Viikon Copa – Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015 (Alko 16,90 €)

Sauvignon Blancia viljellään laajasti ympäri maailman ja sen runsas aromaattisuus tuntuu herättävän paljon tunteita – ihastuksia ja vihastuksia. Lopputuloksen kannalta olennaista on kontrollin säilyttäminen niin tarhoilla, kuin myös viininvalmistuksen puolella. Laatuun panostavat tuottajat pitävät huolen siitä, että aromaattisuus ei karkaa käsistä ja viini säilyttää tasapainon raikkaan hedelmäisyyden sekä luonnollisen hapokkuuden välillä. Heikompitasoisten Sauvignon Blancien kohdalla taas törmää valitettavan usein korostuneen vihreisiin aromeihin tai toisaalta ylikypsään trooppisuuteen. Omasta näkövinkkelistä katsottuna tämän hetken kiehtovimmat Sauvignon Blancit tulevat Loiren lisäksi pohjoisesta Italiasta, eteläisestä Itävallasta ja Sloveniasta. Myös Saksasta ja Uudesta-Seelannista löytyy joitakin erittäin vakuuttavia tuottajia.

Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015Alkon hyllyille paluun tehnyt laatutuottaja Wohlmuthin Sauvignon Blanc Klassik tulee Itävallan Südsteiermarkista. 1800-luvun alussa perustettu Wohlmuthilla on viljelyssä 65 hehtaaria lähellä Slovenian rajaa. Tämän viinin rypäleet on kerätty käsin viideltä eri tarhalta. Eri tarhojen viinit on käytetty terästankeissa toisistaan erillään ja annettu kypsyä sakkojen kanssa muutama kuukausi ennen lopullista blendausta.

Tuoksusta löytyy hyvin klassista Sauvignon Blancia; herukan lehteä, karviaista ja sitruunaa. Paletilla kuiva viini pysyttelee tuoksun linjoilla ja hedelmäosasto liikuskelee voittopuolisesti raikkaan sitruunan suunnilla. Mitään ylikypsiä tai trooppisia sooloiluja ei ole havaittavissa ja loppua kohden esiin nousee myös pieni annos mineraalisuutta. Ryhdikäs hapokkuus ja tyylikkään raikas meininki jatkuvat myös melko pitkässä jälkimaussa.

Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015 on ryhdikäs ja puhdaspiirteinen Sauvignon Blanc, joka pysyy kivasti kontrollissa niin aromaattisuutensa, kuin rakenteensakin puolesta. Itse pidän paljon Sauvignon Blancin ja erilaisten rapuruokien yhteispelistä, mutta Wohlmuthin raikas hapokkuus ja sitruunainen hedelmäisyys toimivat mukavasti myös hieman rasvaisempien kalojen kaverina. 3,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Jean Stodden Blanc de Noir Spätburgunder 2015 (Alko 22,90 €)

Punaviinirypäleistä valmistetut kirkkaat Blanc de Noir-viinit eivät ole mitenkään yleisiä kuplattomien viinien sektorissa. Alkon valikoimiin on hiljattain pölähtänyt pieni erä maineikkaan saksalaistuottaja Jean Stoddenin versiota aiheesta ja itse asiassa nimeomaan Saksassa kyseinen viinityyli on tuntunut olevan viime vuosina yleistymään päin. Ahrin alueella viiniä valmistavan Stoddenin kova maine pohjautuu erityisesti laadukkaisiin punaviineihin. Tilaa vetää ja viinintekijänä toimii Alexander Stodden.

Stodden Blanc de Noir 2015 sVierailin Stoddenilla viime keväänä ja vakuutuin vahvasti Alexanderin asenteesta ja tekemisestä. Tarhoilla pyritään tekemään kaikki mahdollinen, jotta viinikellarissa viinien käyminen ja kypsyminen tapahtuisi mahdollisimman pitkälti omalla painollaan. Alexander vastustaa voimakkaasti Oechsle-fetisismiksi itse kutsumaansa rypäleiden korkeiden sokerimäärien palvomista ja keskittyy esim. sadonkorjuun ajoittamisessa huomattavasti laajempiin näkemyksiin rypäleiden kunnosta. Alexander kertoo lopputuloksena pullosta löytyvän kompromissi kaikista niistä virheistä ja onnistumisista, joita tarhoilla on tullut tehtyä.

Viini on lasissa lähes väritön. Tuoksu on neutraaliin väriin verrattuna yllättävänkin runsas ja tuo nenään persikan kiveä, vihreätä omenaa, sitruunan kuorta ja vadelmaisia sävyjä. Suussa lähes kuiva viini pelailee nätisti intensiivisesllä hedelmäisyydellään, jossa eturiviin nousee erityisesti vihreä omena ja persikkaisuus. Ryhdikäs hapokkuus tasapainottaa pientä jäännössokerimäärää (7 g/l). Melko pitkä jälkimaku hoituu tuoksun ja maun viitoittamalla hedelmäisellä tiellä.

Jean Stodden Blanc de Noir on tyylikkäästi tehty, melko intensiivinen ja leveän hedelmäinen viini, joka onnistuu kuplattomille viineille vaikeassa Blanc de Noir-kategoriassa hyvin. Lähes 23:n euron hintaa voi toki pitää melko korkeana, mutta toisaalta viini on jo tyylilajinsa puolesta kokeilemisen arvoinen, eivätkä Stoddenin viinit  yleensä muutenkaan edusta sitä edullisinta päätyä. 3,5/5 staraa.

Viikon Copa – Espelt Quinze Roures (Alko 18,89 €)

Katalonian ja muunkin Espanjan valkoviineistä olen kirjoitellut blogiin jo moneen otteeseen (yksittäisten viinipostausten lisäksi esim. Viinilehden juttu viinibloggajista ja trendikkäät Katalonian valkkarit ja Neljän pullon kiertoajelu Espanjan valkoviinialueilla ja kotimaista kalaa) Aiheen ajankohtaisuudesta kertoo jotain myös se, että Decanterin maaliskuun 2017 numerossa Miquel Hudin käy artikkelissaan läpi Katalonian valkoviinien nousua ja nykytilaa. Erityisesti Xarel-lo ja Garnacha Blanca ovat osoittaneet olevansa oikein käsiteltynä varteenotettavia tapauksia lajikeviineinä, eikä pelkästään osina erilaisia sekoitteita tai kuohuviinejä. Alkon valikoimiin pölähti juuri mainion Katalonialaistuottajan valkkari, joten kävin noukkimassa pullon tarkempaan syyniin.

Espelt Quinze Roures 2015Espeltin perheen viljelyperinteet ulottuvat pitkälle, mutta omia viinejä on valmistettu vasta vuodesta 2000. Nykyään viinien valmistuksesta vastaa nuorta sukupolvea edustava Anna Espelt. Empordassa sijaitsevilla tarhoilla kasvaa tuulisissa olosuhteissa hyvin pärjääviä Garnacha-lajikkeita, Cariñenaa sekä pieniä määriä muita lajikkeita. Espelt Quinze Roures on valmistettu vanhojen, 44-111-vuotiaiden köynnösten Garnacha Blanca- (50%) ja Garnacha Gris (50%) rypäleistä. Osa viinistä on kypsynyt 5 kk 500 litran tammitynnyreissä, joista osa uusia ja osa 1-3 kertaan käytettyjä.

Tuoksusta löytyy keltaista luumua, ananasta, kuivattua sitruunaa, hitunen appelsiinin kuorta, tammea ja mineraalisuutta. Suussa viini jatkaa tuoksun jäljillä, napakka hapokkuus ja pieni mineraalinen klangi pitävät kypsää, intensiivistä ja vivahteikasta hedelmäisyyttä nätisti kontrollissa. Pitkä jälkimaku hoituu kypsän sitruunaisissa ja mineraalisissa tunnelmissa.

Celler Espelt Quinze Roures on tasapainoinen, hyvin kontrollissa pysyvä ja vivahteikas viini. 5 kk:n tammikäsittely tuke viinin rakennetta ja tuo sille lisää syvyyttä, muttei dominoi tilannetta millään tavalla. Itse maistelin viinin sinisimpukoiden ja spaghetin kera ja runsaammat äyriäisruoat ovat varmasti muutenkin hyvä vaihtoehto ruokakumppaniksi. Viiniä on tarjolla rajoitettu erä, joten kannattaa tarkistella Alkon nettisivujen kautta myymäläkohtaista saatavuutta. 4/5 staraa.

Viikon Copa – Niepoort Redoma Branco (Alko 16,90 €)

Douron laakso tunnetaan erityisesti Portviineistään. Myös alueen väkevöimättömät viinit ovat alkaneet hiljalleen löytää tietään viinikansan laseihin ja punaviinien lisäksi lasiin eksyy silloin tällöin myös Douron valkoista. Yksi alueen maineikkaimmista ja persoonallisimmista tuottajista on Niepoort. Niepoort tunnetaan ennakkoluulottomista ja innovatiivisista meiningeistään, eikä tästäkään viinistä puutu persoonallista otetta. Redoma Brancon päälajikkeet ovat paikallisia, hieman tuntemattomampia tapauksia, kuten Rabigato, Códega, Douzelinho, Gouveio, Viosinho ja Arinto. Vanhoista köynnöksistä puristettu viini on käynnyt luonnonhiivoilla ja kypsynyt 8 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Redoma Branco 2015Tuoksusta löytyy raikasta sitruunaa, omenaa, päärynää, vaaleita kukkia, karviaista ja pientä mineraalisuutta. Paletilla viini esittelee mielenkiintoisen yhdistelmän raikasta ja nuorekasta hedelmää, hentoa kukkaisuutta ja mineraalisuutta sekä toisaalta reilumpaa ja aavistuksen öljymäiseen tekstuuriin kallistuvaa runkoa. Napakka hapokkuus kontrolloi viiniä nätisti alusta loppuun ja melko pitkä jälkimaku jättää hedelmäiset ja aavistuksen mineraaliset fiilikset.

Redoma Branco on mainio ja virkistävän persoonallinen valkoviini, jonka seuraan itse paistelisin pannulla yrteillä ja valkosipulilla maustettua vaaleata kalaa. Mikä mahtavinta, viini löytyy Alkon hyllystä kansainvälisilläkin mittareilla mitattuna hyvään hintaan. Tarjoilulämpötilan kanssa kannattaa olla hereillä, sillä jääkaappikylmänä viini on varsin hillitty ja sulkeutunut, kun taas hieman maltillisemmin viilennettynä runsas aromimaailma pääsee isommin valloilleen. Vaikka viini onkin valmis nautittavaksi jo nyt, rakenne ja ominaisuudet lupailevat muutamia suotuisia kehitysvuosia kellarin puolella. 4/5 staraa.

Casar de Burbia Mencia 2009

Casar de Burbia aloitteli toimintaansa Bierzon viinialueella 80-luvulla hankkimalla tarhoja vuoristoisemmilta alueilta sekä Valtuille de Arriban lähirinteiltä. Bierzossa ei takavuosina osattu pahemmin arvostaa korkeammalla sijaitsevia vähäravinteisia ja jyrkempirinteisiä alueita, lähinnä kaiketi heikompien satomäärien ja hankalamman hoidettavuuden vuoksi. Niinpä Casar de Burbiankin ostamilla tarhoilla kasvoi hankintahetkellä vain huonosti hoidettuja Palomino-köynnöksiä. Menestykseen karummissa olosuhteissa osattiin uskoa siinä määrin, että tarhat kunnostettiin perinpohjin ja Palominon tilalle istutettin sekä oksastettiin nykyään jo huippusuosiosta nautiskelevaa Menciaa.

Tuottajansa nimeä kantava viini on alueen punaviineille tyypilliseen tapaan 100% Mencia. Rypäleet on kerätty käsin n. 600 m korkeudella sijaitsevilta tarhoilta. Tätä viiniä on kypsytetty joinain vuosina ranskalaisessakin tammessa, mutta nyt korkattu vuosikerta 2009 on kypsynyt 8 kuukautta uusissa amerikkalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumma ja reunoiltaan violettiin taittuva väri. Tuoksussa mustaa viinimarjaa, mustikkaa, balsamicoa, paahteista tammea ja pieni yrttipenkin tuulahdus. Paletilla täyteläinen ja konsentroitunut, päällimmäiset fiilikset tummien marjojen ja balsamicon suunnalla. Runsaat ja alussa räväkästikin ikeniä mukiloivat tanniinit, timmi hapokkuus. Erittäin pitkään jälkimakuun ehtii vielä mukaan kiva bitterinen twisti.

On se kyllä kumma, kuinka tasokasta tavaraa Espanjassa saa noin kympin panostuksella. Monopolimme hyllyillä tällainen viini kustantaisi todennäköisesti karvan tai pari alle kaksikymppiä, eikä silloinkaan vielä ottaisi pannuun. Kypsytyksessä käytetty uusi amerikkalainen tammi tuntuu ehkä hieman keskimääräistä tuhdimmin, muttei kuitenkaan pölli pääroolia tai häiriköi balanssia. Casar de Burbia on heti korkkauksen jäljiltä sen verran tiukkaa tavaraa, että kunnon ilmaus dekanterissa tai muussa kannuntapaisessa on paikallaan. Rouhea rakenteen ja runsaan tanniinisuuden taklaaminen ruokapöydässä onnistuu esim. riittävän punertavaksi jätetyllä tummalla lihalla tai vaikkapa Master of Wine Tim Hannin oppien mukaan reippaalla pintasuolalla. Itse toteutin luonnollisesti nämä molemmat. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Cor del País 2010 12,94 €

Kun Alkon perusvalikoimaan pölähtää viini Espanjan Montsantista, on se toki maistettava. Usein naapurialueensa Prioratin varjoon jäävä Montsant kätkee sisälleen paljon mielenkiintoisia tuottajia ja persoonallisia viinejä. Viinien hinnatkaan eivät ole toistaiseksi kokeneet hypetyksen kurjia kiroja. Tämän Cor del País’n tuottaja on minulle entuudesta tuntematon Celler Els Guiamets, joka paljastuu vuonna 1913 perustetuksi ja sataaviittäkymmentä hehtaaria hallinnoivaksi co-operatiiviksi.

Viini on alueelle tyypilliseen tapaan useamman lajikkeen blendi ja sisältää Syrah’ta, Garnachaa, Cariñenaa, Merlot’ta ja Cabernet Sauvignonia. Lajikkeiden keskinäinen suhde jää epäselväksi. Ennen myyntiin pääsyä viini on läpikäynyt 9 kk:n tammikypsytyksen sekä 6 kk:n pullokypsytyksen.

Lasista leijailee nokkaan herukkaa, tummaa kirsikkaa, kypsää luumua ja kosteaa setripuuta. Paletilla viini esittelee aavistuksen karhealla otteella kirsikkaa sekä kypsää herukkaa ja luumua. Etenkin paletin loppuosaa kohden maltillinen hapokkuus ja pehmeä tanniinisuus nujertuvat 14,5%:n alkoholipitoisuuden käsittelyssä. Keskipitkä jälkimaku on lämminhenkinen ja mausteinen.

Enemmän tai vähemmän suurena Montsant-punkkujen ystävänä olisin odottanut lähes kolmentoista euron pullolta hieman enemmän. Tällä kertaa karheus paletilla ja pienet tasapaino-ongelmat koituivat kompastuskiviksi. 2,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Viikon Copa – Cefalicchio rosso 2008 14,49 €

Saappaanmuotoisen Italian kannan ja koron muodostaa Apulia, jonka maine on perinteisesti perustunut viinien laadun sijasta lähinnä poskettomiin tuotantomääriin. Silti tai ehkä juurikin siksi alueelta voi tehdä myös erinomaisia löytöjä. Apulian ehkä mielenkiintoisin punaviinilajike on Nero di Troia. Kyseisestä lajikkeesta tehtävien viinien tuotantomäärät ovat pieniä, mutta viineissä törmää usein varsin persoonalliseen ulosantiin. Azienda Agricola Cefalicchiolta on ilmestynyt vakiovalikoimaan Nero di Troian voimaan rakentuva biodynaaminen punaviini, Cefalicchio rosso 2008. Pientuottajaperhe on omistanut maansa 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja nykyään tila tuottaa viiniä noin 65000 pullon vuosivauhdilla.

Cefalicchio rosso kätkee sisälleen biodynaamisesti viljeltyä Nero di Troiaa (65%) ja Montepulcianoa (35%). Viini on kypsynyt 2-3 vuotta terästankeissa ja makoillut sen jälkeen vielä vuoden päivät pulloissa.

Jo hieman kehittyneen oloisesta tuoksusta löytää punaista kirsikkaa, mustikkaa ja monivivahteista mausteisuutta. Sama mausteisuus pysyy hedelmäisyyden kyydissä kuivassa ja keskitäyteläisessä maussa. Rapsakka hapokkuus saa seurakseen maltillisesti ikeniä kuivattavan tanniiniosaston. Keskipitkä jälkimaku on kirsikkainen ja mausteinen.

Astetta persoonallisempi biodynyputeli, joka kääntää matkan varrella pienet epätasapainoisuudet ja rösöisyydet pääosin voitokseen. Ruokapöydässä viini nauttii tummempisävyisten liharuokien seurasta. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Drathen Glühwein 10,98 €

Illat pimenevät, ilmat kylmenevät ja pikkujoulukausikin hyökkää päälle ihan tosissaan. Kauppojen ja A-tavaraliikkeen hyllyillä alkaa taas keikkua jos jonkinmoista glögipulloa. Itse näytän trooppisilla esansseilla viritetyille litkuille punaista valoa ja panostan selkeästi viinillisempiin vaihtoehtoihin. Moselin laaksosta tuleva Drathenin Glühwein on perinteinen saksalainen hehkuviini, jotka ovat tuttuja ainakin Saksan lukuisilla übertunnelmallisilla joulumarkkinoilla vierailleille. Viini rakentuu Dornfelder- ja Lembeger-lajikkeista tehtyyn luomupunaviiniin, jota on sitten doupattu asiaan kuuluvalla hartaudella ja perinteikkään reseptin mukaisesti.

Tuoksusta löytyy punaviinille tyypillisesti kirsikkaisuutta ja onhan siellä luumuakin. Seuraan liittyy joulumausteista ainakin kaneli ja anis. Puolimakean sektorissa pyörivä maku keikkuu kivasti tuoksun tunnelmissa, eikä makeus tai mausteisuus onneksemme karkaa överiosastolle missään vaiheessa. Harmillisesti paletin loppuosa jää aavistuksen ohueksi, vaikka keskipitkä ja mausteinen lopetus miellyttääkin.

Drathen Glühwein on osuva talvikauden lämmike meille, joita trooppisilla esansseilla kyllästetyt discovaloglögit närästävät, mutta lämminhenkinen meininki joulumausteiden rytmityksessä silti maistuu. 3 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Gramona Imperial Gran Reserva 2007 29,90 €

Jos haluaa tutustua muutamaa astetta kovempiin Cava-pullotteisiin, kannattaa raapustaa asialistalle mm. viinitalo Gramonan nimi. Oivan ponnahduslaudan välittömille jatkotoimille tarjoaa Alkon hyllyihin juuri sopivasti singahtanut Gramona Imperial Gran Reserva 2007. Pullo edustaa tämän laatutuottajan Cava-hierarkiassa suurin piirtein keskikastia.

Gramonan suku on toiminut viininviljelyn parissa 18oo-luvun alkupuolelta lähtien ja Sant Sadurni d’Anoiassa majaansa pitävä pulju on edelleenkin saman perheen omistuksessa. 40:n tarhahehtaarin rypäleistä rutistetaan vuosittan noin miljoona pulloa viiniä, joista puolet on kuohuvaa.

Viini rakentuu Cavalle tyypillisesti Xarel-losta (50 %) ja Macabeosta (40 %), mutta Parelladan sijasta trioon on liittynyt Chardonnay (10 %). Imperial Gran Reservaa kypsytetään pulloissa noin 3-4 vuotta.

Kullankeltaiseen taittuva väri. Tuoksussa kypsää omenaa, sitruunaa, paahteista mausteisuutta ja annos mineraalisuutta. Kuivana pysyvän paletin täyttävät intensiivisellä otteella tyylikäs hedelmäisyys, paahteisuus ja mineraalisuus. Napakka hapokkuus on kivasti balanssissa muun paketin kanssa. Lopetus hoituu pitkällä paahteisella ja mineraalisella jälkipöhinällä.

Gramona Imperial Gran Reserva toimii eleganttina alkumaljana, mutta myös erinomaisesti kala- ja äyriäisruokien kalvaljeerina. Valitettavasti hintalappuun näkyy piiloutuneen muutamia maamme alkoholipoliittisten linjausten aikaansaamia eurorasitteita, mutta niistä niskalenkin ottavien laseihin kaatuu palkinnoksi herkullista sihijuomaa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Albert Bichot Saint-Véran 9,19 €

Alkon puolikkaiden pullojen osastolle on pölähtänyt taas mielenkiintoista tavaraa. Tovi sitten tonteille saapunut Bourgognen punkku on houkutellut kaverikseen valkkarin alle sadan kilometrin päästä. Hyllystä on nimittäin löydettävissä Albert Bichot’n Chardonnay Saint-Véranin apellaatiosta, eteläisestä Bourgognesta.

Tämän viinin Chardonnay-rypäleet on kerätty Mâconin ympäristöstä sopimusviljelijän kalkkikivisiltä tarhoilta. Viini on käynyt terästankeissa ja kypsytysvaiheessa prosessiin on onnistuttu annnostelemaan myös pieni määrä ranskalaista tammea. Tammi näyttelee tässä viinissä erittäin hienovaraista sivuroolia, joten pahinkaan tammiallergikko ei onnistune vetämään palkokasveja nokkaelimeensä.

Tuoksussa on sitruunaa, kypsää omenaa ja ehkä pienen pieni häivähdys persikka-aprikoosisektoria. Kuiva maku löytää hyvän balanssin runsaanoloisen hedelmäisyyden ja raikkaan hapokkuuden välimaastosta. Mausteinen ja kevyen mineraalinen twisti tuo potkua kokonaisuuteen. Melko pitkä jälkimaku on kypsän hedelmäinen, mutta silti raikas ja pirteä.

Albert Bichot Saint-Véran on miellyttävän raikas ja pirteä Chardonnay. Se soveltuu pullokokonsakin puolesta varsin kätevästi arkikorkkaukseen runsaampien kala- ja äyriäisruokien tai vaaleiden lihojen kylkeen. 3,5 / 5 staraa.