Uusia tuulahduksia Torosta? – Cachito Mio 2012

Posted on 04/05/2015 by Copatinto

Vaikka Espanjan Castilla y Leonissa sijaitsevan D.O. Toron viinit eivät ole kaikkein kirkkaimpaan maailmanmaineeseen nousseetkaan, on hohto riittänyt houkuttelemaan uusia toimijoita alueelle tasaiseen tahtiin. Uudempien tulijoiden joukossa on ollut tyypilliseen tapaan runsaasti isompien tuottajaryhmittymien sivuprojekteja, mutta mukaan on mahtunut myös jokunen hieman pienemmänkin kaliberin toimija. Uudet tekijät tuovat usein tullessaan myös uudenlaisia ajatuksia ja toimintamalleja, mikä on pidemmän päälle virkistävä asia koko alueen kehityksen kannalta. Maistelin vuoden 2014 Alimentaria-messuilla vähintään kohtuullisen määrän Toron punkkuja ja täytyy harmikseni todeta, että melko harva uusi tuttavuus onnistui herättämään sen suurempaa mielenkiintoa. Ainakin yksi selkeästi tunnistettava ongelma on viinien todella pienet keskinäiset tyylierot, jolloin perättäin maistetuista viineistä muodostuu vain tasapaksua massaa. Onneksi sentään vanhat hyviksi todetut tuottajat erottuivat massasta edukseen.

Yksi tuoreempia hengähdyksiä puhaltelevista uusista tuottajista on La Casa Maguila, jonka tavoitteena on ravistella alueen viinien robustia, tanniinista ja tammistakin mainetta. Tuottaja tavoittelee viineihinsä raikkaampaa hedelmäisyyttä, tiukempaa hapokkuutta sekä vähemmän tammisia aromeja.

Cachito Mio on 100%:nen Tinta de Toro yli 50-vuotiaista köynnösten rypäleistä. Kypsytys on kestänyt 5 kk amerikkalaisessa tammessa. Viini on puettu kiehtovaan ja alueelle vähemmän perinteiseen etikettiin, joka samalla kertoo tuottajan markkinoiden painottuvan 70%:sti Espanjan ulkopuolelle.

Cachito Mio onnistuu hyvin tavoitteessaan välttää tammiset aromit, eikä viinin tuoksusta löydykään merkkejä oikeastaan minkäänlaisista puutöistä. Kokonaisuus on melko turvallinen ja perusvarma esitys; muhkeata tumman kirsikan ja karhunvatukan sävyttämää hedelmää vähintään riittävällä konsentraatiolla varustettuna. Hapokkuus pysyy suhteellisen mukavalla tasolla, mutta tanniinisektorin tuki näin rotevalle hedelmälle jää ehkä hiukan vaisuksi. Ehkä se on ollut jossain määrin tarkoituskin? Omassa suussani kesy tanniinisuus vie kuitenkin ryhdistä kaivattua särmää. Muutoin palaset ovat kyllä ihan mukavasti paikallaan ja Cachito Mio omaakin varsin mainiot edellytykset erilaisten grillattujen liharuokien kesyttäjäksi. Hinta pyörii nettikaupoissa noin 12-15 € haarukassa. 3 / 5 staraa.

Vaalea katalonialainen – Herencia Altés Garnatxa Blanca (Alko 12,99 €)

Posted on 20/04/2015 by Copatinto

Alkon viinihauissa oli taannoin mukana Garnatxa Blancaa Kataloniasta ja valituksi vaikuttaisi nyt tulleen uutuutena hyllyille pölähtänyt Herencia Altés’n Terra Altan valkkari vuodelta 2014. Katalonian valkoviinien noususuhdanteesta tuli postailtua jokin tovi sitten ihan oma juttunsa, jonka asiasta kiinnostuneet voivat lukea taustatiedoksi täältä. Tämä Herencia Altés on jäänyt itselle mieleen edullisemman pään viiniensä mainiosta hinta-laatusuhteesta. Tämän viinin rypäleet ovat kasvaneet siis Terra Altassa vanhoilla tarhoilla, Batean kylän lähistöllä. Viini on saanut kypsyä sakkojen kanssa 3 kk.

Nuorekas ja melko aromaattinenkin tuoksu hönkii vaaleaa kukkaisuutta, päärynää ja ajoittain myös pientä parfyymisyyttä. Maku jatkaa kepeällä linjalla päärynäisyyden johtaessa joukkoja. Lajikkeelle tyypilliseen tapaan viinin hapokkuus asettuu keskitasolle, mutta raikas ote pitää paketin sopivan virkeänä loppuun saakka. Keskipitkä jälkimaku on kukkainen ja aavistuksen yrttinen.

Herencia Altés Garnatxa Blanca on raikkaan kepeä viini ja vei fiilikset maisteluhetken pienestä räntäkuurosta huolimatta kesäisiin tunnelmiin. Garnatxa Blanca-viinien alkoholipitoisuus nousee usein varsin korkealle, joten etiketin 13,5% lukemaa voidaan pitää yleiseen linjaan nähden melko maltillisena, eikä sillä sektorilla ole havaittavissa minkäänlaisia ongelmia. Viinin herkkyys ja raikkaus kärsii kuitenkin lämpötilan noustessa, joten suosittelen ehdottomasti huolehtimaan pullon riittävästä viilennyksestä kulauttelun lomassa. Sopiva valinta lämpenevien päivien salaattiviiniksi tai miksei vaaleille kaloillekin. 3 / 5 staraa.

Bodegas Gancedo Xestal Mencia 2007

Posted on 25/10/2014 by Copatinto

Eräänä lauantaina pääsi käymään niin, että loputtoman pitkään ja hartaasti kypsennetty pulled pork oli vielä valmistuttuaankin vailla viinikaveria. Noin kymmenen sekunnin pituinen matka viinikaapille johti ajatuksia Mencian suuntaan. Kaapin sisältöä ei tarvinnut tällä kertaa töllistellä kovinkaan pitkään, sillä Xestal Mencia -07 osui kiikareihin jokseenkin välittömästi ja valinta oli valmis.

Bodegas Gancedo viljelee Bierzossa viiniä 20 hehtaarin alueella. Tarhoilla kasvaa Menciaa sekä pieniä määriä Godelloa ja Doña Blancaa. Talo luottaa perinteisen ja ympäristöä kunnioittavan viininviljelyn sekä modernin viininvalmistusteknologian kombinaatioon. Xestal Mencian rypäleet ovat 60-100 vuotiaiden Mencia-köynnösten satoa ja viiniä on kypsytetty 12 kuukautta ranskalaisissa tynnyreissä. Kauppojen hyllyille Xestal päästetään vasta viiden vuoden pullokypsyttelyn jälkeen.

Alkuun melko pidättyväinen viini avautuu pikkuhiljaa lasissa ja maanläheisestä tuoksusta alkaa erottumaan mustikkaa, tummaa kirsikkaa, tammen paahdetta ja mausteisuutta. Paletilla viini lyö pöytään erittäin vahvan uutoksen, joka yhdistyy kypsään ja tummaan marjaisuuteen. Hapokkuutta on kyydissä ihan mukavasti ja pehmeä tanniinisuus sekä nielua lämmittävä 14% alkoholipitoisuus sopivat tällaiseen paksumpaan pakettiin hyvin. Melko pitkä jälkimaku jatkaa tarinaa tummista marjoista, höystettynä pienellä mausteisuudella.

Xestal 2007 on tyylillisesti tuhdimman päädyn Mencia ja tarjoaa pehmeämpien ja tukevampien punaviinien ystäville tyylilajille uskollisen sekä tasapainoisen esityksen. Painopisteen asettuessa voittopuolisesti muskelipuolelle jäävät muut osa-alueet hiukan varjoon, eikä viinistä saa irti järin moniulotteista meininkiä runsaasta dekantoinnistakaan huolimatta. Ihan mukiinmenevä viini sinänsä, eikä Decantalon hinta 12,50€ riko säästöpossua, jos ei nyt varsinaisesti pistä riemusta kiljumaankaan. Käytännössä kuitenkin varsin toimiva kaveri revitylle possulle. 3 / 5 staraa.

Castello d’Albola Chianti Classico Riserva 2007

Posted on 19/08/2014 by Copatinto

Zoninin suuren viinikonsernin yksi sivukonttoreista on Chianti Classicon alueella sijaitseva Castello d’Albola. Radda in Chiantissa sijaitseva tila on ollut Zoninin suvun hallussa 70-luvun lopulta alkaen ja nykyään viiniä viljellään noin sadanviidenkymmenen hehtaarin alalla. Kolmestasadasta aina kuuteensataan metriin merenpinnan yläpuolella sijaitsevilla tarhoilla kasvaa keskimäärin 20-vuotiaita köynnöksiä, joista 90 % on Sangiovesea. Tallink-Siljan valikoimista omaan kaappiin päätyneet 2007-vuosikerran Chianti Classico Riservat ovat aiempien korkkauksien yhteydessä jättäneet muistijälkeä siinä määrin kypsästä korkkauspotentiaalistaan, että päätin järjestää korkkiruuvia kampeamalla viinikaapista yhden lisämakuupaikan uusille tulokkaille.

2007 Chianti Classico Riserva rakentuu Sangovesesta (95 %) ja Canaiolosta (5 %). Viiniä on kypsytetty tammessa 15 kk. Tynnyreistä 10 % on ollut ranskalaista Allierin tammea ja loput slavonialaista tammea. Tämän lisäksi viiniä on kypsytetty 12 kk terästankeissa ja 3 kk pulloissa.

Kypsän marjaisasta tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, kypsää herukkaa ja aisoissa pysyttelevää tammisuutta. Suussa melko täyteläinen viini toistaa aavistuksen yksiulotteiseksi jäävää, mutta siististi tuoksua seurailevaa antiaan. Tanniinit ovat pehmeät ja happokkuutta tyylilaji huomioiden varsin maltillisesti. Loppua kohden esiin tuleva hyvin pieni bitterisyys saa aikaan pienimuotoisen ryhtiliikkeen. Keskipitkä jälkimaku jatkaa kirsikkaista ja kypsän herukkaista menoa.

Teknisesti viini on kunnossa, mutta hapokkuus ei kuitenkaan tunnu pärjäävän aivan samassa vauhdissa kypsänpuoleisen hedelmän kanssa, tanniinisuuskin on vähän laiskanpulskeaa, eikä alueelle ja tyylilajille tyypillistä bitteristä puraisua tahdo löytyä. Näin ollen viini jättää kokonaisuutena hieman vaisun ja varman päälle tehdyn fiiliksen. Poikkeuksellisen helposti jo nuoressa vaiheessa kulauteltavaa Chianti Classico Riservaa kaipaavalle nappiostos. 3 / 5 staraa.

Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel 2013 – 14,88 €

Posted on 10/08/2014 by Copatinto

Alkon vakiovalikoimaan ilmestyi heinäkuun lopulla Rieslingiä Itävallan Wachausta, Weingut Josef Jamekilta. Vakiovalikoimassa näyttää kirjoitushetkellä majailevan viiskikymmentä kolmen vartin kokoista Rieslingiä, joten mitenkään helppoon rakoon viini ei sijoitu.

Hennosti kellertävän viinin värissä on selkeästi myös vihertävää sävyä. Nuorekkaan tuoksun eturintamasta löytyy sitruunaa ja limeä, hieman taaempana keikkuu vihreitä omenoita ja pieni ripaus mineraalisuutta. Suussa kirpakka sitruunaisuus dominoi selkeästi alkumatkaa, maun keskivaiheilla omenaisuus pääsee jo hieman paremmin esiin. Pieni määrä jäännössokeria (6 g/l) tasapainottaa tiukkaa (8 g/l) hapokkuutta yllättävän hyvin, vaikka paras harmonia jääkin saavuttamatta. Keskipitkä jälkimaku jatkaa edelleen sitruksista tunnelmaa.

Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel on nuorekkaan kirpakka, voittopuolisesti sitruksinen ja raikas Riesling, jossa kaikki toimii perustasolla ihan mukiinmenevästi. Tuottajan omassa verkkokaupassa viiniä kaupataan vain neljä euroa Alkoa edullisemmin, joten tässä valossa Alkon hyllyhinta vaikuttaa kohtuulliselta. Vakiovalikoimasta löytyy kuitenkin muutaman euron hintasäteellä melkoisen monta haastajaa, joten jää nähtäväksi, riittävätkö viinin rahkeet vakuuttamaan ostajakansaa. Kannattaa kokeilla, jos kaipaat nuorekkaan raikasta ja tiukan hapokasta perus-Rieslingiä. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Matarredonda Juan Rojo 2006

Posted on 03/07/2014 by Copatinto

Kun kerran juhannuspäivälle oli ohjelmoitu mm. flank steakin grillailua, oli syytä ryhtyä kaivelemaan viinikaapista esiin sopivaa vinkkua. Kouraan tarttui tällä kertaa Matarredondan Juan Rojo vuodelta 2006. Matarredondan viinitalo on saanut alkunsa 2000-luvun taitteessa Espanjan Torossa ja tekee viiniä kolmella eri brändillä (Libranza, Juan Rojo ja Valdefama). Näistä ainoastaan Libranzan pullotteita on tullut aiemmin maistettua, eikä niistäkään nyt tähän hätään mitään järisyttävän selkeää kuvaa muistu mieleen. Juan Rojo -06 on alueelle tyypilliseen tapaan 100 %:nen Tinta de Toro ja kypsynyt 8 kk ranskalaisessa Allier-tammessa.

Lasista pölähteli nokkaan ikään ja ennakko-odotuksiin nähden yllättävän niukasti kehittynyt setti tummaa kirsikkaa, luumua, setripuuviritteistä tammea ja hentoista taustamineraalisuutta. Paletilla viini käyttäytyi täyteläisesti, hedelmäpuolen seuraillessa tuoksun tunnelmia. Melko nopeasti kuitenkin esiin nousi yllättävän räväkkä hapokkuus, joka ei oikein tuntunut pysyvän nuotisssa kypsän hedelmäisyyden ja pehmeähkön tanniinisektorin kanssa. Kokonaisuudesta jäi hieman karheat tunnelmat, jota pitkä ja lämminhenkinen jälkimaku onnistui hieman rauhoittelemaan. Lämminhenkisyydestä huolimatta 14 %:n alkoholipitoisuus ei onnistu häiriköimään kokonaisuutta sen kummemmin.

Juan Rojo 2006 jätti kaiken kaikkiaan jossain määrin vaisun ja karhean fiiliksen. Kahdeksanvuotiaalta olisi odottanut ehkä hiukan enemmän kehittyneisyyttä ja sen tuomaa syvyyttä. Jonkinlaisen ADHD-kohtauksen saanut happosektori piti huolen siitä, ettei balanssikaan aivan palkintokorokkeita hätyytellyt. Ihan kelvollinen suoritus mediumiksi grillatun flank steakin kyljessä, mutta fanfaarit ja riemun kiljahdukset jäivät tällä kertaa väliin. Onnekseni en erehtynyt urkkimaan ennen kulauttelua, minkälaisia pisteytyksiä viini on maailmalla saanut, sen verran kovia lukemia näkyy nimittäin napsuneen. 3 / 5 staraa.

Matsu El Picaro – 9,98 €

Posted on 04/04/2014 by Copatinto

Vintae-konsernin Matsu Bodegas y Viñedos Ecológicos-niminen projekti Torossa on herättänyt mielenkiintoa erityisesti persoonallisen etiketöintinsä vuoksi. Pulloihin tällätyt viinitarhaduunareiden turpavärkit herättävät arvostusta. Kuvat on otettu muuten ihan oikeista duunareista, eikä mistään mallitoimistojen siloposkista. Maistelin Matsun viinit Alimentaria 2014-tapahtumassa Barcelonassa ja jututin samalla tuottajan edustajaa Matsun meiningeistä noin muutenkin.

Matsun Tinta de Toro-köynnöksiä viljellään täysin luomuperiaatteilla ja hyvin pitkälti myös biodynaamisesti. Kumpaakaan em. menetelmistä ei ole virallisesti sertifioitu, koska tuottaja on nähnyt ainakin toistaiseksi järkevämmäksi ohjata sertifiointeihin menevät rahat hyödyllisempiin tarkoituksiin.

Alko haki taannoin alle kympin punkkua Torosta, joka tulisi kierrekorkilla suljetussa pullossa ja olisi mielellään vanhoista köynnöksistä valmistettu. Haaviin tarttui Matsu El Picaro, jonka tuottaja on Alkoa varten pakannut normaalia kevyempään pulloon sekä sulkenut kierrekorkilla.

Matsu El Picaro on siis 100 %:nen Tinta de Toro (Tempranillo), yli 70-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on tapahtunut suurissa sementtitankeissa. Alkon nettisivujen mukaan viini on kypsynyt kuukauden tammitynnyreissä, jotka tuottajan esitteen perusteella tarkentuvat uusiksi ranskalaisiksi.

Nuorekkaassa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää karhunvatukkaa sekä pientä mausteisuutta. Paletilla viini on melko täyteläisestä otteestaan huolimatta nuorekkaan hedelmäinen, aavistuksen mausteinen ja suhteellisen pehmeä. Hedelmäisyys pysyttelee sopivan eloisana, joten suhteellisen maltillinen hapokkuus ja kevyesti ikeniin tarraava tanniinisuus riittävät pitämään balanssia melko hyvin hanskassa. 14,5% alkoholia on varsin tyyppillinen määrä Toron punkulle ja tätäkin viiniä kannattaa hiukan viilentää, jotta alkoholin tuoma lämpö ei käänny liikaa poltteen puolelle. Keskipitkä jälkimaku on tumman marjaisa ja hiukan mausteinen.

Matsu El Picaro on nuorekkaan hedelmäinen, suoraviivainen ja melko tasapainoinen punaviini. Se ei kurkottele suurempiin ulottuvuuksiin tai syvyyksiin, mutta toisaalta perusasiat ovat hintaluokka huomioiden mukavasti kohdallaan. Mukava kaveri lihaisille burgereille tai vaikka grillatulle possulle. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Codorníu Ecológica Cava 12,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Posted on 07/02/2014 by Copatinto

Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että lounaan alkajaisiksi eteeni tällättiin höyryävää simpukkakeittoa. Tilasin kylkeen “jotain Cavaa”, joka sattui olemaan tällä kertaa Codorníun Ecólogica. Rekisteröin tämän luomukuoharin saapumisen jokin aika sitten Alkon tilausvalikoimaan, mutten ollut sitä aiemmin maistanut. Luomutouhut tuntuvat olevan jonkinlaisessa nostepöhinässä Cava-tuottajien keskuudessa, tai ainakin näin olin aistivinani Katalonian reissulla viime vuoden lopulla. Kauppojen hyllyillä ja ravintoloiden viinilistoilla promotaan yhä useammin luomuvaihtoehtoja ja biodynaamisiakin pullotteita alkaa olla saatavilla.

Ecológica on kohtuullisen tuore tapaus Codorniun valikoimassa. Luomuperiaattein viljellyistä Xarello- (64%), Parellada (32%) ja Macabeo (4%) -lajikkeista valmistettu perinteisen menetelmän kuplajuoma on höystetty 8-10 g/l dosagella ja kypsytys on kestänyt 9-12 kuukautta.

Lasista leijailee nokkaan yllättävän intensiivistä paahteisuutta, nuorekkaan raikasta sitruunaa ja vihreää omenaa. Paletilla viini on melko runsaan hedelmäinen, paahteinen sekä todella pirteän hapokas. Kuplaosastokin pysyy hereillä pitkään. Paahteisuuden sävyttämät sitruunat ja omenat jatkavat mekastustansa pitkähkön jälkimaun merkeissä.

Codorníu Ecológica on nuorekkaan hedelmäinen, raikkaan hapokas, mutta myös tyylikkään paahteinen ja tasapainoinen Cava. Mukava seuralainen vaikkapa juuri äyriäis- ja kalakeitoille. 3 / 5 staraa. (Kuva Altian mediapankki)

Feudi di San Gregorio Cutizzi Greco di Tufo 2011

Posted on 01/01/2014 by Copatinto

Campanian alueen viinit ovat nostaneet profiiliaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana isolla kädellä. Tuottajien määrä on lisääntynyt merkittävästi, mutta myös viinien laatu on kohentunut. Vesuviuksen ympäristön vulkaanisessa maaperässä kasvavaista köynnöksistä puuhastellaan siis varsin persoonallisia ja mielenkiintoisia viinejä. Menestystä ja mainetta ei ole kalasteltu kansainvälisillä suosikkilajikkeilla, vaan panostukset on kohdistettu alueen alkuperäislajikkeisiin. Tyypillisimmät ja tunnetuimmat alueen lajikkeista ovat alunperin kotoisin Kreikasta, kuten vaikkapa nimistä Greco, tai Aglianico voi arvailla. Kolmellakymmenellä hehtaarilla vuonna 1986 aloittanut Feudi di San Gregorio on kasvattanut hehtaarinsa vuosien varrella yli kolmeensataan ja on tänä päivänä yksi tunnetuimmista Campanian viinitaloista maailmalla.

Feudi di San Gregorion Greco di Tufo on valmistettu 100%:sti Greco-lajikkeesta. Köynnökset ovat kasvaneet Tufon kylän lähistöllä kalkkipitoisessa ja vulkaanisessa maaperässä. Viiniä on kypsytetty 4 kk terästankeissa sakkojen kanssa.

Tuoksussa on sitrusta, ananasta, päärynää ja hiukan mineraalisuutta. Keskitäyteläinen maku jatkaa tuoksun linjoilla työntäen sekaan myös pientä yrttisyyttä. Hapokkuutta on riittävästi, joskaan lisäpanos sillä sektorilla ei tekisi pahaa. Melko pitkästä jälkimausta löytyy sekoitus yrttejä, sitruunaa ja pientä mineraalisuutta.

Mukavasti perustasolla toimiva mutkaton valkkari, josta kuitenkin jää uupumaan hieman sitä persoonallisuutta ja moniulotteisuutta, jota Campanian viineiltä odottaa. Viini toimitti virkansa passelisti yksinkertaisen simpukka-aterian kyljessä ja on muutenkin asiallinen kumppani arkisempaan seafood-safkailuun. Ihan hyvä ostos Italiasta hieman alle kympillä. 3 / 5 staraa.

Viikon Copa – Drathen Glühwein 10,98 €

Posted on 14/11/2013 by Copatinto

Illat pimenevät, ilmat kylmenevät ja pikkujoulukausikin hyökkää päälle ihan tosissaan. Kauppojen ja A-tavaraliikkeen hyllyillä alkaa taas keikkua jos jonkinmoista glögipulloa. Itse näytän trooppisilla esansseilla viritetyille litkuille punaista valoa ja panostan selkeästi viinillisempiin vaihtoehtoihin. Moselin laaksosta tuleva Drathenin Glühwein on perinteinen saksalainen hehkuviini, jotka ovat tuttuja ainakin Saksan lukuisilla übertunnelmallisilla joulumarkkinoilla vierailleille. Viini rakentuu Dornfelder- ja Lembeger-lajikkeista tehtyyn luomupunaviiniin, jota on sitten doupattu asiaan kuuluvalla hartaudella ja perinteikkään reseptin mukaisesti.

Tuoksusta löytyy punaviinille tyypillisesti kirsikkaisuutta ja onhan siellä luumuakin. Seuraan liittyy joulumausteista ainakin kaneli ja anis. Puolimakean sektorissa pyörivä maku keikkuu kivasti tuoksun tunnelmissa, eikä makeus tai mausteisuus onneksemme karkaa överiosastolle missään vaiheessa. Harmillisesti paletin loppuosa jää aavistuksen ohueksi, vaikka keskipitkä ja mausteinen lopetus miellyttääkin.

Drathen Glühwein on osuva talvikauden lämmike meille, joita trooppisilla esansseilla kyllästetyt discovaloglögit närästävät, mutta lämminhenkinen meininki joulumausteiden rytmityksessä silti maistuu. 3 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Category Archives: 3 STARAA