Jos pääsiäisen lammasviini on vielä hakusessa, voisi Libanonin suunta olla astetta virkistävämpi vaihtoehto. Testailin Proweinissa ison nipun Libanonin viinejä ja niiden ominaisuuksissa on paljon hieman mausteisemmillekin lammasruoille sopivia elementtejä. Tämä Domaine Wardyn Les Terroirs on melko täyteläinen ja reilun mausteinen paketti, joka ei välttämättä ole parhaimmillaan lipittelykäytössä, mutta omaa erinomaiset edellytykset sujuvaan yhteistyöhön monenlaisten lammas- ja karitsaruokien kanssa. Kannattaa kaataa viini dekanteriin tai avata pullo vähintään pari tuntia ennen tarjoilua, niin viinin luonne pääsee paremmin esiin. Maukasta pääsiäistä!
Prowein 2016 – huikeat messut taas kerran!
3 päivää Düsseldorfissa Prowein-messujen viinitykitystä on taas onnellisesti takana. Tällä kertaa mukana oli 6200 näytteilleasettajaa 59:stä eri maasta ja yli 55000 kävijää. Ei siis tarvinnut olla ihan yksin. Ongelmaksihan näillä messuilla muodostuu lähinnä tarjonnan runsaus, aika paljon on aina jätettävä ihan suosiolla väliin. Tarkkasilmäisimmät löytävät ao. tastingkuvasta myös allekirjoittaneen siemailemassa Termanthia- ja Numanthia minivertikaalia vuosilta -09 ja -11. Muutamia todellisia highlighteja löytyy sekä facebook-sivujen postauksista https://www.facebook.com/Copatinto että Instagramista nimellä @copatinto, joten kannattaa klikkailla sinne!
Ikääntyneempää reservaa Ribera del Duerosta – Viña Mayor Reserva 1991
Viña Mayor on saanut alkunsa 80-luvun puolivälissä Ribera del Duerossa ja kuuluu Barcelo-konserniin, jolla on isojen tuottajaryhmittymien tapaan tuotantoa useilla alueilla Espanjassa. Varsinkin Roblea ja Crianzaa löytää monesti Espanjassa ihan niiden pienempienkin markettien Ribera del Duero-osastolta kohtuuhintaan, joten mihinkään sen suurempiin metsästysoperaatoihin ei näiden suhteen tarvitse ryhtyä. Yleisesti ottaen Viña Mayorin viineistä on jäänyt meikäläiselle hiukan tasapaksu fiilis. Ihan hyvin tehtyjä, mutta jossain määrin niistä on uupunut persoonallisuutta ja luonnetta. Jokin aika sitten sattui kohdalle Viña Mayorin Reservaa vuodelta -91 siinä määrin edukkaaseen hintaan, että tuli hankittua pari pulloa kaappiin pötköttämään. Kun olimme viettämässä jouluksi hankitun Iberico-kinkun “läksiäisiä” ja pöytään oli tulossa kinkun rippeiden lisäksi spelttileipää, muutamia juustoja ja sen semmoista, päätin kokeilla missä tämän pullon kohdalla mennään.
Tuoksusta löytyy odotetun selkeästi kehittyneitä piirteitä, paahteisuutta, savua, tupakkaa ja reilusti tammea. Paletilla viinin kehittynyt hedelmäisyys on aika kivasti elossa, mutta happo- ja tanniinisektori ovat siirtyneet suurimmalta osin terminaalivaiheeseen. Tammi on kokonaiskuvassa aavistuksen dominoivaa sorttia, eikä mitään erityisen moniulotteisia piirteitä nouse esiin. Ollaan siis jotakuinkin odotusten mukaisissa fiiliksissä, vaikka ikääntyneen viinin mukanaan tuoma charmi nostaakin selkeästi tunnelmaa.
Viña Mayor Reserva 1991 on hieman jo hiipumaan päässyt, mutta ikääntyneen viinin charmilla ihan mukavasti puutteitaan paikkava viini. Kypsytyspotentiaalia ei enää ole, joten jos tällaisia nyt jostain syystä sattuisi olemaan hallussa, suosittelen vapauttamaan kellaripaikat niitä enemmän kaipaaville. 3 / 5 staraa.
Rossoa Montalcinosta – Frescobaldi Campo ai Sassi Rosso di Montalcino 2014 (Alko 17,99€)
Rosso di Montalcinot ovat lähes poikkeuksetta varsin mainioita käyttöviinejä ja tarjoavat useimmiten myös hyvän vastineen rahalle. Siinä missä Brunello di Montalcinojen parhaita hetkiä saa odotella vuosikausia, ovat Rosso di Montalcinot tuoreinakin helposti lähestyttäviä ja monikäyttöisiä myös ruokapöydässä. Alkon vakiovalikoima ei ole Montalcinon viinejä juurikaan tarjoillut. Kirjoitushetkellä suoraan hyllystä löytyy yksi kolmen vartin ja yksi magnumkokoinen Brunello ja tämä yksi ainoa Rosso di Montalcino.
Marchesi di Frescobaldi on yksi Toscanan suurimmista tuottajista ja toimii Toscanan lisäksi useilla muillakin viinialueilla Italiassa. Nykyään omistuksessa on yli 1000 hehtaaria viinitiluksia. Miljoonien pullojen vuosituotanto on osoittautunut laadullisesti vakaaksi ja varsin luotettavaksi vuodesta toiseen.
Campo ai Sassi Rosso di Montalcino on siis 100 %:nen Sangiovese, jota on kypsytetty 12 kk tammessa ja 4 kk pulloissa. Tuoksussa on punaista kirsikkaa, hapankirsikkaa ja yrttejä. Keskitäyteläisestä mausta löytyy tuoksun komponenttien lisäksi pientä virkistävää bitterisyyttä, vaikka viini liikuskeleekin yleisesti ottaen melko pehmeällä otteella. Campo ai Sassi on puhdaspiirteinen Rosso di Montalcino, joka ei välttämättä tarjoile mitään erityisempiä yllätyksiä, mutta hoitaa tonttinsa vakaalla ja varmalla otteella. Lautaselle lihaisammalla kastikkeella varustettua pastaa, paistettua maksaa tai miksei vaikka Saltimbocca. 3,5 / 5 staraa.
Blanc de Noirs on taitolaji – Serge Mathieu Tradition Brut NV
Blanc de Noirs on kiehtova, mutta samalla myös haastava tyylilaji. Erityisesti samppanjasektorissa on tasapainoiltava punaviinilajikkeille ominaisten voimakkaampien ja runsaampien ominaisuuksien sekä samppanjalta odotettavan raikkauden ja eleganssin välillä. Homma voi lipsahtaa överin puolelle ja aina silloin tällöin on tullutkin vastaan tummien lajikkeiden muskelitykityksellä runnottuja viinejä. Pienempien viljelijätuottajien samppanjat ovat olleet jo jonkin aikaa samppanjasieppojen kiinnostuksen kohteena ja trendin myötävaikutuksesta on noussut esiin monia mielenkiintoisia, hienostuneen raikkaita ja tasapainoisia Blanc de Noirs-samppanjoita.
Yksi mainioista Champagnen Blanc de Noirs-tuottajista on Serge Mathieu. Tuottajan tarhat sijaitsevat Avirey-Lingeyssä, joka on kappale eteläisintä Champagnea. Ollaan siis Côte des Barin alueella, joka on lähes 90 %:sesti Pinot Noirin temmellyskenttää. Serge Mathieu viljelee yhteensä 11 hehtaaria, joista 80 % on Pinot Noiria ja 20 % Chardonnay’ta. Suvussa on puuhasteltu viininviljelyn parissa ainakin 1700-luvulta lähtien, mutta omaa tuotenimeä kantavaa samppanjaa on aloitettu valmistamaan vuonna 1970. Nykyään hommaa pyörittävät tytär Isabelle ja hänen miehensä Michel Jacob.
Serge Mathieu Brut Tradition on 100% Pinot Noir. Sokeria on annosteltu 8,6 g/l, kypsytys noin 3 vuotta. Alkuun jopa hiukan hillitystäkin tuoksusta löytää punaista omenaa, paahteisuutta ja reippaasti mineraalisuutta. Hetken hengitettyään tuoksu avautuu runsaammaksi. Erityisen hienoa tässä viinissä on sen balanssi. Paletilta löytyy tuntuva punaisten marjojen rakentama runko, mutta viinillä on silti hienostunut ja elegantti ote. Runsas pienien kuplien mousse ja tyylikkään mineraalinen lopetus sinetöivät paketin. Erinomainen Blanc de Noirs. Blinipöydässä ei tämän kanssa kauaa nokka tuhissut ja Ranskasta noin 25 eurolla ostettuna loistava ostos. 4,5 / 5 staraa.
Loistava juustokakun ja viinin yhdistelmä sopii ystävänpäivään!
Sanotaan, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan, mutta tällä moneen otteeseen testatulla juustokakun ja viinin yhdistelmällä pääsee ainakin kohtuullisen lähelle. Herkullisen juustokakun resepti on peräisin Kotiliedestä ja ohjeen löydät klikkaamalla tästä. Makean ja kevyesti pirskahtelevan Moscato d’Astin suhteen Alkossa valinta on helppoa, vaihtoehtoja on vakiovalikoimassa nimittäin tasan kaksi. Yksi isossa ja yksi puolikkaassa pullossa. Valitsit sitten kumman tahansa, homma toimii. Herkullista ystävänpäivää!
La Caliera Moscato d’Asti – 7,98 0,375l (Alko)
Canti Moscato d’Asti – 9,29 (Alko)
(Kuvien © Alko)
Jyrkkien rinteiden Mencia – Coca i Fitó Tolo do Xisto 2013
Vierailin mainioita viinejä tuottavan Coca i Fitón tilalla Montsantissa kesällä 2013 ja ymmärsin rivien välistä jo tuolloin, että jonkinlaisia projekteja olisi kehitteillä myös Katalonian ulkopuolella. Yksi uusimmista jutuista on Andrea Obenzan ja Cocan veljesten yhteisprokkis Tolo do Xisto Ribeira Sacrassa. Tolo do Xisto (suom. “hulluna liuskekiveen”) on 100 %:nen Mencia ja rypäleet ovat kasvaneet Sil-joen jyrkillä rinteillä parilla erillisellä tarhalla. Maaperä on nimestäkin päätellen hyvin liuskekivipitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja sitä on kypsytetty 4 kk ranskalaisessa tammessa. 2013 on tiettävästi viinin ensimmäinen vuosikerta ja tuotanto on yltänyt 3700 pulloon.
Tuoksusta löytyy reilusti mausteisuutta, kypsää mustikkaa, ja punaista kirsikkaa. Makusektorilla viini on jännällä tavalla samaan aikaan pehmeä ja tiukka; alkuun melko pehmeältä tuntuva hedelmäisyys asettuukin hyvin kontrolliin ja saa seurakseen kirpakampaa punaista marjaa, napakan hapokkuuden sekä kypsien tanniinien rutistuksen. Lopetus hoituu miellyttävän mausteisissa ja punamarjaisissa meningeissä.
Tolo do Xisto 2013 on vallan mainio Mencia Ribeira Sacrasta, kuten toki näiltä tuottajilta sopii odottaakin. Siitä löytää iisimmän kulauttelun kannalta sopivassa määrin pehmeää otetta, mutta silti tyypillisen tiukat Mencian elkeet. Kokonaisuus pysyy raikkaana ja kiinnostavana. Espanjalaisesta viinikaupasta 13 euron pulituksella erinomainen ostos. 4 / 5 staraa.
Täydellisen Chardonnayn jäljillä – Jean-Pierre Michel Viré-Clessé Terroirs de Quintaine 2010
Joulun aikoihin on ollut tapana iskeä pöytään jonkinlaista blinisettiä, jonka kaveriksi useimmiten korkataan samppanjaa ja aika usein myös joku valkkari. Tällä kertaa hakusessa oli joku kiva Chardonnay ja kun ne tyylikkäimmät Chardonnayt (ilman kuplia) tuppaavat tulemaan Burgundista, pääsi kyseistä valkoviinin virkaa toimittamaan Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé vuodelta 2010.
Jean-Pierre Michel on aloitellut viinitarhoilla ja kellarissa työskentelyä perheensä tilalla (René Michel) jo 80-luvulla. Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen hän päätti kuitenkin ryhtyä oman tiensä kulkijaksi ja perusti oman tilansa vuonna 2004. Nykyään viljelyn alla on noin 8 hehtaaria tarhoja Quintainessa, eteläisessä Burgundissa. 90-luvun lopussa syntynyt Viré-Clessé on tarkemmin haarukoituna Clessé’n, Laizén, Monbellet’n ja Viré’n kylien yhteinen apellaatio, joka tuottaa ainoastaan Chardonnay-valkkareita. Jean-Pierre Michelin tarhoista 1,5 hehtaaria kuuluu Mâcon-Villages-osastoon, 1,5 hehtaaria on valjastettu Sur le Chêne-lippulaivatarhalle ja loput 5 hehtaaria on Viré-Clesséä. Tarhojen köynnökset ovat keskimäärin noin 50-vuotiaita ja niistä pidetään huolta luonnonmukaisesti, tiukasti ympäristöä kunnioittaen. Myös viinien valmistus tapahtuu rauhallisesti ilman kikkailuja, mahdollisimman “luonnollisin” menetelmin.
Terroirs de Quintaine on käynyt hitaasti luonnonhiivoilla terästankeissa ja kypsynyt sakkojensa kanssa noin vuoden päivät. Ensimmäisen kaadon jälkeen nokkaan puskee punaista omenaa, ananasta ja paahteista meininkiä. Seuraava kaato isompaan lasiin saa viinin avautumaan huomattavasti paremmin ja mukaan saadaan hunajaa, pientä pähkinäisyyttä sekä tyylikästä mineraalisuutta. Viini on rungoltaan varsin jämäkkä ja hedelmäisyys melko runsasta, mutta tiukka hapokkuus saa kaiken toimimaan äärimmäisen hienosti yhteen ja balanssi on loistavalla tolalla.
Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé on omaan makuuni nähden jotakuinkin täydellinen tyylilajinsa edustaja. Se tuo moniulotteisella tavalla esiin tyypilliset Chardonnayn piirteet, on samaan aikaan tyylikkään klassinen, mutta myös riittävän vivahteikas sekä erittäin tasapainoinen. Blinien kanssa meni kyllä tällä kertaa enimmäkseen samppanjahommiksi, mutta kyllä tätä herkkua oli ilo siemailla ihan sellaisenaankin. Mahtava Chardonnay, joten täydet 5 / 5 staraa. Ranskalaisen viinikaupan 15-16 euron hankintahinta saa suorastaan karjumaan riemusta!
Viinitrendit vuodelle 2016
Pullon henki-blogin Katri ja Heikki kirjoittelivat hiljattain vuoden 2016 trendiarvioitaan ja panivat samalla haasteen kiertämään siirtäen viestikapulan Blanc de Blancs-blogin Annalle. Sitä kautta haaste kosahti meikäläiselle ja tässä sitä sitten ollaan. En voi väittää seuranneeni erityisen tarkasti erilaisten trendien kehittymistä, mutta tässä kuitenkin joitain havaintoja, uumoiluja, pieniä toivon kipinöitä ja ehkä pieniä turhautumisen pisaroitakin.
Suurimmat panokseni asetan vuoden 2016 viinitrendeihin liittyen siihen ehkä varmimpaan sektoriin, eli kupliviin viineihin. Kuohuviinit ja samppanjat ovat jaksaneet nostaa suosiotaan edelleen meillä ja maailmalla, vaikka monissa myyntitilastoissa muilla viinikategorioilla on selkeästi vaikeampaa. Veikkailempa tämän trendin jatkuvan myös vuonna 2016.
Monilla viinialueilla on viime vuosina herätty arvostamaan unohdettuja, sorrettuja, aliarvostettuja tai muuten vaan kaltoin kohdeltuja alkuperäislajikkeita. Osa tämän suuntauksen nousujohteesta kuuluu alati kasvavalle joukolle uuden sukupolven nuoria tekijöitä, jotka haluavat palata lähemmäksi juuriaan ja isovanhempiensa aikaista artesaanimeininkiä. Määrätietoisempi tarhatyöskentely ja fiksummat kellarimenetelmät ovat mahdollistaneet useiden mielenkiintoisten ja potentiaalisien lajikkeiden esiintulon sekä tuoneet markkinoille raikkaampia näkemyksiä vanhoista tutuista rypäleistä. Hyviä esimerkkejä ovat Riojan “kapinalliset”, Chilen punaviinirypäle Pais tai vaikkapa noususuhdanteessa olevat Katalonian valkkarit. Tämä meininki ei tule horjuttamaan teollisen massatuotannon valta-asemaa, mutta tuo oman raikkaan ja kaivatun lisänsä viiniskeneen.
Viiniturismi ja viinimatkailu tulevat kasvattamaan suosiotaan. Monissa perinteisissä viinimaissa viinin kulutus on ollut laskusuhdanteessa ja kilpailu kovaa, joten viinintuottajien on mietittävä uudelleen business-kuvioitaan. Yksi potentiaalinen lisätulonlähde on viinimatkailu. Asia on huomattu jo melko laajasti ja viiniturismiin liittyvä tarjonta sekä toiminnan laatu ovat nousseet kohisten, esim. 10 vuoden takaiseen verrattuna. Viininystävät ovat useimmiten myös hyvän ruoan ja elämyksellisen matkustamisen suurkuluttajia, joten näitä yhdistelemällä saadaa aikaan varsin toimivia kokonaisuuksia. Lentoyhtiöiden kova kilpailu tullee pitämään lentojen hinnat alhaisina lähitulevaisuudessakin, joten olosuhteet ovat siinäkin mielessä otolliset.
Tuleva kesä saattaa hyvinkin olla väritykseltään pinkimpi kuin koskaan, nimittäin ilmassa on ollut pieniä merkkejä rosé-viinien suosion kasvusta. Olisiko 2016 reilumman nousukiidon aikaa ja otetaanko rosé-viinit rohkeammin mukaan myös ruokapöytiin? Ainakin toivon niin!
Rakas monopolimme ei ole menneinä vuosina pahemmin mihinkään pieniin tai suurempiinkaan trendeihin reagoinut ja pahoin pelkään saman aneemisen linjan jatkuvan vuonna 2016. Jos perusvalikoimaan ei ole vuosien saatossa saatu edes välttävästi kattavaa klassikkoalueiden tarjontaa, niin olisi kai hullua odottaa jotain harvinasempaa tavaraa tai ajankohtaisia tuulahduksia hyllyille. Viimeaikaiset rimpuilut lähinnä muinaisaikaisilta vakkuttavien verkkotilausuudistusten saralla ovat vain surkuhupaisa todiste siitä, että vanha koira ei edelleenkään näytä mitään merkkejä uusien temppujen oppimisesta.
Tässäpä näitä, kippis vuodelle 2016 ja haaste jakoon seuraavaksi Viinikartalle.
Kasari-Bordeaux ja hirvenpaistia – Château Phélan Ségur 1981
Tuttuun tapaan oma joulupöytä ei pitänyt sisällään ns. perinteisiä jouluruokia, kuten suomalaista joulukinkkua tai laatikoita. Sen sijaan uuniin sujahti jötkäle hirvenpaistia ja palan painikkeeksi päätin korkkailla Château Phélan Ségurin vuodelta 1981. Kyseessä on melko tunnettu viinitalo St. Estephestä, Bordeaux’n vasemmalta rannalta. Vuosikertana 1981 edustaa erinäisten vintagetaulukoiden mukaan korkeintaan keskintertaista tasoa, suurimpana syypäänä heikkoon tasoon ovat olleet sadonkorjuuajan rankkasateet.
Viini on Bordeaux’lle uskolliseen tapaan Cabernet Sauvignon – Merlot – Cabernet Franc blendi, kahden ensinmainitun ollessa vetovastuussa. Talon tyyli on käsittääkseni hieman muuttunut ja modernisoitunut 1980-luvun puolivälissä Xavier Gardinierin hypättyä omistajan saappaisiin. Isoja muutoksia tapahtui myös 2010-2011, kun osa tarhoista myytiin Chateau Montroselle ja kalustoa sekä valmistusmenetelmiä modernisoitiin. Konsulttina on häärinyt mm. Michel Rolland. Nykyään Phélan Ségur kypsyy tammessa noin puolentoistavuoden ajan ja tynnyreistä jotakuinkin puolet on uusia. Viime vuosina myös tynnyreiden paahtoastetta on kevennetty.
Tuoksusta löytyy maakellaria, tupakkaa, nahkaa ja kirsikkaa. Hedelmä on selkeästi hiipumaan ehtinyttä sorttia, hapokkuus onnistuu vielä nostamaan päätään, mutta tanniinisektori vaikuttaa jättäneen hyvästit jo jokin aika sitten. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee kuivan kirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa.
Ihan hauska ja mielenkiintoinen kokemus, joskin viininä kyseinen vuosikerta on ohittanut parhaat hetkensä jo muutama tovi sitten. Keskinkertainen vuosikerta ei siis onnistunut yllättämään, eikä kantamaan viiniä 34:n vuoden ikäpaalulle saakka. Hiukan jäi kyllä mietityttämään miltä mahtaisi maistua huomattavasti paremmin arvioitu -82 vuosikerta. Voisihan sitä koittaa kaivella sellaisen jostain kolosta esiin. Nykykunnossa tälle viinille kuitenkin 2 / 5 staraa, joista yksi stara itse viinille ja toinen sen luomalle fiilikselle.