Rocca di Castagnoli Chianti Classico 2010

Posted on 16/04/2015 by Copatinto

Chianti Classicoista on vuosien varrella muodostunut varmoja oman ruokapöydän moniottelijoita melkeinpä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Onhan näissäkin tullut vastaan varsin erilaisia tapauksia, mutta äärimmäisen harvoin on joutunut varsinaisesti pettymään. Tällä kertaa oli kotikeittiössä valmisteilla CC:n kanssa pettämätön klassikkoyhdistelmä, eli naudan maksaa, pekonia ja paahdettua sipulia. Kylkeen päätin korkata Rocca di Castagnolin Chianti Classicoa vuodelta 2010.

Rocca di Castagnolilla on viljelyksen alla noin 100 viinihehtaaria Gaiole in Chiantissa. Pääosa köynnöksistä on Sangiovesea. Tämä pullo pitää sisällään 90 % Sangiovesea, 5 % Canaioloa ja 5 % Colorinoa. Malolaktinen käyminen on tapahtunut terästankeissa ja viini on kypsynyt noin 12 kk pienissä ja isoissa tammitynnyreissä / -säiliöissä.

Tuoksusta nousee esiin kypsä punainen kirsikka, pieni kukkaisuus, mausteisuus ja setripuu. Paletilla seuraillaan siististi ja nätisti tuoksun fiiliksissä. Tanniini- ja happosektori pitävät yllättävän matalaa profiilia ja maku jättää kokonaisuutena hieman velton vaikutelman. Melko pitkä jälkimaku jatkaa edelleen kypsän kirsikan ja mausteisuuden merkeissä.

2010 on käsittääkseni erinomainen vuosikerta Chianti Classicossa ja jälkeenpäin lukemani arviot tästä kyseisestä viinistä vaikuttavat omaan kulautuskokemukseen verrattuna hämmentävänkin mairittelevilta. Itselle ei nyt vaan kolahtanut. Ja miksi pitäisi kolahtaa, jos näinkin tuoreesta Chianti Classicosta puuttuu tanniinien potku ja happojen ryhti. Voihan se toki olla niinkin, että osui huono pullo kohdalle? 2 / 5 staraa.

Leon Beyer Gewurztraminer Réserve 2011 – 29,90 €

Posted on 12/04/2015 by Copatinto

Gewürztraminerista tehdään viinejä, jotka sekä ihastuttavat että vihastuttavat. Toisia rehevä kukkaisuus ja voimakas aromaattisuus kiehtoo suuresti, kun taas toisia sama meininki kammoksuttaa. Lajikkeelle on runsaan aromaattisuuden lisäksi tyypillistä melko korkea alkoholipitoisuus ja keskitasoon asettuva hapokkuus. Gewürztramineria viljellään eniten Ranskan Alsacessa ja Saksassa, mutta myös siellä se näyttää menettäneen viljelyalaansa muille rypäleille. Liekö sitten Rieslingin kova suosio ja matalampialkoholisiin viineihin kallistuvat trendit asian taustalla? Stereotyyppinen ajatus makeahkoista, voimakkaan kukkaisista, mausteisista ja parfyymisistä viineistä saa ansaitsemaansa ravistelua, kun maistelee kuivia ja elegantteja versioita aihepiiristä. Yksi tällaisia tuottava on huipputason Alsacelainen Leon Beyer. Nyt lasiin lorisi Alkon perusvalikoimastakin löytyvä vuoden 2011 Gewurztraminer Réserve.

Rypäleet on poimittu käsin Eguisheimin tarhoilta ja viini on käynyt villihiivoilla. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, mineraalisuutta, pientä kukkaisuutta ja mausteisuutta. Paletilla kuiva viini jatkaa hyvin elegantisti ja seurailee tiiviisti tuoksun aromimaailmaa. Hapokkuus jää lajikkeelle tyypillisesti keskihapokkuuden puolelle, mutta sitä on juuri riittävästi ryhdittämään viinin hillittyä ja eleganttia pakettia. Pitkä jälkimaku jättää mausteiset ja mineraaliset tunnelmat.

Leon Beyer Gewurztraminer Réserve on miellyttävän kuiva, erittäin elegantti, hienosti kontrollissa ja tasapainossa pysyvä kokonaisuus. Gewürztraminerin rehevään maineeseen vaihtelua kaipaavat löytävät Leon Beyerin tyylistä varmasti uusia ulottuvuuksia. Kylkeen valmistettu mausteinen intialainen kanaruoka oli tällä kertaa varsin toimiva paritus viinille. 4 / 5 staraa.

#viiniblogimiitti ja Pieropan Calvarino 2012

Posted on 29/03/2015 by Copatinto

Jo perinteeksi muodostuneet viinibloggaajien kokoontumiset saivat jatkoa vuoden 2015 puolella, kun vuoden ensimmäinen #viiniblogimiitti pidettiin Helsingissä. Päivällä teimme täsmäiskun Helsinki Distillery Companyn tiloihin ja saimme Séamus Holohanilta erinomaisen esittelyn tislaamon toiminnasta. Koko paikasta huokui todella suuri innostus ja tekemisen meininki. Uskaltaisin veikata, että tämän putiikin tisleistä kuullaan maailmalla vielä isomminkin.

Päivä jatkui alkuillasta Nomad Cellarsin uudenkarheissa tiloissa perinteisen sokkopullomaistelun merkeissä. Jälleen kerran lasit täyttyivät mielenkiintoisista viineistä. Tällä porukalla suurin osa viineistä tuppaa olemaan enemmän ja vähemmän kuriositeettitason tavaraa, joten niiden tarkka paikallistaminen ja tunnistaminen on lievästi sanottuna haastavaa. Näin siis kaikille muille, paitsi Viinihullun päiväkirjan Otolle, joka naulasi tanniinisen Sagrantino Montefalcon noin viidessä sekunnissa! Itse raahasin pöytään perinteikkäämmän tuottajan Soavea eli Pieropan Calvarinon vuodelta 2012. Koska tapana on ollut kaadella viinit omista pulloistaan folioon käärittynä, Soavelle epätyypillisen korkea ja kapea pullo oli oiva lisähämäys porukalle. Odotetusti arvaukset ajautuivatkin alkuun Saksan ja Alsacen suuntaan. Sitrusta, mineraalisuutta, hentoa kukkaisuutta, pientä makeanoloista mausteisuutta. Paletilla hedelmäisyyttä tasapainottaa hienosti napakat hapot ja tyylikäs mausteisuus. Soave-sektorin kärkikastia. Päivän muuta antia näkyy allaolevassa kuvassa.

Ilta jatkui Groteskissa ähkyn partaalle. Porukalle tällättiin eteen menu, joka piti sisällään mm. ilmakuivattua ankanrintaa, talon pancettaa, grillattua briossia ja talon créme fraîche, Big Green Egg-grillattua black angus entrecôtea, triplafritattuja ranuja sekä suklaakakkua jäätelön kera. Lasiin lorisi matkan varrella Weszeli Grüner Veltliner, Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2012, Becker “B” Spätburgunder 2011, Banfi Summus 2003. Lopuksi paletin puhdistajana Pol Roger Resérve Brut. Kiitos hauskasta päivästä ja hyvästä seurasta: Blanc de Blancs, Loppasuut, Pullon Henki, Reseptitaivas, Rypäleistä Viis, Viinillä, Wine and Finland, Wineserver

Pääsiäisen lammasviinit 2015

Posted on 24/03/2015 by Copatinto

Pääsiäinen tulee jälleen ja monilla se tarkoittaa myös sitä, että kaikenlaisen pashanjauhannan ja munaleikkien lisäksi ruokapöytään päätyy erilaisia lammas- ja karitsaherkkuja. Lampaan runsas makumaailma vaatii mielestäni myös viiniltä hieman runsaampaa otetta, hennoimmat viinit jäävät helposti lampaanlihan luonteikkaan maun jyräämäksi. Alla kolme suositustani pääsiäisen lammasviiniksi.

Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2013 – 11,99 €

– Basilicatasta, Aglianico del Vulturen alueelta tulee laadukkaita ja mielenkiintoisia Aglianico-viinejä. Pipoli on tunnetun tuottajakonsernin runsas ja pehmeän hedelmäinen punkku. Napakka hapokkuus ja melko runsas tanniinisuus tuo ryhtiä ja mausteisuus antaa viinille lisää luonnetta. Hyvä kaveri mediumiksi kypsennetylle lampaan tai karitsan fileelle.

Tarapacá +Organic Red Blend 2012 – 15,98 €

– Yksi tämän hetken mielenkiintoisimpia chileläisiä Alkon vakiovalikoimassa. Saatuaan hieman happea, täyteläinen viini yllättää moniulotteisella ja rehevällä tuoksullaan. Kirsikkaa, viherpippuria, paprikaa, ämpärillinen muutakin mausteisuutta. Tanniinisuutta löytyy jonkin verran, mutta se on kypsää ja pehmeätä sorttia. Tätä isketään pöytään yrttisempien lammaspatojen kanssa.

Marques de Arienzo Reserva 2006 – 16,95 €

– Jostain syystä Alkon hyllyillä lymyilee tämän viinin jo hieman kypsempää vuosikertaa. Kannattaa siis hyödyntää tilaisuus ja napata kyytiin mukavaan ikään ehtinyt Riojalainen. Tiukin hapokkuus on tasaantunut ja tanniinit pehmenneet, mutta tilalle on saatu kehittyneen viinin kiehtovia vivahteita; nahkaa, tupakkaa, rusinoita, luumua, mausteita, savua. Lampaanviulua tai -paistia pöytään. Jos sattuu käymään niinkin hassusti, että dinnerin jälkeen pullosta löytyy vielä tavaraa, loput livahtaa sutjakasti vaikkapa Manchego-juuston seurassa.

Valkoinen Beaujolais – Kugler-Bourgine B. de Lancié 2011

Posted on 19/03/2015 by Copatinto

Vaikka yrittää maistella kaikkia mahdollisia eteen ja taakse ilmaantuvia vinkkuja, on silti mahdotonta ehtiä hörppimään viinejä jokaisesta maailman kolkasta. Yksi omalla kohdalla paitsioon jääneistä sektoreista on Burgundin Beaujolais-apellaation valkkarit. Jokseenkin mitäänsanomattomilla Nouveau-viineillä mainettaan ryssinyt alue tuottaa em. hassutteluviinien lisäksi erittäin varteenotettavia kyläpunkkuja sekä pieniä määriä myös valkoviinejä ja kuohuvaa.

Päälajikkeena alueen valkkareissa häärii Burgundille tyypilliseen tapaan Chardonnay. Tämän viinin tuottaja, Kugler-Bourgine pukattiin käyntiin kuluvan vuosituhannen alussa Marc-Henri Kuglerin sekä Régis Bourginen toimesta. Kyseessä on pientuottaja, joka viljelee noin viiden hehtaarin pinta-alalla lähinnä Gamay’ta, mutta myös puolen hehtaarin verran Chardonnay’ta. Tuotantomäärä heiluu noin 25000 pullon vuosivauhdeissa.

B. de Lancié on sataprosenttinen Chardonnay, jonka rypäleet tulevat kahdelta erilliseltä, vuosina -99 ja -03 istutetuilta tarhoilta. Viiniä on kypsytetty 6-10 kk 3-5 vuotiaissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy sitrusta, ananasta, mineraalisuutta ja hitunen vaaleasävytteistä kukkaisuutta. Suussa viini tuo esiin kypsää, mutta samalla raikasta hedelmäisyyttä, joka seurailee tuoksun tunnelmia. Pieni tammisuus antaa vielä sopivasti lisäbodya. Viini säilyy pirteän raikkaaana loppuun saakka, kiitos napakan hapokkuuden sekä sopivan mineraalipläjäyksen.

Raikas Chardonnay, jossa hedelmäisyys, tammi ja happosektori ovat hyvässä tasapainossa. Syvyydet ja ulottuvuudet eivät toki vie mihinkään kuumatkalle, mutta Ranskasta vajaan kympin ostoksena oikein muikea hankinta. Varsin toimiva kaveri myös dinneripöytään kannetulle lohiannokselle. Taidanpa ostaa toistekin. 3,5 / 5 staraa.

Viinitarha mallia 79 eKr. – Villa dei Misteri

Posted on 14/03/2015 by Copatinto

Saattaahan se olla, että meikäläisen lisäksi jotakuta muutakin kiinnostaisi tietää millainen viinitarha oli yli kaksi tuhatta vuotta sitten? Yritin päästä asiasta edes jonkinlaiselle jyvälle hiippaillessani Pompejin raunioilla viime syksyn Campanian reissulla. Raunioiden arkeologisten kaivausten yhteydessä on nimittäin pyritty selvitettämään myös alueella sijainneiden viinitarhojen saloja ja mysteereitä.

Alueen legendaarisin tuottaja Mastroberardino pyydettiin mukaan projektiin vuonna 1996. Nykyään yhteensä viidelletoista palstalle ja yhteensä noin 1,5 hehtaarin alueelle on istutettu Piedirossoa, Sciascinosoa sekä viimeisimpänä myös Aglianicoa. Puskia on istutettu tarkalleen niille paikoille, joissa köynnökset kasvoivat ennen tuhoisaa vuoden 79 eKr. tulivuorenpurkausta. Myös köynnösten tuennat ja tarhojen hoitomenetelmät sekä osa viininvalmistusmenetelmistä hoidetaan sen aikaisten tapojen mukaisesti.

Mastroberardino tuottaa näiltä nimenomaisilta tarhoilta viiniä nimeltä Villa dei Misteri. 50 % Aglianicoa, 40 % Piedirossoa ja 10 % Sciascinosoa sisältävä viini on kypsynyt tammessa 12 kk ja pulloissa 6 kk. Ensimmäinen vuosikerta näki päivänvalon vuonna 2001 ja vuosituotanto rajoittuu noin pariin tuhanteen pulloon. Valitettavasti kyseisellä reissulla omat ja Mastroberardinon porukan kalenterit eivät natsanneet yhteen, joten tilavierailu ja täten myös Villa dei Misterin hörpiskely jäi väliin. Onpahan yksi hyvä lisäsyy palata takaisin Campaniaan.

Chateau Belá Riesling 2012 – 18,80 €

Posted on 09/02/2015 by Copatinto

Viini Slovakiasta voi lähtökohtaisesti tuntua hieman oudolta, mutta ainakin pari omaa aikaisempaa kokemusta maan valkoviinin parissa ovat olleet varsin positiivisia. Luottamusta ei tämän pullon kohdalla ainakaan horjuta se seikka, että homman takana on legendaarinen Egon Müller, jonka Moselin tuotanto on saavuttanut jotakuinkin legendaarisen maineen.

Viinin tuoksu on varsin tyypillistä Rieslingiä. Vihreätä omenaa, persikkaa, mineraalisuutta ja pientä kalkin vivahdetta. Viinin rakenne on paksu ja liikehdintä lasissa raskasliikkeistä. Melko runsas maku seuraa nätisti tuoksun fiiliksiä ja pieni määrä jäännössokeria on erinomaisessa tasapainossa tiukan hapokkuuden kanssa. Viiniin on saatu sellaista saksalaisen Rieslingin syvyyttä, jota tuntuu olevan vaikea saavuttaa muualla. Alkoholia on etiketin mukaan jopa 14 %, mutta suureksi yllätykseksi se ei aivan älyttömästi tunnu, lukuunottamatta pientä kulautuksenjälkeistä lämmöntunnetta.

Chateau Belá on siis tasapainoinen, maukas ja hyvin pitkälti saksalaistyyliseen lopputulokseen nojaava slovakialaisriesling. Hintalapun vajaa yhdeksäntoista euroa voi tuntua tiukalta, mutta viini tarjoaa vastineeksi varsin tasokkaan ja huolella tehdyn paketin. Ehkä on hyvä myös muistaa, etteivät Egon Müllerin Moselin pullotkaan mitään edullista tavaraa ole. 4 / 5 staraa, pienellä varauksella korkean alkoholipitoisuuden suhteen. (Kuvan © Alko)

Concannon Livermore Petite Sirah 2012 – 14,95 €

Posted on 04/02/2015 by Copatinto

Tuhdin rustiikkisia punaviinejä tuottava Petite Sirah ei ole kovinkaan tunnettu lajike ylipäätään ja siitä valmistettuja 100 %:sia lajikeviinejä tulee melko harvoin vastaan. Viimeisimmät omat muistot tällaisesta punkusta taitavat ajoittua muutaman vuoden taakse Tukholmaan, jolloin maistelin jotain kalifornialaista erittäin alkoholista ja railakkaalla jäännössokeritykityksellä varustettua tapausta. En kiljunut riemusta. Muistot sikseen ja Alkon hyllystä kouraan noin viidentoista euron leka lajikkeeseen vahvasti panostaneelta tuottajalta.

1800-luvun lopulla perustettu Concannon on ollut merkittävässä roolissa Kalifornian Cabernet Sauvignon-kloonien tutkimustyössä ja tilalle aikoinaan Chateau Margaux’n tarhoilta päätyneistä pistokkaista kasvaneita köynnöksiä on tutkiskeltu pitkään ja hartaasti yhdessä UC Davisin tutkijoiden kanssa. Concannon on myös vastuussa ensimmäisestä amerikkalaisesta Petite Sirah-viinistä. Tilalla on kasvanut kyseistä lajiketta jo 1800-luvun lopulta saakka. Tämän putelin Petite Sirah-rypäleet ovat kasvaneet Livermore Valleyn alueella Kaliforniassa, missä maaperä on sorapitoista. Viiniä on kypsytetty tammessa 18 kk ja pulloissa 6 kk.

Tuoksussa on mustikkaa, karhunvatukkaa ja tammea. Suussa täyteläinen ja tuhdinoloinen viini vaikuttaa odotuksien mukaisen konsentroituneelta ja kypsän hedelmäiseltä. Viini ei jyllää hapokkuudella eikä tiukoilla tanniineilla, mutta loppua kohden esiin työntyvä mukava bitterisyys ryhdittää kokonaisuutta todella kivasti. Jälkimaku on keskipitkää, kypsän hedelmäistä sorttia.

Concannon Livermore Petite Sirah on pehmeän täyteläinen ja kypsän hedelmäinen viini. Jenkkiviineissä ei yleensä pihtailla tammen käytön suhteen, mutta tällä kertaa pitkä tammikypsytys tuntuu yllättävän vähän kokonaisuudessa. Liekö sitten käytössä ollut vanhempia tynnyreitä vai kätkeytyykö tammi konsentroituneen hedelmän alle? Paketin ilopilleri on paletin loppupuolella ilmenevä pieni bitterisyys, vaikka happo- ja tanniinisektorille jäinkin kaipaamaan jonkinlaista piristävää lisäpotkua. Kaiken kaikkiaan ihan mukava pläjäys tuhdimman punkkusektorin ystäville. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Frascatia Frascatissa – Az. Agricola l’Olivella Racemo 2013

Posted on 22/01/2015 by Copatinto

Viime syksyisen Italian reissun päätteeksi stoppasimme yhdeksi yöksi Frascatiin. Varsin mukavanoloisen kylän nimi on varmaankin monille tuttu valkoviineistä, joskaan ei kovin kummoisista sellaisista. En tähän hätään muista maistaneeni yhtään erityisen vakuuttavaa Frascatia. Lyhyt ja aikataulullisesti epävarma visiitti ei innostanut buukkailemaan mitään viinitilavierailuja, mutta kylällä tallustellessa pistäydyin kuitenkin paikallisessa viinimyymälässä aiheuttamassa hämmennystä ja tiedustelemassa “jotain kunnollista Frascatia”. Myyjä suositteli luomumeiningeillä tuotettua Az. Agricola l’Olivellan Racemoa, jonka kyljestä oli luettavissa mahtipontisesti DOCG Frascati Superiore luokituksen merkit. Mikäpäs siinä, kokeillaan.

Racemo on valmistettu parista eri Malvasia-kloonista (yht. 70 %), parista Trebbiano-kloonista sekä Bellonesta. Tarhojen maaperän kerrotaan olevan vulkaanista ja mineraalirikasta. Melko pidättyväisessä ja hennonoloisessa tuoksussa on valkoherukkaa ja kukkaisuutta. Paletilla kuiva viini pysyttelee melko neutraalissa ulosannissa. Hedelmäisyys on niukahkoa, eikä muukaan rakenne varsinaisesti loista läsnäolollaan. Väkivaltaisesta lasin vatkaamisesta ja raivokkaista purskutusyrityksistä huolimatta viinistä erottuu edellä mainittujen lisäksi vain pientä mineraalisuutta. Kovin luonteikkaaksi ei voi esitystä kehua. Keskipitkä jälkimaku jättää sekin melko vaisut fiilikset.

Racemo on rakenteeltaan ja maultaan melko kepeä ja aavistuksen ryhditön tapaus. Omien Frascati-kokemusten perusteella viini kuuluu eittämättä siihen keskevertoa parempaan sakkiin, mutta vaisu on silti vaisu, ei siitä mihinkään pääse. Käsitykseni Frascatin valkkareiden tasosta ei siis päässyt horjumaan tälläkään kertaa, mutta taidan jättää ihan piruuttani vielä takaoven raolleen sen oikeasti päräyttävän viinin varalta. 2 / 5 staraa.

Jouluviinit 2014

Posted on 09/12/2014 by Copatinto

Joulun tuloa ei voi estää, joten on ehkä parempi keskittyä suosiolla jouluviinien pohdintaan. Seuraavassa muutamia poimintoja Alkon valikoimista.

Mistinguett Vintage Edition Rosé Brut 2013 – 9,99 €

– Vuokrajoulupukin nenän väriä muistuttavasta pakkauksesta löytyy pirteä ja raikas rosé-kuohuviini, jonka tuoksussa on vadelmaa ja metsämansikkaa. Maku on melko runsas, mutta viini pysyttelee loppuun asti varsin raikkaana ja melko neutraalina. Joulupöydän moniottelija tai vaikka suuta puhdistava välikuohari.

André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brut – 29,90 €

– Väittäisin tässä olevan Alkon tämän hetken samppanjahyllyjen paras hinta-laatusuhde. Runsas, paahteinen, maukas ja tyylikäs. Nostattaa tunnelman kattoon ja taklailee matkallaan helposti erilaisia kalalautasia (savulla tai ilman), mätejä ja sörsseleitä.

Logan Weemala Riesling – 12,87 €

– Pirteää hapokkuutta, vihreätä omenaa ja sitruunaa. Lähestulkoon kuivan tuntuinen puolikuiva valkkari tasapainoilee mainiosti reippaan hapokkuuden tuoman ryhdin ja pienen jäännössokerimäärän kanssa. Hyvä valinta monenlaisten kala- ja äyriäissettien kylkeen, tuskin pelästyy pientä mausteisuuttakaan.

Bellingham The Bernard Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier – 14,99 €

– Hieman täyteläisempi ja tammen paahteen sävyttämä valkkari. Tuoksun eksoottiset ja kukkaiset vivahteet pysyvät ryhdissä makusektorin sitruksisella ja mausteisella otteella. Runsaampien kalaruokien lisäksi hyvä valinta esim. vaaleille lihoille.

Planeta Etna Rosso – 13,90 €

– Keskitäyteläisestä paketista löytyy vadelman ja metsämansikan lisäksi mausteisuutta, ja savua. Pinot Noir-tyyppinen herkkyys yhdistyy sopivasti robustiin ja luonteikkaaseen tulivuorimaisemien meininkiin. Vaaleammille ja muillekin kypsemmille lihoille. Miksei toimisi mukiinmenevästi myös punalihaisen kalan kanssa. (pidempi arvio täällä)

Faustino I Gran Reserva 2001 – 24,40 €

– Vanha Riojan legenda on monille tuttu vähintään etikettinsä puolesta. Nyt on hyllyssä erinomainen vuosikerta 2001, jota ei ehkä kannata missata. Klassiseen Rioja-tyyliin sopien kirsikkaa, nahkaa, tammea ja kaiken kaikkiaan mukavaan kuntoon ikääntynyttä settiä. Käy erittäin hyvin tummemmille lihoille, riistalle ja kypsytetyille juustoille.

Grant Burge Aged Tawny – 22,00 €

– Tilausvalikoiman puolelta todella maistuva Tawny-tyyppinen väkevöity viini Australiasta. Rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja pähkinää. Menee jälkiruokana sellaisenaankin, mutta viihtyy varmasti kypsytetyillä, suolaisilla juustoilla varustetussa seurassa tai vaikka pähkinäisten jälkiruokien kaverina.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Category Archives: YLEISET