Marco Felluga Ribolla Gialla Collio 2011

Posted on 13/11/2014 by Copatinto

Italiassa viljellään suorastaan mielenterveyttä horjuttavia määriä erilaisia rypäleitä. Joidenkin arvioiden mukaan puhuttaisiin yli kahdesta tuhannesta lajikkeesta. Alunperin ilmeisesti kreikkalainen Ribolla Gialla on yksi hieman vähemmän tarhapinta-alaa valloittamaan onnistunut valkoviinilajike, jota viljellään alkuperämaansa lisäksi lähinnä Italian Friulissa ja Sloveniassa. Tämä Marco Fellugan sataprosenttinen Ribolla Gialla tulee Collion alueelta, joka on yksi arvostetuimpia Friulin ala-alueita. Rypäleet ovat kasvaneet Oslavian ja Capriva del Friulin seudulla. Viini on suorittanut käymisensä terästankeissa ja saanut kypsyä sakkojensa kanssa joidenkin kuukausien ajan.

Marco Felluga on 1950-luvulla lähelle Slovenian rajaa, Gradisca d’Isonzoon perustettu tila. Friulin eri ala-alueilla sijaitsevilta, yhteensä sadan hehtaarin kokoisilta tarhoilta rutistellaan ja puristellaan viiniä noin 600000 pulloa vuodessa. Tavara on pääosin valkoviiniä ja iso osa viineistä nakuttelee Gambero Rossossa kahta bicchieriä tasaisesti vuodesta toiseen.

Melko vahvasti kellertävän viinin tuoksusta löytyy sitruunaa, omenaa, vaaleita kukkia sekä suhteellisen voimakasta mineraalisuutta. Paletilla aistii tiukasti kontrolloitua raikasta hedelmää sekä napakkaa hapokkuutta, jota reipas mineraalisuus komppaa aina pitkään jälkimakuun saakka.

Varsin mainio viini, josta löytyy tiukkaa hapokkuutta, tiivistä hedelmäisyyttä sekä reilu annos kiehtovaa mineraalisuutta. Tallinnasta Livikon myymälästä ( Lootsi 8 ) pullollinen irtosi hintaan 12,90 €, jota voi pitää laatuun nähden varsin kohtuullisena. Lautaselle tyrkkäisin mieluiten vaikka pannulla paistettua punalihaista kalaa tai grillattuja äyriäisiä. 4 / 5 staraa.

Vinyes Domènech Furvus 2010

Posted on 30/10/2014 by Copatinto

Aiemmin keväällä pyörähdin Barcelonassa valtavilla Alimentaria ruoka- ja viinimessuilla. Olin juuri maistellut loistavia Castell Sant Antonin Cavoja, kun eräs herrasmies nyki hihasta viereisen pöydän ääreen. Sain aluksi lasiini Vinyes Domènechin vanhojen köynnösten Garnatxa Blancaa, mikä ei ole lainkaan huono veto lajiketta fanittavan viinipölhön näkövinkkelistä. Keskustellessamme Garnatxa Blancan potentiaalista ja nykytilasta, kuiskasi Joan Ignasi Domènech yllättäen olevansa presidentti. Presidentti-termin kapeaan käyttösektoriin tottuneena taisin sekunnin kymmenyksen ajan jo luulla miehen seonneen sanoissaan tai jopa järjissään. Hymynvire kasvoillaan hän kuitenkin tarkensi olevansa Katalonian Garnatxa-järjestön, Terra de Garnatxes, presidentti. Kävi selväksi, että jos joskus olisi jotain epäselvää liittyen Garnatxaan, tulisi asiassa kääntyä hänen puoleensa.

Montsantissa Capcanesin kylän lähellä toimiva Vinyes Domènech viljelee 17 hehtaarin kokoisia tarhojaan luomu- ja biodynaamisin menetelmin. Luomu- ja carbon footprint-sertifioitu tila on vienyt ympäristöystävällisyyden perusjeesustelua pidemmälle ja pokannut asian tiimoilta myös erilaisia palkintoja. Tilan päärakennus on viimeisen päälle energiatehokas, sähkö tuotetaan 90 %:sti paikan päällä uusiutuvilla energiamuodoilla ja vesipuoli hoituu kokonaan sadevesillä sekä omilla lähdevesilähteillä. Talon viinihierarkiassa Furvus asettuu kakkosviinin paikalle lippulaiva Teixarin jälkeen. Viini on valmistettu 500-600 metrin korkeudessa kasvaneista Garnatxasta (80 %) ja Merlot’sta (20 %). Kaikkien yksittäisten palstojen viinit valmistetaan erikseen ja käyminen tapahtuu luonnonhiivoilla. Viiniä on kypsytetty 14 kk ranskalaisessa tammessa, yleensä käytössä on 1-2 vuotta vanhoja tynnyreitä.

Tuoksussa tummahkoa kirsikkaa, herukkaa, karhunvatukkaa, yrttejä ja setripuuta. Paletilla todella samettinen suutuntuma, napakka mutta kypsä tanniinisuus, hyvä hapokkuus ja hedelmäkin pysyy hienosti kontrollissa. Paletin loppua kohden mausteisuus korostuu ja alkoholin lämpö tuo muuhun kokonaisuuteen sopivaa muhkeutta. Tasapainoinen viini liukuu pitkään jälkimakuun ja kaikki palikat tuntuvat olevan nätisti kohdillaan.

Vinyes Domènech Furvus 2010 on erinomainen Garnatxa-vetoinen punkku Montsantista, eikä ole epäilystäkään, että tiimi tietää mitä tekee. Päällimmäisenä jää mieleen samettinen suutuntuma ja eri osa-alueiden välinen harmonia. Suhteellisen pitkästä tammikypsytyksestä huolimatta tammi pysyttelee taka-alalla ja tuo vahvistusta enemmänkin viinin rakenteeseen, kuin makuun. Talon lippulaiva Teixarin moniulotteisuudesta jäädään iso askel, mutta toisaalta hintalapussakin lukee yli puolet pienempi lukema. Vila Vinitecasta noin 16 eurolla oikein hyvä ostos. Lautaselle vaikka grillattua possua, nautaa tai lammasta. 4 / 5 staraa.

Herbert Beaufort Brut Grand Cru Carte d’Or Tradition NV

Posted on 20/10/2014 by Copatinto

Kuinkakohan monta elämää pitäisi ihmisellä olla, jotta ehtisi kaluamaan kaikki Champagnen pienemmän kaliiberin viljelijätuottajat läpi. Tuntuu vähän siltä, että mitä useampaa pientuottajasamppista kulauttaa, sitä vähemmän isojen rahabrändien pullot kiinnostavat. Kun noin parilla kympillä ja vähän päälle tuntuu saavan hiton kiinnostavaa kamaa, eivät asiat ole enää pahemmin lompakon paksuudestakaan kiinni. Blogi täytti syyskuussa kokonaista kolme vuotta ja sehän oli luonnollisesti erinomainen paikka poksauttaa pullo auki ja lorottaa muutamia kuplia lasiin. Hip hurraa!

Herber Beaufortin suku on viljellyt maata Champagnessa tiettävästi jo 1500-luvulta lähtien. Varsinaisesti samppanjan valmistus on aloitettu 1929. Nykyään talo viljelee yhteensä 13 hehtaaria, pääosin Pinot Noiria. Vuosituotanto pyörii 130000 pullon paikkeilla, luku sisältää myös pienen määrän kuplattomia viinejä. Tämän pullo on 100%:nen Pinot Noir ja rypäleet on kerätty Bouzyn kylän liepeiltä Grand Cru-tarhalta.

Viinin alkutuoksusta pystyi välittömästi päättelemään, että nyt on lasissa yksi paahtuneimmista ja voimakkaimmista maistamistani samppanjoista ikinä. Hetken hengittelyn aikana viinin tuoksu kuitenkin rauhoittuu ja paketti tuntuu saavuttavan selkeästi paremman harmonian, vaikka edelleen ollaankin liikkeellä voimakkaalla profiililla. Tuoksun kypsät punaiset omenat, kirsikan vivahteet sekä runsas mineraalisuus siirtyvät ontumatta melko täyteläiselle paletille. Elegantti mousse tasapainottaa ja virkistää runsasta kokonaisilmettä. Pitkä jälkimaku jatkaa tyylikkään mineraalisissa tunnelmissa.

Herber Beaufort Brut Grand Cru Carte d’Or Tradition on kaikessa maskuliinisessa runsaudessaan loppujen lopuksi varsin mielenkiintoinen ja tyylikäs tapaus. Ehkä alkumaljaksi tai sellaisenaan kulauteltavaksi hieman raskas, mutta parhaita puolia on varmasti melko helppo houkutella esiin ruokapöydässä runsaamman makuisten herkkujen ääressä. 4 / 5 staraa.

Viinibloggaajat Tampereella ja Chateau Montus 1998

Posted on 17/10/2014 by Copatinto

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun viinibloggaajien joukko kokoontui jälleen lokakuun alkupuolella. Tällä kertaa tapahtumapaikkana oli Tampere, missä järjestelyistä huolehtineet Pullon Henki-blogin Katri ja Heikki, Viinillä-blogin Heta sekä Viinikartan Janne ja Jens olivat loihtineet kokoontumisajoille mainiot puitteet, ohjelman ja tarjoilut. Heti alkuun hyökkäsimme Pyynikin käsityöläispanimolle haistelemaan ja maistelemaan aitoja pienpanimofiiliksiä sekä tutustumaan maamme säälittävän alkoholipolitiikan ehkä eniten päähänpotkimaan yrityssektoriin. Erinomaisia oluita muuten, hiljattain palkittu vahva portteri pomppasi muitta mutkitta parhaimpien maistamieni porttereiden listalle.

Luonnollisesti iltaan kuului myös jo perinteeksi muodostunut sokkotasting. Tälläkään kertaa ei viineistä puuttunut mielenkiintoa, kuten ao. kuvasta näkyy. Itse roudasin illallispöytään Ranskan Madiranista tulevan Alain Brumontin todellisen klassikon, Chateau Montus 1998:n. Viini pääsikin toisitoimiin oivallisen häränhäntä-annoksen kaverina. Montus pitää sisällään 80 % Tannatia ja 20 % Cabernet Sauvignonia. Rypäleet ovat kasvaneet etelään suuntautuvilla kivisillä ja savipohjaisilla rinteillä, kuumassa ja kuivassa ilmastossa. Viiniä on kypsytetty tammitynnyreissä sakkoineen 14 kk, minkä jälkeen se on pullotettu suodattamattomana.

Iästään huolimatta edelleen varsin tummasävyinen väri. Kehittynyttä tuoksua tarjoileva viini heittää nokkaan tallinnurkkaa ja lantaa, tummia marjoja ja savuisuutta. Ehkä pientä lääkemäisyyttäkin on havaittavissa. Tuoksusta löytyy eläväisyyttä, se kasvaa selkeästi hengittäessään, tuoden esiin uusia ulottuvuuksia. Paletilla meno nojaa vakaasti tummiin marjoihin, mausteisuuteen ja eläimellisen potkuun. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja tuoreempien vuosikertojen selkeästi esiin tuleva konsentroituneisuus ja lähes päälle käyvä runsaus on rauhoittunut ja selkiytynyt. Tanniinisuus on vielä alive and kicking, kun taas happosektorilla ollaan jo loivan alamäen puolella. Kaiken kaikkiaan tämä erinomainen ja moniulotteinen viini lienee jotakuinkin huipussaan juuri nyt. 4 / 5 staraa.

Sunnuntai-päivään startattiin todella herkullisen kuohuviini- ja samppanjabrunssin avulla. Autoilijan kohtaloksi koitui toki ahkera sylkeminen, mutta mieleen ehti syöpyä erityisesti omissa arvioissani selkeän voiton vienyt Nicolas Feuillatten Grand Cru Blanc de Blancs 2005. Muista maistetuista miellyttivät vähäeleisen hillittyä laatumeininkiä esittänyt Recaredon Relats Brut Nature Gran Reserva 2010 sekä hieman kosiskelevan marjaisen tuoksunsa jälkeen maukkaalla ja tasapainoisella maullansa vakuuttamaan onnistunut Taltarni Brut Taché 2010.

Hauskaa oli ja näissä tunnelmissa onkin hyvä jäädä odottelemaan seuraavia tapahtumia.

Mar de Frades Albariño 2012

Posted on 03/09/2014 by Copatinto

80-luvun loppupuolella Salnesin laaksoon perustettu Mar de Frades on ollut mukana eturintamassa toteuttamassa ja todistamassa Rias Baixasin Albariño-vinkkujen uutta nousua. Tuottajan nimi viittaa tilan lähistöllä sijaitsevaan merenrantapaikkaan, missä Santiago de Compostelaan matkaavilla pyhiinvaeltajilla oli tapana rantautua. Nyt korkkailtu tuottajan perus-Albariño on luonnollisesti 100%:sti sitä itseään ja puristettu käsin kerätyistä, Salnesin laakson rinteillä kasvaneista rypäleistä.

Etikettiin on kikkailtu pieni koukku, sillä kuvaan pitäisi ilmestyä sininen laiva, kun pullo on “riittävän viileä” tarjoilua varten. Tämä tarkoittaa käytännössä 8-10 astetta. Raivokkaidenkaan viilennysyritysten jälkeen ei oman pulloni laiva alkanut sinertämään sitten niin pätkääkään. Koska se hiton paatti oli saatava näkyviin hinnalla millä hyvänsä, eikä luovuttaminen ollut vaihtoehto, oli otettava käyttöön järeämmät aseet. Jääpalan hinkkaaminen etikettiä vasten sai lopulta sinisen laivan esiin. Sinänsä ihan kiva ja käytännöllinenkin kikka, jos vaan toimisi.

Albariñoksi yllättävänkin syvän keltaisessa värissä on myös kullankeltaisia sävyjä. Erittäin raikas ja pirteä tuoksu heittää nokkaan kirpakkaa sitrusta, ananasta, päärynää sekä hennosti merellistä mineraalisuutta. Paletilla tiukka hapokkuus pitää hedelmäisyyttä otteessaan. Pitkä jälkimaku jatkaa kirpakan sitruunan ja merellisen mineraalisuuden tunnelmissa.

Mar de Frades Albariño 2012 on mallikas ja tyypillinen genrensä edustaja, vaikkei tämä haasteellisen vuosikerran pullote ihan viimeisintä syvyyttä tai harmoniaa saavutakaan. Albariñojen hyvästä kypsytyspotentiaalista on kuulunut huhuja jonkin verran, ja tässä viinissä erityisesti hyvässä tikissä oleva hapokkuus luo uskoa ainakin muutaman vuoden kehityskaarelle. Kokonaisuutena viini keikuttelee 3,5:n ja 4:n staran välimaastossa, mutta onnistuu lopulta kampeamaan itsensä nipin napin 4 / 5 staran puolelle. Lautaselle mustekalaa, simpukoita tai jonkin sortin rapuja, päälle rutistat limestä mehut ja homma alkaa olla hanskassa.

Abracadabra 2010

Posted on 26/08/2014 by Copatinto

Vuonna 2009 kävi niin, että maanviljelymeiningeissä varttunut veljesparivaljakko toteutti viiniunelmansa ja perusti Divina Proporcíon Bodegasin Toron kylään. Perheyritys onnistui hankkimaan omistukseensa 15 tarhahehtaaria ja lisäksi rypäleitä ostetaan tarkkaan valikoiduilta sopimusviljelijöiltä. Tarhoilla kasvaa niin nuoria, kuin ikivanhojakin köynnöksiä. Tuhoisasti Vitis Vinifera-lajikkeiden juurakoihin iskeneellä viinikirvalla ei ole ollut sen suurempaa elinvoimaa tarhojen hiekkaisessa maaperässä, joten osa köynnöksistä saa kasvaa edelleen omilla juurillaan. Tuottaja pyrkii tuottamaan luomuviljeltyjen tarhojensa rypäleistä puhtaan hedelmäisiä punaviinejä, joissa tammikypsytyksen tavoite ei ole puun maku viineissä, vaan enemmänkin tynnyrikypsytyksen muut edut ja ominaisuudet.

Abracadabran rypälemehu on puristettu luomutarhoilla kasvavista, yli 40-vuotiaista Tinta de Toro-köynnöksistä (Tempranillo). 12 kuukautta kestänyt kypsytys on hoidettu ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä.

Yllättävän monivivahteisessa ja hieman kehittyneessäkin tuoksussa on tummaa kirsikkaa, luumua, kahvia, tummaa suklaata, yrttejä, lääkemäisyyttä ja vieläpä pientä mineraaliviritystäkin taustalla. Paletilla viini on täyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Ryhdikäs hapokkuus sekä napakka, mutta sopivan kypsä tanniinisuus pitävät huolen siitä, että ylimääräinen pehmoilu jää väliin. Varsin pitkä, lämminhenkinen ja mausteinen jälkimaku. 15 %:n alkoholipitoisuuden peittyminen muun rakenteen lomaan ei ole viinissä mikään itsestäänselvyys, mutta tällä kertaa asiassa on onnistuttu varsin hyvin. En kuitenkaan suosittele ihan taskulämpimänä naukkailemaan, eli pieni viilennys on paikallaan.

On todella ilahduttavaa todeta tuoreempienkin tuottajien saavan aikaan Torossa hienoja ja alueelle tyypillistä meininkiä ilmentäviä viinejä. Viini on toki herkullisessa korkkausiässä jo nyt, mutta rakennetta ja potkua kyllä riittää, joten parin-kolmen vuoden kellarointi on enemmänkin mahdollisuus, kuin uhka. Kun pullo irtoaa Espanjasta noin 12 eurolla, voidaan todeta hinta-laatusuhteenkin olevan kivasti kohdallaan. Pulloa kulautellessa oli vielä mahdollista nauttia lämpimistä kesäkeleistä ja Abracadabra oli jokseenkin täydellinen kaveri kesäiltana grillatulle naudan ulkofileelle. 4 / 5 staraa.

Fillaboa Albariño 2012

Posted on 16/07/2014 by Copatinto

Rias Baixasin alueella viiniä valmistava Fillaboa sijaitsee Pontevedrassa ja kuuluu alueen suurimpiin viinitaloihin omistamalla ja viljelemällä noin 70 hehtaarin kokoisia tiluksiaan. Talon taustalla on monialakonserni Masaveu ja sen viinisektori, Masaveu Bodegas. Viinialalle Masaveu laajensi 70-luvulla ostettuaan monille tutun Rioja-talo Muruan. Sittemmin viinitoimintaa on laajennettu ulottumaan monille muillekin tunnetuille laatualueille Espanjassa.

Fillaboa Albariño on tyypilliseen tapaan 100 %:nen Albariño omilta tarhoilta kerätyistä rypäleistä. Vuoden 2012 sato jäi alkuvuoden heikoista olosuhteista johtuen pieneksi. Satokauden loppua kohti olosuhteet parantuivat ja myöhäisempään sadonkorjuuseen uskaltautuneet saivat puristettua rypäleistä poikkeuksellisen mukavalla konsentraatiolla varustettua mehua.

Tuoksusta löytyy päärynää, vihreätä omenaa, sitruunaa ja limeä sekä ripaus merihenkistä mineraalisuutta. Hedelmäisyydestä löytyy kyllä konsentraatiota, mutta tuoksun tunnelmissa jatkava paletti pysyy kaiken kaikkiaan varsin nätisti kontrollissa. Mineraalisuus ja virkeä hapokkuus tuovat syvyyttä ja ryhtiä pakettiin. Pitkässä jälkimaussa seikkaillaan vihreän omenan, sitruunan kuoren ja tyylikkään mineraalisuuden maisemissa.

Fillaboan Albariño on vakuuttanut aiemminkin, eikä nytkään korkattu pullo tehnyt poikkeusta. Erittäin tasapainoinen paketti raikasta hedelmäisyyttä, sopivasti merellistä mineraallisuutta sekä ryhdikästä hapokkuutta. Homma hoituu kotiin tyylikkään pienieleisesti, ilman räiskyvyyttä. Espanjassa pullollinen kustantaa noin 12 euroa, joten jälleen kerran pääsee pienellä panostuksella kiinni tyylikkääseen valkkariin. Tällä kertaa viinin seuraksi grillailtiin turskavartaita yksinkertaisella valkosipuli-chili-oliiviöljymarinadilla viritettynä. Kuten olettaa saattaa, Fillaboa pärjäili varsin mallikkaasti asian äärellä, mutta todennäköisesti nousisi vieläkin uljaampaan lentoon äyriäisten seurassa. 4 / 5 staraa.

Roger Manceaux Cuvée de Réserve Premier Cru NV

Posted on 10/07/2014 by Copatinto

Kevään Champagnen reissulla oli mukavaa perehtyä paikallisten viinimyymälöiden tarjontaan ja erityisesti ihmetellä loppumattomalta tuntuvaa pientuottajien kirjoa. Kun yhtälöön ynnäytyy vielä kotimaiseen tasoon suhteutettuna törkyedulliset hinnat, on hankintatoimien lapasesta lähtö enemmän kuin lähellä. Eräästä Epernay’n viinimyymälästä tarttui mukaan jokunen puolikaskin pullo, joiden joukossa oli mm. tämä Roger Manceaux’n Cuvée de Réserve Premier Cru NV. Hintalapussa komeili monopolimeininkiin tottuneille suorastaan kuristavalta vaikuttava hiukan yli kymppi.

Perheomisteista Roger Manceaux’n samppanjataloa pyörittävät sisko ja sen veli, lähtölaukaukset on ammuttu vuonna 1947. Yhtiön tilukset sijaitsevat Montagne de Reimsin seudulla, tarkemmin sanottuna Rilly-La-Montagnessa. Hallussa olevilla 12 hehtaarin Premier Cru- ja Grand Cru-tarhoilla kasvaa Pinot Meunieria, Pinot Noiria ja Chardonnay’ta. Nyt korkattu Cuvée de Réserve sisältää 25% Pinot Meunieria, 45 % Pinot Noiria ja 30% Chardonnay’ta.

Kullankeltaisen viinin runsaan hedelmäisessä tuoksussa on omenaa, sitruunaa, melko reilusti paahdetta ja tyylikästä mineraalisuutta. Pienet kuplat mekastavat hedelmäisellä ja tyylikkään mineraalisella paletilla kiitettävän pitkään. Punaisten lajikkeiden 70%:n osuus tuntuu ja maistuu vahvana runkona, mutta paketti säilyttää kuitenkin raikkautensa ja kepeytensä.

Toimivuus lämpimässä kesäillassa pienimuotoisena merkkipäivämaljana oli erinomaista luokkaa. Kaiken kaikkiaan varsin maistuva samppanja ja tuolla about kympin pulituksella todellakin loistohankinta. 4 / 5 staraa.

Domaine des Jumeaux Sang de l’Yon 2012

Posted on 26/06/2014 by Copatinto

Suomen kesä on taas tarjoillut parastaan ja niinpä myös viinibloggaajien puistopiknik jouduttiin viime metreillä siirtämään sisätiloihin, kellarin uumeniin. Teemana oli jälleen sokkotasting ja mukaan ehti kymmenen hengen nippu bloggaajia. Välillä sattuu ja tapahtuu enemmän kuin olisi tarpeen. Sain nimittäin aikaan melkoisia järkytyksen hetkiä jo ennen kuin olin edes päässyt pöydän ääreen istumaan, sillä avatessani jääkaapin ovea, putosi kaapista lattialle mm. 70-luvun samppanjaa. Sitä näkyä ja v***tuksen määrää tuskin tulen hetkeen kokemaan, syvä huokaus…

Raahasin sokotukseen viime Pariisin reissulla biodynaamisiin viineihin erikoistuneesta Divvino-liikkeestä hankitun Domaine des Jumeaux’n Sang de l’Yonin vuodelta 2012. Viini on mielenkiintoinen jo siksikin, että se on valmistettu melko harvinaisesta Negrette-lajikkeesta. Lajike on yksi monista “unohdetuista ja hylätyistä”, jonka unohduksen syynä lienee ainakin sen voimakas alttius erilaisille homeille ja taudeille. Nykyään lajiketta viljellään Ranskassa Loiren lisäksi Côtes du Frontonnaisin ja Gaillacin apellaatioissa. Myyjän kertoman mukaan jokunen puska kasvaisi myös Bordeaux’ssa. Tämä viini tulee Vendéen alueelta Loiren länsipäädystä, missä Jean-Marc Tard viljelee viiniä biodynaamisin menetelmin kymmenen hehtaarin alueella.

Tuoksussa mustikkaa, mustapippuria ja punasävytteistä marjaisuutta. Keskitäyteläisellä paletilla on alkuun nuorekkaan kireä tunnelma, joka kuitenkin rentoutuu, avautuu ja syvenee hetken hengittelyn jälkeen. Hedelmäosasto ei sooloile tai pullistele, vaan pysyy tiukasti kontrollissa, mille myös tiukka hapokkuus antaa tukensa. Lopetus hoituu pitkällä punaisten ja vähän tummempienkin marjojen sekä pippurin sävyttämällä meiningillä.

Hieno, kiva ja ennenkaikkea mielenkiintoinen viini. Jotenkin tästä välittyy sellainen rehellinen ja aito meininki, ilman turhia krumeluureja. Kaikki palikat löytävät kivasti paikkansa, homma on tasapainossa ja kontrollissa. Ei tämä varmastikaan mikään kypsyttelyviini ole, mutta tuskin lyhyestä kellaroinnista huononeekaan. Nyt hörpittynä tuntuisi hyötyvän pidemmästäkin dekantterikäsittelystä. Loiren punainen vakuutti jälleen kerran. 4 / 5 staraa.

Casar de Burbia Mencia 2009

Posted on 09/06/2014 by Copatinto

Casar de Burbia aloitteli toimintaansa Bierzon viinialueella 80-luvulla hankkimalla tarhoja vuoristoisemmilta alueilta sekä Valtuille de Arriban lähirinteiltä. Bierzossa ei takavuosina osattu pahemmin arvostaa korkeammalla sijaitsevia vähäravinteisia ja jyrkempirinteisiä alueita, lähinnä kaiketi heikompien satomäärien ja hankalamman hoidettavuuden vuoksi. Niinpä Casar de Burbiankin ostamilla tarhoilla kasvoi hankintahetkellä vain huonosti hoidettuja Palomino-köynnöksiä. Menestykseen karummissa olosuhteissa osattiin uskoa siinä määrin, että tarhat kunnostettiin perinpohjin ja Palominon tilalle istutettin sekä oksastettiin nykyään jo huippusuosiosta nautiskelevaa Menciaa.

Tuottajansa nimeä kantava viini on alueen punaviineille tyypilliseen tapaan 100% Mencia. Rypäleet on kerätty käsin n. 600 m korkeudella sijaitsevilta tarhoilta. Tätä viiniä on kypsytetty joinain vuosina ranskalaisessakin tammessa, mutta nyt korkattu vuosikerta 2009 on kypsynyt 8 kuukautta uusissa amerikkalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumma ja reunoiltaan violettiin taittuva väri. Tuoksussa mustaa viinimarjaa, mustikkaa, balsamicoa, paahteista tammea ja pieni yrttipenkin tuulahdus. Paletilla täyteläinen ja konsentroitunut, päällimmäiset fiilikset tummien marjojen ja balsamicon suunnalla. Runsaat ja alussa räväkästikin ikeniä mukiloivat tanniinit, timmi hapokkuus. Erittäin pitkään jälkimakuun ehtii vielä mukaan kiva bitterinen twisti.

On se kyllä kumma, kuinka tasokasta tavaraa Espanjassa saa noin kympin panostuksella. Monopolimme hyllyillä tällainen viini kustantaisi todennäköisesti karvan tai pari alle kaksikymppiä, eikä silloinkaan vielä ottaisi pannuun. Kypsytyksessä käytetty uusi amerikkalainen tammi tuntuu ehkä hieman keskimääräistä tuhdimmin, muttei kuitenkaan pölli pääroolia tai häiriköi balanssia. Casar de Burbia on heti korkkauksen jäljiltä sen verran tiukkaa tavaraa, että kunnon ilmaus dekanterissa tai muussa kannuntapaisessa on paikallaan. Rouhea rakenteen ja runsaan tanniinisuuden taklaaminen ruokapöydässä onnistuu esim. riittävän punertavaksi jätetyllä tummalla lihalla tai vaikkapa Master of Wine Tim Hannin oppien mukaan reippaalla pintasuolalla. Itse toteutin luonnollisesti nämä molemmat. 4 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Category Archives: 4 STARAA