Läpi menneen WSET:n tentin kunniaksi on luontevaa postata tarinaa kuohujuomista. Kuten varmasti moni lukijoistakin, on myös Copatinto maistellut kuohuviinejä silloin tällöin niin sokkona kuin puolisokkonakin, erotellen ja arvaillen viinien alkuperää sekä kaikkea muuta mahdollista maan ja taivaan väliltä. Uskaltaisin väittää, että puolisokkona samppanjan tunnistaa muiden kuohuviinien joukosta ”perusjamppakin” melko hyvällä tarkkuudella, kun tietää mitä etsii. Ei ole silti syytä uhota yhtään liika, sillä kyllä puolisokkonakin saattaa virheisiin sortua. Sokkomaistelussa asetelma vaikeutuu jo selkeästi ja myönnän, että ainakin itsellä on jäänyt jonkun kerran samppikset tunnistamatta joukosta. Useimmiten samppanjan ja muiden kuohupullotteiden eroja on hyvä etsiä kuplien määrästä ja rakenteesta sekä rypälelajikkeiden tyypillisistä ominaisuuksista. Kun joukkoon sijoitetaan muitakin perinteisellä menetelmällä vamistettuja sekä chardonnay-, pinot noir- ja pinot meunier-rypäleistä valmistettuja kuohuvia, tilanne kehkeytyy jo mielenkiintoiseksi.

Jokin aika sitten Copatinton testipenkissä kävi kupliaan vilauttelemassa italialainen Ca´ del Bosco Cuvée Prestige. Franciacortassa tehdään eittämättä Italian tasokkaimmat skumpat ja kun kuohut kasataan kokoon vielä hyvin pitkälti Champagnen rypälelajikkeista, on tässä juoksukilpailussa Franciacortan lähtötelineet viritetty vähintäänkin kohdilleen, lähelle keskimmäisiä juoksuratoja ja samppanjaa.

Lasiin kaatui vaaleankeltaista, nätisti pientä kuplaa pintaan työntävää kuohuviiniä. Tuoksusta erottuu paahtoleipää, hiivaa, hitunen paahteisuutta ja reippaasti sitrusta. Erittäin kuivasta ja reilun hapokkaasta mausta nousee esiin runsas sitrus ja kuivatut hedelmät. Viinissä on hienostunut kuplarakenne ja kaiken kaikkiaan maku on varsin moniulotteinen ja eläväinen, jättäen erittäin pitkän sitruksisen ja hapokkaan jälkimaun. Kyseessä on siis varsin tasokas kuohuviini, joka ei varmasti jätä kylmäksi.

Kun viereiseen lasiin kaadettiin vertailumielessä Pannierin perustason edullista samppanjaa, ei ollut kovin vaikeaa todeta näiden kahden olevan hyvin erilaisia luonteeltaan. Siinä, missä Ca´ del Bosco pullistelee sitruksisia hauiksiaan mitään peittelemättä ja keskellä näyttämöä, esittää Pannier hienostunutta seurapiirikaunotarta ja tarjoilee hillitymmän eleganttia makumaailmaa lavan reunalta käsin. On makuasia, kummasta sitten pitää enemmän, laadukkaita viinejä molemmat.

Ca´ del Bosco todistaa Franciacortan olevan hyvä vaihtoehto edukkaamman pään samppanjalle tai vaikka niille, joiden mielestä samppanja on ”so last season”. Copatinton kokemuksen mukaan tasokkaampien samppanjoiden haastajaksi tästä italiaanosta ei kuitenkaan ole, ja toki tuolloin puhutaan sitten jo eri hintaluokastakin.