Ravintola Elite – Legenda elää ja voi hyvin

Töölöläisten kertoman tarinan mukaan kesä alkaa Eliten terassilta, joten kävin testaamassa asioiden tolaa toukokuun puolivälissä Royal Ravintoloiden järjestämässä pressitilaisuudessa. Historiaa pursuava ja legendaaristen taiteiljoiden kantapaikkana tunnettu Ravintola Elite on juuri remontoitu museoviraston ohjeilla, vanhoja perinteitä vaalien. Sisätilojen ehostuksen lisäksi myös terassia on laajennettu, mikä tarkoittaa käytännössä entistä enemmän ruokailupaikkoja ulkoilmassa.

20160528_124934[1]

Aika harvassa paikassa on mahdollisuus päästä klassikkotaiteilijoidemme kantapöytiin nautiskelemaan legendojen suosikkiannoksia, kuten esim. Tauno Palon pihvi. Seinillä komeilee kotimaisten taiteilijoiden teoksia ja yhteistyö taiteilijakoti Lallukan kanssa vahvistaa taiteen näkyvyyttä myös tulevaisuudessa. Taiteen merkitystä ei ole unohdettu viinipuolellakaan; Eliten nimikkoviinit Art Wine 1 ja 2 ovat Celler Piñolin käsialaa ja tulevat Espanjan Terra Altasta. Pullojen etiketeistä löytyy Senja Vellosen “Watercolours from the grapes”-teokset. Tyylikäs tunnelma saa pisteen i:n päälle ovensuussa, missä 50 vuoden työkokemuksen omaava Vladimir “Vova” Gusev palvelee tyylillä, josta monella muulla olisi roppakaupalla opittavaa. Ravintola kunnioittaa portsarinsa pitkää työuraa nimikoimalla klassikkoannos Vorschmackin “Vovan Vorschmackiksi”.

20160528_125123[1]

Homma toimii kaikin puolin ja ruokapuoli iskee ainakin meikäläiseen. Alkuun tilaisuutta varten maistelukokoon tuunattu Vovan Vorscmack ja punainen Artwine 2, perään paistettua siikaa kesäkeitto-tyyliin ja valkoinen Artwine 1. Jälkiruokana sitruunapiiras, vadelmasorbettia ja vaniljasiirappia sekä Ceretton Moscato d’Asti. Maut kohdillaan, perinteisiä annoksia on onnistuneesti päivitetty nykyaikaiseen muotoon ja viiniyhdistelmät toimivat. Vaikuttaa siltä, että Elite ja sen tunnelma on hengissä ja voi hyvin.

Uusia tuulia Saksasta – VDP.Ambassador

Sain viime vuoden lopulla kutsun osallistua saksalaisen laatuviinien tuottajajärjestö VDP:n Ambassador koulutusohjelmaan. Lähdin mukaan innolla ja vietin huhtikuun lopulla Saksassa viisi viinintäyteistä päivää pureutuen syvälle saksalaisten viinien syövereihin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun VDP kouluttaa Ambassadoreja ja ensimmäiseen kuuden henkilön porukkaan kuului lisäkseni Fongyee Walker Kiinasta, Jeroen Bronkhorst Hollannista, Alexander Iversen Norjasta, Morgan Kjellström Ruotsista sekä Matt Stamp USA:sta.Flaschen1_by_VDP

 

Logo_VDPBundesgeschaeftsstelle_RGB

Vuonna 1910 perustetun VDP:n voidaan katsoa olevan maailman vanhin kansallinen laatuviinien tuottajajärjestö. Tällä hetkellä siihen kuuluu 199 tuottajaa, jotka täyttävät järjestön tiukat vaatimukset ja ovat sitoutuneet noudattamaan VDP:n asettamia laatukriteerejä. On kiistatonta, että VDP on erittäin merkittävä toimija saksalaisten viinien laadun, perinteiden sekä maineen vaalijana niin kansallisesti, kuin kansainvälisestikin. Järjestön jäseneksi voi päästä vain VDP:n kutsumana, eli tuottajat eivät voi hakea jäsenyyttä oma-aloitteisesti. Mukaan järjestöön voidaan hyväksyä pitkään laadukasta työtä tehnyt sekä kansallisesti ja kansainvälisesti huipputason viineistään tunnetuksi tullut tuottaja. VDP:n jäsenen tulee täyttää tietyt kriteerit ja kelpoisuusehdot, joihin kuuluu mm. ympäristöä kunnioittavat tuotantomenetelmät sekä hallussa olevat viinitarhaomistukset erinomaisiksi luokitelluilla alueilla. Kelpoisuusehdot tarkistetaan liittymisen yhteydessä sekä säännöllisin väliajoin. Peruskuluttajalle VDP:n laatuluokitusjärjestelmät voivat alkuun vaikuttaa monimutkaisilta ja hankalilta ymmärtää. Vuosikausien systemaattinen työ on kuitenkin muodostanut asian kuluttajan näkövinkkelistä yksinkertaisimmillaan hyvinkin helpoksi; VDP:n logo viinipullossa on tänä päivänä varsin pätevä tae siitä, että pullon sisältä löytyy laadukasta ja luotettavaa tavaraa.

Tasting masterclassAmbassador-koulutusohjelma piti sisällään intensiiviset 5 päivää aamusta iltaan saksalaisten viinien parissa. Kouluttajanamme toimineen Master of Wine Romana Echenspergerin erinomaisesti suunnitelluissa masterclasseissa käytiin läpi systemaattisesti Saksan viinien historiaa, VDP:n laatulokitusjärjestelmää, eri viinialueiden ominaispiirteitä, Saksassa viljeltävien rypälelajikkeiden ominaisuuksia ja tietysti maisteltiin iso kasa erilaisia viinejä eri puolilta Saksaa. Lisäksi vierailtiin viinitiloilla ja tavattiin Ahrin, Badenin, Frankenin, Moselin, Nahen ja Rheinhessenin alueen tuottajia sekä maisteltiin lisää erilaisia viinejä. Matka huipentui Mainzin Weinbörsen avajaishulinoihin, jossa mm. Jancis Robinsonille luovutettiin VDP:n kultainen kunniamerkki. Samaisessa avajaisseremoniassa myös meille luovutettiin VDP.Ambassador diplomat. Tämän jälkeen reissua oli hyvä päätellä Weinbörsen tunnelmiin, maistellen kaksi päivää parin sadan VDP-tuottajan uusimpia vuosikertoja.

Group standKoko ohjelma ja koulutuksen sisältö kaikkine detaljeineen oli erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu. Matkan aikana oma ymmärrys saksalaisista viinikuvioista kasvoi kohisten ja myös VDP:n toimintatavat sekä laatuluokitusjärjestelmä avautuivat aiempaa laaja-alaisemmin. Kun mukana oli porukkaa eri puolilta maailmaa ja erilaisista kulttuureista, syventyi oma ymmärrys myös erilaisten viini- ja ruokakulttuureiden suhteen merkittävästi. Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan tämän kokonaisuuden tiimoilta, selviää myöhemmin. Sen verran voin kertoa, että monenlaisia suunnitelmia ja virityksiä on jo olemassa.

group w J H

Viini-lehden vuoden kuohuviini on tyylikäs tapaus – Mathäi Brut (Alko 15,98 €)

Mathäi BrutItävallan ylpeys Grüner Veltliner on maan viljellyin lajike ja vaikka se tunnetaankin parhaiten hapokkaista, kuivista valkoviineistä, valmistetaan siitä jonkin verran myös kuohuviinejä. Viini-lehti valitsi vuoden kuohuviiniksi vuonna 2016 itävaltalaisen Stift Klosterneuburgin  Mathäi Brutin joka on 100%:nen Grüner Veltliner. Eräältä Klosterneuburgin luostarin Apotilta nimensä saanut viini on viettänyt vuoden päivät sakkojensa kanssa kypsyen ja reipas hapokkuus on saanut seurakseen lähdedatasta riippuen 9-11 g / l makeutuksen.

Tuoksusta löytyy reilusti sitruunaista meininkiä, jonkin verran paahteisuutta ja Grüner Veltlinerille tyypillisesti hiukan myös vihreyttä ja valkopippuria. Täysin kuiva viini omaa napakan hapokkuuden sekä tyylikkään, pienikuplaisen ja tiiviin moussen. Hedelmää löytyy mukavasti, mutta kaikki pysyy alusta loppuun hyvin kontrollissa ja pitkä jälkimaku on ryhdikkään mausteinen.

Mathäi Brut on tyylikäs, selkeäpiirteinen ja lajikkeelleen tyypillinen kuohuviini. Toimii mainiosti veden kielelle nostattavana aperitiivinä tai laajalla skaalalla kala- ja äyriäisruokien kyljessä. 4 / 5 staraa.

 (Maahantuojalta saatu näytepullo)

Perinteikäs katalonialaisrypäle Trepat tekee uutta tulemista kepeämpien punaviinien johdolla

On jo pitkään ollut ajatuksissa kirjoittaa pari sanaa katalonialaislajikkeesta nimeltä Trepat. Jaa että miksi? Noh vaikkapa siksi, että kohdalle on osunut muutamia pirun kivoja Trepat-punaviinejä. Conca de Barberán alueelta kotoisin olevan rypälettä on perinteisesti käytetty lähinnä kuplallisissa ja kuplattomissa rosé-viineissä, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana muutamat tuottajat ovat ryhtyneet pukkailemaan markkinoille myös punaviinejä.

Myöhään kypsyvä ja melko paksukuorinen lajike on melko tarkka kasvuympäristöstään, mutta tuottaa mukavasti satoa. Oikeissa käsissä punaviineistä valmistuu perinteisiä espanjalaispunkkuja selkeästi kepeämpiä, ilahduttavan raikkaita, punaisten marjojen sekä mausteisuuden pohjalle rakentuvia paketteja. Mielestäni Trepat-viinit ovat parhaimmillaan kepeinä ja raikkaina, kun taas hevimpi uutos ja reilumpi tammikypsytys tuntuu hävittävän osan lajikkeen herkästä luonteesta. Trepatin uuden tulemisen pioneerituottajiin kuuluvat mm. Carles Andreu, Josep Foraster ja Succés Vinicola.

Carles Andreu Trepat 2013Carles Andreun Trepat ei ole mikään kallis viini (~15 € Espanjassa), mutta keikkuminen Celler Can Rocan listoilla useamman vuoden ajan kertonee riittävästi viinin gastronomisista kyvyistä. Kylmämaseraatio 8 päivää, minkä jälkeen alkoholikäyminen normaalia matalammassa lämpötilassa. Malolaktinen käyminen uusissa ranskalaisissa tynnyreissä, joissa myös 6 kk:n mittainen kypsytys. Korkeintaan keskitäyteläisen luokkaan asettuva viini on väriltään rubiininpunainen ja läpinäkyvä. Nokassa ja paletilla raikas paketti punaista marjaisuutta, jonka kaveriksi löytyy pientä savua ja pippurisuutta. Ryhdikäs hapokkuus sekä varsin hillitty ja maltillinen tanniinisektori. Tasapainoinen, kiehtovan raikas, ryhdikäs ja mukavasti soljuva viini. 4 / 5 staraa.

Succés 201380-100-vuotiaista köynnöksistä puristettu Succés Vinicolan El Mentider 2013 kiinnittää huomiota viimeistään erikoisen etikettinsä vuoksi. Spontaani käyminen terästankeissa ja malolaktinen käyminen sekä kypsytys ranskalaisissa tynnyreissä noin 9 kk:n ajan. Jo tuoksusta aistii, että nyt ollaan liikkeellä astetta isommalla potkulla. Nokkaan puskee heti alkumetreiltä melko vahvaa pippurisuutta. Punaisten marjojen meininki seuraa perässä, joskin edellistä viiniä selkeästi ronskimmalla väännöllä. Makusektorilta löytää myös hieman kypsempää ja tummempaa marjaa sekä mausteisuutta. Alkoholia on 15 % ja se hiukan tuntuu sekä nokassa että pitkässä ja lämmittävän mausteisessa jälkimaussa. Kyseessä on siis selkeästi tuhdimpi kokonaisuus, vaikkei tämäkään nyt mitenkään perinteisessä mielessä erityisen täyteläinen viini ole. Persoonallinen tapaus, vaikkakin raikkautta ja herkkyyttä olisi omaan makuun voinut olla enemmän? 3,5 / 5 staraa.

Bulgogia ja Chateau Cadet-Bon Saint-Emilion Grand Cru 1996

Eräänä lauantaina halusin ehdottomasti korkata viinikaapistani vuoden -96 Chateau Cadet-Bonin, vaikka olinkin päättänyt duunailla illalliseksi viinivalinnan kannalta hieman arveluttavasti bulgogia. Bulgogissa on normaalisti jonkin verran punaviinin kannalta hankalaa makeutta ja chiliä, joten päätin pelata varman päälle ja muokkailla reseptiikkaa maltillisempaan suuntaan sekä makeuden että tulisuuden osalta.

Vuosi 1996 on ollut Bordeaux’ssa varsin hyvä, mutta lähinnä vasemman rannan ja Cabernet Sauvignonin osalta. Saint Emilionissa satokauden loppuun osuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia Merlot’lle ja näin ollen kriitikoiden vuosikerta-arviot eivät juuri hehkuta Saint Emilionin viinejä. Tuottajien ja viinien välisiä eroja löytyy reilusti, mutta moniin Saint Emilioninkin pulloihin on  saatu ihan tasapainoista tavaraa.

Cadet-Bon 1996Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.

Selkeästi kehittyneessä tuoksussa on ikääntyneemmälle Bordeaux’lle tyypillisesti nahkaa, tupakkaa, setripuuta ja kirsikkaa. Paletilta löytyy ihan mukavasti kirsikkaista ja herukkaista hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin melko suoraviivaista ja yksiulotteista. Hapokkuutta on ihan kivasti jäljellä, mutta tanniiniosasto on jo selkeästi hiipunut, niistäen osan viinin ryhdistä. Jälkimaku on melko pitkä, nahkaisten, kirsikkaisten ja hieman eläimellistenkin komponenttien virittämä.

Chateau Cadet-Bon 1996 oli sinänsä ihan mukava oikean rannan Bordeaux ja ainahan näitä hiukan vahempia pulloja on kiva korkkailla. Kehityksensä puolesta viini on toki jo alamäkensä aloittanut ja hieman yksiulotteisesta kokonaisuudesta johtuen ei laseihin lorissut mitään erityisen suurta tai poikkeuksellista viiniä. Bulgogin osalta reseptin muokkaus rauhallisempaan suuntaan ja viinin ikääntynyt rakenne oli loppujen lopuksi ihan mukiinmenevä yhdistelmä. 3 / 5 staraa.

Prowein 2016 – huikeat messut taas kerran!

Prowein16_BL38329

3 päivää Düsseldorfissa Prowein-messujen viinitykitystä on taas onnellisesti takana. Tällä kertaa mukana oli 6200 näytteilleasettajaa 59:stä eri maasta ja yli 55000 kävijää. Ei siis tarvinnut olla ihan yksin. Ongelmaksihan näillä messuilla muodostuu lähinnä tarjonnan runsaus, aika paljon on aina jätettävä ihan suosiolla väliin. Tarkkasilmäisimmät löytävät ao. tastingkuvasta myös allekirjoittaneen siemailemassa Termanthia- ja Numanthia minivertikaalia vuosilta -09 ja -11. Muutamia todellisia highlighteja löytyy sekä facebook-sivujen postauksista https://www.facebook.com/Copatinto että Instagramista nimellä @copatinto, joten kannattaa klikkailla sinne!

ProWein16_JV5180

 

Loistava juustokakun ja viinin yhdistelmä sopii ystävänpäivään!

Juustokakku sSanotaan, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan, mutta tällä moneen otteeseen testatulla juustokakun ja viinin yhdistelmällä pääsee ainakin kohtuullisen lähelle. Herkullisen juustokakun resepti on peräisin Kotiliedestä ja ohjeen löydät klikkaamalla tästä. Makean ja kevyesti pirskahtelevan Moscato d’Astin suhteen Alkossa valinta on helppoa, vaihtoehtoja on vakiovalikoimassa nimittäin tasan kaksi. Yksi isossa ja yksi puolikkaassa pullossa. Valitsit sitten kumman tahansa, homma toimii. Herkullista ystävänpäivää!

La Caliera Moscato d’Asti – 7,98 0,375l (Alko)

La Caliera Moscato d'Asti vaaka

 

 

 

 

Canti Moscato d’Asti – 9,29 (Alko)

canti moscato d'asti

 

 

 

 

(Kuvien © Alko)

Jyrkkien rinteiden Mencia – Coca i Fitó Tolo do Xisto 2013

Vierailin mainioita viinejä tuottavan Coca i Fitón tilalla Montsantissa kesällä 2013 ja ymmärsin rivien välistä jo tuolloin, että jonkinlaisia projekteja olisi kehitteillä myös Katalonian ulkopuolella. Yksi uusimmista jutuista on Andrea Obenzan ja Cocan veljesten yhteisprokkis Tolo do Xisto Ribeira Sacrassa. Tolo do Xisto (suom. “hulluna liuskekiveen”) on 100 %:nen Mencia ja rypäleet ovat kasvaneet Sil-joen jyrkillä rinteillä parilla erillisellä tarhalla. Maaperä on nimestäkin päätellen hyvin liuskekivipitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja sitä on kypsytetty 4 kk ranskalaisessa tammessa. 2013 on tiettävästi viinin ensimmäinen vuosikerta ja tuotanto on yltänyt 3700 pulloon.

Tolo do Xisto sTuoksusta löytyy reilusti mausteisuutta, kypsää mustikkaa, ja punaista kirsikkaa. Makusektorilla viini on jännällä tavalla samaan aikaan pehmeä ja tiukka; alkuun melko pehmeältä tuntuva hedelmäisyys asettuukin hyvin kontrolliin ja saa seurakseen kirpakampaa punaista marjaa, napakan hapokkuuden sekä kypsien tanniinien rutistuksen. Lopetus hoituu miellyttävän mausteisissa ja punamarjaisissa meningeissä.

Tolo do Xisto 2013 on vallan mainio Mencia Ribeira Sacrasta, kuten toki näiltä tuottajilta sopii odottaakin. Siitä löytää iisimmän kulauttelun kannalta sopivassa määrin pehmeää otetta, mutta silti tyypillisen tiukat Mencian elkeet. Kokonaisuus pysyy raikkaana ja kiinnostavana. Espanjalaisesta viinikaupasta 13 euron pulituksella erinomainen ostos. 4 / 5 staraa.

Täydellisen Chardonnayn jäljillä – Jean-Pierre Michel Viré-Clessé Terroirs de Quintaine 2010

Joulun aikoihin on ollut tapana iskeä pöytään jonkinlaista blinisettiä, jonka kaveriksi useimmiten korkataan samppanjaa ja aika usein myös joku valkkari. Tällä kertaa hakusessa oli joku kiva Chardonnay ja kun ne tyylikkäimmät Chardonnayt (ilman kuplia) tuppaavat tulemaan Burgundista, pääsi kyseistä valkoviinin virkaa toimittamaan Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé vuodelta 2010.

Jean-Pierre Michel Viré-Clessé v2Jean-Pierre Michel on aloitellut viinitarhoilla ja kellarissa työskentelyä perheensä tilalla (René Michel) jo 80-luvulla. Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen hän päätti kuitenkin ryhtyä oman tiensä kulkijaksi ja perusti oman tilansa vuonna 2004. Nykyään viljelyn alla on noin 8 hehtaaria tarhoja Quintainessa, eteläisessä Burgundissa. 90-luvun lopussa syntynyt Viré-Clessé on tarkemmin haarukoituna Clessé’n, Laizén, Monbellet’n ja Viré’n kylien yhteinen apellaatio, joka tuottaa ainoastaan Chardonnay-valkkareita. Jean-Pierre Michelin tarhoista 1,5 hehtaaria kuuluu Mâcon-Villages-osastoon, 1,5 hehtaaria on valjastettu Sur le Chêne-lippulaivatarhalle ja loput 5 hehtaaria on Viré-Clesséä. Tarhojen köynnökset ovat keskimäärin noin 50-vuotiaita ja niistä pidetään huolta luonnonmukaisesti, tiukasti ympäristöä kunnioittaen. Myös viinien valmistus tapahtuu rauhallisesti ilman kikkailuja, mahdollisimman “luonnollisin” menetelmin.

Terroirs de Quintaine on käynyt hitaasti luonnonhiivoilla terästankeissa ja kypsynyt sakkojensa kanssa noin vuoden päivät. Ensimmäisen kaadon jälkeen nokkaan puskee punaista omenaa, ananasta ja paahteista meininkiä. Seuraava kaato isompaan lasiin saa viinin avautumaan huomattavasti paremmin ja mukaan saadaan hunajaa, pientä pähkinäisyyttä sekä tyylikästä mineraalisuutta. Viini on rungoltaan varsin jämäkkä ja hedelmäisyys melko runsasta, mutta tiukka hapokkuus saa kaiken toimimaan äärimmäisen hienosti yhteen ja balanssi on loistavalla tolalla.

Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé on omaan makuuni nähden jotakuinkin täydellinen tyylilajinsa edustaja. Se tuo moniulotteisella tavalla esiin tyypilliset Chardonnayn piirteet, on samaan aikaan tyylikkään klassinen, mutta myös riittävän vivahteikas sekä erittäin tasapainoinen. Blinien kanssa meni kyllä tällä kertaa enimmäkseen samppanjahommiksi, mutta kyllä tätä herkkua oli ilo siemailla ihan sellaisenaankin. Mahtava Chardonnay, joten täydet 5 / 5 staraa. Ranskalaisen viinikaupan 15-16 euron hankintahinta saa suorastaan karjumaan riemusta!

 

Viinitrendit vuodelle 2016

Pullon henki-blogin Katri ja Heikki kirjoittelivat hiljattain vuoden 2016 trendiarvioitaan ja panivat samalla haasteen kiertämään siirtäen viestikapulan Blanc de Blancs-blogin Annalle. Sitä kautta haaste kosahti meikäläiselle ja tässä sitä sitten ollaan. En voi väittää seuranneeni erityisen tarkasti erilaisten trendien kehittymistä, mutta tässä kuitenkin joitain havaintoja, uumoiluja, pieniä toivon kipinöitä ja ehkä pieniä turhautumisen pisaroitakin.

Cava tarhalla signedSuurimmat panokseni asetan vuoden 2016 viinitrendeihin liittyen siihen ehkä varmimpaan sektoriin, eli kupliviin viineihin. Kuohuviinit ja samppanjat ovat jaksaneet nostaa suosiotaan edelleen meillä ja maailmalla, vaikka monissa myyntitilastoissa muilla viinikategorioilla on selkeästi vaikeampaa. Veikkailempa tämän trendin jatkuvan myös vuonna 2016.

Monilla viinialueilla on viime vuosina herätty arvostamaan unohdettuja, sorrettuja, aliarvostettuja tai muuten vaan kaltoin kohdeltuja alkuperäislajikkeita. Osa tämän suuntauksen nousujohteesta kuuluu alati kasvavalle joukolle uuden sukupolven nuoria tekijöitä, jotka haluavat palata lähemmäksi juuriaan ja isovanhempiensa aikaista artesaanimeininkiä. Määrätietoisempi tarhatyöskentely ja fiksummat kellarimenetelmät ovat mahdollistaneet useiden mielenkiintoisten ja potentiaalisien lajikkeiden esiintulon sekä tuoneet markkinoille raikkaampia näkemyksiä vanhoista tutuista rypäleistä. Hyviä esimerkkejä ovat Riojan “kapinalliset”, Chilen punaviinirypäle Pais tai vaikkapa noususuhdanteessa olevat Katalonian valkkarit. Tämä meininki ei tule horjuttamaan teollisen massatuotannon valta-asemaa, mutta tuo oman raikkaan ja kaivatun lisänsä viiniskeneen.

TaittingerViiniturismi ja viinimatkailu tulevat kasvattamaan suosiotaan. Monissa perinteisissä viinimaissa viinin kulutus on ollut laskusuhdanteessa ja kilpailu kovaa, joten viinintuottajien on mietittävä uudelleen business-kuvioitaan. Yksi potentiaalinen lisätulonlähde on viinimatkailu. Asia on huomattu jo melko laajasti ja viiniturismiin liittyvä tarjonta sekä toiminnan laatu ovat nousseet kohisten, esim. 10 vuoden takaiseen verrattuna. Viininystävät ovat useimmiten myös hyvän ruoan ja elämyksellisen matkustamisen suurkuluttajia, joten näitä yhdistelemällä saadaa aikaan varsin toimivia kokonaisuuksia. Lentoyhtiöiden kova kilpailu tullee pitämään lentojen hinnat alhaisina lähitulevaisuudessakin, joten olosuhteet ovat siinäkin mielessä otolliset.

Rosé glass sTuleva kesä saattaa hyvinkin olla väritykseltään pinkimpi kuin koskaan, nimittäin ilmassa on ollut pieniä merkkejä rosé-viinien suosion kasvusta. Olisiko 2016 reilumman nousukiidon aikaa ja otetaanko rosé-viinit rohkeammin mukaan myös ruokapöytiin? Ainakin toivon niin!

Rakas monopolimme ei ole menneinä vuosina pahemmin mihinkään pieniin tai suurempiinkaan trendeihin reagoinut ja pahoin pelkään saman aneemisen linjan jatkuvan vuonna 2016. Jos perusvalikoimaan ei ole vuosien saatossa saatu edes välttävästi kattavaa klassikkoalueiden tarjontaa, niin olisi kai hullua odottaa jotain harvinasempaa tavaraa tai ajankohtaisia tuulahduksia hyllyille. Viimeaikaiset rimpuilut lähinnä muinaisaikaisilta vakkuttavien verkkotilausuudistusten saralla ovat vain surkuhupaisa todiste siitä, että vanha koira ei edelleenkään näytä mitään merkkejä uusien temppujen oppimisesta.

Tässäpä näitä, kippis vuodelle 2016 ja haaste jakoon seuraavaksi Viinikartalle.