Espanjan viinimatkan Toro-osuus päätettiin vierailemalla alueen viinihistorian kannalta varsin merkittävän Bodegas Fariñan tiluksilla. Toron viinialue on ollut takavuosina varsinainen takapajula ja viinit hyvin raskaita sekä laadultaan vaatimattomia. Fariñan on perustanut Salvador Fariña vuonna 1942 ja kaikkein merkittävimmät askeleet on ottanut hänen poikansa Manuel Fariña, joka käytännössä käänsi Toron viinikellot uuteen aikaan. Manuel Fariña toi 70- ja 80-luvuilla alueelle modernia viiniosaamista ja sitä kautta myös kevyempiä sekä laadukkaampia viinejä. D.O. Toron ensimmäisenä johtajana toimineella Manuelilla oli merkittävä rooli siinä, että Toro ylipäätään sai vuonna 1987 D.O.-laatuluokituksensa. Meille tilan toimintaa esitteli nuoremman kaartin edustaja Manu Fariña.
Fariñalla on fokus vahvasti tarhatyöskentelyssä. Viljelyn alla on noin 300 hehtaaria, joiden lisäksi erityisesti vanhojen köynnösten rypäleitä ostetaan 17:lta sopimusviljelijältä. Työskentely tapahtuu ympäristöä ja luontoa kunnioittaen, 65 hehtaaria ollaan parhaillaan sertifioimassa virallisesti luomuksi. Pitkä kokemus Torossa on rakentanut Fariñalle erinomaisen pohjan ymmärtää aluetta ja sen luonnetta. Kun perusasioiden kanssa ei ole tarvinnut enää pahemmin painia, on jäänyt aikaa ja energiaa tehdä kehitystyötä sekä monenlaisia kokeiluja. Osalla tarhoista on testattu alueelle epätyypillisen tiheitä istutuksia, taka-ajatuksena köynnösten kovempi keskinäinen kilpailu vähäisestä vedestä. Tiheämmin istutetut köynnökset tuottavat Manu Fariñan mukaan pienempikokoisia ja konsentroituneempia rypäleitä. Lisäksi on tehty mm. erilaisia lajikekokeiluja. Tarhoilla on kasvanut mm. Marsannea, Albariñoa sekä Pinot Gris’tä ja Albilloa.
Viinintekemisessä hyödynnetään mm. Bordeaux’sta hankittuja oppeja, Toron olosuhteisiin soveltaen. Kellarista löytyy isoja terästankkeja, 16000 litran tammisäiliöitä ja iso liuta perinteisiä Bordeaux-tynnyreitä. Ranskalaisen ja amerikkalaisen tammen lisäksi testejä on tehty jopa 18:lla erilaisella puulaadulla.
Tuotevalikoimaan kuuluu yksi valkoviini ja yksi rosé, 7 punaviiniä sekä pari makeata tapausta. Hintatason alapään perusviineistä löytyy hyvin tehtyä peruskamaa, joista kiinnostavimmat ovat puhtaan hedelmäinen ja mukavan raikas tammeton Colegiata Tinta de Toro (Espanjassa ~5 €) sekä nouveau-tyyppistä konseptia edustava, hiilihappokäymisellä valmistettu Pr1mero (Espanjassa ~6 €). Vuosittain järjestettävän taidekilpailun voittajateos päätyy tuoreimman vuosikerran etikettiin. Pr1mero on huomattavasti Beaujolais Nouveau-viinejä vakavammin otettava, hauska, raikas ja mehukas viini, jota muistan litkineeni monesti tapas-pöydän antimien äärellä. Raskaamman sarjan tuotannosta vastaa Gran Colegiata-linjasto, joka on itseasiassa sekin jossain määrin tuttu jo vuosien takaa. Muistan hyvin aikoinaan ihmetelleeni ko. pullotteiden mainiota hinta-laatusuhdetta. Nyt maistetuista erityisesti ranskalaisessa tammessa kypsynyt Crianza-versio (Espanjassa ~10 €) ja Reserva (Espanjassa ~13 €) todistavat homman olevan edelleen mukavasti kuosissa ja viinit ovat varsin tasapainoisia esityksiä. Huipputasoa edustaa Campus (Espanjassa ~22 €), jonka vuosikerta 2010 on jo nyt yllättävän mukavasti lähestyttävä paketti moniulotteista kypsää tummaa marjaa, eleganttia mineraalisuutta ja mausteisuutta. Tammi ja alkoholi pysyvät hyvin kontrollissa. Maistelut oli hyvä päättää hieman erikoisempiin ja makeisiin Val de Reyes-viineihin, joista 4 vuotta tammessa viettänyt ja soleratyyppisesti kypsynyt late harvest Tempranillo oli kyllä todella hauska veijari.
Kaikille Fariñan viineille ominaista on erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Huomioitavaa on myös se, että lähes poikkeuksetta viinien alkoholitasot pysyttelevät ~13,5%:n paikkeilla, mikä ei ole alueella mikään itsestäänselvyys. Fariña on perustavaa laatua oleva osa Toron viinien historiaa sekä nykysuuntausta, ja osoittanut myös olevansa edelleen vahvasti mukana pelissä. Siinä missä monet muut uudet ja kiiltävät viinitalot porskuttavat Torossa nuoruuden innollaan, tekee Fariña kylmänviileästi omaa duuniaan varmalla otteella. Valitettavasti Fariñan viinejä ei kirjoitushetkellä ole saatavilla Suomessa.
(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)
Muut postaukset ko. Espanjan reissulta löydät järjestyksessä täältä, täältä, täältä ja täältä.
Maistelin Teso la Monjan viinejä ensimmäisen kerran noin 5-6 vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut erittäin vakuuttunut vuosikerrasta toiseen. Almirez on ollut jo jonkin aikaa oman viinikaappini vakioasukas siltä varalta, että iskee akuutti täyteläisen espanjalaispunkun himo. Näissä kaikissa viineissä on sekin hyvä puoli, että niitä voi korkkailla suhteellisen mukavasti jo nuorena, vaikka muutama kellarivuosi tekeekin Almirezista lähtien kaikille enemmän kuin hyvää. Jos Torosta pitäisi tänä päivänä valita yksi tuottaja, jonka tuotteilla esitellä alueen punaviinien nykymeininkiä, valintani olisi mitä todennäköisimmin Teso la Monja. Toivotaan, että joskus näitä viinejä nähdään myös Suomen markkinoilla.
Kolmikon historia sijoittuu perheen pyörittämälle viinitilalle, joka erinäisten tapahtumien jälkeen myytiin ja sisarukset päätyivät käynnistämään oman projektinsa. Tällä hetkellä viljelyssä on 160 hehtaaria noin 700 metrin korkeudella sijatsevia tarhoja, pääosin Verdejoa. Menaden porukka on ollut alusta saakka kiinnostunut luonnonmukaisista toimintatavoista ja luomuasiat on myös sertifioitu. Tarhoilla liikutellaan tarpeen mukaan pyörällisille lavoille istutettujen kasvien muodostamia “hyönteishotelleja”, joilla houkutellaan hyönteisiä hakeutumaan oikeaan paikkaan oikeana ajankohtana. Lisäpotkua ja motivaatiota luomuasioille on saatu, kun matkan varrella on havaittu menetelmien tuottavan laadukkaampia rypäleitä ja sitä kautta myös tarve viinin valmistusprosessien käpälöintiin on vähentynyt selkeästi.