Château Mouton Rotschild -97 ja Château Palmer -96

Helsinkiläisessä ravintola Careliassa on käynnissä tempaus, joka mahdollistaa kellarin syvyyksissä kypsyneiden maailmanluokan viiniherkkujen siemailun erittäin kohtuullista panosta vastaan. Lista koostuu yhtä nimikettä lukuunottamatta ranskalaisen viiniteollisuuden lahjoista viinisiepoille ja entistä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että useita viinejä on tarjolla myös laseittain.

Oma suhteeni Bordeaux’n punaviineihin on ollut jostain syystä hikinen ja nihkeä, eikä kaapistani ole lohjennut kovinkaan montaa makuupaikkaa “porvoolaisille”. En voi väittää maistelleeni mitenkään kattavasti alueen kovimpia nimiä, mutta vähäistenkin kokemusteni perusteella voin kyllä todeta ymmärtäväni alueen huippuviinien laadullisia vahvuuksia. Toisaalta taas alueen viinit eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään erityisen voimakkaita elämyksiä, saati sitten intohimoa. Epäilen vahvasti, että Bordeaux ei vain yksinkertaisesti ole tyylillisesti minun juttuni. Bordeaux’n kohdalla ei voi myöskään ohittaa ilmiselvää hintaproblematiikkaa; kiinnostavampien viinien hinnat tuntuvat karkaavan kohtuuttoman korkealle.

Pyysin kaatamaan laseihini Château Palmeria vuodelta -96 ja Château Mouton Rotschildia vuodelta -97. Viinien kanssa lapioin täydellisesti paistetun entrecôten sekä jälkipöhinöiksi juustolajitelman.

Näistä viineistä on kirjoitettu maistelumerkintöjä maailma täyteen, joten lienee turhaa toistella tässä kohtaa erilaisia tummia marjoja ja setripuita. Merkittävin huomio viineissä on mielestäni balanssi eri komponenttien välillä. Yhteispeli laadukkaan hedelmäisyyden, happokkuuden, nätisti integroituneen tammen, mukavasti pehmenneiden tanniinien ja alkoholin välillä on poikkeuksellisen kovalla tasolla. Palmer vaikutti hieman sulkeutuneemmalta, tummasävytteisemmältä ja konsentroituneemmalta, kun taas Mouton Rotschild esitteli avoimemmin moniulotteisuuttaan. Viinit ovat tällä hetkellä varsin nautinnollisessa iässä, mutta potkua riittää vielä mukavasti jatkokypsytykseenkin. Molemmat ovat laadullisesti huipputavaraa, mutta omat mieltymykseni kaatuvat tällä otoksella enemmän Pauillacin suuntaan. Tästä viinitempauksesta singahtaa täydet viisi staraa ravintola Carelialle.

Testissä Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007

Copatinton testipenkissä ei ole viime aikoina tehty näkö- tai kuulohavaintoja Bordeauxin viineistä. ”Porvoolaiset” eivät ole yleensä tarjoilleet kovinkaan jäätävää vastinetta ainakaan minun rahoilleni, joten olen onnistunut kohdistamaan euroni muualle. Alkon tuupattua Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007:n perusvalikoimasta poistolistalle, päätin kuitenkin pitkästä aikaa tarttua ”porvoolaista” kaulasta ja sujautin pullon ostoskassiin.

Chateau Gressier sijaitsee Grand Pujeauxin kylässä, Moulis-en-Médocissa. Naapurina asustelevan ja huomattavasti kuuluisamman Chateau Chasse-Spleenin omistajat ostivat Chateau Gressierin vuonna 2003, tarkoituksenaan lähinnä kasvattaa Chasse-Spleenin tuotantokapasiteettia. Cru Bourgeois supérior-luokkaan kuuluva Chateau Gressierin brändi kuitenkin säilytettiin ja sen alla myydään viinejä edelleen.

Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 sisältää etiketin mukaan 50% Cabernet Sauvignonia ja 50% Merlotia. Viini on kypsynyt tammessa 12-18 kk ja 40% tynnyreistä on ollut uusia. Punkulle annettiin tunti aikaa hengitellä dekantterissa ennen ensimmäistä maistamista.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on aluksi herukkaa, kirsikkaa ja setripuuta. Hetken päästä voimakas tammisuus tunkee eturiviin oikein urakalla ja aiemmin havaittu elegantti setripuun aromi hukkuu taustalle. Onneksi ylilyövä tammisuus tasoittuu selkeästi parin tunnin lisähengittelyn myötä. Maussa Cabernet Sauvignonin herukkaisuus vie suoraviivaisella otteella ja Merlot lähinnä vikisee vieressä. Mausta löytyy herukan lisäksi kirsikkaa, hieman luumua ja reilusti tammea. Täyteläinen ja kohtuullisen hedelmäinenkin maku peittyy ajoittain hieman puisen ja karhean tammisuuden alle. Tanniineja löytyy reilusti ja niissäkin on havaittavissa lievää puisuutta. Reilu hapokkuus pitää tiukan ja varman otteen viinin ryhdistä koko matkan ajan. Melko pitkä jälkimaku on lähinnä hapankirsikkainen ja tamminen.

Reilun parin kympin hintainen Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 on selkeäpiirteinen ja suoraviivainen Medocin punkku, jonka maussa häiritsee pieni puisuus. Kokonaisuudessa Cabernetin vahva herukkaisuus ja tammi pullistelevat hauiksiaan, muiden osatekijöiden jäädessä mitättömämpään sivurooliin. Tammisuus saattaa integroitua viiniin paremmin lisäkellaroinnin myötä, mutta nyt nautittuna viini vaatii ehdottomasti reilua ilmaamista ja medium-kypsää tummaa lihaa. Copatinto pläjäyttää tälle punkulle 3/5 staraa.