Punaisia riistaviinejä

Aromikkaiden ja vivahteikkaiden riistamakujen kylkeen kannattaa avata klassisen tyylikkäitä viinejä. Alla kolme erinomaista ja laadukasta valintaa, jotka sopivat riistahetkien lisäksi erinomaisesti myös sienten sekä juustojen seuraan.

Marques de Riscal Reserva 2016 (Alko 19,99 €)

Koko maailman hopeasijalle ja Euroopan ykköseksi World’s Best Vineyards-kilpailussa sijoittuneen Marques de Riscalin tasapainoinen viini, jossa kirsikkaa, luumua, mausteisuutta ja vaniljaa. Pehmeän hedelmäinen suutuntuma saa seurakseen napakan hapokkuuden sekä hyvin integroituvan tammen paahteisuuden. Hyvä valinta riistapaisteille.

Enrico Serafino Sanavento Barbaresco 2017 (Alko tilausvalikoima 46,80 €)

Vivahteikkaassa ja kiehtovassa tuoksussa on punaista kirsikkaa, karpaloa, kukkaisuutta ja yrttejä. Pirteän punamarjainen ja moniulotteinen maku vie loppua kohden reippaan tanniinisuuden äärelle ja jättää pitkään suussa maistuvan mausteisen jälkimaun. Parin kolmen tunnin dekantointi avaa viinin monulotteisuutta huomattavasti. Hyvä valinta mediumiksi kypsennetyille tyylikkäille riistalihoille.

Ogier Chateauneuf-du-Pape Bois de Pied Redal 2018 / 2019 (Alko 29,99 €)

Myynnissä oleva vuosikerta on vaihtumassa ja sen vuoksi tarjolla 2018:n kypsempää ja täyteläisempää profiilia sekä 2019:n klassista, hieman pidättyväisempää ja tyylikkään linjakasta meininkiä. Kummassakin tummia kypsiä marjoja, pippurista mausteisuutta, hiven savuisuutta, kypsää hienojakoista tanniinisuutta sekä mielyttävä, pitkä jälkimaku. Hyvä kumppani pitkään kypsyneille riistalihoille sekä -padoille.

 

Miten toimia vanhojen viinipullojen kanssa ja miten sille -59 Barbaresco Riservalle kävi ?

Loppuun kulutettujen lausahdusten top kymppiin kuuluva tokaisu kertoo meille viinin paranevan vanhetessaan. Saattaahan siinä joskus tosiaan niinkin käydä, mutta ehdottomasti suurinta osaa viineistä ei ole tarkoitettu vuosikausien säilytykseen. Kun sitten puhutaan niistä viineistä, joita voidaan varastoida jopa vuosikymmeniä, on valtavan suuri merkitys sillä, minkälaisesta viinistä on kyse ja miten sitä ikääntymisen aikana varastoidaan ja käsitellään. Merkityksetöntä ei ole myöskään viinin käsittely tarjoilun yhteydessä.

Koska valtaosa ihmisistä olettaa automaattisesti vanhemman viinin olevan parempaa ja todella vanhat viinit ovat erityisen hohdokkaita ja kiinnostavia, niin kerrottakoon jo tässä vaiheessa postauksen synkkä iltapäivälehti-tyyppinen fakta. Otsikossa mainittu -59 Barbaresco ei ole valitettavasti ollut omassa lasissani, eikä edes lainalasissa, enkä siis kirjoita siitä syväluotaavaa tasting notea. Uskoisin tämän harmittavan itseäni vähintään yhtä paljon kuin lukijaakin.

Sen sijaan linkitän tällä kertaa pitkän, mutta erittäin kiintoisan Brooklynguy:n postauksen viinivanhusten käsittelystä ja tarjoilusta. Postaus sisältää todella paljon asiaa ja erilaisia asiantuntevia näkökulmia siitä, mitä olisi hyvä tietää jo ennen kuin sen arvokkaan viinivanhuksen ottaa käsittelyyn. Eihän sitä koskaan tiedä koska on ns. tilanne päällä. Niin joo, miten sille -59 Barbarescolle sitten oikein kävi ? Sinnikäs lukija palkitaan ja sekin paljastuu 🙂