Täyteläinen Syrah Rannikolta – Land’s End Syrah 2018 (Alko 21,89 €)

Erikoiserien Etelä-Afrikka-teeman siivittämänä Alkon hyllyille on heilahtanut Du Toitskloofin Land’s End Syrah. Viinin rypäleet tulevat mielenkiintoiselta alueelta ja nimensä mukaisesti aivan Etelä-Afrikan kärjestä Cape Agulhasista. Viilentävien merituulien ja pienten satomäärien kautta rakentuu ryhdikkäitä viinejä, joissa on runsaasti konsentraatiota ja mainiosti lajikkeensa ominaispiirteitä.

Tuoksussa on kypsää mustikkaa, karhunvatukkaa, luumua ja hieman mausteisuutta. Täyteläinen maku on samettisen pehmeä, mutta silti ilahduttavan ryhdikäs ja raikas. Pehmeä tanniinisuus ryhdittää viinin makua ja vie tummien marjojen sekä mausteisuuden sävyttämään pitkään jälkimakuun.

Land’s End Syrah on samettisen pehmeä, ryhdikäs ja ilahduttavasti Syrah’n ominaispiirteitä esiintuova, täyteläinen punaviini. Viini viihtyy parhaiten medium-kypsien punaisten lihojen tai pidempään kypsytettyjen juustojen seurassa. 4 / 5 staraa.

Naturaaliskenen helmiä – Andrea Calek Babiole

Naturaaliviinien huomioarvo on viime aikoina ollut selkeässä noususuhdanteessa viininystävien keskuudessa. Omiin viininautintoihin naturaaliviinit ovat tuoneet virkistävää vaihtelua, piristystä ja monessakin mielessä hauskoja hetkiä. Yksi itselle kovimmin kolahtaneista ranskalaisista naturaalituottajista on ollut alunperin Tsekkoslovakiasta lähtöisin oleva Andrea Calek, joka työskenneltyään mm. Provencen ja Beaujolais’n viinitiloilla pisti 2000-luvun loppupuolella pystyyn oman viinitilan Rhônen laaksoon. Mies ei pahemmin itsestään ääntä pidä, mutta viinit ovat onnistuneet niittämään varsin kovaa mainetta.

Jokin aika sitten tuli korkkailtua Pärnulaisesta viinibaarista viime syksynä hankittu Andrea Calekin Babiole, joka on Syrah ja Grenache-blendi vuodelta 2014.

Tuoksusta löytyy rypälelajikkeiden luonteeseen sopivasti mustikkaaan ja vadelmaan vivahtavaa todella raikasta marjaisuutta. Pieni pippurinen ja savuinen mausteisuus lymyilee taustalla. Suussa raikas ja pirteä meno jatkuu tuoksun suuntaviivoilla ja ryhdikäs hapokkuus sekä sopiva kypsien tanniinien rutistus pitää paketin nätisti nipussa.

Andrea Calek onnistuu Babiolessa yhdistelemään samaan pakettiin hauskaa ja kepeän raikasta hedelmäisyyttä sekä vakavasti otettavan kiehtovaa, syvällistä sekä ryhdikästä rakennetta. Babiole on siinä mielessä poikkeuksellinen viini, että se nostaa naamalle iloisen virneen, mutta pysyttelee silti erittäin haastavana, mielenkiintoisena ja vakavasti otettavana viininä. Babiole on parhaimmillaan hieman viilennettynä ja sopii erinomaisesti kesäiltojen ihmetteleyyn, grillailuun ja chillailuun. 4/5 staraa.

 

 

Lounaalla Sergio Hormazábalin ja Viñas Ventisqueron viinien kanssa.

Chilessä 1990-luvun lopulla toimintansa aloittanut Viñas Ventisquero omistaa ja viljelee viiniä yhteensä 1700 hehtaarin alueella Maipon, Casablancan, Leydan ja Colchaquan alueilla. Tuotannosta jopa 80% suuntautuu vientimarkkinoille, mikä lienee Chilen tuottajille melko tavanomainen lukema. Jo pelkästään tällainen määrä tarhapinta-alaa on vanhan maailman perusviinitaloihin verrattuna niin hurja määrä, että päätin lampsia Groteskiin lounaalle kuuntelemaan viinintekijä Sergio Hormazábalin näkemyksiä ja kokemuksia Viñas Ventisqueron viinipuuhista.

Nelikymppinen Sergio Hormazábal on viinintekijä, joka etsii uusia ideoita jatkuvasti. Suomeen tullessaan hän oli poikennut matkalla Portossa ja Dourossa tutustumassa makeisiin viineihin. Suomesta herra taasen aikoi viipottaa Belgian, Hollannin ja Ruotsin kautta Italiaan ihmettelemään saapasmaan vinkkuja. Ei siis ole kovinkaan yllättävää, että myös yhtiön tarhoilla tehdään jatkuvasti uusien lajikkeiden koeistutuksia ja kellareissa miksaillaan monenmoisia mielenkiintoisia blendejä. Ranskan Montpellieristä enologiaoppiaan ammentanut Sergio löytää innoituksensa pääosin vanhan maailman klassikkoalueiden lajikkeista ja blendeistä.

Alkuun lautaselle mätiä, crème fraichea ja perunaohukaisia sekä kyyttömozzarellaa, poltettua parsakaalia ja kuivattuja tomaatteja. Laseihin Yali National Reserva-sarjan valkoviineistä Sauvignon Blanc ja Gewürztraminer vuosimalllia 2013. Näistä Sauvignon Blanc on hyvin tyypillinen ja puhdaspiirteinen uuden maailman sauvignon blanc, jonka trooppisviritteisestä paketista löytyy takuuvarmalla otteella herukan lehteä, ruohoisuutta ja karviaista. Toimivuus mädin ja lettujen kanssa oli hyvää luokkaa. Gewürztraminer on taas hieman minimalistisemman linjan tapaus, josta toki löytyy sitä lajikkeelle tyypillistä litsiä ja kukkaisuutta, mutta viini on piristävällä tavalla kuivempi, suoraviivaisempi ja tiukempi, kuin uuden maailman Gewürztraminerilta voisi odottaa. Yllättävän kova suorittaja esim. poltetun parsakaalin kaverina.

Pääruokana 14 pvää raakakypsytettyä Black Angus ulkofileetä, Ahvenanmaan luomukaritsankaretta sekä grillattuja kasviksia. Nämä toki Groteskin tapaan täydellisesti Big Green Egg-grillattuina. Kerrottakoon vielä, että alla olevassa lihakuvassa lautasasettelu ei ole todellakaan Groteskin käsialaa, vaan edustaa allekirjoittaneen taidonnäytettä naivistisen taiteen genressä. Laseihin ensin National Reserva-sarjan Syrah ja Carménère vuosimallia 2012. Molemmat viinit ovat helppoja ja suoraviivaisia valintoja, kun haetaan mutkattoman marjaisia viinejä vaikka perusgrillailun kyytipojaksi. Carménèren viherpippurisuus tuntui komppaavan kelvollisesti myös grillattujen kasvisten makuja, Syrah oli taas selkeästi paremmin omalla toimialueellaan mediumkypsän lihasektorin kanssa. Kympin perusviineiksi ihan kelvollisia ostoksia.

Otteet kovenivat selkeästi, kun laseihin kaatui Vertice sekä Pangea Syrah 2008. Näissä viineissä on konsultoitu myös legendaarista aussiviinintekijää John Duvalia, jolta tuskin loppuu Syrah’n suhteen näkemykset kesken. Duvalin avulla viinien focusta oli siirretty voimakkaammasta hedelmäpommituksesta maltillisempaan ja harmonisempaan suuntaan. Apaltasta 500 metrin korkeudesta tuleva Vertice (51 % Carménère, 49 % Syrah) esitteli täyteläistä, mutta samalla moniulotteista ja yllättävän eleganttia meininkiä. Tumman kirsikkainen, karhunvatukkainen ja hiukan savuinen viini oli satavarma kumppani Black Angus ulkofileelle. Pangea (100 % Syrah) oli lounashetken ylivoimainen tähti. Niinikään Apaltasta, joskin hieman eri alueelta tuleva, hieman jo kehittynytkin viini piti hedelmänsä hyvin kurissa, ollen kuitenkin lajikkeelle tyypillisen savuinen, karhunvatukkainen ja lihaisa. Uuden maailman viiniksi varsin maltillisella otteella lipuva ja moniulotteinen Syrah, jonka toimivuus  luomukaritsankareen kanssa oli erinomaista luokkaa. Tuskin olen kovin väärässä, jos väitän, etteivät Duvalin opit ole todellakaan menneet hukkaan. Samaisella Pangealla onnistuttiin vielä lopuksi kampeamaan nurin jälkiruokana tarjoiltua suklaakakkua, vieläpä aivan sääntöjen puitteissa.

Anima Negra ÀN/2 2005

Otaksuttavasti melko harvat mieltävät Mallorcan lomasaaren vakavastiotettavaksi viinialueeksi. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana harrastettu laadunparannus on kuitenkin alkanut kantaa hedelmää ja yhä useammat viinisiepot raapustelevat merkintöjä vihkoihinsa saaren viineistä. Yksi Mallorcan tunnetuimmista tuottajista on Anima Negra, vaikkakaan sen historia ei ole mitenkään erityisen pitkä. Perustukset on valettu 90-luvun puolivälissä toisen omistajan suvun maitotilan pohjalle ja viininteon painopisteenä on pidetty saaren alkuperäislajikkeita, kuten Callet, Fogoneu, Manto Negre ja Premsal. Ostetuista rypäleistä ja parista viinitynnyrillisestä aloittanut omistajakaksikko on vuosien saatossa kasvattanut tuotannon parinsadantuhannen pullon vuosivauhteihin.

ÀN/2 2005 on pääosin saaren omien alkuperäislajikkeiden blendi (65% Callet- , yhteensä 20% Manto Negre- ja Fogoneu- sekä 15% Syrah). Tammikypsytys 12 kk. Tynnyreistä 70% ranskalaisia ja 30 % amerikkalaisia. 35% uusia tynnyreitä ja 65% 1-3 vuotta käytössä kiertäneitä.

Hieman jo reunoiltaan tiilenpunaan kääntyvä väri ja kehittynyt tuoksu, jossa kirsikkaa, tupakkaa, savua, lantaa sekä mausteisuutta. Keskitäyteläinen maku, jossa kehittyneelle viinille tyypillistä eläväisyyttä ja herkkyyttä. Virkeän hapokkuuden seuralaisena sinnittelee jo voimiensa tunnosta hiipumaan päin oleva tanniinisuus. Pitkässä jälkimaussa on kuivattua kirsikkaa ja mausteisuutta.

ÀN/2 2005 oli juuri nyt vähintäänkin hyvin lähellä parhaita hetkiään. Alamäen alkumetrit ovat jo näkyvissä erityisesti hiipuvan tanniinisektorin osalta, joten lisäkypsytykselle ei ole tarvetta eikä potentiaaliakaan. Lautaselle lastatut lähitilan karitsan parikyljykset toimivat varsin luontevana parituksena viinille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Delas Saint-Joseph Francois de Tournon 2006

Delas Frères on pistetty pystyyn alunperin vuonna 1835 Charles Audibertin ja Philippe Delas’n toimesta. Tuosta hetkestä eteenpäin tilan historiikki pitää sisällään vanhemmille viinitiloille jokseenkin tyyppilliset omistajasukujen väliset naimakaupat sekä isojen viinitalojen laajentumisiin liittyvät yritysostot. Vuonna 1924 tila siirtyi jälkeläisten omistukseen ja nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa – Delas Frères. Alan isot pelurit eivät tohtineet jättää tätäkään tuottajaa rauhaan ja niinpä vuonna 1977 samppanjatalo Deutz latoi riittävän määrän seteleitä tiskiin ja osti putiikin. 16 vuotta myöhemmin oli sitten Louis Roedererin samppanjatalon vuoro napata koko paketti omistukseensa.

Saint-Joseph Fancois de Tournon on 100 % Syrah, jonka käsin kerätyt rypäleet ovat peräisin Vionin, Saint Jean de Muzolsin, Mauvesin ja Tournonin tarhoilta. Kypsytys on kestänyt 10-14 kuukautta 1-3-vuotiaissa tammitynnyreissä. Kyseistä viiniä pukataan markkinoille noin 20000 pulloa vuosittain.

Alkuun tuoksusta löytyy karhunvatukkaa, lihaisuutta, tummaa kirsikkaa ja setripuuta. Pienen hengähdystauon jälkeen mukaan hyökkää vielä nippu yrttejäkin. Melko täyteläinen maku tasapainottelee osuvasti kuivan hedelmäisyyden, napakan hapokkuuden ja silkkisen pehmeän tanniinisuuden välillä. Pitkä jälkimaku viihdyttää tummilla marjoilla ja mausteisuudella.

Pullosta löytyi siis sataprosenttinen Syrah, joka ei uuden maailman pommien tapaan tinttaa voimakasta aromi- ja makumaailmaa suoraan nyrkillä naamaan, vaan esittelee lajikkeen elegantimpia ulottuvuuksia siivosti ja tasapainoisesti. Vajaan kahdeksan vuoden ikään ehtineen viinin balanssi on varsin mukavasti kohdillaan. Tällä kertaa hutkin lautaselle ankanrintaa, mutta viini toiminee kelvollisesti monenlaisten muidenkin liharuokien sekä kypsempien juustojen kanssa. Tallinnan Livikon myymälästä Lootsikadulta 16 eurolla hankittuna sijoittuu kategoriaan loisto-ostos. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Cycles Gladiator Syrah – 11,48 €

Loppiaisen hujakoilla päätettiin muutaman kaverin kanssa tällätä pöytään rankasti ylikypsää possunniskaa sekä viereen puolisokkona muutama uuden maailman Syrah/Shiraz-vinkku. Sekalaisesta viinijoukkiosta erottui positiivisella swengillään Cycles Gladiator Syrah, joka oli ehkä hieman yllätyksellisestikin pöydän huokein puteli. Kyseinen viinihän ei toki ole mikään uutukainen Alkon hyllyillä, mutta ainakin itselläni on tainnut jäädä pari viimeisintä vuosikertaa hörppäämättä, syystä tai toisesta.

Hahn Family Wines’n Cycles Gladiator Syrah sisältää Syrah’n lisäksi myös Petite Sirah’ta, jonka tarkka osuus blendissä jää tässä vaiheessa hämärän peittoon. Rypäleiden ilmoitetaan kasvaneen pääosin Californian Monterey’ssa ja villi huhu kertoo ainakin osan rypäleistä tulevan alueen laadukkaammilta tarhoilta Santa Lucia Highlandsin maisemista. Mene ja tiedä, mutta viiniä on kuitenkin kypsytetty 8-10 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 60 % on ollut uusia.

Tuoksussa on karhunvatukkaa, mustikkaa, savua ja häivähdys tummaa kirsikkaakin. Täyteläisestä mausta löytyy uuden maailman runsasta hedelmäisyyttä, mutta paketti on onnistuttu toteuttamaan tällä kertaa yllättävän kontrolloidusti ja tyylikkäästi. Ryhdikäs hapokkuus ja napakat tanniinit jatkavat miellyttävää soundia. Melko pitkä, mausteinen ja karhunvatukkainen jälkimaku.

Cycles Gladiator Syrah on suoraviivainen, puhdaspiirteinen ja aavistuksen kontrolloivammalla hanskalla toteutettu uuden maailman Syrah. Hintaansa suhteutettuna suorastaan erinomainen tapaus. Tarjolla ollut pulled pork osoittautui hyväksi kaveriksi gladiaattorille. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Dominio de Valdepusa Syrah 2005

Vaikka Syrah kasvaakin nykyään vähän siellä sun täällä Espanjassa, siitä valmistetaan suhteellisen vähän yhden lajikkeen viinejä. Suurin osa Syrah-rypäleistä päätyyn osaksi useamman lajikkeen blendiä. Espanjan ensimmäisiä Syrah-köynnöksiä kuokittiin maahan tiettävästi vasta 90-luvun alkupuolella, joten mitenkään pitkästä historiasta ei voida puhua. Tässä valossa ei ole kovinkaan yllättävää, että kohdalle on osunut nätisti sanottuna varsin rajallinen määrä laadukkaita ja mielenkiintoisia pullotteita. Yksi onnistujista on Espanjan Syrah-pioneeri Dominio de Valdepusa.

Toledon nurkilla sijaitseva Marques de Griñonin Dominio de Valdepusa sai 2000-luvun alkupulella ensimmäisenä Espanjassa Vinos de Pago-laatuluokituksen. Vinos de Pago tarkoittaa tavallaan yhden tarhan tai tilan viiniä ja ko. laatuluokitus voidaan myöntää poikkeuksellisen laadukkaille ja maineikkaille tiloille. Viinit tulee valmistaa sataprosenttisesti omista rypäleistä ja valmistaa kyseisellä tilalla alusta loppuun. Luokituksen oli vuonna 2012 saanut 13 tilaa, joista suurin osa on aiemmin toiminut sen hetkisten D.O.-aluiden ulkopuolella, joko sijaintinsa tai muiden viininviljely- ja valmistusmenetelmiensä puolesta. Käytännössä monille tiloista on myönnetty ihan ikioma D.O.-luokituksensa, kuten D.O. Dominio de Valdepusallekin. Vaikka Vinos de Pago-luokitusta voidaankin teoriassa pitää Espanjan korkeimpana laatuluokkana, ei olé-huutoja ole karjuttu aivan joka puolella Espanjaa. Etenkin maineikkaammat D.O.:t pitäisivät mieluummin alueidensa helmet ylläpitämässä oman alueensa mainetta ja kunniaa, eivätkä ehkä koskaan tule hyväksymään asiaa. Näin ollen Vinos de Pago-tilojen määrä tulee todennäköisesti jatkossakin kasvamaan varsin maltillisesti.   

Dominio de Valdepusan tarhoilla on totuttu rekisteröimään Euroopan korkeimpia aurinkotuntimääriä; Aurinko paahtaa Tagus-joen läheisyydessä kasvavia köynnöksiä noin 3000 tuntia vuodessa. 70-luvulla tilalle istutettiin Cabernet Sauvignonia, 90-luvun alussa Espanjan ensimmäiset Syrah- ja Petit Verdot-köynnökset sekä vuonna 2007 Gracianoa. Viljely- ja valmistusmenetelmät on pyritty hiomaan parhaaseen A-luokkaan ja terroir-filosofiaakin on yritetty siirtää käytäntöön mm. ranskalaisten asiantuntijoiden avustuksella. Tilan vuosituotanto liikuskelee noin 350 000 pullossa. Dominio de Valdepusa Syrah on valmistettu sataprosenttisesti käsinkerätyistä Syrah-rypäleistä. Viiniä on kypsytetty 12-15 kk osittain uusissa ja osittain käytetyissä ranskalaisissa Allier-tammitynnyreissä.

Hieman kehittyneessä tuoksusta löytyy salmiakkia, lakritsia, kypsää karhunvatukkaa, mausteisuutta ja tammea. Täyteläinen ja moniulotteinen maku seurailee tuoksun aromeja. Ryhdikäs hapokkuus ja kypsä, pehmeä tanniinisuus oikovat runsaan kokonaisuuden ryhtiä. 15 %:n alkoholipitoisuus tuntuu paletilla, muttei pääse dominoimaan pakettia. Pitkä jälkimaku on pippurisen mausteinen.  

Dominio de Valdepusan viinit ovat osoittaneet olevansa vuodesta toiseen kovaa kamaa ja ainakin minä rankkaan ne Espanjan punkkusektorin kärkikahinoihin. Alkosta ei tätäkään helmeä löydy, mutta Saksasta tai Espanjasta noin 25 eurolla hankittuna pullon hinta-laatusuhde on erinomainen. Ruokapöydässä viini teki saumatonta yhteistyötä yrttimarinoitujen karitsan sisäfileiden ja uunijuuresten kanssa. 4/5 staraa.

Testissä Laurent Miquel Saga Pegot 2007

Lomailin keväällä muutamia päiviä Languedocin ja Rousillonin alueilla. Tarkoituksena oli kevätauringossa rentoutumisen lisäksi saada edes jonkinlaista kuvaa eri alueiden maastoista ja maaperistä. Puolivallattomasti laaditun matkasuunnitelman yksi lukkoon lyödyistä kohteista oli Laurent Miquelin Cazal Viel Saint-Chinianin alueella. Vuokrakotteron nokka suunnattiin tähän kohteeseen juurikin siksi, että maaliskuun Pro Wein-tapahtumassa maistamani Laurent Miquelin Bardou Saint Chinian 2007 pisti sukat spinnaamaan tennareissa oikein huolella.

Matka Carcassonnesta läpi Minervoisin on yhtä loputtoman tuntuista viinitarhaa, joten maisemissa ei ole ainakaan viinifriikillä valittamista. Hyvinkin mielenkiintoisesta ja pienien kylien umpikujia suosivasta navigaattoriopastuksesta huolimatta Cazal Viel löytyi loppujen lopuksi melko kivuttomasti. Moikkailtuani aikani tilan elukoita, maistelin toki koko tarjolla olleen viinirepertuaarin läpi. Valkoviineistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli Condrieu–tyyliä mukaillen valmistettu Viognier. Punaviinit eivät nytkään tuottaneet pettymystä ja sukissa oli jälleen havaittavissa sen verran liikehdintää, että muutama pullote oli kaapattava mukaan. Yksi kotiin asti raahatuista pulloista oli Faugèresin alueelta tuleva, vajaan parin kympin hintainen Saga Pegot 2007. Kaappasin tilalta neljänneksi viimeisen pullon kyseistä vuosikertaa ja mikäli matkalaukun mittasuhteet olisivat antaneet periksi, olisin toki napannut koko kvartetin mukaani.

Syrah-lajikkeesta valmisettu Saga Pegot tulee siis Laurent Miquelin Faugèresin tarhoilta, jotka suuntautuvat etelään ja ovat kuivalla alueella. Näin ollen tarhoilla tarvitaan hyvin vähän kemiallisia käsittelyjä. Saint Chinianin itäpuolella sijaitsevan Faugèresin maaperässä on runsaasti liuskekiveä, joka on havaittavissa viineissä mm. tietynlaisena mineraalisuutena. Viiniä on kypsytetty 14 kk:n ajan sekä uusissa että toisessa kierrossa olevissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Hyvin tumma ja hieman reunoiltaan violettiin taittuva väri kertoo vähintään sen, ettei ainakaan uutosasioissa ole paukkuja säästelty. Nokkaan työntyy moniulotteinen ja hieman kehittynytkin tuoksu, josta on löydettävissä kypsien tummien marjojen, savun, kahvin ja lihaisuuden lisäksi erittäin kiehtovaa mineraalisuutta. Viinissä on erittäin tuhti rakenne ja tuoksun komponentteja seuraileva maku on todella täyteläinen. Napakassa vireessä oleva tanniinisuus nappaa mukavan puristusotteen ikenistä. Pitkä jälkimaku on moniulotteisen mausteinen. Viini on dekantoituna nautittavissa jo nyt, mutta siitä löytyy selkeästi potentiaalia muutaman vuoden kypsytykseenkin.

Saga Pegot 2007 on niin maukas viini, ettei sen toivoisi loppuvan koskaan. Jatkuva sukkien jaloissa pyöriminen on kuitenkin melko kiusallista, joten lienee asiallista, että tästäkin pullosta löytyy pohja. Copatinto päräyttää Saga Pegotille täydet viisi staraa ja suosittelee lämpimästi tutustumaan ko. tuottajan viineihin.