Saksan kevät tuo mukanaan tuoreimman vuosikerran Gutsweinien seuraan Ortsweineja sekä enenevässä määrin myös Grosse Lage-tarhojen kabinetteja, spätleseä sekä muitakin makeampia. Kävin huhtikuussa Mainzissa Maxime Herrkunft Rheinhessen Ortswein Preview – tapahtumassa tutustumassa Rheinhessenin vuoden 2018 kyläviineihin sekä VDP:n Weinbörsessä katsastamassa VDP-tuottajien vuosikertaa 2018.
Kuuma ja kuiva kasvukausi toi mukanaan historiallisen aikaiset sadonkorjuut ja monin paikoin rypäleitä kerättiin jo elokuussa. Kierrellessä tarhoilla elo- ja syyskuussa sekä Nahessa että Moselissa, rypäleet näyttivät oppikirjamaisen terveiltä ja kauniilta. Sääolosuhteet loivat odotukset kypsästä hedelmäisyydestä, uhkakuvia matalasta hapokkuudesta sekä korkeista alkoholipitoisuuksista. Sokeritasojen nopea nousu ja vastaavasti hapokkuuden lasku pakotti monet viinitilat nopeisiin ratkaisuihin ja useimmat tuottajat korostivatkin nimenomaan sadonkorjuun ajoittamisen merkitystä viinien tasapainon saavuttamisessa. Normaalia lyhyemmäksi jääneen kasvukauden vuoksi toki herää sitten myös kysymys fysiologisen kypsyyden riittävyydestä.
Vaikka kokonaissatomäärä nousikin selkeästi edellisistä vuosista, oli kuivuudella paikka paikoin myös satomääriä hillitsevä rooli. Nuorilla köynnöksillä oli vaikeuksia kuivuuden kanssa, mutta vanhemmat taas pärjäsivät syvemmälle ulottuvien juurakoidensa avulla varsin hyvin. Riesling on pärjännyt hyvin, mutta muilla lajikkeilla ei ole ollut aivan niin helppoa; esim. Rheingaussa Spätburgunder oli pudottanut happotasojaan jo yhden viikon aikana poikkeuksellisen dramaattisesti ja myös lähtökohtaisesti matalahappoisempi Chardonnay tuntuu maisteluiden perusteella keränneen selkeästi enemmän kuuman vuosikerran profiilia.
Jos ennakko-odotuksissa oli paksua hedelmää ja matalia happoja, Rheinhessenin Maxime Herrkunft Ortswein Preview Tasting osoitti heti profiilin jossain määrin toisenlaiseksi. Happotasot olivat yleisesti varsin hyviä ja tasapaino muutenkin mainiolla tolalla. Toki hedelmäisyys on edellistä vuotta runsaampaa ja pyöreämpää, mutta toisaalta viinit ovat täten myös helpommin lähestyttäviä, erityisesti makeampien viinien osalta. Rheinhessenistä löytyi muita alueita enemmän tapauksia, joissa aikaisen sadonkorjuun kautta hapot olivat tikissä, mutta toisaalta fysiologinen kypsyys jäänyt hieman vajaaksi ja sitä kautta aromi- sekä makuprofiili hieman ohueksi sekä yksinkertaisemmaksi. Parhaat tuottajat ovat kuitenkin onnistuneet löytämään hyvän balanssin hieman kypsemmän hedelmäprofiilin, intensiteetin ja ryhdikkäiden happojen yhdistelmällä. Rheinhessenissä isoimmin ilahduttivat Schätzel, Wittmann, Wagner-Stempel, Dreissigacker, Katharina Wechsler, Stefan Winter, Weinreich, Steitz, Fischborn, Seehof ja Eva Vollmer.
VDP:n Weinbörsessä keskityin Pfalzin, Rheingaun, Nahen ja Moselin valkoviinien uuteen vuosikertaan. Saksan suurimmista aurinkotunneista tunnettu Pfalz yllätti viiniensä tasapainolla. Kun niin ikään lämmin, mutta hieman sateisempi 2015 tuotti pidemmän kasvukauden kautta jopa 14 % alc. Rieslingejä, on suurin osa VDP-tuottajista onnistunut pitämään 2018 alkoholitasot 12,0-13,5 % haarukassa ilman merkittäviä muutoksia jäännössokerimäärissä. Jälleen monet tuottajat korostivat sadonkorjuun tarkkaa ajoittamista. Monesti aiemminkin vahvoiksi osoittautuneet Basserman-Jordan, Knipser, Karl Schäefer, Rings, Kranz ja Acham-Magin olivat kovalla tasolla nytkin.
Rheingaussa kuuma vuosi on tuonut viineihin hieman normaalia enemmän persikkaista hedelmäisyyttä ja pehmeämpää happorakennetta. Parhaista löytyy kuitenkin mukavasti syvyyttä ja pituutta, vaikka 2015 vuosikerran intensiteettiin ja moniulotteisuuteen ei useimmiten ylletäkään. Erityisen kovia viinejä olivat saaneet aikaiseksi Robert Weil, Künstler, Leitz, Schloss Vollrads, Jakob Jung, Baron Von Knyphausen, Friedrich Fendel, Barth, August Eser sekä Freimuth.
Nahen viineistä tuntui löytyvän aiempia vuosia enemmän voimaa sekä täyteläisyyttä ja myös vulkaaninen mineraalisuus nousi aika ajoin melko voimakkaasti esiin. Parhaat fiilikset jäivät Dönnhoffin, Schlossgut Dielin, Schäfer-Fröhlichin, Gut Hermannsbergin, Kruger-Rumpfin ja Joh. Bapt. Schäferin viineistä.
Mosel oli viinialueista selkeimmin profiloitavissa. Jos muualla Saksassa aloiteltiin sadonkorjuuta jo elokuun puolella, monilla Moselin huipputarhoilla odoteltiin rauhassa vielä syyskuun lopullakin. Odotus on tuonut lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta viineihin ja kun tuottajat puhuivat noin 1 g/l normaalia matalammista happotasoista, näyttää Moselin tilanne oikein hyvältä. Viileämpinä alueina tunnetut Saar ja Ruwer ovat selkeästi hyötyneet lämmöstä ja saaneet kylmempinä vuosina uupuvaa tasapainoa viineihinsä. Monet 2018 vuosikerran parhaat Moselit löytynevät näiltä kulmilta. Keski-Moselista pohjoiseen päin on havaittavissa selkeästi enemmän kypsempää hedelmäisyyttä ja hieman matalampaa hapokkuutta. Kuivissa viineissä ollaan ryhdikkäässä ja raikkaassa rakenteessa, joskin ajoittain makupuolelta uupui se viimeinen silaus intensiteettiä, syvyyttä sekä pituutta. Makeammissa viineissä on selkeämmin esillä lämpimän vuosikerran helposti lähestyttävä pyöreys ja runsas hedelmäisyys, ei voida kuitenkaan puhua millään tavalla veltoista tai paksuista viineistä. Happofanien kannattaa kartoittaa meininkiä esim. tiukkojen ja raikkaiden Maximin Grünhausin viinien kautta. Eteläisemmiltä tarhoilta Maximin Grünhausin lisäksi esim. Peter Lauer, Von Hövel, Nik Weis St. Urbans-Hof, Karthäuserhof, Van Volxem sekä Grans-Fassian ovat onnistuneet hienosti. Keski-Moselissa ja pohjoisemmassa Dr. H. Thanisch, Schloss Lieser, Clemensbusch ja Knebel olivat myös varsin mainiossa vireessä.
Yhteenvetona voi todeta, että 2018 ei vaikuta joistakin odotuksista huolimatta ylikypsältä, veltolta tai ryhdittömältä, vaikka kyseessä onkin hieman runsaamman hedelmäprofiilin vuosi. Parhailla tuottajilla paketti on hyvin kasassa ja tasapainossa. Monissa viineissä on paljon tavaraa, heti tuoreeltaan esillä olevaa hurmaavaa aromaattisuutta sekä rentoa svengiä, mikä tulee takaamaan vuosikerran sujahtamisen suuren viiniyleisön sydämiin. Aika sitten näyttää millainen kehityskaari viineille muotoutuu. Monet tuottajat tekivät vertauksia vuosikertaan 2011, joka sekin on omien kokemusten mukaan kehittynyt pulloissa oikein mukavasti.
Noin vuosi sitten kiertelin pohjoisen Espanjan Txakolitarhoja ja alueen dramaattinen ilmasto sekä laatuaan viime vuosina huikeasti nostaneet viinit tekivät suuren vaikutuksen. Laajempi juttuni Txakolista löytyy Viini-lehden numerosta 8/2018. Sopivasti kesän kynnyksellä Alkon valikoimiin on heilahtanut mainio Txomin Etxaniz Txakoli Rosé. Txomin Etxanizin tarhat sijaisevat Getariassa Biskajanlahden huikeissa maisemissa ja tuottaja profiloituu Txakolin perinteisemmän tyylin edustajiin. Toisaalta rosee ei sinänsä ole erityisen perinteinen viinityyli Txakolialueilla ja Txomin Etxanizinkin roseet ovat saaneet kipinänsä jenkkimaahantuojan ideasta sammuttaa paikallista roseejanoa hieman eksoottisemmalla baskiviinillä.
