Tyylikkäitä viinejä eteläisestä Prioratista – Mas d’en Gil

Priorat ei jätä ketään kylmäksi. Tolkuttoman upeat vuoristomaisemat sekä loppumattomat laaksot ja rotkot pitävät huolen siitä, että ihmeteltävää riittää. Liekki syttyy viimeistään llicorella-maaperän maustamien täyteläisten ja moniulotteisten viinien äärellä. Alueen mannermainen ilmasto yltyy kesällä kuumaksi ja kuivaksi, mutta saa viilentäviä vaikutteita välimereltä kantautuvista sekä alueen sisäisistä tuulista. Yksi Prioratin tuulisimmista paikoista on alueen eteläiseen päätyyn sijoittuva Bellmunt, jonka hiukan kovempirakenteinen maaperä tuottaa jykevää, mutta silkkistä Garnatxaa.

Coma

Francesc Gilin vuonna 1860 perustama Mas d’en Gil siirtyi 1930-luvulla Barrillin perheelle ja nykyinen omistaja, Rovira Carbonellin perhe on hallinoinut tilaa vuodesta 1998. Tila kattaa 125 hehtaaria, josta noin kolmannes on viinitarhoja. Lisäksi tiluksilla kasvaa mm. oliivi- ja mantelipuita. Noin 350 metrin korkeudella sijaitsevien tarhojen hoito nojaa nykyään biodynaamisiin periaatteisiin ja vetovastuussa on toimintaa vahvasti luonnonmukaiseen suuntaan vienyt Marta Rovira Carbonell. Muutamat kymmenet erilliset palstat tarjoavat vaihtelevien suuntauksiensa ja muotojensa avulla monenlaisia mikroilmastoja. Näin ollen kullekin lajikkeelle sekä viinityylille voidaan valita viljelyolosuhteiden kannalta ne optimaalisimmat paikat. Päälajikkeet ovat punaiset Garnatxa ja Cariñena, mutta noin 10% tarhoista on valjastettu valkoiselle Garnatxa Blancalle ja Macabeulle. Viinien lisäksi tila pukkaa markkinoille laadukasta oliiviöljyä sekä viinietikkaa.

Mas d'en Gil 3

Kiertelimme Mas d’en Gilin tilalla Martan kanssa ja viinien maisteluun liittyi mukaan myös viinintekijä Antón Lorenzo. Talon tuotanto edustaa melko perinteistä Prioratin tyyliä, mutta esim. kypsytysten suhteen ollaan pikkuhiljaa siirrytty pienemmistä tammitynnyreistä isompiin, jotta viinit ilmentäisivät enemmän rypälelajikkeen sekä kasvuympäristön luonnetta ja vähemmän puun aromeja. Vierailun aikana oli helppo aistia kaikessa tekemisessä pyrkimys laadukkaaseen ja korkeatasoiseen lopputulokseen, mutta toisaalta myös selkeä kunnioitus historiaa, perinteitä ja luontoa kohtaan.

Bellmunt Blanc (Espanjassa noin 13 €) on tilan nuorempien köynnösten Garnatxa Blancaa ja Viognieria. Kepeän raikas, kesäinen ja kypsän omenainen viini, jonka loppumaussa mukana hiukan mantelia ja yrttejä.

Coma Alta 2009 / 2013 (Espanjassa noin 25 €) Coma Vella-tarhan korkeimmilta paikoilta, koilliseen suuntaavilta tarhoila. Garnatxa Blancaa, josta kolmannes kypsyy 6 kk 500 litran tammitynnyreissä ja sen jälkeen 12 kk pulloissa. Tasapainoinen 2013 tarjoilee raikkaampaa omenaa, persikkaa ja yrttejä. Muutaman vuoden vanhempi 2009 näyttää upeasti tyylikkään ikääntymisen merkkejä; upean moniulotteinen ja kiehtova paketti kypsää omenaa, mehiläisvahaa, hunajaa, mantelia ja pähkinää sekä yrttejä.

Coma Blanca (Espanjassa noin 42 €) on talon valkoviinien kärkeä ja valmistettu vanhojen, yli 70-vuotiaiden köynnösten Garnatxa Blancasta ja Macabeusta. Kypsytys 6 kk 500 litran tammitynnyreissä ja sen jälkeen 18 kk pulloissa. Intensiivinen ja tiivis paketti omenaa, melonia, mantelia, villiyrttejä sekä mineraalisuutta. Pitkä jälkimaku jättää miellyttävän mantelisen tunnelman. Vuosikerta 2014 oli vielä hyvin varhaisessa vaiheessa ja lupailee suotuisia kehitysnäkymiä ainakin muutamiksi vuosiksi eteenpäin.

Mas d'en Gil 4

Coma Vella 2009 ja 2012 (Alko vakiovalikoima 31,90 €). Garbinada-tuulesta nauttivilla Coma Vella-tarhoilla kasvaneista Garnatxa ja Garnatxa Peluda-köynnöksistä. Mukana myös pieniä määriä Cariñenaa, Cabernet Sauvgnonia, Syrah’ta, Merlot’ta. Kypsytys 14 kk suuremmissa ja pienemmissä tammitynnyreissä sekä 24 kk:n lepäily pulloissa. Tyylikäs punaviini, jonka lisäetu Suomessa on myynnissä oleva hieman vanhempi vuosikerta -09, – esim. Espanjassa markkinoilta löytyy pääosin muutama vuosi tuoreempia pulloja. Maistelimme sekä 2012- että 2009- vuosikerrat. -12-vuosikerran nuoruuden tiukkuus saa antaa -09:ssä tilaa pehmeämmälle, tummasävyiselle hedelmäisyydelle, jolloin myös yrttinen mausteisuus ja pieni mineraalisuus pääsee paremmin esille. Ikä on tuonut mukanaan myös lempeämmät tanniinit sekä tyylikkäästi integroitunutta tammea. Erittäin tyylikäs ja tasapainoinen viini, joka on varsin hyvässä korkkausiässä.

Clos Fontà (Espanjassa noin 47 €) Eri tarhoilta 47 – 86-vuotiaista Garnatxa- ja Cariñena-köynnöksistä kerätyt rypäleet, kypsytys nykyään 14 kk 1500 litran ja 225 litran tammitynnyreissä ja sen jälkeen 36 kk pulloissa. Maistamistamme viineistä sitä klassisinta Priorat-tyyliä, jossa runsaasti kypsää tummaa hedelmää, jykevä rakenne ja reilu tammisuus. Kymmenen vuoden matka on tehnyt nättiä jälkeä 2007-vuosikerralle ja tumman hedelmäinen ja moniulotteinen paketti saa rinnalleen metsäisiä aromeja sekä tupakkaa. Kypsä ja siisti tanniinirakenne sekä runsas, mutta kivasti muuhun kokonaisuuteen integroitunut tammi.

Nus Vi Dolc (Espanjassa noin 25 €) Makea, pääosin aurinkokuivatuista Garnatxa-rypäleistä valmistettu punaviini. Kypsytys 18 kk 60 litran minitynnyreissä, jotka paikallinen tynnyriseppä on nikkaroinut tilalla käytetyistä tynnyreistä. Todella runsas ja intensiivinen paketti kuivattuja tummia marjoja, kuten esim. mustikkaa ja karhunvatukkaa. Raikas hapokkuus ja lopussa pieni lempeiden tanniinien puristus. Erinomainen kaveri tummalle suklaalle.

Mas d'en Gil 5

(Katalonian viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Leclerc Briant – Biodynaamisia samppanjakuplia

Viime syksynä vierailimme WSET Diploma-koulutuksen opintomatkalla lukuisilla viinitiloilla Saksassa ja Ranskassa. Yksi reissun mieleenpainuvimpia visiittejä oli Epernay’ssa sijatseva samppanjatalo Leclerc Briant.

Leclerc Briant SLeclercien 1600-luvulle ulottuva viljelyperinne laajeni samppanjan valmistukseen Lucien Leclercin ja vaimonsa Jaqueline Briantin toimesta 1800-luvun loppupuolella. Champagnen ilmastolliset olosuhteet sekä kaupalliset paineet eivät houkuttele tuottajia ottamaan riskejä luonnonmukaisten ja biodynaamisten viljelyperiaatteiden muodossa. Leclerc Briant onkin yksi harvoista biodynaamisista tuottajista Champagnessa. Tilalla on kokeiltu luonnonmukaisia menetelmiä jo 60-luvulla ja tarhoja aloitettiin konvertoimaan biodynaamisiksi 80-luvun lopulla. Pitkään taloa ventäneen Pascal Leclercin kuoltua vuonna 2010 tila myytiin amerikkalaispariskunnalle ja samalla talon johtoon astui pitkään mm. Möet et Chandonilla toiminut Frédéric Zeimett. Tarhojen viljelyyn sekä viinin valmistukseen liittyvissä asioissa talo nojaa biodynaamisen viinimaailman huippuasiantuntija Hervé Jestiniin. Leclerc Briantille jäi omistajavaihdosten jälkeen haltuun noin 10 ha tarhoja ja biodynaamisesti viljeltyjä rypäleitä ostetaan mm. sellaisilta kovilta nimiltä, kuin Leclapart ja Ruppert-Leroy. Vuosituotanto liikkuu noin 80 000 pullon paikkeilla.

Leclerc Briant1sLeclerc Briantilla on tehty monenlaisia innovatiivisia kokeiluja, kuten kullattu tynnyri, pienet saviset munan malliset tynnyrit, sekä esim. cuvée, joka kypsyy sakanpoiston jälkeen 60 m meren pinnan alapuolelle upotettuna. Maistelun yhteydessä pääsimme pureutumaan myös bioenergetiikan saloihin, sillä Hervé Jestin kaivoi esiin elämänvoimaenergiaa mittaavan Bovis-mittarin. Hetken kestänyt mittarin heiluttelu antoi maistelluille viineille Hervén kertoman mukaan varsin hyviä tuloksia. Sitä en sitten osaa sanoa, miten tiukan tieteellisen seulan tällainen mittari läpäisee. Lopputuloksen miellyttävyys pulloissa lienee kuitenkin se tärkein mittari.

IMG_20170202_113338

Maistelimme kaiken kaikkiaan 5 samppanjaa. Brut Réserve oli jossain määrin jo ennestään tuttu ja tarjoilee varsin mainion esityksen Pinot Noiria (40%), Meunieria (40%) ja Chardonnay’ta (20%) 4 g/l dosagella vauhditettuna. Rosé Brut on Chardonnay-vetoinen (95%) ja Pinot Noirista (5%) väriä saava, hyvin elegantti ja hillitty rosé, josta löytyy upea tasapaino syvän hedelmäisyyden ja hapokkuuden välillä. Blanc de Meuniers oli yksi omista suosikeistani. Intensiivinen, syvä, energinen meno päättyi erittäin pitkään jälkimakuun. Tätä herkkua on tehty vain 3000 pulloa, eikä viini ollut ainakaan maisteluhetkellä vielä markkinoilla. La Croisette Brut tulee talon Epernay’n tarhalta ja on 24 kk pullokypsytetty 100% Chardonnay. Konsentroitunut hedelmäisyys pysyy tiukasti kontrollissa ja saa tukea runsaasta mineraalisuudesta. Viimeisenä saimme maistella vuoden 2012 Grand Cru-tarhojen Chardonnaysta tammessa valmistuneen Pure Cramant samppanjan, jolle oli tehty sakanpoisto muutama minuutti ennen vierailuamme. Kypsää omenaa, paahtoleipää ja mineraalisuutta todella moniulotteisessa paketissa, päättyen järjettömän pitkään jälkimakuun, aivan loistavaa tavaraa.

Leclerc Briant tekee upeita samppanjoita, joista ei puutu luonnetta eikä persoonallisuutta. Luonnonmukaiset ja biodynaamiset menetelmät on onnistuttu kääntämään haastavista olosuhteista huolimatta voitoiksi ja talon toiminta on samalla osoitus siitä, että tekemisen taso ollessa korkea, on myös lopputulos erinomainen.

López de Heredia Viña Tondonia – Perinteistä ja aitoa Riojaa

Kun viinikirva 1800-luvun loppupuolella hyökkäsi tuhoisasti Ranskan viinitarhoille ja paikallinen viinituotanto romahti, ryhtyivät fransmannit etsimään korvaavaa viiniä mm. Espanjasta. Tilanne oli luonnollisesti erittäin suotuisa myös Riojan viiniskenelle. Ranskankielentaitoinen liikemies Don Rafael López de Heredia y Landeta seurasi toimintaa läheltä ja lähti mukaan bisneksiin. Haron seudun viinillinen potentiaali vakuutti miehen siinä määrin, että nykyäänkin käytössä olevan Bodegan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1877 ja Riojan kolmanneksi vanhin viintalo sai alkunsa. Ranskalaiset viinintekijät olivat ystävällisiä ja tutustuttivat Don Rafaelin viininvalmistuksen saloihin ja ensimmäinen vuosikerta Reservaa iskettiin markkinoille vuonna 1890.

20150529_084850[1]

Vierailun aikana kävi hyvin selväksi, että López de Heredia Viña Tondonialle on ollut erittäin tärkeää vanhojen viininvalmistusperinteiden sekä -menetelmien säilyttäminen. 138 vuotta vanhoista perinteistä pidetään kiinni ja jokseenkin kaikki mitä Bodegassa on näkyvillä, on edelleen aktiivisessa käytössä. Viinien käymisprosessi hoituu villihiivoilla erikokoisissa tammitynnyreissä. Lisäksi kellareiden uumenissa lepäilee kaiken kaikkiaan noin 14000 kypsytystynnyriä, joiden käyttöikä pyörii noin 20 vuoden paikkeilla. López de Heredian oma seppä korjailee ja valmistaa uusia tynnyreitä tarvittaessa. Ongelmaksi alkaa hiljalleen muodostua ammattitaitoisten seppien vähyys. Erityisen vaikeaa on löytää isojen tynnyreiden rakentajia ja korjaajia.  Kaikesta perinteikkyydestä huolimatta viinintekoprosesseja monitoroidaan nykytiedon valossa tiiviisti ja huolehditaan siitä, että prosessit etenevät toivotulla tavalla. López de Heredian ollessa kyseessä, riittävän hitaasti.

Tondonian viinintekijä Mercedes López de Heredia kertoo seuranneensa huolestuneena Riojan viinien persoonallisuuden ja identiteetin katoamiasta. Hänen mielestään yksi avaintekijä asiassa on ollut kaupallisten, kultivoitujen hiivojen käytön lisääntyminen. López de Heredia haluaa säilyttää ja pitää huolta kaikista tarhoilla ja bodegassa oleskelevista micro-organismeista, koska hänen mukaansa huolellisen tarhatyöskentelyn kautta saatavien laadukkaiden rypäleiden lisäksi juuri nämä antavat viineille niiden yksilölliset ja persoonalliset ominaisuudet.

20150529_075442[1]Kellarikierroksen päätteeksi maistelimme Mercedes López de Heredian johdolla muutamat viinit. Viña Tondonia Blanco Reserva on ja pysyy omana suosikkinani. Viini pitää sisällään Viuraa 90 % ja Malvasiaa 10 %. Kypsytys tammessa 6 vuotta. Vuosikerta 2001 tuuppaa lasista nokkaan hienostunutta oksidoituneisuuutta yhdistettynä hunajaan, mehiläisvahaan ja upeasti integroituneeseen tammeen. Omaperäinen, uniikki tyyli ja kiistatta yksi maailman kiehtovimmista valkoviineistä.

Viña Tondonia Reservan punaviiniversio viettää sekin tammessa 6 vuotta. Maistelussa oli vuosikerta 2003. Keskitäyteläinen, tiukan kirksikkainen ja mausteinen viini, jossa hitunen myös lääkemäisyyttä. Tiukan hapokas, napakan tanniininen, kaikki kuitenkin hienosti balanssissa. Jos korkkaat lähitulevaisuudessa, anna reilusti aikaa hengittää. Muussa tapauksessa kellarin perälle odottelemaan, kiirettä ei ole.

Gran Reservaa valmistetaan vain poikkeuksellisen hyvinä vuosina tai jonkin muun merkittävän tapahtuman kunniaksi. Nämä viinit viettävät tammessa 8-9 vuotta ja vielä toisen mokoman pulloissa. Maistelimme vuosikertaa 1994, joka on selkeästi reservaa rauhallisempi ja levollisempi viini. Kirsikkaa, tummia marjoja, mausteisuutta, pientä kukkaisuutta. Paletilla hedelmä on reservaa pehmeämpi ja muhkeampi. Mukavasti pehmennyt tanniinisuus antaa hyvin tilaa jo nyt melko moniulotteiseksi ehtineelle viinille, mutta tiukka hapokkuus lupaa kellariaikaa vielä pitkiksi ajoiksi.

López de Heredia on viinitalo, jonka ei toivoisi muuttuvan tai muuttavan tyyliään koskaan. Onneksi minkäänlaisia merkkejä tällaisesta ei ole olemassakaan. Minulle López de Heredia on sitä aidointa Riojaa ja oman lajinsa selkeä kuningas.

(Riojan matkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)