Viña Ardanza Reserva Especial 2001

Vietin syyskuun viimeiset päivät aurinkoisessa Kööpenhaminassa. Siinäpä muuten kylä, jossa ei pääse ihan heti nälkä tai jano yllättämään. Kerta toisensa jälkeen joutuu paatuneempikin safkanarkkari äimistelemään kaupungin huikean monipuolista, mielenkiintoista ja ennen kaikkea tasokasta ravintolatarjontaa.

Tällä kertaa päräyttävin illalliselämys tuli koettua rennon tunnelmallisessa ravintola Mavenissa. Kampasimpukoiden heräteltyä ruokahalua ladattiin pääruokasektoriin lampaanfilettä, metsäsienirisottoa, hasselpähkinöitä sekä Vesterhav-juustoa. Ruokajuomaksi valikoitui kehityskaarensa aallonharjalla keikkuva espanjalaislegenda – La Rioja Alta Viña Ardanza Reserva Especial.

Riojan alueelta ponnistava 12-vuotias rakentuu 80 %:sti 30-vuotiaiden Rioja Altan köynnösten Tempranillosta ja 20 %:sti vanhojen Rioja Bajan köynnösten Garnachasta. Viiniä on kypsytetty 36 kuukautta keski-iältään 3-vuotiaissa jenkkitynnyreissä. Vuosikertaa 2001 on pidetty niin poikkeuksellisena, että sitä aiemmin ainoastaan vuosia 1964 ja 1973 on paiskattu samaisella “Reserva Especial”-nimikkeellä.

Alkukahinoissa viinilasista hyppäsi nokkaan kypsää punaista kirsikkaa, mausteisuutta ja hentoa tammisuutta. Hetken hengittelyn jälkeen tuoksusta alkoi erottumaan lisäksi kahvia ja suklaata. Kypsä ja sopivan kuiva hedelmäisyys oli erinomaisessa balanssissa pirteän hapokkuuden, samettiseksi pehmenneen tanniinisuuden ja nätisti integroituneen tammisuuden kanssa. Erittäin pitkä jälkimaku esitteli kypsää kirsikkaa ja lisää mausteisuutta. Viini on mainiossa hörppäysvireessä juuri nyt, muuta ikääntyneempien viinien ystäville riittää reilusti potkua jatkokypsytykseenkin.

Ruoan ja viinin yhdistelmä tarjoili tällä kertaa poikkeuksellisen moniulotteisen makumaailman. Lammasannos tärähti jo sellaisenaankin suoraan ytimeen, mutta loistavassa vireessä ollut viini nosti kokemuksen huipputasolle!

Viña Ardanza Reserva Especial 2001 ansaitsee helposti 5 / 5 staraa. Jos satut löytämään näitä nollaykkösiä vielä jostain järkihinnalla, niin ostopäätöksen kanssa ei pidä vetkutella sekuntiakaan. Helpommin vastaan tuleva -04 liikkuu 20-25 euron pullohinnoissa, eikä ole sekään lainkaan hassumpi tapaus.

 

 

 

Viikon Copa – Little Yering Pinot Noir 14,80 €

Alkon uutuuksien joukossa on viime aikoina lymyillyt useampiakin Pinot Noir-vinkkuja. Saattaa hyvinkin olla, että meneillään olevalla riistakaudella on oma osansa tapahtumien kulussa. Oli miten oli, nappasin uutuuksista testiin yhden australialaisen, joten g’day mate vaan itse kullekin.

Yering Stationin Little Yering Pinot Noir tulee Yarra Valleyn alueelta, Victoriasta. Alueen ilmasto soveltuu hyvin viileämpien olosuhteiden rypälelajikkeiden viljelyyn. Viiniä on kypsytetty 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista vain 5 % on ollut uusia.

Tuoksusta löytyy kirsikkaa, vadelmaa ja ehkä hitunen metsämansikkaakin. Paletilla keskitäyteläinen viini esittelee punaisten marjojen lisäksi jopa hivenen pippurista mausteisuutta. Kepeä ja pehmeä tanniinisuus sekä sopivan kirpakka hapokkuus natsaavat hyvin muuhun pakettiin. Jälkimaku on raikkaan marjainen.

Little Yering on varsin kelvollinen ja puhdaspiirteinen Pinot Noir. Se ei loista moniulotteisuudellaan, mutta tekee perustehtävänsä hyvin ja tasapainoisesti. Soveltuvuus erilaisten linturuokien kylkeen on takuuvarmalla tasolla. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Viikon Copa – Arrocal 2011 5,89 (0,375 l)

Säännöllisin aikavälein törmää tilanteeseen, jossa olisi käyttöä kokonaisen pullon sijasta puolikkaalle. Kansallismyymälässämme puolikkaiden hylly ei ole perinteisesti ollut mikään aarreaitta, mutta viimeisten parin vuoden aikana on senkin sektorin ryhti jossain määrin kohentunut. Yksi esimerkki ryhtiliikkeestä on Espanjasta, Ribera del Dueron alueelta ponnistava Arrocal. 90-luvun lopulla perustetun viinitalon peruspunkun Tempranillo-rypäleet on kerätty käsin ja viiniä on kypsytetty 6 kuukautta pääosin ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa ja paahteisuutta. Täyteläiselle ja melko muhkean hedelmäiselle paletille ehtii mukaan tuoksun kattauksen lisäksi vielä annos mausteisuuttakin. Nuorekkaan ryhdikäs setti hapokkuutta ja terhakkaa tanniinisuutta pistää hommaa kivasti pakettiin. Keskipitkä jälkimaku on tummasävytteinen ja lämminhenkinen.

Arrocal on iloinen yllätys puolikkaiden pullojen hyllysektorissa. Suoraviivainen, ronski ja melko tyypillinen alueensa roble-viinien edustaja. Soveltuu mainiosti vaikkapa arki-iltoihin yhden tai kahden pihvin setitykseen. 3 / 5 staraa.

 

 

Château Mouton Rotschild -97 ja Château Palmer -96

Helsinkiläisessä ravintola Careliassa on käynnissä tempaus, joka mahdollistaa kellarin syvyyksissä kypsyneiden maailmanluokan viiniherkkujen siemailun erittäin kohtuullista panosta vastaan. Lista koostuu yhtä nimikettä lukuunottamatta ranskalaisen viiniteollisuuden lahjoista viinisiepoille ja entistä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että useita viinejä on tarjolla myös laseittain.

Oma suhteeni Bordeaux’n punaviineihin on ollut jostain syystä hikinen ja nihkeä, eikä kaapistani ole lohjennut kovinkaan montaa makuupaikkaa “porvoolaisille”. En voi väittää maistelleeni mitenkään kattavasti alueen kovimpia nimiä, mutta vähäistenkin kokemusteni perusteella voin kyllä todeta ymmärtäväni alueen huippuviinien laadullisia vahvuuksia. Toisaalta taas alueen viinit eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään erityisen voimakkaita elämyksiä, saati sitten intohimoa. Epäilen vahvasti, että Bordeaux ei vain yksinkertaisesti ole tyylillisesti minun juttuni. Bordeaux’n kohdalla ei voi myöskään ohittaa ilmiselvää hintaproblematiikkaa; kiinnostavampien viinien hinnat tuntuvat karkaavan kohtuuttoman korkealle.

Pyysin kaatamaan laseihini Château Palmeria vuodelta -96 ja Château Mouton Rotschildia vuodelta -97. Viinien kanssa lapioin täydellisesti paistetun entrecôten sekä jälkipöhinöiksi juustolajitelman.

Näistä viineistä on kirjoitettu maistelumerkintöjä maailma täyteen, joten lienee turhaa toistella tässä kohtaa erilaisia tummia marjoja ja setripuita. Merkittävin huomio viineissä on mielestäni balanssi eri komponenttien välillä. Yhteispeli laadukkaan hedelmäisyyden, happokkuuden, nätisti integroituneen tammen, mukavasti pehmenneiden tanniinien ja alkoholin välillä on poikkeuksellisen kovalla tasolla. Palmer vaikutti hieman sulkeutuneemmalta, tummasävytteisemmältä ja konsentroituneemmalta, kun taas Mouton Rotschild esitteli avoimemmin moniulotteisuuttaan. Viinit ovat tällä hetkellä varsin nautinnollisessa iässä, mutta potkua riittää vielä mukavasti jatkokypsytykseenkin. Molemmat ovat laadullisesti huipputavaraa, mutta omat mieltymykseni kaatuvat tällä otoksella enemmän Pauillacin suuntaan. Tästä viinitempauksesta singahtaa täydet viisi staraa ravintola Carelialle.

Viikon Copa – Waterford Pecan Stream Sauvignon Blanc 2013 12,90 €

Kun perusvalikoimaan pölähtää eteläafrikkalaisen Waterfordin vinkkua, on paikallaan iskeä käpälät kiinni pulloon ja suorittaa tarvittavat korkkaustoimenpiteet. Kevin Arnoldin tuotannosta itselleni tutumpaa on punaviinisektori, jonka kerrassaan herkullisia tuotoksia on näkynyt Alkonkin valikoimissa aina silloin tällöin. Nyt lasiin kaadetaan kuitenkin valkkaria, tarkemmin sanottuna Sauvignon Blancia.

Pecan Stream Sauvignon Blancin rypäleet ovat kasvaneet viileämmän ilmaston alueella Elginissä, hieman Kapkaupungista itään. Viini on kypsynyt 6 kk terästankeissa.

Tuoksusta löytyy sitruunaa, limeä, herukan lehteä, karviaista ja ruohoisuutta. Voidaan siis todeta nokkaan leijailevan kohtuullisen tyypillistä Sauvignon Blancia kevyellä trooppisuudella viriteltynä. Runsaan hedelmäinen ja kuiva maku seurailee tuoksua. Rapsakka hapokkuus sekä pieni mausteisuus tasapainottavat mukavasti reipasta hedelmäisyyttä. Melko pitkässä jälkimaussa temmeltävät kypsä sitruuna ja lime.

Pecan Stream on melko täyteläinen ja runsaan hedelmäinen, mutta samalla myös miellyttävän tasapainoinen Sauvignon Blanc. Etukäteen pelkoa herättänyt 14%:n alkoholipitoisuus ei pääse pahemmin häiriköimään, kunhan viini pysyy sopivasti viilennettynä. Viinistä löytyy runkoa sen verran mukavasti, että uskaltaisin lapata lautaselle esim. savulohisalaattia. Keskipitkän pohdinnan tuloksena 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Matkalla Montsantissa – Coca i Fitó

Vietin heinäkuun viimeisiä päiviä Katalonian paahteessa lähinnä nautiskellen übertuoreita meren antimia sekä vierailemalla parilla mielenkiintoisella viinitilalla Prioratissa ja Montsantissa. (Aikaisempi postaus Celler Cal Pla-vierailusta löytyy täältä.) Prioratin suitsutetuimpien viinien hinnat ovat jo lähteneet lapasesta, mutta Montsantilla on edelleen tarjota ihan kivasti hyviä hinta-laatupamauksia. Yksi alueen mielenkiintoisimmista tuottajista on Coca i Fitó. Vakuutuin putiikin viiniosaamisesta parisen vuotta sitten Prowein-tapahtumassa, mikä oli vähintään riittävän syy ruuvata kulkupelin nokka kohti El Masroigin kylää.

Coca i Fitón vuonna 2006 perustaneet veljekset Toni ja Miquel ovat varttuneet maanviljelijäperheessä Penedesin viinitarhahoodeilla. Toni Coca on ehtinyt vuosien saatossa kartuttamaan mainetta konsultoivana viinintekijänä ja asiantuntijana lukuisilla pienemmillä viinitiloilla Kataloniassa. Toni vastaakin tilan viinien valmistuksesta, apunaan enologi Joaquim Bielsa. Miquel puolestaan huolehtii kaupallisesta sektorista.

Montsantin lisäksi Coca i Fitó puuhailee viinejä myös Terra Altan ja Empordan alueilla. Veljesten tavoitteena on tehdä autenttisia, persoonallisia ja aluettaan ilmentäviä, moderneja viinejä. Ensimmäinen talon omaa nimeä kantava viini näki päivänvalon vuonna 2006 ja on talon lippulaiva edelleen. Nykyisellään vuosituotanto nakuttelee 100000-150000 pullon vauhdeissa.

Paikan päällä minusta huolehti enologi Joaquim Bielsa, jonka löysinkin varaston perältä touhuamassa etiketöinnin parissa. Joaquimin valitellessa jo etukäteen huonoa englanninkielentaitoaan, lupasin vastata siihen vielä uskomattoman paljon heikommalla katalaanillani. Kuten olettaa saattaa, pärjäsimme vallan mainiosti. Kierreltyämme jonkin aikaa kellarin syövereissä, siirryimme luonnollisesti maistelun pariin, joten ohessa muutamat kommentit hörpätyistä viineistä.

Maistelusessio potkaistiin käyntiin Terra Altan valkkarilla. Jaspi Blanc 2012 on Garnacha Blancasta (70 %) ja Macabeosta (30 %) koostuva nuori, omenainen ja pirteän sitruunainen tapaus. Valmistuksessa on hyödynnetty sakkakypsytystä. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Sopii kuumaan kesäpäivään, kuin rystysrivi nenänvarteen.

Coca i Fitó Rosa on sataprosenttinen Syrah yhden tarhan köynnöksistä. Rypäleet tulevat samalta tarhalta, kuin lippulaivaviininkin. Osaa viinistä on kypsytetty 3 kk:n ajan  ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 3000 pulloa. Tuhtirakenteinen rosé, jossa selkeäpiirteinen Syrah’n aromaattisuus. Oiva ruokajuoma reippaammillekin sapuskoille, eikä pelästy hyvin viilennettynä kuuman päivän virkistyskäyttöäkään.

Jaspi Negre 2011 on talon entry-level punkku, jonka kokoonpano on Garnacha (45 %), Cariñena 25 %, Cabernet Sauvignon (15 %) ja Syrah (15 %). 3 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 60000 pulloa. Helposti lähestyttävä, nuorekas, tumman marjaisa ja mausteinen viini.

Tocat de L’ala 2011 on Empordan yhteistyöprojekti Celler Roig Paralsin kanssa. Pullosta löytyy vanhojen köynnösten Garnachaa (60 %) ja Cariñenaa (40 %). 4 kuukautta ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 18000 pulloa. Paahteinen ja yrttinen sekä jonkin verran Montsantin punkkuja pehmeämpi ote paletilla.

Jaspi Maragda 2010 pitää sisällään vanhojen köynnösten Garnachaa (55 %), Cariñenaa (25 %) ja Syrah’ta (20 %). 12 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Nokassa tummia marjoja ja toffeeta. Aiempiin maistettuihin verrattuna enemmän syvyyttä ja tanniinirakenne selkeästi elegantimpi.

Viimeisenä lasiin lorisi tilan lippulaivaviini Coca i Fitó, joka oli itselleni pullorivistön tutuin tapaus. Yhden tarhan viini, jonka sisältö on Syrah’ta (50 %), vanhojen köynnösten Garnachaa (30 %) ja Cariñenaa (20 %). 12 kk kypsytys amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Tyylikäs, moniulotteinen ja kiehtovan syvä tapaus. Savua, balsamicoa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja nätisti integroituva tammisuus. Kypsytyspotentiaalia löytyy mukavasti, vaikka viini onkin dekantoinnin kautta jo kelvollista ruokapöytäkamaa.

Viikon Copa – Cline Ancient Vines Mourvèdre 2011 14,24 €

Mourvèdre on tunnetusti kotoisin Espanjasta (Monastrell), mutta arvostetuimmat ko. lajiketta sisältävät pullotteet löytynevät eteläisestä Ranskasta. Ainakin omalla kohdalla ne täräyttävimmät kokemukset taitavat olla peräisin Bandolin seudulta, unohtamatta kuitenkaan upeita Rhônen blendejä tai joitakin australialaisia virityksiä asian tiimoilta. Lajike vaatii kuumaa ilmastoa kypysäkseen riittävästi, mutta maaperän olisi kuitenkin hyvä pysyä suhteellisen viileänä. Huhut kertovat sopivia olosuhteita sekä ikivanhoja Mourvèdre-köynnöksiä löytyvän myös Kaliforniasta. Viikon Copa otti selvää, mitä sanottavaa Cline Ancient Vines Mourvèdre:lla näillä kinkereillä.

80-luvulla perustetun Cline Cellarsin Ancient Vines Mourvèdre tulee siis Kaliforniasta, Contra Costa Countyn alueelta. Auringossa paistattelevat viinitarhat saavat kaivattua viilennystä mm. Sacramento- ja Joaquin-jokien virtauksista ja päivittäinen lämpötilavaihtelu asettuu toimivalle tasolle.

Viini pitää sisällään Mourvedrèa 80-120-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on tapahtunut terästankeissa viljeltyjen hiivakantojen suosiollisella avustuksella. Kypsytys 8 kuukautta tummapaahtoisissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä, joista noin neljännes oli uusia.

Kypsän marjaisessa tuoksussa on mustaherukkaa, mustikkaa, kypsää kirsikkaa ja taustalta leijailevaa setripuuta. Melko täyteläisellä ja lämminhenkisellä paletilla pyörii tuoksun aromien lisäksi mausteisuutta. Kohtuullisen napakka hapokkuus ja maltillinen määrä pehmeää tanniinisuutta pitävät järjestystä yllä. Jälkimaku on melko pitkä, kypsän kirsikkainen ja mausteinen.

Cline Ancient Vines Mourvèdre ei ole lainkaan pöllömpi tapaus. Kypsää tavaraa ryhdikkään hapokkaassa paketissa, vieläpä ankarimpia hillomössöttelyjä välttäen. Oikein sopiva kaveri syksyn grillailulle. Kokeile vaikka yrttiviritetyn lampaan kanssa.  3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Steininger Kamptal Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner 17,50 €

Viikon Copa hyppää vaihteeeksi Arnold Schwarzeneggerin synnyinmaahan Itävaltaan ja kaappaa suositukseksi hiljattain kansallishandeliimme mätkähtäneen Steiningerin Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltlinerin Kamptalista. Grüner Veltliner on selkeästi Itävallan viinitarhojen pinta-alakunkku ja melkoinen käyntikortti muutenkin koko maan viinisektorille. Kiistattoman loistava lajike, josta tehdään niin kevyen raikkaita, kuin täyteläisen voimakkaitakin valkoviinejä. Kolmenkymmenenviiden tarhahehtaarinsa kanssa Langenloisin seuduilla ahkeroiva Steininger puuhailee lähinnä valkoisten lajikkeiden kanssa ja panostaa vahvasti myös perinteisen menetelmän kuohuviineihin. Tämä Grüner Veltliner on käynyt terästankeissa, sakkojen kanssa 2 kk.

Tuoksu vakuuttaa heti alkumetreillä. Siitä löytyy sitruunaa, vihreää omenaa, greippiä, kevyttä ruohoisuutta ja hiukan mineraalisuuttakin. Kuiva, melko täyteläinen ja nuorekkaan räväkkä maku on täynnä tavaraa. Maussa nousee eturiviin sitruuna ja omena, mutta paletin loppua kohden mausteisuus ja erityisesti valkopippuri nostaa päätään. Pirteä ja runsas hapokkuus sekä erittäin pitkä mausteinen jälkimaku.

Nyt on lupa heittää pientä hymyä naamalle, sillä voidaan todeta Alkon edukkaampiin massaproduktioihin painottuvassa perusvalikoimassa olevan yksi laadukas ja tyypillinen lajinsa edustaja lisää. Jos haluat tarkistaa, mille Kamptalin Grüner Veltliner maistuu, sujauta pullollinen kassin pohjille. Loppu hoituukin sitten vaikka kunnollisella wienerschnitzelillä.  4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Matkalla Prioratissa – Celler Cal Pla

Heinäkuun lopulla löysin itseni Kataloniasta köröttelemässä kohti Porreran kylää. Kännykän navigointiohjelma oli onnistunut sanomaan sopimuksensa irti jo useita kymmeniä kilometrejä ennen määränpäätä ja luonnollisestikaan tiet eivät olleet suurenemaan päin. Verenpaine laski lähes peruslukemiin ensimmäisen Porrera-tienviitan osuttua näkökenttään ja näytti vahvasti siltä, että olin löytämässä perille heti ensimmäisellä yrityksellä. Pikkuruisen kylän hiljaisella toriaukioilla dominoa pelanneiden papparaisten auringon pieksemät naamavärkit näyttivät aavistuksen epäileviltä, kun eräs Suomi-Urpo parkkeerasi kotteronsa kadunkulmaan.

Prioratin viinien huikea suosio on houkutellut alueelle paljon suuria ja kirkkaasti kiiltäviä viinitaloja muualta Espanjasta. Nyt olin kuitenkin menossa tapaamaan pientuottajaa, joka on kotoisin alueelta, kasvanut siellä ja tuntee näin ollen työympäristönsä kuin omat taskunsa. Tapasin Celler Cal Plan:n omistajan ja viinintekijän Joan Sangenisin Tukholmassa pari vuotta sitten ja tykästyin talon erinomaisiin ja persoonallisiin viineihin. Porreran kylässä kasvaneen Joan Sangenisin perhe on toiminut maatalouden ja viininviljelyn parissa jo parin sadan vuoden ajan, mutta omalla Cal Pla-nimellä viiniä on valmistettu vasta 90-luvun puolivälistä lähtien. Vuosituotanto on ajan saatossa noussut noin sadantuhannen pullon tasolle, joten mistään massatuotannosta ei ole edelleenkään kyse. Tarhat sijaitsevat pääosin 300-500 metrin korkeudessa, mutta joitakin köynnöksiä löytyy noin 700 metrinkin korkeudesta. Köynnösten ikä vaihtelee kymmenestä vuodesta yli sataan vuoteen. Omien tarhojen rypäleiden lisäksi Cal Pla ostaa nykyään myös jonkin verran rypäleitä tutuilta viljelijöiltä. Johtoajatuksena on työskennellä tarhoilla niin hyvin, että erilaisten kemikaalien käyttö voidaan vähintäänkin minimoida ja lajikkeiden ominaispiirteet sekä alkuperä tulevat esiin lopputuotteessa mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa käytännössä lukemattomia käsityötunteja tarhoilla, satomäärien runsaskätistä rajoittamista sekä lukuisia kinkkisiä päätöksiä ja toimenpiteitä pari sataa vuotta vanhan kellarirakennuksen uumenissa.

Joan Sangenis kertoi modifioivansa viininvalmistuksessa käytettäviä metodeja kunkin vuosikerran tarpeiden mukaisesti. Viinien valmistuksessa käytetään sekä uutta että vanhaa tammea; ranskalaista, amerikkalaista ja unkarilaista. Kellarikierroksella siirryttiin kiehtovalla tavalla parisataa vuotta vanhan rakennuksen holvikaarien, seinämaalausten ja ikivanhojen tammitynnyreiden kautta pällistelemään viereisen lisätilan modernia terästankkimaisemaa. Tämäkään vierailu ei päättynyt kuivin suin, joten alla kommentit maistamistani viineistä. Suluissa lisäksi kunkin viinin paikallinen hintataso.

Mas d’en Compte Blanc 2009 (noin 14 € / plo)

Garnatxa Blanca, Macabeu, Picapoll blanc, Xarel·lo. Etelään suuntautuvien tarhojen 20-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen ja kypsytys uusissa ranskalaisissa (80 %) ja amerikkalaisissa (20 %) tynnyreissä, 6 kk sakkojen kanssa. Intensiivisessä tuoksussa on sitruunaa, hunajaa, persikkaa ja huikean kiehtovaa mineraalisuutta sekä tammen tuomaa paahteisuutta. Melko täyteläistä ja runsasta pakettia virkistää napakka hapokkuus. Paletti samaan aikaan voimakas, hyvin raikas sekä hedelmäinen. Erittäin pitkässä jälkimaussa nautiskellaan reilusta mausteisuudesta. Aivan mieletön viini!

Celler Cal Pla Crianza 2008 (noin 10 € / plo)

Cabernet Sauvignonia, Cariñenaa ja Garnachaa 10-20 vuotiaista köynnöksistä, 350-500 metrin korkeudelta. Ei juurikaan uutta tammea. Hieman kehittynyt tuoksu, jossa paahteisuutta, ja tummaa kirsikkaa. Maussa yhdistyy tumma kirsikkaisuus sekä runsas, nuorekas hedelmäisyys. Helposti lähestyttävä viini, jota virittää napakka hapokkuus ja ryhdikäs, tiukka tanniinisuus. Pitkä mausteinen jälkimaku. (Vuosikerta -06 arvioitu blogissa aiemmin)

La Carenyeta 2010 (noin 16 € / plo)

Pelkästään Cariñenasta tehtyä viiniä ei pahemmin Espanjasta löydy. Lajiketta käytetään enimmäkseen osana sekoiteviinejä. Katalonian lisäksi Espanjasta tätä hapokasta ja tanniinista lajiketta löytyy lähinnä Riojasta Mazuelo-nimellä. Laadukas lopputulos edellyttää vanhemmista köynnöksistä kerättyjä laadukkaampia rypäleitä sekä otolliset kasvuolosuhteet. Joan kertoi, että esim. hänen tarhoillaan matalammilla korkeuksilla Cariñena-köynnökset ovat taipuvaisia tuottamaan huimia määriä rypäleitä ja luonnollisestikin tällöin laatu kärsii. Korkeammalla rypäleiden tuottotahti hiipuu selkeästi ja erityisesti vanhemmat köynnökset tuottavat erinomaista tavaraa. La Carenyeta 2010 on sataprosenttinen Cariñena 80-vuotiaista köynnöksistä 350700 metrin korkeudelta. Kypsytys 14 kk  2-vuotiaissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.
Nokkaan työntyy sekoitus tummia marjoja sekä punaisempaa kirsikkaa, punaista viinimarjaa, mausteisuutta ja yrttejä. Ensimmäiset nuuhkaisut tuovat jollain jännällä tavalla mieleen jopa Sangioveselle tyypillisiä hapankirsikkaisia fiiliksiä. Paletilla viini iskee pöytään parhaat korttinsa; tuoksun aromit saavat nimittäin seurakseen tiukan ja voimakkaan, mutta erinomaisesti muuhun kokonaisuuteen integroituvan hapokkuuden. Tanniinisuuttakin on suhteellisen reilusti ja se on muita maistettuja viinejä terävämpää. Erittäin pitkä jälkimaku on kiehtovan yrttinen, pippurinen ja mineraalinen.  

Mas d’en Compte 2008 (noin 20 € / plo)

30-90-vuotiaiden köynnösten Garnachaa (50 %) ja Cariñenaa (45 %) sekä 15-vuotiaden köynnösten Cabernet Sauvignonia (5 %). Kypsytetty 14 kk 1-3-vuotiaissa tammitynnyreissä, joista 80 % ranskalaisia ja 20 % amerikkalaisia. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, tupakkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja tammen tuomaa paahteisuutta. Paletti jatkaa tuoksun soundeilla. Hyvä tasapaino konsentoroituneen hedelmäisyyden, napakan hapokkuuden ja kohtuullisen mukavasti jo pehmenneen tanniinisuuden välillä. Parin tunnin dekantoinnilla jo nyt varmasti toimiva paketti puolikypsää tummaa lihaa notkuvassa ruokapöydässä, mutta hyötyy selkeästi vielä parin vuoden lisäkypsytyksestä. 

Planots 2009 (noin 50 € / plo)

Planots on Cal Pla’n lippulaivaviini, joka valmistetaan La Planots-tarhan jopa yli satavuotiaista köynnöksistä. Viini pitää sisällään puolet Garnachaa ja puolet Cariñenaa. 16 kk kypsytys uusissa ranskalaisissa (70 %) ja amerikkalaisissa (30 %) tammitynnyreissä. Paahteinen tuoksu, jossa paljon tummaa hedelmää, mustikkaa, mausteisuutta, tammea ja hitunen parfyymisyyttä. Pureksittavan paksu rakenne, erittäin konsentroitunut ja moniulotteisuuttaan väläyttelevä viini, joka ei myöskään peittele reilua tanniinisuuttaan ja tammisuuttaan. Iso viini, jossa on huikea potentiaali, mutta varsin nuori vielä. Tälle antaisin vielä vähintään muutaman vuoden kellariaikaa ja potkua riittää kyllä huomattavasti pidempäänkin säilytykseen.

Viikon Copa – Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2012 19,49 €

Rapuaika on täällä taas! Pääsemme jälleen viettämään laatuaikaa saksiniekkaräpellyksen parissa sekä kajauttelemaan ilmoille lähinaapurustoa ilahduttavia snapsilauluja. Voinemme olla jo tässä vaiheessa yhtä mieltä siitä, että sekä rapujuhlaväki että lähinaapurusto tulevat kaipaamaan välipiristykseksi tilanteeseen sopivaa valkoviiniä. Viikon Copan rapuviinisuositus pysyttelee viimevuotiseen tapaan etäällä uuden maailman yliampuvan trooppisista ja rapupöydän herkkiä makuja jyräävistä aromipommeista. Sen sijaan ajatukset kohdistetaan jälleen puhdaspiirteisempiin vanhan maailman Sauvignon Blanc-viineihin ja kolautetaan pöytään Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik vuodelta 2012.

Itävallan Südsteiermarkissa, lähellä Slovenian rajaa sijaitseva Wohlmuthin tila on perustettu 1800-luvun alussa ja on edelleen saman perheen omistuksessa. Tarhoja on viljelyksen alla kaiken kaikkiaan 65 hehtaaria. Sauvignon Blanc Klassikin rypäleet on kerätty käsin viideltä eri tarhalta. Ennen lopullista sekoitusta kaikkien tarhojen viinit on käytetty erikseen terästankeissa ja annettu kypsyä sakkojensa kanssa muutaman kuukauden ajan.

Tuoksusta löytyy herukan lehteä, sitruunaa ja karviaista. Paletilla kuiva ja hedelmäinen maku nostaa tuoksun komponenteista esiin erityisesti sitruunaa ja makuun liittyy myös annos mineraalisuutta. Reilu hapokkuus ja tyylikäs mineraalisuus rakentavat viinille tukevan rungon. Pitkä jälkimaku on tyylikkään sitruunainen ja mineraalinen.

Tämä runsas, ryhdikäs ja puhdaspiirteinen Sauvignon Blanc sopii hyvin rapupöytään ja selättää helposti myös pöytään kannetut kasvispiirakat. Runsas hapokkuus ja sitruunainen hedelmäisyys toimii mukavasti myös rasvaisempien kalojen kaverina. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)