Naturaalisti katalonialainen amforasta – Loxarel A Pèl Xarel-lo 2013

Posted on 01/03/2015 by Copatinto

Mitjansin suku on viljellyt viiniä Penedesissä jo useamman sukupolven ajan, mutta vasta 80-luvulla Masia Can Mayolin tilalla alettiin valmistaa viiniä Loxarel-tuotemerkillä. Nimen kirjamia uudelleen järjestelemällä on hieman keskinkertaisemmmallakin sanasepolla loistavat mahdollisuudet saada vihje firman omasta suosikkirypäleestä. Nykyään tarhoja viljellään biodynaamisesti ja tuotannossa on monenlaista Cavaa ja stilliä viiniä. Pääosaa viineissä näyttelevät paikalliset alkuperäislajikkeet, vaikkakin tarhoille on nyttemmin istuteltu myös kansainvälisten populaarilajikkeiden köynnöksiä.

A Pél 2013 pitää sisällään naturaalia Xarel-loa. Rypäleet ovat kasvaneet tilan omilla tarhoilla noin 250 metriä merenpinnan yläpuolella. Viini on käynyt villihiivoilla amforassa, valmistuksen aikana ei ole käytetty mitään lisäaineita, eikä viiniä ole muutenkaan käpälöity.

Suodattamattomuudesta johtuen samean keltainen väri. Tuoksusta erottuu pientä savuisuutta, mineraalisuutta, sitrusta, greippiä ja omenaa. Suussa viini viihdyttää virkeällä otteellaan ja erittäin pirteällä hapokkuudella. Makumaailma on varsin eläväinen ja rehellinen. Fiiliksiä voisi kuvata sanalla “Funky”.

A Pèl on mielenkiintoinen ja todella hauska viini. Tällaisen viinin voisi hyvin parittaa ruokapöydässä erilaisille vaaleille kaloille, mutta toisaalta viinissä on sen verran eläväinen ja funky meininki, että sitä tutkiskelee ja kulauttelee mielellään ihan sellaisenaankin. 3,5 / 5 staraa.

Concannon Livermore Petite Sirah 2012 – 14,95 €

Posted on 04/02/2015 by Copatinto

Tuhdin rustiikkisia punaviinejä tuottava Petite Sirah ei ole kovinkaan tunnettu lajike ylipäätään ja siitä valmistettuja 100 %:sia lajikeviinejä tulee melko harvoin vastaan. Viimeisimmät omat muistot tällaisesta punkusta taitavat ajoittua muutaman vuoden taakse Tukholmaan, jolloin maistelin jotain kalifornialaista erittäin alkoholista ja railakkaalla jäännössokeritykityksellä varustettua tapausta. En kiljunut riemusta. Muistot sikseen ja Alkon hyllystä kouraan noin viidentoista euron leka lajikkeeseen vahvasti panostaneelta tuottajalta.

1800-luvun lopulla perustettu Concannon on ollut merkittävässä roolissa Kalifornian Cabernet Sauvignon-kloonien tutkimustyössä ja tilalle aikoinaan Chateau Margaux’n tarhoilta päätyneistä pistokkaista kasvaneita köynnöksiä on tutkiskeltu pitkään ja hartaasti yhdessä UC Davisin tutkijoiden kanssa. Concannon on myös vastuussa ensimmäisestä amerikkalaisesta Petite Sirah-viinistä. Tilalla on kasvanut kyseistä lajiketta jo 1800-luvun lopulta saakka. Tämän putelin Petite Sirah-rypäleet ovat kasvaneet Livermore Valleyn alueella Kaliforniassa, missä maaperä on sorapitoista. Viiniä on kypsytetty tammessa 18 kk ja pulloissa 6 kk.

Tuoksussa on mustikkaa, karhunvatukkaa ja tammea. Suussa täyteläinen ja tuhdinoloinen viini vaikuttaa odotuksien mukaisen konsentroituneelta ja kypsän hedelmäiseltä. Viini ei jyllää hapokkuudella eikä tiukoilla tanniineilla, mutta loppua kohden esiin työntyvä mukava bitterisyys ryhdittää kokonaisuutta todella kivasti. Jälkimaku on keskipitkää, kypsän hedelmäistä sorttia.

Concannon Livermore Petite Sirah on pehmeän täyteläinen ja kypsän hedelmäinen viini. Jenkkiviineissä ei yleensä pihtailla tammen käytön suhteen, mutta tällä kertaa pitkä tammikypsytys tuntuu yllättävän vähän kokonaisuudessa. Liekö sitten käytössä ollut vanhempia tynnyreitä vai kätkeytyykö tammi konsentroituneen hedelmän alle? Paketin ilopilleri on paletin loppupuolella ilmenevä pieni bitterisyys, vaikka happo- ja tanniinisektorille jäinkin kaipaamaan jonkinlaista piristävää lisäpotkua. Kaiken kaikkiaan ihan mukava pläjäys tuhdimman punkkusektorin ystäville. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Ezimit Vranec Barrique 2009 – 9,99 €

Posted on 27/10/2014 by Copatinto

Makedonian viinit ovat monelle varmasti kovin hämärää sektoria, enkä itsekään ole ehtinyt elämäni aikana montaa maistamaan. Jostain kolosta on kuitenkin Alkon perusvalikoimaankin saakka onnistunut livahtamaan makedonialanen punaviini. Lempinimen black stallion saanut Vranec on mielenkiintoinen punaviinilajike, koska siitä tehdyistä viineistä huhuillaan Makedonian ja Montenegron ensimmäistä kovemman luokan viiniläpimurtoa maailmalla. Aika näyttää miten käy.

Ezimit Vino Vranec Barrique 2009 tulee Štipin kaupungin lähimaastosta. Alueen kesät ovat kuivia ja kuumia, talvet lyhyitä ja melko leutoja, vaikka pienesti pakkasen puolelle voi mittari heilahtaakin. Alueen hiekkainen maaperä on rautapitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja kypsynyt vuoden päivät ranskalaisessa tammessa. Lisäksi sitä on lepuutettu vielä puoli vuotta pulloissa.

Tuoksussa on kirsikkaa, herukkaa, yrttisyyttä, hieman lakritsia ja tammea. Paletilla melko täyteläisen viinin hedemäsektori pysyy tyylikkäästi aisoissa ja viini lunastaa lempinimensä maineen viimeistään reippaalla tanniinisuudella ja ryhdikkäällä happo-osastolla. Viini ei lätkäise kaikkia kortteja pöytään kerralla vaan availee muutamia uusia ulottuvuuksia hiljalleen lasissa avautuessaan. Pitkähkö mausteinen jälkimaku saa seuraa ikeniä puristelevista tanniineista.

Makedonialainen Vranec onnistuu yllättämään positiivisesti sekä laadullisesti että tyylillisesti. Kympin hintalapulla pullo on erinomainen ostos. Tanniinisektori on sen verran vahvassa vireessä, että parin tunnin dekantointi ennen tarjoilua on paikallaan ja samalla kannattaa varata kylkeen jotain purtavaa. Mediumiksi paistetut tummat lihat, muut reipashenkiset liharuoat sekä pitkään kypsytetyt vahvat juustot ovat varmoja valintoja. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Sutherland Riesling 2012 – 11,90 €

Posted on 06/10/2014 by Copatinto

Kuinka ollakaan, viime lauantaina käteeni tuupattiin lasillinen valkoviiniä ja sain haasteen tunnistaa sen sokkona. Suurena Nikke Knatterton-fanina otin toki haasteen vastaan – johtopäätös! Mikäpä nyt olisi hauskempaa lauantaiviihdettä, kuin viinien maistelu sokkona. Eikä toki sovi aliarvioida myöskään itsensä nolaamisen jaloa taidearvoa.

Lukitsin rypälelajikkeen jokseenkin välittömästi, koska se tuntui tuoksun perusteella helpolta nakilta. Selkeästi esiin noussut petrolisuus, vihreät omenat, päärynät ja sitruunat viittasivat vahvasti Rieslingiin. Viinin viherkeltaisesta väristä pystyi päättelemään viinin olevan todennäköisesti suhteellisen nuori, mutta tuoksun petrolisuus ei rohkaissut veikkailemaan aivan viimeisimpiä vuosilukuja. Arvaus muutaman vuoden ikäisestä viinistä lukitukseen. Kypsän aromaattisuuden ja melko runsaan rakenteen vuoksi suljin Saksan ja Itävallan pois kuvioista ja hetken Alsace-pohdiskelun jälkeen parkkeerasin maantieteellisen sijainnin uuden maailman puolelle. Maata piti vielä pohtia. Vaikka viini ei yltynytkään esittämään suoranaisesti mitään järisyttävää moniulotteisuutta, sen lajikkeelle tyypillinen aromiprofiili, hyvä tasapaino jäännössokerin ja napakan hapokkuuden välillä sekä pitkä jälkimaku viittasivat laadukkaaseen pullotteeseen. Ajatukset ohjautuivat ennemmin tunnettuihin ja perinteikkäisiin uuden maailman viinimaihin, kuin johonkin kuriositeettitason “kuralandiaan”. Asettelin vahvimmiksi ehdokkaiksi Australian ja Etelä-Afrikan, hetken aivoriihen jälkeen lisäsin pudotuspeliryhmään jokeriksi myös jonkin viileämmän alueen Chilessä. Valinta oli pirun vaikea, mutta pakollinen ja päädyin lukitsemaan Australian.

Lopputuloksena rypälelajike oikein, ikä joten kuten sinne päin ja myös uuden maailman tunnetumpi viinimaa osui sinällään. Australia läiskähtikin sitten vaivaiset 10000 km pieleen. Pulloksi paljastui lopulta Alkon vakiovalikoimaan hiljattain pölähtänyt Etelä-Afrikkalainen Sutherland Riesling 2012, joka ei kyllä ollut lainkaan hassumpi viini. Kun vielä hintalappulukemat asettuvat varsin mukavalle tasolle, voi todeta rahoille tulevan vastinetta. 3,5 / 5 staraa.

Losada 2010

Posted on 06/08/2014 by Copatinto

Espanjan Bierzossa viiniä valmistavan Losadan köynnökset kasvavat Pieros’n kylän sekä Valtuille de Arriban lähistöllä. Rypäleet kerätään käsin ja niiden prosessointi sekä viininvalmistus tapahtuu tarha- / palstakohtaisesti. Losada uskoo huolellisesti ja ympäristöä kunnioittavasti hoidettujen Mencia-köynnösten sekä minimaalisesti käpälöityjen viininvalmistusprosessien tuovan parhaiten esiin kunkin tarhan, ympäristön sekä vuosikerran ominaispiirteet.

Losada 2010 on 100% Mencia ja sen rypäleet tulevat Pieros’n lähistöltä, etelään suuntautuvilta loivilta rinteiltä, pääosin savisessa maaperässä kasvavista vanhemmanpuoleisista köynnöksistä. Kypsytys 12 kk mitä ilmeisimmin toista ja kolmatta vuotta kierrossa olevissa ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta erottuu mustaa viinimarjaa, kirsikkaa ja mustikkaa. Taustalla hönkii jonkin verran tammea, jonka mukana hengailee myös pieni ripaus vaniljaa. Paletilla tiukka hapokkuus ottaa niskalenkkiä tummasta hedelmäisyydestä. Selvästi tuntuva, mutta kypsä tanniinisuus antaa tarvittavaa taustatukea ja tuo kokonaisuuteen sopivasti potkua. Pitkä jälkimaku jatkaa tummien hapokkaiden marjojen ja pienen mineraalisuuden tunnelmissa. 14 % alkoholipitoisuus tuo runkoon lämpöä, muttei häiriköi pakettia, kunhan lämpötila pysyttelee alle 20 asteen.

Itselleni yksi Menciasta valmistettujen punkkujen koukuista on mielenkiintoinen happorakenne, joka tuo usein suhteellisen muhkeaankin esitykseen ison annoksen raikkautta ja terävyyttä. Tämän viinin kohdalla pieni vaniljaisuus pyöristää hieman sitä terävintä kärkeä. Kyse on kuitenkin varsin pienistä nyansseista, eikä niinkään siitä, että viini alkaisi varsinaisesti pehmoilemaan missään vaiheessa. Vaikka itse en tuosta vaniljasta tässä yhteydessä juuri välitäkään, saattaa moni muu aistia sen mukanaan tuoman pehmeyden ja helpomman lähestyttävyyden pelkästään positiivisena asiana. Kun pullollinen irtoaa Espanjasta noin kympillä ja keskisemmässä Euroopassa köyhtyy muutamia euroja enemmän, voidaan pitää hinta-laatusuhdetta hyvänä. 3,5 / 5 staraa.

Villa Bizzarri Primo Cerchio Pecorino 2013

Posted on 28/07/2014 by Copatinto

Valkoviinilajike Pecorinosta valmistetut vinkut ovat kyllä miellyttäneet vuosien varrella, mutta jostain syystä niitä ei ole sattunut osumaan kohdalle kovinkaan usein. Keväällä Tallinnassa tarrasin Lootsikadun Liviko-myymälässä näppini pullolliseen Anconan seutujen Pecorinoa. Anconasta sinänsä tulee mieleen paljonkin hauskoja muistoja vuodelta 2005, kun matkasimme sieltä laivalla Kroatian puolelle tuttavien luo purjehtimaan. Mieleen muistuu mm. joka nurkasta rusinaksi törmäillyn Rellun takapenkillä koetut vauhdikkaat ja samalla ehkä pelottavimmat taksikyydit koskaan. Eikä sovi jättää mainitsematta pienimuotoisia jonotuserimielisyyksiä Riminiltä palaavien albaanityöläisten kanssa laivayhtiön lippuluukulla, laivamatkalla koko yön remunneen pastorin tauotonta älämölöä tai stydisti permanentattujen italialaismummojen ammattimaista taklailua laivan käytävillä ja rappusissa. Näin kymmenisen vuotta myöhemmin joillekin näistä pystyy jo hieman hymyilemään.

Marchen viinejä ei ole lorissut lasiini ainakaan liian usein ja Italian lukuisista D.O.C.G.-luokitelluista alueista en voi kyllä sanoa Anconan eteläpuolella sijaitsevan Offidan kilisyttävän juuri minkäänlaisia kelloja. Italian laatuluokituksiin voi kai edelleenkin suhtautua melko rennosti; jos Valdobbiadenen Proseccokin on saanut oman D.O.C.G.:nsä, niin miksei sitten myös Offida ja moni muu?

Melko intensiivisestä tuoksusta nousee nenään greippiä, kirpakkaa sitrusta, persikan kiveä ja yrttisyyttä. Paletilla hedelmäisyys vie alkumatkan nimiinsä, mutta loppua kohden naseva hapokkuus ja jännän bitterimäinen twisti kirivät ohitse ja yllättävät positiivisesti. Pitkä jälkimaku on kiinnostavan monipuolinen sekoitus em. komponentteja.

Positiivinen yllätys ja kerrassaan oivallinen arkivalkkari hieman alle kympin hintalapulla. Päällimmäisenä jää mieleen runsaahko, mutta virkistävän erilainen ja suhteellisen persoonallinenkin valkkaripläjäys. Toimivuus kuuman kesäpäivän henkisenä iltaviilennyksenä oli erinomaista luokkaa. 3,5 / 5 staraa.

Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006

Posted on 22/07/2014 by Copatinto

Kevään toisella Barcelonan visiitillä vierailu Colmado Quilez-putiikissa tuotti taannoin postatun Viña Alberdin Crianza 2003:n lisäksi muitakin edukkaita löytöjä. Myymälän Cava-hyllyssä lymyillyt Mas Tinell Natrue Real Gran Reserva Brut Nature 2006 päätyi ostoskoriin 9 euron suuruisella kukkaron avauksella. Kohtuullista, jos saan sanoa?

Lähinnä Cavastaan tunnettu Mas Tinell on perustettu 1989 ja sijaitsee melko lähellä Villafranca del Penedesin keskustaa. Mas Tinell on 300 ooo pullon vuosituotannollaan suhteellisen pieni tuottaja, varsinkin jos sitä verrataan alueen maailmankuuluihin jättituottajiin. Toiminta on laajentunut viinipuuhien lisäksi hotelli- ja elämyssektorille. Mikäli olet joskus pohtinut, miltä tuntuisi yöpyä viinipullossa, tiluksien yhteydessä sijaitsevassa varsin omaperäisen näköisessä hotelli- ja toimintakeskuksessa saattaisi päästä vähintään hyvin lähelle kyseistä asetelmaa.

Nature Real Gran Reserva Brut Nature on valmistettu Parelladasta, Xarel-losta, Chardonnay’sta ja Macabeosta. Näiden keskinäisistä suhteista viinissä ei ole sen tarkempaa havaintoa. Tyyliltään viini on Brut Nature, eli sokerilisäystä ei ole käytetty. Kypsytys minimissään 3,5 vuotta.

Intensiivisestä tuoksusta löytyy vaikeuksitta kypsää sitruunaa, omenaa, kuivattuja hedelmiä sekä selkeästi pitkän kypsytyksen tuomaa runsaasta paahteisuutta. Paahdetta riittää jopa siinä määrin, että se innostuu runnomaan menneessään muita osa-alueita allensa. Muutoin viinissä on palaset kivasti kohdallaan, kuplaa ja hapokkuutta riittää. Maku kantaa varsin pitkään ja ulottuvuudessakin päästään pintaa syvemmälle.

Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006 on selkeästi vakavasti otettavan osaston Cava, jossa löytyy pituutta ja syvyyttä, mutta toisaalta taas aavistuksen yliampuva muskeli- ja paahdeosasto horjuttaa tasapainoa. Erittäin runsaasta tyylistä pitäville oivallinen löytö, vaikka itse preferoinkin Brut Nature-kuohuviineissä hieman minimalistisempaa ulosantia. Ruokapöydässä ei tämän viinin kanssa tarvitse kainostella, nimittäin bodya, sporttia ja tsemppiä riittää varmasti vaativampaankin kattaukseen. 3,5 / 5 staraa.

Pazo de Villarei Albariño 2011 – Halpakin voi olla hyvää?

Posted on 05/06/2014 by Copatinto

Rias Baixasin Albariñot pyörivät maailmalla pääosin 10-20 euron hintahaarukassa, ja tarjoavatkin siihen rahaan useimmiten varsin muikean vastineen. Todella harvoin törmää selkeästi alle kympin hintalapulla varustettuun Albariñoon ja täytyykin myöntää, että Bodegas Pazo de Villarein Albariño oli 7,5 eur hinnalla lähtökohtaisesti epäilyttävä tapaus. Otin kuitenkin riskin ja tartuin koukkuun toivoen parasta ja peläten pahinta.

Tämän viinin mehut on rutistettu luoteis-Espanjassa Val do Salnesin tarhoilla kasvaneista Albariño-rypäleistä. Käymisprosessi on toteutettu terästankeissa luonnonhiivoilla ja prosessi on viety läpi hitaasti matalissa lämpötiloissa.

Kullankeltaiseen painuva väri. Melko intensiivinen ja hieman jo kehittynytkin tuoksu, jossa sitruunaa, limeä, kiwi-hedelmää, melonia ja hiukan merellistä mineraalisuutta. Runsas ja yllättävän monivivahteinen makumaailma, jonka hedelmä- ja vihannesosasto rakentuu kivasti tuoksun tunnelmille ja kypsyydetkin ovat pysyneet hyvin aisoissa. Napakka hapokkuus ja melko pitkä sitruksinen jälkimaku.

Pazo de Villarei Albariño 2011 on edullinen hintalappu huomioiden erittäin positiivisesti yllättävä valkkari, josta löytyy jo mukavasti luonnettakin. Ei luonnollisestikaan räjäytä tajuntaa, mutta on varmasti toimiva kaveri arkisempien kala-ja äyriäisruokien seuraan. 3,5 / 5 staraa.

Piedra Negra Alta Colección Pinot Gris 11,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Posted on 01/06/2014 by Copatinto

Mielenkiintoisia argentiinalaisia valkoviinejä ei ole tullut vastaan liian usein. Kun taustalla hääräilee ajatuksen kanssa viinejä eri puolilla maailmaa työstävä Francois Lurtonin viinitalo, nousee em. asetelman todennäköisyys kuitenkin isoja harppauksia. Pääsin hiljattain maistelemaan Lurtonin viinejä pääviinintekjiä Gillaume Martineau’n johdolla ja vaikka tunsinkin talon maineen, silti maisteltujen argentiinalaisten taso onnistui yllättämään positiivisesti. Valkkareista yksi mielenkiintoisimpia oli Alta Colección Pinot Gris, Valle de Ucossa 1100 m korkeudessa kasvavista rypäleistä tehty valkoviini.

Monet hyvät asiat alkavat vahingossa ja näin taisi käydä myös Lurtonille Argentiinassa, kun heistä tuli vahingossa Argentiinan Pinot Gris-pioneerejä. Chardonnay-pistokkaita oli nimittäin tilattu, mutta Pinot Gris-pistokkaita sitten loppujen lopuksi tuli perille. Kaikesta huolimatta istutukset tehtiin ja kaikkien yllätykseksi Pinot Gris alkoikin tuottaa varsin toimivaa pakettia. Myyntiluvuissakaan ei kuulemma ole ollut valittamista.

Tuoksu tarjoilee setin kypsiä sitrushedelmiä ja makusektorilla viini on mausteinen, jykevä sekä ryhdikäs. Pirteä hapokkuus tasapainottaa nätisti runsaan mausteista ja kypsän sitruksista makusektoria. Pitkä ja runsaan aromaattinen jälkimaku viimeistelee esityksen.

Piedra Negra Alta Colección Pinot Gris on hyvin tehty ja mielenkiintoinen valkoviini, joka voisi rakenteensa puolesta hyvinkin toimia kesäisten ruokapöytien jokapaikan höylänä. Kahdentoista euron sijoituksella saa varsin mallikkaan vastineen rahoilleen. 3,5 / 5 staraa.

Domaine de Beausejour Chinon 2012

Posted on 27/05/2014 by Copatinto

Kun muutaman päivän kevätautoilu Champagnessa alkoi olla taakse jäänyttä elämää, jatkui matka vielä neljäksi päiväksi Pariisiin. Sateinen Pariisi pakotti hakeutumaan sateensuojaan säännöllisin väliajoin, eivätkä Pariisin lukuisat viinipuodit olleet lainkaan hassumpia vaihtoehtoja paeta pahimpia myräköitä. Epernay’n Le Theatressa dinnerillä nautiskeltu Baudryn Chinon vakuutti siinä määrin, että päädyin fokusoimaan koko loppureissun ei-kuohuvat viinit Loiren laakson suuntaan. Eräästä matkanvarrelle sattuneesta viinikaupasta tarttui kyytiin Domaine de Beausejour Chinon 2012.

Domaine de Beausejour sai alkunsa, kun Jaques Chaveau osti 50-luvun alussa tilan Panzoultin kylästä, Chinonin apellaatiosta. Myöhemmin vastuun ovat ottaneet kantaakseen Jacquesin pojat Gerard ja David. Tila kattaa nykyään 93 hehtaaria.

Chinonin viinialueelle tyypilliseen tapaan tämäkin punkku on 100%:nen Cabernet Franc. Tarhojen maaperä on sekoitus savea, kalkkikiveä ja hiekkaa. Viinin kypsytys on tapahtunut ainoastaan terästankeissa.

Tuoksu heittää nenälle melko nuorekasta ja tummaa marjaisuutta, yrttejä ja hennosti pippuria. Keskitäyteläinen maku on raikkaan marjainen ja hedelmäinen, mutta pienellä yrttisellä twistillä sävytetty. Napakka hapokkuus sekä pehmeä ja keskitanniininen vire jatkuu aina melko pitkään marjaiseen jälkimakuun saakka.

Beausejourin Chinon 2012 on hyvin tehty, siisti ja tasapainoinen viini, jossa palikat kolahtelevat kohtuullisen tarkasti niille tarkoitettuihin koloihin. Olisiko niin, että tällä kertaa suutari pysyy vähän turhankin tarkkaan lestissään ja jättää kaipaamaan lisää ulottuvuutta sekä jonkinlaista persoonallisuutta taklaamaan aavistuksen tasapaksuksi jäävää kokonaistuntumaa. Kuitenkin varsin käypä vastine kympin setelille. 3,5 / 5 staraa.

COPATINTO

Viiniblogi

Category Archives: 3,5 STARAA