Viikon Copa täräyttää jälleen viikon keskivaiheilla eetteriin viinisuosituksen Alkon perusvalikoimasta. Tällä kertaa Copatinto vastaa lukijan toivomukseen ja suosittelee sopivan mutkatonta starttipulloa tutkimusmatkalle Riesling-viinien mielenkiintoiseen maailmaan. Jos autiolle saarelle lähdettäessä, riittävän isolla ja ladatulla aseella uhaten, pakotettaisiin valitsemaan mukaan ainoastaan yhdestä rypälelajikkeesta valmistettuja valkoviinejä, olisi Copatinton valinta Riesling.
Saksasta kotoisin oleva Riesling on erittäin hapokas lajike, jonka monimuotoisuus on vailla vertaa. Siitä tehdään erinomaisia viinejä niin kuivina, puolikuivina, makeina kuin kuohuvinakin. Parhaat Rieslingit kypsyvät suotuisasti vuosikausia ja jotkut jopa vuosikymmeniä, mikä ei toki ole valkoviineille kovin tyypillistä. Rieslingin sovittaminen ruokailuunkin on helppoa kuin heinän teko. Reippaan hapokkuutensa ansiosta Rieslingit painivat tasaväkisesti hyvin monenlaisten ruokien kanssa, niinpä kansalainen välttyy viinin ja ruuan yhdistelyssä liialta otsan rypistelyltä. Homma toimii kuin kuuluisa junan vessa, aina vaaleista liharuuista ja erilaisista makkaroista itämaisestikin maustettuihin äyriäisruokiin.
Cono Sur Rieslingin melko intensiivisestä ja nuorekkaasta tuoksusta on löydettävissä kypsää vihreää omenaa, sitruunaa ja jonkin verran myös kukkaisuutta. Melko paksurakenteinen viini täyttää suuta raikkaalla hedelmäisyydellään ja paletilla toistuvat selkeästi tuoksun aromit. Reilu hapokkuus ryhdittää raikasta kokonaisuutta ja hippusen vajaa 7 grammaa/litra jäännössokeria tasapainottaa hapokkuutta ja tekee samalla viinistä helposti lähestyttävän ja mukavan kulauteltavan vaikkapa sellaisenaan.
Cono Sur Riesling tarjoilee mukavan annoksen Rieslingille tyypillisiä ominaisuuksia yhdistettynä helppoon lähestyttävyyteen ja ihan kohtuulliseen hintaan. Viinin komponentit ovat mukavasti tasapainossa ja tästä on hyvä jatkaa tutkimusmatkaa kohti huipputason Riesling-apajia, Saksaan ja Ranskan Alsaceen. (Kuvan © Alko)
…eikä toki sovi unohtaa Itävaltaa! 🙂
Erittäin hyvin sanottu, ilbe! Itävallan Rieslingejä ei todellakaan sovi unohtaa !