ProWein Düsseldorf 4. – 6.3.2012 (osa 1)

Düsseldorfissa  järjestettiin maaliskuun alussa jälleen kansainvälinen viini- ja alkoholialan tapahtuma ProWein. Kolmen messupäivän aikana tapahtumassa vieraili yli 40000 vierailijaa tutustumassa vajaan 4000:n näytteilleasettajan tuotteisiin. Copatinto ravasi ennen näkemättömällä tahdilla pitkin messuhalleja pari päivää maistellen enemmän ja vähemmän kiinnostavia vinkkuja. Messuraportin ykkösosio sisältää todistusaineistoa muutamasta tastingistä, joihin ehdin osallistumaan.

Maanantai-aamupäivänä osallistuin Itävallan Burgenlandin punaviinien tastingiin. Itävallan punaviinit ansaitsisivat kyllä enemmänkin älämölöä maailman turuilla ja toreilla, sen verran varteenotettavaa tavaraa maasta tulee. Maisteltavana oli tällä kertaa 15 punaviiniä ja jokaisen viinin tuottajan edustaja/viinintekijä kävi kommentoimassa omaa viiniään lyhyesti. Viinit oli aseteltu pöydälle nätisti maistelujärjestykseen, mutta vieressäni istunut vanhempi herrasmies onnistui noin puolessa minuutissa sekoittamaan järjestyksen niin totaalisesti, että järjestävällä tahollakin oli ajoittain epäselvyyksiä, mitä seuraavaksi maistetaan. Maistelun alettua yritin salamannopeilla vartalon liikkeillä väistellä samaisen herrasmiehen sylkykuppiroiskeita, mikä saattoi hieman häiritä keskittymistä. Eipähän ainakaan ollut tylsää :). Kaikki maistiaiset maistuivat kaikesta huolimatta ihan punaviinille ja rankkasin laadukkaan rivistön helmiksi Umathum Vom Stein St. Laurent 2007:n sekä Kollwentz Point 2008:n.

 

 

 

 

 

 

 

Myöhemmin maanantaina kävin umpi-puhki-täyteen ahdetussa tapahtumassa maistelemassa Sascha Speicherin johdolla samppanjaa. Aiheena olivat erilaiset dosage-menetelmät ja tyylit sekä niiden vaikutukset samppanjaan. Tarjolla oli 12 samppanjaa, joista löytyi jos jonkinlaisia dosage-tyylejä ja -määriä.

Todella huimia ja yllättäviäkin eroja oli havaittavissa. Koska tarjolla oli erittäin hyvää tavaraa kaiken kaikkiaan, päädyin taputtelemaan ihan fiilispohjalta kultamitalipallille Bollingerin La Grande Année Brut 2002:n, hopeajakkaralle Piper-Heidsieck Rare Vintage 2002:n ja yllätyksellisesti pronssikorokkeelle Drappier Grande Sendrée Brut 2004:n. Kaikki maistetut samppikset voit katsoa pdf-tiedostona täältä: Samppanjat ProWein 2012

Tiistaina harpoin vakain askelin maistelemaan espanjalaisia Tempranillo-helmiä David Schwarzwälderin luotsaamana. Maistelimme 9 viiniä; 5 Riojasta, 2 Ribera del Duerosta, 1 Torosta ja 1 D.O. Castilla y Leonin alueelta. Viimeisimmässä tapauksessa on kyse Abadia Retuertan viinitalosta, joka kyllä sijaitsee Ribera del Dueron ydinalueella, mutta heidän viininsä eivät asettaudu alueen virallisen laatuluokituksen raameihin, siksi erilainen D.O.-merkintä.

Tarjolla oli kerta kaikkiaan huimia punkkuja, jotka toimivat hyvinä käytännön esimerkkeinä Tempranillo-lajikkeen monimuotoisuudesta. Viinien asettaminen paremmuusjärjestykseen jo pelkästään erilaisten tyylienkin vuoksi on raastavaa. Rankkasin kuitenkin tylysti kärkeen kerrassaan upean Abadia Retuerta Pago Negralada 2009:n, jonka kohdalla tasting note alkaa: ”No nyt jymähti!…”. Kyseisen pullotteen voi muuten poistaa Alkon lippulaivamyymälästä vajaalla satasella. Toiseksi rankkautui hieman modernimpaa Rioja-tyyliä edustava Viña Pomal Alto de la Caseta 2007 ja pronssimitalia asettelin D.O. Torosta tulevan Teso de la Monja Alabaster 2009:n kaulaan. Kaikki maistetut tempranillot voit katsoa pdf-tiedostona täältä: Tempranillo ProWein 2012

 

 

 

 

 

Tiistai-iltapäivänä ehdin vielä istuskelemaan pirteän Maja Berthas:n vetämässä Etelä-Afrikan yli 90-pisteen viinien sokkotastingissä. Maja maistatti yleisöllä sokkona 8 eri viiniä; 3 valkoviiniä, 3 punaviiniä ja 2 jälkiruokaviiniä.

Heti alussa yleisö johdateltiin rypälelajikkeen arvailussa tyylikkäästi harhateille reilulla kädellä tammitetun Sauvignon Blancin toimesta. Yritin hiki otsalla tunnistaa eri viinien rypälelajikkeita ja noin puolessa viineistä onnistuinkin jotakuinkin ok. Toinen puolikas menikin sitten ns. vihkoon. Sokkomaistaminen on älyttömän antoisaa ja ennen kaikkea järjettömän hauskaa. Pitäisi kyllä maistella viinejä sokkona huomattavasti nykyistä enemmän.Maistelusession päätti huikea KWV Hanepoot 1973, jonka voisin kyllä piilottaa omaankin viinikaappiini milloin tahansa.