Huhtikuun VDP Ambassador-reissulla ehdimme vierailemaan myös muutamilla viinitiloilla. Moselissa kävimme moikkaamassa puheliasta ja sanavalmista Reinhard Löwensteinia Heymann-Löwensteinin tiluksilla Winningenissa.
Reinhard Löwenstein kokee Moselin edelleen kärsivän massatuotettujen, makeiden ja halpojen viinien tahrimasta maineesta. Aiemmat sukupolvet ovat tehneet virheitä tarhoilla ja kellareissa, koska eivät ole ymmärtäneet kunnioittaa ympäristöä, saati sitten tarhoilla kasvavia köynnöksiä tai rypäleitä. Näistä virheistä maksetaan nyt kallista hintaa. Viinitarhoista ei ole pidetty huolta ja nyt niiden kunnostamiseen pyritään panostamaan niin paljon, kuin kukkaro antaa myöden. Käytännössä esim. jyrkkien rinteiden terassirakenteiden korjaaminen vie aikaa ja rahaa enemmän, kuin olisi varaa käyttää. Kunnostamiseen myönnettävät tuet ovat määrältään kosmeettisia, eikä niillä saada käytännössä aikaiseksi juuri mitään. Monien muiden tapaan Heymann-Löwenstein on sijoittanut kunnostustöihin summia, jotka eivät lyhytjänteisillä talousmittareilla arvioituna olisi kovinkaan järkeviä. Löwenstein haluaa kuitenkin panostaa asiaan tulevien sukupolvien vuoksi.
Reinhard puhuu mielellään ja paljon. Siirrymme keskusteluissa sujuvasti ja vauhdikkaasti Saksan ja Moselin viinihistoriasta terroir-käsitteen erilaisiin tulkintoihin. Hän kertoo olevansa ilmeisen hurahtanut terroir-asioihin, koska jopa Alsacen viinintuottajat olivat hiljattain pyytäneet hänet puhumaan asiasta. “Voitteko kuvitella! Saksalainen puhumassa ranskalaisille terroirista!” Pienen hetken kuluttua olemmekin jo osa liidulla tynnyrin kylkeen piirrettyä oppituntia, jonka aiheena on köynnösten hoito erilaisissa tarhaolosuhteissa. Perinteiset makeuteen perustuvat “more sun more oechsle”-tyyppiset lähestymistavat Reinhard viskaisi mielellään roskiin. Nykyään tiedetään, että Riesling saavuttaa parhaansa ilman yliampuvaa aurinkoa ja lämpöä. Lopputuloksen kannalta makeutta tärkeämpiä asioita ovat aromaattisuuteen liittyvät ominaisuudet ja yksi avainasioista on oikeanlainen tarhatyöskentely. Myös luomuasioista Reinhardilla on paljon sanottavaa. Hän ei ole halunnut sertifioida tai lokeroida omaa tekemistään minkään koulukunnan mukaisesti, koska näkee koko luomu/biodynaamisuus-keskustelun liian mustavalkoisena. Heymann-Löwensteinilla kunnioitetaan ympäristöä sekä tasapainoillaan logiikan ja intuition välillä. Joskus tehdään virheitä, mutta niistä opitaan, vaikka sitten kantapään kautta.
Aiemmin Heymann-Löwensteininkin viineissä on ollut pitkään kypsyneiden rypäleiden jalohomeisia ominaisuuksia. Botrytis cinerea tuo viineihin hunajaisia, vahaisia ja marmeladisia aromeja, mutta peittää samalla rypälelajikkeiden omia ominaispiirteitä. Jos ja kun halutaan säilyttää puristinen lajikepuhtaus, on sadonkorjuun ajoituksiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Viime vuosina Heymann-Löwenstein on siirtynyt kuivien viiniensä osalta kokonaan pois jalohomeisista rypäleistä. Tuloksena on Reinhardin mukaan puhdaspiirteisempää Rieslingiä.
Heymann-Löwensteinin viinit eivät ole sieltä Moselin halvimmasta päästä, mutta hinta-laatusuhde on silti erinomainen. Viinit ovat erittäin laadukkaita, puhdaspiirteisiä ja täynnä Rieslingin hienoja ominaisuuksia. Talon viineistä on myös poikkeuksellisen selkeästi erotettavissa eri maaperätyyppien ja tarhaolosuhteiden tuomat eroavaisuudet. Schieferterassen 2014 (Viinikellari.com 22,90 €) edustaa maistamistamme viineistä ehkä sitä perinteisintä Moselia, rypäleiden kasvumaaperät koostuvat erilaisista liuskekivivariaatioista, joten myös mineraalisuutta löytyy reilusti. Kypsä hedelmäisyys ja erinomainen jäännösokerin sekä tiukan hapokkuuden yhteistyö. Blauen Schiefer 2014 (Saksassa ~20 €) on tyypillinen paketti blue slate-tyyppistä mineraalisuutta, mutta selkeästi edellistä suoraviivaisempi, tiukempi ja hapokkaampi tapaus. Kirchberg Grosses Gewächs 2014:n hillitymmästä hedelmäisyydestä erottaa omenaa ja sitrusta, mineraalisuus on hillitympää ja hedelmäisyys tiukemmassa kontrollissa. Maistelusession omaksi suosikiksi nousi Röttgen Grosses Gewächs (Saksassa ~25 €), joista pidättyväisestä ja tiukasti kontrollissa pysyvästä 2014:stä erottuu sitruksen lisäksi hiukan appelsiininkuorta, persikkaa sekä tummempisävyistä mineraalisuutta. Vuosikerta 2008 esittelee taas selkeästi kypsemmän hedelmäpaketin, jossa hunajaa, persikkaa sekä pientä marmeladisuuttakin.
Maistelun lopuksi perehdyimme talon lippulaivaviinehin, jotka tulevat Uhlenin eri tarhoilta. Kaikissa näissä makeata lopetusta lukuunottamatta hyvin kuiva, hapokas ja tiukan hedelmäkontrollin meininki. Upean rakenteen viinejä ja eri tarhojen ominaispiirteet on hyvin erotettavissa. Uhlen Blaufüsser Lay Grosses Gewächs 2014:a leimaa omenaisuus ja päärynäisyys sekä hyvin voimakas suutuntuma. Vanhan merenpohjan sedimenttien tarhoilta tuleva Uhlen Laubach Grosses Gewächs 2014 esittelee taas pientä floraalisuutta ja voimakkaampaa runkoa, 2 vkoa maistelua ennen pullotettu Uhlen Roth Lay Grosses Gewächs 2014 (Saksassa ~35 €) hakee vielä hiukan uomiaan, mutta siitä erottaa aiempia enemmän savuisuutta ja liuskekivisyyttä. Tätä viiniä Reinhard itse kuvaili mielikuvalla “Fat King Coming”. Makea ja matalan pH-vuosikerran Uhlen Roth Lay Auslese 2010 päätti maistelun. Viini pitää sisällään runsaan ja moniulotteisen paketin kypsää hedelmää, aprikoosia, appelsiinia, persikkaa ja jättää rusinaisen jälkimaun.