Viikon Copa – Sardane Banyuls Grand Cru 2006 – 13,80 € (0,5l)

Kun pakkanen paukkuu ja ulkona pyryttää, voi tilannetta pakoilla nappaamalla lämmikkeeksi vaikkapa jotain maukasta väkevöityä viiniä. Tällä viikolla lasiin loriseekin tarkoitukseen hyvin soveltuvaa makeaa jälkiruokaviiniä Ranskan Banyulsista. Kävin Banyulsissa alkukesästä tutkailemassa paikkoja ja täytyy sanoa, että olisi melkoinen vääryys, jos niin häikäisevän upeissa maisemissa tehtäisiin vain jotain tavallisen tylsiä viinejä. Onneksemme asiat ovat tältäkin osin oikein mukavasti, sillä alueen makeat viinit ovat todella maukkaita ja kiinnostavia tapauksia.

Sardane Banyuls Grand Crun tuoksusta löydät rusinoita, taatelia, viikunaa ja kuivattua kirsikkaa. Maku seuraa selkeästi tuoksun viitoittamalla tiellä ja runsas hapokkuus pitää sitä tiukassa otteessaan. Ryhdikäs kokonaisuus nostattaa melko pitkän ja lämminhenkisen jälkimaun myötä hymyä naamalle.

Banyulsin makeat viinit toimivat yleensä hyvin suklaisten jälkiruokien kanssa. Idea pätee kohtuullisen hyvin tämänkin viinin kohdalla, kunhan kylkeen ei tungeta niitä ihan kaikkein makeimpia versioita. Suklaahässäköiden lisäksi suosittelen kokeilemaan esim. sinihomejuustoa. Ainakin Aura gold tuntui olevan erittäin pätevä kaveri Sardanelle. (kuvan © Alko)

Testissä Nearco 2004 – 22,90€ (Viking Line)

Eräänä perjantaina löysin itseni lähikaupan lihatiskin luota ihmettelemässä päivän lihatarjontaa. Kun kerrankin oli tarjolla kotimaista poroa, oli jokseenkin selvää, että viikonlopustani tulisi porontäytteinen. Luottamukseni nuoren lihamyyjän lihatuntemukseen oli pahasti katkolla, kun poron paahtopaistia pyytäessäni puntariin iskeytyi vaaleanpunaista naudan kulmapaistia. Hyvällä tuurilla olisin siis ostanut elämäni arvokkainta kulmapaistia ja ylistänyt itseäni huippuostoksesta vuosikausia. Onneksi olen edelleen siinä määrin näkökykyinen, että sain loppujen lopuksi ohjailtua myyjänuorukaisen hanskat oikeanlaiseen lihaan kiinni. Kun paahtopaisti oli saatu pannun kautta uuniin, oli sopivasti aikaa herätellä testipenkkiä henkiin hetken hiljaiselon jälkeen. Poron seuraksi testipenkkiin valikoitui lopulta kansainvälisistä lajikkeista kasattu tuhti toscanalainen vuodelta 2004.

Col d’Orcia on varsin tunnettu viinitalo Toscanan Montalcinossa, eikä varmaankaan vähiten maineikkaiden Brunellojensa ansiosta. Aikojen saatossa myös Piemontelainen Cinzano on onnistunut liittymään mukaan omistusportaaseen ja nykyään Col d’Orcia on 108:n hehtaarinsa kanssa kolmanneksi suurin Brunellotarhuri, tarhojen kokonaismäärän ollessa 140 hehtaaria. Vuodesta 2010 alkaen kaikkia Col d’Orcian tarhoja on viljelty luonnonmukaisesti. Alueelle tyypillisen Sangiovesen sijasta Nearco pitää sisällään vain ja ainoastaan ranskalaisperäisiä lajikkeita; 50 % merlotia, 30 % cabernet sauvignonia, ja 20 % syrahia. Ja nyt kun Sant’Antimossa ollaan, tällainenkin rypälekoostumus on voitu luokitella DOC-luokkaan vuodesta 1996 lähtien.

Nearco on valmistettu siten, että jokaisesta rypälelajikkeesta on ensin tehty erilliset viininsä, joita on myös kypsytetty erillään uusissa Allier- ja Tronçais-tynnyreissä 12 kk:n ajan. Tämän jälkeen viinit on blendattu yhteen ja niiden tammikypsytystä on jatkettu vielä 6 kk. Lopuksi Nearco on saanut levätä pulloissa vuoden päivät ennen markkinoille pääsyä.

Todettakoon heti alkuun, että viinissä on reilusti sakkaa, joten dekantointi ennen tarjoilua on paikallaan. Jonkin verran kehittyneessä tuoksussa on kypsää tummaa kirsikkaa, mustaherukkaa, syksyisen metsän märkiä lehtiä, setripuuta ja tupakkaa.  Maku seuraa tuoksua ja täyteläinen maku täyttää suun. Paletilla kokonaisuus saa mukavasti moniulotteisuutta kiehtovasta mausteisuudesta. Makunautintoa täydentävät miellyttävän terhakka hapokkuus ja runsaat, mutta jo melko mukavasti pehmenneet tanniinit. Erittäin pitkästä jälkimausta löytyy maanläheisyyttä ja kypsiä tummia kirsikoita.

Nearco 2004 on mukavasti kehittynyt, tuhti, rehellinen ja maanläheinen punaviini. Kokonaisuudesta nousee esiin sopivassa suhteessa kaikkien mukana olevien rypälelajikkeiden ominaisuuksia, jotka sitten yhdessä muodostavat varsin tasapainoisen ja kiehtovan moniulotteisen kokonaisuuden. Viini osoittautui erinomaiseksi kumppaniksi noin 50-asteiseksi kypsennetylle poron paahtopaistille. Reilun parin kymmenen euron hintaan Nearco on erittäin onnistunut ostos ja ansaitsee Copatintolta täydet viisi tähteä.

 

 

Jouluviinit 2012

Vuosi lähestyy taas loppuaan, ja kuinka ollakaan, internetin hakukoneet alkavat hiljalleen tukkeutua jouluviineihin liittyvistä hakusanoista. On siis tullut aika sovitella tonttulakkia päähän ja listata siinä sivussa joulun 2012 viinisuositukset. Toivon hartaasti tänäkin jouluna, että kansalaiset unohtaisivat ne iänikuiset ”jiipeetsenetit” ja ”katoneekrot” sinne handelin hyllylle ja iskisivät näppinsä rohkeasti kiinni edes hieman laadukkaampiin juomiin. Alla muutama suositukseni joulupöytään.

Kuohuviini:

Szigeti Pinot Noir Rosé Brut – 15,78€

Erinomainen aperitiivi, mutta soveltuu loistavasti myös ruokajuomaksi. Tämän kanssa voi halutessaan kahlata iloisesti läpi vaikka koko jouluaterian. Runsaasti punaisia marjoja, ryhdikäs hapokkuus ja tyylikäs mineraalisuus antavat hyvän vastuksen monenlaisille joulupöydän antimille. (Viikon Copa 1.11.2012)

Valkoviinit:

Anakena Ona Viognier Riesling Chardonnay – 13,90€

 

 

 

Varsin persoonallinen yhdistelmä joulupöytään hyvin soveltuvia rypälelajikkeita; Viognieria, Rieslingiä ja Chardonnayta. Ryhdikäs ja kypsän hedelmäinen runko riittää mukavasti vaaleille lihoillekin ja hyvässä vireessä oleva hapokkuus taklaa joulupöydän rasvaisia kalaruokia mojovasti kylkeen, sääntöjen puitteissa.

Joseph Drouhin Rully – 16,90€

 

 

 

Eiköhän se ole niin, että parhaat Chardonnay-viinit tulevat Ranskasta, kunnes toisin todistetaan. Tämä 100-prosenttinen Chardonnay on tyylikäs kaveri kalaruuille ja kelpaa seuraksi myös vaaleille lihoille. Sitruunan ja ananaksen hedelmäisyys yhdistyy tyylikkäästi tammen tuomaan paahteisuuteen.

Punaviinit:

J.J. Adeneuer Spätburgunder 2010 – 22,90€

Toimii loistavasti possun ja kalkkunan kanssa, eikä ujostele paistetun lohenkaan seurassa. Laadukas ja tasapainoinen paketti Pinot Noirin vadelmaa ja kirsikkaa yhdistyy kiehtovaan mausteisuuteen. Tämä punaviini on keskitäyteläinen ja vähätanniininen, joten se viihtyy todennäköisesti oikein hyvin myös voimakkaampia punkkuja karttavien laseissa.

Cecilia Beretta Valpolicella Superiore Ripasso – 14,98€

 

 

Hyvä vaihtoehto, jos joulupöytään sattuu ilmestymään vaikkapa riistaa, tai muuten vaan ronskimman punaviinin ystäville. Tuhti ja ryhdikäs paketti kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja sopiva annos tammen tuomaa tyylikkyyttä.

(Kuvien © Alko)

Viikon Copa – Durius Tempranillo 9,99 €

Hyvän hinta-laatusuhteen löytäminen pitkäripaisen ”alle kympin”-kerhosta ei ole välttämättä mikään helppo nakki. Valtaosa lopullisesta kympin hinnasta kuluu monenlaisiin ympäröiviin kuluihin ja itse viinin hinnalle jää tässä sektorissa varsin niukasti pelivaraa. Kun sitten muutamalla eurolla pitäisi saada pullotettua huipputason viiniä, alkavat monen Movember-henkiset viikset väpättämään. Viikon Copa suosittelee kaikkia tarkan markan viininkulauttelijoita kokeilemaan tätä todellista hinta-laatusankaria Espanjasta. Jo vuosia hinta-laatusuhteellaan miellyttänyt Durius Tempranillo on valmistettu Duero-joen läheisyydessä kasvaneista tempranillo-rypäleistä ja viiniä on kypsytetty uusissa amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä 12 kuukauden ajan.

Melko intensiivisestä tuoksusta löytyy tummaa kirsikkaa, paahteisuutta, nahkaa ja mausteita. Melko täyteläinen maku on tiukka paketti tuoksun komponentteja yhdistettynä napakoihin tanniineihin ja ryhdikkääseen hapokkuuteen. Pullo kannattaa tiirikoida auki hyvissä ajoin, jolloin turha tiukkuus häviää ja viini avautuu tasapainoisemmaksi kokonaisuudeksi. Pitkä jälkimaku on paahteisen mausteinen.

Durius Tempranillo on hintaluokaansa nähden poikkeuksellisen mielenkiintoinen yhdistelmä modernin espanjalaisen viinisuuntauksen pehmeää hedelmäisyyttä yhdistettynä perinteisempään uuden tammen käyttöön. Viini pelaa hyvin yhteen grillattujen ja paistettujen lihojen kanssa, mutta en missään nimessä jättäisi kokeilematta Duriusta manchego-juuston ja ilmakuivatun kinkun kanssa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Szigeti Pinot Noir Rosé Brut 15,78 €

Kuohuviini-innostus on ollut nousukiidossa Suomessakin jo jonkin aikaa, eikä ainakaan vielä ole ollut nähtävissä minkäänlaisia merkkejä intoilun hiipumisesta. Vaikka kuohupulloja poksautellaankin kiihtyvällä tahdilla, ei tietoisuus niiden monikäyttöisyydestä esimerkiksi ruokajuomina ole lisääntynyt aivan samaan tahtiin. Alkon uutuuksiin ilmestynyt Szigeti Pinot Noir Rosé Brut on erinomainen esimerkki Euroopassa perinteisellä menetelmällä valmistetusta laadukkaasta ja maukkaasta rosé-kuohuviinistä, jonka käyttömahdollisuuksia voi rajoittaa lähinnä pulloa avaavan juipin tilannekohtainen mielikuvitus.

Viikon suositusviinin Pinot Noir-rypäleet ovat kasvaneet rinteillä Neusiedl-järven lähellä Itävallassa, melko lähellä Unkarin raja-aitoja. Viiniä on ensin käytetty terästankeissa, joissa se myös kypsyi 6 kuukautta. Toinen käyminen on tapahtunut perinteisen menetelmän mukaisesti pulloissa 16-22 kuukauden ajan.

Melko intensiivisestä tuoksusta löytyy vadelmaa, metsämansikkaa, punaista viinimarjaa ja taustalla tuntuu seikkailevan myös pieniä määriä paahteisuutta. Kuivassa maussa korostuu tuoksun marjasektori, joka saa mukavasti lisäryhtiä napakasta hapokkuudesta ja tyylikkyyttä loppumakua kohden lisääntyvästä mineraalisuudesta. Pitkässä jälkimaussa on punaisia marjoja ja tyylikästä mineraalisuutta.

Herkullinen Szigeti Pinot Noir Rosé Brut sopii erittäin hyvin aperitiiviksi tai tunnelman kohottajaksi, mutta tasapainoinen, pirteän hapokas ja runsaan marjainen kokonaisuus kampittaa varmasti myös pitkän listan erilaisia kalaruokia ja vaaleita lihoja. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Don David Malbec Reserve 11,99 €

Täyteläiset, pehmeät ja lämminhenkiset argentiinalaiset Malbec-viinit tuntuvat miellyttävän monia suomalaisia punaviinien ystäviä. Argentiinalaiset viinintuottajat ovat onnistuneet nostamaan Malbecin isoon rooliin ja tarranneet siihen niin vahvasti kiinni, että moni saattaa uskoa itse lajikkeenkin olevan kotoisin Argentiinasta. Totuus on kuitenkin toinen; Malbec on peräisin Ranskasta, vieläpä alun perin Bordeaux’sta. Kotikonnuillaan Malbec ei ilmeisesti koskaan ole näytellyt kovinkaan suurta roolia ja Ranskassakin tunnetuimmat Malbecit tulevat parinsadan kilometrin päästä Bordeaux’sta, Cahorsin alueelta.

Michel Torino-konsernin Don David Malbec-punkun rypäleet ovat kasvaneet Calchaquiesin laaksossa, Cafayaten alueella. Tämä Saltan provinssiin kuuluva alue on maailman korkeimpia viininviljelypaikkoja, tarhakorkeuksien noustessa jopa yli pariin tuhanteen metriin merenpinnan yläpuolelle. Alueen kivinen maaperä, kuiva ilmasto ja suuret lämpötilavaihtelut luovat kuitenkin ideaaliset olosuhteet viininviljelyyn. Don David Malbecia on kypsytetty 12 kk pienissä amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista puolet ovat olleet uusia ja puolet toista kertaa kierrossa.

Paksuhkon viinin syvän punainen väri taittuu reunoiltaan violettiin. Intensiivisessä ja melko nuorekkaassakin tuoksussa on mm. herukkaa, karhunvadelmaa, tervaa, savua ja nahkaa. Erittäin täyteläinen viini täyttää suun herukalla ja karhunvadelmalla, joita säestävät vahva savuisuus ja mausteisuus. Napakat, mutta melko pehmeät tanniinit nappaavat nopeasti ikeniin kiinni ja hapokkuuskin riittää mukavasti tasapainottamaan todella tuhtia kokonaisuutta. Pitkä jälkimaku on savuinen ja mausteinen.

Argentiinalainen Malbec voi joskus olla kiisselin paksuista ylikypsää sekamelskaa, jossa tuoksuu ja maistuu samaan aikaan kaikki mahdollinen ja mahdoton. Korkeammalla sijaitsevilta tarhoilta saadaan Argentiinassakin sitten sitä selkeämpää ja elegantimpaa tavaraa, jota mielestäni Don David kelvollisesti edustaa. Mistään ohuesta mehusta ei toki tässäkään viinissä ole kyse, vaan rahoilleen saa erittäin täyteläisen vastineen. Näin tuhdin viinin kumppaniksi ei mitään kesäkeittoja kannata keitellä, joten suosittelen virittelemään lautaselle jotain reilun makuista annosta vaikkapa lampaan lihasta. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Kungfu Girl Riesling 2011 14,99 €

Humoristisia etikettejä riittää viinimaailmassa pilvin pimein. Erityisesti uuden maailman tuottajilta on totuttu näkemään jos jonkinlaisia nimihirvityksiä ja etikettiviritelmiä. Harva kuitenkaan on onnistunut asiassa yhtä hyvin ja tehokkaasti, kuin Kungfu Girl Rieslingin tuottaja Charles Smith. On nimittäin kovin harvinaista, että noin sekunnin mittaisen, pelkän etiketin tuijottamisen jälkeen hymyään pidättelevällä ostajalla on tieto siitä, että kyseinen viini soveltuu hyvin mm. itämaisen keittiön herkuille. Vielä harvinaisempaa on se, että hauskannäköinen etiketti kätkee taakseen laadukasta, herkullista ja mielenkiintoista viiniä. Voin kertoa jo tässä vaiheessa, että varsin persoonallisen oloinen hra Smith on onnistunut tässäkin asiassa hyvin.

Kungfu Girlin tuoksussa on omenaa, limeä, appelsiininkuorta, mandariinia, nektariinia ja ehkäpä hiukan mineraalisuuttakin. Tuoksun aromimaailmaa toistava puolikuiva maku on melko runsas, mutta samalla hyvin raikas. Reilu hapokkuus tekee kokonaisuudesta todella ryhdikkään ja tasapainoisen. Keskipitkä jälkimaku jättää veden kielelle ja houkuttelee kaatamaan lisää.

Uuden maailman puolikuivissa Riesling-viineissä päästään harvoin siihen jäännössokerin, hapokkuuden ja muiden komponenttien harmoniaan, mihin esimerkiksi Saksassa, Ranskan Alsacessa tai vaikkapa Itävallassa pystytään. Charles Smith on kuitenkin onnistunut työssään melkoisen mukavasti. Kungfu Girl Rieslingiä on jo ehditty latomaan myymälöiden hyllyille siinä määrin ansiokkaasti, että voit huoletta suunnata kungfu-tyyliin viuhuvat notkeat raajasi lähimyymälän suuntaan ja noutaa pullon kotiin. Virittele Kungfu Girlin seuraksi vaikkapa itämaiseen tyyliin maustettu katkarapukeitto. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Ferreira Late Bottled Vintage 2007 9,69 € (0,375 l)

Syksyn umpitylsät sadekelit antavat joskus loistavan syyn nautiskella laadukasta suklaata tai portviiniä, joskus jopa molempia. Suklaasektorilla ehdoton suosikkini on belgialainen Neuhaus, mutta myös kotimaiset alan taitajat Chjoko ja Petris ovat osoittautuneet varsin herkullisiksi tapauksiksi. Suklaan ja viinin yhdistäminen on ollut viime vuosina järisyttävän muodikasta ja olen itsekin onnistunut kokeilemaan koko joukon enemmän ja vähemmän toimivia yhdistelmiä. Viikon Copa suosittelee suklaan kylkeen takuuvarmaa taisteluparia, portviiniiä. Puolikas pullo Ferreira Late Bottled Vintagea sopii tähänkin tilanteeseen oikein mainiosti.

Ferreira L.B.V. 2007:n sisältämät Tinta roriz-, Touriga Franca-, Touriga nacional- ja Tinta amarela-rypäleet tulevat Douron laakson tarhoilta ja varsinainen vinifikaatio on tapahtunut Quinta de Ledan viinitilalla Douro Superiorissa. Tämän jälkeen viini on siirretty kypsymään Vila Nova de Gaiaan, missä se on kypsynyt neljä vuotta tammitynnyreissä. Yleensä L.B.V.-tyyppisiä portviinejä ei ole hyödyllistä säilöä tai kellaroida, sillä valtaosan ominaisuudet ovat parhaimmillaan nuorena. Ferreira Late Bottled Vintage 2007:lle on menty lupailemaan joidenkin vuosien mittaista positiivista kehityskaarta, mutta se on iloisesti nautittavissa jo nyt. Muutamilta portviinituottajilta saatujen vinkkien perusteella L.B.V.-pullojen suljentatapa antaa jonkinlaista vihjettä säilytyspotentiaalista. Muovipäällysteisellä ”pikakorkilla” suljetut pullot on syytä juoda pois vauhdilla ja perinteisen mallisella luonnonkorkilla suljetuissa pulloissa saattaa piileskellä annos säilytyspotentiaalia.

Heti korkkauksen jälkeen viini vaikuttaa melko sulkeutuneelta kaverilta, mutta lisäaika lasissa avaa viiniä huomattavasti ja tuoksuun ilmestyy kypsiä herukoita, karhunvatukoita ja paahteisuutta. Runsas ja hedelmäinen maku pitää sisällään kypsää karhunvatukkaa, taatelia ja mausteita. Hapokkuutta löytyy kivasti ja pehmeä tanniinisuuskin tuntuu hieman ikenissä. Melko pitkä jälkimaku on lämminhenkinen ja hiukan pippurinenkin.

Copatinto suosittelee ottamaan viipymättä riittävän määrän hölkkäaskelia kohti lähintä suklaamyymälää ja liittämään samaan reissuun muutama harha-askel lähialkon portviinihyllyn ympäristössä. Tämän jälkeen on enää löydettävä mukava nojatuoli ja asiat alkavatkin olla kunnossa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Esporão Reserva 19,90 €

Ainakin 2000-luvun puolivälissä vielä Alkon perusvalikoimassa majaillut ja käsittääkseni melko suosittukin Esporão Reserva teki jossain välissä mystisen katoamistempun, jonka suunnitelmallisuudesta tai tarkoitusperistä ei ole tarkempaa tietoa. Monien punaviinisieppojen iloksi samainen tuote teki paluumuuton listoille kuluvan vuoden heinäkuun uutuuksien joukossa, hyvä niin.

Esporão Reserva tulee Portugalin Alentejosta, jonka profiili viinialueena on ollut jo jonkin aikaa mukavassa noususuhdanteessa. Alentejon ilmasto on sekoitus välimerellisyyttä ja mannermaisuutta. Kesäisin on kuivaa ja kuumaa, mutta toisaalta tämänkin viinin kotitarhoilla Reguengosissa on talvella suhteellisen kylmää. Hyvin kuivuutta kestävä Trincadeira-lajike on viljelijöiden suosiossa ja yleinen tapa tehdä punaviiniä on blendata sitä Aragonezin kanssa. Ja kuinka ollakaan, näin on toimittu myös Esporão Reservan kohdalla. Pullon sisällöstä vastaavat Aragonez (40 %), Trincadeira (40 %), Cabernet Sauvignon (10 %), Alicante Bouschet (10 %). Viiniä on kypsytelty vuoden verran tammessa ja pulloissa toinen mokoma. Vain kolmannes käytetyistä tammitynnyreistä on ollut uusia.

Tummanpunaisen viinin tuoksussa on paahteisuutta, tummaa kirsikkaa ja karhunvatukkaa. Täyteläisessä maussa on kypsiä tummia kirsikoita, karhunvatukkaa, paahteisuutta ja mausteisuutta. Pehmeä tanniinisuus ja sopivan napakka hapokkuus tasapainottaa runsasta makumaailmaa. Pitkä jälkimaku on mausteinen.

Esporão Reserva on viihtynyt meillä hyvin runsasmakuisten lihapatojen seurassa, enkä näe mitään erityistä syytä miksei sitten viihtyisi teilläkin. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Monteagvdo Oloroso 7,48 € (0,375 l)

Iltojen viiletessä ja syksyn kolkutellessa takaovella, sopii ruokapöytään sovitella lämmintä sienikeittoa. Ahkera samoilija löytää pienellä vaivalla sopivan määrän terveydelle vaarattomia sieniä ihan lähimetsistäkin. Metsien ulottumattomissa pysyttelevät kansalaiset voivat toisaalta ruuvailla koordinaattejaan lähimmän torin suuntaan tai käydä kiskomassa hyvin varustellun lähikaupan oven ripaa sienisaaliin toivossa. Kun sienikeittoon lorauttaa riittävästi kermaa ja tilkan kuivaa sherryä, on lopputuloksen ryssiminen käytännössä mahdotonta. Samaista sherryä voi kaadella laseihin myös ruokapöydässä. Viikon Copa suosittelee näihin jaloihin tarkoituksiin kuivaa Delgado Zuletan Monteagvdon Olorosoa.

1744 perustetun perustetun Delgado Zuletan Monteagvdo Oloroso on valmistettu Palomino-rypäleistä ja sitä on kypsytelty 12 vuoden ajan tammitynnyreissä. Niinpä viini onkin saanut upean meripihkanruskean värin.

Melko intensiivisessä tuoksussa on paahdettua pähkinää, kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta.  Kuiva maku seuraa tuoksun aromeja ja tuntuva hapokkuus pitää rungon hyvässä ryhdissä. Pitkähkö jälkimaku jättää suuhun paahteisuutta, rusinaa, pähkinää ja mineraalisuutta.

Kipitä ihmeessä lähimetsään hyödyntämään jokamiehenoikeuksiasi ja kanna reilu sienisaalis kotiin. Samalla reissulla voit kaapata lähialkosta pullollisen Monteagvdo Olorosoa. (Kuvan © Alko)