan. Erittäin maukas Simply Sunshine varmistaa, että maistajan kasvoilla on pelkkää auringonpaistetta, kun lukee hintalapusta hinnan, kokonaiset 6,95 €!

Itävaltalaisen Salzl:n ”new style” chardonnay oli yksi messujen mielenkiintoisimmista valkoviineistä. Hillinger taasen todisti ansiokkaasti osaamistaan itävaltalaisten punaviinien saralla.

Kroatian viinit ovat nostamassa profiiliaan isolla kädellä. Palkittu Korlat tarjoili ikeniä ravisuttavan tanniinisia viinejä klassikkorypäleistä, todella raskasta tavaraa!

Hassun hauskasta nimestä huolimatta palkittu turkkilainen punaviini oli vakavasti otettavan hyvä.

Espanjassa on selkeästi tapahtumassa harvinaisempien rypälelajikkeiden esiinmarssi. Leonin ympäristössä noin 900 metrin korkeudella tehdään mm. valkoviiniä albarin-lajikkeesta ja punaviiniä prieto picudo-lajikkeesta. Prieto picudo muuttaa makuaan uskomattoman paljon riippuen tammikypsytyksen pituudesta.
Sokkona tuskin olisin tunnistanut eri versioita edes samaksi rypäleeksi. Prieto picudon maku vaikutti olevan pinot noiriin päin, mutta viineissä on enemmän potkua ja tanniinisuutta.

Todennäköisesti Forum Vini järjestetään myös ensi vuonna samoihin aikoihin, joten kannattaa hakata kalenteriin tilaa ensi vuoden marraskuulle ja piipahtaa itse paikanpäällä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.