Tyylikästä Riojaa – Ontañón Reserva 2010 (Alko erikoiserä 19,30 €)

Vuonna 2008 tehdyn Riojan reissun viime metreillä päädyin vierailulle Ontañónille. Varsinainen Bodega sijaitsee Quelin kylässä Rioja Bajassa, mutta ainakin tuolloin vierailijoita otettiin vastaan myös Logroñon yliopistokaupungin laitamilla lähinnä teollisuusalueelta näyttävillä kulmilla. Vierailupaikan karusta ulkokuoresta huolimatta tai juuri siitä johtuen Ontañonin viinit tekivät varsin positiivisen vaikutuksen. Erityisesti Reserva miellytti ja sitä tuli kannettua jokunen pullo matkalaukussa kotiin saakka. Alkon marraskuun erikoisvalikoimien Rioja-teeman mukana on listattu hyllyille erä vuoden 2010 Reservaa varsin järkevällä hintalapulla varustettuna.

Tempranillosta (95%) ja Gracianosta (5%) rakentuva viini on kypsynyt 24 kk ranskalaisissa sekä amerikkalaisissa tynnyreissä. Tuoksusta löytyy suklaata, kahvia, luumua ja tummaa kirsikkaa. Kypsää hedelmäisyyttä napakoittavat pirteä hapokkuus sekä ryhdikkäät, nätisti pakettiin soljuvat tanniinit. Tammen paahteisuuttakin löytyy, mutta se inegroituu muuhun kokonaisuuteen tyylikkäästi. Pitkä jälkimaku pyörii maausteisuuden ja tumman kirsikan tunnelmissa.

Ontañón Reserva 2010 on erittäin tyylikäs, tasapainoinen, ryhdikäs ja hieman jo kehittynytkin Riojalainen. Hyvä valinta lammasruokien kylkeen. Erinomainen hinta-laatusuhde. 4 / 5 staraa.

Viikon Copa – Alta Alella Mirgin Reserva Cava Brut Nature (Alko 14,90 €)

Luomutuotantoon panostavalta Alta Alellalta on hiljattain ilmestynyt kuohuviiniä Alkonkin hyllyille. Tuottajan viinitarhat sijaitsevat Barcelonan pohjoispuolella pienellä D.O. Alellan alueella, upeissa maisemissa meren tuntumassa. Tilan kulmakivi on aina ollut valkoinen Pansa Blanca (Xarel-lo), joka viihtyy erityisen hyvin Alellan kulmilla. Alta Alella on saavuttanut paljon mainetta lyhyessä ajassa, eikä ole lainkaan harvinaista bongailla tuottajan viinejä huippuravintoloiden listoilta.

Mirgin on perinteinen Cava-rypäleiden sekoitus; Pansa Blanca, Macabeo ja Parellada. Pullokypsytys Reservalle tyypilliseen tapaan minimissään 15 kk. Tuoksusta löytyy raikasta omenaa, sitruunaa, hiukan persikkaa sekä Cavalle tyypillistä maamaisuutta. Suussa viini pysyttelee kevyen rakenteensa ansiosta ilmavana ja raikkaana. Ryhtiä tukee reilu hapokkkuus sekä runsas vaahto, minkä jälkeen päästäänkin melko pitkään sitrushedelmäiseen jälkimakuun.

Alta Alella Mirgin on ilahduttavan raikas ja ilmava Cava. Reserva-kypsytetyllä Cavalle tyypilliseen tapaan se pysyttelee enemmänkin hedelmäisissä ja raikkaissa tunnelmissa, paahteisuuden jäädessä hillitysti taustalle. Hyvä aperitiivi kuivien ja raikkaan nuorekkaiden kuplien ystäville sekä luonnollisesti erinomainen kaveri tapas-pöydän ääreen. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Lopez de Heredia tasting 1961 – 1999

Jokunen viikko sitten päästiin todellisten elämysten ääreen, kun keräännyimme muutaman viinityypin kanssa viettämään iltaa ja availemaan legendaarisen Rioja-talo Lopez de Heredian hiukan ikääntyneempiä pulloja. Rypäleistä Viis-blogin Mikko ehtikin jo kirjoittamaan raportin illasta, joka kannattaa tsekata. Omasta blogista löytyy myös puolentoista vuoden takainen raportti Lopez de Heredian vierailusta, joka toimii niinikään hyvänä taustapakettina talon meininkeihin.

Illan kattaus piti sisällään punaisista Viña Tondonia Gran Reservat 1961, 1964 ja 1985 sekä Reservan vuodelta 1981. Valkoisista korkkailtiin Viña Gravonia 1993 sekä Viña Tondonia Reserva 1999. Kylkeen valmistui Big Green Egg-grillattua Iberico-possun plumaa sekä kaikenmoista maukasta oheishässäkkää. Loistosettiä siis myös ruokapuolella.

tondonia-blancos-1993-1999

Heti alkuun kaikki viinit dekantoitiin ja todettiin iloisesti virnistäen juomakuntoisiksi. Alkulämmittelyt hoidettiin valkoisilla, joista kummastakin löytyy hyvin samankaltaisia piirteitä; talon tyyliin kuuluen kontrolloitu oksidaatio sävyttää pakettia, joka pitää sisällään tuoreemmista hedelmistä sitruunaa, omenaa, päärynää ja kehittyneemmän osaston puolelta mm. hunajaa, mehiläisvahaa ja appelsiininkuorta. Viinit ovat erittäin moniulotteisia, suutuntumaltaan öljyisiä ja äärimmäisen koukuttavia. Gravonia 1993 oli selkeästi avoimempi ja ikäänsä nähden jopa hämmästyttävän nuorekkaan hedelmäinen. Viña Tondonia Reserva 1999 taas vaikutti aluksi melko sulkeutuneelta ja hillityltä, mutta avautui hengittelyn myötä runsaammaksi ja alkoi todella loistamaan ruokapöydässä. Reservasta löytää selkeästi tiukemman, lineaarisemman ja tiiviimmän rakenteen, kun taas Gravonia on avoimemman hedelmäinen ja helpompi viini. Kummankin voi halutessaan kulautella jo nyt, tai sulloa kellariin vuosikausiksi lepäilemään.

tondonia-reds-1961-1985

60-luvun Gran Reservat olivat toki jo varsin pitkälle kehittyneitä, eikä esim. tanniiniosastolta ollut odotettavissa isompia hyökkäyksiä. Sekä -61 että -64 olivat iästään huolimatta edelleen yllättävän runsashedelmäisiä. 1964 oli illan suosikkini ja vaikka viinissä olikin pientä ylimääräistä oksidaation merkkiä sherrymäisten aromien muodossa, oli viinistä löydettävissä poikkeuksellisen syvä ja vivahteikas hedelmärakenne. Kummastakin 60-lukulaisesta löytyi tummia marjoja, kuivattua kirsikkaa, tupakkaa, nahkaa ja märkiä metsänlehtiä. Eleganssista ja tasapainosta ei todellakaan ollut puutetta. 1961 esitteli enemmän tupakkaa, nahkaa, kun taas 1964 kallistui intensiivisemmän ja moniulotteisen hedelmäosaston puolelle. Punaisista 1981 oli ainoa Reserva ja se näkyi selkeästi muhkeammassa hedelmäisyydessä, ja toisaalta selkeästi Gran Reservoja suoraviivaisempana ulosantina. Gran Reserva 1985 oli sekin hienossa, joskin selvästi nuorekkaammassa iskussa. Viinistä löytyi jo kivasti kehittyneitä piirteitä, vaikka pääasiassa liikuttiinkin tummien marjojen, lakritsin ja kahvin puolella. Tästä viinistä löytyi vielä kypsien ja hienojakoisten tanniinien kunnollinen puristus. Säilymisen kannalta kasivitosen korkkailun kanssa ei ole mitään paniikkia, mutta arvioisin sen kovimman huipun olevan hyvin lähellä, parin-kolmen vuoden haarukassa.

Kaiken kaikkiaan todella upea ja elämyksellinen setti, joka osoitti hyvin Lopez de Heredian viinien ikääntymis- ja säilymispotentiaalin. Suurin yllätys itselleni oli 60-luvun viinien runsas hedelmäisyys ja raikkaus verrattuna esim. muutamiin aiempiin 80-luvun Riojakokemuksiin. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että muilla Riojan viineillä on isosti tekemistä, jos aikovat peitota Lopez de Heredian viinien eleganssia, harmoniaa ja kiehtovuutta – oli sitten kyse minkä ikäisistä viineistä tahansa.

Upeasti ikääntynyt portugalilainen – Esporao Branco Reserva 2000

Onhan se nyt jossain määrin yllätyksellistä, että nimenomaan ranskalaisesta viinikaupasta löytyi 15-vuotias Esporao Reserva Branco. Siinä mielessä riskiostos, että Portugalin valkkareiden ikääntymisestä ei itselläni ollut ennen tätä käytännössä minkäänlaisia kokemuksia. Ulkoisesti siisti ja nestemääränsä puolesta erinomaisesti säilynyt puteli sekä 15 euron hintalappu eivät päätä jäädyttäneet, joten arpa oli heitettävä. Heti korkkauksen jälkeen kävi selväksi, että oltiin loisto-ostoksen äärellä.

esporao1970-luvun alussa perustettu Esporao hoitaa hommat viljelystä lähtien aina kellarityöskentelyyn saakka modernilla meiningillä. Talo on maassaan iso tekijä ja tehnyt mainioiden viiniensä kautta koko Alentejon aluetta tunnetummaksi maailmalla.

Lasiin lorisi upean väristä, meriphkan eri sävyjä muistuttavaa kamaa. Tuoksusta löytyi kiehtovasti ikääntynyt ja oksidoitunut setti hunajaa ja kuivattuja hedelmiä. Paletilla varttunutta, kuivaa hedelmäisyyttä, jolle kivasti virkeytensä säilyttänyt hapokkuus antoi taustatukea. Se, mikä tekee tästä viinistä loistavan, on kaikkien eri osa-alueiden saumaton harmonia yhdistettynä tyylikkäästi ikääntyneen viinin moniulotteisuuteen. Jälkimaku oli pitkä, kuiva ja sitä maiskutteli mielellään niin pitkään, että olikin jo aika ottaa seuraava kulaus.

Esporao Reserva Branco oli todella upeasti ikääntynyt valkoviini, jonka ulosanti ei pahemmin jättänyt toivomisen varaa. Jos tyylillisesti esim. Lopez de Heredian Viña Tondonia Blancot uppoaa, niin sitten kyllä uppoaa tämäkin. Mainio kumppani myös kantarellikastikkeelle. 5 / 5 staraa.

 

Lounaalla Sergio Hormazábalin ja Viñas Ventisqueron viinien kanssa.

Chilessä 1990-luvun lopulla toimintansa aloittanut Viñas Ventisquero omistaa ja viljelee viiniä yhteensä 1700 hehtaarin alueella Maipon, Casablancan, Leydan ja Colchaquan alueilla. Tuotannosta jopa 80% suuntautuu vientimarkkinoille, mikä lienee Chilen tuottajille melko tavanomainen lukema. Jo pelkästään tällainen määrä tarhapinta-alaa on vanhan maailman perusviinitaloihin verrattuna niin hurja määrä, että päätin lampsia Groteskiin lounaalle kuuntelemaan viinintekijä Sergio Hormazábalin näkemyksiä ja kokemuksia Viñas Ventisqueron viinipuuhista.

Nelikymppinen Sergio Hormazábal on viinintekijä, joka etsii uusia ideoita jatkuvasti. Suomeen tullessaan hän oli poikennut matkalla Portossa ja Dourossa tutustumassa makeisiin viineihin. Suomesta herra taasen aikoi viipottaa Belgian, Hollannin ja Ruotsin kautta Italiaan ihmettelemään saapasmaan vinkkuja. Ei siis ole kovinkaan yllättävää, että myös yhtiön tarhoilla tehdään jatkuvasti uusien lajikkeiden koeistutuksia ja kellareissa miksaillaan monenmoisia mielenkiintoisia blendejä. Ranskan Montpellieristä enologiaoppiaan ammentanut Sergio löytää innoituksensa pääosin vanhan maailman klassikkoalueiden lajikkeista ja blendeistä.

Alkuun lautaselle mätiä, crème fraichea ja perunaohukaisia sekä kyyttömozzarellaa, poltettua parsakaalia ja kuivattuja tomaatteja. Laseihin Yali National Reserva-sarjan valkoviineistä Sauvignon Blanc ja Gewürztraminer vuosimalllia 2013. Näistä Sauvignon Blanc on hyvin tyypillinen ja puhdaspiirteinen uuden maailman sauvignon blanc, jonka trooppisviritteisestä paketista löytyy takuuvarmalla otteella herukan lehteä, ruohoisuutta ja karviaista. Toimivuus mädin ja lettujen kanssa oli hyvää luokkaa. Gewürztraminer on taas hieman minimalistisemman linjan tapaus, josta toki löytyy sitä lajikkeelle tyypillistä litsiä ja kukkaisuutta, mutta viini on piristävällä tavalla kuivempi, suoraviivaisempi ja tiukempi, kuin uuden maailman Gewürztraminerilta voisi odottaa. Yllättävän kova suorittaja esim. poltetun parsakaalin kaverina.

Pääruokana 14 pvää raakakypsytettyä Black Angus ulkofileetä, Ahvenanmaan luomukaritsankaretta sekä grillattuja kasviksia. Nämä toki Groteskin tapaan täydellisesti Big Green Egg-grillattuina. Kerrottakoon vielä, että alla olevassa lihakuvassa lautasasettelu ei ole todellakaan Groteskin käsialaa, vaan edustaa allekirjoittaneen taidonnäytettä naivistisen taiteen genressä. Laseihin ensin National Reserva-sarjan Syrah ja Carménère vuosimallia 2012. Molemmat viinit ovat helppoja ja suoraviivaisia valintoja, kun haetaan mutkattoman marjaisia viinejä vaikka perusgrillailun kyytipojaksi. Carménèren viherpippurisuus tuntui komppaavan kelvollisesti myös grillattujen kasvisten makuja, Syrah oli taas selkeästi paremmin omalla toimialueellaan mediumkypsän lihasektorin kanssa. Kympin perusviineiksi ihan kelvollisia ostoksia.

Otteet kovenivat selkeästi, kun laseihin kaatui Vertice sekä Pangea Syrah 2008. Näissä viineissä on konsultoitu myös legendaarista aussiviinintekijää John Duvalia, jolta tuskin loppuu Syrah’n suhteen näkemykset kesken. Duvalin avulla viinien focusta oli siirretty voimakkaammasta hedelmäpommituksesta maltillisempaan ja harmonisempaan suuntaan. Apaltasta 500 metrin korkeudesta tuleva Vertice (51 % Carménère, 49 % Syrah) esitteli täyteläistä, mutta samalla moniulotteista ja yllättävän eleganttia meininkiä. Tumman kirsikkainen, karhunvatukkainen ja hiukan savuinen viini oli satavarma kumppani Black Angus ulkofileelle. Pangea (100 % Syrah) oli lounashetken ylivoimainen tähti. Niinikään Apaltasta, joskin hieman eri alueelta tuleva, hieman jo kehittynytkin viini piti hedelmänsä hyvin kurissa, ollen kuitenkin lajikkeelle tyypillisen savuinen, karhunvatukkainen ja lihaisa. Uuden maailman viiniksi varsin maltillisella otteella lipuva ja moniulotteinen Syrah, jonka toimivuus  luomukaritsankareen kanssa oli erinomaista luokkaa. Tuskin olen kovin väärässä, jos väitän, etteivät Duvalin opit ole todellakaan menneet hukkaan. Samaisella Pangealla onnistuttiin vielä lopuksi kampeamaan nurin jälkiruokana tarjoiltua suklaakakkua, vieläpä aivan sääntöjen puitteissa.

Viikon Copa – Esporão Reserva 19,90 €

Ainakin 2000-luvun puolivälissä vielä Alkon perusvalikoimassa majaillut ja käsittääkseni melko suosittukin Esporão Reserva teki jossain välissä mystisen katoamistempun, jonka suunnitelmallisuudesta tai tarkoitusperistä ei ole tarkempaa tietoa. Monien punaviinisieppojen iloksi samainen tuote teki paluumuuton listoille kuluvan vuoden heinäkuun uutuuksien joukossa, hyvä niin.

Esporão Reserva tulee Portugalin Alentejosta, jonka profiili viinialueena on ollut jo jonkin aikaa mukavassa noususuhdanteessa. Alentejon ilmasto on sekoitus välimerellisyyttä ja mannermaisuutta. Kesäisin on kuivaa ja kuumaa, mutta toisaalta tämänkin viinin kotitarhoilla Reguengosissa on talvella suhteellisen kylmää. Hyvin kuivuutta kestävä Trincadeira-lajike on viljelijöiden suosiossa ja yleinen tapa tehdä punaviiniä on blendata sitä Aragonezin kanssa. Ja kuinka ollakaan, näin on toimittu myös Esporão Reservan kohdalla. Pullon sisällöstä vastaavat Aragonez (40 %), Trincadeira (40 %), Cabernet Sauvignon (10 %), Alicante Bouschet (10 %). Viiniä on kypsytelty vuoden verran tammessa ja pulloissa toinen mokoma. Vain kolmannes käytetyistä tammitynnyreistä on ollut uusia.

Tummanpunaisen viinin tuoksussa on paahteisuutta, tummaa kirsikkaa ja karhunvatukkaa. Täyteläisessä maussa on kypsiä tummia kirsikoita, karhunvatukkaa, paahteisuutta ja mausteisuutta. Pehmeä tanniinisuus ja sopivan napakka hapokkuus tasapainottaa runsasta makumaailmaa. Pitkä jälkimaku on mausteinen.

Esporão Reserva on viihtynyt meillä hyvin runsasmakuisten lihapatojen seurassa, enkä näe mitään erityistä syytä miksei sitten viihtyisi teilläkin. (Kuvan © Alko)

Testissä Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 D.O. Toro

Copatinton testipenkissä alkoi jälleen tapahtua, kun Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 törähti paikalle. Viinille todettiin tarpeelliseksi suorittaa rutiinitoimenpiteet, eli välitön korkkaaminen ja ankara analyysi.

Viimeksi Copatinto nautti kyseistä maataloustuotetta juhannusaattona 2010 Salamancan keskusaukiolla Plaza 23-ravintolassa. Vuosikerta oli tuolloin 2001 ja noin yhdeksänvuotias viini oli täydellisessä kunnossa. Ravintolan ystävällismielinen tarjoilija ymmärsi erikseen kertomattakin suomalaisen juhannuksen ja grillaamisen kuuluvan tiiviisti yhteen. Niinpä pöytään kannettiin tilanteen vaatimat komponentit – tirisevä grilli ja kasa lihaa. Pöydässä grillattu chuleton teki saumatonta yhteistyötä viinin kanssa, eikä muutenkaan olosuhteissa ollut nokan koputtamista.

Testiviini on vuodelta 2005, joka on arvioitu vuoden 2001 lailla erinomaiseksi vuosikerraksi. Toron kylän välittömässä läheisyydessä sijaitseva Bodegas Sobreño perustettiin 90-luvun lopussa Riojalaisten viiniheppujen toimesta. Paikallisen Tempranillo-kloonin, Tinta de Toron, kesyttäminen onnistui kavereilta mallikkaasti ja Sobreñon viinit ovat alusta lähtien niittäneet runsaasti erilaisia palkintoja ja kunniamainintoja. Seleccion Especial on puristettu tilan vanhimpien köynnösten valikoiduista rypäleistä ja sitä on kypsytetty 14 kk jenkkitammessa sekä 12 kk pullossa. Reserva viinit eivät ole Toron alueella yhtä yleisiä, kuin muualla Espanjassa ja Gran Reservat ovat suorastaan harvinaisia.

Viinin kehittynyt tuoksu on suorastaan huumaavan herkullinen. Siitä on löydettävissä savua, kahvia, toffeeta, neilikkaa, kypsää tummaa kirsikkaa ja luumua. Vahva, muhkea ja konsentroitunut maku täyttää suun luumuilla, kirsikoilla, moniulotteisella mausteisuudella ja savuisuudella. Napakka tanniinisuus kiristelee ikeniä vielä pitkän ja mausteisen jälkimaun maistuessa suussa. Viini on mukavasti nautittavissa parin tunnin dekantoinnin jälkeen, mutta hyötyy vielä parin vuoden kellaroinnista. Tämä huikean upea viini toimii hyvin esimerkiksi grillatun härän entrecoten, lampaan lihan tai runsaan makuisen suurriistan kanssa.

Finca Sobreño Reserva Especial on ansaitusti kerännyt viinikriitikoilta toistuvasti yli 90 pisteen arvioita. Pullollinen lähtee Keski- ja Etelä-Euroopassa kaupan hyllyltä n. 15-20 euron hintalappu kyljessään, eli hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan. Paikalliseen puulaakiin ei kannata juosta Seleccion Especialia etsimään, mutta yksiulotteisempi ja suoraviivaisempi Finca Sobreño Crianza löytyy A-valinnan perusvalikoimasta

EDIT 18.2.2012: Yllä linkitetty Finca Sobreño Crianza on poistumassa Alkon perusvalikoimasta.