Huhtikuun VDP Ambassador-reissulla ehdimme vierailemaan myös muutamilla viinitiloilla. Moselissa kävimme moikkaamassa puheliasta ja sanavalmista Reinhard Löwensteinia Heymann-Löwensteinin tiluksilla Winningenissa.
Reinhard Löwenstein kokee Moselin edelleen kärsivän massatuotettujen, makeiden ja halpojen viinien tahrimasta maineesta. Aiemmat sukupolvet ovat tehneet virheitä tarhoilla ja kellareissa, koska eivät ole ymmärtäneet kunnioittaa ympäristöä, saati sitten tarhoilla kasvavia köynnöksiä tai rypäleitä. Näistä virheistä maksetaan nyt kallista hintaa. Viinitarhoista ei ole pidetty huolta ja nyt niiden kunnostamiseen pyritään panostamaan niin paljon, kuin kukkaro antaa myöden. Käytännössä esim. jyrkkien rinteiden terassirakenteiden korjaaminen vie aikaa ja rahaa enemmän, kuin olisi varaa käyttää. Kunnostamiseen myönnettävät tuet ovat määrältään kosmeettisia, eikä niillä saada käytännössä aikaiseksi juuri mitään. Monien muiden tapaan Heymann-Löwenstein on sijoittanut kunnostustöihin summia, jotka eivät lyhytjänteisillä talousmittareilla arvioituna olisi kovinkaan järkeviä. Löwenstein haluaa kuitenkin panostaa asiaan tulevien sukupolvien vuoksi.
Reinhard puhuu mielellään ja paljon. Siirrymme keskusteluissa sujuvasti ja vauhdikkaasti Saksan ja Moselin viinihistoriasta terroir-käsitteen erilaisiin tulkintoihin. Hän kertoo olevansa ilmeisen hurahtanut terroir-asioihin, koska jopa Alsacen viinintuottajat olivat hiljattain pyytäneet hänet puhumaan asiasta. “Voitteko kuvitella! Saksalainen puhumassa ranskalaisille terroirista!” Pienen hetken kuluttua olemmekin jo osa liidulla tynnyrin kylkeen piirrettyä oppituntia, jonka aiheena on köynnösten hoito erilaisissa tarhaolosuhteissa. Perinteiset makeuteen perustuvat “more sun more oechsle”-tyyppiset lähestymistavat Reinhard viskaisi mielellään roskiin. Nykyään tiedetään, että Riesling saavuttaa parhaansa ilman yliampuvaa aurinkoa ja lämpöä. Lopputuloksen kannalta makeutta tärkeämpiä asioita ovat aromaattisuuteen liittyvät ominaisuudet ja yksi avainasioista on oikeanlainen tarhatyöskentely. Myös luomuasioista Reinhardilla on paljon sanottavaa. Hän ei ole halunnut sertifioida tai lokeroida omaa tekemistään minkään koulukunnan mukaisesti, koska näkee koko luomu/biodynaamisuus-keskustelun liian mustavalkoisena. Heymann-Löwensteinilla kunnioitetaan ympäristöä sekä tasapainoillaan logiikan ja intuition välillä. Joskus tehdään virheitä, mutta niistä opitaan, vaikka sitten kantapään kautta.
Aiemmin Heymann-Löwensteininkin viineissä on ollut pitkään kypsyneiden rypäleiden jalohomeisia ominaisuuksia. Botrytis cinerea tuo viineihin hunajaisia, vahaisia ja marmeladisia aromeja, mutta peittää samalla rypälelajikkeiden omia ominaispiirteitä. Jos ja kun halutaan säilyttää puristinen lajikepuhtaus, on sadonkorjuun ajoituksiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Viime vuosina Heymann-Löwenstein on siirtynyt kuivien viiniensä osalta kokonaan pois jalohomeisista rypäleistä. Tuloksena on Reinhardin mukaan puhdaspiirteisempää Rieslingiä.
Heymann-Löwensteinin viinit eivät ole sieltä Moselin halvimmasta päästä, mutta hinta-laatusuhde on silti erinomainen. Viinit ovat erittäin laadukkaita, puhdaspiirteisiä ja täynnä Rieslingin hienoja ominaisuuksia. Talon viineistä on myös poikkeuksellisen selkeästi erotettavissa eri maaperätyyppien ja tarhaolosuhteiden tuomat eroavaisuudet. Schieferterassen 2014 (Viinikellari.com 22,90 €) edustaa maistamistamme viineistä ehkä sitä perinteisintä Moselia, rypäleiden kasvumaaperät koostuvat erilaisista liuskekivivariaatioista, joten myös mineraalisuutta löytyy reilusti. Kypsä hedelmäisyys ja erinomainen jäännösokerin sekä tiukan hapokkuuden yhteistyö. Blauen Schiefer 2014 (Saksassa ~20 €) on tyypillinen paketti blue slate-tyyppistä mineraalisuutta, mutta selkeästi edellistä suoraviivaisempi, tiukempi ja hapokkaampi tapaus. Kirchberg Grosses Gewächs 2014:n hillitymmästä hedelmäisyydestä erottaa omenaa ja sitrusta, mineraalisuus on hillitympää ja hedelmäisyys tiukemmassa kontrollissa. Maistelusession omaksi suosikiksi nousi Röttgen Grosses Gewächs (Saksassa ~25 €), joista pidättyväisestä ja tiukasti kontrollissa pysyvästä 2014:stä erottuu sitruksen lisäksi hiukan appelsiininkuorta, persikkaa sekä tummempisävyistä mineraalisuutta. Vuosikerta 2008 esittelee taas selkeästi kypsemmän hedelmäpaketin, jossa hunajaa, persikkaa sekä pientä marmeladisuuttakin.
Maistelun lopuksi perehdyimme talon lippulaivaviinehin, jotka tulevat Uhlenin eri tarhoilta. Kaikissa näissä makeata lopetusta lukuunottamatta hyvin kuiva, hapokas ja tiukan hedelmäkontrollin meininki. Upean rakenteen viinejä ja eri tarhojen ominaispiirteet on hyvin erotettavissa. Uhlen Blaufüsser Lay Grosses Gewächs 2014:a leimaa omenaisuus ja päärynäisyys sekä hyvin voimakas suutuntuma. Vanhan merenpohjan sedimenttien tarhoilta tuleva Uhlen Laubach Grosses Gewächs 2014 esittelee taas pientä floraalisuutta ja voimakkaampaa runkoa, 2 vkoa maistelua ennen pullotettu Uhlen Roth Lay Grosses Gewächs 2014 (Saksassa ~35 €) hakee vielä hiukan uomiaan, mutta siitä erottaa aiempia enemmän savuisuutta ja liuskekivisyyttä. Tätä viiniä Reinhard itse kuvaili mielikuvalla “Fat King Coming”. Makea ja matalan pH-vuosikerran Uhlen Roth Lay Auslese 2010 päätti maistelun. Viini pitää sisällään runsaan ja moniulotteisen paketin kypsää hedelmää, aprikoosia, appelsiinia, persikkaa ja jättää rusinaisen jälkimaun.
Fariñalla on fokus vahvasti tarhatyöskentelyssä. Viljelyn alla on noin 300 hehtaaria, joiden lisäksi erityisesti vanhojen köynnösten rypäleitä ostetaan 17:lta sopimusviljelijältä. Työskentely tapahtuu ympäristöä ja luontoa kunnioittaen, 65 hehtaaria ollaan parhaillaan sertifioimassa virallisesti luomuksi. Pitkä kokemus Torossa on rakentanut Fariñalle erinomaisen pohjan ymmärtää aluetta ja sen luonnetta. Kun perusasioiden kanssa ei ole tarvinnut enää pahemmin painia, on jäänyt aikaa ja energiaa tehdä kehitystyötä sekä monenlaisia kokeiluja. Osalla tarhoista on testattu alueelle epätyypillisen tiheitä istutuksia, taka-ajatuksena köynnösten kovempi keskinäinen kilpailu vähäisestä vedestä. Tiheämmin istutetut köynnökset tuottavat Manu Fariñan mukaan pienempikokoisia ja konsentroituneempia rypäleitä. Lisäksi on tehty mm. erilaisia lajikekokeiluja. Tarhoilla on kasvanut mm. Marsannea, Albariñoa sekä Pinot Gris’tä ja Albilloa.
Viinintekemisessä hyödynnetään mm. Bordeaux’sta hankittuja oppeja, Toron olosuhteisiin soveltaen. Kellarista löytyy isoja terästankkeja, 16000 litran tammisäiliöitä ja iso liuta perinteisiä Bordeaux-tynnyreitä. Ranskalaisen ja amerikkalaisen tammen lisäksi testejä on tehty jopa 18:lla erilaisella puulaadulla.
Kaikille Fariñan viineille ominaista on erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Huomioitavaa on myös se, että lähes poikkeuksetta viinien alkoholitasot pysyttelevät ~13,5%:n paikkeilla, mikä ei ole alueella mikään itsestäänselvyys. Fariña on perustavaa laatua oleva osa Toron viinien historiaa sekä nykysuuntausta, ja osoittanut myös olevansa edelleen vahvasti mukana pelissä. Siinä missä monet muut uudet ja kiiltävät viinitalot porskuttavat Torossa nuoruuden innollaan, tekee Fariña kylmänviileästi omaa duuniaan varmalla otteella. Valitettavasti Fariñan viinejä ei kirjoitushetkellä ole saatavilla Suomessa.
Maistelin Teso la Monjan viinejä ensimmäisen kerran noin 5-6 vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut erittäin vakuuttunut vuosikerrasta toiseen. Almirez on ollut jo jonkin aikaa oman viinikaappini vakioasukas siltä varalta, että iskee akuutti täyteläisen espanjalaispunkun himo. Näissä kaikissa viineissä on sekin hyvä puoli, että niitä voi korkkailla suhteellisen mukavasti jo nuorena, vaikka muutama kellarivuosi tekeekin Almirezista lähtien kaikille enemmän kuin hyvää. Jos Torosta pitäisi tänä päivänä valita yksi tuottaja, jonka tuotteilla esitellä alueen punaviinien nykymeininkiä, valintani olisi mitä todennäköisimmin Teso la Monja. Toivotaan, että joskus näitä viinejä nähdään myös Suomen markkinoilla.
Aamun ensimmäinen stoppi osui paljon mainetta niittäneen Bodegas y Viñedos Maurodosin 
San Román saa nimensä samannimisestä kylästä, jonka läheisyydessä tarhat sijaitsevat. Mariano Garcian lisäksi tilan viininteosta huolehtii hänen poikansa Eduardo, joka on ammentanut viinioppia mm. Bordeaux’ssa ja Burgundissa. Vuodesta 2010 lähtien hommat on hoidettu luonnonmukaisin menetelmin, mikä ei sinänsä ole Toron olosuhteissa kovin vaikeaa. Tarhoilla kasvaa 40-80-vuotiaita harvaan istutettuja köynnöksiä. San Román tunnetaan yhtenä alueen ensimmäisistä sadonkorjaajista ja satoa korjataan noin 2500 kg / ha. Kaikkien eri tarhojen viinit käyvät erikseen luonnonhiivoilla ja kypsytyksessä pyritään harjoittamaan varovaista tammenkäyttöä. Tynnyrit tulevat pääosin Ranskasta, mutta myös amerikkalaista ja unkarilaista tammea käytetään tarpeen mukaan. Pullotusvaiheessa voidaan lopputulosta vielä hioa eri käymiserien viinejä sekoittamalla.
Kolmikon historia sijoittuu perheen pyörittämälle viinitilalle, joka erinäisten tapahtumien jälkeen myytiin ja sisarukset päätyivät käynnistämään oman projektinsa. Tällä hetkellä viljelyssä on 160 hehtaaria noin 700 metrin korkeudella sijatsevia tarhoja, pääosin Verdejoa. Menaden porukka on ollut alusta saakka kiinnostunut luonnonmukaisista toimintatavoista ja luomuasiat on myös sertifioitu. Tarhoilla liikutellaan tarpeen mukaan pyörällisille lavoille istutettujen kasvien muodostamia “hyönteishotelleja”, joilla houkutellaan hyönteisiä hakeutumaan oikeaan paikkaan oikeana ajankohtana. Lisäpotkua ja motivaatiota luomuasioille on saatu, kun matkan varrella on havaittu menetelmien tuottavan laadukkaampia rypäleitä ja sitä kautta myös tarve viinin valmistusprosessien käpälöintiin on vähentynyt selkeästi.
![20160528_124934[1]](https://copatinto.com/WordPress3/wp-content/uploads/2016/05/20160528_1249341-1024x1024.jpg)
![20160528_125123[1]](https://copatinto.com/WordPress3/wp-content/uploads/2016/05/20160528_1251231-1024x1024.jpg)
Ambassador-koulutusohjelma piti sisällään intensiiviset 5 päivää aamusta iltaan saksalaisten viinien parissa. Kouluttajanamme toimineen Master of Wine Romana Echenspergerin erinomaisesti suunnitelluissa masterclasseissa käytiin läpi systemaattisesti Saksan viinien historiaa, VDP:n laatulokitusjärjestelmää, eri viinialueiden ominaispiirteitä, Saksassa viljeltävien rypälelajikkeiden ominaisuuksia ja tietysti maisteltiin iso kasa erilaisia viinejä eri puolilta Saksaa. Lisäksi vierailtiin viinitiloilla ja tavattiin Ahrin, Badenin, Frankenin, Moselin, Nahen ja Rheinhessenin alueen tuottajia sekä maisteltiin lisää erilaisia viinejä. Matka huipentui Mainzin Weinbörsen avajaishulinoihin, jossa mm. Jancis Robinsonille luovutettiin VDP:n kultainen kunniamerkki. Samaisessa avajaisseremoniassa myös meille luovutettiin VDP.Ambassador diplomat. Tämän jälkeen reissua oli hyvä päätellä Weinbörsen tunnelmiin, maistellen kaksi päivää parin sadan VDP-tuottajan uusimpia vuosikertoja.
Koko ohjelma ja koulutuksen sisältö kaikkine detaljeineen oli erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu. Matkan aikana oma ymmärrys saksalaisista viinikuvioista kasvoi kohisten ja myös VDP:n toimintatavat sekä laatuluokitusjärjestelmä avautuivat aiempaa laaja-alaisemmin. Kun mukana oli porukkaa eri puolilta maailmaa ja erilaisista kulttuureista, syventyi oma ymmärrys myös erilaisten viini- ja ruokakulttuureiden suhteen merkittävästi. Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan tämän kokonaisuuden tiimoilta, selviää myöhemmin. Sen verran voin kertoa, että monenlaisia suunnitelmia ja virityksiä on jo olemassa.
Itävallan ylpeys Grüner Veltliner on maan viljellyin lajike ja vaikka se tunnetaankin parhaiten hapokkaista, kuivista valkoviineistä, valmistetaan siitä jonkin verran myös kuohuviinejä. 