Viikon Copa – Palacios Remondo La Montesa 2015 (Alko 9,98€ 0,375l)

Alvaro Palacios taida paljon esittelyjä kaivata, mutta taustatietoja kaipaavan kannattaa lukaista kolmen vuoden takainen juttuni tilavierailusta Palacios Remondolla. Joka tapauksessa herra profiloituu mm. Rioja Bajan alueella nimenomaan Garnachan puolestapuhujana. Puolikkaiden pullojen saatavuuden parantumisesta sen sijaan olen iloinnut aiemminkin ja nyt myös hieman laadukkaampia pulloja on alkanut näkymään valikoimissa.

Palacios Remondon La Montesa on saman nimiseltä vuonna 1988 Alvaron isän istuttamalta tarhalta tuleva Garnacha-vetoinen (85 %) blendi, jossa Tempranillo näyttelee vain pientä sivuroolia.Viini on kypsynyt vuoden päivät ranskalaisissa (85 %) ja amerikkalaisessa tammessa (15 %), josta vain viidennes on ollut uutta tavaraa.

Tuoksusta löytyy kypsää kirsikkaa, karhunvatukkaa ja vadelmaa. Melko täyteläinen viini on miellyttävän tasapainoinen. Raikas kirsikkaisuus ja kypsä karhunvatukka saavat seuraa pehmeistä tanniineista ja melko pitkä jälkimaku on täynnä punaisia marjoja sekä mausteisuutta.

La Montesan juju on siinä, että tasapainoisessa paketissa yhdistyy miellyttävällä tavalla ryhdikästä rakenne, raikas kirsikkaisuus sekä Garnachalle tyypilliseen tapaan pehmeä ja kypsä hedelmäisyys. Viini on samaan aikaan helposti lähestyttävä, hauska sekä tyylikäs. Vaikka La Montesa edustaa Palacios Remondon portfolion perusviiniosastoa, on se loistava esimerkki siitä, kuinka fiksun viininitekijän käsistä syntyy perustasollakin mielenkiintoisia ja tasapainoisia viinejä.  4 / 5 staraa.

 

 

 

 

Tiukkojen samppanjakuplien äärellä – Bruno Gobillard Vieilles Vignes Brut

Vuodenvaihteen blinipöytään tarvittiin tietysti samppanjaa ja päätin kaivella viinikaapista jotain uudempaa tuttavuutta. Bruno Gobillardin perheellä on pitkät viljelyperinteet Champagnessa ja ensimmäiset omat samppanjatkin on tehty jo 1800-luvun puolivälissä. Nykyään tarhoja on 17 hehtaaria, lähinnä Marnen laaksossa. Vieilles Vignes Brut koostuu Meunierista, Pinot Noirista ja Chardonnay’sta. Kunkin rypäleen osuus vaihtelee tilanteen mukaan, mutta Chardonnay jää aina selkeään sivurooliin. Talon viinien sakkakypsytys kestää vähintään 2 vuotta, malolaktista käymistä ei suosita ja myös sokeritasot pidetään matalina.

Melko hillitty tuoksu nostaa nenään lähinnä sitrushedelmiä, mineraalisuutta sekä hentoa paahteisuutta. Maun puolella sitten tykitelläänkin todella tiukalla ja äärimmäisen hapokkaalla otteella. Maku on toki huomattavan intensiivinen, mutta tiukka sitrushedelmäinen puristus vie pakettia vahvalla otteellaan ja muu kokonaisuus jää selkeästi taka-alalle. Melko pitkä jälkimaku jatkaa sitruunaisissa ja mineraalisissa tunnelmissa.

Bruno Gobillard Vieilles Vignes Brut on puristisen suoraviivainen ja tiukan hapokas samppanja. Tämän viinin juttu ei vaikuta olevan nautinnollinen tasapaino tai eleganssi, mutta äärimmäisen tiukan samppanjatyylin ystävät löytävät tästäkin varmasti paljon hyvää. Blinipöydässä erityisesti mätien ja smetanan kanssa samppanja toimi ihan mukavasti, mutta sellaisenaan tarvitsee hardcore-tason happofiilistelijää. 3 / 5 staraa.

 

Mauro Reserva 1989

Castilla y Leonin Tudela del Duerossa sijaitsevan Bodegas Mauron takaa löytyy yksi Espanjan tunnetuimmista viinintekijöistä. Mariano Garcia tunnetaan parhaiten legendaarisen Vega Sicilian pitkäaikaisena pääviinintekijänä. Vega Sicilian viinien ohella ja sen jälkeen Garcia on puuhaillut mm. Bodegas Mauron (VdT Castilla y Leon), Bodegas San Romanin (D.O. Toro) sekä Bodega Aalto’n (D.O. Ribera del Duero) parissa. Mauron viineistä löytyy tuoreeltaan paljon muhkean intensiivistä hedelmäisyyttä sekä roimasti tanniinisuutta, joten nautinnollisimmat hetket koittavat vasta useampien vuosien kypsyttelyn jälkeen. Viime joulun aikaan oli juuri sopiva hetki ryhtyä ihmettelemään, mitä mahtaa kuulua 28 vuotta kypsyneelle Mauro Reservalle.

Mauro pitää sisällään pääosin vanhojen köynnösten Tinto Finoa (Tempranillo) sekä kymmenisen prosenttia Syrah’ta. Syrah-köynnökset ovat muuten peräisin Rhônesta Guigalin tiluksilta.

Viinin tuoksua ja makua dominoi tummasävytteinen marjaisuus ja yrttinen mausteisuus. Näiden ohella viinistä löytyy kypsälle viinille tyypilliseen tapaan märkiä lehtiä ja kuivattuja marjoja. Hedelmäisyyden runsas määrä ja raikkaus on tämän ikäiselle viinille melkoinen yllätys. Hapokkuus pysyttelee alueelle tyypilliseen tapaan maltillisena, mutta tasapainottaa mukavasti reilua hedelmäisyyttä. Pehmeäksi taittunut tanniinisektori pysyttelee maltillisesti taustalla. Alueen nykyisiin alkoholitasoihin nähden 13,5% tuntuu maltilliselta, eikä se luonnollisestikaan nosta päätään millään tavalla. Pitkä jälkimaku on täynnä tummia kuivattuja marjoja sekä yrttistä mausteisuutta.

Mauro Reserva 1989 on positiivisessa mielessä hämmentävä tapaus. Lähes 30-vuotiaan viinin poikkeuksellisen raikas ja runsas hedelmäisyys kantaa viiniä hienosti ja iän mukanaan tuomat kypsemmät aromit sekä maut tuovat viinille tyylikästä moniulotteisuutta. Ainoa särö harmoniaan tulee muuhun kokonaisuuteen nähden hieman liiankin kesyn tanniinisektorin suunnasta, jonka pieni lisäsärmä olisi tehnyt paketista jotakuinkin täydellisen. Yhtä kaikki, loistava kumppani joulutunnelmissa nautitulle hirven entrecôtelle. 4 / 5 staraa.

 

 

 

VDP Vineyard Online tuo Saksan parhaat viinitarhat kaikkien ulottuville

Loistavia viiniuutisia Saksasta!
VDP on julkaissut hienon digitaalisen online-kartaston ja laajan infopaketin Saksan parhaista viinitarhoista http://www.vdp.de/en/vineyardonline/ . Mukana digitalisoituna on kaiken kaikkiaan 428 Grosse Lage- ja 324 Erste Lage-tarhaa.

Palvelusta löytyy karttojen lisäksi yksityiskohtaiset selostukset tarhojen maaperistä, suuntauksista, korkeuksista, jyrkkyyksistä, ilmastosta, historiasta jne. Lisäksi löytyy myös upeita kuvia tarhoista ja informaatiota kunkin alueen ja tarhan tuottajista.

Palvelussa ovat tällä hetkellä valmiina Ahr, Franken, Mosel, Mittelrhein, Nahe, Pfalz, Rheingau ja Rheinhessen. Baden, Württemberg, Sachsen ja Saale-Unstrut ovat vielä osittain työn alla, mutta valmistumassa pian. Käy tsekkaamassa osoitteessa: http://www.vdp.de/en/vineyardonline/

Jouluviinit 2017

Sieltä se joulu taas tulee ja on aika iskeä pöytään joulun viinisuositukset. Kuten monesti aiemminkin on tullut todettua, yhtä ja ainoaa täsmäviiniä on vaikea suositella perinteiseen kotimaiseen joulupöytään. Mausteiset sillit, etikat, punajuuret, imelät laatikot, mädit, kalat, sinapit ja ylikypsän kinkun mieto makumaailma samassa pöydässä antavat omat haasteensa viinivalinnoille. Kuohuviineillä pääsee hyvään vauhtiin monien jouluruokien kanssa, kun raikas hapokkuus ja pirteät kuplat taklailevat vastaan tulevia ruokahaasteita. Myös Rieslingin intensiivinen makuprofiili ja raikas hapokkuus pärjää hyvin joulun antimien kyljessä. Kinkku ei sinällään kaipaa erityisen tuhtia tai täyteläistä punaviiniä, mutta jos pöytään on tulossa tummempaa lihaa tai kypsempiä juustoja, voi punaviinikin olla tuhdimpi ja täyteläisempi.

Nadal Rosé Cava Brut (Alkon tilausvalikoima 15,99€)

Cava, josta löytyy ryhdikäs ja raikas rakenne, nätit pienet kuplat ja melko intensiivinen punaisiin marjoihin nojaileva makumaailma. Toimii hyvin alkumaljana, mutta on toki hyvä valinta lasin täyttämiseen läpi jouluaterian.

Bauget-Jouette Blanc de Blancs Millésimé Champagne 2010 (Alkon tilausvalikoima 57,57 €)

Hieman luonteikkaampaa otetta samppanjaltaan kaipaavan kannattaa panostaa Bauget-Jouette Blanc de Blancs vuosikertasamppanjaan vuodelta 2010. Pitkä, viiden vuoden sakkakypsytys ja maltillinen dosage (5 g/l) rakentavat viinille reilua paahteisuutta, pirteää sitruunaisuutta ja kuivattua omenaa. Upean tasapainoinen, intensiivinen ja pitkä maku. Täsmävalinta vaaleiden kalojen ja erityisesti mätien kanssa.

Henri Ehrhart Riesling Grand Cru Ollwiller 2014 (Alkon vakiovalikoima 15,90 €)

Erinomaisen tasapainoinen, raikkaan hedelmäinen ja tyylikäs Riesling Alsacesta, joka selviytyi voittajaksi syksyisessä blogin Alsace Grand Cru-testissä. Hyvä valinta joulun yleisvalkoviiniksi.

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2015 (Alkon tilausvalikoima 18,00 €)

Pitkän linjan laatutuottajan erinomainen Ortswein-tasoinen Riesling Pfalzista. Kuiva, pirteä ja raikkaan hapokas meininki taklailee kätevästi monenlaisia kala- ja äyriäisruokia. Tilausvalikoiman lisäksi löytyy myös suoraan joidenkin Helsingin myymälöiden hyllystä.

Tbilvino Mukuzani 2014 (Alkon vakiovalikoima 14,99 €)

Astetta persoonallisempi punaviinivalinta Georgiasta. Punamarjaisen ja melko hedelmäisen viinin mausteisuus ja pieni rouheus antaa viinille lisää luonnetta. Sopii hyvin possulle, eikä pelästy ronskimpaakaan menoa.

Muga Reserva 2013 (Alkon vakiovalikoima 18,57 €)

Modernin hedelmäisen ja perinteisen tammisen Rioja-tyylin välimaastoon sijoittuva viini tarjoilee nätin yhdistelmän nautinnollisen kypsää ja täyteläistä hedelmää, mutta myös sopivan pläjäyksen tyylikästä tammea ja nahkaa. Toimii takuuvarmasti joulun yleisviininä, mutta erityisen hyvä valinta tummemmille lihoille ja riistalle.

(kuvat: Alko)

Viikon Copa – Chateau Minuty M Rosé (Alko 14,90€)

Vaikka roseeviinit yhdistetään vahvasti kesään ja aurinkoon, on niille paikkansa viinilaseissa myös muina vuodenaikoina. Kun viinin rakenne on kunnossa, löytyy roseesta myös hyvä kaveri monenlaisille ruokatarjoiluille. Alkon hyllyille on hiljattain pölähtänyt mainio Rosé Provencesta – Chateau Minuty M, jossa palikat osuvat nätisti kohdilleen.

Côtes de Provencen tarhoilla kasvaneista Cinsault-, Grenache- ja Syrah-rypäleistä on saatu aikaan heleän vaaleanpunainen väri muutaman tunnin maseraatiolla. Tuoksusta löytää klassiset Provencen roseeviinin elementit; metsämansikkaa, persikkaa, herukkaa ja hitunen appelsiinkuorta. Maku on samaan aikaan melko intensiivinen, mutta myös hillityn elegantti. Nätisti muuhun pakettiin istuva raikas hapokkuus viimeistelee tasapainoisen kokonaisuuden.

Chateau Minuty M Rosé on klassisen tyylikäs Provencen Rosé, eikä hinta-laatusuhteessakaan ole juuri moitittavaa. Tasapainoiselle ja raikkaan hapokkaalle roseeviinille löytää kaverin monenlaisista salaateista, joista se klassisin kumppani lienee Nizzan salaatti. Myös vaalea kalan ja merenelävien kanssa pääsee kivasti samalle aaltopituudelle. 4 / 5 staraa.

 

 

Bierzon parhaimmistoa – La Vizcaína El Rapolao 2013

Kun Bierzosta hakee hieman kepeämpää ja elegantimpaa punaviiniä, on koordinaatteja hyvä ruuvata esim. viinitaikuri Raúl Pérezin lukuisien projektien suunnille. La Vizcaína on Raúl Pérezin ja Cesar Marquezin yhteistyöprojekti ja El Rapolao taas pitää sisällään “field blend”-tyyppisesti pääosin Menciaa sekä pieniä määriä Bastardoa ja Garnacha Tintoneraa. Köynnökset sijaitsevat pohjoiseen suuntautuvalla, hieman viileämmällä tarhalla.

Tarhatyöskentely ja valmistusprosessi on noudatellut Pérezille tuttuun tapaan minimaalisen käpälöinnin linjaa. Rypäleet ovat kasvaneet 90-100-vuotiaissa köynnöksissä ja viini on käynyt läpi parin kuukauden mittaisen maseraation sekä käymisen isoissa foudre-tynnyreissä. Kypsytys 10-12 kk käytetyissä ranskalaisissa 500 litran tammitynnyreissä. Vuosituotanto yltää noin 2500 pulloon.

Bierzon Mencia-voittoiseksi viiniksi lasista löytyy keskimääräistä hailakampi rubiininpunainen väri. Intensiivinen tuoksu jossa punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, havuja ja mineraalisuutta. Suussa keskitäyteläinen viini on erittäin mehukas, raikas ja punasävytteisen marjaisa. Kypsä ja pehmeä tanninisuus hiippi loppumakuun mukaan. Yrttisyys, metsäisyys ja napakka hapokkuus on nätisti esillä myös pitkässä jälkimaussa.

Raúl Pérez ja Cesar Marquez ovat onnistuneet vangitsemaan pulloon loistavan raikasta Mencia-meininkiä, josta löytää kiehtovaa moniulotteisuutta sekä poikkeuksellisen mainion kulauteltavuuden. Pullo lähtee Espanjassa mukaan parilla kympillä, Suomessa en ole ainakaan toistaiseksi nähnyt missään. Täräytin viinille kaveriksi grillattua possua saslik-vartaiden muodossa, onnistunut kombo sekin. 4,5 / 5 staraa.

 

Kuuman vuosikerran Burgundia – Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003

Kun viineistä halutaan löytää vuosikerroille tyypillisiä ominaisuuksia ja kasvuolosuhteiden välisiä eroja, nousevat viinimaailman klassikkoalueet omaan luokkaansa. Esim. Ranskan Champagnen, Bourgognen ja Bordeaux´n viinit ovat syystäkin tunnettuja siitä, että alueilla fiksusti tehdyt viinit ilmentävät nätisti ja konkreettisesti kasvuympäristöjensä ja olosuhteidensa eroja. Vuosikerta 2003 tunnetaan erittäin kuumana kasvukautena ympäri Eurooppaa, eikä Burgundi ollut poikkeus. Käytännössä viineistä tuli monin paikoin totuttua massiivisempia, alkoholisempia sekä matalampihappoisia. Myös satomäärät jäivät pieniksi, mikä taas johtui enemmänkin kevään pakkasvaurioista. Erityisen hankalien vuosikertojen kypsytyspotentiaali tai odotettavissa oleva viinielämys ei välttämättä ole sitä kovinta huippua, mutta siitä huolimatta hankin toistuvasti myös surkeampia vuosikertoja kaappiin. Syynä on yksinkertaisesti se, että surkeammatkin vuosikerrat tarjoavat ainakin itselleni arvokasta oppia viininviljelyn ja kellarityöskentelyn koukeroista sekä siitä miten erilaiset olosuhteet ja valinnat vaikuttavat pullosta löytyvään lopputuottesseen.

Nappasin kesällä auki kaapissa lepäilleen Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003:n ja testailin mitä kuuma vuosi tämän pullon kohdalla käytännössä tarkoittaa. Ja hyvinhän se selvisi. Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa, karpaloa, savua, ja pientä pippurista mausteisuutta. Viinistä löytyy ikään nähden yllättävän niukasti kehittyneen viinin tertiääristä profiilia, sen sijaan pinnalle nousee enemmänkin kypsän marjaisa ja mehukas meininki. Suussa keskitäyteläinen viini toistaa tuoksun elementtejä. Hieman pullukalta vaikuttava kypsä marjaisuus ei päästä Pinot Noirin herkkää olemusta parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja viini kaipaisi myös tiukempaa hapokkuutta tuomaan lisäryhtiä sekä särmää. Myös syvyys jää puolitiehen, vaikka pehmeät ja kypsät tanniinit tuovatkin loppumakuun annoksen jäntevyyttä.

Gérard Seguin Gevrey-Chambertin on selkeästi “sitä saa mitä tilaa”-tyyppinen tapaus. Kuuman vuoden viini nostaa esiin lähinnä kypsää marjaisuutta sekä mehukkuutta ja jää vajaaksi sekä happosektorin että moniulotteisuuden saralla. Tyytyväinen pitää olla ainakin siihen, että viini ilmentää avoimesti vuosikertansa luonnetta, eikä siitä ole pyritty vääntämään mitään muuta kepulikonstein. Hedelmässä riittäisi intensiivisyyttä vielä jatkokellarointiakin varten, mutta on kovin vaikea uskoa näin kypsän profiilin viinin saavuttavan mitään erityisen merkittävää lisäkypsyttelyn seurauksena. Korkki auki ja lasiin vaan, näin se on. 3 / 5 staraa.

 

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2016

Moselissa järjestettiin syyskuun puolivälissä VDP Mosel Grosser Ring Meisterwerke 2017, jossa oli esillä Grosse Lage-tarhaviinien uusin vuosikerta 2016.

VDP:n laatuluokituksessa Grosse Lage tarkoittaa kaikkein korkeimmin arvostettuja tarhoja eli ns. Grand Cru-tarhoja. Kun Grosse Lage-tarhalta tehdään kuiva viini, voidaan se nimetä vielä erikseen Grosses Gewächs-nimellä (GG). Makeammissa viineissä käytetään useimmiten pullon kapselissa näkyvää VDP.Grosse Lage merkintää ja lisäksi etiketissä mainitaan tarhan nimi sekä Saksan viinilaista tuttu predikaattiluokitus (Kabinett, Spätlese, Auslese jne.). Useimmista muista Saksan alueista poiketen, Moselissa VDP:n tarhaluokituksista löytyy ainoastaan Grosse Lage-tarhoja, eikä ainakaan toistaiseksi yhtään Erste Lage-tarhaa. VDP Grosse Lage-tarhojen määrässä Mosel onkin ylivoimainen ykkönen, yhteensä 87:n tarhan voimin.

Johtuen Moselin perinteisestä viinityylistä on luonnollista, että alue tuottaa Grosse Lage-tarhoilta suhteessa vähemmän kuivia Grosses Gewächs-viinejä ja taas huomattavia määriä Kabinett-, Spätlese- ja Auslese-viinejä. Toki vuodesta riippuen syntyy myös pieniä määriä Eisweinia sekä Trockenbeerenauslesea.

Maistelin läpi ison nipun 2016-vuosikerran viinejä kuivista aina Ausleseen saakka ja sain melko hyvän kuvan vuosikerran perusrakenteesta ja ilmeestä. Kun 2016 vuosikertaa verrataan lämpimämmän 2015-vuoden runsaan hedelmäisiin, täyteläisiin ja isoihin viineihin, voidaan todeta hedelmäsektorin olevan jonkin verran hillitympi ja lineaarisempi. Tyylillisesti viinit ovat klassisen elegantteja ja tasapainoisia, happotasot keskimäärin hieman edellisvuotta alhaisempia. Monet tuottajat pitävät laatua varsin hyvänä ja arvioivat tämän vuosikerran viinien yltävän parhaimpaansa hieman edellisvuotta nopeammin. Yksi monista ilon aiheista 2016-vuosikerran kohdalla oli todella tasapainoiset ja raikkaat Kabinett-viinit. Kabinett on tehnyt viime vuosina pienoista trendinousua ja hinta-laatusuhteeltaanhan “Kabit” ovat erinomaisella tasolla.

Tuottajilla oli esillä myös runsaasti vanhempien vuosikertojen viinejä (mm. 2007, 1997, 1987), joita oli hauska vertailla tuoreisiin viineihin. Mosel lienee yksi niistä parhaista esimerkeistä, kun mietitään Rieslingin kykyä säilyttää jopa Auslese-tasolla raikas lajikkeelle tyypillinen perusilme ja rakentaa ikääntyessään sen kylkeen huikea paketti moniulotteisuutta.

Jos maistelutilaisuudessa oli esillä hienoja viinejä, illallisviinien kohdalla siirryttiinkiin sitten todelliseen tykittelyyn. Vai miltä kuulostaa Peter Lauerin sektit vuosilta 1984, 1988 ja 1992 (kaikissa disgorgement 2017), Forstmeister Geltz Zilliken Saarburger Rausch Riesling Auslese 1993, Egon Müller Riesling Kabinett 1994 ja 2015, Knebel Röttgen Riesling Auslese 2007, Schloss Lieser Riesling Kabinett 1999 ja Schloss Lieser Niederberg Helden Riesling Spätlese 2008, Willi Schaefer Graacher Domprobst Riesling Auslese 2006 jne jne…

 

Ravintola Murulle arvostettu palkinto Wine Spectator-lehdeltä

Maailman johtaviin viinilehtiin kuuluva Wine Spectator myöntää vuosittain palkintoja parhaille viiniravintoloille ympäri maailman. Tänä vuonna helsinkiläisravintola Murulle myönnettiin ainoana suomalaisena ravintolana 2 lasin arvoinen tunnustus Best of Award of Excellence 2017.

Wine Spectatorin kahden lasin arvoisen kunniamaininnan saamiseksi viinilistan sisällön tulee olla erityisen mielenkiintoinen, sen tulee sopia ravintolan tarjoamaan ruokaan ja lisäksi sen pitää vedota laajasti viinintuntijoihin. Viinilistalla olevien viinien määrän minimirajana pidetään 350 viiniä, minkä Muru taklaa noin 500:lla viinillään nätisti. Pikkuhiljaa laajentuneen varastonkin pullomäärä on noussut noin kolmeen tuhanteen pulloon. Murun viinitarjontaa on rakennettu alusta lähtien hartaalla ajatuksella ja pitkäjänteisellä työllä. Pääarkkitehtina on toiminut omistajakaartiin kuuluva Samuil Angelov ja apuna häärivät maineikas sommelier Taneli Lehtonen sekä Saara Alander.

Vaikka hienoa arvostusta on syytäkin hieman hehkutella, löytää Samuil Angelov vielä joitain parannettaviakin osa-alueita. Hän toteaa esimerkiksi uuden maailman huippu- ja garage-viinien tarjonta on edelleen melko heikoissa kantimissa. Tulevaisuudessa varmasti tämäkin sektori tulee vahvistumaan. Kovin suosittuun Muruun nautiskelemaan hamuavat saivat takavuosina tottua lohduttoman pitkiin pöytävarausjonoihin. Nykyään tilanne on selkeästi ilahduttavampi; viikolla erityisesti tiistai-torstai välillä istumaan mahtuu lyhyelläkin varoitusajalla ja viikonloppuisin pöytä löytyy keskimäärin noin 2 viikon säteellä. Isot onnittelut koko Murun jengille!