Viikon Copa – Johannishof Johannisberger Auf der Höll Riesling Trocken (Alko 14,86 € / 0,375l)

Pienemmillekin pulloille löytyy aina silloin tällöin käyttöä. Ja mikäs sen mukavampaa, kun varsin tasapaksun tarjonnan seasta löytää hieman kiinnostavampia helmiä. Puolikkaan pullon mittaiseen Rieslingin tarpeeseen sopii mainiosti Alkon valikoimiin ilmestynyt Johannishof Johannisberger Auf der Höll Rheingausta.

Johannishofin tila sijaitsee Schloss Johannisbergin kulmilla, itse asiassa linnalle vievän rinteen alapäässä. Johannes ja Sabine Eserin luotsaama tila on kuulunut Saksan laatutuottajien VDP-järjestöön vuodesta 1994 ja vuosituotanto yltää noin 120 000 pulloon.

Tämän Rieslingin rypäleet tulevat Erste Lage-tasoiselta Auf der Höll-tarhalta. Tuoksusta löytää klassisen Rieslingin elementit; omenaa, sitruunaa ja persikkaa sekä tyylikästä mineraalisuutta. Kuivassa ja pitkässä maussa intensiivinen ja kypsä hedelmäisyys pelaa nätisti yhteen pirteän happosektorin sekä pienen jäännössokerin kanssa.

Johannisberger Auf der Höll on klassisen tyylikäs, tasapainoinen ja laadukas Rheingaun Riesling mainiolta tuottajalta. Monikäyttöinen viini, joka ei pelkää ruokapöydän haasteita juuri millään saralla. Paras viihtyvyys löytynee kuitenkin vaaleiden kalojen ja erilaisten merenelävien seurasta. 4/5 staraa. (Kuva: Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Herencia del Padri 2014 (Alko 19,90 €)

Alkon hyllyille on saatu pari uutta pulloa Prioratin suunnalta. Yksi näistä on kymmeniä viinitiloja Ranskassa omistavan Bernard Magrez’n projekti Katalonian Prioratissa – Herencia del Padri. Viini rakentuu alueelle tyypillisen sekoituksen varaan: Syrah, Garnatxa, Cariñena, Merlot ja Cabernet Sauvignon.

Noin 30-vuotiaat köynnökset ovat kasvaneet Porreran kylän liepeillä, seudun matalammilla tarhoilla (300 m). Kolmen viikon maseraation jälkeen viini on käynyt ja kypsynyt käytetyissä tammitynnyreissä.

Tuoksussa on kypsää tummaa marjaisuutta, päällimmäisenä mustaherukkaa ja mustikkaa. Taustalta löytyy yrttejä sekä pieni hitunen Prioratin llicorella-maaperälle tyypillistä mineraalisuutta. Täyteläinen ja pehmeä makusektori pysyttelee tuoksun suuntaviivoilla. Viiniä ryhdittää melko maltillinen hapokkuus, kypsä  ja pehmeä tanniinisektori sekä maun loppuosassa sekä melko pitkässä jälkimaussakin suuta sekä nielua lämmittävä tunnelma.

Bernard Magrez Herencia del Padri 2014 edustaa pehmeätä ja kypsää sekä nyt jo nätisti korkattavissa ja kulauteltavissa olevaa Priorat-osastoa. Lempeä ja samettinen fiilis jatkuu miellyttävän tasapainoisesti alusta loppuun, vaikka mihinkään erityisen moniulotteisiin meininkeihin viini ei ylläkään. Jos pelkkä takkatuli ei tämän kanssa riitä, kannattaa täräyttää lautaselle tummempaa lihaa grillistä tai vaikka kypsemmäksi hautunutta riistaa. 4/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Chateau Minuty M Rosé (Alko 14,90€)

Vaikka roseeviinit yhdistetään vahvasti kesään ja aurinkoon, on niille paikkansa viinilaseissa myös muina vuodenaikoina. Kun viinin rakenne on kunnossa, löytyy roseesta myös hyvä kaveri monenlaisille ruokatarjoiluille. Alkon hyllyille on hiljattain pölähtänyt mainio Rosé Provencesta – Chateau Minuty M, jossa palikat osuvat nätisti kohdilleen.

Côtes de Provencen tarhoilla kasvaneista Cinsault-, Grenache- ja Syrah-rypäleistä on saatu aikaan heleän vaaleanpunainen väri muutaman tunnin maseraatiolla. Tuoksusta löytää klassiset Provencen roseeviinin elementit; metsämansikkaa, persikkaa, herukkaa ja hitunen appelsiinkuorta. Maku on samaan aikaan melko intensiivinen, mutta myös hillityn elegantti. Nätisti muuhun pakettiin istuva raikas hapokkuus viimeistelee tasapainoisen kokonaisuuden.

Chateau Minuty M Rosé on klassisen tyylikäs Provencen Rosé, eikä hinta-laatusuhteessakaan ole juuri moitittavaa. Tasapainoiselle ja raikkaan hapokkaalle roseeviinille löytää kaverin monenlaisista salaateista, joista se klassisin kumppani lienee Nizzan salaatti. Myös vaalea kalan ja merenelävien kanssa pääsee kivasti samalle aaltopituudelle. 4 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Audrey Wilkinson Semillon (Alko 15,70 €)

Hunter Valleyn Semillon on erittäin mielenkiintoinen ja uniikki valkoviinityyli niin Australiassa kuin koko maailmassakin. Sen hienoutta voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole päässyt siemailemaan huomattavan ikääntyneitä viinejä. Juju on nimittäin siinä miten nämä viinit kehittyvät vuosien varrella nuoruuden raikkaasta ja hillityn elegantista profiilista huikean moniulotteisiksi ja kiehtovan elämyksellisiksi veijareiksi.

Hunter Valleyssa tapana on kerätä rypäleet normaalia aiemmin, jolloin viini saa tiukemman happorakenteen ja matalampi sokeritaso pitää alkoholitasot matalina. Tammea ei yleensä käytetä valmistusprosessin aikana lainkaan.

Nuorekkaasta ja raikkaasta tuoksusta nousee esiin omenaa, limeä ja nektariinia. Tyylikäs mineraalisuus lymyilee taustalla. Kepeä suutuntuma tuo esiin tyypillisen napakan hapokkuuden ja hillityn, mutta rakenteeltan varsin nätin hedelmäsektorin. Jälkimaussa liikutaan sitrushedelmien ja mineraalisuuden suunnilla.

Audrey Wilkinson Semillon on varsin tyylikäs ja nuorekkaan raikas Australian Hunter Valleyn Semillon. Nyt korkattaessa viinin hillitty ja elegantti profiili miellyttää kepeämpien ja mineraalisten valkoviinien ystäviä, mutta fiksuimmat viinisiepot kätkevät riittävän määrän pulloja kellarin uumeniin kypsymään ja aloittavat availemaan ensimmäisiä aikaisintaan muutamien vuosien kuluttua. 4 / 5 staraa.

 

Kymmenvuotiaaksi kypsynyt Pintia 2007

Ribera del Dueron ja samalla myös koko Espanjan yksi tunnetuimmista viinitaloista on Vega Sicilia. Talon sivukonttori Pintia sai alkunsa 90-luvun puolivälissä Torossa, kun silloinen Vega Sicilian viinintekijä Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä talolle sopivia tarhoja Torosta. Ensimmäinen vuosikerta markkinoilla oli 2001 ja vuosituotantomäärä on noussut vuosien saatossa noin 300 000 pulloon. Hetkeä Pintian perustamista myöhemmin Mariano Garcia lopetti Vega Sicilialla ja siirtyi omien, harrastuksina alkaneiden projektiensa pariin (mm. San Róman ja Mauro).

Pintian toiminta pyörii vahvasti Vega Sicilian periaatteiden mukaisesti, mutta viininä Torossa sen voidaan ajatella edustavan hieman modernimpaa ja elegantimpaa päätyä. Kirjoittelin blogiin muutama vuosi sitten tuolloin kymmenen vuoden ikään ehtineestä vuosikerrasta 2003 ja nyt korkkausvuorossa oli niinikään 10-vuotias 2007.

Viinin rypäleet tulevat melko vanhoista (n. 40-60-vuotiaista) ja varttamattomista Tinta de Toro-köynnöksistä. Viini on kypsynyt 12 kk uusissa tammitynnyreissä, joista 70 % on ollut ranskalaista ja 30 % amerikkalaista tammea. Tuoksusta löytää tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, paahteisuutta, tupakkaa ja nahkaa. Selkeitä ikääntymisen piirteitä on havaittavissa, mutta toisaalta hedelmäsektorilla on vielä paljon virtaa. Alkoholia löytyy Torolle tyypillisesti se 15 % ja selkeä lämmöntunne on havaittavissa jälkimaussa. Pintialle tuttuun tyyliin melko runsas tanniinisuus on nätisti kypsynyttä, pehmeää ja poikkeuksellisen hienojakoista.

Pintia 2007 on selkeästi parempi ja tasapainoisempi kokonaisuus, kuin lämpimämmän vuoden 2003. Hedelmää, tanniineja ja jo tässä vaiheessa mukavasti integroitunutta tammea löytyy vielä siinä määrin, että muutaman vuoden jatkokellaroinnille löytyy perusteet. Toisaalta viinissä on juuri nyt mukavan napakka puraisu, joka osaltaan ryhdittää pakettia. Lataa lautaselle jotain isompaa lihaa, ronskimpaa riistaruokaa tai sitten vaan fiilistellen kypsytettyjen juustojen seurassa. 4 / 5 staraa.

Raikasta ja puhtaan hedelmäistä Prioratia – Fredi Torres Priorat Classic 2014

Fredi Torres on mielenkiintoinen viinintekijä, joka tuntuu saavan viineihinsä jollain selittämättömällä tavalla hienoja vivahteita, eläväisyyttä ja raikasta hedelmäisyyttä. Hepulla on meneillään jos jonkinmoisia viiniprojekteja ympäri Espanjaa ja Ribeira Sacran Silice Viticultores-projektia hehkuttelinkin jokunen tovi sitten blogissa (→ Kiehtovaa Menciaa Ribeira Sacrasta – Silice Viticultores Silice 2014). Katalonian reissulla satuin syömään illallista Falsetin loistavassa Celler de l’Aspicissa ja paikan tunnetusti mahtavasta viinivalikoimasta tuli ostettua muutama helmi mukaan matkalaukkuun. Yksi kotiin matkanneista pulloista oli Fredi Torres Priorat Classic 2014.

Priorat Classicin rypäleet ovat kasvaneet Gratallopsin nurkilla. Mukana on Garnatxaa (75%), Cariñenaa (20%), Syrah’ta (3%) ja pieni pläjäys valkoisia rypäleitä (2%).  Kuten yleensä muutenkin, myös Fredi Torresin Prioratin vinkut duunaillaan hyvin minimaalisia käpälöintitaktiikoita noudatellen, ilman suodatuksia ja kirkastuksia. Myöskään tammea ei haluta nostaa parrasvaloihin. Tästäkin viinistä vain 15% on kypsynyt noin 10 kk tammitynnyreissä ja loppu on lepäillyt terästankeissa.

Lasista nousee erittäin kiehtova tuoksu, josta löytyy kypsää karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, yrttejä ja pientä savuisuutta. Maussa korostuu raikas, puhdas ja mehukas hedelmäisyys. Suutuntuma on pehmeä, yrttinen klangi ja pieni mineraalisuus tuovat lisää syvyyttä. Ryhdistä pitää huolen kypsä ja pehmeä tanniinisuus sekä hyvin pakettia tasapainottava hapokkuus. Alkoholitasokin pysyttelee Prioratin punaviineille alhaisissa 13,5% lukemissa.

Fredi Torres Priorat Classic 2014 on ilahduttavalla tavalla puhtaan hedelmäistä ja raikasta tavaraa. Kaikki palikat asettuvat nätisti paikalleen ja viinin dokabiliteettihan on suoraan seitsemännestä taivaasta. Kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen raikas ja selkeästi hedelmäisyyteen fokusoiva Prioratin punkku ja todella loistava ostos Espanjasta noin kympillä. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Ramón do Casar Treixadura (Alko 15,89 €)

Ribeiron valkkareita olen hehkuttanut jo moneen kertaan aiemminkin. Ja taas hehkutan, kun Alkoon on sattunut pölähtämään erikoiserä Ramon do Casarin Treixaduraa. Todennäköisesti Portugalista Galiciaan kulkeutunut Treixadura on yleinen valkoviinilajike Espanjan puolella nimenomaan Ribeiron alueella, mutta perinteisesti sijoittunut lähinnä osaksi erilaisia blendejä. Yleensä Treixadura tarjoilee selkeästi viljelyalueidensa muita päälajikkeita (esim. Godello, Albariño ja Loureiro) matalahappoisempaa ja kukkaisempaa sekä suoraviivaisemman hedelmäistä menoa. Satapinnaiset lajikeviinit ovat viimeaikaisesta yleistymisestään huolimatta edelleen vähemmistöroolissa.

Ramón do Casarin Treixaduran tuoksusta löytää selkeää mineraalisuutta, päärynää, omenaa ja greippiä sekä hyvin hillityn määrän kukkaisuutta. Suussa eläväisen oloinen viini pysyttelee tuoksun suuntaviivoilla ja mukaan lyöttäytyy odotettua terhakkaampi pläjäys hapokkuutta. Pieni mineraalisuus tuo pakettiin mukavasti lisävivahdetta. Melko pitkä jälkimaku pyörii päärynäisissä ja mineraalisissa merkeissä.

Ramon do Casar Treixadura on erinomainen ja tasapainoinen viini, josta löytää ilahduttavan paketin mineraalisuutta ja hienon hapokkuuden ansiosta myös nätisti kontrollissa pysyvää hedelmäisyyttä. Lautaselle sopii laajalla skaalalla kalaa tai mereneläviä, sehän on selvä. Alkon myymälöistä löytyy siis rajoitettu erä, vieläpä erittäin asialliseen hintaan. Tarkista lähimyymäläsi saatavuus Alkon nettisivuilta ja nappaa samalla pari extrapulloa varalle. 4/ 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Chateau Bianca Pinot Noir (Alko 19,94 €)

Uudessa maailmassa on viime aikoina ollut näkyvivssä vahva trendi viileämpien alueiden raikkaampien ja kevyempien viinien suuntaan. Jenkeissä Californian ja Washington Staten väliin sijoittuva Oregon ei välttämättä ole kovinkaan monelle tuttu viinialueena, mutta sen ala-alue Willamette Valley on herättänyt pulinaa viinisieppojen keskuudessa jo jonkin aikaa. Willamette Valleyn alueella Tyynen valtameren vaikutus viilentää ilmastoa merkittävästi ja luo otolliset olosuhteet viileässä viihtyvien lajikkeiden viljelyyn. Erityisesti Pinot Noir on tuntunut menestyvän ja onkin alueen ylivoimaisesti viljellyin rypäle. Alkon valikoimat eivät ole perinteisesti ratsastaneet trendien harjanteella, mutta nyt on onnistuttu saamaan hyllyvalikoimaan Willamette Valleyn Pinot Noir-edustaja Chateau Bianca Pinot Noir 2014

Tuoksusta löytyy karpaloa, punaista kirsikkaa ja puolukkaa sekä hiukan savuisuutta. Makusektori jatkaa raikkaissa punamarjaisissa meiningeissä ja napakka hapokkuus pitää paketin mukavan raikkaana. Melko pitkä jälkimaku sekä mieto ja kypsä tanniinisuus jättävät raikkaan marjaisan ja mausteisen jälkitunnelman.

Chateau Bianca Pinot Noir 2014 on laadukas esimerkki Willamette Valleyn potentiaalista tuottaa viileän alueen karakteerilla varustettua Pinot Noiria. Maistoin viinin sokkona ja arvelin viinin alkuperää viileästä ilmastosta vihjailevan luonteen ohjailemana lähinnä Saksan suunnille. Vaikka koordinaatit eivät osuneetkaan kohdilleen, oli hauska huomata myöhemmin, että Chateau Biancaa tuottavan perheen sukujuuret ovat nimenomaan Saksassa. Ruokapöydässä hakisin täydellisyyttä hipovaa makuparia esim. savustetusta ankanrinnasta, mutta miksei myös punalihainen kala tai vaalea liha toimisi vallan mainiosti. 4 / 5 staraa. Kuvan (©) Alko.

 

 

 

Viikon Copa – Chapoutier Domaine des Granges de Mirabel Viognier (Alko 17,89 €)

Aromaattisesta profiilistaan tunnetusta Viognierista povailtiin kovaa hittirypälettä joskus 15 vuotta sitten, mutta melko hiljainen tähdenlento asian tiimoilta lopulta syntyi. Hiljaiseloa on Viognier viettänyt pitkään myös Alkon vakiovalikoiman tarjonnan suhteen. Nyt on kuitenkin syytä pienimuotoiseen riemuun, sillä hyllyille on saapunut tunnetun biodynaamisen ranskalaistuottaja Chapoutierin Viognier.

Mirabel Viognier

Tuoksusta löytyy lajikkeelle tyyppillistä kukkaisuutta ja alkufiilikset rakentuvat melko nuorekkaalle omenaiselle ja sitruksiselle aromimaailmalle. Hieman hengiteltyään viini nostaa esiin enemmän mantelisia ja mausteisia vivahteita ja nostaa kiinnostavuuttaan selkeästi. Paletilla päästään käsiksi odotetun runsaaseen tekstuuriin, maltilliseen happotasoon sekä mukavan pitkän jälkimaun mukanaan tuomaan lämmittävään tunteeseen.

Chapoutierin Domaine des Granges Mirabel on mukava ja laadukkaasti valmistettu Viognier, josta löytää kivasti Rhônen Viognierille tyypillisiä piirteitä, raikkaaseen pakettiin puettuna.  Varsin oiva ja tarpeellinen lisä monopolin perusvalikoimaan. Anna viinille ensin hiukan ilmaa ja nautiskelemaan vaikkapa lohen tai nieriä kanssa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Nona Petit (Alko 15,36 €)

Espanjan kovimpiin viinialueisiin kuuluva Priorat tarjoilee muhkeaa, intensiivisen tummasävyistä hedelmää yhdistettynä yrttiseen mausteisuuteen sekä mineraalisuuteen erityisesti llicorella-maaperän tarhoilla. Viinien matala pH pitää tuntuman raikkaana tuhdista rakenteesta huolimatta. Alueen viinien hyvä maine, korkea laatu, pienet tuotantomäärät ja vaikeat tarhaolosuhteet johtavat usein korkeisiin hintoihin kautta linjan, mutta joitakin mainion hinta-laatusuhteen löytöjäkin on mahdollista tehdä.

IMG_20170525_092658Kiertelin juuri Katalonian viinialueita ja tapasin Prioratissa Espai Priorat-tapahtumassa La Conreria d’Scala Dein mainiot heput. Viinintekijä Jordi Vidal Pardanellan toimesta syntynyt Nona Petit tarjoilee Priorat-tyyliä mukavalla hintalapulla.

Tuoksun tummat kirsikat, vadelma, mausteisuus ja hitunen kahvia yhdistyvät suussa napakkaan hapokkuuteen ja sopivasti ryhdittävään kypsään tanniinisuuteen. Makuprofiili saa loppua kohden syvyyttä yrttisistä vivahteista. Tumman hedelmäinen ja mausteinen jälkimaku viipyy suussa mukavan pitkään. Nona Petitin kylkeen kannattaa paistaa tai grillata tummaa lihaa, tai ladata pöytään erilaisia runsaan makuisia leikkeleitä tai kypsytettyjä juustoja. 4/5 staraa.