Prioratissa on viljelty viiniä vuosisatoja, mutta maineesta ja laadullisesta loistosta alue on nautiskellut vasta noin kolmisenkymmentä vuotta. Yksi ehdottomasti tärkeimmistä Prioratin nykymaineen ja uuden nousun taustahahmoista on Tarragonassa syntynyt René Barbier. René Barbier oli 70-luvun lopulla ensimmäisiä Prioratin potentiaaliin uskovista viinintekijöistä ja sai muutamia muitakin kovia nimiä innostumaan pienen Gratallopsin kylän tarhoista. Mukaan lyöttäytyivät mm. Carlos Pastrana (Clos l’Obac), Alvaro Palacios (Clos l’Ermita), Josep Luis Pérez (Clos Martinet) ja Daphne Glorian (Clos Erasmus). Toukokuisella Katalonian viinireissulla oli suuri kunnia päästä tapaamaan René Barbieria ja kiertelemään Clos Mogadorin vaikuttavissa maisemissa.
Barbierin ranskalaisella suvulla on pitkät perinteet viinialalla ja viinikirvan iskettyä Ranskaan 1800-luvun lopulla, ajatui perhe Kataloniaan. Laadukkaamman ja modernimman viinintekemisen asialla olleen perheen Espanjan projekti kohtasi kuitenkin monenlaisia vastoinkäymisiä ja lopulta perhe luopui yrityksestä, joka on nykyään osa Freixenet Groupia. René itse on opiskellut mm. Burgundissa ja Bordeaux’ssa sekä hankkinut kokemusta myös muutamista maineikkaista ranskalaisista viinitaloista. Kun René hankki vuonna 1979 ensimmäiset omat tarhansa Gratallopsista, kasvoi alueella lähinnä Garnatxaa sekä tuolloin perin heikkolaatuisena pidettyä Cariñenaa. Penedesissä oli jo innostuttu Cabernet Sauvignonista, ja myös Barbier ja kumppanit istuttivat tarhoilleen ranskalaisia lajikkeita, kuten Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah sekä Pinot Noir. Ensimmäiset viinit tulivat markkinoille 1980-luvun lopulla ja joitakin vuosia myöhemmin ne olivatkin jo kovassa huudossa ympäri maailman. Ensimmäisen aallon modernistien vanavedessä alueelle rynnänneet tuottajat ovat seuranneet esimerkkiä ja suurin osa Prioratin viineistä on edelleen Garnatxa- ja Cariñena-voittoisia blendejä, maustettuna pienillä määrillä ranskalaislajikkeita. Vasta viime vuosien aikana on alettu näkemään hiukan aiempaa enemmän yksittäisten lajikkeiden viinejä.
Clos Mogadorin tilan kaikkia tarhoja hoidetaan biodynaamisesti. Myrkynvihreässä 80-luvun tila-autossa pitkin kinttupolkuja körötellessä näkyy runsaasti köynnösten lomassa majailevaa oheiskasvillisuutta. Rattia väännellessään René naureskeleekin tien toisella puolen olevien naapurimies Alvaron nätisti siistittyjen ja omien villimmin kasvavien tarhojensa välistä “siisteyseroa”. Monenkirjavalla kasvillisuudella halutaan kuitenkin korostaa tarhojen biodiversiteettiä. Jutustelunsa lomassa René korostaa poikansa René Barbier Jr:n herkkyyttä tunnistaa pienten asioiden merkitykset tarhojen hoidossa, luonnonmukaisten menetelmien käytössä sekä myös viinien valmistuksessa.
Rypäleet valikoidaan tarkkaan, vain parhaat valitaan ja poiminta pyritään ajoittamaan mahdollisimman oikeaan aikaan. Puristus tapahtuu ikivanhoilla puristimilla (kts. kuva yllä) ja viinit käyvät villihiivoilla omaan rauhalliseen tahtiinsa. Viinejä ei myöskään suodateta ennen pullotusta. Valkoviinejä työstetään suurissa itävaltalaisissa tynnyreissä, sementtitankeissa sekä amphorassa. Punaiset kypsyvät lähes täysin ranskalaisissa tammitynnyreissä. Eri palstojen viinit käytetään kunkin viinin ja vuosikerran ominaisuuksista riippuen joko erä- tai palstakohtaisesti tai sekoitellen.
René Barbier haluaa tuoda viineissään esiin niiden kasvumpäristön ominaisuuksia. Koko vierailun aikana välittyi varsin seesteinen, rento ja harmoninen tunnelma, niin tarhoilla, kuin Bodegassakin. Tämän tunnelman Barbier on jollain ihmeen ilveellä onnistunut saamaan myös viineihinsä, sillä kaikista maistelemistani viineistä huokui sitä samaa seesteisyyttä ja harmoniaa. Viinien rakenteessa tämä näkyy mm. poikkeuksellisena tasapainona sekä äärimmäisen sulavana yhteispelinä eri komponenttien välillä.
1. Manyetes 2014 (Espanjassa noin 45 €) Cariñena-köynnökset, jotka kasvavat etelään suuntaavalla, tilan kuumimmalla ja kuivimmalla Manyetes-tarhalla. Hyvin niukasti pintamaata, minkä alla Llicorellaa. Kypsytys 18 kk 300 litraisissa tammitynnyreissä. Tumman violetti väri. Melko intensiivinen tuoksu, jossa pinnalla tummia marjoja ja kypsää kirsikkaa. Suussa samettinen tuntuma, intensiivisen hedelmän maku kantaa pitkään ja kokonaisuus on tasapainoinen. Matalien satomäärien Cariñenalle tyypillistä raikkautta. Vuosituotanto noin 4500 pulloa.
2. Clos Mogador 2014 (Alkoon listattu vk. 2010 83,20 € / Espanjassa 2014 noin 55 €) Garnatxa 49%, Cariñena 25%, Syrah 16%, Cabernet Sauvignon 10%. Kypsytys 18 kk ranskalaisissa Neversin ja Allierin 300- ja 2000- litraisissa tammitynnyreissä, joista 70 % uusia ja 30 % toisen vuoden tynnyreitä. Pullokypsytys 12 kk. Hiukan edellistä ujompi ja pidättyväisempi tummasävyinen tuoksu, jossa enemmän kukkaisuutta ja pientä mineraalisuutta. Täyteläisen viinin suutuntuma on poikkeuksellisen samettinen ja harmoninen. Pakettia tukee yllättävän napakka hapokkuus. Erittäin pitkä mausteinen ja tumman marjaisa jälkimaku. Todella lupaava viini, joka on luonnollisesti varsin nuoressa vaiheessa vielä ja vähintään muutaman vuoden lisäkypsytys on paikallaan. Vuosituotanto noin 30 000 pulloa.
3. Clos Mogador 2003 (Garnatxa, Cariñena, Syrah, Cabernet Sauvignon) Kuuman vuosikerran viinissä on jo selkeästi tiilenpunaan kääntyvää värisävyä ja avoimempi tuoksu. Tummien marjojen seasta löytää kiehtovan paketin yrttisyyttä, tupakkaa, hiukan märkiä lehtiä sekä syysmetsän tuoksua. Hapokkuus hieman vuosikertaa -14 matalampi, mutta ja erittäin pitkän jälkimaun saattelemana poikkeuksellisen upea ja hienojakoinen tanniinirakenne. Varsin kivassa vaiheessa jo nyt, joskin kellaripotentiaalia riittää hyvin vielä vähintään muutamiksi vuosiksi.
4. Nelin Blanco 2005 (Espanjassa noin 35 €) Pääosin Garnatxa Blanca ja Macabeo, mutta myös pieniä määriä Viognier, Escanyavella, Pedro Ximenez, Pinot Noir, Marsanne ja Rousanne. Rypäleet 5,8 hehtaarin alalta, neljältä eri palstalta, 350-500 metrin korkeudesta. Jonkin verran kuorikontaktia, käyminen isoissa tammitynnyreissä, ja kypsytys 16 kk isoissa tammitynnyreissä, sementtitankeissa sekä amphorassa. Upeasti kehittynyt kuiva viini, jossa intensiivinen paketti heinää, hunajaa, appelsiinin kuorta, kuivattuja hedelmiä. Aivan mieletön ja todella moniulotteinen sekä tiukan hapokas viini (pH noin 3,2). Vuosituotanto noin 7000 pulloa.
5. Espectacle 2014 Montsant (Espanjassa noin 105 €) Garnatxa. René Barbierin, hänen vaimonsa Isabelle Meyerin, Christopher Cannanin (Clos Figueres, Celler Laurona), Fernando Zamoran ja Marta Conden yhteistyprojekti jopa 120-vuotiaista Garnatxa-köynnöksistä Montsantista. Kypsytys 14-16 kk isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Intensiivisestä tuoksusta löytyy tummia marjoja, lääkemäisyyttä, kukkaisuutta ja yrttejä. Makusektorilla uskomattoman syvä ja moniulotteinen makuprofiili, jossa poikkeuksellisen hienoa eläväisyyttä. Erittäin pitkä, yrttinen jälkimaku.
Vierailu René Barbierin Clos Mogadorilla oli seesteisen ja lämminhenkisen tunnelmansa vuoksi yksi miellyttävimmistä viinitilavierailuistani koskaan. Viinejä maistellessa unohti täysin kulauttelevansa yksiä Prioratin ja koko Espanjan laadukkaimpia viinejä itse legendan seurassa. Näidenkin viinien takana on hurja määrä raakaa työtä ja uhrauksia, mutta tuskimpa näitä tarinoita tai näin suuria viinejä olisi koskaan syntynyt ilman, että René Barbierin oma persoona olisi ollut koko ajan täysillä mukana.
Porrera on noussut viime vuosina yhdeksi Prioratin puhutuimmista ala-alueista. Salaisuus piilee muuta Prioratia hieman viileämmässä ilmastossa sekä korkealla sijaitsevien jyrkkien rinteiden vanhoissa köynnöksissä. Porreran tarhoilta pystytään oikeissa käsissä tuottamaan Prioratin raikkaimpia ja hapokkaimpia viinejä ja Garnatxan lisäksi erityisesti Cariñena pääsee täällä täyteen loistoonsa. Mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, sillä tuottaakseen laadukkaita rypäleitä, jyrkillä rinteillä bushvine-tyyppisesti istutetut köynnökset tarvitsevat paljon huolenpitoa, mikä tarkoittaa tuskallisen paljon rankkaa käsityötä vaikeissa olosuhteissa. Vanhojen köynnösten sato jää pieneksi ja joskus joudutaan tyytymään vain n. 300 grammaan rypäleitä per köynnös! Näillä spekseillä valmistettu viini ei ole koskaan halpaa, mutta toisaalta laatu on sitäkin korkeampi.
Vierailin Katalonian viinireissulla Ferrer Bobetin tilalla ja kiertelimme tilat sekä maistelimme parit viinit Raül Bobetin kanssa. Suurin osa toiminnasta tapahtuu viinitarhoilla, mutta myös kellariolosuhteet- ja välineistö on hiottu pedantisti ja viimeisen päälle. Lämpötiloja ja kosteutta kontrolloidaan tarkasti, eri tarkoituksiin käytetyt tilat on huolellisesti eristetty toisistaan ja mm. suurin osa käymistankeista Raül on itse suunnitellut omiin tarkoituksiinsa soveltuviksi. Viinejä analysoidaan prosessin aikana jatkuvasti ja systemaattisesti, suurin painoarvo on aistinvaraisessa sokkomaistamisessa.
Kierroksen päätteeksi maistelimme 3 viiniä:
Illallisen ruokatarjoilusta vastasi 
Rheinhessen on omissa kirjoissani yksi tämän hetken energisimmistä ja ehkä viiniensä laajan kirjon vuoksi myös yksi yllätyksellisimmistä viinialueista Saksassa. Alueen iso tuotantomäärä kätkee sisälleen paljon hyvinkin erilaista ja eritasoista tavaraa, mutta se kiehtovin juttu on alueen nuoret, rohkeat ja ennakkoluulottomat viinintekijät, jotka saavat parhaimmillaan aikaan todella mielenkiintoisia ja ihastuttavia viinejä. Jotakuinkin kaikki tuottajat pitivät vuosikertaa 2016 erittäin hyvänä. Kasvukauden alkupuoli oli poikkeuksellisen märkä ja odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Pitkään lämpimänä jatkunut syksy pelasti kuitenkin sadon ja lopputulos puhuu puolestaan. Ylistystä niittäneen vuoden 2015 kaltaista täyteläisyyttä ja runsasta hedelmäpeliä ei tulla näkemään, mutta nätisti puhdaspiirteistä ja rakenteeltaan lupaavaa tavaraa kylläkin. Viinien kehittymispotentiaalin ja moniulotteisuuden suhteen monet tuottajat tuntuvat kuitenkin uskovan enemmän vuosikertaan 2015.
Kuten odottaa saattaa, alueen maineikkaimmat huipputuottajat pitivät nytkin pintansa ja erottuivat massasta, erityisesti tasapainoisten ja fokusoituneiden viiniensä ansiosta. Wittmann, Keller, Krüger-Rumpf, Kühling-Gillot, Battenfeld-Spanier, Gunderloch, Stefan Winter ja Wagner-Stempel maisteluiden ehdotonta ja tyylikkäintä kärkeä.
Takaa ja sivulta tullaan kuitenkin lujaa ja varmoilla otteilla. Tämän hetken kovimmat haastajat ja omat veikkaukseni Rheinehessenin tulevaisuuden isoiksi nimiksi ovat kaksi todella vakuuttavaa nuorta naisviinintekijää – Katharina Wechsler ja Lisa Bunn. Wechslerin viineistä löytyy poikkeuksellista energisyyttä, jännitettä sekä konsentraatiota, ja mikä parasta, paketti pysyy hienosti kontrollissa lajikkeesta riippumatta. Katharina Wechsler kertoi 2016 vuosikerran olevan ehkäpä hänen parhaansa koskaan! Lisa Bunn taas tuntuu saavan aikaan hyvin tasapainoista ja eleganttia ja puhdaspiirteistä tavaraa.
Edellä mainittujen lisäksi luomu- ja biodynaamisten viinien sektorissa tasokkaita viinejä löytyi Brüder Dr. Beckeriltä, Riffeliltä sekä hieman naturaalimpaa linjaa edustavalta Schätzeliltä. Myös ennestään jossain määrin tutut Thörle ja Weinreich esittelivät jälleen kerran tyylikkäitä ja vakuuttavia viinejä. Yllättävimmät löydöt olivat Weingut Spohrin hieman tammea nähnyt, ryhdikäs, mutta erittäin nätissä tasapainossa ollut Weisser Burgunder ´S´ sekä Jens Bettenheimerin Ingelheimer Chardonnay.
