Viikon Copa – Viña Pedrosa Crianza 23,20 €

Posted on 11/04/2013 by Copatinto

Uskon vakaasti, että nyt on sopiva paikka näyttää vapaavalintaista, suoraksi ojennettua sormea hävyttömän hitaasti saapuvalle keväälle. Toimenpiteen asianmukainen loppuunsaattaminen vaatii toki seurakseen hieman tuhdimpaa punaviiniä. Näillä puheilla viikon Copaksi kopsahtaa tähän tarkoitukseen erinomaisesti soveltuva espanjalainen Viña Pedrosa Crianza.

Bodegas Perez Pascuas on kolmen veljeksen vuonna 1980 perustama viinitila Pedrosan kylässä, Duero-joen varrella. Tila tekee viininsä pelkästään omien 135 tarhahehtaarin antimista ja tuuppaa pulloja maailmalle vuosittain noin puoli miljoonaa kappaletta. Viña Pedrosa Crianza on 100 %:nen Tinto Fino (Tempranillo), jota on kypsytetty 18 kk ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Lisäksi viini on kypsynyt 6 kk pulloissa ennen myyntiä. Kerrottakoon vielä, että tilalla käytettäviä tammitynnyreitä pyöritetään eri prosesseissa kolmen vuoden ajan, kunnes ne vaihdetaan uusiin.

Hieman kehittyneestä tuoksusta löytyy kahvia, kirsikkaa, mausteita ja paahteista tammea. Täyteläinen ja hedelmäinen maku, jossa on kypsää kirsikkaa, ehkä hiukan luumuakin. Ryhdikäs hapokkuus ja napakat, mutta kypsät tanniinit. Pitkä mausteiden sävyttämä jälkimaku.

Viña Pedrosa Crianza on muhkea, tasapainoinen ja Ribera del Dueron Crianzalle asetettavia odotuksia mukavasti täyttävä viini. Myönnettäköön, että monopolimme aavistuksen suolainen hinta lyö vasaralla mojovasti peukaloon, mutta kun lataat riittävästi medium-kypsää punaista lihaa lautaselle, unohtuu tämäkin kurjuus hetkeksi. 3,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Chateau Ksara Reserve du Couvent 10,90 €

Posted on 28/03/2013 by Copatinto

Viini ei ehkä ole se ensimmäinen asia, joka pulpahtaa Libanonin kohdalla mieleen. Libanonissa väitetään kuitenkin tehdyn viiniä jopa 7000 vuotta eKr. ja tällä haavaa vuosituotanto liikkuu noin 7 miljoonaan pullon vauhdeissa. Alkon perusvalikoimassa Libanonilaisen viinin valintaprosessista ei saada kovin pitkää tapahtumaketjua aikaan, sillä se yksi ja ainoa on Chateau Ksara Reserve du Couvent. Viikon copa tulee Bekaan Laaksosta, missä suurin osa Libanonin viineistä tehdään.

Chateau Ksara Reserve du Couvent on kolmen tunnetun rypälelajikkeen blendi; Syrah (40 %), Cabernet Franc (30 %), Cabernet Sauvignon (30 %). Osaa viinistä on kypsytetty 12 kk tammitynnyreissä ennen lopullista sekoittamista.

Hieman kehittyneessä ja maanläheisessä tuoksussa on kirsikkaa, luumua, tupakkaa. Melko täyteläinen maku tuo esiin pirteää kirsikkaa, kypsää luumua sekä mausteisuutta. Ryhdikäs hapokkuus ja hieman ikeniä kuivattavat tanniinit nappaavat paketin tiukkaan otteeseensa. Keskipitkä jälkimaku jättää jälkeensä punaisia marjoja sekä mausteisuutta.

Chateau Ksara Reserve du Couvent on mukavan persoonallinen ja maanläheinen punaviini, josta löytyy mukavasti luonnetta. Erityisen iloinen olen siitä, ettei Cabernet Sauvignonin usein läpitunkeva herukkaisuus ole tällä kertaa onnistunut varastamaan koko showta, vaan pysyttelee nätisti 30 %:n toimialueellaan. Nappaa tästä sopiva punaviini vaikka pääsiäisajan yrttiselle lammaspadalle. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Heideboden 10,07 €

Posted on 07/03/2013 by Copatinto

Hiljattain Alkon uutuuksien joukossa perusvalikoiman hyllyille pompanneen itävaltalaisen Heidebodenin kohdalla huomio kiinnittyy ensimmäisenä tuottajaan, Willi Opitziin. Jotkut saattavat muistaa herra Opitzin McLaren Mercedes F1-tiimin nimikkoviinien, ”Silver Lake” ja ”Pole Position” takaa. Erinäisistä kuljettajapoliittisista syistä kyseiset viinit saivat aikanaan melkoisen paljon huomiota myös täällä Suomessa. Nykyään noin 100000 pulloa vuosittain maailmalle pukkaava Opitz tunnetaan rypäleiden hyvinvoinnista huolehtivana ja käsityötä suosivana tuottajana. Valmiita viinejä Opitz markkinoi ennakkoluulottoman itsevarmalla ja kekseliäällä otteella.

Itävallasta, Burgenlandin viinialueelta suositusviinin paikalle hyökännyt Heideboden on kolmen rypäleen blendi, joka pitää sisällään Blaufränkischia (50%), Merlotia (25%) ja Cabernet Sauvignonia (25%). Osaa viinistä on kypsytetty enintään 6 kk vanhoissa tammisammioissa ja osaa terästankeissa.

Melko intensiivisestä ja nuorekkaasta tuoksusta löytyy kypsää mustaherukkaa, kirsikkaa ja pienen pieni määrä kosteaa setripuuta. Paletilla kypsä tumma marjaisuus yhdistyy samettisen pehmeään suutuntumaan, pehmeään tanniinisuuteen ja lisäryhtiä tarjoilevaan hapokkuuteen. Keskipitkä jälkimaku on marjainen.

Heideboden on helposti lähestyttävä, samettisen pehmeä ja tasapainoinen kokonaisuus. Erittäin virkistävä vaihtoehto uuden maailman hillopommikoneilla kyllästettyyn kympin hintaluokkaan. Selkeän makuiset, hieman arkisemmat tummat liharuuat ovat varsin suositeltavia valintoja Heidebodenin seuraan. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Bodegas Áster 1 One Reserva 2004

Posted on 10/02/2013 by Copatinto

Riojan punaviineillään maailmalla mainetta niittänyt La Rioja Alta käynnisti 90-luvulla monien muiden kilpailijoidensa tavoin projektin myös Ribera del Dueron alueella. Sopivat koordinaatit tarhoille paikannettiin lopulta noin 750 metriä merenpinnan yläpuolelta Anguixista. Paikka sijaitsee noin 30 km Aranda de Dueron ja Peñafielin pohjoispuolella. Viinitilan nimeksi innovoitiin näppärästi Bodegas Áster sadonkorjuun aikaan kukkivan kasvin mukaisesti ja ensimmäinen omistajatahon laatukriteerit täyttävä pullote räväytettiin markkinoille vuonna 2000. Viinintekijänä tilalla toimii Julio Sáenz.

Ribera del Dueron vuosikerta 2004 on luokiteltu laadultaan erinomaiseksi. Leudon talven jälkeen normaalia viileämpi kevät vaihtui nopeasti sateiseksi alkukesäksi ja eikä viileydestä juurikaan päästy eroon koko kesänä. Syksy oli kuitenkin ideaalisen lämmin ja mahdollisti rypäleiden optimaalisen kypsymisen. Sadonkorjuupuuhat alkoivat jonkin verran normaalia myöhemmin. Tuloksena on saatu tummasävytteisiä ja konsentroituneita viinejä, joissa on tasapainoinen happo- ja tanniiniosasto.

One 1 Reserva 2004 on tehty luonnollisesti 100%:sesti Tempranillosta. Rypäleet on kerätty käsin hiekkaiseen ja saviseen maaperään vuonna 1987 istutetuista köynnöksistä. Käyminen on tapahtunut terästankeissa ja viini on kypsynyt alueen reserva-lakien mukaiset 36 kk, joista 18 kk viini on viettänyt amerikkalaisissa (60%) ja ranskalaisissa (40%) tammitynnyreissä.

Syvä, tummanpunainen viini, jonka mukavasti kehittyneessä tuoksussa on mustaa kirsikkaa, kahvia, suklaata, setripuuta ja sateen jälkeisen metsän tuoksua. Täyteläinen maku on varsin konsentroitunut ja siinä korostuu tumma marjaisuus, kahvi ja suklaa. Kovin kiehtovan ja moniulotteisen tuoksun jälkeen maku vaikuttaa selkeästi suoraviivaisemmalta ja yksinkertaisemmalta. Ryhdikäs hapokkuus ja pehmeät, kypsät tanniinit pitävät täyteläisen makumaailman hyvin kontrollissa. Melko pitkä jälkimaku on tumman marjainen ja tyylikkään tamminen. 14 %:n alkoholipitoisuus ilmoittaa olemassaolostaan yllättävän hienovaraisesti, kunhan lämpötilaa ei päästetä pahasti 20:n asteen yläpuolelle.

Viinin kehittyneessä tuoksussa on kiehtovaa moniulotteisuutta ja vivahteikkuutta, josta ehtii jo hieman innostumaan. Maku jää kuitenkin selkeästi tuoksua yksinkertaisemmaksi, eivätkä aivan kaikki tuoksun antamat lupaukset päädy lunastusvaiheeseen. Kyseessä on kuitenkin varsin nautinnollinen ja Ribera del Duerolle tyypillisen täyteläinen ja konsentroitunut punaviini. Riberan reserva-kypsytetyistä viineistä joutuu kassalla irvistämään yleensä reippaasti yli 20:n euron edestä. Kymmenen euron tarjoushintaan lunastettuna tämä viini oli siis suorastaan henkselien paukuttamiseen oikeuttava ostos. Copatinto antaa Bodegas Áster 1 One Reserva 2004:lle 3,5/5 staraa.

Elena Walch Pinot Nero 2010

Posted on 03/02/2013 by Copatinto

Alto Adige on Italian pohjoisin viinialue. Pohjoisessa alppien ja idässä dolomiittien suojaan sijoittuva vuoristoinen alue säästyy sijaintinsa ansiosta pohjoisen kylmältä ja pyydystää tehokkaasti etelästä tulevat välimerelliset lämmöt rinteillensä. Ilmastollisesti asiat vaikuttavat siis olevan ihan mukavasti, mutta viljelyyn soveltuvaa pinta-alaa on siunaantunut valitettavan niukasti. Alueella viljellään sekä valkoisia että punaisia lajikkeita. Valkoisista yleisimpiä ovat Pinot Grigio, Gewürztraminer, Chardonnay, Pinot Blanc ja Sauvignon Blanc. Myös punaisissa lajikkeissa perinteiset ja ikiaikaiset alkuperäisasukkaat Schiava ja Lagrein ovat saaneet ranskalaisia kavereita, kuten esim. Pinot Nero. Alueen laatutuottajat panostavat pieniin satomääriin, tarkkaan tarhatyöskentelyyn sekä vanhan maailman hillittyyn ja eleganttiin viinityyliin.

Maineikas viinintuottaja Elena Walch teki 80-luvun puolivälissä täyskäännöksen elämässään, kun hän jätti arkkitehdin uransa ja hyppäsi viinitilan ohjaksiin. Tämä kaikki tapahtui tietysti naimakauppojen kautta, mitenkäs muutenkaan. Nykyään tila viljelee noin kolmeakymmentä hehtaaria, joista saadaan viiniä 350 000 pulloa vuodessa.

Elena Walch Pinot Nero 2010 on sataprosenttinen Pinot Nero ja sijoittuu tuottajan katalogissa entry-level osastolle. Viini on käynyt terästankeissa. Osa siitä on kypsynyt isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä ja osa terästankeissa.

Keskisyvän rubiininpunaisen viinin tuoksussa on kirsikkaa, puolukkaa ja vadelmaa. Taustalla lymyilee hieman mausteisuutta. Keskitäyteläinen maku on kypsän marjainen, mutta pirteä. Kaikki on mukavasti linjassa tuoksun kanssa. Napakka hapokkuus sekä maltillinen, pehmeä tanniinisuus viimeistelevät tasapainoisen kokonaisuuden. Pitkä jälkimaku on mausteinen.

Elena Walch Pinot Nero 2010 on maukkaan marjainen, ryhdikäs ja erittäin tasapainoinen tapaus. Siinä on ilahduttavasti vanhan maailman hillittyä Pinot Noir-meininkiä, mutta mitenkään poikkeuksellinen tai moniulotteinen elämys se ei kuitenkaan ole. Monet uuden maailman hilloiset ja ylikypsät kilpakumppaninsa tämä kyllä peittoaa jo pelkällä läsnäolollaan. Vajaan 12 euron sijoituksella hinta-laatusuhde asettuu ihan kelvolliselle tasolle. 3/5 staraa.

Autotalliviiniä – Pagos Familia Langa Pieza El Coll 2009

Posted on 28/01/2013 by Copatinto

Zaragozan lähimaastossa Espanjassa sijaitseva Catalayudin viinialue tuottaa rustiikkia ja konsentronoitunutta punaviiniä, jota ei voi suositella heikkohermoisille. Itse asiassa kaikki tähän mennessä maistamani Calatayudin punkut ovat olleet todella paksua ja tuhtia tököttiä. Alueen viljellyin lajike on Garnacha ja melko usein viinit on valmistettu ainakin osittain vanhojen köynnösten rypäleistä (Viñas Viejas).

Tartuin Pieza El Colliin kiinni erään saksalaisen marketin viiniosastolla. Kun etiketissä lukee Garaje Wine (autotalliviini), alkoholia on 15% ja viini tulee Catalayudin alueelta, on sen pakko olla todella karu elämys! Onnistuneen korkkauksen jälkeen en löytänyt hotellihuoneestani minkäänlaista, edes etäisesti juomavälinettä muistuttavaa esinettä. Hetkellinen tarkkaavaisuus sai kuitenkin palkkionsa, kun havaitsin kylpyhuoneen kaapissa epäilyttävän näköisen muovisen esineen. Ulkoa musta ja sisältä valkoinen, paksuhkosta muovista valmistettu kapistus muistutti vahvasti 80-lukulaista kukkamaljakkoa, mallia Tiimari. Kerrankos sitä nyt kukkavaasista viiniä naukkaillaan…

Pieza El Coll osoittautui jo alkumetreillä todelliseksi autotalliviiniksi. Keskeltä lähes mustan ja reunoiltaan hiukan violettiin päin taittavan viinin rakenne oli lähes moottoriöljymäisen jähmeä ja paksu. Poikkeuksellisen intensiivisessä tuoksussa oli makeaa mustikkasoppaa, paahteisuutta ja jollain sairaalla tavalla kiehtovaa rösöisyyttä. Luonnollisesti kaiken sekamelskan läpi työntyi nokkaan myös alkoholin käryä. Onneksi ei kuitenkaan poltettua kumia, pakokaasua tai bensiiniä. Maun täyteläisyyden kuvaamiseen ei riitä lähimainkaan luokitus “erittäin täyteläinen”. Osuvammin asian voisi haarukoida esim. “moukarilla päähän”-tyyppisellä kuvauksella.

Tässä viinissä kaikki meni niin pahasti överiksi, että se oli jollain järjettömällä tavalla jopa hauskaa. Paksusta muovista valmistettu kukkavaasi oli varmasti pätevin mahdollinen viinilasin korvike, sillä ohuempiseinäisen mukin seinämät viini olisi todennäköisesti syövyttänyt puhki. En ollut kovin yllättynyt, kun myöhemmin luin Parkerin antaneen viinille 90 pistettä. Hauskaa oli minullakin koko yhdeksän euron edestä, mutta välineiden ja olosuhteiden vajaavaisuudesta johtuen suosittelen pitämään arviotani korkeintaan suuntaa antavana.

Testissä Teruzzi & Puthod Peperino 2009

Posted on 06/01/2013 by Copatinto

Testipenkin tiukkaan käsittelyyn onnistuttiin nappaamaan erään talvipäivän ratoksi Teruzzi & Puthodin Peperino 2009, alle kympin sijoituksella Superioresta hankittu supertoscanalainen. Teruzzi & Puthod viljelee viiniä noin 90 hehtaarin alueella legendaarisessa San Gimignanossa Toscanassa. San Gimignano on melko tunnettu Vernaccia-lajikkeesta valmistetusta valkoviinistään ja Teruzzi & Puthod on viritellyt viljelyalastaan jopa 60 hehtaaria nimenomaan Vernaccialle. Punaviinilajikkeillekin on uhrattu sentään noin 20 hehtaaria, luonnollisesti Sangiovesepainotteisesti.

Peperino on valmistettu Sangiovese- ja Merlot-rypäleistä, joiden prosentuaalisista osuuksista ei löytynyt tuottajan sivuilta suurennuslasillakaan tiirailtuna minkäänlaista infoa. Salamannopea salapoliisityö internetin ihmeellisessä maailmassa antoi kuitenkin vihjeitä siihen suuntaan, että Sangioveseä olisi 80% ja Merlotia 20%. Ja tämä on siis vahvasti mahdollista ehkä-tietoa. Viiniä on kypsytetty noin 8 kuukauden ajan uusissa (10%) ja toisella kierroksella (90%) olevissa tammitynnyreissä.

Syvän rubiininpunainen viini on kohtuullisen paksurakenteinen. Kypsän kirsikan lisäksi tuoksuun liittyy hiukan tammea sekä valitettavan voimakkaasti läpi hyökkäävää alkoholisuutta. Melko täyteläinen maku on kypsän kirsikkainen ja suoraviivaisen yksiulotteinen. Pehmeät tanniinit ja hiukan liian vaisu hapokkuus eivät jaksa pistää riittävästi kampoihin kypsälle ja runsaalle hedelmäisyydelle. Viini kaipaisi lisää jämäkkyyttä ja ryhtiä. Kohtalaisen pitkä jälkimaku rakentuu kypsästä kirsikasta ja hennosta mausteisuudesta, alkoholin keskittyessä nielun lämmittämiseen.

Vaikka en odotakaan alle kympin viiniltä mitään ihmeitä, saan kai siitä huolimatta toivoa jonkinasteista tasapainoisuutta. Avasin ensimmäisen Peperino 2009-pullon noin puoli vuotta sitten ja tuolloinkin tuoksusta työntyi esiin häiritsevä alkoholisuus. Valitettavasti tämä toinen pullo ei muuttanut aiempaa arviota mihinkään suuntaan. Peperino vaikuttaa melko suoraviivaiselta, yksinkertaiselta ja yllättävän alkoholiselta. Jostain syystä Sangiovesen kohdalla yleensä innostusta herättävät punainen kirsikka, bitterisyys ja napakkaa happokkuus ovat hukassa. Onkohan Sangiovesen nukkuessa tahtipuikkoa päässyt heiluttelemaan hieman liikaakin tasapaksuuteensa kypsynyt Merlot? Näissä tunnelmissa Copatintolta irtoaa Peperino 2009:lle 2 staraa.

Viikon Copa – Durius Tempranillo 9,99 €

Posted on 08/11/2012 by Copatinto

Hyvän hinta-laatusuhteen löytäminen pitkäripaisen ”alle kympin”-kerhosta ei ole välttämättä mikään helppo nakki. Valtaosa lopullisesta kympin hinnasta kuluu monenlaisiin ympäröiviin kuluihin ja itse viinin hinnalle jää tässä sektorissa varsin niukasti pelivaraa. Kun sitten muutamalla eurolla pitäisi saada pullotettua huipputason viiniä, alkavat monen Movember-henkiset viikset väpättämään. Viikon Copa suosittelee kaikkia tarkan markan viininkulauttelijoita kokeilemaan tätä todellista hinta-laatusankaria Espanjasta. Jo vuosia hinta-laatusuhteellaan miellyttänyt Durius Tempranillo on valmistettu Duero-joen läheisyydessä kasvaneista tempranillo-rypäleistä ja viiniä on kypsytetty uusissa amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä 12 kuukauden ajan.

Melko intensiivisestä tuoksusta löytyy tummaa kirsikkaa, paahteisuutta, nahkaa ja mausteita. Melko täyteläinen maku on tiukka paketti tuoksun komponentteja yhdistettynä napakoihin tanniineihin ja ryhdikkääseen hapokkuuteen. Pullo kannattaa tiirikoida auki hyvissä ajoin, jolloin turha tiukkuus häviää ja viini avautuu tasapainoisemmaksi kokonaisuudeksi. Pitkä jälkimaku on paahteisen mausteinen.

Durius Tempranillo on hintaluokaansa nähden poikkeuksellisen mielenkiintoinen yhdistelmä modernin espanjalaisen viinisuuntauksen pehmeää hedelmäisyyttä yhdistettynä perinteisempään uuden tammen käyttöön. Viini pelaa hyvin yhteen grillattujen ja paistettujen lihojen kanssa, mutta en missään nimessä jättäisi kokeilematta Duriusta manchego-juuston ja ilmakuivatun kinkun kanssa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Don David Malbec Reserve 11,99 €

Posted on 18/10/2012 by Copatinto

Täyteläiset, pehmeät ja lämminhenkiset argentiinalaiset Malbec-viinit tuntuvat miellyttävän monia suomalaisia punaviinien ystäviä. Argentiinalaiset viinintuottajat ovat onnistuneet nostamaan Malbecin isoon rooliin ja tarranneet siihen niin vahvasti kiinni, että moni saattaa uskoa itse lajikkeenkin olevan kotoisin Argentiinasta. Totuus on kuitenkin toinen; Malbec on peräisin Ranskasta, vieläpä alun perin Bordeaux’sta. Kotikonnuillaan Malbec ei ilmeisesti koskaan ole näytellyt kovinkaan suurta roolia ja Ranskassakin tunnetuimmat Malbecit tulevat parinsadan kilometrin päästä Bordeaux’sta, Cahorsin alueelta.

Michel Torino-konsernin Don David Malbec-punkun rypäleet ovat kasvaneet Calchaquiesin laaksossa, Cafayaten alueella. Tämä Saltan provinssiin kuuluva alue on maailman korkeimpia viininviljelypaikkoja, tarhakorkeuksien noustessa jopa yli pariin tuhanteen metriin merenpinnan yläpuolelle. Alueen kivinen maaperä, kuiva ilmasto ja suuret lämpötilavaihtelut luovat kuitenkin ideaaliset olosuhteet viininviljelyyn. Don David Malbecia on kypsytetty 12 kk pienissä amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista puolet ovat olleet uusia ja puolet toista kertaa kierrossa.

Paksuhkon viinin syvän punainen väri taittuu reunoiltaan violettiin. Intensiivisessä ja melko nuorekkaassakin tuoksussa on mm. herukkaa, karhunvadelmaa, tervaa, savua ja nahkaa. Erittäin täyteläinen viini täyttää suun herukalla ja karhunvadelmalla, joita säestävät vahva savuisuus ja mausteisuus. Napakat, mutta melko pehmeät tanniinit nappaavat nopeasti ikeniin kiinni ja hapokkuuskin riittää mukavasti tasapainottamaan todella tuhtia kokonaisuutta. Pitkä jälkimaku on savuinen ja mausteinen.

Argentiinalainen Malbec voi joskus olla kiisselin paksuista ylikypsää sekamelskaa, jossa tuoksuu ja maistuu samaan aikaan kaikki mahdollinen ja mahdoton. Korkeammalla sijaitsevilta tarhoilta saadaan Argentiinassakin sitten sitä selkeämpää ja elegantimpaa tavaraa, jota mielestäni Don David kelvollisesti edustaa. Mistään ohuesta mehusta ei toki tässäkään viinissä ole kyse, vaan rahoilleen saa erittäin täyteläisen vastineen. Näin tuhdin viinin kumppaniksi ei mitään kesäkeittoja kannata keitellä, joten suosittelen virittelemään lautaselle jotain reilun makuista annosta vaikkapa lampaan lihasta. (Kuvan © Alko)

Testissä Dominio de Tares Cepas Viejas 2008

Posted on 01/10/2012 by Copatinto

Tein keväällä onnistuneen visiitin Tukholman Vinordic-tapahtumaan ja pääsi käymään niin, että Dominio de Taresin punaviini Baltos onnistui miellyttämään makunystyröitäni vallan mukavasti. Oli siis suorastaan pakottava tarve raahata testipenkkiin samalta tuottajalta astetta kovempaa tavaraa. Testipenkkiin aseteltu Dominio de Tares Cepas Viejas 2008 tulee D.O. Bierzon viinialueelta, joka on ollut jo jonkin aikaa mukavassa nosteessa. Erityisesti Mencia-lajikkeesta kyhätyt Bierzon punaviinit ovat ilahduttaneet jo ennestäänkin kohtuullisen iloisia viinisieppoja ympäri maailman.

Mencia on rypälelajikkeena varsin mielenkiintoinen ja se loistaa espanjalaisten lajitovereidensa joukossa mm. poikkeuksellinen hienolla happorakenteella. Mencian hyvien ominaisuuksien lisäksi Bierzon matka laadukkaampien viinien kerhoon on pitänyt sisällään mm. tarhojen sijoittamisen paremmin laatutuotantoon soveltuville alueille sekä satomäärien kontrolloinnin. Laadukkaammissa olosuhteissa Mencia-rypäleet kasvavat paksumpikuorisiksi ja rypäleiden vesipitoisuus jää alhaisemmaksi.

Castilla y Leonin rajamailla sijaitseva Bierzo on ilmastollisesti siirtymätaipale kosteasta ja merellisestä Rias Baixasista kohti mannermaisempaa Castilla y Leonia. Bierzon ilmastossa vältytään näppärästi ympäristön ääriolosuhteilta, kuten esim. Rias Baixasin pahimmalta kosteudelta ja muun Castilla y Leonin äärimmäisiltä lämpötilavaihteluilta.

”Cepas Viejas” viinin nimessä kielii tällä kertaa siitä, että rypälemehu on rutistettu vähintään 60-vuotiaiden Mencia-köynnösten sadosta. Satomäärä on rajoitettu alle 4000 kiloon hehtaaria kohden ja viiniin on valikoitu käsin vain sadon parhaat rypäleet. Kolmen viikon maseraation jälkeen alkoholi- ja malolaktinen käyminen on tapahtunut sekä amerikkalaisissa että ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viiniä on kypsytetty tammessa 9 kuukauden ajan.

Tummanpunaisen viinin väri taittuu reunoiltaan violettiin. Melko intensiivisessä tuoksussa on kirsikkaa, paahteisuutta, suklaata, nahkaa, hentoa mineraalisuutta ja kukkaisuutta. Melko täyteläinen ja moniulotteinen maku toistaa tuoksun aromimaailmaa. Viiniä ryhdittävät varsin tyylikäs hapokkuus ja pehmeä tanniinisuus. Pitkässä ja hienostuneessa jälkimaussa on monivivahteista marjaisuutta ja paahteisuutta.

Vajaan parin kympin hintaluokassa keikkuva Dominio de Tares Cepas Viejas 2008 on erittäin tyylikäs esimerkki Mencian potentiaalista. Viini elää ja kehittyy lasissa kivasti ja pitää mielenkiintoa yllä aina viimeiseen pisaraan saakka. Copatinto täräyttää tiskiin kokonaiset neljä staraa.

COPATINTO

Viiniblogi

Tag Archives: punaviini