Chateau Belá Riesling 2012 – 18,80 €

Posted on 09/02/2015 by Copatinto

Viini Slovakiasta voi lähtökohtaisesti tuntua hieman oudolta, mutta ainakin pari omaa aikaisempaa kokemusta maan valkoviinin parissa ovat olleet varsin positiivisia. Luottamusta ei tämän pullon kohdalla ainakaan horjuta se seikka, että homman takana on legendaarinen Egon Müller, jonka Moselin tuotanto on saavuttanut jotakuinkin legendaarisen maineen.

Viinin tuoksu on varsin tyypillistä Rieslingiä. Vihreätä omenaa, persikkaa, mineraalisuutta ja pientä kalkin vivahdetta. Viinin rakenne on paksu ja liikehdintä lasissa raskasliikkeistä. Melko runsas maku seuraa nätisti tuoksun fiiliksiä ja pieni määrä jäännössokeria on erinomaisessa tasapainossa tiukan hapokkuuden kanssa. Viiniin on saatu sellaista saksalaisen Rieslingin syvyyttä, jota tuntuu olevan vaikea saavuttaa muualla. Alkoholia on etiketin mukaan jopa 14 %, mutta suureksi yllätykseksi se ei aivan älyttömästi tunnu, lukuunottamatta pientä kulautuksenjälkeistä lämmöntunnetta.

Chateau Belá on siis tasapainoinen, maukas ja hyvin pitkälti saksalaistyyliseen lopputulokseen nojaava slovakialaisriesling. Hintalapun vajaa yhdeksäntoista euroa voi tuntua tiukalta, mutta viini tarjoaa vastineeksi varsin tasokkaan ja huolella tehdyn paketin. Ehkä on hyvä myös muistaa, etteivät Egon Müllerin Moselin pullotkaan mitään edullista tavaraa ole. 4 / 5 staraa, pienellä varauksella korkean alkoholipitoisuuden suhteen. (Kuvan © Alko)

Concannon Livermore Petite Sirah 2012 – 14,95 €

Posted on 04/02/2015 by Copatinto

Tuhdin rustiikkisia punaviinejä tuottava Petite Sirah ei ole kovinkaan tunnettu lajike ylipäätään ja siitä valmistettuja 100 %:sia lajikeviinejä tulee melko harvoin vastaan. Viimeisimmät omat muistot tällaisesta punkusta taitavat ajoittua muutaman vuoden taakse Tukholmaan, jolloin maistelin jotain kalifornialaista erittäin alkoholista ja railakkaalla jäännössokeritykityksellä varustettua tapausta. En kiljunut riemusta. Muistot sikseen ja Alkon hyllystä kouraan noin viidentoista euron leka lajikkeeseen vahvasti panostaneelta tuottajalta.

1800-luvun lopulla perustettu Concannon on ollut merkittävässä roolissa Kalifornian Cabernet Sauvignon-kloonien tutkimustyössä ja tilalle aikoinaan Chateau Margaux’n tarhoilta päätyneistä pistokkaista kasvaneita köynnöksiä on tutkiskeltu pitkään ja hartaasti yhdessä UC Davisin tutkijoiden kanssa. Concannon on myös vastuussa ensimmäisestä amerikkalaisesta Petite Sirah-viinistä. Tilalla on kasvanut kyseistä lajiketta jo 1800-luvun lopulta saakka. Tämän putelin Petite Sirah-rypäleet ovat kasvaneet Livermore Valleyn alueella Kaliforniassa, missä maaperä on sorapitoista. Viiniä on kypsytetty tammessa 18 kk ja pulloissa 6 kk.

Tuoksussa on mustikkaa, karhunvatukkaa ja tammea. Suussa täyteläinen ja tuhdinoloinen viini vaikuttaa odotuksien mukaisen konsentroituneelta ja kypsän hedelmäiseltä. Viini ei jyllää hapokkuudella eikä tiukoilla tanniineilla, mutta loppua kohden esiin työntyvä mukava bitterisyys ryhdittää kokonaisuutta todella kivasti. Jälkimaku on keskipitkää, kypsän hedelmäistä sorttia.

Concannon Livermore Petite Sirah on pehmeän täyteläinen ja kypsän hedelmäinen viini. Jenkkiviineissä ei yleensä pihtailla tammen käytön suhteen, mutta tällä kertaa pitkä tammikypsytys tuntuu yllättävän vähän kokonaisuudessa. Liekö sitten käytössä ollut vanhempia tynnyreitä vai kätkeytyykö tammi konsentroituneen hedelmän alle? Paketin ilopilleri on paletin loppupuolella ilmenevä pieni bitterisyys, vaikka happo- ja tanniinisektorille jäinkin kaipaamaan jonkinlaista piristävää lisäpotkua. Kaiken kaikkiaan ihan mukava pläjäys tuhdimman punkkusektorin ystäville. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Rafael Palacios Louro do Bolo 2011

Posted on 17/01/2015 by Copatinto

Espanjan pohjoisimpien alueiden viinit ovat tuottaneet pettymyksiä äärimmäisen harvoin. Hinta ja laatukin tuntuvat kohtaavan ilhaduttavan usein. Yksi päräyttävistä viinialueista on Valdeorras. Alueen viineistä päätyy Espanjan rajojen ulkopuolelle alle 10 prosenttia, joten ainakaan liian usein ei meillä päin näihin törmää, ellei sitten varta vasten etsi. Rafael Palacios tuskin kaipaa viinintuottajana sen suurempia esittelyjä, mutta Valdeorrasista hän on hankkinut tarhoja omistukseensa vuonna 2004. Köynnökset sijaitsevat Bibei-joen rantamilla 600-700 metrin korkeudessa. Tarhoilla kasvaa lähinnä alueen omaa valkkariylpeyttä, Godelloa.

Tällä kertaa korkkautui vuosikerta 2011. Pullo pitää sisällään 94% Godelloa ja 6 % Treixaduraa. Rypäleet on kerätty 17-28 vuotiaista köynnöksistä. Viini on käynyt isoissa 3000 litran tammisäiliöissä ja myös kypsynyt sakkoineen samaisissa astioissa 5 kuukautta.

Tuoksussa on intensiivinen paketti limeä, melonia, kiwiä ja mineraalisuutta. Paletilla tiukan hapokas, alkuun hiukan kireäkin, loistavassa ryhdissä pysyvä tapaus. Hedelmäisyys on runsasta ja konsentroitunutta sorttia, mutta sitä tasapainottaa erinomaisesti napakka hapokkuus ja reipas mineraalisuus. Viini hyötyi selkeästi lisähapesta ja avautui hetken hengitettyään huomattavasti moniulotteisemmaksi. Samalla viinistä alkoi löytymäään myös hieman kehittyneempiä vivahteita. Erittäin pitkä sitruksinen ja mineraalinen jälkimaku, joka nostaa veden kielelle.

Louro do Bolo on erinomainen esimerkki Valdeorrasin viinipotentiaalista. Tiukemman paketin valkkareista diggailevat nauttivat varmasti tämän viinin tuoreimpiakin vuosikertoja hymy naamalla, mutta lähtökohtaisesti uskoisin lyhyen aikavälin kellaroinnin olevan hyvä tapa tasoittella nuorekkaan tiukkaa hapokkuutta ja konsentroinutta hedelmää. Viini liikkuu nettikaupoissa 12-15 euron välimaastossa, joten hinta-laatusuhde on erinomainen. Ravintolapuolella tätä voi pyytää lasiinsa ainakin Copas y Tapasissa Helsingissä. Tässä vaiheessa elinkaarta irtoaa 4 / 5 staraa, mutta viinin kehityskäppyrä vaikuttaisi olevan vielä nousujohteinen. Taidanpa jättää yhden pullon lepäilemään viinikaappiini vielä joksikin aikaa.

Jouluviinit 2014

Posted on 09/12/2014 by Copatinto

Joulun tuloa ei voi estää, joten on ehkä parempi keskittyä suosiolla jouluviinien pohdintaan. Seuraavassa muutamia poimintoja Alkon valikoimista.

Mistinguett Vintage Edition Rosé Brut 2013 – 9,99 €

– Vuokrajoulupukin nenän väriä muistuttavasta pakkauksesta löytyy pirteä ja raikas rosé-kuohuviini, jonka tuoksussa on vadelmaa ja metsämansikkaa. Maku on melko runsas, mutta viini pysyttelee loppuun asti varsin raikkaana ja melko neutraalina. Joulupöydän moniottelija tai vaikka suuta puhdistava välikuohari.

André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brut – 29,90 €

– Väittäisin tässä olevan Alkon tämän hetken samppanjahyllyjen paras hinta-laatusuhde. Runsas, paahteinen, maukas ja tyylikäs. Nostattaa tunnelman kattoon ja taklailee matkallaan helposti erilaisia kalalautasia (savulla tai ilman), mätejä ja sörsseleitä.

Logan Weemala Riesling – 12,87 €

– Pirteää hapokkuutta, vihreätä omenaa ja sitruunaa. Lähestulkoon kuivan tuntuinen puolikuiva valkkari tasapainoilee mainiosti reippaan hapokkuuden tuoman ryhdin ja pienen jäännössokerimäärän kanssa. Hyvä valinta monenlaisten kala- ja äyriäissettien kylkeen, tuskin pelästyy pientä mausteisuuttakaan.

Bellingham The Bernard Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier – 14,99 €

– Hieman täyteläisempi ja tammen paahteen sävyttämä valkkari. Tuoksun eksoottiset ja kukkaiset vivahteet pysyvät ryhdissä makusektorin sitruksisella ja mausteisella otteella. Runsaampien kalaruokien lisäksi hyvä valinta esim. vaaleille lihoille.

Planeta Etna Rosso – 13,90 €

– Keskitäyteläisestä paketista löytyy vadelman ja metsämansikan lisäksi mausteisuutta, ja savua. Pinot Noir-tyyppinen herkkyys yhdistyy sopivasti robustiin ja luonteikkaaseen tulivuorimaisemien meininkiin. Vaaleammille ja muillekin kypsemmille lihoille. Miksei toimisi mukiinmenevästi myös punalihaisen kalan kanssa. (pidempi arvio täällä)

Faustino I Gran Reserva 2001 – 24,40 €

– Vanha Riojan legenda on monille tuttu vähintään etikettinsä puolesta. Nyt on hyllyssä erinomainen vuosikerta 2001, jota ei ehkä kannata missata. Klassiseen Rioja-tyyliin sopien kirsikkaa, nahkaa, tammea ja kaiken kaikkiaan mukavaan kuntoon ikääntynyttä settiä. Käy erittäin hyvin tummemmille lihoille, riistalle ja kypsytetyille juustoille.

Grant Burge Aged Tawny – 22,00 €

– Tilausvalikoiman puolelta todella maistuva Tawny-tyyppinen väkevöity viini Australiasta. Rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja pähkinää. Menee jälkiruokana sellaisenaankin, mutta viihtyy varmasti kypsytetyillä, suolaisilla juustoilla varustetussa seurassa tai vaikka pähkinäisten jälkiruokien kaverina.

Kurkkaa myös menneiden joulujen suositukset: 2013, 2012, 2011. (Kuvien © Alko ja maahantuojat)

Az. Agrigola San Salvatore Trentenare 2013

Posted on 27/11/2014 by Copatinto

Amalfin reissulla piti toki ratsata huolellisesti paikallisten viinikauppojen antimet. Viinikauppojen tarjonta oli putiikkien pieneen kokoon suhteutettuna yllättävänkin monipuolista ja laajaa. Campanian valkkareista puhuttaessa Fiano lienee lajikkeista se kiinnostavin ja kansainvälisellä arvostuksella mitattuna Avellinosta taitaa löytyä se kovin sektori. Avellinon pullotteita tiesin toki löytäväni reissun aikana periaatteessa mistä vaan, joten hakusessa oli jotain vähän oudompaa kamaa. Nappasinkin erään liikkeen hyllystä mukaan myyjän vuolaiden suositusten saattelemana pullollisen Azienda Agricola San Salvatoren Trentenarea. Kyseinen tuottaja viljelee viinitarhojaan luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti. Viinitarhoja on yhteensä 16,5 hehtaaria ja pulloja tyrkitään markkinoille 95000 vuodessa. Viinin lisäksi yhtiö tuottaa mm. hedelmiä, oliiveja ja mozzarellaa 450 puhvelin voimalla. Pullosta löytyy siis 100% Fiano ja viini tulee Paestumin IGT-alueelta, joka jo sinänsä oli meikäläiselle uusi tuttavuus. Rypäleet on kerätty nuorista köynnöksistä noin 500-600 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevilta tarhoilta. Viiniä on kypsytetty terästankeissa 8 kuukautta.

Tuoksussa on limeä, melko voimakasta mineraalisuutta sekä hiukan jotain vaaleasävyistä kukkaisuutta. Runsas, tiiviin hedelmäinen maku ja rakenne, jota tyylikäs mineraalisuus tukee hienosti. Ryhdikäs hapokkuus nostaa veden kielelle ja nopeasti tyhjenevä lasi suorastaan karjuu kaatamaan lisää. Viinissä on poikkeuksellisen hyvä rytmi – asia, jota on ehkä hiukan vaikea selittää, mutta kokemus on jotakuinkin sellainen, että kaikki palaset tuntuvat loksahtavan vaivattomasti oikealle paikalleen juuri oikealla hetkellä. Viinistä ei myöskään tarvitse hakemalla hakea asioita, vaan kaikki soljuu nenään, suuhun ja tajuntaan kuin itsestään.

Hauska viini, jonka merellinen mineraalisuus ja raikas hapokkuus osuivat parinkymmenen lämpöasteen ja Amalfin huikeiden merimaisemien kanssa kuin nyrkki nenänvarteen. Jos jossain sattuu tulemaan San Salvatoren pullotteita vastaan, en epäröisi hankintapäätöksen kanssa sekuntiakaan, etenkin kun tämän viinin hintalapussa luki noin yksitoista euroa. Tällaisen valkkarin parittaminen monenlaisten merenelävien ja kalaruokien kanssa käy kuin tanssi. Riippuen tietysti hieman myös siitä, miten hyvin se tanssi itse kullakin käy. 4,5 / 5 staraa.

Marco Felluga Ribolla Gialla Collio 2011

Posted on 13/11/2014 by Copatinto

Italiassa viljellään suorastaan mielenterveyttä horjuttavia määriä erilaisia rypäleitä. Joidenkin arvioiden mukaan puhuttaisiin yli kahdesta tuhannesta lajikkeesta. Alunperin ilmeisesti kreikkalainen Ribolla Gialla on yksi hieman vähemmän tarhapinta-alaa valloittamaan onnistunut valkoviinilajike, jota viljellään alkuperämaansa lisäksi lähinnä Italian Friulissa ja Sloveniassa. Tämä Marco Fellugan sataprosenttinen Ribolla Gialla tulee Collion alueelta, joka on yksi arvostetuimpia Friulin ala-alueita. Rypäleet ovat kasvaneet Oslavian ja Capriva del Friulin seudulla. Viini on suorittanut käymisensä terästankeissa ja saanut kypsyä sakkojensa kanssa joidenkin kuukausien ajan.

Marco Felluga on 1950-luvulla lähelle Slovenian rajaa, Gradisca d’Isonzoon perustettu tila. Friulin eri ala-alueilla sijaitsevilta, yhteensä sadan hehtaarin kokoisilta tarhoilta rutistellaan ja puristellaan viiniä noin 600000 pulloa vuodessa. Tavara on pääosin valkoviiniä ja iso osa viineistä nakuttelee Gambero Rossossa kahta bicchieriä tasaisesti vuodesta toiseen.

Melko vahvasti kellertävän viinin tuoksusta löytyy sitruunaa, omenaa, vaaleita kukkia sekä suhteellisen voimakasta mineraalisuutta. Paletilla aistii tiukasti kontrolloitua raikasta hedelmää sekä napakkaa hapokkuutta, jota reipas mineraalisuus komppaa aina pitkään jälkimakuun saakka.

Varsin mainio viini, josta löytyy tiukkaa hapokkuutta, tiivistä hedelmäisyyttä sekä reilu annos kiehtovaa mineraalisuutta. Tallinnasta Livikon myymälästä ( Lootsi 8 ) pullollinen irtosi hintaan 12,90 €, jota voi pitää laatuun nähden varsin kohtuullisena. Lautaselle tyrkkäisin mieluiten vaikka pannulla paistettua punalihaista kalaa tai grillattuja äyriäisiä. 4 / 5 staraa.

Vinyes Domènech Furvus 2010

Posted on 30/10/2014 by Copatinto

Aiemmin keväällä pyörähdin Barcelonassa valtavilla Alimentaria ruoka- ja viinimessuilla. Olin juuri maistellut loistavia Castell Sant Antonin Cavoja, kun eräs herrasmies nyki hihasta viereisen pöydän ääreen. Sain aluksi lasiini Vinyes Domènechin vanhojen köynnösten Garnatxa Blancaa, mikä ei ole lainkaan huono veto lajiketta fanittavan viinipölhön näkövinkkelistä. Keskustellessamme Garnatxa Blancan potentiaalista ja nykytilasta, kuiskasi Joan Ignasi Domènech yllättäen olevansa presidentti. Presidentti-termin kapeaan käyttösektoriin tottuneena taisin sekunnin kymmenyksen ajan jo luulla miehen seonneen sanoissaan tai jopa järjissään. Hymynvire kasvoillaan hän kuitenkin tarkensi olevansa Katalonian Garnatxa-järjestön, Terra de Garnatxes, presidentti. Kävi selväksi, että jos joskus olisi jotain epäselvää liittyen Garnatxaan, tulisi asiassa kääntyä hänen puoleensa.

Montsantissa Capcanesin kylän lähellä toimiva Vinyes Domènech viljelee 17 hehtaarin kokoisia tarhojaan luomu- ja biodynaamisin menetelmin. Luomu- ja carbon footprint-sertifioitu tila on vienyt ympäristöystävällisyyden perusjeesustelua pidemmälle ja pokannut asian tiimoilta myös erilaisia palkintoja. Tilan päärakennus on viimeisen päälle energiatehokas, sähkö tuotetaan 90 %:sti paikan päällä uusiutuvilla energiamuodoilla ja vesipuoli hoituu kokonaan sadevesillä sekä omilla lähdevesilähteillä. Talon viinihierarkiassa Furvus asettuu kakkosviinin paikalle lippulaiva Teixarin jälkeen. Viini on valmistettu 500-600 metrin korkeudessa kasvaneista Garnatxasta (80 %) ja Merlot’sta (20 %). Kaikkien yksittäisten palstojen viinit valmistetaan erikseen ja käyminen tapahtuu luonnonhiivoilla. Viiniä on kypsytetty 14 kk ranskalaisessa tammessa, yleensä käytössä on 1-2 vuotta vanhoja tynnyreitä.

Tuoksussa tummahkoa kirsikkaa, herukkaa, karhunvatukkaa, yrttejä ja setripuuta. Paletilla todella samettinen suutuntuma, napakka mutta kypsä tanniinisuus, hyvä hapokkuus ja hedelmäkin pysyy hienosti kontrollissa. Paletin loppua kohden mausteisuus korostuu ja alkoholin lämpö tuo muuhun kokonaisuuteen sopivaa muhkeutta. Tasapainoinen viini liukuu pitkään jälkimakuun ja kaikki palikat tuntuvat olevan nätisti kohdillaan.

Vinyes Domènech Furvus 2010 on erinomainen Garnatxa-vetoinen punkku Montsantista, eikä ole epäilystäkään, että tiimi tietää mitä tekee. Päällimmäisenä jää mieleen samettinen suutuntuma ja eri osa-alueiden välinen harmonia. Suhteellisen pitkästä tammikypsytyksestä huolimatta tammi pysyttelee taka-alalla ja tuo vahvistusta enemmänkin viinin rakenteeseen, kuin makuun. Talon lippulaiva Teixarin moniulotteisuudesta jäädään iso askel, mutta toisaalta hintalapussakin lukee yli puolet pienempi lukema. Vila Vinitecasta noin 16 eurolla oikein hyvä ostos. Lautaselle vaikka grillattua possua, nautaa tai lammasta. 4 / 5 staraa.

Ezimit Vranec Barrique 2009 – 9,99 €

Posted on 27/10/2014 by Copatinto

Makedonian viinit ovat monelle varmasti kovin hämärää sektoria, enkä itsekään ole ehtinyt elämäni aikana montaa maistamaan. Jostain kolosta on kuitenkin Alkon perusvalikoimaankin saakka onnistunut livahtamaan makedonialanen punaviini. Lempinimen black stallion saanut Vranec on mielenkiintoinen punaviinilajike, koska siitä tehdyistä viineistä huhuillaan Makedonian ja Montenegron ensimmäistä kovemman luokan viiniläpimurtoa maailmalla. Aika näyttää miten käy.

Ezimit Vino Vranec Barrique 2009 tulee Štipin kaupungin lähimaastosta. Alueen kesät ovat kuivia ja kuumia, talvet lyhyitä ja melko leutoja, vaikka pienesti pakkasen puolelle voi mittari heilahtaakin. Alueen hiekkainen maaperä on rautapitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja kypsynyt vuoden päivät ranskalaisessa tammessa. Lisäksi sitä on lepuutettu vielä puoli vuotta pulloissa.

Tuoksussa on kirsikkaa, herukkaa, yrttisyyttä, hieman lakritsia ja tammea. Paletilla melko täyteläisen viinin hedemäsektori pysyy tyylikkäästi aisoissa ja viini lunastaa lempinimensä maineen viimeistään reippaalla tanniinisuudella ja ryhdikkäällä happo-osastolla. Viini ei lätkäise kaikkia kortteja pöytään kerralla vaan availee muutamia uusia ulottuvuuksia hiljalleen lasissa avautuessaan. Pitkähkö mausteinen jälkimaku saa seuraa ikeniä puristelevista tanniineista.

Makedonialainen Vranec onnistuu yllättämään positiivisesti sekä laadullisesti että tyylillisesti. Kympin hintalapulla pullo on erinomainen ostos. Tanniinisektori on sen verran vahvassa vireessä, että parin tunnin dekantointi ennen tarjoilua on paikallaan ja samalla kannattaa varata kylkeen jotain purtavaa. Mediumiksi paistetut tummat lihat, muut reipashenkiset liharuoat sekä pitkään kypsytetyt vahvat juustot ovat varmoja valintoja. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Bodegas Gancedo Xestal Mencia 2007

Posted on 25/10/2014 by Copatinto

Eräänä lauantaina pääsi käymään niin, että loputtoman pitkään ja hartaasti kypsennetty pulled pork oli vielä valmistuttuaankin vailla viinikaveria. Noin kymmenen sekunnin pituinen matka viinikaapille johti ajatuksia Mencian suuntaan. Kaapin sisältöä ei tarvinnut tällä kertaa töllistellä kovinkaan pitkään, sillä Xestal Mencia -07 osui kiikareihin jokseenkin välittömästi ja valinta oli valmis.

Bodegas Gancedo viljelee Bierzossa viiniä 20 hehtaarin alueella. Tarhoilla kasvaa Menciaa sekä pieniä määriä Godelloa ja Doña Blancaa. Talo luottaa perinteisen ja ympäristöä kunnioittavan viininviljelyn sekä modernin viininvalmistusteknologian kombinaatioon. Xestal Mencian rypäleet ovat 60-100 vuotiaiden Mencia-köynnösten satoa ja viiniä on kypsytetty 12 kuukautta ranskalaisissa tynnyreissä. Kauppojen hyllyille Xestal päästetään vasta viiden vuoden pullokypsyttelyn jälkeen.

Alkuun melko pidättyväinen viini avautuu pikkuhiljaa lasissa ja maanläheisestä tuoksusta alkaa erottumaan mustikkaa, tummaa kirsikkaa, tammen paahdetta ja mausteisuutta. Paletilla viini lyö pöytään erittäin vahvan uutoksen, joka yhdistyy kypsään ja tummaan marjaisuuteen. Hapokkuutta on kyydissä ihan mukavasti ja pehmeä tanniinisuus sekä nielua lämmittävä 14% alkoholipitoisuus sopivat tällaiseen paksumpaan pakettiin hyvin. Melko pitkä jälkimaku jatkaa tarinaa tummista marjoista, höystettynä pienellä mausteisuudella.

Xestal 2007 on tyylillisesti tuhdimman päädyn Mencia ja tarjoaa pehmeämpien ja tukevampien punaviinien ystäville tyylilajille uskollisen sekä tasapainoisen esityksen. Painopisteen asettuessa voittopuolisesti muskelipuolelle jäävät muut osa-alueet hiukan varjoon, eikä viinistä saa irti järin moniulotteista meininkiä runsaasta dekantoinnistakaan huolimatta. Ihan mukiinmenevä viini sinänsä, eikä Decantalon hinta 12,50€ riko säästöpossua, jos ei nyt varsinaisesti pistä riemusta kiljumaankaan. Käytännössä kuitenkin varsin toimiva kaveri revitylle possulle. 3 / 5 staraa.

Herbert Beaufort Brut Grand Cru Carte d’Or Tradition NV

Posted on 20/10/2014 by Copatinto

Kuinkakohan monta elämää pitäisi ihmisellä olla, jotta ehtisi kaluamaan kaikki Champagnen pienemmän kaliiberin viljelijätuottajat läpi. Tuntuu vähän siltä, että mitä useampaa pientuottajasamppista kulauttaa, sitä vähemmän isojen rahabrändien pullot kiinnostavat. Kun noin parilla kympillä ja vähän päälle tuntuu saavan hiton kiinnostavaa kamaa, eivät asiat ole enää pahemmin lompakon paksuudestakaan kiinni. Blogi täytti syyskuussa kokonaista kolme vuotta ja sehän oli luonnollisesti erinomainen paikka poksauttaa pullo auki ja lorottaa muutamia kuplia lasiin. Hip hurraa!

Herber Beaufortin suku on viljellyt maata Champagnessa tiettävästi jo 1500-luvulta lähtien. Varsinaisesti samppanjan valmistus on aloitettu 1929. Nykyään talo viljelee yhteensä 13 hehtaaria, pääosin Pinot Noiria. Vuosituotanto pyörii 130000 pullon paikkeilla, luku sisältää myös pienen määrän kuplattomia viinejä. Tämän pullo on 100%:nen Pinot Noir ja rypäleet on kerätty Bouzyn kylän liepeiltä Grand Cru-tarhalta.

Viinin alkutuoksusta pystyi välittömästi päättelemään, että nyt on lasissa yksi paahtuneimmista ja voimakkaimmista maistamistani samppanjoista ikinä. Hetken hengittelyn aikana viinin tuoksu kuitenkin rauhoittuu ja paketti tuntuu saavuttavan selkeästi paremman harmonian, vaikka edelleen ollaankin liikkeellä voimakkaalla profiililla. Tuoksun kypsät punaiset omenat, kirsikan vivahteet sekä runsas mineraalisuus siirtyvät ontumatta melko täyteläiselle paletille. Elegantti mousse tasapainottaa ja virkistää runsasta kokonaisilmettä. Pitkä jälkimaku jatkaa tyylikkään mineraalisissa tunnelmissa.

Herber Beaufort Brut Grand Cru Carte d’Or Tradition on kaikessa maskuliinisessa runsaudessaan loppujen lopuksi varsin mielenkiintoinen ja tyylikäs tapaus. Ehkä alkumaljaksi tai sellaisenaan kulauteltavaksi hieman raskas, mutta parhaita puolia on varmasti melko helppo houkutella esiin ruokapöydässä runsaamman makuisten herkkujen ääressä. 4 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Category Archives: VIINISUOSITUKSET