Laadukkaamman ja aidomman Ruedan asialla – Bodegas Menade

Rueda sai vuonna 1980 D.O.-luokituksen ensimmäisenä viinialueena Castilla y Leonin itsehallintoalueella. Alueen alkuperäislajike Verdejosta valmistettujen valkoviinien maine oli jo noususuhdanteessa ja vauhti kiihtyi entisestään. Hiljalleen alkoi kuitenkin näkymään merkkejä siitä, mikä on aika tyypillistä mainettaaan nopeasti kasvattaneilla viinialueilla. Monet isot ja hieman pienemmätkin toimijat alkoivat rynnäköidä alueelle menestyksen ja rahan perässä. Satomäärät kasvoivat, vanhoja köynnöksiä revittiin uusien tuottoisampien tieltä ja Verdejon tilalle istutettiin huolestuttavia määriä Sauvignon Blancia. Alueen viinituotanto kasvoi huimasti, mutta samalla viinien keskimääräinen laatu heikkeni. Homma ehti valitettavasti menemään siinä määrin läskiksi, että massatuotettujen viinien sekamelska sai monet jo puhumaan Ruedan identiteettiongelmasta. Monilla tiloilla on onneksi jo kuultu hälytyskellojen kilinä ja todettu alueen sekä erityisesti Verdejon ansaitsevan parempaa. Yksi esimerkki laadukkaamman ja aidomman Ruedan puolestapuhujista on Alejandra, Marco ja Richard Sanzin 10 vuotta sitten perustama Bodegas Menade. Kolme sisarusta ovat päättäneet edetä laatu ja luonnonmukaisuus edellä ja olla omalla toiminnallaan pistämässä kapuloita massatuotannon ja teollisten toimintatapojen rattaisiin.

Menade sKolmikon historia sijoittuu perheen pyörittämälle viinitilalle, joka erinäisten tapahtumien jälkeen myytiin ja sisarukset päätyivät käynnistämään oman projektinsa. Tällä hetkellä viljelyssä on 160 hehtaaria noin 700 metrin korkeudella sijatsevia tarhoja, pääosin Verdejoa. Menaden porukka on ollut alusta saakka kiinnostunut luonnonmukaisista toimintatavoista ja luomuasiat on myös sertifioitu. Tarhoilla liikutellaan tarpeen mukaan pyörällisille lavoille istutettujen kasvien muodostamia “hyönteishotelleja”, joilla houkutellaan hyönteisiä hakeutumaan oikeaan paikkaan oikeana ajankohtana. Lisäpotkua ja motivaatiota luomuasioille on saatu, kun matkan varrella on havaittu menetelmien tuottavan laadukkaampia rypäleitä ja sitä kautta myös tarve viinin valmistusprosessien käpälöintiin on vähentynyt selkeästi.

Menaden perustason Verdejo (Espanjassa 7-8 €) on raikas, sitruksisen pirteä tapaus ja esittelee varsin mainiosti nuorekkaan Verdejon ominaisuuksia; sitrusta, greippiä, vihreitä yrttejä yhdistettynä todella pirteään hapokkuuteen. Erinomainen hinta-laatusuhde.

En ole erityisen suuri Ruedan Sauvignon Blancien ystävä, mutta maistamamme vuosikerta 2015 on onnistunut aika mukavasti. Viinistä löytyy yllättävän tiukassa kontrollissa pysyvä paketti herukan lehteä, karviaista ja raikkaan hapokasta kypsää hedelmää.

Menade s22

Maisteltujen viinien omaksi suosikiksi nousi Nosso 2015 (Espanjassa 10 €), joka on askel naturaalimpaan suuntaan. Valmistuksessa ei ole käytetty lisättyjä sulfiitteja ja viinin annetaan käydä läpi malolaktinen käyminen, joka pehmentää happosektoria sekä tuo viinille hiukan lisää runkoa. Tuoksusta löytyy mantelia, pientä savuisuutta, kypsiä sitrushedelmiä ja yrttejä. Makuprofiili on aiempiin verrattuna vähemmän hedelmäinen, mutta todella kiehtova, eläväinen ja tyylikäs. Loppua kohden mukaan lyöttäytyy vielä mausteisuutta ja hitunen karvasmantelia.

Valkoviinien käyttäminen sekä kypsyttäminen tammessa on ollut yksi viime aikojen nousevista viinitrendeistä Ruedassa. Pieni osa tuottajista on harrastanut asiaa jo pidempään, mutta nykyään lähes kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen tammitettu viini tuotannossa. Osa tuottajista onnistuu varsin hyvin ja osa taas ampuu pahasti överiksi. Menaden V3 2013 (Espanjassa 16 €) asettuu sinne tyylikkäämpään päätyyn. 100% Verdejo jopa 100-150 vuotiaista köynnöksistä.  Käyminen tapahtuu 1-6 vuotiaissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä ja kypsytys samoissa tynnyreissä vuosikerrasta riippuen 8-12 kk. Vuosikerran 2013 kerrottiin kypsyneen osittain myös amphorassa. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja tyylikäs pläjäys tammea. Vaikka tammen huomaa selkeästi tuoksussa, maussa se ei ole lainkaan yhtä selkeästi läsnä. Muita viinejä hieman öljyisempi rakenne ja täyteläisempi maku, mutta napakan hapokkuuden ansiosta pirteä ja raikas.

Koska Menade valmistaa myös olutta, oli tilavierailu ja viinien purskuttelu asiallista päättää varsin maukkaalla ja tasapainoisella La Burra Pale Ale oluella. Menade tuntuu tekevän hyvää työtä hyvällä asenteella ja jokusen verran Ruedan viinejä kulautelleena voin todeta myös viinien osuvan sen aidon ja autenttisen Ruedan ytimeen.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Ravintola Elite – Legenda elää ja voi hyvin

Töölöläisten kertoman tarinan mukaan kesä alkaa Eliten terassilta, joten kävin testaamassa asioiden tolaa toukokuun puolivälissä Royal Ravintoloiden järjestämässä pressitilaisuudessa. Historiaa pursuava ja legendaaristen taiteiljoiden kantapaikkana tunnettu Ravintola Elite on juuri remontoitu museoviraston ohjeilla, vanhoja perinteitä vaalien. Sisätilojen ehostuksen lisäksi myös terassia on laajennettu, mikä tarkoittaa käytännössä entistä enemmän ruokailupaikkoja ulkoilmassa.

20160528_124934[1]

Aika harvassa paikassa on mahdollisuus päästä klassikkotaiteilijoidemme kantapöytiin nautiskelemaan legendojen suosikkiannoksia, kuten esim. Tauno Palon pihvi. Seinillä komeilee kotimaisten taiteilijoiden teoksia ja yhteistyö taiteilijakoti Lallukan kanssa vahvistaa taiteen näkyvyyttä myös tulevaisuudessa. Taiteen merkitystä ei ole unohdettu viinipuolellakaan; Eliten nimikkoviinit Art Wine 1 ja 2 ovat Celler Piñolin käsialaa ja tulevat Espanjan Terra Altasta. Pullojen etiketeistä löytyy Senja Vellosen “Watercolours from the grapes”-teokset. Tyylikäs tunnelma saa pisteen i:n päälle ovensuussa, missä 50 vuoden työkokemuksen omaava Vladimir “Vova” Gusev palvelee tyylillä, josta monella muulla olisi roppakaupalla opittavaa. Ravintola kunnioittaa portsarinsa pitkää työuraa nimikoimalla klassikkoannos Vorschmackin “Vovan Vorschmackiksi”.

20160528_125123[1]

Homma toimii kaikin puolin ja ruokapuoli iskee ainakin meikäläiseen. Alkuun tilaisuutta varten maistelukokoon tuunattu Vovan Vorscmack ja punainen Artwine 2, perään paistettua siikaa kesäkeitto-tyyliin ja valkoinen Artwine 1. Jälkiruokana sitruunapiiras, vadelmasorbettia ja vaniljasiirappia sekä Ceretton Moscato d’Asti. Maut kohdillaan, perinteisiä annoksia on onnistuneesti päivitetty nykyaikaiseen muotoon ja viiniyhdistelmät toimivat. Vaikuttaa siltä, että Elite ja sen tunnelma on hengissä ja voi hyvin.

Viini-lehden vuoden kuohuviini on tyylikäs tapaus – Mathäi Brut (Alko 15,98 €)

Mathäi BrutItävallan ylpeys Grüner Veltliner on maan viljellyin lajike ja vaikka se tunnetaankin parhaiten hapokkaista, kuivista valkoviineistä, valmistetaan siitä jonkin verran myös kuohuviinejä. Viini-lehti valitsi vuoden kuohuviiniksi vuonna 2016 itävaltalaisen Stift Klosterneuburgin  Mathäi Brutin joka on 100%:nen Grüner Veltliner. Eräältä Klosterneuburgin luostarin Apotilta nimensä saanut viini on viettänyt vuoden päivät sakkojensa kanssa kypsyen ja reipas hapokkuus on saanut seurakseen lähdedatasta riippuen 9-11 g / l makeutuksen.

Tuoksusta löytyy reilusti sitruunaista meininkiä, jonkin verran paahteisuutta ja Grüner Veltlinerille tyypillisesti hiukan myös vihreyttä ja valkopippuria. Täysin kuiva viini omaa napakan hapokkuuden sekä tyylikkään, pienikuplaisen ja tiiviin moussen. Hedelmää löytyy mukavasti, mutta kaikki pysyy alusta loppuun hyvin kontrollissa ja pitkä jälkimaku on ryhdikkään mausteinen.

Mathäi Brut on tyylikäs, selkeäpiirteinen ja lajikkeelleen tyypillinen kuohuviini. Toimii mainiosti veden kielelle nostattavana aperitiivinä tai laajalla skaalalla kala- ja äyriäisruokien kyljessä. 4 / 5 staraa.

 (Maahantuojalta saatu näytepullo)

Kesä pullossa – Barth Fructus Riesling 2015 (Alko 13,90 €)

Barth FructusSaksan Rheingaussa viinejä valmistavan Barthin mainio Riesling-kuohuviini ehti valitettavasti poistua Alkon valikoimista, mutta sopivasti näin kesän kynnyksellä on saatu hyllyille uutta tavaraa samalta tuottajalta. Nyt valikoimiin pölähtänyt luomuviljeltyjen tarhojen Riesling Fructus 2015 on hieman makeampi ja kerrassaan veikeä tapaus.

Tuoksusta löytää vihreätä omenaa, päärynää sekä hiukan vaaleasävyistä kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Suussa puolikuivaa hiukan makeammaksi asettuva viini on reilun hedelmäinen ja runsas. Taustalla häärivä erittäin napakka hapokkuus (8,6 g/l) pitää huolen siitä, että ryhti ja ojennus säilyyn loppuun saakka, eikä jäännössokeri (20 g/l) pääse turhia sooloilemaan. Pitkä jälkimaku on hapokkaan omenainen.

Vuosikerta 2015 on ollut Saksassa poikkeuksellisen hyvä ja tämäkin viini on aiempia maistamiani vuosikertoja selkeästi raikkaampi ja pirteämpi. Viini sopii erinomaisesti aurinkoisien päivien kulautteluun, kunhan seura on riittävän hyvää, ja kaikki mahdollinen lähiympäristön ryppyotsaisuus on huolellisesti eliminoitu. Erityisen hienosti Fructus loistaa hieman mausteisempien ruokien kyljessä. Itse kulauttelin viinin chilillä, valkosipulilla ja limellä maustetun katakarapuannoksen kanssa ja yhdistelmän toimivuus oli suorastaan loistava. 4 / 5 staraa. Ps. vierailin paikan päällä 2012 ja raportti löytyy täältä.

Perinteikäs katalonialaisrypäle Trepat tekee uutta tulemista kepeämpien punaviinien johdolla

On jo pitkään ollut ajatuksissa kirjoittaa pari sanaa katalonialaislajikkeesta nimeltä Trepat. Jaa että miksi? Noh vaikkapa siksi, että kohdalle on osunut muutamia pirun kivoja Trepat-punaviinejä. Conca de Barberán alueelta kotoisin olevan rypälettä on perinteisesti käytetty lähinnä kuplallisissa ja kuplattomissa rosé-viineissä, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana muutamat tuottajat ovat ryhtyneet pukkailemaan markkinoille myös punaviinejä.

Myöhään kypsyvä ja melko paksukuorinen lajike on melko tarkka kasvuympäristöstään, mutta tuottaa mukavasti satoa. Oikeissa käsissä punaviineistä valmistuu perinteisiä espanjalaispunkkuja selkeästi kepeämpiä, ilahduttavan raikkaita, punaisten marjojen sekä mausteisuuden pohjalle rakentuvia paketteja. Mielestäni Trepat-viinit ovat parhaimmillaan kepeinä ja raikkaina, kun taas hevimpi uutos ja reilumpi tammikypsytys tuntuu hävittävän osan lajikkeen herkästä luonteesta. Trepatin uuden tulemisen pioneerituottajiin kuuluvat mm. Carles Andreu, Josep Foraster ja Succés Vinicola.

Carles Andreu Trepat 2013Carles Andreun Trepat ei ole mikään kallis viini (~15 € Espanjassa), mutta keikkuminen Celler Can Rocan listoilla useamman vuoden ajan kertonee riittävästi viinin gastronomisista kyvyistä. Kylmämaseraatio 8 päivää, minkä jälkeen alkoholikäyminen normaalia matalammassa lämpötilassa. Malolaktinen käyminen uusissa ranskalaisissa tynnyreissä, joissa myös 6 kk:n mittainen kypsytys. Korkeintaan keskitäyteläisen luokkaan asettuva viini on väriltään rubiininpunainen ja läpinäkyvä. Nokassa ja paletilla raikas paketti punaista marjaisuutta, jonka kaveriksi löytyy pientä savua ja pippurisuutta. Ryhdikäs hapokkuus sekä varsin hillitty ja maltillinen tanniinisektori. Tasapainoinen, kiehtovan raikas, ryhdikäs ja mukavasti soljuva viini. 4 / 5 staraa.

Succés 201380-100-vuotiaista köynnöksistä puristettu Succés Vinicolan El Mentider 2013 kiinnittää huomiota viimeistään erikoisen etikettinsä vuoksi. Spontaani käyminen terästankeissa ja malolaktinen käyminen sekä kypsytys ranskalaisissa tynnyreissä noin 9 kk:n ajan. Jo tuoksusta aistii, että nyt ollaan liikkeellä astetta isommalla potkulla. Nokkaan puskee heti alkumetreiltä melko vahvaa pippurisuutta. Punaisten marjojen meininki seuraa perässä, joskin edellistä viiniä selkeästi ronskimmalla väännöllä. Makusektorilta löytää myös hieman kypsempää ja tummempaa marjaa sekä mausteisuutta. Alkoholia on 15 % ja se hiukan tuntuu sekä nokassa että pitkässä ja lämmittävän mausteisessa jälkimaussa. Kyseessä on siis selkeästi tuhdimpi kokonaisuus, vaikkei tämäkään nyt mitenkään perinteisessä mielessä erityisen täyteläinen viini ole. Persoonallinen tapaus, vaikkakin raikkautta ja herkkyyttä olisi omaan makuun voinut olla enemmän? 3,5 / 5 staraa.

Bulgogia ja Chateau Cadet-Bon Saint-Emilion Grand Cru 1996

Eräänä lauantaina halusin ehdottomasti korkata viinikaapistani vuoden -96 Chateau Cadet-Bonin, vaikka olinkin päättänyt duunailla illalliseksi viinivalinnan kannalta hieman arveluttavasti bulgogia. Bulgogissa on normaalisti jonkin verran punaviinin kannalta hankalaa makeutta ja chiliä, joten päätin pelata varman päälle ja muokkailla reseptiikkaa maltillisempaan suuntaan sekä makeuden että tulisuuden osalta.

Vuosi 1996 on ollut Bordeaux’ssa varsin hyvä, mutta lähinnä vasemman rannan ja Cabernet Sauvignonin osalta. Saint Emilionissa satokauden loppuun osuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia Merlot’lle ja näin ollen kriitikoiden vuosikerta-arviot eivät juuri hehkuta Saint Emilionin viinejä. Tuottajien ja viinien välisiä eroja löytyy reilusti, mutta moniin Saint Emilioninkin pulloihin on  saatu ihan tasapainoista tavaraa.

Cadet-Bon 1996Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.

Selkeästi kehittyneessä tuoksussa on ikääntyneemmälle Bordeaux’lle tyypillisesti nahkaa, tupakkaa, setripuuta ja kirsikkaa. Paletilta löytyy ihan mukavasti kirsikkaista ja herukkaista hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin melko suoraviivaista ja yksiulotteista. Hapokkuutta on ihan kivasti jäljellä, mutta tanniiniosasto on jo selkeästi hiipunut, niistäen osan viinin ryhdistä. Jälkimaku on melko pitkä, nahkaisten, kirsikkaisten ja hieman eläimellistenkin komponenttien virittämä.

Chateau Cadet-Bon 1996 oli sinänsä ihan mukava oikean rannan Bordeaux ja ainahan näitä hiukan vahempia pulloja on kiva korkkailla. Kehityksensä puolesta viini on toki jo alamäkensä aloittanut ja hieman yksiulotteisesta kokonaisuudesta johtuen ei laseihin lorissut mitään erityisen suurta tai poikkeuksellista viiniä. Bulgogin osalta reseptin muokkaus rauhallisempaan suuntaan ja viinin ikääntynyt rakenne oli loppujen lopuksi ihan mukiinmenevä yhdistelmä. 3 / 5 staraa.

Pääsiäisen lammasviini Libanonista – Domaine Wardy Les Terroirs (Alko 11,50 €)

Wardy Les Terroirs vaakaJos pääsiäisen lammasviini on vielä hakusessa, voisi Libanonin suunta olla astetta virkistävämpi vaihtoehto. Testailin Proweinissa ison nipun Libanonin viinejä ja niiden ominaisuuksissa on paljon hieman mausteisemmillekin lammasruoille sopivia elementtejä. Tämä Domaine Wardyn Les Terroirs on melko täyteläinen ja reilun mausteinen paketti, joka ei välttämättä ole parhaimmillaan lipittelykäytössä, mutta omaa erinomaiset edellytykset sujuvaan yhteistyöhön monenlaisten lammas- ja karitsaruokien kanssa. Kannattaa kaataa viini dekanteriin tai avata pullo vähintään pari tuntia ennen tarjoilua, niin viinin luonne pääsee paremmin esiin. Maukasta pääsiäistä!

Prowein 2016 – huikeat messut taas kerran!

Prowein16_BL38329

3 päivää Düsseldorfissa Prowein-messujen viinitykitystä on taas onnellisesti takana. Tällä kertaa mukana oli 6200 näytteilleasettajaa 59:stä eri maasta ja yli 55000 kävijää. Ei siis tarvinnut olla ihan yksin. Ongelmaksihan näillä messuilla muodostuu lähinnä tarjonnan runsaus, aika paljon on aina jätettävä ihan suosiolla väliin. Tarkkasilmäisimmät löytävät ao. tastingkuvasta myös allekirjoittaneen siemailemassa Termanthia- ja Numanthia minivertikaalia vuosilta -09 ja -11. Muutamia todellisia highlighteja löytyy sekä facebook-sivujen postauksista https://www.facebook.com/Copatinto että Instagramista nimellä @copatinto, joten kannattaa klikkailla sinne!

ProWein16_JV5180

 

#viiniblogimiitti ja Pieropan Calvarino 2012

Jo perinteeksi muodostuneet viinibloggaajien kokoontumiset saivat jatkoa vuoden 2015 puolella, kun vuoden ensimmäinen #viiniblogimiitti pidettiin Helsingissä. Päivällä teimme täsmäiskun Helsinki Distillery Companyn tiloihin ja saimme Séamus Holohanilta erinomaisen esittelyn tislaamon toiminnasta. Koko paikasta huokui todella suuri innostus ja tekemisen meininki. Uskaltaisin veikata, että tämän putiikin tisleistä kuullaan maailmalla vielä isomminkin.

IMG_20150321_163443[1]

Päivä jatkui alkuillasta Nomad Cellarsin uudenkarheissa tiloissa perinteisen sokkopullomaistelun merkeissä. Jälleen kerran lasit täyttyivät mielenkiintoisista viineistä. Tällä porukalla suurin osa viineistä tuppaa olemaan enemmän ja vähemmän kuriositeettitason tavaraa, joten niiden tarkka paikallistaminen ja tunnistaminen on lievästi sanottuna haastavaa. Näin siis kaikille muille, paitsi Viinihullun päiväkirjan Otolle, joka naulasi tanniinisen Sagrantino Montefalcon noin viidessä sekunnissa! Itse raahasin pöytään perinteikkäämmän tuottajan Soavea eli Pieropan Calvarinon vuodelta 2012. Koska tapana on ollut kaadella viinit omista pulloistaan folioon käärittynä, Soavelle epätyypillisen korkea ja kapea pullo oli oiva lisähämäys porukalle. Odotetusti arvaukset ajautuivatkin alkuun Saksan ja Alsacen suuntaan. Sitrusta, mineraalisuutta, hentoa kukkaisuutta, pientä makeanoloista mausteisuutta. Paletilla hedelmäisyyttä tasapainottaa hienosti napakat hapot ja tyylikäs mausteisuus. Soave-sektorin kärkikastia. Päivän muuta antia näkyy allaolevassa kuvassa.

20150329_203746[1]

Ilta jatkui Groteskissa ähkyn partaalle. Porukalle tällättiin eteen menu, joka piti sisällään mm. ilmakuivattua ankanrintaa, talon pancettaa, grillattua briossia ja talon créme fraîche, Big Green Egg-grillattua black angus entrecôtea, triplafritattuja ranuja sekä suklaakakkua jäätelön kera. Lasiin lorisi matkan varrella Weszeli Grüner Veltliner, Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2012, Becker “B” Spätburgunder 2011, Banfi Summus 2003. Lopuksi paletin puhdistajana Pol Roger Resérve Brut. Kiitos hauskasta päivästä ja hyvästä seurasta: Blanc de Blancs, Loppasuut, Pullon Henki, Reseptitaivas, Rypäleistä Viis, Viinillä, Wine and Finland, Wineserver

20150323_112357[1]

Mikä Viini 2014

Wennercon ja Alpha Beveragesin Mikä Viini-tapahtuma järjestetään jälleen 16.-18.9.2014 Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Tänä vuonna myös Turussa voidaan taputella käsiä yhteen, sillä turkulaisten oma tapahtuma näkee päivänvalon 25.9.2014 Panimoravintola Koulussa. Kaikkien viininystävien kannattaa ehdottomasti rientää paikan päälle, sillä tarjolla on em. maahantuojien laajaa valikoimaa laidasta laitaan, noin parinsadan viinin voimalla. Kävin tiistaina 16.9. kuorimassa kermoja päältä ja seuraavassa muutama maistamisen arvoinen tärppi tapahtumaan suuntaaville.

Kun aloittaa viinitapahtuman kuplilla, loppukaan ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Bollingerin osastolla on hyvä mahdollisuus päästä testaamaan vierekkäin talon perussamppanjoiden sekä kovemman kastin La Grande Année-pullotteet. Jos takuuvarmat La Grande Année Brut 2004 ja Rosé Brut 2004 jättävät kylmäksi, syy löytyy lähimpään peiliin kurkkaamalla. Hinta-laatusuhteeltaan erinomaista tasoa esittelee myös tilausvalikoiman Duval-Leroy’n luomu-Brut sekä tyylikkään pähkinäinen Cuvée Paris Brut, jonka hinta-laatusuhdetta voi pitää Suomen oloissa varsin hyvänä. Samalla vaivalla voi toki maistaa käden mitan päässä tarjoiltavat Roederer Cristal Brut 2006 sekä Duval-Leroy Femme de Champagne 2000. Kaiken tämän jälkeen mineraalinen Laroche Chablis 1er Cru Les Vaudevay auttaa kalibroimaan Chardonnay-osaston laatu- ja mineraalisuusmittarit kohdalleen.

Niepoortin Redoma Tinto 2006 alkaa olla mukavassa korkkailuiässä, vaikkei asian kanssa mitään erityistä kiirettä tarvitsekaan pitää. Pullosta löytyy moniulotteinen paketti mustaa viinimarjaa, tummaa kirsikkaa, savua, tupakkaa ja yrttejä. Alkosta löytyy vielä joitakin pulloja vuosikertaa -07. Tapahtuman yksi suurimmista positiivisista yllättäjistä oli noin 11 € hintainen Domaine de Notre Dame Cousignac, joka tulee Côte du Vivarais’n alueelta Rhônesta. Keskitäyteläisessä ja hyväryhtisessä paketissa tulee esiin mielenkiintoisella tavalla mausteisuutta ja pippurisuutta, joka sai viereiset Côtes du Rhône-pullot vaikuttamaan sangen tylsiltä. Ehdotonta “osta pois”-osastoa! Jos australialainen Merlot ei ole vielä pahemmin iskenyt, niin kannattaa ehkä kokeilla Brown Brothersin Heathcote Merlot, joka on ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin eurooppalainen ja elegantti. Vuosikerta 2001 oli Riojassa ehdotonta huippua ja myös Faustinon Gran Reserva -01 vaikuttaa olevan selkeästi edellisiä vuosikertoja paremmassa tikissä. Tätä kannattaa ehdottomasti hankkia kellariin lepäilemään.