Viikon Copa – Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015 (Alko 16,90 €)

Sauvignon Blancia viljellään laajasti ympäri maailman ja sen runsas aromaattisuus tuntuu herättävän paljon tunteita – ihastuksia ja vihastuksia. Lopputuloksen kannalta olennaista on kontrollin säilyttäminen niin tarhoilla, kuin myös viininvalmistuksen puolella. Laatuun panostavat tuottajat pitävät huolen siitä, että aromaattisuus ei karkaa käsistä ja viini säilyttää tasapainon raikkaan hedelmäisyyden sekä luonnollisen hapokkuuden välillä. Heikompitasoisten Sauvignon Blancien kohdalla taas törmää valitettavan usein korostuneen vihreisiin aromeihin tai toisaalta ylikypsään trooppisuuteen. Omasta näkövinkkelistä katsottuna tämän hetken kiehtovimmat Sauvignon Blancit tulevat Loiren lisäksi pohjoisesta Italiasta, eteläisestä Itävallasta ja Sloveniasta. Myös Saksasta ja Uudesta-Seelannista löytyy joitakin erittäin vakuuttavia tuottajia.

Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015Alkon hyllyille paluun tehnyt laatutuottaja Wohlmuthin Sauvignon Blanc Klassik tulee Itävallan Südsteiermarkista. 1800-luvun alussa perustettu Wohlmuthilla on viljelyssä 65 hehtaaria lähellä Slovenian rajaa. Tämän viinin rypäleet on kerätty käsin viideltä eri tarhalta. Eri tarhojen viinit on käytetty terästankeissa toisistaan erillään ja annettu kypsyä sakkojen kanssa muutama kuukausi ennen lopullista blendausta.

Tuoksusta löytyy hyvin klassista Sauvignon Blancia; herukan lehteä, karviaista ja sitruunaa. Paletilla kuiva viini pysyttelee tuoksun linjoilla ja hedelmäosasto liikuskelee voittopuolisesti raikkaan sitruunan suunnilla. Mitään ylikypsiä tai trooppisia sooloiluja ei ole havaittavissa ja loppua kohden esiin nousee myös pieni annos mineraalisuutta. Ryhdikäs hapokkuus ja tyylikkään raikas meininki jatkuvat myös melko pitkässä jälkimaussa.

Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015 on ryhdikäs ja puhdaspiirteinen Sauvignon Blanc, joka pysyy kivasti kontrollissa niin aromaattisuutensa, kuin rakenteensakin puolesta. Itse pidän paljon Sauvignon Blancin ja erilaisten rapuruokien yhteispelistä, mutta Wohlmuthin raikas hapokkuus ja sitruunainen hedelmäisyys toimivat mukavasti myös hieman rasvaisempien kalojen kaverina. 3,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Jean Stodden Blanc de Noir Spätburgunder 2015 (Alko 22,90 €)

Punaviinirypäleistä valmistetut kirkkaat Blanc de Noir-viinit eivät ole mitenkään yleisiä kuplattomien viinien sektorissa. Alkon valikoimiin on hiljattain pölähtänyt pieni erä maineikkaan saksalaistuottaja Jean Stoddenin versiota aiheesta ja itse asiassa nimeomaan Saksassa kyseinen viinityyli on tuntunut olevan viime vuosina yleistymään päin. Ahrin alueella viiniä valmistavan Stoddenin kova maine pohjautuu erityisesti laadukkaisiin punaviineihin. Tilaa vetää ja viinintekijänä toimii Alexander Stodden.

Stodden Blanc de Noir 2015 sVierailin Stoddenilla viime keväänä ja vakuutuin vahvasti Alexanderin asenteesta ja tekemisestä. Tarhoilla pyritään tekemään kaikki mahdollinen, jotta viinikellarissa viinien käyminen ja kypsyminen tapahtuisi mahdollisimman pitkälti omalla painollaan. Alexander vastustaa voimakkaasti Oechsle-fetisismiksi itse kutsumaansa rypäleiden korkeiden sokerimäärien palvomista ja keskittyy esim. sadonkorjuun ajoittamisessa huomattavasti laajempiin näkemyksiin rypäleiden kunnosta. Alexander kertoo lopputuloksena pullosta löytyvän kompromissi kaikista niistä virheistä ja onnistumisista, joita tarhoilla on tullut tehtyä.

Viini on lasissa lähes väritön. Tuoksu on neutraaliin väriin verrattuna yllättävänkin runsas ja tuo nenään persikan kiveä, vihreätä omenaa, sitruunan kuorta ja vadelmaisia sävyjä. Suussa lähes kuiva viini pelailee nätisti intensiivisesllä hedelmäisyydellään, jossa eturiviin nousee erityisesti vihreä omena ja persikkaisuus. Ryhdikäs hapokkuus tasapainottaa pientä jäännössokerimäärää (7 g/l). Melko pitkä jälkimaku hoituu tuoksun ja maun viitoittamalla hedelmäisellä tiellä.

Jean Stodden Blanc de Noir on tyylikkäästi tehty, melko intensiivinen ja leveän hedelmäinen viini, joka onnistuu kuplattomille viineille vaikeassa Blanc de Noir-kategoriassa hyvin. Lähes 23:n euron hintaa voi toki pitää melko korkeana, mutta toisaalta viini on jo tyylilajinsa puolesta kokeilemisen arvoinen, eivätkä Stoddenin viinit  yleensä muutenkaan edusta sitä edullisinta päätyä. 3,5/5 staraa.

Mikä ihmeen Lemberger? – Wachtstetter Felix Lemberger Trocken 2012

Vaikka Saksa onkin maailman kolmanneksi suurin Pinot Noir-tuottaja, ei suuri yleisö juurikaan miellä Saksaa punaviinimaaksi. Tilanne on siinä mielessä ymmärrettävä, että Ahria ja Württembergiä lukuunottamatta kaikki Saksan viinialueet tuottavat selkeästi enemmän valkoista kuin punaista ja pelkästään Rieslingin osuus on noin viidennes viljelyalasta. Saksan punaisissa Spätburgundereiden lisäksi huomio kannattaa kiinnittää erityisesti Württembergin Lembergereihin (Lemberger = Itävallassa Blaufränkisch ja Unkarissa Kékfrankos). Koko Saksassa Lembergerin osuus yltää vain pariin prosenttiin, mutta Württembergin 1700 ha kattaa oman alueensa tarhoista jopa 15%. Hehtaarilukemastakin voi jo päätellä, etteivät tuotantomäärät aivan valtaisia ole, joten Lembergereitä osuu tutkaan vähän turhankin harvoin.

IMG_20161130_203722Yksi mainio lajinsa edustaja on jokunen tovi sitten korkkaamani Wachtstetterin Felix Lemberger 2012. Pfaffenhofenissa, Heilbronnin lähettyvillä tarhojaan viljelevä Rainer Wachtstetter hyppäsi perheensä viinitalon hommiin 90-luvulla ja otti loputkin ohjat käsiinsä 2000-luvun alussa. Talon vuosituotanto on nykyään noin 110000 pulloa, joista kolmannes on Lembergeriä. Wachtstetterin viineissä ei suosita liikoja suodatuksia ja punaviinien tammikypsytykset hoidetaan asiallisen kontrolloidusti. Pfaffenhofenin tarhoilta tuleva Felix sijoittuu VDP:n laatuluokituksessa Ortswein-kategoriaan eli kyse on ns. kyläviinistä.

Tuoksua dominoi lähinnä punainen marjaisuus, vaikka vähän tummempaakin sävyä tuntuu olevan mukana. Marjaisuuden lisäksi esille nouseee pippurinen mausteisuus sekä yrttisyys. Keskitäyteläinen viini on ryhdikkään hapokas ja pientä kypsien tanniinien puristelua tuntuu ikenissä. Pitkässä jälkimaussa on yrttinen meininki.

Wachtstetter Felix Lemberger 2012 on mainio ja laadukas esimerkki Württembergin Lembergereiden perusluonteesta. Viinistä löytyy hiukan enemmän konsentraatiota, kuin Itävaltalaisissa Blaufränkisch-serkuissa yleensä tapaa, mutta punasävytteisellä ja raikkaalla hedelmällä silti mennään, yrttien ja mausteisuuden säestäessä taustalla. Saksassa noin 12 euron hintalappua kantava viini ei toki yllä aivan mahdottomiin syvyyksiin tai ulottuvuuksiin, mutta kaikki palikat on nätisti paikallaan ja tasapaino hyvällä mallilla. 3,5 / 5 staraa.

Lisää Silvaneria, kiitos! – Julius Silvaner Westhofener Rotenstein 2015 (Alko 13,79 €)

julius-silvanerKuluneen vuoden aikana on ollut mahdollisuus maistella poikkeuksellisen paljon saksalaista Silvaneria ja täytyy myöntää, että aiemmin hieman outona lintuna pitämäni lajikkeen hienoudet ovat alkaneet avautumaan. Oikeassa kasvuympäristössä ja oikeissa käsissä Silvanerista syntyy todella upeita viinejä. Pienen Silvaner-innostuksen vuoksi olikin pakko kaapata lähi-Alkosta vakiovalikoimaan uutuutena ponnahtanut luomuviini Julius Silvaner Westhofener Rotenstein 2015 Rheinhessenistä.

Nykytietämyksen mukaan Silvanerin juuret johtavat Itävaltaan, mutta siellä lajiketta tapaa enää hyvin harvoin. Tarhahehtaareilla mitattuna Saksa on selkeässä johdossa; Rheinhessenin vastuulla on noin puolet Saksan viljelyalasta ja Frankenista löytyy noin neljännes.

Viinin tuoksusta löytyy kypsiä vihreitä omenoita, päärynää, sitrushedelmiä ja hiukan vaaleaa kukkaisuutta. Tämän viinin kohdalla viinin lämpötilalla vaikuttaa olevan poikkeuksellisen suuri merkitys sen ulosantiin. Hieman lämminneenä hedelmä on melko rehevää ja runsasta, hyvin viilennettynä kontrolli on selkeästi parempi  ja hapokkuuden sekä hedelmän balanssi osuu nätisti kohdilleen. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee omenoiden ja sitrushedelmien suunnalla.

Julius on ihan kiva Silvaner. Rheinhessenin Silvanerille tyypilliseen tapaan hedelmäsektori on Frankenin viinejä runsaampi ja rehevämpi, mutta hyvin viilennettynä tämäkin viini säilyttää nätisti ryhtinsä, eikä homma karkaa lapasesta. Ruokapöydässä klassikkoyhdistelmä Silvanerin kanssa on parsa, mutta nautiskelin viinin tällä kertaa ihan onnistuneesti tonnikalapihvin kyljessä. Jos sitten haluaa tutustua Frankenin intensiivisempiin ja mineraalisempiin Silvanereihin, kannattaa alueen tuottajista huomioida ainakin Rudolf May, Hans Wirsching, Paul Weltner, Horst Sauer ja Fürst Löwenstein. 3,5 / 5 staraa. Kuva (©) Alko

Viilenevien iltojen rosé – Chateau Ksara Sunset Rosé (Alko tilausvalikoima 13,99 €)

Loppukesän ja alkusyksyn viilenevät illat houkuttelevat korkkaamaan jotain lämminhenkisempää viiniä, vaikka fiilisten puolesta ollaankin vielä vahvasti kesän puolella. Kun grilliin on menossa kanaa, kalkkunaa, possua tai lautaselle tulossa vaikkapa kasvispainotteisia settejä, sopii kylkeen mainiosti hieman runsaampi roseeviini.

Ksara Rosé sAlkon tilausvalikoimasta löytyvä libanonilainen Chateau Ksara Sunset rosé pitää sisällään Caberent Francia (60%) ja Syrah’ta (40%). Keskivertoroseeta tummempi väri antaa jo osviittaa viinin runsaammasta luonteesta. Tuoksun punaisista marjoista ja pienestä mausteisuudesta siirrytään sujuvasti keskitäyteläiseen ja kuivaan makuun, jonka pieni mausteisuus antaa punaiselle marjaisuudelle luonnetta. Ryhdikäs hapokkuus pitää hedelmäisen rungon mukavasti kasassa.

Chateau Ksara Sunset Rosé on tasapainoinen ja ryhdikäs tapaus hieman runsaamman roseeviinin tarpeeseen. Itse korkkasin viinin ihan onnistuneesti rapucaesarin kylkeen, mutta jo aiemminkin mainitut grillatut vaaleat lihat, ruokaisammat salaatit sekä selkeäpiirteiset kasvisruuat ovat varmasti tämän viinin kohdalla sitä paritusten parasta sektoria. 3,5/5 staraa.

(Maahantuojalta saatu näytepullo)

Rossoa Montalcinosta – Frescobaldi Campo ai Sassi Rosso di Montalcino 2014 (Alko 17,99€)

Campo ai SassiRosso di Montalcinot ovat lähes poikkeuksetta varsin mainioita käyttöviinejä ja tarjoavat useimmiten myös hyvän vastineen rahalle. Siinä missä Brunello di Montalcinojen parhaita hetkiä saa odotella vuosikausia, ovat Rosso di Montalcinot tuoreinakin helposti lähestyttäviä ja monikäyttöisiä myös ruokapöydässä. Alkon vakiovalikoima ei ole Montalcinon viinejä juurikaan tarjoillut. Kirjoitushetkellä suoraan hyllystä löytyy yksi kolmen vartin ja yksi magnumkokoinen Brunello ja tämä yksi ainoa Rosso di Montalcino.

Marchesi di Frescobaldi on yksi Toscanan suurimmista tuottajista ja toimii Toscanan lisäksi useilla muillakin viinialueilla Italiassa. Nykyään omistuksessa on yli 1000 hehtaaria viinitiluksia. Miljoonien pullojen vuosituotanto on osoittautunut laadullisesti vakaaksi ja varsin luotettavaksi vuodesta toiseen.

Campo ai Sassi Rosso di Montalcino on siis 100 %:nen Sangiovese, jota on kypsytetty 12 kk tammessa ja 4 kk pulloissa. Tuoksussa on punaista kirsikkaa, hapankirsikkaa ja yrttejä. Keskitäyteläisestä mausta löytyy  tuoksun komponenttien lisäksi pientä virkistävää bitterisyyttä, vaikka viini liikuskeleekin yleisesti ottaen melko pehmeällä otteella. Campo ai Sassi on puhdaspiirteinen Rosso di Montalcino, joka ei välttämättä tarjoile mitään erityisempiä yllätyksiä, mutta hoitaa tonttinsa vakaalla ja varmalla otteella. Lautaselle lihaisammalla kastikkeella varustettua pastaa, paistettua maksaa tai miksei vaikka Saltimbocca. 3,5 / 5 staraa.

Viinibloggaajien yhteispostaus – Sokkopullo

Viinibloggaajien yhteispostaukset saivat jatkoa, kun idea jatkojalostui sokkopullohommiksi. Porukalle lähetettiin Vindirektin toimesta etiketitön ja tunnisteeton sokkopullo maistettavaksi. Ajatuksena on jälleen havainnollistaa, kuinka eri bloggaajien tuottamat viinikuvaukset eroavat toisistaan ja kuinka subjektiivista viiniarvioiden objektiivisuus loppujen lopuksi onkaan. Kaikkien mukana olleiden oli määrä maistella viini, julkaista siitä arvio samalla kellonlyömällä ja myös esittää jonkinlainen arvaus viinin alkuperästä sekä rypälekoostumuksesta. Linkit muiden bloggaajien kirjoituksiin löytyy postauksen lopusta ja heti, kun maahantuoja paljastaa viinin, lisään sen postaukseen.

IMG_20151207_200353[1]Tuoksussa kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, pippurisuutta ja hiukan muutakin yrttisempää mausteisuutta. Pienen hengittelyn jälkeen viinistä löytää myös hieman tammen aromeja. Paletilta löytyy melko täyteläinen, kirsikan ja mustaherukan tunnelmissa jatkava, sekä hedelmäisyytensä mukavan tiukassa kontrollissa pitävä viini. Hapokkuutta löytyy sopivasti, vaikkei mitenkään yltiöhapokkaasta viinistä kyse olekaan. Pidemmällä purskuttelulla saa esiin suhteellisen selkeääkin tanniinisuutta, joka jää kevyesti jylläilemään ikeniin. Tarjoilulämpötilan noustessa alkoholisuus nostaa hiukan päätään, joskaan ei erityisen häiritsevästi. Jälkimaussa korostuu pippurinen ja yrttinen klangi.

Ihan mukava, hiukan main streamista poikkeava ja aavistuksen rosoinen tapaus. Kiehtova mausteisuus antaa lisää potkua ja luonnetta, vaikkei viini mitenkään erityisen moniulotteiseksi ylläkään. Hedelmäisyys pysyy hyvin kontrollissa ja riittävä happo- sekä tanniinisektori auttavat saavuttamaan melko hyvän tasapainon. Toiminee mainiosti yrteillä maustetuille riistaruoille. 3,5 / 5 staraa.

Mutta mikä ihmeen viini tämä voisi olla? Pippurisuus ja savuisuus kohdistavat ajatuksia vahvasti Syrah’n suuntaan. Hyvin kontrollissa pysyvä hedelmäisyys, uutoksen ja konsentraation kohtuullisuus sekä suhteellisen runsas mausteisuus johdattelisivat vanhaan maailmaan. Melko maltillinen hapokkuus ja ajoittain päätään nostava alkoholisuus taas uuteen maailmaan. Viini on kuitenkin kokonaisuutena melko epätyypillinen uuden maailman viiniksi ja kun tyylillisesti ollaan vahvasti vanhan maailman meiningeissä, päädyn sijoittaamaan viinin Ranskaan, Rhônen pohjoisemmille apellaatioille; esim. Crozes-Hermitage tai joku sen vähemmän tunnetuista lähialueista voisi olla lähellä totuutta.

Edit: Sokkopulloksi paljastui Syrah hieman viileämmältä alueelta Chilestä, eli Leyda Single Vineyard Canelo Syrah. Rypälelajike meni siis oikein, mutta paikannus synkästi metsään 🙂

Klikkaa muoden bloggaajien arvioihin tästä: Blanc de Blancs, Loppasuut, Pullon Henki, Rypäleistä Viis!, Veni vidi viiniViinihullun päiväkirja, Viinikartta, Viiniministeri

 

Kohtuuhintainen riistaviini Alkosta – Chateau Sénilhac Haut-Medoc 2011 (Alko 15,55 €)

SénilhacBordeaux’n punaviineistä erityisesti hieman ikääntyneemmät ovat mainioita kavereita suurriistalle. Alkon perusvalikoimasta ei juuri vanhempia vuosikertoja löydä ja taas tuoreeltaan korkatut, vakavammin otettavat Bordeaux’n punaviinit ovat useimmiten vielä epätasapainoisessa ja kireässä kehitysvaiheessa.

Muutaman vuoden ikäinen perustason Bordeaux’ksi miellettävä Chateau Sénilhac 2011 on miellyttävä ilmestys hintaluokassaan. Helposti lähestyttävä viini heittää nokkaan herukkaa, lyijykynää sekä selkeää, muttei yliampuvaa tammisuutta. Pehmeät tanniinit ja ryhdikäs hapokkuus ovat hyvässä tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

Chateau Sénilhac 2011 on sopivan tyylikäs, hinta-laatusuhteeltaan varsin passeli ja ennen kaikkea valmis juotavaksi. Soveltuu hyvin esim. suurriistasta valmistettujen paistien ja patojen seuraan. 3,5 / 5 staraa.

Friulanoa Friulista – Livon Friulano 2014 (Alko 16,98 €)

Livon FriulanoPiipahdin alkuviikosta Fine Brandsin, Interbrandsin ja VTC Finlandin tastingissa ja tarjollahan oli jos jonkinmoista herkkua. Yksi maistamistani herkuista on Alkon perusvalikoiman uutuuksiin hiljattain heilahtanut maineikkaan friulilaistuottajan Friulanosta valmistama valkoviini Livon Friulano.

Sen lisäksi, että Italian Friuli on varsin mainio viinialue, on se myös matkailumielessä todella upeata ja vierailun väärtiä seutua. Omista muistoistani timanttisimmat sjoittuvat parin-kolmen vuoden taakse San Danielen prosciuttotehtaalle, jolloin mässyttelin lounaaksi elämäni parhaan laardi-annoksen. Laadukkaalla oliiviöljyllä, merisuolalla ja mustapippurilla viritellyt läskinsiivut kulautettiin alas lasillisella paikallista Friulanoa. Hiton toimivaa settiä ja hyvä muistutus siitä, että läskilläkin on hetkensä.

Livon Friulano on 100%:nen Friulano, jota on kypsytetty 6 kk terästankeissa sekä 3 kk pulloissa. Tuoksusta löytää nuorekasta päärynää, omenaa ja kukkaisuutta. Paletilla viini on ryhdikäs mutta säilyttää tuoksussa vallitsevan leikkisän ja eläväisen otteensa. Selkeä mineraalisuus, pieni yrttisyys ja pirteä hapokkuus pitävät paketin kivasti kasassa.

Livon Friulano on ruoan suhteen monikäyttöinen viini ja sille voi huoletta parittaa monenlaisia kala- ja äyriäisruokia tai miksei vaikka leikkelelautasen. Eläväinen ja hauska aromaattisuus antaa samalla sopivan lisäboostin hiipuvalle kesäfiilikselle, joka tuntuu jo ottavan erää nurkan takanan lymyilevän syksyn kanssa. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Kuuden rypäleen luomublendi – Terraprima Blanco 2013 (Alko 12,81 €)

Kun espanjalaiseen valkkariin sekoitetaan kuutta eri lajiketta (Xarel-lo, Chenin Blanc, Riesling, Rousanne, Moscatell ja Garnatxa Blanca) on taustalla oltava joko uhkarohkeutta, positiivista hulluutta tai vahvasta osaamisesta kumpuavaa itsevarmuutta. Terraprima Blancon valmistaja on tunnettu ja vakuuttava katalonialainen luomutuottaja Can Ràfols dels Caus, jonka kohdalla rohkenisin veikata kaikkia edellämainittuja. Tuottajan tarhat sijatsevat Massis del Garrafin ylänköalueella, noin 50 km:n päässä Barcelonasta.

Terraprima 2013Terrapriman runko rakentuu 60 %:sti vanhojen Xarel-lo-köynnösten satoon. Chenin Blancia on mahtunut mukaan 20 %, Rieslingiä 10 %, Rousannea 5 %, Moscatellia 3 % ja Garnatxa Blancaa kokonaiset 2 %. Kaikki viinit ovat käyneet spontaanisti ja erikseen. Lopullista blendiä on kypsytetty pulloissa vuoden päivät.

Tuoksusta erottuu sitruunaa, hiukan omenaa ja greippiä. Taustalta löytyy myös pientä mineraalisuutta. Paletilla viini on mehukkaan hedelmäinen ja yleisote on rennon kesäinen. Napakka hapokkuus pitää kuitenkin viinin siististi fokusoituneena ja ryhti pysyy kuosissa loppuun saakka.

Alkon hyllyille on onnistuttu saamaan kiva valkkari laatutuottajalta. Kun hintakin vaikuttaa olevan linjassa laadun kanssa, on syytä pieneen hymyyn. Lautaselle grillatuja äyriäisiä tai vaaleita kaloja. 3,5 / 5 staraa.