Viikon Copa – Fritz Fisk Riesling 6,49 € (0,375 l)

 

Kansakuntamme viinisivistyksen taso otti maailmanluokan harppauksen parempaan, kun monopolin puolikkaiden pullojen kolhoosiin saapui Pauly-Bergweilerin kuiva Fritz Fisk Riesling Moselista. Kesän saapuessa puolikkaiden pullojen armottoman kovaa puistokelpoisuutta voi uhata vain huono sää tai nautintomyönteistä elämää torppaamaan pyrkivä sisäisen turvallisuuden työryhmä. Bernkastel-Kuesissa majaileva Pauly-Bergweiler tekee varsin mukiinmeneviä viinejä ja epäilemättä moni viinisieppoiluun taipuvainen suomalainenkin on retkillään käynyt riuhtomassa ko. tuottajan maistelukellarin ovea kylän isoimman sillan kupeessa.  

Fritz Fiskin melko hillitystä tuoksusta löytyy vihreätä omenaa, melonia ja ripaus mineraalisuutta. Tuoksun komponentit siirtyvät sujuvasti paletille ja nuorekkaan oloinen viini on erittäin raikas ja pirteän hapokas. Runsasta hapokkuutta tasapainottaa sopiva määrä jäännössokeria. Melko pitkä jälkimaku on omenainen ja mineraalinen.

Puolikas ja kuiva Moselin Riesling on siinä määrin käyttökelppoista tavaraa, että ainoa järkevä vaihtoehto on kipittää suorinta reittiä pitkäripaiseen ja noukkia pari kappaletta kyytiin. Tarkkakatseisimmat saattavat löytää ruokasuosituksenkin pullon etiketistä. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Loimer Muskateller 14,83 €

 

Vielä ehtii hyödyntämään lumisen talven rippeitä ja tökkäämään pullon tai pari umpihankeen viilentymään. Ekologinen viinin jäähdyttäminen sattuu sopimaan lähes täydellisesti yhteen Viikon Copaksi koukanneen biodynaamisen Loimer Muskatellerin kanssa. Langenloisissa, Itävallan Kamptalissa häärivä Fred Loimer on varsin tunnettu tuottaja maailmalla. Mies tunnetaan erittäin tarkoista ja luontoa kunnioittavista toimintatavoista viinitarhoillaan sekä tietenkin laadukkaista ja tyylikkäistä viineistään. Viinejä ei pyritä markkinoimaan minkäänlaisella trenditykityksellä ja itse viinitkin ovat enemmänkin alkuperäänsä kunnioittavan elegantteja, kuin huomionkipeitä hedelmäpommeja. Valkoviinilajikkeet ovat vallanneet Loimerin 30 tarhahehtaaria lähes täysin ja vuosituotanto keikkuu noin 200 000 pullon tasolla.

Tuoksusta löytyy päärynää, granny smith-omenaa, sitruunaa, kukkaisuutta ja parfyymisyyttä. Paletilla kuiva maku tuo esiin tuoksun komponentteja ja paketti vahvistuu melko reilullakin panoksella mineraalisuutta. Pirteän raikas hapokkuus tasapainottaa kokonaisuutta. Erittäin pitkä jälkimaku on mineraalinen.

Loimer Muskateller on pirteän raikas ja hauska viini, joka on kuitenkin tehty varsin vakavasti otettavan tarkasti ja laadukkaasti. Kun hintakin on kohdallaan, kannattaa suorittaa siirtymätaipale Alkon Itävalta-hyllyn välittömään läheisyyteen ja zoomailla lähes häikäisevän kirkkaanpunaista etikettiä. Napattuasi pullon tai kaksi kainaloon, voit todeta enää parsan puuttuvan.  4 / 5 staraa.

Viikon Copa – Viña Pedrosa Crianza 23,20 €

Uskon vakaasti, että nyt on sopiva paikka näyttää vapaavalintaista, suoraksi ojennettua sormea hävyttömän hitaasti saapuvalle keväälle. Toimenpiteen asianmukainen loppuunsaattaminen vaatii toki seurakseen hieman tuhdimpaa punaviiniä. Näillä puheilla viikon Copaksi kopsahtaa tähän tarkoitukseen erinomaisesti soveltuva espanjalainen Viña Pedrosa Crianza.

Bodegas Perez Pascuas on kolmen veljeksen vuonna 1980 perustama viinitila Pedrosan kylässä, Duero-joen varrella. Tila tekee viininsä pelkästään omien 135 tarhahehtaarin antimista ja tuuppaa pulloja maailmalle vuosittain noin puoli miljoonaa kappaletta. Viña Pedrosa Crianza on 100 %:nen Tinto Fino (Tempranillo), jota on kypsytetty 18 kk ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Lisäksi viini on kypsynyt 6 kk pulloissa ennen myyntiä. Kerrottakoon vielä, että tilalla käytettäviä tammitynnyreitä pyöritetään eri prosesseissa kolmen vuoden ajan, kunnes ne vaihdetaan uusiin.

Hieman kehittyneestä tuoksusta löytyy kahvia, kirsikkaa, mausteita ja paahteista tammea. Täyteläinen ja hedelmäinen maku, jossa on kypsää kirsikkaa, ehkä hiukan luumuakin. Ryhdikäs hapokkuus ja napakat, mutta kypsät tanniinit. Pitkä mausteiden sävyttämä jälkimaku.

Viña Pedrosa Crianza on muhkea, tasapainoinen ja Ribera del Dueron Crianzalle asetettavia odotuksia mukavasti täyttävä viini. Myönnettäköön, että monopolimme aavistuksen suolainen hinta lyö vasaralla mojovasti peukaloon, mutta kun lataat riittävästi medium-kypsää punaista lihaa lautaselle, unohtuu tämäkin kurjuus hetkeksi. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – J.L. Wolf Forster Pechstein Riesling 2010 23,70 €

J.L. Wolf on Moselin viineistä tunnetun Dr. Loosenin viinitalon sivuprojekti Pfalzin viinialueella. Usein punaisissa housuissaan viipottava Dr. Loosenin keulahahmo, Ernst Loosen otti J.L. Wolfin tilan ohjakset käsiinsä 1996 ja alkoi ripeästi työstämään alkujaan 1756 perustettua tilaa uuteen nousuun. Forstin kylän lähellä sijaitseva Pechstein on yksi J.L. Wolfin parhaista tarhoista. Maaperässä on runsaasti basalttia, joka tuo viineihin reipashenkistä mineraalisuutta. Viikon Copaksi valikoitunut J.L. Wolf Forster Pechstein Riesling 2010 on erinomainen esimerkki siitä, miten em. mineraalisuus tulee viinissä esiin.

Tuoksussa on sitruunaa, vihreää omenaa, mineraalisuutta sekä hiukan persikkaakin. Runsaan hapokas, pirteän raikas ja kuiva maku seikkailee pääpiirteittäin tuoksun viitoittamilla poluilla. Pieni määrä jäännössokeria (8 g/l) tasapainottaa runsasta hapokkuutta (7,5 g/l) paletilla. Pitkä jälkimaku jättää suuhun sitruunaisen ja erittäin mineraalisen vaikutelman.

Itse pitäisin tätä 2010-vuoden J.L. Wolf Forster Pechstein Rieslingiä vielä hetken kellarissa kehittymässä, sillä potentiaalia tässä viinissä riittää yllin kyllin. Jos välttämättä haluat korkata pullon nyt, tarvitset ehdottomasti ruokaa viinin kylkeen. Runsaat kala- tai äyriäisruuat, myös savustettuna tai grillattuna, voisivat olla hyvä strategia taistelussa viinin nuorekkaan tiukkaa ja ryhdikästä hapokkuutta vastaan.

4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Chateau Ksara Reserve du Couvent 10,90 €

Viini ei ehkä ole se ensimmäinen asia, joka pulpahtaa Libanonin kohdalla mieleen. Libanonissa väitetään kuitenkin tehdyn viiniä jopa 7000 vuotta eKr. ja tällä haavaa vuosituotanto liikkuu noin 7 miljoonaan pullon vauhdeissa.  Alkon perusvalikoimassa Libanonilaisen viinin valintaprosessista ei saada kovin pitkää tapahtumaketjua aikaan, sillä se yksi ja ainoa on Chateau Ksara Reserve du Couvent. Viikon copa tulee Bekaan Laaksosta, missä suurin osa Libanonin viineistä tehdään.

Chateau Ksara Reserve du Couvent on kolmen tunnetun rypälelajikkeen blendi; Syrah (40 %), Cabernet Franc (30 %), Cabernet Sauvignon (30 %). Osaa viinistä on kypsytetty 12 kk tammitynnyreissä ennen lopullista sekoittamista.

Hieman kehittyneessä ja maanläheisessä tuoksussa on kirsikkaa, luumua, tupakkaa. Melko täyteläinen maku tuo esiin pirteää kirsikkaa, kypsää luumua sekä mausteisuutta. Ryhdikäs hapokkuus ja hieman ikeniä kuivattavat tanniinit nappaavat paketin tiukkaan otteeseensa. Keskipitkä jälkimaku jättää jälkeensä punaisia marjoja sekä mausteisuutta.

Chateau Ksara Reserve du Couvent on mukavan persoonallinen ja maanläheinen punaviini, josta löytyy mukavasti luonnetta. Erityisen iloinen olen siitä, ettei Cabernet Sauvignonin usein läpitunkeva herukkaisuus ole tällä kertaa onnistunut varastamaan koko showta, vaan pysyttelee nätisti 30 %:n toimialueellaan. Nappaa tästä sopiva punaviini vaikka pääsiäisajan yrttiselle lammaspadalle. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Neiss Pinot Grigio Trocken 2011 10,99 €

Kevätaurinko on onnistunut näyttäytymään jo niinkin kirkkaana, että talvimökötyksen lomassa kansamme naamavärkin seuduilla on kuulemani mukaan rekisteröity jokunen hymynvirekin. Sitä varsinaista kevättä odotellessa voi lumikinosten sulamista vauhdittaa keväisen raikkaalla ja runsaan hedelmäisellä saksalaisella valkoviinillä.

Neiss Pinot Grigio Trocken tulee Pfalzin viinialueen pohjoisosasta, missä putiikin 25 hehtaarin viljelyksistä huolehtii monilla tahoilla tunnustettu viinintekijä Axel Neiss. Viikon suositusviini on sataprosenttinen Grauburgunder (= Pinot Gris). Neiss on tällä kertaa päätynyt nimeämään tämän ranskalaista alkuperää olevan lajikkeen nimen italialaisittain, Pinot Grigio. Useimmiten vieraskielisen nimen käytöllä halutaan kertoa viinin tyylistä tai sitten vain tukea viinin markkinointia johonkin tiettyyn suuntaan. Allekirjoittaneen viiniurpon mielestä painon puolella on menty pöpelikköön siinä vaiheessa, kun italiankielisen rypäleen nimen perään on suostuttu printtaamaan viinin kuivasta tyylistä informoiva saksankielinen sana ”Trocken”. Yksinkertaisesti Grauburgunder Trocken olisi toiminut kohdallani paremmin, mutta uskoisin kyllä selviäväni hengissä nykyversionkin kanssa 🙂 .

Pirteän raikas ja melko intensiivinen tuoksu tuo nokkaan kypsiä vihreitä omenoita, päärynää, melonia ja mineraalisuutta. Lähes kuiva maku maku lataa tuoksun komponentit paletille runsaan hedelmäisessä ja raikkaassa muodossa. Pieni määrä jäännössokeria (6g/l) tekee kokonaisuudesta helposti lähestyttävän, pirteän hapokkuuden huolehtiessa viinin ryhdistä. Melko pitkä jälkimaku on kypsän hedelmäinen ja mineraalinen.

Let’s have a Neiss day, eli eiköhän pakoteta se kevät tänne ja ladataan lautaselle vaikka katkarapusalaattia tämän raikkaan ja hedelmäisen valkkarin kylkeen. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Viikon Copa – Heideboden 10,07 €

Hiljattain Alkon uutuuksien joukossa perusvalikoiman hyllyille pompanneen itävaltalaisen Heidebodenin kohdalla huomio kiinnittyy ensimmäisenä tuottajaan, Willi Opitziin. Jotkut saattavat muistaa herra Opitzin McLaren Mercedes F1-tiimin nimikkoviinien, ”Silver Lake” ja ”Pole Position” takaa. Erinäisistä kuljettajapoliittisista syistä kyseiset viinit saivat aikanaan melkoisen paljon huomiota myös täällä Suomessa. Nykyään noin 100000 pulloa vuosittain maailmalle pukkaava Opitz tunnetaan rypäleiden hyvinvoinnista huolehtivana ja käsityötä suosivana tuottajana. Valmiita viinejä Opitz markkinoi ennakkoluulottoman itsevarmalla ja kekseliäällä otteella.

Itävallasta, Burgenlandin viinialueelta suositusviinin paikalle hyökännyt Heideboden on kolmen rypäleen blendi, joka pitää sisällään Blaufränkischia (50%), Merlotia (25%) ja Cabernet Sauvignonia (25%). Osaa viinistä on kypsytetty enintään 6 kk vanhoissa tammisammioissa ja osaa terästankeissa.

Melko intensiivisestä ja nuorekkaasta tuoksusta löytyy kypsää mustaherukkaa, kirsikkaa ja pienen pieni määrä kosteaa setripuuta. Paletilla kypsä tumma marjaisuus yhdistyy samettisen pehmeään suutuntumaan, pehmeään tanniinisuuteen ja lisäryhtiä tarjoilevaan hapokkuuteen. Keskipitkä jälkimaku on marjainen.

Heideboden on helposti lähestyttävä, samettisen pehmeä ja tasapainoinen kokonaisuus. Erittäin virkistävä vaihtoehto uuden maailman hillopommikoneilla kyllästettyyn kympin hintaluokkaan. Selkeän makuiset, hieman arkisemmat tummat liharuuat ovat varsin suositeltavia valintoja Heidebodenin seuraan. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Viikon Copa – Lacryma Christi Rosso 13,09 €

On aina yhtä riemukasta havaita vanhojen suosikkien palaavan Alkon hyllyille. En itse asiassa tainnut edes huomata tämän italialaisen poistuneen listoilta, mutta näinhän siinä oli tietenkin päässyt käymään. Pitkäripaisen uutuuslistauksissa lymyilee siis 2000-luvun alkupuolella melkoisen usein ostoskoriini sujahtanut Lacryma Christi Rosso, joten ainakin minä aion vääntää naamani sellaiseen virneeseen, jota saatettaisiin joissain yhteyksissä hymyksikin nimittää. Viinin tuottaja, vuonna 1986 perustettu Feudi di San Gregorio omistaa 300 hehtaaria viinitarhoja Italian Campaniassa, minkä lisäksi se käyttää myös sopimusviljelijöiden rypäleitä. Lacryma Christi Rosso 2011 on valmistettu Pedirosso- (85 %) ja Aglianico-rypäleistä, jotka ovat kasvaneet Vesuviuksen ympäristön vulkaanisella maaperällä. Tuottajan ja maahantuojan datat kertovat viinin nauttineen valmistusprosessin aikana pitkäkestoisesta kuorikontaktista ja kypsyneen 4 kuukautta terästankeissa.

Tumman rubiininpunaisen viinin persoonallisesta tuoksusta löytyy punaista marjaisuutta, mausteisuutta ja mineraalisuutta. Kun viinin antaa hengitellä lasissa hetken aikaa, tuulahtaa mukaan hentoja herukan ja mustikankin vivahteita. Melko täyteläinen maku seurailee tuoksua. Reilu hapokkuus ja hieman ikeniä kuivattava tanniinisuus pitävät kokonaisuuden ryhdikkäänä. Keskipitkässä jälkimaussa on punaisten marjojen lisäksi mineraalisuutta ja bitterisyyttä.

Lacryma Christi on ilahduttavan persoonallinen tapaus, joka elää ja avautuu paremmin, kun sen antaa hengittää hetken dekantterissa tai lasissa. Reilu hapokkuus ja tanniinisuus kaipaavat ruokaa rinnalleen. Itse väsäsin viinin kylkeen kermaista pastaa pekonin, aurinkokuivatun tomaatin ja pecorino-juuston tahdittamana. Ei hassumpi kombinaatio sekään, mutta uskoisin myös medium-kypsien tummien lihojen olevan kiinnostavaa seuraa tälle viinille. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Viikon Copa – Agathon Limnio Cabernet Sauvignon 11,90 €

Kreikkalaiset alkoholijuomat ovat monelle tuttuja lähinnä lomakohteiden ravintolaviidakoista ja rantabaareista. Reissun päällä iloisessa mielentilassa kipatun retsinan tai tuliaisina raahatun ouzopullon perusteella ei vielä kannata vetää Nikke Knatterton-tyyppisiä, viiltäviä johtopäätöksiä maan potentiaalista viinien saralla. Kreikassa tehdään nimittäin ihan varteenotettavia viinejä, vaikkakin niiden saatavuus ja tunnettuus ovat vielä hieman lapsenkengissä. Maasta löytyy parisen sataa alkuperäislajiketta, joista monet ovat varsin kiinnostavia tapauksia. Onneksi kreikkalaiset viinintuottajat ovat ainakin toistaiseksi saaneet pidettyä myös kansainvälisten muotilajikkeiden käytön asiallisissa rajoissa.

Alkon perusvalikoimasta löytyy yhteensä 6 kreikkalaista viiniä, joista 3 sijoittuu punaviinisektoriin. Suosituksen ansaitsee tällä kertaa luomupunaviini Agathon Limnio Cabernet Sauvignon 2007. Viini koostuu puoliksi oudommasta Limniosta ja puoliksi Cabernet Sauvignonista. Rypäleet ovat kasvaneet Athos-vuorten liepeillä, missä ilmasto tyypillisen välimerellinen – kuuma ja kuiva. Viini on kypsynyt 10-12 kk tammitynnyreissä, joista viidesosa on ollut uusia.

Hieman jo kehittyneessäkin tuoksussa on punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, mustia ja punaisia viinimarjoja sekä hieman kosteaa setripuuta. Keskitäyteläinen maku pysyttelee pääasiassa tuoksun tunnelmissa. Paletilla hedelmä pysyy kuivana ja loppuosaa kohden mentäessä mukaan liittyy myös yrttisyyttä. Reilu hapokkuus ja maltillinen, joskin aavistuksen karhea tanniinisuus ryhdittävät kokonaisuutta. Melko pitkä jälkimaku on hieman suuta kuivattava ja mausteinen.

Agathon Limnio Cabernet Sauvignon on ihan mukiinmenevä luomupunkku, josta löytyy sopivasti kehittynyttä marjaisuutta, rösöä ja maanläheisyyttä. Paletilla esiintyvä hedelmäisyys pysyy koko matkan ajan pirteän kuivana, mikä miellyttänee erityisesti niitä, jotka kammoksuvat kypsänmakeaa hedelmäisyyttä punaviineissä. Agathon viihtyi ruokapöydässä oikein mukavasti kreikkalaisten lihapullien seurassa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Pongrácz Rosé 14,99 €

Suomalaisten kiinnostus kuohuviinejä kohtaan on ollut vakaassa nousukiidossa. Kuohuviiniä ja samppanjaa kilautellaan erilaisten juhlien ja muiden tärkeiden hetkien yhteydessä; tervetuliaismaljoina, alkudrinkkeinä, tunnelman kohottajina. En varmaankaan ole kovin kaukana totuudesta, jos arvaan, että lentokenttäbaareissa suosituin alkoholijuoma on kuohuviini – lasillinen samppanjaa lomamatkan kunniaksi, mikä ettei! Perinteinen ajattelumalli sekä mainoskuvien juhlapukuiset, kauniit ja komeat lasinkilauttajat ovat onnistuneet roolittamaan samppanjat ja kuohuviinit tiukasti juhlajuomiksi ja muiluttaneet meitä liian kauas todellisuudesta. Ovathan samppanja ja kuohuviinikin loppujen lopuksi vain maataloustuotteita ja mikä oleellisinta, myös erinomaisen monikäyttöisiä ruokajuomia. On siis melko luonnollista, että kuohuviinilasillinen tuiki tavallisena arkipäivänä ilman mitään syytä voi tuntua kovin kaukaiselta ajatukselta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan. Samalla voi viskata romukoppaan väsähtäneet mielikuvat siitä, että kuoharipullon avaaminen edellyttäisi jonkin virallisen tahon hyväksymää juhlahetkeä tai muuta merkittävää tapahtumaa. Miksi et nauttisi myös arjesta, se ei ihan heti lopu kesken!

Eteläafrikkalainen Pongrácz Rosé on valmistettu perinteisellä menetelmällä Western Capen alueella kasvaneista Chardonnay- ja Pinot Noir-rypäleistä. Toinen käyminen on sisältänyt kahden vuoden sakkakypsytyksen. Melko intensiivisestä tuoksusta löytyy vadelmaa, kirsikkaa ja paahtoleipää. Kuiva maku on runsaan marjainen ja raikkaan hapokas. Suutuntumaa piristää runsas mousse ja pitkä jälkimaku täyttyy punaisilla marjoilla.

Maukas Pongrácz Rosé sopii loistavasti myös arkipäiväiseen ruokapöytään. Pirteä ja runsas hapokkuus sekä selkeäpiirteinen punainen marjaisuus sopivat hyvin punalihaiselle kalalle ja vaaleille lihoille. Kokeile Pongráczia vaikka kanasalaatin kanssa. (Kuvan © Alko)