Moselissa järjestettiin syyskuun puolivälissä VDP Mosel Grosser Ring Meisterwerke 2017, jossa oli esillä Grosse Lage-tarhaviinien uusin vuosikerta 2016.
VDP:n laatuluokituksessa Grosse Lage tarkoittaa kaikkein korkeimmin arvostettuja tarhoja eli ns. Grand Cru-tarhoja. Kun Grosse Lage-tarhalta tehdään kuiva viini, voidaan se nimetä vielä erikseen Grosses Gewächs-nimellä (GG). Makeammissa viineissä käytetään useimmiten pullon kapselissa näkyvää VDP.Grosse Lage merkintää ja lisäksi etiketissä mainitaan tarhan nimi sekä Saksan viinilaista tuttu predikaattiluokitus (Kabinett, Spätlese, Auslese jne.). Useimmista muista Saksan alueista poiketen, Moselissa VDP:n tarhaluokituksista löytyy ainoastaan Grosse Lage-tarhoja, eikä ainakaan toistaiseksi yhtään Erste Lage-tarhaa. VDP Grosse Lage-tarhojen määrässä Mosel onkin ylivoimainen ykkönen, yhteensä 87:n tarhan voimin.
Johtuen Moselin perinteisestä viinityylistä on luonnollista, että alue tuottaa Grosse Lage-tarhoilta suhteessa vähemmän kuivia Grosses Gewächs-viinejä ja taas huomattavia määriä Kabinett-, Spätlese- ja Auslese-viinejä. Toki vuodesta riippuen syntyy myös pieniä määriä Eisweinia sekä Trockenbeerenauslesea.
Maistelin läpi ison nipun 2016-vuosikerran viinejä kuivista aina Ausleseen saakka ja sain melko hyvän kuvan vuosikerran perusrakenteesta ja ilmeestä. Kun 2016 vuosikertaa verrataan lämpimämmän 2015-vuoden runsaan hedelmäisiin, täyteläisiin ja isoihin viineihin, voidaan todeta hedelmäsektorin olevan jonkin verran hillitympi ja lineaarisempi. Tyylillisesti viinit ovat klassisen elegantteja ja tasapainoisia, happotasot keskimäärin hieman edellisvuotta alhaisempia. Monet tuottajat pitävät laatua varsin hyvänä ja arvioivat tämän vuosikerran viinien yltävän parhaimpaansa hieman edellisvuotta nopeammin. Yksi monista ilon aiheista 2016-vuosikerran kohdalla oli todella tasapainoiset ja raikkaat Kabinett-viinit. Kabinett on tehnyt viime vuosina pienoista trendinousua ja hinta-laatusuhteeltaanhan “Kabit” ovat erinomaisella tasolla.
Tuottajilla oli esillä myös runsaasti vanhempien vuosikertojen viinejä (mm. 2007, 1997, 1987), joita oli hauska vertailla tuoreisiin viineihin. Mosel lienee yksi niistä parhaista esimerkeistä, kun mietitään Rieslingin kykyä säilyttää jopa Auslese-tasolla raikas lajikkeelle tyypillinen perusilme ja rakentaa ikääntyessään sen kylkeen huikea paketti moniulotteisuutta.
Jos maistelutilaisuudessa oli esillä hienoja viinejä, illallisviinien kohdalla siirryttiinkiin sitten todelliseen tykittelyyn. Vai miltä kuulostaa Peter Lauerin sektit vuosilta 1984, 1988 ja 1992 (kaikissa disgorgement 2017), Forstmeister Geltz Zilliken Saarburger Rausch Riesling Auslese 1993, Egon Müller Riesling Kabinett 1994 ja 2015, Knebel Röttgen Riesling Auslese 2007, Schloss Lieser Riesling Kabinett 1999 ja Schloss Lieser Niederberg Helden Riesling Spätlese 2008, Willi Schaefer Graacher Domprobst Riesling Auslese 2006 jne jne…
Maistelu alkoi valkoisilla, joista mukana oli Gravonia -06, Tondonia Reserva -03, Gravonia -93 sekä päätteeksi Tondonia Gran Reserva -96. Pitkät valmistus- ja kypsytysprosessit hiovat viinit hyvin samankaltaisiksi ja pulloista löytyy tyylilleen uskollista tavaraa “laatukategoriasta” riippumatta. Kaikki viinit käyvät talon tarkkaan vaalimilla villihiivoilla ja kypsytys tapahtuu amerikkalaisissa tammitynnyreissä, jotka valmistetaan alusta loppuun paikan päällä. Uuden puun käyttö kypsytyksessä pidetään minimaalisena.
Toisessa flightissa otettiin ensin välistoppi vain 3 vuotta tammessa kypsyneen Crianza-viinin, eli Cubillo -07:n parissa. Cubillo on 65% Tempranilloa, 25% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Hyvin nuorekkaan hedelmäistä meininkiä tumman kirsikan, rusinoiden, mansikoiden ja vaniljan parissa. Sitten tulikin vuoroon Viña Bosconia-kategoria. Bosconia on pullojen mallinsa mukaisesti tyyliltään enemmän Burgundiin nojailevaa ja kepeämmän rakenteen tavaraa. Viini valmistetaan 80% tempranillosta, 15% Garnachasta ja ja loput koostuu Gracianosta ja Mazuelosta. Tammikypsytys Reservassa 5 vuotta. Bosconia 2002 tuo selkeästi esiin ongelmallisen vuoden hankaluuksia. Hedelmäisyys selkeästi muita niukempaa ja homma etenee lähinnä sekundääristen ja tertiääristen komponenttien voimalla. Bosconia 2004 toi esiin huomattavasti enemmän hedelmää, joista pinnalla mansikka, vadelma ja punainen kirsikka. Bosconia 2005:n hedelmäosasto oli taas selkeästi kypsintä sorttia ja joukkoon lyöttäytyi metsämansikkaisia ja karhunvatukkaisia juttuja.
Viimeisessä flightissa loroteltiin laseihin punaiset Tondoniat; Tondonia Reserva pitää sisällään 75% Tempranilloa, 15% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Tammikypsytys 6 vuotta. Gran Reservassa sama koostumus, mutta kypsytys 10 vuotta tammessa. Tondonia Reserva 1998 toi esiin paljon yrttisyyttä ja erityisesti kirsikkaisia hedelmän sävyjä. Hyvässä vireessä ja nätisti kehittynyt. Tondonia Reserva 2004 oli selkeästi ysikasia tiukempi rakenteeltaan, hiukan vielä sulkeutuneempi, mutta tiukan rakenteen lisäksi upea intensiivisyys lupaa hienoa tulevaisuutta. Pinnalla punaista kirsikkaa, lakritsia, tupakkaa, savua ja mausteita. Tondonia Gran Reserva 1985 kruunasi hienon viini-illan. Samaa viiniä olen päässyt maistamaan pariin otteeseen aiemminkin ja ei voi kuin ihmetellä rakenteen balanssia ja viinin syvyyttä. Hedelmä on luonnollisesti jo hieman kuivempaa ja hillitympää, mutta toisaalta tilalle nousee rutkasti kehittyneitä ja moniulotteisia aromeja. 32-vuotiaan viinin tanniineista löytyy vielä mukavasti grippiä jatkokellarointiakin ajatellen.
