Anima Negra ÀN/2 2005

Otaksuttavasti melko harvat mieltävät Mallorcan lomasaaren vakavastiotettavaksi viinialueeksi. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana harrastettu laadunparannus on kuitenkin alkanut kantaa hedelmää ja yhä useammat viinisiepot raapustelevat merkintöjä vihkoihinsa saaren viineistä. Yksi Mallorcan tunnetuimmista tuottajista on Anima Negra, vaikkakaan sen historia ei ole mitenkään erityisen pitkä. Perustukset on valettu 90-luvun puolivälissä toisen omistajan suvun maitotilan pohjalle ja viininteon painopisteenä on pidetty saaren alkuperäislajikkeita, kuten Callet, Fogoneu, Manto Negre ja Premsal. Ostetuista rypäleistä ja parista viinitynnyrillisestä aloittanut omistajakaksikko on vuosien saatossa kasvattanut tuotannon parinsadantuhannen pullon vuosivauhteihin.

ÀN/2 2005 on pääosin saaren omien alkuperäislajikkeiden blendi (65% Callet- , yhteensä 20% Manto Negre- ja Fogoneu- sekä 15% Syrah). Tammikypsytys 12 kk. Tynnyreistä 70% ranskalaisia ja 30 % amerikkalaisia. 35% uusia tynnyreitä ja 65% 1-3 vuotta käytössä kiertäneitä.

Hieman jo reunoiltaan tiilenpunaan kääntyvä väri ja kehittynyt tuoksu, jossa kirsikkaa, tupakkaa, savua, lantaa sekä mausteisuutta. Keskitäyteläinen maku, jossa kehittyneelle viinille tyypillistä eläväisyyttä ja herkkyyttä. Virkeän hapokkuuden seuralaisena sinnittelee jo voimiensa tunnosta hiipumaan päin oleva tanniinisuus. Pitkässä jälkimaussa on kuivattua kirsikkaa ja mausteisuutta.

ÀN/2 2005 oli juuri nyt vähintäänkin hyvin lähellä parhaita hetkiään. Alamäen alkumetrit ovat jo näkyvissä erityisesti hiipuvan tanniinisektorin osalta, joten lisäkypsytykselle ei ole tarvetta eikä potentiaaliakaan. Lautaselle lastatut lähitilan karitsan parikyljykset toimivat varsin luontevana parituksena viinille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viña Alberdi Crianza 2003

Riojan Crianza-viinejä ei taideta valmistaa pitkiä säilytys- ja kypsytyspotentiaaleja pähkäillen, mutta monesti tuoretta ja nuorekkaan aggressiivista Crianzaa siemaillessa on tullut miettineeksi niiden mahdollista ulosantia joitakin vuosia kypsempänä. Viimeisimmällä Barcelonan reissulla suunnistin Gracian alueella pieneen, mutta sitäkin sympaattisempaan Colmado Quilez elintarvike- ja viinimyymälään, jonka perältä löytyy varsin kattava valikoima viinejä. Puolikkaiden hyllyä silmäillessä katse lukittui sääolojensa puolesta haastavan 2003-vuoden La Rioja Alta Viña Alberdi Crianzan kohdalle. Kotimaiseen monopolihinnoitteluun verrattuna lähinnä naurettavalta vaikuttanut 6:n euron hintalappu sinetöi nopean ostospäätöksen.

Viña Alberdi Crianza on 100%:nen Tempranillo, johon on 2003-vuoden säähankaluuksien vuoksi käytetty vain korkeammalla sijatsevien tarhojen rypäleitä. Viiniä on kypsytetty 2 vuotta amerikkalaisessa tammessa. Ensimmäinen kypsytysvuosi on tapahtunut uusissa tynnyreissä ja toiseksi vuodeksi viini on siirretty keskimäärin 3-vuotiaisiin tynnyreihin.

Väriltään hieman jo tiilenpunaan kääntyvän viinin melko kehittyneestä tuoksusta löytyy kirsikkaa, nahkaa, pientä savuisuutta ja tyylikäs annos tammea. Paletilla on vielä hedelmää ja hapokkuutta hyvin tallella. Todennäköisesti jo lievään laskusuhdanteeseen kääntynyt tanniiniosasto on mukavasti pehmennyttä sorttia. Kaikenkaikkiaan balanssi on varsin mainiolla tolalla, pitkää kirsikkaista ja mausteista jälkimakua myöden.

Tämä 11-vuotias Riojan Crianza on hyvä todiste siitä, että hyvin tehty Crianza suoriutuu lyhyen aikavälin ikääntymisprosessista varsin nätisti. Eipä kai asiaa ollut lähtökohtaisesti pahemmin syytä epäilläkään? Parin ensimmäisen siemauksen jälkeen tulin jo himpun verran katuneeksi sitä, etten napannut hyllystä useampaa pulloa mukaan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Maassa maan Cavalla – Segura Viudas

Huhtikuulle tarjoutui mahdollisuus vierailla Kataloniassa Segura Viudasin viinitilalla, joten pakkasin laukkuni ja hyppäsin parin viikon tauon jälkeen Barcelonan koneeseen. Segura Viudasin tilukset paikantuvat Sant Sadurni d’Anoian kuuluisasta Cava-kylästä muutaman kilometrin luoteeseen, Torrelavitin liepeille. Tilan vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1000-luvulta, mutta viinipuuhia nykyisellä Segura Viudas-brändillä on aloiteltu 1960-luvun loppumetreillä. Nykyään Freixenet-Groupiin kuuluva yhtiö tuuppaa markkinoille noin 8 miljoonaa pulloa vuosittain, joten mistään ihan pienestä nyrkkipajasta ei ole kyse. Rypäleistä noin 60-70 % ostetaan ulkopuolisilta sopimusviljelijöiltä, joiden kanssa tehdään kuitenkin tiivistä yhteistyötä ja laatua monitoroidaan tiukasti.

Tarha- ja kellarikierros Jep Bargalló i Torresin johdolla käynnistyi tutkailemalla kalkkipitoisessa savi- ja hiekkamaaperässä viihtyviä viisikymppisiä Macabeo-köynnöksiä. Vanhempien köynnösten satomäärä rajoittuu osittain jo iän puolesta, mutta laadun parantamiseksi erityisesti nuorempien ja innokkaammin rypäleitä tuottavien köynnösten satomäärää rajoitetaan radikaalisti. Segura Viudas haluaa panostaa tarhatyöskentelyyn ja vaikka tilalla ei ole virallisia luomusertifikaatteja, on käytössä paljon ympäristöystävällisiä ja luonnonmukaisia toimintatapoja. Perusasioihin kuuluu esim. erilaisten torjunta-aineiden ja kemikaalien käytön minimointi. Lisäksi Segura Viudas on mukana mm. BioDiVine-projektissa, jonka tavoitteena on lisätä biodiversiteettiä viinitarhoilla ja sitä kautta suojella luontoa sekä lisätä myös köynnösten luonnollista vastustuskykyä erilaisia tauteja ja tuholaisia vastaan.

Ympäristöajattelu ei jää tällä kertaa pelkäksi sanahelinäksi sillä tilakierroksella asiat realisoituvat hienoja metsä- ja puistoalueita ihailemalla, kirkasvetisen joen lorinaa kuuntelemalla tai vaikkapa erilaisten lintujen viserryskonserttia höristelemällä. Biodiversiteettiä tuli koettua ihan käytännössäkin, kun tarhoilla hiippailun yhteydessä jokin tunnistamaton hyönteinen onnistui riistämään sormiparoistani tipan tai kaksi verta.

Tuotantotiloihin ja kellareihin siirryttäessä modernista viininvalmistusteknologiasta kielivät tekniset vempeleet paiskaavat kättä sopuisasti vähän vanhempien välineiden, ikivanhojen kellarikäytävien sekä siellä lojuvien loputtomien pullorivistöjen kanssa. Yhtiön oma laboratorio-osasto analysoi ja viljelee omilta tarhoilta sekä kellareista löytyvistä hiivakannoista kullekin viininvalmistusprosessille parhaiten sopivat. Kaupallisia hiivoja ei käytetä.

Lounaan ja tastingin yhteydessä seuraamme liittyi viinintekijä Miguel Salarich, jonka johdolla maistelimme muutamia viinejä.

Lavit Brut Nature (Alkon vakiovalikoima – 11,97 €)

60 % Macabeo 36-vuotiaista köynnöksistä 350 metrin korkeudesta, 40 % 30-35 vuotiaiden köynnösten Parelladaa 650 metrin korkeudesta. 18 kuukauden kypsytys. Sekä tuoksussa että maussa raikasta omenaa, sitruunaa ja hillitysti tyylikästä mineraalisuutta. Tasapainoinen paketti puhdaspiirteistä Brut Naturea. Hyvä aperitiivi tai monenmoisten alkupalojen kampittaja.

Brut Reserva (Alkon tilausvalikoimassa magnum – 24,40 €)

50 % Macabeo, 35 % Parellada, 15 % Xarel-lo. Osa perusviinistä kypsyy sakkojensa kanssa 3 kk. Vähintään 15 kk kypsytys, 9 g / l dosage. Kuten ehkä arvata saattaa, aurinkoisella viinitarhalla nautittuna jääkylmä Brut Reserva maistui taivaalliselle. Hyvä balanssi paahteisuuden, kypsän hedelmäisyyden ja raikkaan hapokkuuden välillä. Harvinaisen mukavasti syvyyttä sekä pituutta tämän hintaluokan viiniksi.

Gran Cuvée Reserva Brut (Ei Alkossa)

Itselle ehkä se kovin säväyttäjä tällä vierailulla maistetuista Cavoista. Yhteensä 85 % vanhojen köynnösten Macabeo ja Parellada sekä 15 % nuorempien köynnösten Pinot Noir ja Chardonnay. Vähintään 15 kk kypsytys, 6 g / l dosage. Tuoksussa intensiivinen ja monivivahteinen paketti omenaa, limeä, hunajaa ja mineraalisuutta. Paletilla tuoksua seuraileva moniulotteinen hedelmäisyys, tiivis ja runsas mousse, pirteä hapokkuus ja erittäin pitkä mineraalinen jälkimaku.

Reserva Heredad Brut Rosé (Ei Alkossa)

Tilan ensimmäinen 100%:nen Pinot Noirista valmistettu Cava. Rypäleet Aiguavivasta yli 500 metrin korkeudesta. Viiniin on käytetty vain ns. free run rypälemehu, joka valuu rypäleistä ilman varsinaista puristusta. 15 kk:n kypsytys, käsin tanssitettu ja 9 g / l dosage. Tuoksussa vadelmaa, mansikkaa ja kirsikkaa sekä hillitysti savuista paahteisuutta ja mineraalisuutta. Pitkästä jälkimausta löytyy punaisia marjoja ja hillittyä mineraalisuutta. Samanlaiseen pulloon pakattu vaaleampi sisarviini Reserva Heredad Brut löytyy Alkon tilausvalikoimasta hintaan 26,90 €

Heredad Torresanos Crianza 2009, D.O. Vinos de Madrid (Ei Alkossa)

Yli 780 metrin korkeudesta 40-vuotiaista Tinto Fino-köynnöksistä (Tempranillo). Kypsytys 12 kk 225 litran tammitynnyreissä; 95 % amerikkalaista tammea, 5 % ranskalaista tammea. Tuoksussa karhunvatukkaa, luumua, tummaa kirsikkaa ja mausteisuutta. Paletilla viini on keskitäyteläinen ja makumaailmaltaan mielenkiintoisen eläväinen tapaus, jota ryhdittää hyvä hapokkuus.

Solar Viejo Reserva 2007, D.O. Calificada Rioja (Ei Alkossa)

80 % Tempranillo, 20 % Graciano. Tammikypsytys vähintään 12 kk amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa, minkä jälkeen 36 kk pullokypsytys. Punaista kirsikkaa, mausteisuutta, nahkaa. Tyylikkään klassinen Rioja Reserva. Takuuvarma kaveri erilaisten tummien liharuokien kylkeen.

5 Viudas (Ei Alkossa)

Modernia etiketöintilinjaa edustava “viiden lesken” viinisarja pitää sisällään Cavan, rosé-viinin, valkkarin ja kaksi punkkua. Mastoimme harvinaisemmasta Sumoll-lajikkeesta valmistetun punaviinin. Luonteikas ja kiinnostava tapaus, jossa erittäin napakka hapokkuus yhdistyy rustiikkiseen marjaisuuteen ja yrttisyyteen. Sumoll vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta lajikkeelta ja ansaitsee paikan tehotarkkailussa.

Tämän kaiken nähtyään ja maistettuaan, voi taas kerran jäädä ihmettelemään, kuinka laadukas ja hyvin tehty Cava voi olla niinkin edullista, kuin se sattuu olemaan.

(Matkan järjestelyistä ja kustannuksista vastasi maahantuoja)

Tilenus Crianza 2007

Aurinkoisen pääsiäisviikonlopun suunnitelmiin kuului mm. lähitilalta hankittujen karitsanpotkien sullominen uuniin. Samalla heräsi vastustamattoman suuri houkutus korkata pullollinen Menciaa. Lyhyen pähkäilyn jälkeen kaapista tarttui kouraan seitsemän vuoden ikään ehtinyt Bodegas Estefanian Tilenus Crianza.

90-luvun loppumetreillä Bierzossa käyntiin potkittu Bodegas Estefania asetti tavoitteekseen tehdä yhden lajikkeen viinejä, jotka toisivat hyvin esiin rypälelajikkeensa ja kasvuympäristönsä piirteitä. Melko tyypillinen viinitilan visio siis? Ongelmaa on lähdetty ratkomaan rakentamalla viljely-yhteistyötä paikallisten viinitarhureiden kanssa sekä hankkimalla sopivat kriteerit täyttäviä tarhoja hiljalleen myös omaan omistukseen.

Lähellä Valtuille de Arriban kylää noin 600 metrin korkeudessa sijaitsevat tarhat suuntautuvat etelään ja kaakkoon. Yli 70-vuotiaat köynnökset nauttivat elostaan savisessa ja liuskekivisessä maaperässä. Rypäleet on kerätty käsin syyskuun puolivälissä vuonna 2007. Viiniä on kypsytetty 12 kk miedosti paahdetuissa ranskalaisissa
tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy mustikkaa, mustaa ja punaista viinimarjaa, mausteisuutta ja kevyesti tammea. Näiden lisäksi nokkaan leijailee ajoittain jonkinlaisia mineraalisia ja jopa kukkaisiakin tuulahduksia. Paletilla viini on täyteläinen. Se on täynnä tavaraa, mutta esitystyyli on kuitenkin raikas ja kiehtovan moniulotteinen. Tilenus 07:n parhaita puolia on erinomainen tasapaino napakan hapokkuuden, kypsän tanniinisuuden, hedelmäisyyden ja 14 %:n alkoholipitoisuuden välillä. Erittäin pitkä jälkimaku keikuttelee menemään mausteisuuden ja punasävytteisten marjojen makumaisemissa.

Tilenus on jälleen yksi erinomainen esimerkki siitä, kuinka kiinnostavia viinejä Menciasta saadaan aikaiseksi. Espanjasta viinin löytää noin 12 eurolla, joten ilman kalkulaattoriakin voi todeta hinnan olevan laatuun nähden hävyttömän hienosti kohdallaan. Jos pieni lasikikkailu sattuu kiinnostamaan, kannattaa siemailla Mencia-punkut mahdollisimman isokokoisesta viinilasista, jolloin moniulotteinen aromimaailma pääsee paremmin oikeuksiinsa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Improvisació Xarel-lo 2012

Taannoisella Barcelonan Alimentaria-reissulla matkan päräyttävin valkkari ei löytynyt suinkaan messuhallien uumenista, vaan erinomaisen La Vinya del Senyor-baarin tiskiltä.

Improvisació Xarel-lon takaa löytyy Penedesin alueella toimiva Cal Raspallet Viticultors-niminen pientuottaja. Tarina on saanut alkunsa vuonna 2003, kun Enric Soler peri isoisältään viinitarhan. Heppu päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja asetti tavoitteekseen vaatimattomasti Espanjan parhaan valkoviinin valmistamisen. Mukaan lyöttäytyivät myös Clos Erasmuksen riveistä tuttu viinintekijä Ester Nin sekä vuonna 2008 toinen katalonialainen viinintekijä Josep Grau Dosterrasista. 0,9 hehtaarin kokoisella tarhalla viljellään nykyään luomu- ja biodynaamisin periaattein 45-65-vuotiaita köynnöksiä.

Improvisació 2012 on 100 %:nen Xarel-lo, joka on käynyt spontaanisti luonnonhiivoilla, osittain vanhoissa 300-litraisissa tammitynnyreissä sekä osittain betonisäiliöissä. Viini on kypsynyt sakkojensa kanssa 8 kk, eikä sitä ole kirkastettu tai suodatettu.

Kiehtovassa tuoksussa on limeä, yrttejä ja mineraalisuutta. Paletilla kirpakka lime saa hyvää vastusta veitsenterävästä hapokkuudesta. Makusektorilla löytyy eläväisyyttä, syvyyttä ja pituutta vaikka muille jakaa. Erittäin pitkä sitruksinen ja yrttinen jälkimaku.

Vuosikertaa 2012 on pullotettu noin 3500 pulloa, jotka kuulemma varaillaan loppuun jo ennen viinin varsinaista markkinoille tuloa. Älyttömän suuria haaveita ei siis viinin hankinnan suhteen tarvitse viritellä. Onnekseni löysin tavaraa Vila Vinitecan hyllystä hippusen yli kahdella kympillä, joten jos Barcelonan reissua on tiedossa, lienee syytä kaapata vähintään pullollinen kainaloon. Improvisació oli oikeinkin sutjakka kaveri chorizo-lautasen ääressä, mutta aiheuttaa vauhdikasta sukkien spinnausta ihan kiitettävästi sellaisenaankin. 4,5 / 5 staraa.

 

Matsu El Picaro – 9,98 €

Vintae-konsernin Matsu Bodegas y Viñedos Ecológicos-niminen projekti Torossa on herättänyt mielenkiintoa erityisesti persoonallisen etiketöintinsä vuoksi. Pulloihin tällätyt viinitarhaduunareiden turpavärkit herättävät arvostusta. Kuvat on otettu muuten ihan oikeista duunareista, eikä mistään mallitoimistojen siloposkista. Maistelin Matsun viinit Alimentaria 2014-tapahtumassa Barcelonassa ja jututin samalla tuottajan edustajaa Matsun meiningeistä noin muutenkin.

Matsun Tinta de Toro-köynnöksiä viljellään täysin luomuperiaatteilla ja hyvin pitkälti myös biodynaamisesti. Kumpaakaan em. menetelmistä ei ole virallisesti sertifioitu, koska tuottaja on nähnyt ainakin toistaiseksi järkevämmäksi ohjata sertifiointeihin menevät rahat hyödyllisempiin tarkoituksiin.

Alko haki taannoin alle kympin punkkua Torosta, joka tulisi  kierrekorkilla suljetussa pullossa ja olisi mielellään vanhoista köynnöksistä valmistettu. Haaviin tarttui Matsu El Picaro, jonka tuottaja on Alkoa varten pakannut normaalia kevyempään pulloon sekä sulkenut kierrekorkilla.

Matsu El Picaro on siis 100 %:nen Tinta de Toro (Tempranillo), yli 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on tapahtunut suurissa sementtitankeissa. Alkon nettisivujen mukaan viini on kypsynyt kuukauden tammitynnyreissä, jotka tuottajan esitteen perusteella tarkentuvat uusiksi ranskalaisiksi.

Nuorekkaassa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää karhunvatukkaa sekä pientä mausteisuutta. Paletilla viini on melko täyteläisestä otteestaan huolimatta nuorekkaan hedelmäinen, aavistuksen mausteinen ja suhteellisen pehmeä. Hedelmäisyys pysyttelee sopivan eloisana, joten suhteellisen maltillinen hapokkuus ja kevyesti ikeniin tarraava tanniinisuus riittävät pitämään balanssia melko hyvin hanskassa. 14,5% alkoholia on varsin tyyppillinen määrä Toron punkulle ja tätäkin viiniä kannattaa hiukan viilentää, jotta alkoholin tuoma lämpö ei käänny liikaa poltteen puolelle. Keskipitkä jälkimaku on tumman marjaisa ja hiukan mausteinen.

Matsu El Picaro on nuorekkaan hedelmäinen, suoraviivainen ja melko tasapainoinen punaviini. Se ei kurkottele suurempiin ulottuvuuksiin tai syvyyksiin, mutta toisaalta perusasiat ovat hintaluokka huomioiden mukavasti kohdallaan. Mukava kaveri lihaisille burgereille tai vaikka grillatulle possulle. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Dominio de Pingus Psi 2009

Joukko viinibloggaajia kokoontui lauantaina 8.3.2014 nautiskelemaan WMW:n räätälöimää kuuden ruokalajin illallista sekä arvuuttelemaan nippua viinejä sokkona. Ceestashopin Christian oli tällännyt pöytään uusia Lehmann Glassin Oenomust-sarjan laseja, joista tuntuikin irtoavan kiitettävästi aromeja. Itse kannoin korteni kekoon Dominio de Pingus Psi 2009:llä, joka oli nakitettu pääruokavuoroon Laid-Back Sommelier- ja Rypäleistä Viis!-blogien pullojen kanssa. Viinin taustoista selviää enemmän saman viinin 2008-vuosikerrasta raapustamastani jutusta. Lyhykäisesti vedettynä kyse on vuonna 2006 Pinguksen käynnistämästä yhteistyöprojektista paikallisten viljelijöiden kanssa, jossa pyritään kohentamaan vanhojen köynnösten rypälelaatua huolellisemmilla ja luonnonmukaisemmilla toimintatavoilla.

Pullo valikoitui mukaan toisaalta siksi, että se on laadukas ja selkeärakenteinen yhden lajikkeen viini ja toisaalta taas siksi, ettei se lähtökohtaisesti edusta stereotyyppisintä Ribera del Dueroa, eikä näin ollen olisi totaalisen helppo rasti. Psi  on valmistettu vanhoista Tinta Fina-köynnöksistä käsin kerätyistä rypäleistä. Viini on maseroitunut pitkään ja rauhallisesti. Kypsytys 18 kk osittain pienissä ja osittain isoissa ranskalaisissa toisen ja kolmannen kierron tammitynnyreissä. Viiniä ei ole suodatettu eikä kirkastettu.

Heti alkumetreillä selvisi, että -09 on laadullisesti selkeästi aiemmin maistamaani -08 parempi. Ero selittynee toisaalta vuoden 2008 hankalammilla sääolosuhteilla, mutta oletan myös, että jokainen kokemusvuosi tuo oman laatulisänsä näinkin tuoreen projektin lopputulokseen. Alussa kovin pidättyväinen viini antaa nokkaan tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta sekä hentoisemmin lakritisia ja tammea. Melko täyteläinen maku on vielä keskipaletin osalta aavistuksen sulkeutunut, mutta yleisilme jatkaa tuoksun viitoittamalla polulla. Ryhdikäs hapokkuus ja ikeniä napakasti rypistelevät tanniinit tukevoittavat runkoa. 13,5 %:n alkoholipitoisuus integroituu hyvin muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku on mausteinen ja aavistuksen pippurinenkin.

Psi 2009 on nuori veijari, joka ei vielä tässä vaiheessa suostu antamaan lasissa kaikkeaan. Siitä on kuitenkin löydettävissä ison luokan potentiaalia ja se hyötyy nätisti vielä useamman vuoden kellaroinnista. Viinin yhteispeli pitkään kypsyneen Iberico-possun niskan ja ohraton kanssa oli erinomaisella tasolla. Psi 2009:lle irtoaa hieman edellistä vuosikertaa paremmat 4 / 5 staraa. Kurkkaa seuraava Tête de Moine-juuston ja kurpitsapikkelssin kanssa tarjottu Chateau Musar Blanc 2001 WMW:n sivuilta sekä sahramilla marinoidun keltaisen luumun, vadelman ja tammilastuilla maustetun patisserian kanssa tarjoiltu Exclusive Hillbillyn Sauternes vuodelta 1986.

 

 

 

Halon Cosecha 2008

Reissun päällä tulee aina silloin tällöin iskettyä kourat tarjouslaarien houkutuksiin. Näin pääsi käymään tämänkin pullon kohdalla. Viinin takana on vuonna 2003 perustettu Bodegas Pagos de Mogar, Espanjan Ribera del Duerosta. Putiikki lykkii markkinoille noin 75000 pulloa vuosittain Mogar- ja Halon-nimisillä brändeillä. Kevyen kenttätarkkailun perusteella Mogar-nimellä näytettäisiin pullotettavan selkeästi arvostetumpaa tavaraa. Nyt maistettu Halon Cosecha 2008 on 100 %:nen Tinta Fina (Tempranillo), jota pullonkylkitekstien mukaan (muistaakseni) oli kypsytetty 8 kk tammessa.

Nuorekkaan oloinen tuoksu tuo välittömästi mieleen uuden maailman punaviinit pienimuotoisella rikkipöllähdyksellä terästettynä. Pienen tuulettelun jälkeen nokka löytää kypsää kirsikkaa, herukkaa, metsämansikkaa ja vaniljaa. Makusektorilta löytyy kypsää ja hiukan makeaakin mehumaisuutta sekä melko vaatimattomalla tavalla integroituva happo- ja tanniinisektori. Tanniinien osalta reilumpi ikenien kiristysvaihde iskeytyy päälle paletin loppuosassa, kuin puun takaa. Kokonaisuus jää vaatimattomaksi ja suhteellisen karheaksi, eikä kunnollista tasapainoa ei saavuteta missään vaiheessa. Etikettiin printattu 13,5 % alkoholiakin puskee läpi valitettavan reippaasti.

Tästä viinistä on vaikea löytää alkuperää. Mikään ei erityisemmin tunnu viittaavan Ribera del Dueroon. Sokkona olisin varmaankin sijoittanut viinin jonnekin Chileen ja veikannut rypälekoostumukseksi jotain Cabernet-vetoista blendiä. Noin kahdeksan euron ostohinta ei vienyt konkurssiin, muttei myöskään tarjoillut vastineeksi mitään sellaista, mistä nyt erityisesti kannattaisi maksaa. 1,5 / 5 staraa.

 

 

Les Cousins L’inconsient 2011

Kaksi serkusta, Marc ja Adrià, ovat aloittaneet viinipuuhailunsa Prioratin maisemissa jo lapsuusiässä perheidensä maineikkailla viinitiloilla (Cims de Porrera & Mas Martinet). Vaelleltuaan viinitöissä eri puolilla maailmaa serkukset toteuttivat unelmansa ja aloittivat vuonna 2007 omien viinien valmistuksen sympaattisessa Porreran kylässä. Maailman kierroksilta kotikonnuille palanneet nuoret viinintekijät onnistuvat usein lisäämään mielenkiintoisia uusia näkemyksiä klassikkoalueiden viinintekoon, joten päätin kaapata Les Cousins L’inconsientin mukaani Barcelonan Vila Vinitecasta.

Prioratille tyypilliseen tapaan L’inconscient on useamman lajikkeen blendi. Mukana keikkuvat Cariñena, Garnacha, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Syrah. Käsin kerättyjen rypäleiden on annettu maseroitua vain lyhyehkön ajan. Viiniä on kypsytetty 12 kuukautta 7000-litraisissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Tämän jälkeen on tehty lopullinen blendaus ja viini on saanut vielä levätä 3 kuukautta terästankeissa ennen pullotusta.

Tuoksusta löytyy punaista ja vähän tummempaakin kirsikkaa, puolukkaa ja karpaloa. Myöhemmin mukaan lyöttäytyy kypsempiä sävyjä vadelman ja boysenmarjan toimesta. Tammi hönkii hiljakseen taustalla, muttei millään tavalla häiriköi muiden toimintaa. Melko täyteläinen maku seurailee tuoksun havaintoja ja mielenkiintoisesta paketista löytyy mukavasti eläväisyyttä ja ulottuvuuksiakin. Myös pientä bitterisyyttä on havaittavissa loppua kohden. Sopiva hapokkuus ja napakat tanniinit pitävät huolta ryhdistä ja yleisestä järjestyksestä. Melko pitkä jälkimaku on kirsikkainen ja mausteinen.

Les Cousins L’inconsient 2011 on mielenkiintoinen ja astetta persoonallisempi punkku Prioratista. Viiniä ei ole rakennettu tukkoisen paksun uutoksen varaan, vaan pienemmät muskelit on korvattu isommalla luonteella. Kympin ostoksena hinta-laatusuhteeltaan erinomainen tapaus ja papukaijamerkki hauskasta ja värikkäästä etiketistä. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Codorníu Ecológica Cava 12,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että lounaan alkajaisiksi eteeni tällättiin höyryävää simpukkakeittoa. Tilasin kylkeen “jotain Cavaa”, joka sattui olemaan tällä kertaa Codorníun Ecólogica. Rekisteröin tämän luomukuoharin saapumisen jokin aika sitten Alkon tilausvalikoimaan, mutten ollut sitä aiemmin maistanut. Luomutouhut tuntuvat olevan jonkinlaisessa nostepöhinässä Cava-tuottajien keskuudessa, tai ainakin näin olin aistivinani Katalonian reissulla viime vuoden lopulla. Kauppojen hyllyillä ja ravintoloiden viinilistoilla promotaan yhä useammin luomuvaihtoehtoja ja biodynaamisiakin pullotteita alkaa olla saatavilla.

Ecológica on kohtuullisen tuore tapaus Codorniun valikoimassa. Luomuperiaattein viljellyistä Xarello- (64%), Parellada (32%) ja Macabeo (4%) -lajikkeista valmistettu perinteisen menetelmän kuplajuoma on höystetty 8-10 g/l dosagella ja kypsytys on kestänyt 9-12 kuukautta.

Lasista leijailee nokkaan yllättävän intensiivistä paahteisuutta, nuorekkaan raikasta sitruunaa ja vihreää omenaa. Paletilla viini on melko runsaan hedelmäinen, paahteinen sekä todella pirteän hapokas. Kuplaosastokin pysyy hereillä pitkään. Paahteisuuden sävyttämät sitruunat ja omenat jatkavat mekastustansa pitkähkön jälkimaun merkeissä.

Codorníu Ecológica on nuorekkaan hedelmäinen, raikkaan hapokas, mutta myös tyylikkään paahteinen ja tasapainoinen Cava. Mukava seuralainen vaikkapa juuri äyriäis- ja kalakeitoille. 3 / 5 staraa. (Kuva Altian mediapankki)