Kiehtovaa Menciaa Ribeira Sacrasta – Silice Viticultores Silice 2014

Fredi Torresin touhuja on tullut seurattua sosiaalisen median välityksellä jo jonkin aikaa. Hepulla on ollut varsin mielenkiintoisia viiniin liittyviä virityksiä sekä Kataloniassa että Galiciassa. Jostain syystä pulloja ei ole aiemmin sattunut osumaan kohdalle, ja olinkin aika täpinöissä, kun vihdoin ja viimein pääsin korkkaamaan Silice Viticultoresin Silicen vuosikerralta 2014. Silice Viticultores on Fredi Torresin ja Rodriguezin veljesten projekti Ribeira Sacrassa. Hankalissa ja ankarissa olosuhteissa Amandin alueella sijaitsevilla tarhoilla kasvaa lähinnä Menciaa. Trion toimintaperiaatteet ovat luonnonmukaisia ja tämäkin viini on tuotettu naturaalimeiningeillä ilman sen suurempia käpälöintejä missään vaiheessa valmistusta.

Silice 2014Silice 2014 on pääosin vanhojen köynnösten Menciaa, mutta joukossa voi olla hieman vuosikerrasta riippuen myös pieniä määriä Merenzaoa, Albarelloa, Garnacha Tintoneraa sekä joitain valkoisia lajikkeita. Viini on kypsynyt 9 kk isoissa foudre-tyyppisissä tynnyreissä sekä levännyt sen jälkeen pulloissa 5 kk ennen myyntiin pääsyä. Minkäänlaisia lisäaineita, kirkastuksia tai suodatuksia ei ole ollut käytössä.

Kiehtovasta tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, karpaloa, yrttejä, savua, pippuria ja tallinnurkkaa. Keskitäyteläinen viini on reilun mausteinen ja savuinen, hedelmäosaston pysytellessä lähinnä hapankirsikan ja karpalon suunnilla. Vaikka viini onkin tekstuuriltaan melko ohut, on makua todella runsaasti ja meininki on eläväistä sekä moniulotteista. Ryhdikäs hapokkuus ja maltillinen määrä kypsää tanniinisuutta. Melko pitkä, reilun mausteinen jälkimaku.

Silice Viticultoresin Silice 2014 menee omissa kirjoissa heittämällä mielenkiintoisimpien Ribeira Sacran viinien joukkoon. Viinistä löytää kiehtovan yhdistelmän raikasta punasävytteistä marjaisuutta yhdistettynä monipuoliseen mausteiden, savun ja tallimaisten aromien pakettiin. Upea viini, joka tarjoilee huikean vastineen noin 15 euron hintalapulle. Hiukan lisää intensiivisyyttä ja oltaisiin kiinni täysissä pisteissä. Nytkin todella kovat 4,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Espelt Quinze Roures (Alko 18,89 €)

Katalonian ja muunkin Espanjan valkoviineistä olen kirjoitellut blogiin jo moneen otteeseen (yksittäisten viinipostausten lisäksi esim. Viinilehden juttu viinibloggajista ja trendikkäät Katalonian valkkarit ja Neljän pullon kiertoajelu Espanjan valkoviinialueilla ja kotimaista kalaa) Aiheen ajankohtaisuudesta kertoo jotain myös se, että Decanterin maaliskuun 2017 numerossa Miquel Hudin käy artikkelissaan läpi Katalonian valkoviinien nousua ja nykytilaa. Erityisesti Xarel-lo ja Garnacha Blanca ovat osoittaneet olevansa oikein käsiteltynä varteenotettavia tapauksia lajikeviineinä, eikä pelkästään osina erilaisia sekoitteita tai kuohuviinejä. Alkon valikoimiin pölähti juuri mainion Katalonialaistuottajan valkkari, joten kävin noukkimassa pullon tarkempaan syyniin.

Espelt Quinze Roures 2015Espeltin perheen viljelyperinteet ulottuvat pitkälle, mutta omia viinejä on valmistettu vasta vuodesta 2000. Nykyään viinien valmistuksesta vastaa nuorta sukupolvea edustava Anna Espelt. Empordassa sijaitsevilla tarhoilla kasvaa tuulisissa olosuhteissa hyvin pärjääviä Garnacha-lajikkeita, Cariñenaa sekä pieniä määriä muita lajikkeita. Espelt Quinze Roures on valmistettu vanhojen, 44-111-vuotiaiden köynnösten Garnacha Blanca- (50%) ja Garnacha Gris (50%) rypäleistä. Osa viinistä on kypsynyt 5 kk 500 litran tammitynnyreissä, joista osa uusia ja osa 1-3 kertaan käytettyjä.

Tuoksusta löytyy keltaista luumua, ananasta, kuivattua sitruunaa, hitunen appelsiinin kuorta, tammea ja mineraalisuutta. Suussa viini jatkaa tuoksun jäljillä, napakka hapokkuus ja pieni mineraalinen klangi pitävät kypsää, intensiivistä ja vivahteikasta hedelmäisyyttä nätisti kontrollissa. Pitkä jälkimaku hoituu kypsän sitruunaisissa ja mineraalisissa tunnelmissa.

Celler Espelt Quinze Roures on tasapainoinen, hyvin kontrollissa pysyvä ja vivahteikas viini. 5 kk:n tammikäsittely tuke viinin rakennetta ja tuo sille lisää syvyyttä, muttei dominoi tilannetta millään tavalla. Itse maistelin viinin sinisimpukoiden ja spaghetin kera ja runsaammat äyriäisruoat ovat varmasti muutenkin hyvä vaihtoehto ruokakumppaniksi. Viiniä on tarjolla rajoitettu erä, joten kannattaa tarkistella Alkon nettisivujen kautta myymäläkohtaista saatavuutta. 4/5 staraa.

Mencian riemua Ribeira Sacrasta – Castro Candaz A Boca do Demo 2013

Raúl Pérez on kaikille Pohjois-Espanjan viinitouhuja seuranneille tuttu hahmo. Bierzosta kovan viinintekijän maineeseen kavunnut heppu on tehnyt omien menestysviiniensä lisäksi yhteistyötä lukuisten muiden viinintekijöiden kanssa. Pérez tuntuu nykyisellään heiluvan muhkean partansa kanssa mukana niin monissa projekteissa, että kärryillä pysyminen alkaa olla mahdotonta. Nykymaineensa hohdolla Pérez nostaa jo pelkällä nimelläänkin monen viiniprojektin arvoa, vaikka luonnollisestikaan aivan kaikki eivät ole sitä ihan kirkkainta timanttia. Pérezin toimintatavat nojaavat ennemmin perinteisiin ja minimaalisen intervention suuntiin, kuin moderneihin kikkailuihin. Jostain haastattelusta muistelen lukeneeni Pérezin summanneen viinitarhojen hoitofilosofiaansa jotakuinkin niin, ettei niitä käytännössä juurikaan hoideta. Yksi tälläisen lähestymistavan viini tuli korkattua jokin tovi sitten piiiiitkään kypsyneen Illilän tilan luomukaritsan potkalle.

Castro Candaz Boca do Demo 2013Castro Candaz on Ribeira Sacrassa pyörivä Raúl Pérezin ja Rodrigo Méndezin yhteistyöprojekti ja A Boca do Demo projektin lippulaivaviini. Pulloon on puristettu lähinnä Chantadan kylän viileämmillä ja erittäin jyrkillä rinteillä kasvavien 70-120-vuotiaiden köynnösten Menciaa. Joidenkin lähteiden mukaan mukana saattaisi olla myös pieniä määriä muita paikallislajikkeita. Pitkä maseraatio kokonaisilla tertuilla, vuoden mittainen kypsytys isoissa tynnyreissä. Viininvalmistuprosessi on jo alkeellisten olosuhteidenkin pakosta nojannut vahvasti vanhoihin sekä perinteisiin toimintatapoihin. Viiniä ei ole myöskään kirkastettu tai suodatettu.

Melko intensiivistä tuoksua hallitsee savuisuus, punasävytteinen marjaisuus, yrtit ja havunneulaset. Keskitäyteläisen viinin maku seurailee tuoksua ja yrteillä viritetty kypsä, mutta raikas kirsikkaisuus pitää hommaa hallussa. Silkkinen tekstuuri, nätisti tasapainottava napakka hapokkuus ja kypsät, taka-alalla sopivasti kihelmöivät tanniinit. Erinomainen harmonia ja rytmi, viinissä on kaikki kohdallaan, upeasti syvyyttä sekä sopiva annos kiehtovan rosoista luonnetta. Tämähän on jotakuinkin täydellistä Ribeira Sacran Menciaa, joten 5/5 staraa.

Mainio uutuus Ribera del Duerosta – Torre de Golbán Crianza (Alko 14,90 €)

torre-de-golban-crianzaAlkon uutuuksien joukkoon pölähtänyt Torre de Golbán Crianza on yhdeksää viinitaloa eri puolilla Espanjaa pyörittävän Avante Selectan Atalayas de Golbán-projektin tuloksia. Viininvalmistuksen taustalla on mukavasti Ribera del Dueron viineillään mainetta kerännyt Dominio de Atauta, jonka arvostetuimpien viinien salaisuus lienee Atautan kylässä noin 1000 metrin korkeudessa kasvavat varttamattomat ja yli satavuotiaat pre-phylloxera Tinto Fino-köynnökset. Torre de Golbán on niinikään vanhojen (60-80-vuotiaiden) köynnösten Tempranilloa ja kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista kolmannes oli uusia.

Tuoksusta löytyy melko intensiivinen pläjäys tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, yrttejä ja hitunen lakritsia sekä tammen paahteisuutta. Suussa viini on tyypilliseen tapaan muhkean hedelmäinne, mutta pysyy kuitenkin nätisti kontrollissa sopivan hapokkuuden sekä selkeästi tuntuvien, kypsien tanniinien ansiosta. Pitkä lämminhenkinnen jälkimaku viimeistelee paketin.

Torre de Golbán Crianza on täyteläinen ja tumman hedelmäinen viini, joka esittelee nätisti alueensa ja rypälelajikkensa tyypillisiä ominaisuuksia. Erityisen ilahduttavaa on viinin tasapaino ja kontrolli; asioita, jotka eivät aina ole ihan itsestäänselvyys tämän hintaluokan Ribera del Duero-viineissä. Mainio viini runsaammille liharuoille. 4/5 staraa

Lopez de Heredia tasting 1961 – 1999

Jokunen viikko sitten päästiin todellisten elämysten ääreen, kun keräännyimme muutaman viinityypin kanssa viettämään iltaa ja availemaan legendaarisen Rioja-talo Lopez de Heredian hiukan ikääntyneempiä pulloja. Rypäleistä Viis-blogin Mikko ehtikin jo kirjoittamaan raportin illasta, joka kannattaa tsekata. Omasta blogista löytyy myös puolentoista vuoden takainen raportti Lopez de Heredian vierailusta, joka toimii niinikään hyvänä taustapakettina talon meininkeihin.

Illan kattaus piti sisällään punaisista Viña Tondonia Gran Reservat 1961, 1964 ja 1985 sekä Reservan vuodelta 1981. Valkoisista korkkailtiin Viña Gravonia 1993 sekä Viña Tondonia Reserva 1999. Kylkeen valmistui Big Green Egg-grillattua Iberico-possun plumaa sekä kaikenmoista maukasta oheishässäkkää. Loistosettiä siis myös ruokapuolella.

tondonia-blancos-1993-1999

Heti alkuun kaikki viinit dekantoitiin ja todettiin iloisesti virnistäen juomakuntoisiksi. Alkulämmittelyt hoidettiin valkoisilla, joista kummastakin löytyy hyvin samankaltaisia piirteitä; talon tyyliin kuuluen kontrolloitu oksidaatio sävyttää pakettia, joka pitää sisällään tuoreemmista hedelmistä sitruunaa, omenaa, päärynää ja kehittyneemmän osaston puolelta mm. hunajaa, mehiläisvahaa ja appelsiininkuorta. Viinit ovat erittäin moniulotteisia, suutuntumaltaan öljyisiä ja äärimmäisen koukuttavia. Gravonia 1993 oli selkeästi avoimempi ja ikäänsä nähden jopa hämmästyttävän nuorekkaan hedelmäinen. Viña Tondonia Reserva 1999 taas vaikutti aluksi melko sulkeutuneelta ja hillityltä, mutta avautui hengittelyn myötä runsaammaksi ja alkoi todella loistamaan ruokapöydässä. Reservasta löytää selkeästi tiukemman, lineaarisemman ja tiiviimmän rakenteen, kun taas Gravonia on avoimemman hedelmäinen ja helpompi viini. Kummankin voi halutessaan kulautella jo nyt, tai sulloa kellariin vuosikausiksi lepäilemään.

tondonia-reds-1961-1985

60-luvun Gran Reservat olivat toki jo varsin pitkälle kehittyneitä, eikä esim. tanniiniosastolta ollut odotettavissa isompia hyökkäyksiä. Sekä -61 että -64 olivat iästään huolimatta edelleen yllättävän runsashedelmäisiä. 1964 oli illan suosikkini ja vaikka viinissä olikin pientä ylimääräistä oksidaation merkkiä sherrymäisten aromien muodossa, oli viinistä löydettävissä poikkeuksellisen syvä ja vivahteikas hedelmärakenne. Kummastakin 60-lukulaisesta löytyi tummia marjoja, kuivattua kirsikkaa, tupakkaa, nahkaa ja märkiä metsänlehtiä. Eleganssista ja tasapainosta ei todellakaan ollut puutetta. 1961 esitteli enemmän tupakkaa, nahkaa, kun taas 1964 kallistui intensiivisemmän ja moniulotteisen hedelmäosaston puolelle. Punaisista 1981 oli ainoa Reserva ja se näkyi selkeästi muhkeammassa hedelmäisyydessä, ja toisaalta selkeästi Gran Reservoja suoraviivaisempana ulosantina. Gran Reserva 1985 oli sekin hienossa, joskin selvästi nuorekkaammassa iskussa. Viinistä löytyi jo kivasti kehittyneitä piirteitä, vaikka pääasiassa liikuttiinkin tummien marjojen, lakritsin ja kahvin puolella. Tästä viinistä löytyi vielä kypsien ja hienojakoisten tanniinien kunnollinen puristus. Säilymisen kannalta kasivitosen korkkailun kanssa ei ole mitään paniikkia, mutta arvioisin sen kovimman huipun olevan hyvin lähellä, parin-kolmen vuoden haarukassa.

Kaiken kaikkiaan todella upea ja elämyksellinen setti, joka osoitti hyvin Lopez de Heredian viinien ikääntymis- ja säilymispotentiaalin. Suurin yllätys itselleni oli 60-luvun viinien runsas hedelmäisyys ja raikkaus verrattuna esim. muutamiin aiempiin 80-luvun Riojakokemuksiin. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että muilla Riojan viineillä on isosti tekemistä, jos aikovat peitota Lopez de Heredian viinien eleganssia, harmoniaa ja kiehtovuutta – oli sitten kyse minkä ikäisistä viineistä tahansa.

Chateau Paquita 2013 – Naturaalia ja persoonallista Mallorcaa

Chateau Paquita on Montsantista lähtösin olevan Eloi Cedó Perellón harrastustoimintana vuonna 2010 alkanut sivuproggis, joka pölähti pienimuotoiseen kauppalliseenkin jakeluun 2012 alkaen. Eloi Cedón viinimatka on kulkenut Prioratin ja Chilen kautta Mallorcalle ja Apol.lonia Viticultors 4 Kilos’n viinintekijäksi. Itse törmäsin tähän viiniin pienessä viinikaupassa Mallorcalla, kun höpöttelimme kauppiaan kanssa mielenkiintosista paikallislajikkeista sekä niistä “autenttisia” viinejä valmistavista tyypeistä. Poistuin kaupasta mukanani pullolliset Chateau Paquitaa sekä jo aiemmin blogissa käsiteltyä Supernovaa.

chateau-paquitaChateau Paquita valmistetaan luonnonmukaisesti kasvaneista (ei sertifioitu) rypäleistä. Punaviinien valmistuksessa on mukana hyvin lyhyt kypsytys kätetyissä 500 litran tammiastioissa, ei suodatusta, ei kirkastusta, ei lisättyjä sulfiitteja eikä kaupallisia hiivoja. Chateau Paquitan sisältö on voittopuolisesti saaren alkuperäislajikkeita (45% Callet, 30% Mantonegro ja 25% Monastrell)

Läpikuultavan punaisen viinin villissä tuoksussa on punaista kirsikkaa, yrttejä, lantaa ja pippuria. Suussa keskitäyteläinen viini on yllättävän kepeä ja raikas, jonka punaista hedelmää virittää runsas mausteisuus ja yrttisyys. Hapokkuutta löytyy mukavasti, tanniinisuuden asettuessa melko maltilliselle tasolle. Kokonaisuutena viini on erittäin kiehtova, persoonallinen ja elämyksellinen. Huomioitavaa on myös kuuman saaren punaviiniksi epätyypillisen maltillinen alkoholitaso – 12,5%.

Chateau Paquita on äärimmäisen persoonallinen ja kiehtova viini. Tämän viinin hienouden pointti on kaikessa muussa, kuin teknisessa virheettömyydessä tai pilkulleen viimeistellyssä rakenteessa. Chateau Paquita tuskin miellyttää ihan “jokajamppaa”, mutta nautinto on taattu niille, jotka hakevat hieman massasta poikkeavaa ja mielenkiintoisempaa tavaraa. Viinin kylkeen grillailtiin onnistuneesti yrttimarinoitua possua ja ruusukaalia. 5/5 staraa

Juan Garcia ja D.O. Arribes

Puolisentoista vuotta sitten oli mahdollisuus kysäistä Alvaro Palacios’lta, mille viinialueelle hän seuraavaksi aikoo ulottaa Midaksen kosketuksensa. Alvaro ei uskonut aikansa riittävän mihinkään uuteen projektiin, mutta vihjasi D.O. Arribesin yhdeksi tämän hetken potentiaalisimmista ja kiinnostavimmista alueista Espanjassa. Vähälle huomiolle jäänyt viinialue on Duero-joen kulkua mukaileva vuoristoinen kansallispuistoalue Portugalin rajalla. Alueen punaviineistä löytyy useimmiten mm. paikallislajike Juan Garciaa, joka on tällä lähinnä iskelmätähdeltä kuulostavalla nimellään varsin tuntematon suuruus. Ehkä hieman tunnetumpia synonyymejä ovat Malvasía Negra sekä Mouratón.

Arribes Kirjallisuudessa Juan Garcia kuvataan melko suurisatoiseksi lajikkeeksi, jonka tummat rypäleet ovat alttiita homeille. Pitkään kypsyessään rypäleet alkavat kurtistua, jolloin myös sokerikonsentraatio kasvaa.

Viime kevään Espanjan reissulla satuin löytämään marketin hyllystä pullollisen Bodega Ribera de Pelazasin Abadengo Roblea, joka virolaisen kollegan kanssa ansiokkaasti kumottiin ja analysoitiin.

Tuoksussa ja maussa on kypsää tummaa marjaisuutta, pientä rusinaisuutta ja selkeä yrttisyys. Mistään hillomaisesta pläjäyksestä ei ole kyse, vaan viini soljuu notkeasti ja kepeästi suussa. Hedelmäosaston pieni särmikkyys ja ihan passelilla tasolla oleva hapokkuus ryhdittävät pakettia kivasti. Alkokoholitasokin on pysynyt maltillisena (13%). Mihinkään isoihin ulottuvuuksiin noin kuuden euron Abadengo ei toki yllä, mutta on sinänsä varsin mielenkiintoinen ensikosketus D.O. Arribesiin sekä Juan Garciasta valmistettuun lajikeviiniin. 3 / 5 staraa.

 

La Horran tarhojen viljelyperinteet ja potentiaali tyylikkäästi pullossa – Tinto Figuero

Palataanpa vielä hetkeksi keväiselle Espanjan reissulle ja toisen Ribera del Duero-päivän aamuun. Suuntana oli hieman lännempänä sijaitseva La Horra, joka on yksi tämän hetken hehkutetuimmista tarha-alueista koko Ribera del Duerossa. Kun aikoinaan ympäristön vanhoja viiniköynnöksiä revitiin maasta muiden hyötykasvien sekä nuorempien ja tuottavampien köynnösten tieltä, saivat vuorien suojaaman La Horran köyhän maaperän köynnökset jäädä rauhaan. Hyvä niin, sillä nyt alueella voidaan korjata laadukasta satoa “koskemattomilla” tarhoilla kasvavista vanhoista köynnöksistä.

TINTO FIGUERO1Tarhojen maaperä koostuu punasavesta, kalkkikivestä, hiekasta ja sorasta. Alueen biodiversiteettiä edesauttaa mm. se, että kylän 3000 hehtaarin viljelyalasta vain kolmannes on viinitarhoja, lopun koostuessa viljapelloista sekä metsistä. Starttasimme päivän pitkään La Horrassa viiniä viljelleen ja vuonna 2001 viininvalmistukseen laajentaneen Figueron perhetilalla. Figueron 80 tarhahehtaaria kasvavat vain Tempranilloa, jonka klooni on peräisin omista pre-phylloxeraköynnöksistä. Tarhat jakaantuvat 70 eri palstalle, joista 21 on yli 60-vuotiaita köynnöksiä. Lisäksi talo ostaa rypäleitä noin 20 hehtaarin alalta. Pitkän viljelykokemuksen ansiosta tarhatyöskentely on varmoissa käsissä. Viljelyä ei ole sertifioitu luonnonmukaiseksi, mutta kaikessa toiminnassa pyritään minimaaliseen interventioon ja tarhoilla kemikaalien käyttöä vältetään mahdollisimman pitkälle. Viininvalmistuksesta huolehtii Oscar Rodriguez ja talon vuosituotanto yltää 400000 pulloon.

Figuero bottles1Kaikki Figueron viinit ovat siis 100% Tempranilloa, Roble ja Crianza muodostavat noin 80% koko talon tuotannosta. Paras hinta-laatusuhde paikantuu ylläolevan kuvan pulloihin, joista löytää kivasti kontrolloitua hedelmää sekä tyylikkäästi integroituvaa tammisuutta. Figuero 4 Roble 2014 (Espanjassa ~9 €), rypäleet 15-25-vuotiaista köynnöksistä, kypsynyt 4 kk amerikkalaisissa (75%) ja ranskalaisissa (25%) tammitynnyreissä, joista puolet uusia. Tuoksun tummasta kirsikkasta siirrytään sujuvasti kuivaan ja kontrolloituun, tummasävytteiseen hedelmään. Hyvä hapokkuus, kypsä tanniinisuus ja ilahduttava bitterisen rouhea lopetus, joka antaa poikkeuksellisen luonteikkaalle Roble-viinille kivan loppusilauksen. Figuero 12 Crianza 2013 (Espanjassa 14-15 €) Rypäleet 800-840 m korkeudesta 40-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 12 kk käytetyssä amerikkalaisessa (60%) ja ranskalaisessa (40%) tammessa, kahden vuoden pullokypsytys. Kehittynyttä marjaisuutta, Roblea tummempi sävy, mausteisuutta, hedelmä pysyy kuivana ja hyvässä kontrollissa, kypsät tanniinit, tasapainoinen paketti. Viñas Viejas 2012 (Espanjassa 23-24 €) Rypäleet yli 50-vuotiaista kynnöksistä La Horran kaakkoisosan tarhoilta. Kypsytys 15 kk uudessa ranskalaisessa tammessa, vuoden pullokypsytys. Tummaa marjaisuutta ja elegantisti integroituvaa tammisuutta, runsaat ja vielä tässä vaiheessa hiukan kireätkin tanniinit, erittäin pitkä jälkimaku. Upean rakenteen viini, jossa vanhan maailman eleganttia tyyliä, muutaman vuoden kypsytyksellä kehittynee vieläkin upeammaksi kokonaisuudeksi.  Figuero 15 Reserva 2011 (Espanjassa 25-26 €) Rypäleet 800-840 metrin korkeudesta yli 60-vuotiaista könnöksistä. Kypsytys 15 kk uudessa 225 l amerikkalaisessa (50%) ja ranskalaisessa (50%) tammessa, pullokypsytys 2 vuotta. Tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, luumua, yrttejä. Edelliseen verrattuna hdelmeäsektori runsaampi ja kypsempi Myös tammi voimakkaammin esillä. Tyyliltään selkeästi klassinen Ribera.

Figuero bottles2Talon lippulaivasektorin kalliimmat pullotteet nojailevat selkeästi muhkeamman, kypsemmän hedelmän sekä ronskimman tammipläjäyksen suuntaan. Milagros 2010 (Espanjassa 40-45 €) Rypäleet yli 60-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 16 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 3 vuotta. tuotanto 5000 ploa. Marjajogurttia muistuttava pureksittava hedelmäisyys, paljon paksua kypsää hedelmää ja kypsät, mutta reilut tanniinit. Noble (Espanjassa 65 €) Rypäleet kolmelta eri palstalta yli 70-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 21 kk uudessa ranskalaisessa tammessa ja pullokypsytys 18 kk. Tuoksussa after eight-suklaata ja hyvin tummaa marjaisuutta, yrttejä, salmiakkia, sikarilaatikkoa. Muhkean kypsässä hedelmäisessä maussa tuntuu myös pientä makeutta (sokeria 2 g/l), kypsät ja pehmeät tanniinit, samettinen jälkimaku. Tinus 2011 (Espanjassa 250 €) 1000 ploa. Yhden tarhan viini yli 80-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 22 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 15 kk. Tupakkaa, yrttejä, minttua, melko runsas hedelmä, mutta esim. Nobleen verrattuuna tiukemmassa kontrollissa, maun loppuosassa tummaa suklaata ja hieno tanniinirakenne.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Muut kevään 2016 Espanjan viinimatkan postaukset: Laadukkaamman ja aidomman Ruedan asialla – Bodegas Menade, Pomminvarmaa laatua Torosta – Teso la Monja, Modernimpaa Toroa – Bodegas San Román, Luxus-brändin hohtoa ja vahvaa konsentraatiota – Bodegas Numanthia, Perhe joka nosti Toron Viinikartalle – Bodegas Fariña, Ribera del Dueron helmi – Dominio de Pingus

Neljän pullon kiertoajelu Espanjan valkoviinialueilla ja kylkeen kotimaista kalaa

Suomalaisten kuluttamasta kalasta vain vajaa kolmannes on kotimaista, mikä on sinänsä melko huolestuttavaa. Juuri nyt on mitä parhain aika aloittaa tilastojen kohentaminen. Jos ja kun kalaonni potkaisee joko veden äärellä tai viimeistään kaupan kalatiskillä, tarvitaan kylkeen myös sopivaa viiniä. Espanjassa valkoviinit ovat perinteisesti jääneet punaviinien jalkoihin, mutta modernien virtausten ansiosta myös valkoviinit ovat nyt uudessa nousussa. Espanjalaisvalkkareiden kanssa kannattaa olla hereillä viimeistään nyt, sillä maineikkaidenkin alueiden valkoviinejä saa vielä kohtuuhinnoilla. Erityisesti pohjoisten alueiden laatutaso on niin korkea, että hintapolitiikka voi olla muutaman vuoden päästä aivan toinen. Kokosin Alkon valikoimista mukavan neljän pullon mittaisen kiertoajelun, jolla saa pienen pintaraapaisun Espanjan valkoviinien nykymeiningeistä. Viinit sopivat myös erinomaisesti kotimaisten kalaruokien kylkeen.

Valdesil Sobre Lias Godello Valdeorras (Alko 18,98 €)

Valdesil Sobre Lías Godello vaakaValdeorrasin valkoviinit rakentuvat paljolti Godellon varaan. Valdesil Sobre Lías on ryhdikäs ja intensiivinen viini, josta löytyy napakkaa hapokkuutta ja kiehtovaa mineraalisuutta. 6 kk:n sakkakypsytys tuo lisää syvyyttä ja runkoa. Viihtyy hyvin rasvaisempienkin kalojen kaverina tai runsaampien lisukkeiden/kastikkeiden seurassa. Tasokkaat Godellot kestävät hyvin ajan hammasta, joten kannattaa samalla napata pari extrapulloa kellariin kypsymään.

Terras Gauda O Rosal (Alko 18,28 €)

Terras Gauda O Rosal vaakaRias Baixas on tunnettu nimenomaan Albariñoistaan. Tämä viini paikantuu Rosalin ala-alueelle ja Albariñon (70%) lisäksi viinissä on Loureiroa (12%) sekä harvinaista paikallislajiketta Caiño Blancoa (18%). Sitruksinen meininki saa kaverikseen trooppisia piirteitä sekä merellistä mineraalisuutta. Sopiva kaveri esim. grillatuille kaloille.

José Pariente Verdejo (Alko 13,03 €)

Jose Pariente Verdejo vaakaRueda oli ensimmäinen D.O.-laatuluokituksen Castilla y Leonissa saanut viinialue. Kovan suosion siivittämänä alueelle on vyörynyt monenkirjavaa tuottajaa ja erityisesti edullisemmista viineistä löytyy paljon laatuvaihteluja. Vierailin José Parienten tilalla tänä keväänä ja on helppo yhtyä monien muiden sanomisiin siinä, että Pariente kuuluu Ruedan paremman pään tuottajiin ja fokusoi tiukasti laatuun sekä lajikepuhtauteen. Tämäkin viini on erittäin puhdaspiirteinen Verdejo, jossa sitruunaa, päärynää, vihreitä yrttejä ja hentoa kukkaisuutta. Tiivis, pitkä ja tasapainoinen maku, jonka kaveriksi sopii paistella vaikkapa siikaa.

Terraprima Blanco (Alko 12,89 €)

Terraprima vaakaCan Ràfols dels Causin Terraprima on hyvä esimerkki katalonialaisen viiniskenen tuoreesta, energisestä ja innovatiivisesta meiningistä. Jopa 6 lajiketta samassa luomublendissä, mutta silti sitruunat, greipit ja hento mineraalisuus tasapainossa. Mielenkiintoinen ja raikas valkoviini, jonka kylkeen sopii paistella ahventa tai kuhaa. Löydät pidemmän blogipostauksen Terraprima Blancosta täältä.

Kuvat (©) Alko

 

Ribera del Dueron helmi – Dominio de Pingus

Kevään viinimatka Espanjassa jatkui Ribera del Dueron puolelle ja ensimmäinen aamu alkoikin todella kovissa merkeissä, sillä vuorossa oli maineikas Dominio de Pingus. Tanskassa syntynyt Peter Sisseck ajautui aikoinaan setänsä viinitilalle Bordeaux’hon ja on ammentanut sieltä myös viinioppinsa. Ribera del Duero ei ollut varsinaisesti Peterin ykkössuunnitelmissa, mutta 80-luvun lopulla alueella tarhahankintoja tehdessä asiat loksahtelivat siihen malliin, että 90-luvun alussa Peter päätyi työskentelemään Hacienda Monasteriolle. Lämmin vastaanotto ja alueen potentiaali käynnistivät nopeasti haaveet ja suunnitelmat myös omasta projektista. Ensimmäiset viinitarhat Peter kertoo valinneensa pelkällä intuitiolla, tosin puoliksi virnuillen. Sopiva bodegakin löytyi päivittäisen työmatkan varrelta. Alussa Peter paiski päivät hommia Hacienda Monasteriolla ja yöt omalla tilalla.

Hankitut tarhat olivat jo valmiiksi luomuviljeltyjä ja vuodesta 2000 Dominio de Pingus on ollut biodynaaminen, lukuunottamatta sopimusviljelijöiden kanssa yhteistyössä valmistettavaa PSI’tä. Osa biodynaamisista opeista on ammennettu ranskalaisilta asiantuntijoilta ja loppu on pitänyt vain opetella itse. Peter kertoo biodynaamisuuden merkitsevän hänelle sitä, että annetaan tarhojen herätä eloon ja biodiversiteetin kukoistaa. Esim. kasvien kannalta hyödyllinen mykorritsa-aktiviteetti köynnösten juuressa on biodynaamisesti viljellyillä tarhoilla suurempaa. Peterin mielestä nykyviljelyssä ajatellaan asioita liikaa ihmisen toimenpiteiden kautta, vaikka itseasiassa kasvu tapahtuu itsestään. Viinipiireissä puhutaan paljon siitä, ettei biodynaamista viiniä todennäköisesti pysty erottamaan sokkona muiden joukosta. Sisseckin mielestä kyse ei ole niinkään sokkotunnistamisesta, vaan siitä, että voi maistaa selkeämmin kaiken sen talentin mitä viinin taustalta löytyy. Pingus1s

Dominio de Pinguksen toiminnassa on mielenkiintoinen kontrasti toisaalta viinitarhojen ja kellarityöskentelyn minimaalisen käpälöinnin ja taas toisaalta huippuvarustellun laboratorion ja aktiivisen tieteellisen tutkimustyön välillä. Pingus tekee tiivistä yhteistyötä yliopistojen kanssa selvittääkseen tieteellisiä perusteita erilaisille toimille tarhoilla ja kellarissa. Toimenpiteitä ei haluta tehdä pelkillä mutu-fiiliksillä, vaan asioille etsitään selityksiä ja perusteita myös tieteellisesti.

Sadonkorjuu tapahtuu vuorokauden viileimpinä tunteina aamuyöllä. Vain parhaat ja terveimmät rypäleet kerätään, ensimmäinen valikointi tehdään jo tarhoilla, seuraavat kellarilla. Pingus suosii mahdollisimman pitkälle whole bunch-fermentaatiota ja valmistuksen aikana pysytellään minimaalisen käpälöinnin linjalla. Jokaisesta käymiserästä kerätään tarkat tiedot, jotta voidaan jo ennakolta arvioida mahdollisia ongelmia ja varautua niihin.Pingus2

Maistelusessio piti sisällään PSI 2014, Flor de Pingus 2014 ja 2015 sekä Pingus 2014 ja 2015. PSI’stä löytyy blogista jo aiemmat postaukset vuosikerroista 2008 ja 2009. Vuodesta 2011 lähtien PSI on sisältänyt 10% Garnachaa, joten makuprofiilikin on hieman muuttunut pehmeämpään ja floraalisempaan suuntaan. Flor de Pingus on 100% Tempranillo, jonka rypäleet poimitaan 22 hehtaarin alueelta, pariltakymmeneltä eri palstalta. Viini käy terästankeissa ja kypsyy 16-18 kk tammessa, josta 25 % uutta. Pingus on niinikään 100% Tempranillo 4,5 hehtaarin alalta, seitsemältä eri palstalta. Käyminen avoimissa tammisäiliöissä, kypsytys 20-22 kk ranskalaisissa tynnyreissä, ei lainkaan uutta tammea. Käytössä olevan tammen laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota.

Vuosikerran 2014 Flor de Pingus ja Pingus vaikuttivat hieman pidättyväisiltä ja hillityiltä, kun taas vuosikerta 2015 on selkeästi avoimempi, rehevämpi ja villimpi. Tyylillisesti molemmat viinit ovat samalla linjalla ja niistä löytää selkeitä Bordeaux-vaikutteita. Ribera del Dueron täyteläiseen perustyyliin verrattuna näissä on poikkeuksellisen ilmava meininki, elegantti rakenne sekä upea tasapaino. Moniulotteinen tummien marjojen, mausteisuuden ja kukkaisuuden rakentama makusektori pysyy hienosti kontrollissa tiukan hapokkuuden sekä hienojakoisen tanniinirakenteen kyydissä. Tammi integroituu todella nätisti muuhun kokonaisuuteen. Makuprofiililla mitattuna matka Flor de Pinguksesta Pingukseen ei ole valtavan pitkä, mutta on pakko myöntää, että Pinguksen harmonia ja eleganssi on jotain sellaista, mitä en ole espanjalaisten viinien osalta aiemmin kokenut.

Vaikken olekaan kalliiden ikoniviinien suuri kannattaja, nämä maistettuani on todettava viinien olevan täysin maineensa arvoisia. Hintapolitiikka potkii Pinguksen kohdalla 3- ja 4-numeroisilla lukemilla pahasti päähän (Alkon erikoisvalikoima 772,80 €), mutta kysyntä ylittää helposti tarjonnan joka vuosi. Flor de Pingusta uskaltaisin jopa väittää noin 80 € pullohinnalla (Alko 84 €)  suhteellisen hyväksi ostokseksi. Hyvän vuosikerran osuessa kohdalle joku voi pitää näitä jopa sijoituskohteina.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)