Cor del País 2010 12,94 €

Kun Alkon perusvalikoimaan pölähtää viini Espanjan Montsantista, on se toki maistettava. Usein naapurialueensa Prioratin varjoon jäävä Montsant kätkee sisälleen paljon mielenkiintoisia tuottajia ja persoonallisia viinejä. Viinien hinnatkaan eivät ole toistaiseksi kokeneet hypetyksen kurjia kiroja. Tämän Cor del País’n tuottaja on minulle entuudesta tuntematon Celler Els Guiamets, joka paljastuu vuonna 1913 perustetuksi ja sataaviittäkymmentä hehtaaria hallinnoivaksi co-operatiiviksi.

Viini on alueelle tyypilliseen tapaan useamman lajikkeen blendi ja sisältää Syrah’ta, Garnachaa, Cariñenaa, Merlot’ta ja Cabernet Sauvignonia. Lajikkeiden keskinäinen suhde jää epäselväksi. Ennen myyntiin pääsyä viini on läpikäynyt 9 kk:n tammikypsytyksen sekä 6 kk:n pullokypsytyksen.

Lasista leijailee nokkaan herukkaa, tummaa kirsikkaa, kypsää luumua ja kosteaa setripuuta. Paletilla viini esittelee aavistuksen karhealla otteella kirsikkaa sekä kypsää herukkaa ja luumua. Etenkin paletin loppuosaa kohden maltillinen hapokkuus ja pehmeä tanniinisuus nujertuvat 14,5%:n alkoholipitoisuuden käsittelyssä. Keskipitkä jälkimaku on lämminhenkinen ja mausteinen.

Enemmän tai vähemmän suurena Montsant-punkkujen ystävänä olisin odottanut lähes kolmentoista euron pullolta hieman enemmän. Tällä kertaa karheus paletilla ja pienet tasapaino-ongelmat koituivat kompastuskiviksi. 2,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Teso la Monja Almirez 2010

1800-luvun lopulta saakka viininviljelyn parissa puuhaillut Eguren Family pukkasi pystyyn vuonna 2007 Toron D.O.-alueelle Teso la Monja-nimeä kantavan projektin. Tilan tuottamat viinit edustavat tyylillisesti  hiukan tuhdimpaa divisioonaa (jopa tuhdeista viineistä muutoinkin tunnetun Toron mittakaavassa), mutta etenkin paremman pään viineistä löytää huikeata moniulotteisuutta. Esimerkiksi saman tuottajan Alabaster on varmasti yksi kovimmista maistamistani espanjalaispunkuista. Tällä kertaa korkkiruuvin terävyyden ja voiman edessä taipui tuottajan katalogin keskisektoria edustava Almirez vuodelta 2010, jonka hintalappu keikkuu Keski- ja Etelä-Euroopassa 15-20 euron haarukassa.

Almirez on valmistetty 100 %:sti 15-65-vuotiaiden Tinta de Toro-köynnösten (Tempranillo) käsin kerätyistä rypäleistä. Tarhat sijaitsevat Valdefinjasin ja Toron kylien läheisyydessä. Viljelyssä on käytetty luonnonmukaisia lannoitteita ja muistakin tuholaismyrkyistä sekä synteettisistä kemikaaleista on pidetty näpit erossa. Kypsytys 12 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 30 % oli uusia.

Viinin intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, lääkemäisyyttä, yrttejä ja hentoa mineraalisuutta. Paletilta löytyy täyteläisyyttä, vahvaa konsentraatiota ja moniulotteista tummien marjojen, mausteisuuden ja mineraalisuuden yhteispeliä. Samettista suutuntumaa ryhdittävät reilu, mutta kypsä tanniinisuus sekä paletin loppuosaa kohden sopivasti esiin työntyvä hapokkuus. 14,5% alkoholiprosentti tuntuu lähinnä lämpöefektinä nielussa. Pitkä jälkimaku.

Teso la Monja Almirez on tavallaan aika modernein ottein pelaava punkku Torosta. Täyteläisyyttä saattaa olla jonkun makuun liikaakin, mutta minä en ainakaan tässä kohtaa ryhdy valittamaan. Viini elää ja kehittyy kivasti lasissa ja tuhdin väännön seasta löytyy kuitenkin kivasti luonnetta ja monilotteisuutta. Lautaselle grillattua tummaa lihaa, mieluiten lammasta tai karitsaa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Gramona Imperial Gran Reserva 2007 29,90 €

Jos haluaa tutustua muutamaa astetta kovempiin Cava-pullotteisiin, kannattaa raapustaa asialistalle mm. viinitalo Gramonan nimi. Oivan ponnahduslaudan välittömille jatkotoimille tarjoaa Alkon hyllyihin juuri sopivasti singahtanut Gramona Imperial Gran Reserva 2007. Pullo edustaa tämän laatutuottajan Cava-hierarkiassa suurin piirtein keskikastia.

Gramonan suku on toiminut viininviljelyn parissa 18oo-luvun alkupuolelta lähtien ja Sant Sadurni d’Anoiassa majaansa pitävä pulju on edelleenkin saman perheen omistuksessa. 40:n tarhahehtaarin rypäleistä rutistetaan vuosittan noin miljoona pulloa viiniä, joista puolet on kuohuvaa.

Viini rakentuu Cavalle tyypillisesti Xarel-losta (50 %) ja Macabeosta (40 %), mutta Parelladan sijasta trioon on liittynyt Chardonnay (10 %). Imperial Gran Reservaa kypsytetään pulloissa noin 3-4 vuotta.

Kullankeltaiseen taittuva väri. Tuoksussa kypsää omenaa, sitruunaa, paahteista mausteisuutta ja annos mineraalisuutta. Kuivana pysyvän paletin täyttävät intensiivisellä otteella tyylikäs hedelmäisyys, paahteisuus ja mineraalisuus. Napakka hapokkuus on kivasti balanssissa muun paketin kanssa. Lopetus hoituu pitkällä paahteisella ja mineraalisella jälkipöhinällä.

Gramona Imperial Gran Reserva toimii eleganttina alkumaljana, mutta myös erinomaisesti kala- ja äyriäisruokien kalvaljeerina. Valitettavasti hintalappuun näkyy piiloutuneen muutamia maamme alkoholipoliittisten linjausten aikaansaamia eurorasitteita, mutta niistä niskalenkin ottavien laseihin kaatuu palkinnoksi herkullista sihijuomaa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Paco y Lola Albariño (tilausvalikoima 101,88 € / 6 ploa)

Viikon Copa hyökkää tällä kertaa tilausvalikoiman kimppuun ja iskee pöytään herkullista valkoviiniä Espanjasta. Rosalía de Castron Paco y Lola Albariño tulee luoteisen Espanjan Rias Baixasista, espanjalaisten Albariño-viinien pääkonttorialueelta. Tunnustusta ropisee myös markkinointiosastolle, sillä graafinen ohjeistus on onnistunut erinomaisesti; svengaavaa etikettiä tuijottelee mielellään ja hymyssä suin.

Tuoksu esittelee sitruunaa, limeä, omenaa ja pienen määrän merellistä mineraalisuutta. Melko täyteläinen ja kuiva maku seuraa tuoksua ja lisää paletilla pakettiin rapsakan hapokkuuden. Pitkä jälkimaku pyörii sitruunan, limen ja mineraalisuuden maisemissa.

Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin, vaikka Alkon tilausvalikoima leikkiikin vaikeasti tavoiteltavaa. Paco y Lolan saatavuus 6:n pullon laatikoissa hintaan 101,88 eur panee kalkuloimaan yhden pullon hinnaksi 16,98 €. Maailmalla ko. pullo liikuskelee 10-13 euron haarukassa, joten kukkaron kevennys asettuu peräpohjolankin mittapuulla jokseenkin kohtuulliseksi. Yksittäisiä pulloja havittelevan kannattaa käydä kehityskeskustelut lähihandelin henkilökunnan kanssa, ehkäpä asiaan löytyy sittenkin jokin ratkaisu?  Paco y Lola on omimmillaan kala- ja äyriäisruokien seurassa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viña Ardanza Reserva Especial 2001

Vietin syyskuun viimeiset päivät aurinkoisessa Kööpenhaminassa. Siinäpä muuten kylä, jossa ei pääse ihan heti nälkä tai jano yllättämään. Kerta toisensa jälkeen joutuu paatuneempikin safkanarkkari äimistelemään kaupungin huikean monipuolista, mielenkiintoista ja ennen kaikkea tasokasta ravintolatarjontaa.

Tällä kertaa päräyttävin illalliselämys tuli koettua rennon tunnelmallisessa ravintola Mavenissa. Kampasimpukoiden heräteltyä ruokahalua ladattiin pääruokasektoriin lampaanfilettä, metsäsienirisottoa, hasselpähkinöitä sekä Vesterhav-juustoa. Ruokajuomaksi valikoitui kehityskaarensa aallonharjalla keikkuva espanjalaislegenda – La Rioja Alta Viña Ardanza Reserva Especial.

Riojan alueelta ponnistava 12-vuotias rakentuu 80 %:sti 30-vuotiaiden Rioja Altan köynnösten Tempranillosta ja 20 %:sti vanhojen Rioja Bajan köynnösten Garnachasta. Viiniä on kypsytetty 36 kuukautta keski-iältään 3-vuotiaissa jenkkitynnyreissä. Vuosikertaa 2001 on pidetty niin poikkeuksellisena, että sitä aiemmin ainoastaan vuosia 1964 ja 1973 on paiskattu samaisella “Reserva Especial”-nimikkeellä.

Alkukahinoissa viinilasista hyppäsi nokkaan kypsää punaista kirsikkaa, mausteisuutta ja hentoa tammisuutta. Hetken hengittelyn jälkeen tuoksusta alkoi erottumaan lisäksi kahvia ja suklaata. Kypsä ja sopivan kuiva hedelmäisyys oli erinomaisessa balanssissa pirteän hapokkuuden, samettiseksi pehmenneen tanniinisuuden ja nätisti integroituneen tammisuuden kanssa. Erittäin pitkä jälkimaku esitteli kypsää kirsikkaa ja lisää mausteisuutta. Viini on mainiossa hörppäysvireessä juuri nyt, muuta ikääntyneempien viinien ystäville riittää reilusti potkua jatkokypsytykseenkin.

Ruoan ja viinin yhdistelmä tarjoili tällä kertaa poikkeuksellisen moniulotteisen makumaailman. Lammasannos tärähti jo sellaisenaankin suoraan ytimeen, mutta loistavassa vireessä ollut viini nosti kokemuksen huipputasolle!

Viña Ardanza Reserva Especial 2001 ansaitsee helposti 5 / 5 staraa. Jos satut löytämään näitä nollaykkösiä vielä jostain järkihinnalla, niin ostopäätöksen kanssa ei pidä vetkutella sekuntiakaan. Helpommin vastaan tuleva -04 liikkuu 20-25 euron pullohinnoissa, eikä ole sekään lainkaan hassumpi tapaus.

 

 

 

Viikon Copa – Arrocal 2011 5,89 (0,375 l)

Säännöllisin aikavälein törmää tilanteeseen, jossa olisi käyttöä kokonaisen pullon sijasta puolikkaalle. Kansallismyymälässämme puolikkaiden hylly ei ole perinteisesti ollut mikään aarreaitta, mutta viimeisten parin vuoden aikana on senkin sektorin ryhti jossain määrin kohentunut. Yksi esimerkki ryhtiliikkeestä on Espanjasta, Ribera del Dueron alueelta ponnistava Arrocal. 90-luvun lopulla perustetun viinitalon peruspunkun Tempranillo-rypäleet on kerätty käsin ja viiniä on kypsytetty 6 kuukautta pääosin ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa ja paahteisuutta. Täyteläiselle ja melko muhkean hedelmäiselle paletille ehtii mukaan tuoksun kattauksen lisäksi vielä annos mausteisuuttakin. Nuorekkaan ryhdikäs setti hapokkuutta ja terhakkaa tanniinisuutta pistää hommaa kivasti pakettiin. Keskipitkä jälkimaku on tummasävytteinen ja lämminhenkinen.

Arrocal on iloinen yllätys puolikkaiden pullojen hyllysektorissa. Suoraviivainen, ronski ja melko tyypillinen alueensa roble-viinien edustaja. Soveltuu mainiosti vaikkapa arki-iltoihin yhden tai kahden pihvin setitykseen. 3 / 5 staraa.

 

 

Matkalla Montsantissa – Coca i Fitó

Vietin heinäkuun viimeisiä päiviä Katalonian paahteessa lähinnä nautiskellen übertuoreita meren antimia sekä vierailemalla parilla mielenkiintoisella viinitilalla Prioratissa ja Montsantissa. (Aikaisempi postaus Celler Cal Pla-vierailusta löytyy täältä.) Prioratin suitsutetuimpien viinien hinnat ovat jo lähteneet lapasesta, mutta Montsantilla on edelleen tarjota ihan kivasti hyviä hinta-laatupamauksia. Yksi alueen mielenkiintoisimmista tuottajista on Coca i Fitó. Vakuutuin putiikin viiniosaamisesta parisen vuotta sitten Prowein-tapahtumassa, mikä oli vähintään riittävän syy ruuvata kulkupelin nokka kohti El Masroigin kylää.

Coca i Fitón vuonna 2006 perustaneet veljekset Toni ja Miquel ovat varttuneet maanviljelijäperheessä Penedesin viinitarhahoodeilla. Toni Coca on ehtinyt vuosien saatossa kartuttamaan mainetta konsultoivana viinintekijänä ja asiantuntijana lukuisilla pienemmillä viinitiloilla Kataloniassa. Toni vastaakin tilan viinien valmistuksesta, apunaan enologi Joaquim Bielsa. Miquel puolestaan huolehtii kaupallisesta sektorista.

Montsantin lisäksi Coca i Fitó puuhailee viinejä myös Terra Altan ja Empordan alueilla. Veljesten tavoitteena on tehdä autenttisia, persoonallisia ja aluettaan ilmentäviä, moderneja viinejä. Ensimmäinen talon omaa nimeä kantava viini näki päivänvalon vuonna 2006 ja on talon lippulaiva edelleen. Nykyisellään vuosituotanto nakuttelee 100000-150000 pullon vauhdeissa.

Paikan päällä minusta huolehti enologi Joaquim Bielsa, jonka löysinkin varaston perältä touhuamassa etiketöinnin parissa. Joaquimin valitellessa jo etukäteen huonoa englanninkielentaitoaan, lupasin vastata siihen vielä uskomattoman paljon heikommalla katalaanillani. Kuten olettaa saattaa, pärjäsimme vallan mainiosti. Kierreltyämme jonkin aikaa kellarin syövereissä, siirryimme luonnollisesti maistelun pariin, joten ohessa muutamat kommentit hörpätyistä viineistä.

Maistelusessio potkaistiin käyntiin Terra Altan valkkarilla. Jaspi Blanc 2012 on Garnacha Blancasta (70 %) ja Macabeosta (30 %) koostuva nuori, omenainen ja pirteän sitruunainen tapaus. Valmistuksessa on hyödynnetty sakkakypsytystä. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Sopii kuumaan kesäpäivään, kuin rystysrivi nenänvarteen.

Coca i Fitó Rosa on sataprosenttinen Syrah yhden tarhan köynnöksistä. Rypäleet tulevat samalta tarhalta, kuin lippulaivaviininkin. Osaa viinistä on kypsytetty 3 kk:n ajan  ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 3000 pulloa. Tuhtirakenteinen rosé, jossa selkeäpiirteinen Syrah’n aromaattisuus. Oiva ruokajuoma reippaammillekin sapuskoille, eikä pelästy hyvin viilennettynä kuuman päivän virkistyskäyttöäkään.

Jaspi Negre 2011 on talon entry-level punkku, jonka kokoonpano on Garnacha (45 %), Cariñena 25 %, Cabernet Sauvignon (15 %) ja Syrah (15 %). 3 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 60000 pulloa. Helposti lähestyttävä, nuorekas, tumman marjaisa ja mausteinen viini.

Tocat de L’ala 2011 on Empordan yhteistyöprojekti Celler Roig Paralsin kanssa. Pullosta löytyy vanhojen köynnösten Garnachaa (60 %) ja Cariñenaa (40 %). 4 kuukautta ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 18000 pulloa. Paahteinen ja yrttinen sekä jonkin verran Montsantin punkkuja pehmeämpi ote paletilla.

Jaspi Maragda 2010 pitää sisällään vanhojen köynnösten Garnachaa (55 %), Cariñenaa (25 %) ja Syrah’ta (20 %). 12 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Nokassa tummia marjoja ja toffeeta. Aiempiin maistettuihin verrattuna enemmän syvyyttä ja tanniinirakenne selkeästi elegantimpi.

Viimeisenä lasiin lorisi tilan lippulaivaviini Coca i Fitó, joka oli itselleni pullorivistön tutuin tapaus. Yhden tarhan viini, jonka sisältö on Syrah’ta (50 %), vanhojen köynnösten Garnachaa (30 %) ja Cariñenaa (20 %). 12 kk kypsytys amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Tyylikäs, moniulotteinen ja kiehtovan syvä tapaus. Savua, balsamicoa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja nätisti integroituva tammisuus. Kypsytyspotentiaalia löytyy mukavasti, vaikka viini onkin dekantoinnin kautta jo kelvollista ruokapöytäkamaa.

Matkalla Prioratissa – Celler Cal Pla

Heinäkuun lopulla löysin itseni Kataloniasta köröttelemässä kohti Porreran kylää. Kännykän navigointiohjelma oli onnistunut sanomaan sopimuksensa irti jo useita kymmeniä kilometrejä ennen määränpäätä ja luonnollisestikaan tiet eivät olleet suurenemaan päin. Verenpaine laski lähes peruslukemiin ensimmäisen Porrera-tienviitan osuttua näkökenttään ja näytti vahvasti siltä, että olin löytämässä perille heti ensimmäisellä yrityksellä. Pikkuruisen kylän hiljaisella toriaukioilla dominoa pelanneiden papparaisten auringon pieksemät naamavärkit näyttivät aavistuksen epäileviltä, kun eräs Suomi-Urpo parkkeerasi kotteronsa kadunkulmaan.

Prioratin viinien huikea suosio on houkutellut alueelle paljon suuria ja kirkkaasti kiiltäviä viinitaloja muualta Espanjasta. Nyt olin kuitenkin menossa tapaamaan pientuottajaa, joka on kotoisin alueelta, kasvanut siellä ja tuntee näin ollen työympäristönsä kuin omat taskunsa. Tapasin Celler Cal Plan:n omistajan ja viinintekijän Joan Sangenisin Tukholmassa pari vuotta sitten ja tykästyin talon erinomaisiin ja persoonallisiin viineihin. Porreran kylässä kasvaneen Joan Sangenisin perhe on toiminut maatalouden ja viininviljelyn parissa jo parin sadan vuoden ajan, mutta omalla Cal Pla-nimellä viiniä on valmistettu vasta 90-luvun puolivälistä lähtien. Vuosituotanto on ajan saatossa noussut noin sadantuhannen pullon tasolle, joten mistään massatuotannosta ei ole edelleenkään kyse. Tarhat sijaitsevat pääosin 300-500 metrin korkeudessa, mutta joitakin köynnöksiä löytyy noin 700 metrinkin korkeudesta. Köynnösten ikä vaihtelee kymmenestä vuodesta yli sataan vuoteen. Omien tarhojen rypäleiden lisäksi Cal Pla ostaa nykyään myös jonkin verran rypäleitä tutuilta viljelijöiltä. Johtoajatuksena on työskennellä tarhoilla niin hyvin, että erilaisten kemikaalien käyttö voidaan vähintäänkin minimoida ja lajikkeiden ominaispiirteet sekä alkuperä tulevat esiin lopputuotteessa mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa käytännössä lukemattomia käsityötunteja tarhoilla, satomäärien runsaskätistä rajoittamista sekä lukuisia kinkkisiä päätöksiä ja toimenpiteitä pari sataa vuotta vanhan kellarirakennuksen uumenissa.

Joan Sangenis kertoi modifioivansa viininvalmistuksessa käytettäviä metodeja kunkin vuosikerran tarpeiden mukaisesti. Viinien valmistuksessa käytetään sekä uutta että vanhaa tammea; ranskalaista, amerikkalaista ja unkarilaista. Kellarikierroksella siirryttiin kiehtovalla tavalla parisataa vuotta vanhan rakennuksen holvikaarien, seinämaalausten ja ikivanhojen tammitynnyreiden kautta pällistelemään viereisen lisätilan modernia terästankkimaisemaa. Tämäkään vierailu ei päättynyt kuivin suin, joten alla kommentit maistamistani viineistä. Suluissa lisäksi kunkin viinin paikallinen hintataso.

Mas d’en Compte Blanc 2009 (noin 14 € / plo)

Garnatxa Blanca, Macabeu, Picapoll blanc, Xarel·lo. Etelään suuntautuvien tarhojen 20-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen ja kypsytys uusissa ranskalaisissa (80 %) ja amerikkalaisissa (20 %) tynnyreissä, 6 kk sakkojen kanssa. Intensiivisessä tuoksussa on sitruunaa, hunajaa, persikkaa ja huikean kiehtovaa mineraalisuutta sekä tammen tuomaa paahteisuutta. Melko täyteläistä ja runsasta pakettia virkistää napakka hapokkuus. Paletti samaan aikaan voimakas, hyvin raikas sekä hedelmäinen. Erittäin pitkässä jälkimaussa nautiskellaan reilusta mausteisuudesta. Aivan mieletön viini!

Celler Cal Pla Crianza 2008 (noin 10 € / plo)

Cabernet Sauvignonia, Cariñenaa ja Garnachaa 10-20 vuotiaista köynnöksistä, 350-500 metrin korkeudelta. Ei juurikaan uutta tammea. Hieman kehittynyt tuoksu, jossa paahteisuutta, ja tummaa kirsikkaa. Maussa yhdistyy tumma kirsikkaisuus sekä runsas, nuorekas hedelmäisyys. Helposti lähestyttävä viini, jota virittää napakka hapokkuus ja ryhdikäs, tiukka tanniinisuus. Pitkä mausteinen jälkimaku. (Vuosikerta -06 arvioitu blogissa aiemmin)

La Carenyeta 2010 (noin 16 € / plo)

Pelkästään Cariñenasta tehtyä viiniä ei pahemmin Espanjasta löydy. Lajiketta käytetään enimmäkseen osana sekoiteviinejä. Katalonian lisäksi Espanjasta tätä hapokasta ja tanniinista lajiketta löytyy lähinnä Riojasta Mazuelo-nimellä. Laadukas lopputulos edellyttää vanhemmista köynnöksistä kerättyjä laadukkaampia rypäleitä sekä otolliset kasvuolosuhteet. Joan kertoi, että esim. hänen tarhoillaan matalammilla korkeuksilla Cariñena-köynnökset ovat taipuvaisia tuottamaan huimia määriä rypäleitä ja luonnollisestikin tällöin laatu kärsii. Korkeammalla rypäleiden tuottotahti hiipuu selkeästi ja erityisesti vanhemmat köynnökset tuottavat erinomaista tavaraa. La Carenyeta 2010 on sataprosenttinen Cariñena 80-vuotiaista köynnöksistä 350700 metrin korkeudelta. Kypsytys 14 kk  2-vuotiaissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.
Nokkaan työntyy sekoitus tummia marjoja sekä punaisempaa kirsikkaa, punaista viinimarjaa, mausteisuutta ja yrttejä. Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat jollain jännällä tavalla mieleen jopa Sangioveselle tyypillisiä hapankirsikkaisia fiiliksiä. Paletilla viini iskee pöytään parhaat korttinsa; tuoksun aromit saavat nimittäin seurakseen tiukan ja voimakkaan, mutta erinomaisesti muuhun kokonaisuuteen integroituvan hapokkuuden. Tanniinisuuttakin on suhteellisen reilusti ja se on muita maistettuja viinejä terävämpää. Erittäin pitkä jälkimaku on kiehtovan yrttinen, pippurinen ja mineraalinen.  

Mas d’en Compte 2008 (noin 20 € / plo)

30-90-vuotiaiden köynnösten Garnachaa (50 %) ja Cariñenaa (45 %) sekä 15-vuotiaden köynnösten Cabernet Sauvignonia (5 %). Kypsytetty 14 kk 1-3-vuotiaissa tammitynnyreissä, joista 80 % ranskalaisia ja 20 % amerikkalaisia. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, tupakkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja tammen tuomaa paahteisuutta. Paletti jatkaa tuoksun soundeilla. Hyvä tasapaino konsentoroituneen hedelmäisyyden, napakan hapokkuuden ja kohtuullisen mukavasti jo pehmenneen tanniinisuuden välillä. Parin tunnin dekantoinnilla jo nyt varmasti toimiva paketti puolikypsää tummaa lihaa notkuvassa ruokapöydässä, mutta hyötyy selkeästi vielä parin vuoden lisäkypsytyksestä. 

Planots 2009 (noin 50 € / plo)

Planots on Cal Pla’n lippulaivaviini, joka valmistetaan La Planots-tarhan jopa yli satavuotiaista köynnöksistä. Viini pitää sisällään puolet Garnachaa ja puolet Cariñenaa. 16 kk kypsytys uusissa ranskalaisissa (70 %) ja amerikkalaisissa (30 %) tammitynnyreissä. Paahteinen tuoksu, jossa paljon tummaa hedelmää, mustikkaa, mausteisuutta, tammea ja hitunen parfyymisyyttä. Pureksittavan paksu rakenne, erittäin konsentroitunut ja moniulotteisuuttaan väläyttelevä viini, joka ei myöskään peittele reilua tanniinisuuttaan ja tammisuuttaan. Iso viini, jossa on huikea potentiaali, mutta varsin nuori vielä. Tälle antaisin vielä vähintään muutaman vuoden kellariaikaa ja potkua riittää kyllä huomattavasti pidempäänkin säilytykseen.

Terras Gauda Abadía San Campio Albariño 2011

Erään viikonlopun kesäisen iloisissa ja lämpimissä tunnelmissa jätin katkaravut hetkeksi keskustelemaan valkosipulisen marinadinsa kanssa ja syöksyin viinikaapin ääreen tutkailemaan sopivaa korkkailtavaa. Hetkosen kuluttua kuumaan öljykylpyyn hyppäävät katkaravut kaipasivat selkeästi jotain espanjalaista valkoviiniä kaverikseen. Kaapin uumenista tarrautuikin kouraan Terras Gauda Abadía San Campio Albariño 2011.

Terras Gaudasin tarhat sijaitsevat luoteisessa Espanjassa, Rias Baixasin eteläpäätyyn ja Portugalin rajan tuntumaan paikantuvalla O Rosalin ala-alueella. Sataprosenttisesti Albariñosta valmistetun viinin rypäleet on kerätty käsin ja viinin käyminen on tapahtunut luonnonhiivoilla terästankeissa.

Melko intensiivisestä tuoksusta on löydettävissä sitruunaa, raikasta omenaa, ananasta ja merellistä tuulahdusta. Kuiva ja runsaan hedelmäinen maku täyttää suun sitruunalla, omenalla ja paletin loppua kohden voimistuvalla tyylikkäällä mineraalisuudella. Erityismaininnan ansaitsee runsasta hedelmäisyyttä onnistuneesti kontraava raikas ja pirteä hapokkuus. Pitkä jälkimaku on kiehtovan mineraalinen ja mausteinen. Kokonaisuus on tyylikäs ja erittäin tasapainoinen.

Terras Gauda Abadía San Campio 2011 on todella erinomainen Rias Baixasin Albariño. Keski-Euroopasta noin 13 euron pulituksella hankittuna hinta-laatusuhde on suorastaan väkevä, mahdollisesti jopa jykevä. Näillä jupinoilla Copatinto töräyttää Terras Gauda Abadía San Campio Albariñolle 2011:lle 4/5 staraa. Tämäkin Albariño olisi ehdottomasti syytä nauttia merellisten herkkujen tai huolella valmistettujen kalaruokien seurassa.

 

 

 

Viikon Copa – Gramona Xarel-lo 2011 19,84 €

Kataloniassa puuhaileva perinteikäs viinitalo Gramona tunnetaan erityisesti huipputason kuohuviineistä. Hiljattain Alkon perusvalikoimaan tärähtänyt Gramonan Xarel-lo ei kuitenkaan edusta talon Cavasektoria, vaan on 100 %:sti Xarel-lo-lajikkeesta valmistettu valkoviini. Xarel-lo on yksi Cavan päärypäleistä ja siitä valmistetut lajikeviinit vaikuttavat pyrähtäneen jonkinlaiseen trendisuosioon. Gramonan Xarel-lon rypäleet on kerätty käsin yli 40-vuotiaista luomutarhojen köynnöksistä. Tarhat sijaitsevat ”Cava-pääkaupunki” Sant Sadurni d’Anoian liepeillä. Viini on käynyt uusissa medium-paahdetuissa Allier-tammitynnyreissä, joissa se myös kypsyi sakkojen kanssa 3-4 kk. Lopuksi viini on lepäillyt 12 kk pulloissa.

Tuoksusta löytyy omenaa, sitruuna, limeä, yrttejä ja paahteisuutta. Kuivassa ja melko hedelmäisessäkin maussa on eturivissä hedelmäsektori, kun taas paahteisuus ja yrttisyys pysyvät tyylikkäästi taustalla. Reilu hapokkuus rakentaa viinille hyvän selkärangan ja kantaa pitkään sitruksiseen jälkimakuun.

Gramonan Xarel-lo on hedelmäinen, mutta silti hillityn tyylikäs, tasapainoinen ja laadukas valkoviini. Tämän viinin kylkeen kannattaa kasata esim. kala- tai äyriäispainotteinen tapas-lautanen. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)