Jokin aika sitten kaveri kutsui maistelemaan muutamia Ribeira Sacran viinejä. Pohjoisen Espanjan viinit ovat vakuuttaneet moneen otteeseen sangen päräyttävällä meiningillään ja Ribeira Sacra on pohjoisen viinialueista yksi tämän hetken kiinnostavimpia. Laseihin kaadettiin kahden arvostetun tuottajan viinejä; Dominio do Bibei on perustettu 2000-luvun alussa, mutta silti ehtinyt niittämään varsin runsaasti mainetta. Viininvalmistukseen liittyvissä asioissa Bibein taustapiruina ovat toimineet Prioratista tutut René Barbier ja Sara Pérez. Adega Algueiran taustalla oleva pariskunta on taasen työskennellyt viininviljelyn parissa jo kymmeniä vuosia, mutta omalla brändillä viiniä on valmistettu vasta vuodesta 1998 alkaen. Perusajatuksina kummallakin tuottajalla on alueen perinteisten lajikkeiden vaaliminen, huolellinen luonnonmukainen tarhatyöskentely ja viininvalmistuksessa vanhojen perinteisten menetelmien suosiminen sekä minimaalinen interventio.
Maistelut startattiin kolmen valkoviinin setillä. Dominio do Bibei Lapola 2011 ( 75 % Godello, 20 % Albariño, 5 % Doña Blanca / 14 €), Dominio do Bibei Lapena 2010 (100 % Godello / 36 €) sekä Alguero Cortezada 2011 (Godello, Albariño, Treixadura / 16 €). Lapolan raikkaus ja draivi vei mennessään. Tyylikäs paketti sitruunaa, greippiä, omenaa ja mineraalisuutta. Lapena oli alkuun melko vaisu ja sulkeutunut, mutta avautui huomattavasti hengitettyään ja on toki Lapolaa moniulotteisempi ja vivahteikkaampi tapaus. Samalla myös hinta pompahtaa 2,5 kertaiseksi, joten hinta-laatupisteet vahvasti Lapolalle. Cortezada oli kahteen edellä mainittuun verrattuna hyvin erilainen tapaus. Tuoksusta löytyi ruutia, hiivaisuutta, ehkä pientä oksidoituneisuuttakin oli havaittavissa. Happotaso hieman Lapolaa ja Lapenaa matalampi. Mielenkiintoinen, mutta jätti silti hieman ristiriitaiset fiilikset.
Ensimmäisessä punaviinikattauksessa maistettiin Dominio do Bibei Lalama 2009 (90 % Mencia, 10 % Garnacha, Brancellao ja Mouratón / 14 €), Dominio do Bibei Lacima 2009 (100 % Mencia / 35 €) ja Dominio do Bibei B 2008 (100 % Brancellao / 35 €). Näistä paria ensimmäistä on tullut aiemminkin maistettua ja Lalama jaksaa aina yllättää raikkaalla kepeydellään. Jossain määrin jopa Pinot Noir-tyylillä keikaroiva viini on varmasti yksi herkimmistä ja kepeimmistä maistamistani Mencia-viineistä. Luonnollisesti dokabilitetti hyvin kohdillaan. Lacima on jo sitten sitä hieman tutumpaa Mencia-meininkiä tummasävyisen mustikan, karhunvatukan ja mineraalisuuden merkeissä. Loppu kivasti bitterinen. Lacima hyötyi merkittävästi hengittelystä, mutta vaikutti tässä huomattavan kovassa seurassa kuitenkin hieman tasapaksulta ja lähimpänä valtavirta-Menciaa kulkevalta viiniltä. Kovin näistä itselleni ehdottomasti B, jossa Brancellaon kiehtova mausteisuus ja pippurisuus vei tyylillisiä ajatuksia tasokkaan Cabernet Francin sekä Negretten suuntaan. Todella mainio viini!
Kolmas ja viimeinen setti piti sisällään korkkivikaisen Algueiran perustason Mencia, Algueira Albarello 2009 (100 % Brancellao / 29 €), Algueira Carballo Gallego 2009 (100 % Mencia / 29 €), Algueira Fincas 2010 ( Caiño, Sousón / 36 €). Carballo Gallego on siinä mielessä mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen, että sitä on kypsytetty 12 kk paikallisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. Varsin tasokas ja tyypillisiä Mencian ominaispiirteitä omaava viini. Mielestäni tässä oli astetta persoonallisempi ote, kuin Bibein Lacimassa. Fincas oli tosi kiva viini sekin, mutta kiinnostavin ja samalla ehkä koko tastingin kovin vakuuttaja oli 100 %:nen Brancellao Algueira Albarello. Huikean moniulotteinen viini, jonka musta viinimarja, savuisuus sekä persoonallisen pippurinen mausteisuus pisti sukat pyörimään ja korvat heilumaan.
Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen tasting Ribeira Sacran huippuviinien parissa. Yhtä korkkivikaista lukuunottamatta yhtään alle 4/5 staran arvoista viiniä ei laseihin lorotettu. Dominio do Bibein Lapola ja Lalama pitävät edelleen pintansa valloittavina ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaisina veijareina. Hinnakkaammissa viineissä Adega Algueiran viinit onnistuivat vakuuttamaan ehkä hieman Bibeitä persoonallisemmalla otteella. Itselleni ehdottomasti suurinta antia oli kuitenkin rypälelajike Brancellao. Vastedes maistan jokaikisen vastaantulevan.
