Roseeviinit ovat olleet maailmalla jo jonkin aikaa pienessä nosteessa. Ranska keikkuu yllätyksettömästi kärkimaana ja vastaa noin kolmanneksesta koko maailman roseekulutuksesta. Ranskassa roseeviinien mekka on itseoikeutetusti Provence, jolla on pitkä aihepiiriin liittyvä historia takanaan. Vaikka roseen tuotanto on koko Ranskan viineistä vain noin 16,5%, on sen osuus Provencen viineistä lähes puolet ja kolmen pääasiallisen rosé-apellaation osalta noin 88% (Côtes de Provence, Coteaux d’Aix en Provence ja Coteaux Varois en Provence). Provencen viinien nostaessa kysyntäänsä myös Ranskan rajojen ulkopuolella, on väritrendeissäkin alkanut tapahtua muutoksia. Viime vuosina muuallakin maailmassa on alettua suosia yhä enemmän haaleampia punaisen ja pinkin värisävyjä.
Saint Hilaire Provence Rosé esittelee kaikin puolin hyvin klassista Provencen rosé-tyyliä. Hailakan pinkin värisen viinin tuoksusta löytyy vadelmaa, kirsikkaa, mansikkaa sekä sitruunaa ja kukkaisuutta. Maku seurailee tuoksun linjoilla ja ilahduttavan raikkaan paketin tukipilarina toimii napakka hapokkuus sekä hillityn elegantti ja nätisti kontrollissa pysyvä hedelmäisyys. Melko pitkä jälkimaku on raikkaan hedelmäinen ja aavistuksen mineraalinen.
Saint Hilaire Provence Rosé on alueelleen sekä viinityylilleen uskollinen tapaus ja esittelee klassisen hillittyä, eleganttia ja kontrolloitua tavaraa nätissä tasapainossa. Mainio kumppani vaikkapa kesäisille salaateille tai grillatuille mereneläville. 3,5 / 5 staraa. Kuvan (©) Alko.
Illallisen ruokatarjoilusta vastasi 
Rheinhessen on omissa kirjoissani yksi tämän hetken energisimmistä ja ehkä viiniensä laajan kirjon vuoksi myös yksi yllätyksellisimmistä viinialueista Saksassa. Alueen iso tuotantomäärä kätkee sisälleen paljon hyvinkin erilaista ja eritasoista tavaraa, mutta se kiehtovin juttu on alueen nuoret, rohkeat ja ennakkoluulottomat viinintekijät, jotka saavat parhaimmillaan aikaan todella mielenkiintoisia ja ihastuttavia viinejä. Jotakuinkin kaikki tuottajat pitivät vuosikertaa 2016 erittäin hyvänä. Kasvukauden alkupuoli oli poikkeuksellisen märkä ja odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Pitkään lämpimänä jatkunut syksy pelasti kuitenkin sadon ja lopputulos puhuu puolestaan. Ylistystä niittäneen vuoden 2015 kaltaista täyteläisyyttä ja runsasta hedelmäpeliä ei tulla näkemään, mutta nätisti puhdaspiirteistä ja rakenteeltaan lupaavaa tavaraa kylläkin. Viinien kehittymispotentiaalin ja moniulotteisuuden suhteen monet tuottajat tuntuvat kuitenkin uskovan enemmän vuosikertaan 2015.
Kuten odottaa saattaa, alueen maineikkaimmat huipputuottajat pitivät nytkin pintansa ja erottuivat massasta, erityisesti tasapainoisten ja fokusoituneiden viiniensä ansiosta. Wittmann, Keller, Krüger-Rumpf, Kühling-Gillot, Battenfeld-Spanier, Gunderloch, Stefan Winter ja Wagner-Stempel maisteluiden ehdotonta ja tyylikkäintä kärkeä.
Takaa ja sivulta tullaan kuitenkin lujaa ja varmoilla otteilla. Tämän hetken kovimmat haastajat ja omat veikkaukseni Rheinehessenin tulevaisuuden isoiksi nimiksi ovat kaksi todella vakuuttavaa nuorta naisviinintekijää – Katharina Wechsler ja Lisa Bunn. Wechslerin viineistä löytyy poikkeuksellista energisyyttä, jännitettä sekä konsentraatiota, ja mikä parasta, paketti pysyy hienosti kontrollissa lajikkeesta riippumatta. Katharina Wechsler kertoi 2016 vuosikerran olevan ehkäpä hänen parhaansa koskaan! Lisa Bunn taas tuntuu saavan aikaan hyvin tasapainoista ja eleganttia ja puhdaspiirteistä tavaraa.
Edellä mainittujen lisäksi luomu- ja biodynaamisten viinien sektorissa tasokkaita viinejä löytyi Brüder Dr. Beckeriltä, Riffeliltä sekä hieman naturaalimpaa linjaa edustavalta Schätzeliltä. Myös ennestään jossain määrin tutut Thörle ja Weinreich esittelivät jälleen kerran tyylikkäitä ja vakuuttavia viinejä. Yllättävimmät löydöt olivat Weingut Spohrin hieman tammea nähnyt, ryhdikäs, mutta erittäin nätissä tasapainossa ollut Weisser Burgunder ´S´ sekä Jens Bettenheimerin Ingelheimer Chardonnay.
Yksi mainio lajinsa edustaja on jokunen tovi sitten korkkaamani Wachtstetterin Felix Lemberger 2012. Pfaffenhofenissa, Heilbronnin lähettyvillä tarhojaan viljelevä Rainer Wachtstetter hyppäsi perheensä viinitalon hommiin 90-luvulla ja otti loputkin ohjat käsiinsä 2000-luvun alussa. Talon vuosituotanto on nykyään noin 110000 pulloa, joista kolmannes on Lembergeriä. Wachtstetterin viineissä ei suosita liikoja suodatuksia ja punaviinien tammikypsytykset hoidetaan asiallisen kontrolloidusti. Pfaffenhofenin tarhoilta tuleva Felix sijoittuu VDP:n laatuluokituksessa Ortswein-kategoriaan eli kyse on ns. kyläviinistä.
Toinen omista sokkopulloistani oli mielenkiintoinen, aikoinaan Ranskasta hankittu Philippe Tessierin La Porte Dorée vuodelta 2003. Philippe Tessier viljelee 23 hehtaarin alalla Cour-Chevernyn ja Chevernyn alueilla Loiren laaksossa. La Porte Dorée on valmistettu Cour-Chevernyn alueen ainoasta sallitusta lajikkeesta, valkoisesta Romorantinista. 1961 perustettu tila on luomusertifioitu ja toiminut Philippen johdolla vuodesta 1981. Tessier nojailee vahvasti naturaaleihin, minimaalisen intervention menetelmiin. Naturaaliviritteisistä viljely- ja valmistumenetelmistä johtuen en uskaltanut asettaa etukäteen aivan täyttä luottamusta 13-vuotiaan viinin kuntoon.
Tilaisuus käynnistyi kolmella kuohuviinillä, joista Clemens Honrath Pinot Zero Nahesta ajoi tervetuliaismaljan virkaa ja Weingut Philipps-Mühle 2014 Riesling Brut Mittelrheinista sekä Strauch Sektmanufaktur 2013 Rosé Cuvée Brut Pfalz yhdistyivät onnistuneesti modernilla ja itämaisilla vaikutteilla viritettyjen alkuruokien kanssa. Alkupaloina tarjoiltiin korianterilla maustettua siikaa, nuoc cham aiolia, paahdettua tummaa leipää, Chili- ja inkiväärimarinoituja katkarapuja, avocadoa, vesikrassia – kanavarras, siitakesieniä ja paahdettuja pähkinöitä.
Ensimmäisenä pääruokana tarjoiltiin omenasavustettua siikaa, savustettua nieriän mäti vinaigrettea, kirvelillä maustettua kurkku-fenkolisalaattia ja tilliaiolia. Kylkeen kolmen valkoviinin kattaus. Jyrkkien Mittelrheinin rinteiden Weingut Josten & Klein 2013 Riesling trocken tarjoili mukavan mineraalista ja konsentroitunutta Riesling-menoa, samea ja alkuun hieman siiderille tuoksunut Weingut Weinreich 2014 Orange Weisser Burgunder trocken Rheinhessenistä oli varsinainen yllättäjä savuiseen siikaan yhdstettynä ja Weingut Bickel-Stumpf 2011 Frickenhäuser Kapellenberg Silvaner Grosses Gewächs trocken tarjosi upean mineraalisen ja hennon omenaisen näytteen Frankenin Silvanerin isosta potentiaalista.