Castello dei Rampolla Chianti Classico 2009

Neljääkymmentäkahta hehtaaria Panzanossa viljelevän Castello dei Rampollan tilukset ovat olleet Di Napolin suvun hallussa jo joitakin satoja vuosia. Rypäleitä on takavuosina myyty mm. Antinorille ja ensimmäisistä Cabernet Sauvignon-vetoisista supertoscanalaisista innostunut Alceo di Napoli aloitti omien viinien valmistamisen 60-70-lukujen vaihteessa. Tila on Toscanan ensimmäisiä biodynaamiseen viljelyyn siirtyneitä, sillä ko. menetelmät otettiin käyttöön jo 90-luvulla. Olen saanut sellaisen käsityksen, että keskimääräiseen biodynaamiseen viljelytouhuun verrattuna tilan toimintaperiaatteet edustavat ehdotonta hardcore-osastoa. Chianti Classico 2009 sisältää 90 % Sangiovesea, 5 % Cabernet Sauvignonia, 5 % Merlot’ta. Viiniä ei ole suodatettu.

Tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, nahkaa, tupakkaa, multaa sekä hentoisesti savua ja kahvia. Monivivahteisessa tuoksussa on jännää eläimellisyyttä. Paletilla melko täyteläinen viini jatkaa punaisten kirsikoiden ja muiden marjojen tahdeissa. Maku muistuttaa joistakin naturaaliviineistä tuttua “pure juice”-tyyppistä, kirpakkaa mehukkuutta. On selvää, että tämä optimaalisen kypsä hedelmäosasto ei mässäile määrällä, vaan laadulla. Erittäin pirteä hapokkuus ja napakka tanniinisuus viimeistelevät tasapainoista pakettia. Sopivan bitterinen ja hapankirsikkainen lopetus kruunaa kokonaisuuden.

Rampollan Chianti Classicossa on kivasti kasassa jotakuinkin kaikki ne komponentit, joita erinomaiselta Chianti Classicolta odotan. Kun pakettiin lisätään persoonallisuutta, luonnetta ja moniulotteisuutta, ollaan todellakin asian ytimessä. Täydet 5 / 5 staraa. Chianti Classico viihtyy tunnetusti monenlaisten ruokien parissa, joten ihan älyttömän syvälliseen aivoriiheen ei kannata vajota ruokamätsäyksien kohdalla. Paista naudan maksaa ja pekonia, grillaa/paista tummaa tai vaaleata lihaa, tee tomaattisia patoja tai pastakastikkeita.

Tilenus Crianza 2007

Aurinkoisen pääsiäisviikonlopun suunnitelmiin kuului mm. lähitilalta hankittujen karitsanpotkien sullominen uuniin. Samalla heräsi vastustamattoman suuri houkutus korkata pullollinen Menciaa. Lyhyen pähkäilyn jälkeen kaapista tarttui kouraan seitsemän vuoden ikään ehtinyt Bodegas Estefanian Tilenus Crianza.

90-luvun loppumetreillä Bierzossa käyntiin potkittu Bodegas Estefania asetti tavoitteekseen tehdä yhden lajikkeen viinejä, jotka toisivat hyvin esiin rypälelajikkeensa ja kasvuympäristönsä piirteitä. Melko tyypillinen viinitilan visio siis? Ongelmaa on lähdetty ratkomaan rakentamalla viljely-yhteistyötä paikallisten viinitarhureiden kanssa sekä hankkimalla sopivat kriteerit täyttäviä tarhoja hiljalleen myös omaan omistukseen.

Lähellä Valtuille de Arriban kylää noin 600 metrin korkeudessa sijaitsevat tarhat suuntautuvat etelään ja kaakkoon. Yli 70-vuotiaat köynnökset nauttivat elostaan savisessa ja liuskekivisessä maaperässä. Rypäleet on kerätty käsin syyskuun puolivälissä vuonna 2007. Viiniä on kypsytetty 12 kk miedosti paahdetuissa ranskalaisissa
tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy mustikkaa, mustaa ja punaista viinimarjaa, mausteisuutta ja kevyesti tammea. Näiden lisäksi nokkaan leijailee ajoittain jonkinlaisia mineraalisia ja jopa kukkaisiakin tuulahduksia. Paletilla viini on täyteläinen. Se on täynnä tavaraa, mutta esitystyyli on kuitenkin raikas ja kiehtovan moniulotteinen. Tilenus 07:n parhaita puolia on erinomainen tasapaino napakan hapokkuuden, kypsän tanniinisuuden, hedelmäisyyden ja 14 %:n alkoholipitoisuuden välillä. Erittäin pitkä jälkimaku keikuttelee menemään mausteisuuden ja punasävytteisten marjojen makumaisemissa.

Tilenus on jälleen yksi erinomainen esimerkki siitä, kuinka kiinnostavia viinejä Menciasta saadaan aikaiseksi. Espanjasta viinin löytää noin 12 eurolla, joten ilman kalkulaattoriakin voi todeta hinnan olevan laatuun nähden hävyttömän hienosti kohdallaan. Jos pieni lasikikkailu sattuu kiinnostamaan, kannattaa siemailla Mencia-punkut mahdollisimman isokokoisesta viinilasista, jolloin moniulotteinen aromimaailma pääsee paremmin oikeuksiinsa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 Ravintola Sipuli 16.4.2012

Copatinto harppoi pistämään happotasapainonsa kuntoon Ravintola Sipulin talvipuutarhaan, kun Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 pysähtyi hetkeksi Helsinkiin. Saksan viinitiedotuksen järjestämässä tilaisuudessa oli mukana yli kolmenkymmenen viinitilan väkeä ja viinejä. Tarjonta oli runsasta, mielenkiintoista ja erittäin laadukasta.

Master of Wine Caro Mauer esitteli vetämässään tastingissä saksalaisten VDP-viinien uutta luokitusjärjestelmää, joka tulee käyttöön vuosikerrasta 2012 alkaen. Kaikille meille hataramuistisille viinisiepoille positiivinen uutinen on se, että luokitus yksinkertaistuu. Toisaalta taas toinen toistaan erilaisempia luokituksia on maailmalla jo ihan riittävästi sekoittamassa ihmisten jo valmiiksi sekaisia päitä, joten eipä tästä asiasta sitten sen enempää. Pääasia lienee kuitenkin se, että viini on hyvää ja laadukasta, luokituksista viis.

Tastingissä hörpiskeltiin kahdeksaa 09-vuoden esimerkkiä eri luokitustason viineistä. Pullotteet olivat kotoisin Rheingausta, Moselista, Pfalzista sekä Badenista. Valkkareista Rheingaun ja Moselin Erstes Gewächs- ja Grosses Gewächs-viinit raivasivat tiensä joukon kirkkaimmiksi helmiksi. Maistettujen Spätburgundereiden (=Pinot Noir) tuoksussa oli melkoisesti tervaa, kumia, suklaata ja tammea. Odotuksiin nähden melko raskasta punkkua saksalaiseksi, liekö kuuma vuosi 2009 osittain syypää asiaan? Nahesta tuleva Tesch Unplugged on rehellisen suoraviivainen perus-riesling, jonka valmistuksessa ei ole turhilla teknisillä kikoilla pelleilty, kuten ei myöskään unplugged-musiikissa. Viini on tyrkyllä näkyvästi mm. Rock am Ring-festareilla ja muutenkin kuulemma musiikkipiirien suosiossa. Löytyy Winestate Oy:n valikoimista.

Saar:n alueelta tulevat Van Volxemin viinit pyrkivät nostamaan jakkaralle rypäleen ja maaperän luonnollisia ominaisuuksia sekä kunnioittamaan niitä viimeiseen saakka. Hattu päässä yli kaksimetrinen viinimies Roman Niewodniczanski on karsinut kaiken ylimääräisen säädön pois valmistusprosesseista ja tuloksena on tasapainoisia, syviä ja hyvin luonteikkaita viinejä. Todella vakuuttavaa!

Ulrich-Langguth:n Moselin Rieslingit olivat todella maukkaita. Mieltä lämmitti myös se, että käsityön jälki maistui selkeästi verrattaessa teollisemmin tuotettuihin vieruskavereihin. Samasta pöydästä löytyi myös suorastaan laittoman hyvää eisweinia; Losen-Bockstanz 2007 pisti kyllä hetkeksi sukat pyörimään jaloissa!

Koskas viimeksi olet maistanut 14%:sta rieslingiä Saksasta ? Kuumana vuonna 2009 tämäkin oli mahdollista. Vaikka reipas alkoholimäärä tuntuikin Domdechantin Rieslingin maussa, muu rakenne kesti sen kuin mies ja viini maistui yllättävänkin maukkaalta.

Dautel Spätburgunder 2009 Württembergistä oli erittäin vakuuttava pakkaus ja ehkä tällä kertaa se eniten miellyttänyt punkku. Pelkkä tuoksukin tempaa jo mukaansa, mutta hienosti tasapainossa olevat hapokkuus ja moniulotteinen makupaletti kampittavat satavarmasti vaativammankin viiniurpon. Samaisella standilla majaillut Weingut Toni Jost:n Cecilia Jost ainsaitsee myös kiitokset havainnollistettuaan näppärästi iPadilla kulloinkin maisteltavan viinin tarhamaisemia ja maaperää, that’s the way to do it!.

Aika kului Sipulissa rattoisasti purskutellen ja sylkien erilaisia viinejä pitkin ja poikin sopivan ruuhkaista talvipuutarhaa. Pahimmilta happohyökkäyksiltä vältyttiin eivätkä reippaasta hapokkuudestaan tunnetut saksalaisrieslingit pystyneet irrottamaan lähimainkaan kaikkia hampaita suustani. Nyt vaan paljon lisää laadukasta saksalaista viiniä kaikkien suomalaistenkin laseihin!