Ryhdikästä täyteläisyyttä Ribera del Duerosta – Valparaíso Crianza 2020 (Alko 17,19 €)

Ribera del Dueron viineissä Tempranillon hedelmän tummasävyinen muhkeus pääsee esiin koko voimallaan. Alueen viinit eivät kuitenkaan ole pelkkää täyteläistä hedelmäpommitusta, sillä erityisesti korkeammalla sijaitsevien tarhojen suuret päivittäiset lämpötilaerot rakentavat viinien selkärangaksi ryhdikästä hapokkuutta.

Valparaiso Crianza Ribera del Duero

Valparaíso Crianza on 100 %:nen Tempranillo, jonka rypäleet tulevat yli 800:n metrin korkeudessa kasvavista yli 30-vuotiaista köynnöksistä. Viiniä on kypsytetty vuoden verran ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta nousee esiin luumua, tummaa kirsikkaa, mustia oliiveja, kahvia ja tammen paahteisuutta. Täyteläinen maku on tuhti, mutta raikkaan hapokkuuden ansiosta ryhdikäs ja selkeäpiirteinen. Reilu annos kypsän samettista tanniinisuutta tukee jämäkkää kokonaisuutta ja johdattelee kohti pitkää miellyttävän mausteista jälkimakua.

Valparaiso Crianza on varsin tyypillinen ja tyylikäs Ribera del Dueron punaviini, josta löytyy runsaasti tummasävyistä hedelmäisyyttä, tuhti sekä mausteisen ryhdikäs rakenne. Erinomainen valinta erilaisten medium-kypsien lihojen seuraan, erityisen hyvä match löytyy grillatuista lihoista. Erinomainen hinta-laatusuhde! 4 / 5 staraa.

Ribera del Dueron muhkeutta pikkupullossa – Legaris Crianza (Alko 12,79 €)

On aina ilahduttavaa, kun monikäyttöisten pikkupullojen monenkirjavaan valikoimaan heilahtaa laadukkaita viinejä. Legaris on Codorniun konsernin 2000-luvun alkupuolella perustama projekti Ribera del Duerossa.

Legaris Crianzan rypäleet (90 % Tempranillo, 10 % Cabernet Sauvignon) tulevat noin 800 metrin korkeudessa sijaitsevilta tarhoilta. Lyhyen kylmämaseraation jälkeen viini on käynyt spontaanisti ja saanut kypsyä 12 kk ranskalaisissa (50%) ja amerikkalaisissa (50%) tammitynnyreissä, joista viidennes on ollut uusia.

Tummasävytteisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, mustia oliiveja, luumua, paahteisuutta ja yrttejä. Täyteläinen maku on muhkea ja tummaa marjaisuutta ryhdittää runsas kypsän samettinen tanniinisuus sekä raikas hapokkuus. Melko pitkä jälkimaku on miellyttävän mausteinen.

Legaris Crianzan tummasävytteinen muhkea marjaisuus, mausteisuus sekä runsas samettinen tanniinisuus tuo mainiosti esiin Ribera del Dueron viinityyliä ja luonnetta. Pikkupullo sujahtaa helposti kassiin tai taskuun ja puolikkaasta riittää mukavasti iloa vaikkapa arki-illallisten kylkeen. Kuin luotu grillatun lihan kumppaniksi. 3,5 / 5 staraa. (näyte saatu maahantuojalta)

Mainio uutuus Ribera del Duerosta – Torre de Golbán Crianza (Alko 14,90 €)

torre-de-golban-crianzaAlkon uutuuksien joukkoon pölähtänyt Torre de Golbán Crianza on yhdeksää viinitaloa eri puolilla Espanjaa pyörittävän Avante Selectan Atalayas de Golbán-projektin tuloksia. Viininvalmistuksen taustalla on mukavasti Ribera del Dueron viineillään mainetta kerännyt Dominio de Atauta, jonka arvostetuimpien viinien salaisuus lienee Atautan kylässä noin 1000 metrin korkeudessa kasvavat varttamattomat ja yli satavuotiaat pre-phylloxera Tinto Fino-köynnökset. Torre de Golbán on niinikään vanhojen (60-80-vuotiaiden) köynnösten Tempranilloa ja kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista kolmannes oli uusia.

Tuoksusta löytyy melko intensiivinen pläjäys tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, yrttejä ja hitunen lakritsia sekä tammen paahteisuutta. Suussa viini on tyypilliseen tapaan muhkean hedelmäinne, mutta pysyy kuitenkin nätisti kontrollissa sopivan hapokkuuden sekä selkeästi tuntuvien, kypsien tanniinien ansiosta. Pitkä lämminhenkinnen jälkimaku viimeistelee paketin.

Torre de Golbán Crianza on täyteläinen ja tumman hedelmäinen viini, joka esittelee nätisti alueensa ja rypälelajikkensa tyypillisiä ominaisuuksia. Erityisen ilahduttavaa on viinin tasapaino ja kontrolli; asioita, jotka eivät aina ole ihan itsestäänselvyys tämän hintaluokan Ribera del Duero-viineissä. Mainio viini runsaammille liharuoille. 4/5 staraa

La Horran tarhojen viljelyperinteet ja potentiaali tyylikkäästi pullossa – Tinto Figuero

Palataanpa vielä hetkeksi keväiselle Espanjan reissulle ja toisen Ribera del Duero-päivän aamuun. Suuntana oli hieman lännempänä sijaitseva La Horra, joka on yksi tämän hetken hehkutetuimmista tarha-alueista koko Ribera del Duerossa. Kun aikoinaan ympäristön vanhoja viiniköynnöksiä revitiin maasta muiden hyötykasvien sekä nuorempien ja tuottavampien köynnösten tieltä, saivat vuorien suojaaman La Horran köyhän maaperän köynnökset jäädä rauhaan. Hyvä niin, sillä nyt alueella voidaan korjata laadukasta satoa “koskemattomilla” tarhoilla kasvavista vanhoista köynnöksistä.

TINTO FIGUERO1Tarhojen maaperä koostuu punasavesta, kalkkikivestä, hiekasta ja sorasta. Alueen biodiversiteettiä edesauttaa mm. se, että kylän 3000 hehtaarin viljelyalasta vain kolmannes on viinitarhoja, lopun koostuessa viljapelloista sekä metsistä. Starttasimme päivän pitkään La Horrassa viiniä viljelleen ja vuonna 2001 viininvalmistukseen laajentaneen Figueron perhetilalla. Figueron 80 tarhahehtaaria kasvavat vain Tempranilloa, jonka klooni on peräisin omista pre-phylloxeraköynnöksistä. Tarhat jakaantuvat 70 eri palstalle, joista 21 on yli 60-vuotiaita köynnöksiä. Lisäksi talo ostaa rypäleitä noin 20 hehtaarin alalta. Pitkän viljelykokemuksen ansiosta tarhatyöskentely on varmoissa käsissä. Viljelyä ei ole sertifioitu luonnonmukaiseksi, mutta kaikessa toiminnassa pyritään minimaaliseen interventioon ja tarhoilla kemikaalien käyttöä vältetään mahdollisimman pitkälle. Viininvalmistuksesta huolehtii Oscar Rodriguez ja talon vuosituotanto yltää 400000 pulloon.

Figuero bottles1Kaikki Figueron viinit ovat siis 100% Tempranilloa, Roble ja Crianza muodostavat noin 80% koko talon tuotannosta. Paras hinta-laatusuhde paikantuu ylläolevan kuvan pulloihin, joista löytää kivasti kontrolloitua hedelmää sekä tyylikkäästi integroituvaa tammisuutta. Figuero 4 Roble 2014 (Espanjassa ~9 €), rypäleet 15-25-vuotiaista köynnöksistä, kypsynyt 4 kk amerikkalaisissa (75%) ja ranskalaisissa (25%) tammitynnyreissä, joista puolet uusia. Tuoksun tummasta kirsikkasta siirrytään sujuvasti kuivaan ja kontrolloituun, tummasävytteiseen hedelmään. Hyvä hapokkuus, kypsä tanniinisuus ja ilahduttava bitterisen rouhea lopetus, joka antaa poikkeuksellisen luonteikkaalle Roble-viinille kivan loppusilauksen. Figuero 12 Crianza 2013 (Espanjassa 14-15 €) Rypäleet 800-840 m korkeudesta 40-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 12 kk käytetyssä amerikkalaisessa (60%) ja ranskalaisessa (40%) tammessa, kahden vuoden pullokypsytys. Kehittynyttä marjaisuutta, Roblea tummempi sävy, mausteisuutta, hedelmä pysyy kuivana ja hyvässä kontrollissa, kypsät tanniinit, tasapainoinen paketti. Viñas Viejas 2012 (Espanjassa 23-24 €) Rypäleet yli 50-vuotiaista kynnöksistä La Horran kaakkoisosan tarhoilta. Kypsytys 15 kk uudessa ranskalaisessa tammessa, vuoden pullokypsytys. Tummaa marjaisuutta ja elegantisti integroituvaa tammisuutta, runsaat ja vielä tässä vaiheessa hiukan kireätkin tanniinit, erittäin pitkä jälkimaku. Upean rakenteen viini, jossa vanhan maailman eleganttia tyyliä, muutaman vuoden kypsytyksellä kehittynee vieläkin upeammaksi kokonaisuudeksi.  Figuero 15 Reserva 2011 (Espanjassa 25-26 €) Rypäleet 800-840 metrin korkeudesta yli 60-vuotiaista könnöksistä. Kypsytys 15 kk uudessa 225 l amerikkalaisessa (50%) ja ranskalaisessa (50%) tammessa, pullokypsytys 2 vuotta. Tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, luumua, yrttejä. Edelliseen verrattuna hdelmeäsektori runsaampi ja kypsempi Myös tammi voimakkaammin esillä. Tyyliltään selkeästi klassinen Ribera.

Figuero bottles2Talon lippulaivasektorin kalliimmat pullotteet nojailevat selkeästi muhkeamman, kypsemmän hedelmän sekä ronskimman tammipläjäyksen suuntaan. Milagros 2010 (Espanjassa 40-45 €) Rypäleet yli 60-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 16 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 3 vuotta. tuotanto 5000 ploa. Marjajogurttia muistuttava pureksittava hedelmäisyys, paljon paksua kypsää hedelmää ja kypsät, mutta reilut tanniinit. Noble (Espanjassa 65 €) Rypäleet kolmelta eri palstalta yli 70-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 21 kk uudessa ranskalaisessa tammessa ja pullokypsytys 18 kk. Tuoksussa after eight-suklaata ja hyvin tummaa marjaisuutta, yrttejä, salmiakkia, sikarilaatikkoa. Muhkean kypsässä hedelmäisessä maussa tuntuu myös pientä makeutta (sokeria 2 g/l), kypsät ja pehmeät tanniinit, samettinen jälkimaku. Tinus 2011 (Espanjassa 250 €) 1000 ploa. Yhden tarhan viini yli 80-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 22 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 15 kk. Tupakkaa, yrttejä, minttua, melko runsas hedelmä, mutta esim. Nobleen verrattuuna tiukemmassa kontrollissa, maun loppuosassa tummaa suklaata ja hieno tanniinirakenne.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Muut kevään 2016 Espanjan viinimatkan postaukset: Laadukkaamman ja aidomman Ruedan asialla – Bodegas Menade, Pomminvarmaa laatua Torosta – Teso la Monja, Modernimpaa Toroa – Bodegas San Román, Luxus-brändin hohtoa ja vahvaa konsentraatiota – Bodegas Numanthia, Perhe joka nosti Toron Viinikartalle – Bodegas Fariña, Ribera del Dueron helmi – Dominio de Pingus

Ribera del Dueron helmi – Dominio de Pingus

Kevään viinimatka Espanjassa jatkui Ribera del Dueron puolelle ja ensimmäinen aamu alkoikin todella kovissa merkeissä, sillä vuorossa oli maineikas Dominio de Pingus. Tanskassa syntynyt Peter Sisseck ajautui aikoinaan setänsä viinitilalle Bordeaux’hon ja on ammentanut sieltä myös viinioppinsa. Ribera del Duero ei ollut varsinaisesti Peterin ykkössuunnitelmissa, mutta 80-luvun lopulla alueella tarhahankintoja tehdessä asiat loksahtelivat siihen malliin, että 90-luvun alussa Peter päätyi työskentelemään Hacienda Monasteriolle. Lämmin vastaanotto ja alueen potentiaali käynnistivät nopeasti haaveet ja suunnitelmat myös omasta projektista. Ensimmäiset viinitarhat Peter kertoo valinneensa pelkällä intuitiolla, tosin puoliksi virnuillen. Sopiva bodegakin löytyi päivittäisen työmatkan varrelta. Alussa Peter paiski päivät hommia Hacienda Monasteriolla ja yöt omalla tilalla.

Hankitut tarhat olivat jo valmiiksi luomuviljeltyjä ja vuodesta 2000 Dominio de Pingus on ollut biodynaaminen, lukuunottamatta sopimusviljelijöiden kanssa yhteistyössä valmistettavaa PSI’tä. Osa biodynaamisista opeista on ammennettu ranskalaisilta asiantuntijoilta ja loppu on pitänyt vain opetella itse. Peter kertoo biodynaamisuuden merkitsevän hänelle sitä, että annetaan tarhojen herätä eloon ja biodiversiteetin kukoistaa. Esim. kasvien kannalta hyödyllinen mykorritsa-aktiviteetti köynnösten juuressa on biodynaamisesti viljellyillä tarhoilla suurempaa. Peterin mielestä nykyviljelyssä ajatellaan asioita liikaa ihmisen toimenpiteiden kautta, vaikka itseasiassa kasvu tapahtuu itsestään. Viinipiireissä puhutaan paljon siitä, ettei biodynaamista viiniä todennäköisesti pysty erottamaan sokkona muiden joukosta. Sisseckin mielestä kyse ei ole niinkään sokkotunnistamisesta, vaan siitä, että voi maistaa selkeämmin kaiken sen talentin mitä viinin taustalta löytyy. Pingus1s

Dominio de Pinguksen toiminnassa on mielenkiintoinen kontrasti toisaalta viinitarhojen ja kellarityöskentelyn minimaalisen käpälöinnin ja taas toisaalta huippuvarustellun laboratorion ja aktiivisen tieteellisen tutkimustyön välillä. Pingus tekee tiivistä yhteistyötä yliopistojen kanssa selvittääkseen tieteellisiä perusteita erilaisille toimille tarhoilla ja kellarissa. Toimenpiteitä ei haluta tehdä pelkillä mutu-fiiliksillä, vaan asioille etsitään selityksiä ja perusteita myös tieteellisesti.

Sadonkorjuu tapahtuu vuorokauden viileimpinä tunteina aamuyöllä. Vain parhaat ja terveimmät rypäleet kerätään, ensimmäinen valikointi tehdään jo tarhoilla, seuraavat kellarilla. Pingus suosii mahdollisimman pitkälle whole bunch-fermentaatiota ja valmistuksen aikana pysytellään minimaalisen käpälöinnin linjalla. Jokaisesta käymiserästä kerätään tarkat tiedot, jotta voidaan jo ennakolta arvioida mahdollisia ongelmia ja varautua niihin.Pingus2

Maistelusessio piti sisällään PSI 2014, Flor de Pingus 2014 ja 2015 sekä Pingus 2014 ja 2015. PSI’stä löytyy blogista jo aiemmat postaukset vuosikerroista 2008 ja 2009. Vuodesta 2011 lähtien PSI on sisältänyt 10% Garnachaa, joten makuprofiilikin on hieman muuttunut pehmeämpään ja floraalisempaan suuntaan. Flor de Pingus on 100% Tempranillo, jonka rypäleet poimitaan 22 hehtaarin alueelta, pariltakymmeneltä eri palstalta. Viini käy terästankeissa ja kypsyy 16-18 kk tammessa, josta 25 % uutta. Pingus on niinikään 100% Tempranillo 4,5 hehtaarin alalta, seitsemältä eri palstalta. Käyminen avoimissa tammisäiliöissä, kypsytys 20-22 kk ranskalaisissa tynnyreissä, ei lainkaan uutta tammea. Käytössä olevan tammen laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota.

Vuosikerran 2014 Flor de Pingus ja Pingus vaikuttivat hieman pidättyväisiltä ja hillityiltä, kun taas vuosikerta 2015 on selkeästi avoimempi, rehevämpi ja villimpi. Tyylillisesti molemmat viinit ovat samalla linjalla ja niistä löytää selkeitä Bordeaux-vaikutteita. Ribera del Dueron täyteläiseen perustyyliin verrattuna näissä on poikkeuksellisen ilmava meininki, elegantti rakenne sekä upea tasapaino. Moniulotteinen tummien marjojen, mausteisuuden ja kukkaisuuden rakentama makusektori pysyy hienosti kontrollissa tiukan hapokkuuden sekä hienojakoisen tanniinirakenteen kyydissä. Tammi integroituu todella nätisti muuhun kokonaisuuteen. Makuprofiililla mitattuna matka Flor de Pinguksesta Pingukseen ei ole valtavan pitkä, mutta on pakko myöntää, että Pinguksen harmonia ja eleganssi on jotain sellaista, mitä en ole espanjalaisten viinien osalta aiemmin kokenut.

Vaikken olekaan kalliiden ikoniviinien suuri kannattaja, nämä maistettuani on todettava viinien olevan täysin maineensa arvoisia. Hintapolitiikka potkii Pinguksen kohdalla 3- ja 4-numeroisilla lukemilla pahasti päähän (Alkon erikoisvalikoima 772,80 €), mutta kysyntä ylittää helposti tarjonnan joka vuosi. Flor de Pingusta uskaltaisin jopa väittää noin 80 € pullohinnalla (Alko 84 €)  suhteellisen hyväksi ostokseksi. Hyvän vuosikerran osuessa kohdalle joku voi pitää näitä jopa sijoituskohteina.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Ikääntyneempää reservaa Ribera del Duerosta – Viña Mayor Reserva 1991

Viña Mayor on saanut alkunsa 80-luvun puolivälissä Ribera del Duerossa ja kuuluu Barcelo-konserniin, jolla on isojen tuottajaryhmittymien tapaan tuotantoa useilla alueilla Espanjassa. Varsinkin Roblea ja Crianzaa löytää monesti Espanjassa ihan niiden pienempienkin markettien Ribera del Duero-osastolta kohtuuhintaan, joten mihinkään sen suurempiin metsästysoperaatoihin ei näiden suhteen tarvitse ryhtyä. Yleisesti ottaen Viña Mayorin viineistä on jäänyt meikäläiselle hiukan tasapaksu fiilis. Ihan hyvin tehtyjä, mutta jossain määrin niistä on uupunut persoonallisuutta ja luonnetta. Jokin aika sitten sattui kohdalle Viña Mayorin Reservaa vuodelta -91 siinä määrin edukkaaseen hintaan, että tuli hankittua pari pulloa kaappiin pötköttämään. Kun olimme viettämässä jouluksi hankitun Iberico-kinkun “läksiäisiä” ja pöytään oli tulossa kinkun rippeiden lisäksi spelttileipää, muutamia juustoja ja sen semmoista, päätin kokeilla missä tämän pullon kohdalla mennään.

Viña Mayor Reserva 1991Tuoksusta löytyy odotetun selkeästi kehittyneitä piirteitä, paahteisuutta, savua, tupakkaa ja  reilusti tammea. Paletilla viinin kehittynyt hedelmäisyys on aika kivasti elossa, mutta happo- ja tanniinisektori ovat siirtyneet suurimmalta osin terminaalivaiheeseen. Tammi on kokonaiskuvassa aavistuksen dominoivaa sorttia, eikä mitään erityisen moniulotteisia piirteitä nouse esiin. Ollaan siis jotakuinkin odotusten mukaisissa fiiliksissä, vaikka ikääntyneen viinin mukanaan tuoma charmi nostaakin selkeästi tunnelmaa.

Viña Mayor Reserva 1991 on hieman jo hiipumaan päässyt, mutta ikääntyneen viinin  charmilla ihan mukavasti puutteitaan paikkava viini. Kypsytyspotentiaalia ei enää ole, joten jos tällaisia nyt jostain syystä sattuisi olemaan hallussa, suosittelen vapauttamaan kellaripaikat niitä enemmän kaipaaville. 3 / 5 staraa.

Kypsään ikään ehtinyt Ribera del Dueron punkku – Condado de Haza 1999

Ribera del Dueron punkkuja on tullut maisteltua varsin runsaasti, mutta yli kymmenenvuotiaita tapauksia olen korkkaillut hyvin harvoin. Taitaa olla niin, että yleisesti ottaen Ribera del Dueron viinejä pidetään lyhyemmän kellaripotentiaalin tavarana esim. Riojalaisiin verrattuna. Tai sitten näitä vaan on tykätty ja totuttu kiskomaan nuorempina huiviin. Alueen viinien muhkealla hedelmäisyydellä ja usein myös pehmeämmällä tanniinisektorilla on varmasti osansa asiassa. Jokin aika sitten päätin korkata kuudentoista vuoden ikään ehtineen Condado de Hazan ja odotin jännityksellä, mitä tuleman pitää.

Condado de Haza 1999Condado de Haza sai alkunsa, kun Pesqueran viineillä mainetta niittänyt Alejandro Fernández iski 80-luvun lopulla silmänsä Duero-joen varrella sijainneeseen hylättyyn maa-alueeseen, joka vaikutti täydelliseltä viljelypaikalta Tempranillolle. Alueen omistus ja palstat olivat pirstaloituneet lukuisten eri tahojen haltuun ja vaadittiin vuosikausien neuvottelut, ennenkuin hankinnat saatiin lopullisesti toteutumaan. Nykyään Condado de Haza viljelee samaisella alueella noin 200 hehtaaria Tempranilloa.

Vaikka en mikään tammiallergikko olekaan, niin pakko myöntää, että aiemmat nuoremmassa iässä korkkaamani Condado de Hazat ovat olleet melkoisen tammidominantteja tapauksia. Oli siis tässäkin mielessä mielenkiintoista tuupata korkkiruuvia 16:n vuoden ikään ehtineeseen pulloon ja ottaa selville, onko ajan hammas onnistunut integroimaan jenkkitammea paremmin muuhun kokonaisuuteen. Condado de Haza on siis 100% Tinta del País eli Tempranillo. Viini on valmistettu espanjalaisella, tammea karttamattomalla old-school meiningillä ja kypsytetty 15 kk (461 päivää) amerikkalaisessa tammessa.

Kehittyneessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kahvia, nahkaa, tammea ja syksyisen metsän tuoksua. Paletilla erinomainen yhdistelmä kehittynyttä, moniulotteisen eläväistä hedelmää, kivasti säilynyttä hapokkuutta sekä kypsien tanniinien hentoa puristusta. Tammi integroituu nyt muuhun kokonaisuuteen loistavasti ja koko paketti on miellyttävän harmoninen.

Condado de Haza 1999 oli ehkä jossain määrin yllättävänkin tyylikkäästi kehittynyt, vivahteikas ja kiehtovan eläväinen punkku. Vaikka tuottajan drinking window olikin jo kauaksi taakse jäänyttä elämää, väittäisin viinin olleen kuudentoista vuoden iässä aivan loistavassa vaiheessa. Varsinkin, jos pitää vielä kivasti rakenteensa säilyttäneestä, mutta silti selkeästi ikääntyneestä viinistä. 4 / 5 staraa.

Harvinaisempi valkoinen Castilla y Leónista – Garcia Viadero Blanco de Albillo 2013

Castilla y Leonin maakunta tunnetaan lähinnä tuhdeista punaviineistään ja valkoviinisektorissakin selkeä ykkönen lienee Ruedan Verdejot. Alueen tarhoilta löytyy kuitenkin pieniä määriä hieman harvinaisempaa valkoista espanjalaista alkuperäislajiketta, Albilloa. Espanjan viranomaiset ja tuottajat eivät erottele tilastoissaan ja informaatiopläjäyksissään Albillon eri alalajeja, joten on tyydyttävä olettamaan kyseessä olevan Albillo Real tai Albillo Mayor. Erilaisia Albilloja kasvaa pieniä määriä siellä sun täällä ja sen yleisin kohtalo on tulla blendatuksi muiden lajikkeiden sekaan. Yksi Albilloa lajikeviiniksi kesyttämään alkaneista tuottajista on erityisesti Ribera del Dueron punaviineillään mainetta niittänyt Bodegas Valduero.

Viadero 2013Garcia Viadero Blanco de Albillo on siis 100%:nen Albillo. Rypäleet ovat kypsyneet 12-vuotiaissa köynnöksissä noin 800-900 metrin korkeudessa. Viiniä ei ole kypsytetty tammessa, eikä suodatettu. Alkoholitason asettuminen alueen muuhun tuotantoon nähden yllättävänkin matalaksi (12,5%) on positiivinen yllätys. Tuoksusta löytyy päärynää ja limeä, ananaksen suuntaan kallistuvaa trooppisuutta, hitunen vaaleaa kukkaisuutta sekä edellisiä kahta selkeämmin taustalta esiin kampeavaa mineraalisuutta. Runsaanoloisella viskositeetillä liikkeellä olevan viinin makusektori ei paukuttele henkseleitä, vaan runko rakentuu hillityn hedelmäisyyden, yrttisen mausteisuuden, mineraalisuuden sekä kokonaisuutta sopivasti raikastavan hapokkuuden pohjalta. Jälkimaku jatkaa vielä varsin pitkään paletin luomissa tunnelmissa.

Varsin herkullinen viini, josta löytyy myös mukavasti luonnetta ja persoonallisuutta. Kyseinen pullo lähti matkaan Tallinnasta Järven Selveristä noin kymmenellä eurolla, Espanjassa viini kustantaa pari euroa vähemmän. Viaderoa kulautteli varsin mukavasti ihan sellaisenaan lämpimänä kesäpäivänä, ruokapöydässä yhdistelisin selkeämakuisia, ei liian mausteisia kala- ja äyriäisruokia. 4 / 5 staraa.

Dominio de Pingus Psi 2009

Joukko viinibloggaajia kokoontui lauantaina 8.3.2014 nautiskelemaan WMW:n räätälöimää kuuden ruokalajin illallista sekä arvuuttelemaan nippua viinejä sokkona. Ceestashopin Christian oli tällännyt pöytään uusia Lehmann Glassin Oenomust-sarjan laseja, joista tuntuikin irtoavan kiitettävästi aromeja. Itse kannoin korteni kekoon Dominio de Pingus Psi 2009:llä, joka oli nakitettu pääruokavuoroon Laid-Back Sommelier- ja Rypäleistä Viis!-blogien pullojen kanssa. Viinin taustoista selviää enemmän saman viinin 2008-vuosikerrasta raapustamastani jutusta. Lyhykäisesti vedettynä kyse on vuonna 2006 Pinguksen käynnistämästä yhteistyöprojektista paikallisten viljelijöiden kanssa, jossa pyritään kohentamaan vanhojen köynnösten rypälelaatua huolellisemmilla ja luonnonmukaisemmilla toimintatavoilla.

Pullo valikoitui mukaan toisaalta siksi, että se on laadukas ja selkeärakenteinen yhden lajikkeen viini ja toisaalta taas siksi, ettei se lähtökohtaisesti edusta stereotyyppisintä Ribera del Dueroa, eikä näin ollen olisi totaalisen helppo rasti. Psi  on valmistettu vanhoista Tinta Fina-köynnöksistä käsin kerätyistä rypäleistä. Viini on maseroitunut pitkään ja rauhallisesti. Kypsytys 18 kk osittain pienissä ja osittain isoissa ranskalaisissa toisen ja kolmannen kierron tammitynnyreissä. Viiniä ei ole suodatettu eikä kirkastettu.

Heti alkumetreillä selvisi, että -09 on laadullisesti selkeästi aiemmin maistamaani -08 parempi. Ero selittynee toisaalta vuoden 2008 hankalammilla sääolosuhteilla, mutta oletan myös, että jokainen kokemusvuosi tuo oman laatulisänsä näinkin tuoreen projektin lopputulokseen. Alussa kovin pidättyväinen viini antaa nokkaan tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta sekä hentoisemmin lakritisia ja tammea. Melko täyteläinen maku on vielä keskipaletin osalta aavistuksen sulkeutunut, mutta yleisilme jatkaa tuoksun viitoittamalla polulla. Ryhdikäs hapokkuus ja ikeniä napakasti rypistelevät tanniinit tukevoittavat runkoa. 13,5 %:n alkoholipitoisuus integroituu hyvin muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku on mausteinen ja aavistuksen pippurinenkin.

Psi 2009 on nuori veijari, joka ei vielä tässä vaiheessa suostu antamaan lasissa kaikkeaan. Siitä on kuitenkin löydettävissä ison luokan potentiaalia ja se hyötyy nätisti vielä useamman vuoden kellaroinnista. Viinin yhteispeli pitkään kypsyneen Iberico-possun niskan ja ohraton kanssa oli erinomaisella tasolla. Psi 2009:lle irtoaa hieman edellistä vuosikertaa paremmat 4 / 5 staraa. Kurkkaa seuraava Tête de Moine-juuston ja kurpitsapikkelssin kanssa tarjottu Chateau Musar Blanc 2001 WMW:n sivuilta sekä sahramilla marinoidun keltaisen luumun, vadelman ja tammilastuilla maustetun patisserian kanssa tarjoiltu Exclusive Hillbillyn Sauternes vuodelta 1986.

 

 

 

Halon Cosecha 2008

Reissun päällä tulee aina silloin tällöin iskettyä kourat tarjouslaarien houkutuksiin. Näin pääsi käymään tämänkin pullon kohdalla. Viinin takana on vuonna 2003 perustettu Bodegas Pagos de Mogar, Espanjan Ribera del Duerosta. Putiikki lykkii markkinoille noin 75000 pulloa vuosittain Mogar- ja Halon-nimisillä brändeillä. Kevyen kenttätarkkailun perusteella Mogar-nimellä näytettäisiin pullotettavan selkeästi arvostetumpaa tavaraa. Nyt maistettu Halon Cosecha 2008 on 100 %:nen Tinta Fina (Tempranillo), jota pullonkylkitekstien mukaan (muistaakseni) oli kypsytetty 8 kk tammessa.

Nuorekkaan oloinen tuoksu tuo välittömästi mieleen uuden maailman punaviinit pienimuotoisella rikkipöllähdyksellä terästettynä. Pienen tuulettelun jälkeen nokka löytää kypsää kirsikkaa, herukkaa, metsämansikkaa ja vaniljaa. Makusektorilta löytyy kypsää ja hiukan makeaakin mehumaisuutta sekä melko vaatimattomalla tavalla integroituva happo- ja tanniinisektori. Tanniinien osalta reilumpi ikenien kiristysvaihde iskeytyy päälle paletin loppuosassa, kuin puun takaa. Kokonaisuus jää vaatimattomaksi ja suhteellisen karheaksi, eikä kunnollista tasapainoa ei saavuteta missään vaiheessa. Etikettiin printattu 13,5 % alkoholiakin puskee läpi valitettavan reippaasti.

Tästä viinistä on vaikea löytää alkuperää. Mikään ei erityisemmin tunnu viittaavan Ribera del Dueroon. Sokkona olisin varmaankin sijoittanut viinin jonnekin Chileen ja veikannut rypälekoostumukseksi jotain Cabernet-vetoista blendiä. Noin kahdeksan euron ostohinta ei vienyt konkurssiin, muttei myöskään tarjoillut vastineeksi mitään sellaista, mistä nyt erityisesti kannattaisi maksaa. 1,5 / 5 staraa.