Naturaaliskenen helmiä – Andrea Calek Babiole

Naturaaliviinien huomioarvo on viime aikoina ollut selkeässä noususuhdanteessa viininystävien keskuudessa. Omiin viininautintoihin naturaaliviinit ovat tuoneet virkistävää vaihtelua, piristystä ja monessakin mielessä hauskoja hetkiä. Yksi itselle kovimmin kolahtaneista ranskalaisista naturaalituottajista on ollut alunperin Tsekkoslovakiasta lähtöisin oleva Andrea Calek, joka työskenneltyään mm. Provencen ja Beaujolais’n viinitiloilla pisti 2000-luvun loppupuolella pystyyn oman viinitilan Rhônen laaksoon. Mies ei pahemmin itsestään ääntä pidä, mutta viinit ovat onnistuneet niittämään varsin kovaa mainetta.

Jokin aika sitten tuli korkkailtua Pärnulaisesta viinibaarista viime syksynä hankittu Andrea Calekin Babiole, joka on Syrah ja Grenache-blendi vuodelta 2014.

Tuoksusta löytyy rypälelajikkeiden luonteeseen sopivasti mustikkaaan ja vadelmaan vivahtavaa todella raikasta marjaisuutta. Pieni pippurinen ja savuinen mausteisuus lymyilee taustalla. Suussa raikas ja pirteä meno jatkuu tuoksun suuntaviivoilla ja ryhdikäs hapokkuus sekä sopiva kypsien tanniinien rutistus pitää paketin nätisti nipussa.

Andrea Calek onnistuu Babiolessa yhdistelemään samaan pakettiin hauskaa ja kepeän raikasta hedelmäisyyttä sekä vakavasti otettavan kiehtovaa, syvällistä sekä ryhdikästä rakennetta. Babiole on siinä mielessä poikkeuksellinen viini, että se nostaa naamalle iloisen virneen, mutta pysyttelee silti erittäin haastavana, mielenkiintoisena ja vakavasti otettavana viininä. Babiole on parhaimmillaan hieman viilennettynä ja sopii erinomaisesti kesäiltojen ihmetteleyyn, grillailuun ja chillailuun. 4/5 staraa.

 

 

Remelluri tasting 1990 – 2008

Kevätauringon heräiltyä kaivoimme jälleen kerran porukalla viinikaappiemme syövereitä ja tällä kertaa iskimme pöytään muikean setin Remelluria. Vaikka Remelluri ei profiloidukaan erityisen iäkkääksi Riojan taloksi, ovat viinit kuitenkin ehtineet niittämään melkoisen kovaa mainetta ympäri maailman.

Nuestra Señora de Remelluri-nimisen tilan viinillinen historia ulottuu jopa niinkin pitkälle, kuin 1500-luvun loppuun, mutta Rodriguezin perhe on hankkinut Rioja Alavesassa sijaitsevat tilukset omistukseensa vasta 1960-luvun lopulla. Nykyään tilaa luotsaa lukuisista viiniprojekteistaan muuallakin Espanjassa tunnettu Telmo Rodriguez. Tyylillisesti viinit profiloituvat jonnekin sinne klassisen ja modernin Riojan välimaastoon, tuottajan näkemys on fokusoitunut enemmänkin omien tarhojen ominaispiirteiden esiin tuomiseen, eli hommaa toteutetaan ns. terroir-vetoisesti. Tähän Rioja Alavesan korkeimmilla paikoilla, Sierra de Toloñon suojassa sijatsevat poikkeuksellisen viileiden olosuhteiden tarhat tarjoavat erinomaiset lähtökohdat.

Setti piti sisällään viinejä vuodesta 1990 vuoteen 2008 ja viinit maisteltiin seuraavassa järjestyksessä:

1. Remelluri Gran Reserva 1990

Illan tiukin ja kontrolloiduin viini rakenteeltaan sekä luonteeltaan. Erittäin tyylikäs ja elegantti kokonaisuus, joka oli yllättävänkin nuorekkaassa kunnossa. Fokusoitua hedelmäisyyttä hienossa tasapainossa ryhdikkään hapokkuuden ja mukavasti ryhdittävien tanniinien kanssa. Vielä kellaripotentiaaliakin jäljellä. Omissa arvioissani illan kakkossijalle.

2. Remelluri Reserva 1993 Magnum

Valitettavasti tämä magnum ei ollut aivan parhaimmassa tikissä. Mitä ilmeisimmin pientä hapettumista oli päässyt tapahtumaan korkin läpi varastoinnin aikana, mutta ihan totaalisen pillalla viini ei ollut. Em. ongelmista johtuen illan kehittynein viini, rakenteeltaan jokseenkin pirstaleinen, eikä tämän vuoksi hätyytellyt illan parhaimpien loistoa.

3. Remelluri Reserva 1994

Mielenkiintoinen vertailu huippuvuosikertana pidetyn 1994:n Reservan ja Gran Resrvan välillä vierekkäin. Reserva oli hedelmältään selkeästi toistaiseksi maistetuista moniulotteisin ja tyylillisesti Gran Reservaa kypsempi, leveämpi ja pehmeämpi. Valmista ja kypsää tavaraa korkattavaksi.

4. Remelluri La Granja Gran Reserva 1994

Omissa arvioissa illan ykkönen. Moniulotteisin viini, jossa huikean paljon syvyyttä. Myös rakenne kokonaisuutena parhaassa tasapainossa – sopivasti kypsynyt ja ikääntynyt hedelmäisyys, nätin ryhdikäs hapokkuus ja mukava pläjäys kypsää tanniinisuutta. Erinomaisen nautinnollisessa kunnossa juuri nyt ja hyvin lähellä optimikypsyyttä.

5. Remelluri Reserva 1997

Ysiseiska reserva saattoi ehkä hieman jäädä edellisten kahden viinin varjoon ja tarjoili selkeästi kypsemmän hedelmäistä, runsasta meininkiä sekä pehmeää tanniinisuutta. Kaiken kaikkiaan hyvin kasassa ja nätti paketti, mutta tosiaan hieman leveämmän pensselin tavaraa pariin edelliseen verrattuna. Hedelmää runsaasti jäljellä kellarointia ajatellen, mutta toisaalta viinin muu rakenne ei välttämättä enää lisää ikää kaipaile.

6. Remelluri Reserva 2008

Kymmenen vuoden ikäinen reserva uhkui vielä runsaasti nuoruuden intoa, etenkin muuhun kypsemmän kaliberin settiin verrattuna. Toki jo varsin nautittavassa iässä, mutta potentiaalia jäljellä vielä vuosikausiksi. Kypsät, runsaat tanniinit, hieman sulkeutuneempi makupaletti ja kompaktimpi hedelmäisyys. Tätä voi huoletta vielä säilytellä korkkiruuvilta piilossa.

7. Remelluri Blanco 2007

Illan päätöspullo olikin sitten melkoinen tapaus. Paria tuoreempaa Remellurin valkoista aiemmin maistaneena osasin odottaa jotain todella hienoa, mutta 11-vuotiaan viinin olemus onnistui silti yllättämään iskemällä odotuksia kovemman setin tiskiin. Kyseessä on siis field blend-tyyppinen sekoitus erilaisia rypäleitä ja 2007-vuosikerta pitää sisällään Viognieria, Chardonnay’ta, Rousannea, Marsannea, Sauvignon Blancia, Garnacha Blancaa,  Moscatelia ja Petit Courbutia. Käyminen tammessa ja kypsytys ranskalaisissa tynnyreissä 16 kk. Huumaavan moniulotteinen ja intensiivinen tuoksu, jossa mehiläisvahaa, kypsää omenaa, trooppista hedelmäisyyttä, kukkaisuutta ja yrttejä. Suussa runsas, öljymäinen tekstuuri ja tuoksun moniulotteista sekä äärimmäisen kiehtovaa meininkiä seuraileva maku. Erittäin pitkä ja miellyttävä jälkimaku. Parkerin toimisto on joskus tainnut ylistää tätä Espanjan parhaaksi valkoviiniksi. Mene ja tiedä, mutta järisyttävän herkullista kamaa!

Vapun kuohuviinit 2018

Kuohuviini kuuluu suomalaiseen vappuun ja onnistuu nostamaan tunnelman kattoon, vaikka paikalliset sääolosuhteet eivät aina suosisikaan juhlakansaa. Tässä muutama täsmävalinta vapun juhlintaan Alkon valikoimista.

Lindauer Special Reserve Blanc de Blancs Brut 14,99 €

Laadukas Blanc de Blancs Uudesta-Seelannista, jossa erittäin tyylikäs samppanjamenetelmän rakentama tuoksu nostaa esiin kypsää omenaa, paahteisuutta sekä pientä mineraalisuutta. Paljon pieniä kuplia sekä ryhdikkään raikas ja pitkä maku, johon 11 g/l dosage tuo pehmeyttä. Erinomainen hinta-laatusuhde!

Ridgeview Cavendish Brut 34,39 €

Englantilaiset kuohuviinit ovat asiaan perehtyneille viini-ihmisille jo tuttuja samppanjan haastajia, mutta suuremmalle yleisölle brittikuohuvat ovat vielä jokseenkin tuntemattomia suuruuksia. Erinomaisen mahdollisuus hassuttaa vappuvieraita ja kanssajuhlijoita arvuuttelemalla viinin alkuperämaata. Ridgeview Cavendish Brut varma ja tyylikäs valinta sekä erinomainen vaihtoehto samppanjalle.

De Sousa Grand Cru Blanc de Blancs Brut 51,89 €

Tuoreemman profiilin samppanjatuottaja, joka panostaa vahvasti luonnonmukaiseen toimintaan ja onnistuu saamaan aikaan hienostunutta sekä rypälelajikkeita hienosti esiin nostavia samppanjoita. Grand Cru-tarhojen 100% Chardonnay menee harvoin metsään ja De Sousa on elegantin ja puhdaspiirteisen Blanc de Blancs-tyylin ystäville nappivalinta.

(kuvat: Alko)

Viikon Copa – Palacios Remondo La Montesa 2015 (Alko 9,98€ 0,375l)

Alvaro Palacios taida paljon esittelyjä kaivata, mutta taustatietoja kaipaavan kannattaa lukaista kolmen vuoden takainen juttuni tilavierailusta Palacios Remondolla. Joka tapauksessa herra profiloituu mm. Rioja Bajan alueella nimenomaan Garnachan puolestapuhujana. Puolikkaiden pullojen saatavuuden parantumisesta sen sijaan olen iloinnut aiemminkin ja nyt myös hieman laadukkaampia pulloja on alkanut näkymään valikoimissa.

Palacios Remondon La Montesa on saman nimiseltä vuonna 1988 Alvaron isän istuttamalta tarhalta tuleva Garnacha-vetoinen (85 %) blendi, jossa Tempranillo näyttelee vain pientä sivuroolia.Viini on kypsynyt vuoden päivät ranskalaisissa (85 %) ja amerikkalaisessa tammessa (15 %), josta vain viidennes on ollut uutta tavaraa.

Tuoksusta löytyy kypsää kirsikkaa, karhunvatukkaa ja vadelmaa. Melko täyteläinen viini on miellyttävän tasapainoinen. Raikas kirsikkaisuus ja kypsä karhunvatukka saavat seuraa pehmeistä tanniineista ja melko pitkä jälkimaku on täynnä punaisia marjoja sekä mausteisuutta.

La Montesan juju on siinä, että tasapainoisessa paketissa yhdistyy miellyttävällä tavalla ryhdikästä rakenne, raikas kirsikkaisuus sekä Garnachalle tyypilliseen tapaan pehmeä ja kypsä hedelmäisyys. Viini on samaan aikaan helposti lähestyttävä, hauska sekä tyylikäs. Vaikka La Montesa edustaa Palacios Remondon portfolion perusviiniosastoa, on se loistava esimerkki siitä, kuinka fiksun viininitekijän käsistä syntyy perustasollakin mielenkiintoisia ja tasapainoisia viinejä.  4 / 5 staraa.

 

 

 

 

Viikon Copa – Alta Alella Tallarol (Alko 21,90 €)

Kuplaton Xarel-lo on yksi kovimmista Katalonian valkoviinisektorin jutuista viime vuosien aikana ja tätä nykyä markkinoilta löytyykin runsaasti todella vakuuttavia Xarel-losta tehtyjä lajikeviinejä. Barcelonan pohjoispuolella majaansa pitävä Alta Alella panostaa myös vahvasti omalla alueellaan Pansa Blancan nimellä kulkevaan rypäleeseen ja tässä Alkon hyllyiltä löytyvässä Tallarolissa näkyy selkeästi myös tuottajan luonnonmukaiset viljely- ja valmistusmenetelmät. Tallarolia voidaan pitää ns. naturaaliviininä, eli koko kasvu- ja valmistusprosessin aikana kaikenlainen käpälöinti on ollut minimissään, eikä myöskään sulfiitteja ole lisätty.

Tallarol on siis 100% Xarel-lo ja melko intensiivisestä tuoksusta löytyy kypsää omenaa, päärynää, mehiläisvahaa ja mausteisuutta. Suussa viini tuo runsaan tekstuuriinsa mukana ilahduttavan luonteikkaan ja monisävyisen paketin hedelmäisyyttä. Viinistä löytyy hyvällä tavalla mehukkuutta ja myös sopiva määrä ryhdikästä hapokkuutta. Melko pitkä jälkimaku keikkuu mausteisen omenan suunnilla.

Alta Alella Tallarol onnistuu tuomaan nätisti esiin Xarel-lolle tyypillisiä omenaisia ja päärynäisiä piirteitä. Herkullisen mehukkuuden lisäksi viinistä löytyy ilahduttavan persoonallinen ote sekä moniulotteisuutta. Näillä spekseillä dokabiliteetti nousee erinomaiselle tasolle ja viiniä kulauttelee oikein mielellään ihan sellaisenaankin. Ruokapöydässä runsaan tekstuurin ja ryhdikkään rakenteen viini ei pelkää haasteita; itse paistelisin lautaselle mantelilla ja pähkinöillä kuorrutettua vaaleata kalaa ja lorottelisin hieman oliiviöljyä päälle. Vahvat 4 / 5 staraa.

 

 

 

Tyylilajilleen uskollinen Blanc de Noirs – Bauget-Jouette Blanc de Noirs 2013

Samppanjatalo Bauget-Jouette on perustettu vuonna 1822 Epernay’n kulmille, missä perheen viides sukupolvi pyörittää tilaa edelleen. Omistuksessa on 15 hehtaaria tarhoja, joilla kasvaa Chardonnay’ta (50%), Meunieria (40%) sekä Pinot Noiria (10%). Tarhoilla kasvavat köynnökset ovat 15-47 vuotta vanhoja ja samppanjoissa suositaan pitkiä pullokypsytyksiä; kaikki viinit viettävät aikaa sakkojensa kanssa vähintään 4 vuotta. Talon meiningeistä sain pientä esimakua jo joulun 2017 viinisuosituksien yhteydessä arvioidun ja erinomaiseksi osoittautuneen 2010 Blanc de Blancsin myötä ja odotinkin innolla tämän 2013 Blanc de Noirsin korkkaamista.

Pullo pitää sisällään 65% Pinot Noiria ja 35% Meunieria. Viidennes viineistä on käynyt isoissa käytetyissä tammitynnyreissä ja dosagea löytyy 8 g/l. Tuoksusta löytää punaista omenaa, briossia, metsämansikkaa, hieman kermatoffeeta sekä mineraalisuutta. Kuiva maku seurailee tuoksua ja viini onnistuu yhdistämään hienolla tavalla tummien rypäleiden makumaailmaa ja runsaan moussen, säilyttäen kuitenkin samalla elegantin ja herkän otteen. Pitkä jälkimaku pyörii raikkaan hedelmäisyyden ja mineraalisuuden tunnelmissa.

Blanc de Noirs on vaikea tyylilaji ja tuntuu siltä, että toisinaan punaviinimäisyys ammutaan överiksi ja taas toisinaan joistain viineistä on vaikea löytää yhtään mitään tummiin rypäleisiin viittaavaa. Tuottajien osaamisen karttuminen ja markkinoiden luoma kysyntä ovat omalta osaltaan vieneet tyyliä yleisesti ottaen elegantimpaan suuntaan ja samalla myös arvostus tuntuu nousseen. Bauget-Jouette onnistuu erinomaisesti siinä, mitä itse Blanc de Noirsilta odotan – yhdistämään tyylikkäästi tummien rypäleiden tuoman hieman robustimman väännön sekä samppanjan elegantin ja herkän rakenteen. Tämä viini viihtyy erinomaisen hyvin ruokapöydässä ja hyvänä ruokaparina voisi toimia vaikkapa paistetut kampasimpukat, päälle ripoteltu pekonirouhe sekä limeaioli. Suomessa Bauget-Jouette Blanc de Noirs 2013 löytyy ravintolamyynnistä. 4,5 / 5 staraa.

(Maahantuojan toimittama näytepullo)

Viikon Copa – Dr. Loosen Wehlener Riesling (Alko 12,49€ 0,375l)

Pikkupullojen valikoimiin on aina mukava saada vähän maukkaampaakin tavaraa. Saksalaista Riesling-tarjontaa tässä sektorissa kohentaa juuri Alkoon saapunut erikoiserä laadukkaista viineistä sekä punaisista housuista tunnetun Ernie Loosenin Dr. Loosen Wehlener Rieslingiä.

Viinin rypäleet ovat kasvaneet Wehlenin kylän alueella lähellä Bernkastel-Kuesia. Wehlenin kylän tunnetuin ylpeys on huipputarha Wehlener Sonnenuhr, joka lukeutuu myös koko Moselin arvostetuimpiin tarhoihin. VDP:n laatuluokituksessa tämä viini asettuu Ortswein-kategoriaan, eli kyse on ns. kyläviinistä.

Tuoksusta löytyy omenaa, persikkaa, hiukan sitruunaa sekä selkeä liuskekivinen mineraalisuus. Intensiivinen maku kallistuu kuivan puolelle, vaikka pieni määrä (9 g/l) jäännössokeria sieltä erottuukin. Moselin viineille totutusti hapokkuuden sekä jäännössokerin tasapaino on erinomaisella mallilla. Melko pitkä jälkimaku jatkaa mineraalisissa tunnelmissa.

Dr. Loosen Wehlener Riesling on varma valinta laadukkaalta tuottajalta. Hyvä yleisviini monenlaisille kala- ja äyriäisruoille sekä tietysti Moselin Rieslingistä diggaileville mukava viini ihan sellaisenaankin. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Richard Hamilton Colton’s GSM 2015 (Alko 14,69 €)

Australiankin punaviineissä usein esiintyvä kirjainyhdistelmä GSM muodostuu viinissä käytetyiden rypäleiden etukirjaimista. Grenachen, Syrah’n ja Mourvedren sekoittaminen on todennäköisesti lähtöisin eteläisestä Rhônesta, missä lajikkeet ovat varsin yleisiä ja  muodostavat perusrungon monille punaviineille. Samat lajikkeet ovat viihtyneet hyvin myös Australiassa ja erityisesti Shiraz sekä vanhojen köynnösten Grenache ovat kehittyneet omaksi persoonalliseksi tyylilajikseen. Alkon hyllyille on jokin aika sitten heilahtanut Richard Colton’s GSM, joka tulee mainiolta McLaren Vale’n alueelta, Adelaiden eteläpuolelta.
Tummanpunaisen ja reunoiltaan hieman violettiin taittuvan viinin tuoksusta löytyy melko muhkea ja tummasävyinen aromimaailma, josta nousee esiin kypsää mustaherukkaa, mustikkaa, karhunvatukkaa sekä hiukan lakritsia. Täyteläinen maku on pehmeän hedelmäinen, mutta hapokkuuden sopivasti ryhdittämä. Vaikka hedelmäisyys on kypsää se ei sorru yliampuvaan hillomaisuuteen tai paksuuteen, vaan pysyttelee mukavan raikkaissa meiningeissä. Kypsät ja pehmeät tanniinit istuvat hyvin kokonaisuuteen ja melko pitkä jälkimaku jättää tumman marjaisat tunnelmat.

Richard Hamilton Colton’s GSM onnistuu tuomaan mukavasti ja ryhdikkäästi esiin McLaren Valen täyteläistä punaviinityyliä ja on hintaansa nähden hyvä ostos. Täyteläisen viinin tummasävyisen marjaisat maut sopivat hyvin talvipäivien lämmikkeeksi sellaisenaan, runsaammille pataruoille sekä toki myös monenlaisten grilliruokien kylkeen. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Tiukkojen samppanjakuplien äärellä – Bruno Gobillard Vieilles Vignes Brut

Vuodenvaihteen blinipöytään tarvittiin tietysti samppanjaa ja päätin kaivella viinikaapista jotain uudempaa tuttavuutta. Bruno Gobillardin perheellä on pitkät viljelyperinteet Champagnessa ja ensimmäiset omat samppanjatkin on tehty jo 1800-luvun puolivälissä. Nykyään tarhoja on 17 hehtaaria, lähinnä Marnen laaksossa. Vieilles Vignes Brut koostuu Meunierista, Pinot Noirista ja Chardonnay’sta. Kunkin rypäleen osuus vaihtelee tilanteen mukaan, mutta Chardonnay jää aina selkeään sivurooliin. Talon viinien sakkakypsytys kestää vähintään 2 vuotta, malolaktista käymistä ei suosita ja myös sokeritasot pidetään matalina.

Melko hillitty tuoksu nostaa nenään lähinnä sitrushedelmiä, mineraalisuutta sekä hentoa paahteisuutta. Maun puolella sitten tykitelläänkin todella tiukalla ja äärimmäisen hapokkaalla otteella. Maku on toki huomattavan intensiivinen, mutta tiukka sitrushedelmäinen puristus vie pakettia vahvalla otteellaan ja muu kokonaisuus jää selkeästi taka-alalle. Melko pitkä jälkimaku jatkaa sitruunaisissa ja mineraalisissa tunnelmissa.

Bruno Gobillard Vieilles Vignes Brut on puristisen suoraviivainen ja tiukan hapokas samppanja. Tämän viinin juttu ei vaikuta olevan nautinnollinen tasapaino tai eleganssi, mutta äärimmäisen tiukan samppanjatyylin ystävät löytävät tästäkin varmasti paljon hyvää. Blinipöydässä erityisesti mätien ja smetanan kanssa samppanja toimi ihan mukavasti, mutta sellaisenaan tarvitsee hardcore-tason happofiilistelijää. 3 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Vinyes De L’Alba Sumoll (Alko 16,31€)

Monilla viinialueilla perinteiset paikallislajikkeet ovat vuosien saatossa menettäneet viljelyalaa tuottoisammille, helpommin viljeltäville ja trendikäämmille rypälelajikkeille. Viime vuosina on toisaalta nähty myös päinvastaista liikehdintää ja paikka paikoin unholaan jääneiden alkuperäislajikkeiden asemaa on pyritty elvyttämään. Sumoll on perinteinen katalonialaislajike, jonka viljelyala on pudonnut muutamaan sataan hehtaariin. Markkinoille on viime vuosina tuotu varsin mainioita 100%:sia Sumoll-viinejä ja lajiketta toivoisi näkyvän Katalonian viineissä huomattavasti useamminkin. Alkon valikoimista voi nyt bongata erikoiserän Vinyes De L’Alban Sumollia.

Vinyes De L’Alban Sumoll tulee Tarragonan pohjoispuolella 500 metrin korkeudessa kasvavista, noin 50-vuotiaista köynnöksistä. Viljely hoituu luomumeiningeillä, tammea ei ole käytetty lainkaan ja sulfiittienkin lisäys on pidetty minimissä.

Läpinäkyvän rubiininpunaisen viinin tuoksusta nousee esiin mustaherukkaa, punaista kirsikkaa, pientä kukkaisuuutta sekä mustaa oliivia. Keskitäyteläisen viinin hedelmäisyys pysttelee kontrolloidun ryhdikkäänä ja makusektorilta löytyy ilahduttavasti luonnetta sekä rouheata särmää. Lopussa mukaan lyöttäytyy vielä pieni tanniinien puristus sekä alkoholin (14%) tuomaa lämmön tunnetta.

Olen ollut Sumoll-fani heti ensimmäisestä maistamastani viinistä lähtien ja on ilahduttavaa saada myös Alkon hyllyille 100%:nen Sumoll. Juuri Vinyes De L’Alban kaltaiset laadukkaasti valmistetut, luonteikkaat sekä ryhdikkäät Sumollit tuovat virkistävää ja kaivattua vastapainoa kuluttajia kosiskelevan, täyteläisen kypsän punaviinityylin yliotteelle. Ihmettele harvinaisen lajikkeen luonnetta nauttimalla viini sellaisenaan tai valmista kylkeen vaikka yrttimaustettua possua. 3,5 / 5 staraa.