Viikon Copa – Castillo Perelada 5 Fincas Reserva 13,49 €

Viikon copa herättelee vapusta hiljalleen toipuvaa kansaa täräyttämällä jälleen viinisuosituksen viikon keskivaiheilla. Jos Vappuna kuohuvien juomien salaisuudet tulivat riittävän tutuiksi, on tällä viikolla paikallaan kaataa lasiin maukasta espanjalaista punaviiniä.
Castillo Pereladan 5 Fincas Reserva on kotoisin Empordasta, Espanjan koilliskulmasta, läheltä Ranskan raja-aitoja. Alue on ilmastoltaan välimerellinen ja erittäin tuulinen. Ajoittain turhankin kovat tuulet kuivattavat tehokkaasti läheisen meren tarhoille tuomaa kosteutta. Alueella viljellään paljon Garnacha-lajiketta mm. sen hyvän tuulenkestävyyden vuoksi. Vaihtelevia maaperiä ja erilaisia tarhaolosuhteita on pyritty hyödyntämään etsimällä kullekin rypälelajikkeelle parhaimmat mahdolliset kasvuympäristöt. 5 Fincas Reserva yhdistelee vuosikerroittain vaihtuvalla suhteella viittä eri rypälelajiketta, jotka vuosikerran 2007 pullotteessa olivat; Cabernet Sauvignon (25%), Garnatxa (25%), Merlot (20%), Syrah (15%), Samsó (Cariñena) (15%). Puolet viinistä on kypsynyt seitsemäntoista kuukauden ajan amerikkalaisessa tammessa ja puolet ranskalaisessa tammessa.

Tuhdissa ja paahteisessa tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, luumua, mausteisuutta sekä hiukan nahkaa. Täyteläisessä maussa nousee esiin hedelmäisyys ja kypsä tumma marja pehmeiden taniinien säestyksellä. Hapokkuutta löytyy mukavasti, mutta se ei esiinny millään tavalla pääroolissa. Melko pitkä ja jopa hieman eläimellinen jälkimaku jättää miellyttävän loppuvaikutelman.

Kyllähän tämän viinin kanssa rynnätään grillin ääreen ja pistetään kunnolla lihaa tummumaan. Voimakasarominen viini ei häiriinny ronskimmasta maustamisestakaan, kunhan pidetään isoimmat chili- ja pippurihanat sopivasti kurissa.  (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Vapun kuohuviinit

Viikon Copa sovittelee vappunaamaria päähänsä jo hyvissä ajoin ja tykittää pari kuplajuomasuositusta vappukemujen juomavastaaville. Kun Alko lisää vappuviikolla myyntiään noin 40 %, paikantaa ruuhkahermojaan säästävä ostaja lokaationsa kuohuviinihyllyjen ääreen riittävän ajoissa. Viikon Copa suosittelee juhlahumuun sekä kuivaa että hieman makeampaa kuohujuomaa. Vappu on erinomaisen sopiva hetki kokeilla jotain valtavirrasta poikkeavaa. Niinpä kummankin suositusviinin kohdalla käytetyt rypälekoostumukset poikkeavat yleisimmistä kuohuviinien valmistuksessa käytetyistä.Suosituksista kuivempi viini saapuu Ranskan Loire:sta, tarkemmin ottaen Vouvray:n alueelta ja on tehty hapokkaasta Chenin Blanc-lajikkeesta. Ranskassahan samppanjan varjoon jää väkisinkin paljon kelvollista kuohuvaa, kuten esim. Alsacen Cremantit ja juurikin Loire:n pullotteet. Vouvray Tête de Cuvée Brutissa tuoksuu sitrus ja omena. Kun viinille antaa hetken hengähdysaikaa lasissa, tuoksusta alkaa erottua myös tyylikästä mineraalisuutta. Kuiva, hapokas ja runsas maku seurailee tuoksun aromeja ja jättää tyylikkään pitkän jälkimaun.

Hieman makeampien kuohuvien ystäville suositellaan ainakin täällä meillä hieman harvemmin vastaan tulevaa lähestymistapaa, nimittäin Shiraz- ja Cabernet Sauvignon-rypäleistä tehtyä kuohuviiniä. Shiraz-pohjaisia kuohuviinejä tehdään suhteellisen paljon mm. Australiassa ja täytyy myöntää, että ajoittain on tullut vastaan varsin muikeitakin pullotteita. Kun varsinaisesti punaista kuohuvaa ei ole tähän hätään handelin hyllystä poistettavissa, ladataan kehiin etelä-afrikkalainen reilun kaupan rosé- versio aihepiiristä. Vaikka Thandi Sparkling Wine Rosé Sec tuoksuu mansikoille, se ei kuitenkaan maksa mansikoita. Maussa on mukavasti shirazin tuomaa potkua taustalla. Puolikuiva ja runsaan marjainen maku tuntuu sokerimäärästä (30g/l) huolimatta raikkaalta.

Jos aiempien vappujen ruokalistoilta on jo testattu nakit silmillä ja perunasalaatit rinnuksilla, niin tällä kertaa voisi olla paikallaan kokeilla jotain muuta? Copatinto suosittelee suositusviinien kanssa nautittavaksi limemajoneesilla höystettyjä katkarapu- ja kylmäsavulohileipiä sekä kylmiä leikkeleitä. Ratkiriemukasta vappua!

Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 Ravintola Sipuli 16.4.2012

Copatinto harppoi pistämään happotasapainonsa kuntoon Ravintola Sipulin talvipuutarhaan, kun Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 pysähtyi hetkeksi Helsinkiin. Saksan viinitiedotuksen järjestämässä tilaisuudessa oli mukana yli kolmenkymmenen viinitilan väkeä ja viinejä. Tarjonta oli runsasta, mielenkiintoista ja erittäin laadukasta.

Master of Wine Caro Mauer esitteli vetämässään tastingissä saksalaisten VDP-viinien uutta luokitusjärjestelmää, joka tulee käyttöön vuosikerrasta 2012 alkaen. Kaikille meille hataramuistisille viinisiepoille positiivinen uutinen on se, että luokitus yksinkertaistuu. Toisaalta taas toinen toistaan erilaisempia luokituksia on maailmalla jo ihan riittävästi sekoittamassa ihmisten jo valmiiksi sekaisia päitä, joten eipä tästä asiasta sitten sen enempää. Pääasia lienee kuitenkin se, että viini on hyvää ja laadukasta, luokituksista viis.

Tastingissä hörpiskeltiin kahdeksaa 09-vuoden esimerkkiä eri luokitustason viineistä. Pullotteet olivat kotoisin Rheingausta, Moselista, Pfalzista sekä Badenista. Valkkareista Rheingaun ja Moselin Erstes Gewächs- ja Grosses Gewächs-viinit raivasivat tiensä joukon kirkkaimmiksi helmiksi. Maistettujen Spätburgundereiden (=Pinot Noir) tuoksussa oli melkoisesti tervaa, kumia, suklaata ja tammea. Odotuksiin nähden melko raskasta punkkua saksalaiseksi, liekö kuuma vuosi 2009 osittain syypää asiaan? Nahesta tuleva Tesch Unplugged on rehellisen suoraviivainen perus-riesling, jonka valmistuksessa ei ole turhilla teknisillä kikoilla pelleilty, kuten ei myöskään unplugged-musiikissa. Viini on tyrkyllä näkyvästi mm. Rock am Ring-festareilla ja muutenkin kuulemma musiikkipiirien suosiossa. Löytyy Winestate Oy:n valikoimista.

Saar:n alueelta tulevat Van Volxemin viinit pyrkivät nostamaan jakkaralle rypäleen ja maaperän luonnollisia ominaisuuksia sekä kunnioittamaan niitä viimeiseen saakka. Hattu päässä yli kaksimetrinen viinimies Roman Niewodniczanski on karsinut kaiken ylimääräisen säädön pois valmistusprosesseista ja tuloksena on tasapainoisia, syviä ja hyvin luonteikkaita viinejä. Todella vakuuttavaa!

Ulrich-Langguth:n Moselin Rieslingit olivat todella maukkaita. Mieltä lämmitti myös se, että käsityön jälki maistui selkeästi verrattaessa teollisemmin tuotettuihin vieruskavereihin. Samasta pöydästä löytyi myös suorastaan laittoman hyvää eisweinia; Losen-Bockstanz 2007 pisti kyllä hetkeksi sukat pyörimään jaloissa!

Koskas viimeksi olet maistanut 14%:sta rieslingiä Saksasta ? Kuumana vuonna 2009 tämäkin oli mahdollista. Vaikka reipas alkoholimäärä tuntuikin Domdechantin Rieslingin maussa, muu rakenne kesti sen kuin mies ja viini maistui yllättävänkin maukkaalta.

Dautel Spätburgunder 2009 Württembergistä oli erittäin vakuuttava pakkaus ja ehkä tällä kertaa se eniten miellyttänyt punkku. Pelkkä tuoksukin tempaa jo mukaansa, mutta hienosti tasapainossa olevat hapokkuus ja moniulotteinen makupaletti kampittavat satavarmasti vaativammankin viiniurpon. Samaisella standilla majaillut Weingut Toni Jost:n Cecilia Jost ainsaitsee myös kiitokset havainnollistettuaan näppärästi iPadilla kulloinkin maisteltavan viinin tarhamaisemia ja maaperää, that’s the way to do it!.

Aika kului Sipulissa rattoisasti purskutellen ja sylkien erilaisia viinejä pitkin ja poikin sopivan ruuhkaista talvipuutarhaa. Pahimmilta happohyökkäyksiltä vältyttiin eivätkä reippaasta hapokkuudestaan tunnetut saksalaisrieslingit pystyneet irrottamaan lähimainkaan kaikkia hampaita suustani. Nyt vaan paljon lisää laadukasta saksalaista viiniä kaikkien suomalaistenkin laseihin!

Halpaa samppanjaa – Vollereaux Brut 20,30 €

Samppanjan myynti sai Suomessa uutta potkua, kun jokunen vuosi taaksepäin Alkon perusvalikoimaan pölähti ensimmäinen parin kympin samppis. Sittemmin on saapunut pari uuttakin tulokasta samaan hintaluokkaan ja halvat samppanjat näyttävät tulleen jäädäkseen myös rakkaaseen monopoliimme. Viimeisin uutuus edullisen samppanjan saralla on Carelia Wines:n maahantuoma Vollereaux Brut, joka irtoaa kolmen vartin pullossa kansainvälisestikin kiikaroituna edulliseen parin kympin hintaan. Copatinto päättikin kurvata paikallisen puulaakin kautta ja viskasi pääsiäispäivän ratoksi Vollereaux:n hankeen jäähylle.

Vollereaux on samannimisen suvun hallussa oleva, 20-luvulla perustettu samppanjatalo. Vollereaux Brut sisältää kristillisten tasajakoperiaatteiden mukaisesti kolmasosan kutakin Champagnessa yleisimmin käytettyä rypälelajiketta: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier. Viiniä on kypsytetty pulloissa kolmen vuoden ajan, mikä on selkeästi 15:n kuukauden minimitasoa enemmän ja lienee tämän hintaisessa samppanjassa hieman harvinaisempaa.

Melko hillityssä tuoksussa on sitrusta ja tuoretta omenaa. Hetken lasissa hengitettyään alkaa tuoksu hiljalleen avautua ja siihen liittyy hieman paahteisuutta. Kuivassa maussa on hyvinkin tasapainoisesti raikasta sitrusta, hiukan paahdetta ja reippaasti rapsakkaa hapokkuutta. Kulautuksen jälkeen suuhun jää melko pitkä sitruunainen jälkimaku.

Samppanjan kohdalla on selvää, ettei ole enää kyse pelkästään laadukkaasta kuohujuomasta. Samppanja on maailmanlaajuisesti tunnettu luksustuote, jolla on paljolti myös mielikuvien ja statuksen luomaa hohtoa. Samppanja mielletään helposti hienoimpiin juhlahetkiin ja arvokkaisiin tilaisuuksiin. Pelkästään tieto siitä, että lasissa on nimenomaan samppanjaa, jonkin tusinaproseccon sijasta, nostaa tunnelmaa kummasti. Tätä mielikuvien sinfoniaa ja statusta pidetään jatkuvasti yllä suorastaan häikäisevillä markkinointibudjeteilla. Vaikka satojen eurojen pullohintaa on parhaan selittelijänkin vaikea perustella, on silti hyvä muistaa, ettei samppanjan korkea hinta aina perustu pelkkään maineeseen ja kunniaan. Viljelymaa ja rypäleet maksavat alueella paljon ja vähän päälle, tuotantoprosessi on kallis ja tarkasti säädelty, tuotantomäärät ovat rajattuja. Kun tähän pakettiin lisätään vielä annos markkinointikustannuksia, ei liene mikään maailmanluokan ihme, että useimmiten pullollinen samppanjaa maksaa vähintään sen pari kymppiä. Jokainen vähänkin enemmän erilaisia kuohuviinejä vertaillut voinee kuitenkin yhtyä allekirjoittaneeseen siinä, että samppanja on ainutlaatuinen kuohuviini ja samaan laatuun sekä tasoon on muualla erittäin vaikeaa yltää.

Kun aikoo törsätä juhlapöydän kuohuvaan sen pari kymppiä, lienee maku- ja asennekysymys, mitä haluaa saada vastineeksi. Samalla hinnalla saa varmasti huipputasoisen ja persoonallisen kuohuviinin, joka saattaa kuitenkin olla vieraidesi tai seuralaisesi kannalta hyvinkin pitkälti ”nevöhööd”-osastoa. Jos haluaa pysyä visusti erossa samppanjamaisesta luksuksesta, kannattaa valita em. vaihtoehto. Toisaalta sitten samalla rahalla saa karvalakkimallin ehtaa samppanjaa. Valinta on sinun, mutta Vollereaux Brut tarjoilee kyllä hintaansa nähden ihan tasapainoisen vaihtoehdon.

Viikon Copa – Darling Cellars Premium Noble Late Harvest 2010 11,89 €

Viikon Copa ottaa pääsiäisviikolla räikeän varaslähdön ja sinkoaa heti alkuviikosta viinisuosituksen pääsiäisaterioiden jälkimainingeille. Kun suklaamunia, mämmiä ja lammasta on ahmittu yliannostuksen partaalle, voidaan elimistön hetkellistä poikkeustilaa pyrkiä rauhoittamaan kaatamalla lasiin makeaa viiniä Etelä-Afrikasta.

Darling Cellars Premium Noble Late Harvest 2010 tulee siis Etelä-Afrikasta, Darlingin alueelta, missä läheisen meren tuoma kosteus on mahdollistanut jalohomeen kertymisen rypäleisiin. Saattaa kuulostaa pahalta, mutta jalohome on erityisen toivottu vieras tehtäessä makeita viinejä, sillä se edistää veden poistumista rypäleistä ja näin ollen rypäleistä puristuva mehukin on konsentroituneempaa. Jalohome tuo viiniin myös omaa aromimaailmaa, jonka on kuvattu muistuttavan mm. kuivattuja hedelmiä ja hunajaa. Suositusviini koostuu 75 %:sti Chenin Blancista ja 25 %:sti Rieslingistä. Noin kolmannes viinistä on kypsytetty 4kk:n ajan ranskalaisissa tynnyreissä, toiveena hienostuneempi ja moniulotteisempi viini.

Kullan keltaisessa viinissä tuoksuu aprikoosi, appelsiini (jollain hullulla tavalla mieleen tulee myös kumkvatti), ananas ja hunaja. Raskasrakenteisen viinin makeasta mausta erottaa kypsää appelsiinia ja ananasta, reilu hapokkuus tasoittelee sopivasti makeutta, huolehtien samalla viinin tasapainoisuudesta. Pitkä jälkimaku muistuttaa kuivattua ananasta ja appelsiinia.

Ilmastoi tätä viiniä dekantterissa tai muussa sopivassa astiassa vähintään tunti tai kaksi ennen tarjoilua, nimittäin viini nousee ihan toisenlaiseen lentoon saatuaan reilusti happea. Copatinto suosittelee unohtamaan tänä pääsiäisenä ne iänikuiset, rahkasta kyhätyt toteemipaalut ja muut pyramidiviritykset. Sen sijaan kannattaa valmistaa suositusviinin seuraksi takuuvarmasti toimiva yhdistelmä karamellisoituja appelsiineja sekä viinivaahtoa kuohuviinistä. (Kuvan © Alko)

Testissä trendialueen punaviini – Pittacum Barrica 2007 D.O. Bierzo

Copatinton testipenkki alkoi jälleen täristä viitearvojen rajamailla, kun Pittacum Barrica 2007 otettiin lähempään tarkasteluun. Pienikokoinen D.O. Bierzo on viime vuosina noussut yhdeksi trendikkäimmistä viinialueista Espanjassa ja erityisesti alueen punaviinejä on hypetetty isolla lapasella ympäri maailmaa. Aikoinaan Prioratoakin kultaiseen kukoistukseen nostamassa ollut Palacios´n porukka on jälleen vedellyt oikean värisistä naruista, kun Bierzon viinimainetta on kammettu uuteen uskoon.

Castilla y Leonin alueen rajamailla sijaitseva Bierzo on ilmastollisesti ikään kuin siirtymäaluetta Galician, Asturian ja Castilla y Leonin välillä. Bierzossa vältytään esim. Rias Baixasin kosteudelta ja lämpötilavaihtelut ovat taas miedompia, kuin keskimäärin Castilla y Leonin alueella. Viinikirvan aiheuttamien tuhojen jälkeen Bierzossa oli istutettu tarhoja uudelleen lähinnä laaksojen hedelmällisimmille alueille, satomäärät olivat suuria ja viinit mitäänsanomattomia. Satomäärien kontrollointi ja viljelyn siirtäminen karumman maaperän alueille on muuttanut alueen viinien luonteen ja laadun totaalisesti. Nykyään Bierzo tunnetaan pääasiassa Mencia-lajikkeesta tehdyistä, konsentroituneista ja persoonallisista punaviineistä. Pittacumin tilan starttilaukaus ammuttiin 90-luvun lopulla Arganzassa, 130 km Leónista länteen. Omien viiden hehtaarin lisäksi Pittacum käyttää tarkasti monitoroimiensa sopimustarhojen rypäleitä. Pittacum Barrica on puristettu ainoastaan vanhojen köynnösten (50-80 vuotta) valikoiduista rypäleistä. Viiniä on tammikypsytetty 8 kk enemmän ja vähemmän paahdetuissa amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumman punainen väri vaihtuu reunoiltaan violetiksi. Eläväisessä ja mielenkiintoisessa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, luumua, herukkaa, yrttejä ja mineraalisuutta. Taustalla piileskelee myös hentoisesti tammen aromeja. Täyteläinen maku täyttää suun moniulotteisella ja tuoksun aromeja seuraavalla makumaailmalla. Viiniä ryhdittävät poikkeuksellisen tyylikäs hapokkuus sekä pehmeät ja hienostuneet tanniinit. Erittäin pitkä ja mausteinen jälkimaku päättyy pippuriseen twistiin.

Pittacum Barrica 2007 on todella upea, moniulotteinen ja tyylikkään tasapainoinen viini. Ei liene mikään ihme, että se on nakuttanut maailmalla tasaisesti yli 90-pisteen arvioita ja pokannut useita palkintoja ja kunniamainintoja. Lukijan kiusaksi tämäkään testiviini ei norkoile A-valinnan hyllyllä. Helpotusta voi kuitenkin hapuilla suuntaamalla vakaat askeleensa esim. Bar Latvaan, missä Pittacum on spotattu viinilistalta. Monopolimme tarjoaa ystävällisesti mahdollisuuden tutustua pariin muuhun Bierzon punaviiniin, joten kaappaa handelista kainaloon joko puhkikehuttu Petalos tai Cuatro Pasos, tai sitten molemmat.

Viikon Copa – Valdespino Oloroso 10,99 €

Viikon Copa täräyttää jälleen ilmoille viinisuosituksen A-tarvikeliikkeen perusvalikoimasta. Tällä erää lasiin kaatuu maukasta Sherryä.

Sherry ei ole jostain kummallisesta syystä saavuttanut kovin suurta jalansijaa suomalaisessa juomakulttuurissa. Epäilemättäkin erilaisten sherry-tyyppien uuvuttavan laaja kirjo voi häiritä mittavissa määrin kansalaisen ostoskäyttäytymistä. Makeampia viinejä arvostavan suomalaisen sherry-problematiikka on lopullisesti ylikypsä, kun mielikuvat sherrystä yhdistetään pelkästään rutikuivaan Fino-sherryyn (esim. legendaarinen Tio Pepe).

Koska sherryjen valmistusprosessit olisivat lyhyellä protokollalla selvitettynä ehkä jopa Remun slangiakin vaikeammin ymmärrettävää turinointia, tyydytään tällä kertaa toteamaan ainoastaan muutama sherryfakta. Historian kirjat hourivat sherryn valmistuksesta löydetyn merkkejä eteläisimmän Espanjan Jerezin alueelta ainakin n. 3000 vuoden takaa. Alueen erittäin kalkkipitoista maaperää pidetään pääsyyllisenä sherryjen monimuotoiseen luonteeseen, käytetyt rypälelajikkeet ovat Palomino, Pedro Ximénez ja Moscatel. Sherry väkevöidään sekoittamalla viiniin hiljalleen rypäletislettä ja lopuksi sherryt kypsytetään ns. Solera-systeemissä.

Kauniin ruskeassa Valdespino Olorosossa tuoksuu paahteinen pähkinä, rusinat ja tumma suklaa. Puolimakea maku on suuntäyttävän täyteläinen ja tuo esiin pähkinää, mausteisuutta sekä suklaata.  Lämminhenkinen ja sympaattinen viini jättää suuhun pitkään maistuvan, paahteisen pähkinäisen ja suorastaan maiskuteltavan herkullisen jälkimaun. Tämä sherry uppoaa kyllä vallan mainiosti ilman palan painikettakin ja Copatinto suosittelee yhdistämään sen lähimpään mukavaan sohvaan ja jaloihin aatoksiin. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Jaume Serra Cristalino Brut 8,30 €

Viikon Copa täräyttää jälleen viikon keskivaiheilla ilmoille viinisuosituksen Alkon perusvalikoimasta. Kevät kolkuttelee jo nurkissa ja onkin sopiva hetki maistella mukavaa kuplajuomaa. Tällä kertaa ei ole syytä kuitenkaan kangistua Cavaan, vaikka Jaume Serra Cristalino Brut onkin Cava, eli ns. samppanajamenetelmällä valmistettu espanjalainen kuohuviini. Cavaa valmistetaan pääosin Kataloniassa ehkä jopa hieman mitättömän oloisen Sant Sadurní d’Anoian kylän ympäristössä, mutta Cavan virallisen tuotantoalueen pirstoutuneisuus mahdollistaa Cavan valmistamisen myös muutamilla muilla alueilla.

40-luvulla perustetulle Jaume Serralle kävi 90-luvulla ns. perinteiset, eli talon omistaa nykyään viinijätti Garcia Carrion ja brändin alla valmistetaan melko tyypillisiä Katalonialaisia viinejä. Näistä ehkä tunnetuimpia ovat edulliset, mutta hintaansa nähden kelvolliset, muutaman euron punaviinit. Cristalino Brut on niittänyt maailmalla paljon kehuja ja mm. USA:n viinikirjojen myyntitilaston kärkisijoilla keikkuva Kevin Zraly nostaa Cristalinon suositus-Cavaksi alle kymmenen taalan sarjassa. Vaikka Cava-lainsäädäntö salliikin esim. Pinot Noirin ja Chardonnayn käytön viineissä, Cavat valmistetaan pääosin kolmesta rypälelajikkeesta; Macabeo, Xarel-lo, Parellada. Cristalino sisältääkin lähes tasajaon kaikkia edellä mainittuja, rypäleiden jakaantuessa em. järjestyksessä 40%, 30% ja 30 %.

Cristalinon tuoksusta löytyy sitruunaa, vihreää omenaa ja hennosti paahtoleipää. Kuiva ja hedelmäinen maku on sitruunainen ja omenainen. Hienostunut kuplarakenne, hapokkuus ja hedelmäisyys ovat hyvässä balanssissa. Viini jättää suuhun raikkaan sitruunaisen jälkimaun. Yhdistä tämä kuplajuoma vaikkapa valkosipuliöljyssä tiristettyihin jättikatkarapuihin.

Ostaessaan pitkäripaisesta kahdeksalla eurolla samppanjamenetelmällä valmistettua tasapainoista kuohuviiniä, voi todeta ostoksen onnistuneen ja nukkua yönsä rauhassa. Hieman joudun kuitenkin masentamaan lukijaa kertomalla, että Tallinnan sataman liepeillä samoileva tuulipukukansalainen poistaa samaisen pullon kaupasta neljällä eurolla. Syvempään alakuloon päästään toteamalla vielä espanjalaisen lajitoverimme köyhtyvän Cristalino-ostoksilla noin kahden ja puolen euron verran. Onneksi on sentään se kevät tulossa…  (Kuvan © Alko)

Viiniexpo 2012 Helsinki

Viiniexpo 2012 järjestettiin jälleen maaliskuussa Helsingin messukeskuksessa. Copatinto heilahti messuille heti aloituspäivänä katsastamaan meiningin ja tarjonnan. Teemaksi oli veistelty tänä vuonna Chile, mikä ei mielestäni ainakaan ylitsepursuavasti messuilla näkynyt. Muutenkin oli jotenkin vaisun oloista ? Näytteilleasettajien määrä vaikutti kaiken kaikkiaan melko pieneltä, vai oliko sitten vaan itsellä jäänyt suuruudenhulluus päälle ProWein-messuilla ? Kenties kevään tiivis isompien kansainvälisten viinimessujen kausi osaltaan myös verottaa innokkuutta osallistua pienen Suomen tapahtumaan.

Ainahan sitä viinimessuilla jotain mielenkiintoista löytyy, ja niin nytkin. Itävallan viinejä oli ilahduttavasti esillä. Maininnan arvoisia olivat mm. Sepp Moserin Minimal 2009, Loimerin ja Elfenhofin valkkarit sekä Heinrichin punkut.

Barone Ricasolin Casalferro on sitten 100 %:nen Merlot, mikä taas 100 %:lla varmuudella ärsyttää niitä, joiden mielestä Toscanassa tulisi tehdä viinejä 100 %:sti tai ainakin pääosin italialaisista lajikkeista. Copatinto ei jaksa asiaa sen enempää märehtiä, vaan toteaa kyseessä olevan todella huipputason punaviini.

Näytteilleasettajista Viinitie oli hoitanut hommat varsin mallikkaasti; piristävällä tavalla erilaisella osastolla riitti kuhinaa, vaikka muualla olikin ainakin alkupäivästä rauhallista.

 

 

 

 

 

 

Viinitien laajasta tarjonnasta pakollinen bongattava oli mielenkiintoinen korkkiruuvi-keskisormea heiluttava Chateau Punk; ei pöllömpää !

 

 

 

 

 

 

 

Piipahdin myös Bodegas Azul y Garanzan Dani Sánchez Noguè:n vetämässä tastingissä, jossa maisteltiin neljää tilan viiniä.

 

 

 

 

 

 

 

Erämaaolosuhteissa luomu-periaattein tarhojensa hyvinvoinnista huolehtiva Dani teki selväksi, ettei viinin tekeminen ole coca-colan valmistusta, vaan jokaisella vuosikerralla kuuluukin olla omat luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa. Mieltä ilahduttavaa on myös tilan pyrkimys mahdollisimman vähäiseen sulfiittien käyttöön.

 

 

 

 

 

Viiniexpo aloitettiin tälläkin kertaa kuohuviinejä maistelemalla, minkä on pakko olla hyvä aloitus mille tahansa tapahtumalle. Kuohuviineihin on lähes yhtä hyvä myös päättää Copatinton raportti Viiniexposta 2012. Mielenkiintoisimpia kuplajuoma-elämyksiä tarjoilivat Raventos i Blancin pullotteet sekä Sumarrocan valikoima.

Sumarrocan Jörgen Gunnarsson suositteli pitämään Núria Claverolin kellarissa vielä vähintään vuoden lepäilemässä ennen korkkaamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

ProWein Düsseldorf 4.-6.3.2012 (osa 2)

ProWein-raportin ykkösosassa käytiin läpi muutamien tastingien antia. Näiden lisäksi Copatinto kipitti tukka putkella ja pohkeet viuhuen pitkin lukuisia messuhalleja maistelemassa kaiken maailman vinkkuja. Tarjonta oli niin runsasta, että oli pakko skipata paljon mielenkiintoista tavaraa jo pelkästään ajan puutteen vuoksi. Seuraavassa muutamia poimintoja samoiluista Esprit-Arenan viiniviidakossa.

 

 

 

 

 

 

 

Jenkkiläisen Parduccin ja Paul Dolanin legendaarinen viinintekijä Bob Swain esitteli messuilla luonnollisesti itse tekemiään viinejä sekä Parduccin että Paul Dolanin valikoimista. Paul Dolanin Pinot Noir nakutteli suussa siihen malliin, että Copatinto vakuuttui täysin. Parduccin viineistä säväytti erityisesti mielenkiintoinen Coro Mendocino. Coro Mendocino-viineissä on lyhyesti kerrottuna kyse siitä, että läjä Mendocino Countyn viinintekijöitä tekee alueen rypäleistä oman huippublendinsä normaaleja käytäntöjä tiukempien Coro Mendocino-määräysten mukaisesti. Coro Mendocino pyrkii tuomaan esiin alueensa viinien ominaispiirteitä parhaalla mahdollisella tavalla. Etiketit ovat ulkonäöltäänkin lähes identtiset, vain tuottajan nimi vaihtuu. Coro Mendocinon porukka arvioi viinit säännöllisesti sokkona ja asioita kehitetään saadun palautteen perusteella. Bob kertoi, että on mahdollisesti juuri Coro Mendocinon sokkomaistelujen ansiosta tullut haukkuneeksi omia viinejään enemmän kuin koskaan.

 

 

 

 

 

 

Espanjan Castilla y Leonin viineille oli pystytetty oma pieni tastingalue kuutoshallin perimmäiseen nurkkaan. Ruuhkaa ei pahemmin esiintynyt, mutta Copatinto viihtyi alueella mukavasti. Oletko muuten maistanut Verdejo-rypäleistä väsättyä kuohuviiniä ? Mielenkiintoisen makuista, mutta minkäänlaisiin ylistyslauluihin ei löytynyt aihetta. En tosin ollut laulutuulellakaan.

 

 

 

 

 

 

Riojan osastolla tuli todettua mm. se, että Urbinan -94- ja Don Jacobon -95 vuosikertojen Gran Reservat olivat hyvinkin selkeästi alive and kicking!

 

 

 

 

 

 

 

Joskus etiketöinti saa hymyilemään. Mariscon viinit on tullut maistettua jo aiemminkin ja ehkä odotetustikin etiketit ovat huomattavasti itse viinejä mielenkiintoisempia.

 

 

 

 

 

Joskus taas etiketöinti voidaan hoitaa hyvinkin yksinkertaisesti. Winery arts on rakentanut filosofiaansa numeron 9 ympärille. Jos väität kuulleesi Ribera del Queiles-nimisestä viinialueesta Espanjassa niin turha luulla, että uskoisin. Maistelun perusteella Zaragozan lähimaastoista tulevilla viineillä on varsin ranskalaistyyppinen lähestymistapa aiheeseen, tosin melko reippaalla alkoholiprosentilla ryyditettynä.

 

 

 

 

 

Ranskalaisista viineistä tuli maisteltua mm. muutamat kymmenet Bordeaux-punkut ilman sen suurempia säväytyksiä, mutta sen sijaan Lounais-Ranska, Languedoc ja Rhône jaksoivat innostaa. Erityisesti Gaillacin viinit merkittiin viimeistään nyt paksulla tussilla Copatinton mystiseen muistikirjaan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja messureissun lopuksi oli pakko vielä kysäistä Argentiinan viiniosastolta koti-Suomen säätietoja. Vastaus löytyy alla olevasta kuvasta!