Brunelloa Montalcinossa 9/2015

Posted on 07/11/2015 by Copatinto

Syyskuinen Toscanan matka jatkui Panzanon Vino al Vino-festareilta muutamien mutkien kautta Brunellon kotikonnuille Montalcinoon.

MONTALCINO1 Orastavaa auringonlaskua tarkkailtiin leikkele- ja juustolautasen äärellä, laseissa Tenuta Barbi Brunello di Montalcino 2010 ja Col d’Orcia Brunello di Montalcino 2009. Hehkutetun 2010-vuoden Barbi antaa jo tässä vaiheessa isoja lupauksia elegantin rakenteensa välityksellä, vaikka erityisesti keskipaletti on vielä kovin sulkeutunut. Happorakenteeltaan todellakin “spot-on”, eikä tämän vuosikerran kanssa kannata hötkyillä. Col d’Orcia on taas lämpimämmän vuoden viininä runsaamman hedelmäinen, edellistä lihaksikkaampi ja kypsemmän otteensa ansiosta hieman avoimempi kokonaisuus. Ei senkään kanssa mikään kiire ole, mutta -09 tulee kyllä olemaan huipussaan huomattavasti -10:ä aiemmin. Mielenkiintoista minivertailua kahden hyvän, mutta todella erilaisen vuosikerran luonteenpiirteiden välillä. Pienet alkupalat herättelivät ruokahalua siihen malliin, että oli aika tähyillä sopivaa ruokapaikkaa. Tripadvisor listasi Montalcinon pikkukylän seudulle yli 60 ravintolaa, joista puolestaan Michelin suositteli vain kahta, ja niistäkin toinen kävelymatkan ulottumattomissa. Punaisen kirjan suosituspaikka ei osunut silmään, joten pienen palloilun jälkeen syöksyimme sisään sopivalta näyttäneeseen Il Grifoon. Vartin päästä paikka olikin jo täynnä. Alkuun ricottatäytteisiä ravioleja, salviaa ja voita sekä pääruoaksi pitkään kypsytettyä villisikaa sekä polentaa. Puhtaita, rehellisiä ja konstailemattomia makuja, ei mitään valittamista.

MONTALCINO2 Viinilistalta löytyi kattava valikoima lähialueen viinejä ja mukavasti myös hieman vanhempia vuosikertoja. Paria ensimmäistä vaihtoehtoa ei enää kellarista löytynyt, joten loppujen lopuksi valinta osui summamutikalla itselle ennalta tuntemattoman tuottajan, Fattoria La Magian -00 Brunelloon. Viini oli mainiossa juopotteluiässä oleva tapaus, hedelmä kehittynyttä, tiukka hapokkuus tallella ja sopivasti itsestään ilmoittava, pehmeä tanniinisektori. Ei lainkaan hassumpaa. Myöhempien selvittelyjen perusteella Fattoria La Magian taustalta löytyi 40 vuotta sitten Montalcinosta tilan ostanut Schwarzin pariskunta. Nykyään 15 hehtaarin viljelyalaa ja luomusertifioitua meininkiä pyörittää heidän poikansa Fabian Schwarz.

Montalcino oli mukava yhdistelmä huikeita maisemia, sympaattisia pikkukujia, haulikoiden kanssa viinitarhojaan vartioivia viinitarhureita ja hyviä makuja. Syyskuussa kylässä oli sopivan rauhallista, mutta kuitenkin eläväistä. Lisää tunnelmia Montalcinosta löytyy mm. Blanc de Blancs-blogista.

Montecillo tasting @ Muru 20.10.2015

Posted on 01/11/2015 by Copatinto

Beverage Partners Finland kutsui lokakuussa ravintola Muruun maistelemaan Montecillon viinejä Suomen vierailulle saapuneen Brand Ambassador Rocio Osbornen johdolla. Montecillon viineillä on oma pieni paikkansa allekirjoittaneen viinisydämessä, sillä talon Gran Reservat taitavat olla jotakuinkin niitä ensimmäisiä Riojan Gran Reservoja, mitä on tullut aikoinaan naukkailtua. Huikeaksi hehkutettujen vuosikertojen 1991 sekä 1994 Gran Reservoja on tullut hörppäiltyä takavuosina eräskin puteli.

20151020_135610[1] 1874 Fuenmayoriin, Rioja Altaan perustettu Montecillo on Riojan kolmanneksi vanhin viinitalo. Montecillo siirtyi Osbornen konsernin omistukseen 1973, kun Montecillon perustaneen suvun keskuudesta ei löytynyt toiminnalle jatkajaa. Montecillo luottaa punaviineissään klassiseen Rioja-tyyliin sekä vain ja ainoastaan Tempranilloon. Viineistä pyritään tekemään pitkäikäisiä ja tasalaatuisia vuodesta toiseen, eikä alkoholipitoisuuksien anneta nousta koskaan yli 13,5%. Viinien kypsytysajat määritellään kunkin vuosikerran ominaisuuksien mukaan, useimmiten liikutaan kuitenkin alueen laatuluokitusvaatimuksia pidemmissä kypsytyksissä. Talon tammitynnyrit ovat hyvin kevyesti paahdettuja amerikkalaisia (80 %) sekä ranskalaisia (20 %). Tuotanto suuntautuu 60 %:sti vientimarkkinoille.

1985_1994 Maistelussa edettiin nuorekkaan hedelmäisestä ja tasapainoisesta Crianza 2010:stä tiukemman hedelmäkontrollin, pehmeän ja yrttisen Reserva 2008:n kautta 60-vuotiaiden köynnösten rypäleistä puristettuun, elegantisti tammiseen ja selkeästi edellisiä tiukempirakenteiseen Gran Reserva 2007:ään. Kaikki nämä ovat tyylilajinsa puhdaspiirteisiä edustajia ja hyvän hinta-laatusuhteen omaavia “varmoja valintoja”.

Tastingin kirkkaimpina tähtinä loistivat luonnollisesti Gran Reserva Selección Especialit vuosikerroilta 1985 ja 1994. Molemmat olivat uskomattoman nuorekkaassa vireessä, minkä voi jossain määrin havaita myös yo. kuvan väreistä. Aiemmat maistamani vastaavan ikäiset Riojat ovat olleet huomattavasti selkeämmin ruskean ja tiilenpunan sävyihin taittuneita. Kasivitosen tuoksussa oli toki havaittavissa selkeästi enemmän kehittyneitä piirteitä, mutta kokonaisuutena sekin oli varsin virkeässä kunnossa. Tupakka, nahka ja punainen kirsikka eniten esillä, vielä kivasti elossa oleva hapokkuus ja tanniinisektori selkeästi jo rauhoittuneessa mielentilassa. Ysinelonen nousi koko tastingin omaksi suosikikseni. Huippuvuosikerta esittelee runsasta, kontrolloitua ja moniulotteista hedelmäisyyttä sekä mausteisuutta, jota tukee tiukka hapokkuus ja hyvin elossa oleva, kypsä tanniinisektori. Homma viimeistellään vielä hillityllä pläjäyksellä pippuria ja salmiakkia. Hyvää kamaa!

Antinori winemaker’s dinner @ Ragú 22.10.2015

Posted on 27/10/2015 by Copatinto

Italian tunnetuimpiin lukeutuvan viinitalo Antinorin väkeä oli viime viikolla vierailulla Suomessa ja minulla oli ilo sekä kunnia olla mukana ravintola Ragússa Allegra Antinorin vetämällä viinitekijäillallisella. Tarjolla oli kuuden ruokalajin Antinori-menu sekä melkoinen setti kullekin ruokalajille sovitettuja Antinorin viinejä.

20151023_095029[1] Alkuun muikkutempuraa, muikunmätiä ja pikkelöityä fenkolia sekä lasiin Riesling Mezzo Braccio 2012 Toscanasta. Tuoksussa on selkeää petrolisuutta ja makusektorilla viini paljastuu runsasrakenteiseksi, kivasti toimivaksi Rieslingiksi. Kakkosannoksena savustettu vasikan tartar, karpaloa ja tillinkukkaa. Lasissa Prunotto Dolcetto d’Alba 2014, jonka Dolcetolle tyypillinen raikkaus viehätti kovasti. Mukava arkipunkku, jossa dokabiliteetti kohdillaan. Kolmantena tarjoiltu pepinette-pasta, merenelävät ja rapuvaahto oli ruoka-annoksista oma suosikkini, erinomainen tasapaino ja yhteispeli kaikkien komponenttien kesken. Viiniksi loroteltiin Cervaro della Sala 2013, joka syntyi aikoinaan Allegran isoisän ajatuksesta tehdä valkoviiniä jossain muualla, kuin toscanalaisvinkkelistä katsottuna suhteellisen tavanaomaisesti Orvietossa tai San Gimignanossa. Umbria vaikuttaa olleen äärimmäisen hyvä valinta, sillä todella maukas, paahteinen ja tyylikkäästi tammitettu Chardonnayn ja Grechetton blendi oli yksi illan kirkkaimpia helmiä.

20151023_095810[1]

Neljäs annos piti sisällään viiriäisen koipia, sitruunagnoccheja ja brysselinkaalia. Viininä Marchese Antinori Chianti Classico Riserva huippuvuodelta 2011. Nautinnollisen klassinen ja tyylikäs Chianti Classico vuodesta toiseen. Viidentenä grillattua black angus ulkofilettä ja suppilovahverokreemiä, joiden kylkeen kaadettiin Bolgherista Il Bruciato 2013 sekä Guado al Tasso 2009. Näistä kahdesta supertoscanalaisesta Il Bruciato on ikäänkuin Guado al Tasson pikkuveli, joka syntyi vuonna 2002, kun surkeasta sadosta ei voitu tehdä Guado al Tassoa. Cabernet Sauvignonin, Merlot’n ja Syrah’n sekoite, jonka tumma hedelmäisyys, pieni pippurinen maisteisuus ja ronski ote olivat erinomaista seuraa täydellisesti kypsennetylle mediumpihville. Guado al Tasso ei puolestaan taida isompia selostuksia kaivata. Huipputyylikäs, tyylipuhdas ja elegantti Bordeaux-tyylin edustaja, jossa täydellisyyttä hipova rakenne. Vuosikerta 2009 tuntui olevan jo nyt melko kivassa kulautteluvaiheessa, vaikka rakenne toki lupaileekin kypsytyspotentiaalia vielä vuosiksi eteenpäin. Illallisen lopuksi täräytettiin vielä suut makiaksi tyrniä, lakritsia sekä uskomattoman hyvin edellisten kanssa yhteen toimineen tillin toimesta. Joka lusikallisella yllätyksellisiä ja erilaisia makuja, joita säestämään kaadettiin Muffato della Sala 2009. Makea jälkiruokaviini Umbriasta alueelta, jossa otolliset olosuhteet kehittävät myöhään poimittaviin rypäleisiin jalohomeisuutta. Moniulotteinen ja tyylikäs late harvest-paketti sitruunaa, hunajaa, persikkaa ja mandariinia.

Ravintola Ragú tarjoilee Antinori-menua vielä tämän vkon (vko 44) loppuun, joten vikkelimmät ehtivät vielä herkuttelemaan. Hinnat ovat: 3rkl 45€ / viinit 31€, 4rkl 51€ / viinit 39€ ja 5rkl 57€ / viinit 46€. Hitaamman osaston populaatio löytää Ragústa varmasti tämän viikon jälkeenkin monenmoisia herkkuja niin ruoka- kuin juomapuolelta.

Apulia – Välimeren maukkaita herkkuja Vanhalla 14.10.2015

Posted on 24/10/2015 by Copatinto

Apulia s

Italian Trade Connections kutsui maistelemaan Apulian ruoka- ja viinimaailman antia Vanhalle Ylioppilastalolle lokakuussa. Tilaisuudessa järjestettiin myös Italian keittiömestariyhdistyksen sekä Italian sommelieryhdistyksen välimerellisiin ruokiin ja juomiin liittyvä miniseminaari. Syöksyin paikalle katsastamaan meininkiä.

Viinihommissa Apulia on litramääräisesti yksi Italian suurimmista alueista, eivätkä valtavat tuotantomäärät voi olla kätkemättä sisäänsä melko keskinkertaistakin tavaraa. Kuuma ilmasto kypsyttää rypäleitä tehokkaasti ja Apulian viinien mainetta on pitkään tahrittu ylikypsän hedelmäisten, korkea-alkoholisten ja matalahappoisten viinien toimesta. Suunta on selkeästi kääntymässä massa- ja halpatuotannosta laadukkaampien viinien suuntaan ja pinnalle nousee mukavaan tahtiin mainioita tuottajia ja muikeita viinejä. Alueelle tyypillisiä punaviinilajikkeita ovat mm. Primitivo, Negroamaro, Nero di Troia, Montepulciano ja Malvasia Nera. Apulian tunnetuimmatkaan DOC- ja DOCG-alueet eivät ole yleisesti ottaen onnistuneet saavuttamaan valtavaa maailmanmainetta, mikä on omiaan pitämään alueen viinihinnoittelun viinisieppoja riemastuttavan alhaisella tasolla.

20151014_152650 Ennen varsinaista tastingsessiota oli sopivasti aikaa ottaa esituntumaa tarjolla oleviin viineihin. Odotin Primitivo di Mandurian olevan se kovin juttu, mutta jossain määrin yllätyksellisestikin törmäsinkin oikein maukkaisiin Rosso Salentoihin sekä Salice Salentinoihin. Näistä omassa suussa parhaiten toimivat mikrokokoisen luomutuottaja Dei Agren tammivapaa 100 %:nen Primitivo Lunatico Rosso Salento 2011 sekä Conti Zeccan 75 % Negroamaroa ja 25 % Malvasia Neraa sisältänyt Cantalupi Salice Salentino Riserva 2011. Ensin mainitun mausteinen hedelmäisyys sekä raikas punasävyinen kirsikkaisuus viehättivät kovasti, kun taas Cantalupin kohdalla vakuuttivat tasapainoisen paketin hyvin kontrolloitu hedelmä sekä isojen tammisäiliöiden ansiosta poikkeuksellisen elegantiksi muovautunut tammen paahteisuus. Haaviin osui myös muutama erittäin maukas Massimo Leonen viini, joista mieleen jäi erityisesti raikas Orme Falanghina ja nuorekas, mutta tasapainoinen Orme Aglianico.

Ita trade

Koko tilaisuutta leimasi italialaistyylinen, sopivan letkeä meininki. Parin akateemisen vartin jälkeen paikalle saapuneet panelistit eivät turhia pönöttäneet, vaan puheet pidettiin rennolla meiningillä, vieruskavereiden nappaillessa selfiekuvia ja rupatellessa niitä näitä. Kokin huudettua oven suusta pastan olevan valmista, saatiin seminaarin loppuvihellykset hoidettua alta aikayksikön. Kaikkihan me tiedämme varsin hyvin, ettei pasta voi odottaa! Maukkaan pastan lisäksi tarjolla oli erilaisia antipastoja, juustoja sekä todella mm. maukkaita oliivitahnoja. Ruokien toimivuus viinien kyljessä oli mutkatonta ja sujuvaa, kuten olettaa saattaa. Tapahtuma vahvisti paljolti niitä ajatuksia, joita olin pyöritellyt päässäni jo aiemminkin. Apulian viinigenre on mainettaan parempaa tasoa ja sopivan tarkalla seulonnalla löytää erittäin hyvän hinta-laatusuhteen pulloja. Myös maistettujen ruokatuotteiden pohjalta syntyi fiilis laadukkaasta ja korkeatasoisesta tekemisestä, mahtavia makuja unohtamatta.

Riistaviiniä Unkarista – Vylyan Pinot Noir 2009 (Alko 19,49 €)

Posted on 15/10/2015 by Copatinto

Tämä postaus on osa kotimaisten viinibloggaajien tempausta, jossa joukko bloggaajia julkaisee omat arvionsa samasta viinistä samalla kellonlyömällä. Ajatuksena on havainnollistaa, kuinka eri bloggaajien objektiivisin tavoittein tuottamat viinikuvaukset eroavat toisistaan ja kuinka subjektiivista viiniarvioiden objektiivisuus loppujen lopuksi mahtaakaan olla. Muiden bloggaajien kirjoituksiin löydät linkit postauksen lopusta.

Arvioitava viini on hiljattain Alkon uutuuksiin heilahtanut Vylyan Pinot Noir 2009, joka tulee Villányn alueelta eteläisestä Unkarista. Villány on maansa aurinkoisimpia ja lämpimimpiä viinialueita, missä kansainväliset lajikkeet ovat saaneet melko tukevaa jalansijaa. Vylyanin tila on perustettu 90-luvun alkupuolella Pál Debreczenin toimesta. Pál menehtyi tapaturmaisesti vuonna 2004 ja tragedian jälkeen hänen leskensä Monika on jatkanut 125 hehtaarin kokoisen tilan pyörittämistä. Viininvalmistuksesta vastaa István Ipacs Szabó ja erityisesti Pinot Noirin suhteen käytössä on ollut myös konsulttiapua Burgundista. Tilan vuosituotanto liikuskelee puolen miljoonan pullon paikkeilla.

Pullosta löytyy siis käsin kerätyistä rypäleistä puristettu 100%:nen Pinot Noir. Viini on kypsynyt 12 kk unkarilaisissa tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut uusia, kolmannes toisen vuoden ja kolmannes kolmannen vuoden kierrossa. Tammikypsytyksen jälkeen viini on vielä lepäillyt pulloissa pari vuotta.

Alkuun hieman pidättyväinen tuoksu avautuu hetken hengittelyn jälkeen ja tuo nokkaan punaista kirsikkaa, puolukkaa, hitusen vadelmaa sekä pientä tammen sävyttämää paahteisuutta. Keskitäyteläinen makusektori on rakenteeltaan todella ryhdikäs ja kontrolloitu pläjäys punasävytteistä ja raikasta marjaisuutta. Tiukka hapokkuus pitää paketin ryhdissä ja makusektorin loppua kohden esiin työntyvä, melko selkeä bitterisyys sekä mausteisuus tuo viinille lisää luonnetta ja syvyyttä. Pieni tanniinien puristus istuu tyylikkäästi muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku jatkaa punaisten marjojen, mausteisuuden ja pienen bitterisyyden linjalla.

Vylyan Pinot Noir 2009 on laadukas, taidokkaasti valmistettu, vakavasti otettava ja hintansa väärti Pinot Noir. Varsin ryhdikäs rakenne ja tiukasti kontrollissa pysyvyä hedelmäisyys kertovat viinin olevan parhaimmillaan luonteikkaiden ja riistaisten liharuokien kyljessä. Lautaselle suosittelisin ensisijaisesti riistalintuja, tai vaikkapa hieman kypsempiä juustoja. 4 / 5 staraa.

Klikkaa muoden bloggaajien arvioihin tästä: Blanc de Blancs, Loppasuut, Pullon Henki, Rypäleistä Viis!, Viinihullun päiväkirja, Viinikartta, Wineserver

Punkkua Friulista – Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006

Posted on 08/10/2015 by Copatinto

Friulin punkut ovat jääneet omissa maisteluissa paitsioon ja selkeästi alueen valkoviinien varjoon. Kirjoittelin joskus aiemmin Marco Fellugan vallan mainiosta Ribolla Giallasta ja kesän loppupuolella tuli korkattua saman tuottajan punaviinituotannosta Varneri Merlot vuodelta -06. Viinin rypäleet tulevat Italian ja Slovenian rajamaisemiin sijoittuvan DOC Collion alueen tarhoilta ja ovat Farra d’Isonzon, San Florianon ja Cormònsin liepeillä kasvanutta Merlot’ta. Viiniä on kypsytetty 12 kk isoissa ja pienissä tammitynnyreissä sekä 6 kk pulloissa.

Marco Felluga Varneri Merlot 2006 Reunoiltaan hieman tiilenpunaan taittuvan viinin tuoksussa on mukana jo selkeästi kehittyneitä piirteitä. Kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, tupakkaa, ja lyijykynää. Paletilla riittää pehmeän miellyttävää hedelmää vielä runsaasti ja viinissä on kivasti ulottuvuutta sekä eläväisyyttä. 9 vuotta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä happo- ja tanniinisektoreiden osalta, jotka ovat jo vahvasti hiipumaan päin. Katsaus viinin tekniseen dataan paljastaa viinin olleen suhteellisen matalahappoinen jo syntyessään ja näin ollen hiipunut happosektori ei yhdeksänvuotiaan pullon kohdalla ole kovinkaan hämmentävää.

Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006 oli ihan mukava, kehittyneitä piirteitä omaava viini, joskin jo hiipuvassa trendissä monien ominaisuuksiensa puolesta. Nuoremmalla iällä korkkailtuna ryhti olisi mitä todennäköisimmin paremmassa vireessä, mutta erityisesti pehmeiden ja matalahappoisten punaviinien ystävät löytänevät tästä paljon hyvää. Sinänsä ihan mukava punkku rennonsekalaisen grillailun lomaan. 3 / 5 staraa.

Chianti Classicoa ja bistecca Fiorentinaa – Vino al Vino Panzano 2015

Posted on 01/10/2015 by Copatinto

Muutamien vuosien pohdinta ja suunnittelu tuotti vihdoin ja viimein tulosta, kun saimme hyvän ystäväni kanssa mahdutettua syyskuiset Panzanon Vino al Vino-festarit molempien kalentereihin. Matkan alkua pääsi varjostamaan pieni pelko ja jännitys ikävästi lähtöpäivään osuneen poliittisen mielenilmaisun vaikutuksista Finnairin aamulentoon, mutta onneksi kaikki sujui hyvin ja laskeuduimme Fiumicinon kentälle suunnitellusti. Sitten poljettiinkin vuokrabemarista lappu lattiaan ja vajaan kolmen sadan kilometrin rykäisyn jälkeen olimme Panzanossa nauttimassa Toscanan auringonpaisteesta.

20150929_093609[1] Vino al Vino on Panzanon viinintuottajayhdistyksen vuotuinen festari Panzanon pikkukylän aukiolla syyskuun kolmantena viikonloppuna. Pulittamalla kassaneidille 16 euroa saa kouraan maistelulasin, kaulaan sille sopivan kantopussukan sekä infoa tarjolla olevista tuottajista ja viineistä. Tarjolla oli parinkymmenen tuottajan mainioita viinejä, joista muutamat olivat entuudestaan tuttuja ja osa taas tuntemattomampia. Myyntikojusta löytyi suurin osa viineistä varsin edukkaaseen hintaan, joten maistelusessioiden jälkeen saattoi napata haluamansa viinit myös kätevästi mukaansa.

20150929_091509[1]

Tutuista ja turvallisista vahvaa vakuuttamistaan jatkoi biodynaaminen Castello dei Rampolla, jonka Chianti Classicoa on blogissa tullut jo aiemminkin suitsutettua. Samalla tuli maistettua ensimmäisen kerran talon lippulaiva d’Alceo -06 sekä mielenkiintoinen uudempi sulfiititon Santa Lucia. Sammarco -05 oli totuttuun tapaan kovaa kamaa. Myös Fontodi vakuutti edelleen. Lippulaiva Flaccianelloa on tullut hörpittyä joskus hieman kypsemmässä iässä ja tällä kertaa lasiin kaadettu -11 osoitti valtavan potentiaalin, mutta samalla myös pitkällisen lisäkypsyttelyn tarpeen. Vuoden -11 Fontodi Chianti Classico on jokseenkin loistavaa tavaraa. Suomalaista pöhinää Panzanossa edustaa tietysti Jarkko Peräsen ja Josephin Cramerin mainio Candialle. Josephin maistatti koko rivin talon pullotteita, joista vuosikerran -10 Circea lukuunottamatta muut olivat jossain määrin tuttuja. Circen Petit Verdot-, Merlot-, Cabernet Franc-blendi on todella mielenkiintoisen mausteinen ja edustaa supertoscanalaisosastossa virkistävän poikkeavaa meininkiä. Erityisesti vuoden 2011 pullotteet miellyttivät loistavan happorakenteensa johdolla ja niitä täytyykin sujautella myös omaan kellariin. Uudemmista tuttavuuksista jäi mieleen erityisesti huikean harmoninen La Massan Giorgio Primo, joka tosin 80 euron hintalapullaan ei kovin paska saisi ollakaan. Toinen varsin mielenkiintoinen tapaus oli Vecchie terre di Montefilin sataprosenttinen Sangiovese Anfiteatro -11. Muita mieleenpainuneita olivat mm. Fattoria la Quercian Chianti Classicot -08 & -06 ja Renzo Marinain Guerrante -06.

20150929_092259[1]

Panzanon matkaan oli toinenkin erittäin hyvä syy ja motivaatiotekijä, nimittäin maailmankuulun Dario Cecchinin lihat. Perjantai-ilta menikin sujuvasti Officina della Bisteccassa erilaisten lihojen parissa, kun lautaselle mätettiin tartaria, carpaccioa, costata alla Fiorentinaa, bistecca Panzanesea, bistecca Fiorentinaa jne. Säälipisteitä kerättiin kiikuttamalla pöytään myös kulhollinen kasviksia, papuja oliiviöljyssä sekä perunaa. Osallistuin vegeosastoon dippaamalla yhden porkkanasuikaleen oliiviöljyyn. Tavaraa tuli lautaselle siinä määrin “riittävästi”, ettei tarjotuille santsiannoksille ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Melkoista settiä ja tuskin nyt ihan heti tulee vastaan näin tasokasta lihaillallista.

20150929_085821

Heräteostos ei aina natsaa – Château Fonréaud Listrac-Medoc 2006

Posted on 08/09/2015 by Copatinto

Nappasin Tallinnan Livikosta muutamia kuukausia sitten kympillä kyytiin pari -06 vuoden perus-Bordeaux’ta, joiden ajattelin olevan passelissa juontikunnossa olevia arkipunkkuja. Eräänä kesäisenä iltana tulinkin siihen tulokseen, että Château Fonréaud -06 oli korkattava parin juuston ja salamin seuraksi. Kyseessä on siis Bordeaux’lle tyypillinen Cabernet Sauvignon-Merlot-Petit Verdot-blendi Listrac-Medocin apellaatiosta. Kypsytys 12 kk tammessa.

Fonreaud Tuoksussa on havaittavissa jonkin verran kehittyneitä piirteitä; eturivissä tupakkaa, savua, nahkaa ja taustalla hyvin hentoisesti kirsikkaa ja mustaherukkaa. Paletilla viini esittelee poikkeuksellisen askeettista ja minimaalista hedelmäisyyttä, maku rakentuu lähes yksinomaan tupakan, savuisuuden ja nahkaisuuden varaan. Happosektorista suurin osa on jo jättänyt irtisanoutumisilmoituksen ja ryhdistä huolehtivat rankaisuuteen ja vihertävyyteen sortuvat tanniinit. Olemattoman hedelmäisyyden ja hiipuvan hapokkuuden vuoksi balanssi on kyllä poikkeuksellisen pahasti hukassa. Tässä tapauksessa jälkimaun toivoisi olevan mahdollisimman lyhyt, vaikka se keskipitkäksi osoittautuukin.

Niinhän se on, että heräteostokset eivät aina natsaa, tuskin edes joka kerta. Bordeaux jos joku on arkaa aluetta, kun puhutaan sokkona ostamisesta. Alueen huiput on tietty huippuja, mutta liian paljon kelvotonta viiniä pullotetaan alueen nimeä etikettiin painaen. Hinta-laatusuhteellakaan ei pääse liian usein kehuskelemaan. Tämä pullo on jonkinlainen muistutus itselleni em. tosiasiasta, vaikka tarjoushinta ei pahemmin lompakkoa niistänytkään. 1 / 5 staraa.

Friulanoa Friulista – Livon Friulano 2014 (Alko 16,98 €)

Posted on 03/09/2015 by Copatinto

Livon Friulano Piipahdin alkuviikosta Fine Brandsin, Interbrandsin ja VTC Finlandin tastingissa ja tarjollahan oli jos jonkinmoista herkkua. Yksi maistamistani herkuista on Alkon perusvalikoiman uutuuksiin hiljattain heilahtanut maineikkaan friulilaistuottajan Friulanosta valmistama valkoviini Livon Friulano.

Sen lisäksi, että Italian Friuli on varsin mainio viinialue, on se myös matkailumielessä todella upeata ja vierailun väärtiä seutua. Omista muistoistani timanttisimmat sjoittuvat parin-kolmen vuoden taakse San Danielen prosciuttotehtaalle, jolloin mässyttelin lounaaksi elämäni parhaan laardi-annoksen. Laadukkaalla oliiviöljyllä, merisuolalla ja mustapippurilla viritellyt läskinsiivut kulautettiin alas lasillisella paikallista Friulanoa. Hiton toimivaa settiä ja hyvä muistutus siitä, että läskilläkin on hetkensä.

Livon Friulano on 100%:nen Friulano, jota on kypsytetty 6 kk terästankeissa sekä 3 kk pulloissa. Tuoksusta löytää nuorekasta päärynää, omenaa ja kukkaisuutta. Paletilla viini on ryhdikäs mutta säilyttää tuoksussa vallitsevan leikkisän ja eläväisen otteensa. Selkeä mineraalisuus, pieni yrttisyys ja pirteä hapokkuus pitävät paketin kivasti kasassa.

Livon Friulano on ruoan suhteen monikäyttöinen viini ja sille voi huoletta parittaa monenlaisia kala- ja äyriäisruokia tai miksei vaikka leikkelelautasen. Eläväinen ja hauska aromaattisuus antaa samalla sopivan lisäboostin hiipuvalle kesäfiilikselle, joka tuntuu jo ottavan erää nurkan takanan lymyilevän syksyn kanssa. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Pari hyvää rapuviiniä

Posted on 29/08/2015 by Copatinto

Rapukausi on hyvässä vauhdissa ja jostain syystä on unohtunut postata tämän vuoden rapuviinisuosituksia blogin puolelle. Pari varsin hyvää kandidaattia osui kuitenkin sopivasti kohdalle, joten ei muuta kuin viiniä lasiin ja saksiniekkoja pöytään!

Jackson Estate Stich Sauvignon Blanc – Alko 15,98 €

Erinomaisen tuottajan Sauvignon Blanc välttää ilahduttavalla tavalla usein uuden maailman Sauvignon Blanceissa esiintyvät yliampuvat rehevyydet, mutta tuo silti esiin klassiset Sauvignon Blancin elementit; herukan lehteä, karviaista, raikasta sitruunaa, juuri leikattua ruohoa. Kunnollinen hapokkuus ja kaikki nätisti tasapainossa. Aromaattisempien viinien ystävän valinta.

Pfaff Pinot Blanc – Alko 11,00 €

Tämä Alsacen Pinot Blanc edustaa edelliseen verrattuna hieman neutraalimpaa linjaa. Tuoksun raikas sitruuna, vihreä omena ja hillitty vaalea kukkaisuus siirtyvät ryhdikkäälle ja hieman mineraalisellekin makusektorille nätisti. Hyvin kasassa pysyvä paketti sujahtaa neutraalimman valkoviinin ystävän ostoskassiin.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Category Archives: YLEISET