Kyläviini Riojasta – Ortega Ezquerro Vino de Tudelilla Crianza 2018 (Alko 14,88 €)

Espanjassa viinien laatuluokitus on perinteisesti perustunut erityisesti tammikypsytyksen pituuteen, mistä esim. Crianza, Reserva ja Gran Reserva kertovat. Paljon kritiikkiä kerännyt systeemi on poikinut monille alueille uusia mahdollisuuksia viestiä viinien alkuperästä, esim. tarhojen tai kylien nimillä. Yksi esimerkki tällaisesta viinistä on Alkon hyllyille on hiljattain heilahtanut Ortega Ezquerron kyläviini Rioja Bajan Tudelillan kylästä.

Viini pitää sisällään Tempranilloa sekä Garncahaa ja se on kypsynyt 14-16 kk amerikkalaisissa tynnyreissä, joista puolet on ollut uusia ja puolet käytettyjä. Tuoksu on hillityn tyylikäs ja siitä löytyy tummaa kirsikkaa, luumua sekä tammen paahteisuutta. Melko täyteläinen ja hedelmäinen maku pysyy raikkaana pirteiden happojen ansiosta ja kypsät, hieman rouheat tanniinit tuovat mukavasti lisäpotkua pakettiin.

Ortega Ezquerro Vino de Tudelilla Crianza on tyylikäs ja miellyttävän tasapainoinen Riojan Crianza-tyyliä mallikkaasti edustava viini. Erinomainen kaveri vaikkapa grillatulle entrecôtelle. Mainio hinta-laatusuhde. 3,5 / 5 staraa.

Herkempää Menciaa Bierzosta – Akilia Chano Villar 2012

Olin jo kuivtellut että varsin kattavan maistelukokemuksen pohjalta ei Bierzon Mencian saralta löytyisi enää suurempia yllätyksiä, mutta kuinka väärässä olinkaan. Akilian 9-vuotias Chano Villar on tuottajan entry-leveliä, mutta todella vakuuttava sellainen. Viinin rypäleet tulevat 650 metrin korkeudessa kasvavista vanhoista köynnöksistä. Viini on käynyt villihiivoilla sementtitankeissa, joissa se on myös kypsynyt 8 kk sakkojensa kanssa.

Tuoksusta löytyy kypsää karhunvatukkaa, raikasta punamarjaisuutta, pientä yrttisyyttä sekä hentoa kukkaisuutta. Viinin hedelmä on herkullisen mehukkaassa vireessä, kypsä tanniinisuus ja raikas marjaisa hapokkuus pitävät paketin raikkaana ja tasapainossa. Energinen meininki korostuu, kun alkoholitasotkin ovat Bierzon mittareilla ilahduttavan matalalla (12 %).

Akilia Chano Villar on todella positiivinen ja yllättävä löytö Bierzosta ja suorastaan pakottaa ottamaan selvää tuottajan muistakin viineistä. Erinomainen valinta Galician kepeämmän Mencian ystäville, tai vaikkapa silloin kun hakusessa on herkempää tavaraa Bierzosta. Vajaalla 15 eurolla Espanjasta erinomainen ostos! 3,5 / 5 staraa.

Pääsiäisen punaviinit 2021

Pari hyvää viinisuositusta pääsiäisen herkutteluihin. Nämä viinit toimivat mainiosti lammasruokien seurassa, mutta taipuvat toki muidenkin tummien lihojen kavereiksi. Viinien saatavuus kannattaa tarkistaa linkkien kautta Alkon sivuilta, niin ei pääse tulemaan yllätyksiä!

Oliver Moragues La Faula (Alko 15,48 €)

Monelle Mallorca tuo mieleen lähinnä rantalomat, mutta saaren viinejä ei kannata missään nimessä jättää väliin. Joidenkin vuosien takainen postaukseni antaa pienen yleiskatsauksen aiheeseen. Oliver Moragues La Faula on tyypillinen sekoite kansainvälisiä sekä Mallorcan paikallisia lajikkeita, joka on viettänyt 5 kk ranskalaisessa tammessa. Tasapainoinen ja miellyttävä pakettu tummaa kirsikkaa, mustaherukkaa, luumua ja paahteisuutta. Viinin kypsän mehukas meininki toimii hyvin pidempään hautuneiden lihapatojen kanssa ja täsmäviini nyhtölampaalle.

Substance Cs Cabernet Sauvignon (Alko 21,48 €)

Washington Staten Columbia Valley’sta tuleva Substance Cs Cabernet Sauvignon huokuu Charles Smithin varmaotteista kädenjälkeä. Mustaherukkaa, mokkaa, vaniljaa ja mausteisuutta tiiviissä sekä tyylikkäässä paketissa. Pehmeän hedelmäinen maku yhidstyy ryhdikkääseen, mutta lempeäluonteiseen tanniiniosastoon. Hyvä kumppani mediumiksi kypsennetyille fileelihoille ja täsmäkumppani lampaan sisäfileelle.

 

(näytepullot saatu maahantuojilta)

Amphorassa viihtynyt naturaali Loxarel Xarel-lo Amfores 2019 (Alko 14,98 €)

Masia Can Mayolin Loxarel-viineistä olen kirjoitellut aiemminkin ja kun Alkon erikoisvalikoimiin sattui heilahtamaan erä amphorassa käynyttä Xarel-loa mainiolla hintalapulla varustettuna, oli taas hyvä syy raapustaa muutama rivi. Loxarelin viineissä ovat pääosassa Penedesin paikalliset alkuperäislajikkeet ja viljelyssä sekä viininvalmistuksessa ollaan vahvasti minimaalisen intervention linjoilla.

Tämä Xarel-lo on käynyt villihiivoilla saviamforassa ja kypsynyt myös 5 kk samoissa astioissa. Viiniä ei ole valmistuksen aikana käpälöity, eikä myöskään suodatettu tai kirkastettu.

Suodattamattomalle viinille tavanomaiseen tapaan väri on samean keltainen. Viini on alkuun varsin pidättyväinen, mutta saa hetken tuulettelun jälkeen uuden vaihteen päälle. Tuoksusta löytyy mukavasti ylipkypsää omenaa, greippiä ja yrttejä. Suussa viini miellyttää virkeällä ja puraisevan kirpakalla otteellan, mikä antaa viinin eläväiselle ja kiehtovalle hedelmäisyydelle mainion ryhdin.

Loxarel Xarel-lo Amfores 2019 on mielenkiintoinen viini, jonka valtavirrasta poikkeava profiili varmasti jakaa mielipiteitä kaikessa persoonallisuudessaan. Itse pidän suuresti viinin kyvystä tuoda esiin puhdaspiirteisesti Xarel-lolle tyypillisen voimakasta rakenteellisuutta. Ruokapöydässä kalojen ja äyriäisten lisäksi hieman runsaammat kasvisruoat ovat kokeilemisen arvoisia yhdistelmiä. Ainakin kesäkurpitsalla, pähkinöillä ja yrteillä viritetty spaghetti toimi viinin kanssa erinomaisesti! 3,5 / 5 staraa.

Tyylikästä Riojaa – Ontañón Reserva 2010 (Alko erikoiserä 19,30 €)

Vuonna 2008 tehdyn Riojan reissun viime metreillä päädyin vierailulle Ontañónille. Varsinainen Bodega sijaitsee Quelin kylässä Rioja Bajassa, mutta ainakin tuolloin vierailijoita otettiin vastaan myös Logroñon yliopistokaupungin laitamilla lähinnä teollisuusalueelta näyttävillä kulmilla. Vierailupaikan karusta ulkokuoresta huolimatta tai juuri siitä johtuen Ontañonin viinit tekivät varsin positiivisen vaikutuksen. Erityisesti Reserva miellytti ja sitä tuli kannettua jokunen pullo matkalaukussa kotiin saakka. Alkon marraskuun erikoisvalikoimien Rioja-teeman mukana on listattu hyllyille erä vuoden 2010 Reservaa varsin järkevällä hintalapulla varustettuna.

Tempranillosta (95%) ja Gracianosta (5%) rakentuva viini on kypsynyt 24 kk ranskalaisissa sekä amerikkalaisissa tynnyreissä. Tuoksusta löytyy suklaata, kahvia, luumua ja tummaa kirsikkaa. Kypsää hedelmäisyyttä napakoittavat pirteä hapokkuus sekä ryhdikkäät, nätisti pakettiin soljuvat tanniinit. Tammen paahteisuuttakin löytyy, mutta se inegroituu muuhun kokonaisuuteen tyylikkäästi. Pitkä jälkimaku pyörii maausteisuuden ja tumman kirsikan tunnelmissa.

Ontañón Reserva 2010 on erittäin tyylikäs, tasapainoinen, ryhdikäs ja hieman jo kehittynytkin Riojalainen. Hyvä valinta lammasruokien kylkeen. Erinomainen hinta-laatusuhde. 4 / 5 staraa.

Galician punaisten sävyjen juhlaa – Peixe da Estrada 2016

Galician punaviinit ovat innostaneet jo pidemmän aikaa ja erityisesti monien Ribeiran Sacran viinien parissa on tullut vietettyä hienoja hetkiä. Ällistyksen kelloja kilisteltiin jälleen, kun pari päivää sitten lasiin kaatui Peixe da Estrada 2016.

Viinintekijät Jesús Olivares ja Curro Bareño ovat puuhailleet mm. Fedellos do Couton sekä Dani Landin projektien parissa Sierra de Gredosin nurkilla. Peixes asettuu Valdeorrasin ja Ribeira Sacran suunnille, mutta virallisten D.O.-alueiden ulkopuolelle. Tämä field blend pitää sisällään noin kolmanneksen korkealla kasvaneiden vanhojen köynnösten Menciaa. loppujen ollessa nippu paikallisia lajikkeita, kuten Mouraton, Bastardo, Grao Negro, Souson jne. Viininvalmistus noudattelee minimaalisen intervention linjaa. Käyminen on tapahtunut matalassa lämpötilassa villihiivoilla ja kokonaisin tertuin. Viini on kypsynyt isoissa vanhoissa tammitynnyreissä, eikä suodatuksia tai kirkastuksia ole tehty.

Lasista nousee upea paketti kypsää kirsikkaa, vadelmaa, yrttejä sekä havumetsän tuoksua. Makua hallitsee saumaton yhteispeli raikkaan, mehukkaan hedelmän, yrttisen mausteisuuden, ryhdikkään hapokkuuden, pehmeiden tanniinien ja maltillisen alkoholin kesken (12,5%). Maussa on syvyyttä, leveyttä ja pituutta sekä nyansseja vaikka muille jakaa, mutta tämän viinin juttu on poikkeuksellisen hieno harmonia ja seesteisyys.

Peixe da Estrada on erinomainen esimerkki Galician huikeasta punaviinimeiningistä ja innovatiiviset viinintekijät ovat onnistuneet jalostamaan alueen vanhojen tarhojen potentiaalin huikean moniulotteiseksi sekä tasapainoiseksi paketiksi. Espanjasta noin viidentoista euron hintalapulla ostettuna aivan järjettömän kova hinta-laatusuhde. 5 / 5 staraa.

 

Teneriffan helmi – Envínate Táganan (Alkon erikoiserä 22,49 €)

Kanariansaarilta tulee todella mielenkiintoisia viinejä ja erityisesti Teneriffa on tämän hetken Espanjan kuumimpia viinialueita. Envínate on puolestaan eri puolilta Espanjaa kotoisin olevien opiskelukaverusten Laura Ramosin, Alfonso Torrenten, José Ángel Martinezin, sekä Roberto Santanan viiniprojekti. Envínaten persoonallisia viinejä tulee luonnollisesti porukan kotiseuduilta, jotka sattuvat samalla olemaan hieman valtavirtaa mielenkiintoisempia viinialueita, kuten esim. Ribeira Sacra, Kanariansaaret, Extremadura ja Almansa. Lisäksi projekteja on käynnissä myös mm. Manchuelassa.

Táganan Blanco on sekoitus paikallisia lajikkeita, kuten Listan Blanco, Albillo Criollo, Marmajuelo, Gual ja Malvasia, jotka kasvavat vulkaanisessa maaperässä vanhoilla tarhoilla. Taustalta ei puutu viinintekokemusta eikä -näkemystä, sillä Roberto Santana on toiminut pitkään ja  ansiokkaasti Teneriffan tunnetuimman tuottajan, Suertes del Marquesin viinintekijänä.

Kullankeltaisen viinin kiehtovassa tuoksussa on kypsää omenaa, keltaista luumua, yrttejä ja hiukan mehiläisvahaa. Makusektorilta löytyy mukavasti syvyyttä ja malolaktisen käymisen mukanaan tuoma pieni kermainen pehmeys tasapainottaa hienosti ryhdikkään viinin raikasta hapokkuutta sekä mineraalisen klangin sävyjä.

Envínaten viineistä ei puutu persoonallisuutta tai sävyjä, eikä tämäkään Teneriffan valkoinen jätä viininystävää kylmäksi millään sektorilla. Huonoksi puoleksi on pakko laskea heikohko saatavuus, joka ei tässä tapauksessa kosketa pelkästään peräpohjolaa. Alkoon saapui onneksemme erikoiserä, joka lienee tosin tällä erää loppuunmyyty. Kirjoitushetkellä toista Envínaten Palominosta tehtyä valkoista löytyy kuitenkin vielä Arkadian hyllystä.

Viikon Copa – Txomin Etxaniz Txakoli Rosé (Alko 14,98 €)

Noin vuosi sitten kiertelin pohjoisen Espanjan Txakolitarhoja ja alueen dramaattinen ilmasto sekä laatuaan viime vuosina huikeasti nostaneet viinit tekivät suuren vaikutuksen. Laajempi juttuni Txakolista löytyy Viini-lehden numerosta 8/2018. Sopivasti kesän kynnyksellä Alkon valikoimiin on heilahtanut mainio Txomin Etxaniz Txakoli Rosé. Txomin Etxanizin tarhat sijaisevat Getariassa Biskajanlahden huikeissa maisemissa ja tuottaja profiloituu Txakolin perinteisemmän tyylin edustajiin. Toisaalta rosee ei sinänsä ole erityisen perinteinen viinityyli Txakolialueilla ja Txomin Etxanizinkin roseet ovat saaneet kipinänsä jenkkimaahantuojan ideasta sammuttaa paikallista roseejanoa hieman eksoottisemmalla baskiviinillä.

Tässä Txakolissa alueen perinteisin valkoinen lajike Hondarribi Zuri on saanut kylkeensä punaista Hondarribi Beltzaa. Tyylikäs tuoksu on raikkaan metsämarjainen, vadelmainen ja hiukan mineraalinen. Makukin kulkee selkeästi punamarjaisissa tunnelmissa, ryhdikkään hapokkuuden pitäessä paketin loistavasti kasassa. Getarian Txakolille tyypillinen hento pirskahtelu raikastaa suutuntumaa entisestään.

Txomin Etxaniz Rosé on erinomainen, hieman eksoottisempi roseeviini biskajanlahden rannoilta. Loistava ja tyylikäs kaveri aurinkoisten päivien virkistykseen, erilaisille salaateille sekä luonnollisesti mereneläville vaikkapa grillattuna. Näin hyvällä hinta-laatusuhteella pääsee heittämällä omalle kesäviinilistalle 4 / 5 staraa.

 

 

 

Kanarian helmi – Matías i Torres Albillo Criollo 2016

Kanariansaarten lomailusirkuksen keskelle on ehkä äkkiseltään vaikea kuvitella mitään vakavasti otettavaa viinimeininkiä. Asiaan hieman enemmän perehtyneillekin mieleen tulee todennäköisesti lähinnä Teneriffan viinit, jotka ovat ehtineet keräillä jo jonkinlaista suitsutusta maailmalla. Omalle kohdalle osuneista Kanarian viineistä toistaiseksi mielenkiintoisin löytyy kuitenkin Teneriffan läntiseltä naapurisaarelta, La Palmalta. Matías i Torres Albillo Criollo on tilaa isänsä viinijalanjäljissä luotsaavan Victoria Torresin taidonnäyte korkealla (n. 1200 m) vulkaanisessa maaperässä kasvavien varttamattomien köynnösten rypäleistä.

Albillo Criollo on melko tuntematon rypäle, mutta vahvasti näyttää siltä, että se olisi oma lajikkeensa, eikä sukua Manner-Espanjassa hieman yleisemmin tavattaviin Albillo-lajikkeisiin.

Matías i Torresin tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja viinit valmistetaan minimaalisen käpälöinnin taktiikalla. Tämän Albillo Criollon mehut on puristettu kokonaisista tertuista ja viini on käynyt spontaanisti terästankissa, missä se on myös kypsynyt 8 kk sakkojensa seurassa. Erittäin intensiivisestä tuoksusta erottaa reilusti vulkaanista mineraalisuutta, kypsää omenaa, mehiläisvahaa ja hiukan merilevän vivahdetta. Intensiivinen meininki jatkuu myös suussa. Viinistä löytyy paljon erilaisia nyansseja, syvyyttä ja energisyyttä, mutta paketti pysyy kuitenkin ihailtavan nätisti kontrollissa.

Matías i Torres Albillo Criollo on kyllä todella huikea viini, eikä Espanjan hinta hieman parin kymmenen euron päälle näin hienosta tavarasta paljon päätä huimaa. Täydet 5 / 5 staraa.

 

Garnachan ytimessä – Comando G ja Bodega Marañones

Garnacha on saanut paljon uutta pöhinää ympärilleen viime vuosina, kun eri puolilla maailmaa viinitilat ja viinintekijät ovat herättäneet henkiin erityisesti vanhojen köynnösten tarhoja. Garnacha-rypäleitä on takavuosina parjattu korkealle nousevista sokeripitoisuuksista, matalasta hapokkuudesta, niukasta kuoriväristä sekä melko herkästä hapettumisesta. Asiantuntevissa käsissä nämä eivät kuitenkaan enää muodosta ongelmaa. Yksi puhdaspiirteisen ja korkeatasoisen Garnachan hotspotteja on Madridin lähellä korkealla vuoristossa sijaitseva Gredos, missä jopa 900 metrin korkeudessa kasvaa mukavasti myös vanhempia köynnöksiä. Alueen uuden nousun pääarkkitehteinä ovat toimineet muutamat innovatiiviset tuottajat, joihin lukeutuvat mm. Comando G sekä Bodega Marañones.

Comando G on opintojensa myötä tutustuneiden Dani Jimenez-Landin ja mm. Telmo Rodriguezin kanssa työskennelleen sekä Bodega Marañonesin viinintekijänä viihtyneen Fernando Garcian Garnacha-projekti korkealta Gredosin vuoristosta. Alussa mukana oli myös Bernabelevan Marc Isart, joten visoita ja osaamista ei tästä nipusta ole puuttunut! Herkkää, heleätä ja luonteikasta Garnachaa pursuavat viinit ovat saavuttaneet rutkasti ihailua sekä arvostusta. Kovan hypetyksen vuoksi Comando G:n hinnat ovat erityisesti tarhaviinien osalta karkaamassa käsistä, mutta Espanjassa vajaalla parilla kympillä irtoava La Bruja de Rozas on varsin pätevä esitys Gredosin Garnachasta. Kypsän vadelmainen ja kirsikkainen, mutta ryhdikäs, yrttinen ja Labrosia hieman lineaarisempi.

Bodega Marañones on taas Fernando Cornejon tila, jonka viinintekijänä toimii Fernando Garcia – toinen em. Comando G:n puuhamiehistä. Ei liene siis suuri ihme, että viineistäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Labros tulee Paraje Peña Cruz-tarhan vanhoista 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on toteutettu kokonaisilla rypäletertuilla ja kypsytys hoidettu isoissa käytetyissä ranskalaistynnyreissä.

Nätti paketti yrttejä, mausteisuutta, kukkia, vadelmaa ja mansikkaa. Hieman Bruja de Rozasia leveämpi ja muhkeampi, mutta kiehtovan mausteinen ja juuri sopivan ryhdikäs muodostaakseen tasapainoisen kokonaisuuden.

Comando G sekä Marañones ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, ettei Garnachaa tarvitse ylikonsentroida tai doupata massiivisen täyteläiseen muotoon saadakseen kiehtovaa tavaraa aikaiseksi. Kumassakin viinissä tulee hienosti esiin niiden herkkä luonne, unohtamatta lajikkeen ominaispiirteitä; kypsää marjaisuutta, kukkaisuutta, maltillista hapokkuutta sekä melko runsasta alkoholitasoa (14,5%). Kummallekin heittämällä 4 / 5 staraa ja Espanjan hinnoilla haarukassa 15-20 € lisäpisteet erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Comando G:n viinejä löytyy Suomessa tällä hetkellä vain ravintolavalikoiman puolelta, Marañonesiin en ole toistaiseksi onnistunut törmäämään.