Testissä Craggy Range Te Muna Road Vineyard Pinot Noir 2010 29,50 €

Copatinton testipenkki otti ankaraan käsittelyyn Alkon uutuusviineistä uusiseelantilaisen Craggy Range Te Muna Road Vineyard Pinot Noir 2010:n. Testiviinin valintaa ei ainakaan hidastanut uusimman Decanter-lehden raadin muikeat arviot (5/5 tähteä ja 19/20 pts) viinistä. Uuden-Seelannin Marlborough:n Sauvignon Blanc-viinit ovat maailmalla jotakuinkin käsite ja maan Pinot Noir-viinitkin alkavat olla melkoisen arvostettuja. Erityisesti pohjoisen saaren Martinborough:n Pinot Noirit ovat keränneet kehuja ympäri maailman.

Uuden-Seelannin vuosikertaa 2009 on pidetty erinomaisena. Vuoden 2010 sato oli Martinborough:n alueella edellistä vuotta pienempi, mutta laatu erinomainen; viineistä tuli konsentroituneempia ja intensiivisempiä. Martinborough:ssa viinien alkoholipitoisuus nousee esim. Burgundin punkkuja korkeammaksi ja viinit ovat muutenkin jonkin verran täyteläisempiä. Jos maailman arvostetuimmat Pinot Noirit tulevat nimenomaan Burgundista ja maksavat vuosikerran arvostuksesta riippuen enemmän tai vähemmän maltaita, saa Uudesta-Seelannista laadukkaan verrokin huomattavasti edukkaammin. Uudessa-Seelannissa vuosikertojen vaihtelutkaan eivät heilauttele hintoja Burgundin malliin.

Tämän Pinot Noirin intensiivisessä ja tyylikkäässä tuoksussa on vadelmaa, kirsikkaa, mustapippuria ja hillitysti kukkapuskaa sekä seetripuuta. Suussa viini tuntuu samettisen pehmeältä ja viinin rakenne vaikuttaa todella upealta. Mausta löytyy vadelmaa, kirsikkaa ja pippurista mausteisuutta. Sopiva hapokkuus ja pieni määrä erittäin pehmeää tanniinisuutta ryhdittävät kokonaisuutta, säilyttäen kuitenkin maun muut komponentit etualalla. Valitettavasti 14 % alkoholia tunkeutuu jonkin verran läpi kokonaisuudessa ja peittää viinin herkkyyttä alleen. Pitkässä jälkimaussa asia tuntuu kypsän marjaisuuden lisäksi hieman häiritsevänä poltteena. Viinin lämpötilalla pelaaminen parantaa tilannetta, mutta liian viileänä viinistä taas häviää paljon muita hienoja ominaisuuksia.

Kaiken kaikkiaan hieno viini, joka ei kuitenkaan aivan yllä ns. kovan luokan Burgundereiden moniluotteisuuteen ja herkkyyteen. On pakko jäädä pohtimaan, kuinka paljon vuoden tai vaikka kahden lisäkellarointi parantaisi balanssia ja toisi lisää moniulotteisuutta? Asia täytyneekin ottaa tulevaisuudessa mahdollisimman empiirisen selvittelyn kohteeksi. Ruokapöydässä viini käyttäytyi esimerkillisesti herkkusienirisoton ja grillatun kanan rintafileen kaverina.

Pienistä balanssiongelmista johtuen annan viinille 4/5 staraa. (Kuvan © Alko)