Loppuun kulutettujen lausahdusten top kymppiin kuuluva tokaisu kertoo meille viinin paranevan vanhetessaan. Saattaahan siinä joskus tosiaan niinkin käydä, mutta ehdottomasti suurinta osaa viineistä ei ole tarkoitettu vuosikausien säilytykseen. Kun sitten puhutaan niistä viineistä, joita voidaan varastoida jopa vuosikymmeniä, on valtavan suuri merkitys sillä, minkälaisesta viinistä on kyse ja miten sitä ikääntymisen aikana varastoidaan ja käsitellään. Merkityksetöntä ei ole myöskään viinin käsittely tarjoilun yhteydessä.

Koska valtaosa ihmisistä olettaa automaattisesti vanhemman viinin olevan parempaa ja todella vanhat viinit ovat erityisen hohdokkaita ja kiinnostavia, niin kerrottakoon jo tässä vaiheessa postauksen synkkä iltapäivälehti-tyyppinen fakta. Otsikossa mainittu -59 Barbaresco ei ole valitettavasti ollut omassa lasissani, eikä edes lainalasissa, enkä siis kirjoita siitä syväluotaavaa tasting notea. Uskoisin tämän harmittavan itseäni vähintään yhtä paljon kuin lukijaakin.

Sen sijaan linkitän tällä kertaa pitkän, mutta erittäin kiintoisan Brooklynguy:n postauksen viinivanhusten käsittelystä ja tarjoilusta. Postaus sisältää todella paljon asiaa ja erilaisia asiantuntevia näkökulmia siitä, mitä olisi hyvä tietää jo ennen kuin sen arvokkaan viinivanhuksen ottaa käsittelyyn. Eihän sitä koskaan tiedä koska on ns. tilanne päällä. Niin joo, miten sille -59 Barbarescolle sitten oikein kävi ? Sinnikäs lukija palkitaan ja sekin paljastuu 🙂